Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 22, 1951

              KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI
No. , S8 — Voi. XVI vuosikerta Lauantaina, syyskuun 22 päivänä. 1951
Ruotsin hoviorkesteri ejii
425-YUotias
Ruotsin hoviorkesteri juontaa alkun-a
io Kustaa \ ' a a s a i i ajalta. Kustaa
Vaaja piti k o v i n musiikista ja oli itse­kin
iiyvä luutunsoittaja. Sitäpaitsi
\'235a-hovissa tanssittiin ahkerasti. En--
simmäinen ruotsalainen kapellimestari
oli tämän o r k e s t e r i n kapellimestari B l a -
siu? Fischer, j o k a oli saksalaissyntyi-
|nen. Kuningatar Kristiinan aikana alet-,
tiin orkesteria k u t s u a hoviorkesteriksi ja
1 sen johtajaa hovikapelimestariksi. E n -
I simmäinen hovikapeKimestari oli Aoiders
JDuben. joka oli tunnettua leipzigiläistä
muusikkosukua. Hänen sukunsa hallit­si
tätä tointa s a d a n vuoden ajan, hovi-kapellimestareina
toimivat Anders Du-benin
poika ja pojanpojat.
Myöhemmin a l e t t i i n käyttää nimitys­tä
ensimmäinen hovikappelimestari.
Vuonna 1894 tu.i hovikapellimestariksi
Richard Henneberg ja vuonna 1911 A r ­mas
Järnefelt, j o k a vuonna 1923 nimi­tettiin
ensimmäiseksi hovikapellimesta-rifei,
jonka tittelin vain Norman ja
Xordq\ist h ä n t ä ennen olivat saaneet.
m.
Kutsumaton vieras tiili
ruokatavarakauppaan
Waldbaums Super Market-nimiseen
ruokatavarakauppaan New Yorkissa tu­li
eräänä päivänä vieras, jota kaupan
omistaja enempää kuin henkilökunta­kaan
ei erikoisemmin halunput ja jolle
ei myöskään annettu sitä palvelusta, mi­tä
kaupassa kävijöille tavallisesti anne-
Tämä epämiei:>^tävät asiakas o l i
kuusi jalkaa pitkä käärme.
Kun tämän \ieraan huomattiin kul­keman
jTOpäri liikehuonetta erinäisiä ta­varoita
tarkastellen, kutsuttiin paikalle
Poliki. joka pidätti käärmeen. Kaikeksi
onneksi tämä käärme ei ollut myrkylli­seen.
Ryhdyttyään tarkemmin tutki-iJiaan,
mistä käärme oli tullut kauppaan,
päästiin semlle^ että sen omisti eräs yk-Ä
e n mies. Kun mies oli lähtenyt
^salomalleen,, oli hän jättänyt käär-
^een kolmannessa kerroksessa olevaan
J^untoonsa ja se oli'päässyt sieltä kar­kaamaan.
Kaupassa oli kissa, joka uskalsi uh-käärmettä
ja ehkä oKsikin synty-ankara
tappelu, elleivät esivallan
^J5tajat olisi saapuneet paikalle ja vie-matelijaa
eläintarhaan.
Amerikan luistelukuntngatar Sonja Henie on kieltänyt kaikki hu­hut,
että hän jättäisi luistelemisen. Hän on sanonut, että hän jär­jestää
oman näyttelynsä tulevana sesonMna. Sonjan ja Holly­wood
Ice Revuen johtajan Arthur W. lVirtzin välillä sanotaan sym-tyneen
jonkinlaista erimielisyyttä, koska Wirtz on palkannut Bar­bara
Ann Scottin esiintymään mainitussa Revuessa Sonjan tl-lallu.
Sonja on ollut mmnitun Revuen kuningattarena IS vuotta
Vi
^If^taniiukset salvat
""ehen.palaamaan linnaaia
^an Quentinin vankilasta Califorjiias-paasi
äskettäin James Woodruff-ni-
^en mies vapaaksi. Hän pääsi työ-sai
63 dollarin viikkopalkkaa.
havaitsi pian, että elinkus-
:j^"'-^et ovat niin korkeat, ettei hän 'V^^'' ^a^tilan ulkopuolella.
oodruff sanoi, että hänen piti mak-
•^^^^onneelle vaimolleen 45 dollaria
,^^^a jahän koetti tulla toimeen palk-jäännöksellä,
mikä oli 23 dollaria,
- tahuoma?i sen niähdottomaksi. Hän
takaisin vankilaan.
VA L E K U O L E M A on ollut hyvin
suosittu aihe maailman jännitys-kirjailijoilla
ja silloin tällöin olemme
saaneet lukea "sanomalehdistä mitä mer­killisimpiä
tarinoita ihmisistä, jotka ovat
kuolleet, mutta kuitenkin heränneet
jonkin ajan kuluttua jälleen henkiin.
Harvoinpa kuitenkin pysähdymme ajat­telemaan,
>mitä se todella on, löytyykö
tuollaisia tapauksia muuallakin kuin
vain kirjailijoiden mielikuvituksessa.
Kuolemahan päättää kerran meidän
kaikkien elämän, siksi lienee kiinnos­tavaa
tietää, onko nykyisen kehittyneen
lääketieteen aikakaudellakin mahdolli­suuksia
joutua 'elävänä haudatuksi' ja
millainen on silloin ruumiillinen ja hen­kinen
tilamme?
Valekuolema on aina sj-^^ä horröstila,
jonka kuluessa aineenvaihdunta on vah­vasti
vähentynyt, hengitys kokonaan la­kannut
ja sydämen toiminta siinä mää­rin
heikontunut, että suonentykytyskaän
ja sydämen lyönnit eivät aina ole kuul­tavissa.
Eräissä tapauksissa on sydän
kokonaan lopettanut toimintansa, mutta
ne ovat hj^vin harvinaisia.
Valekuolema on yleensä äärimmäisen
harvinainen tila, joka tavallisesti- esiin­tyy
hukkumistapauksissa, sähköiskun
saaneilla, joskus myös muiden onnetto­muuksien
yhteydessä. Sen kuluessa ih­misen
ruumis usein on jonkinlaisen kou­ristuksen,
jäykistyksen vallassa, mutta
o
o
o
o
o
o
o
0
1
o
o
o
o
9
5. H JL .H. JL. £ .
s ä <J S ö 7 ©
9 lo Ji t i «3 »4 sg
*^'jC4 •$ 2^ 27 :0
c
e
e
^ Nimipäiviä ^
23— Sunnuntai ... Mielikki
24— Maanantai . , Auho
25— Tiistai . . . . . . . . . . . . . . K u l l e nq
2S—Kes&iviiliko KuJsiim
27— Tosstai . . . . . . . . . . . . . . . . ^ , Vesa
28—Perjantai Arja
i^—^Lauantai . - Mikko- ?
t
c
o
pois
Syitin saarella olevasta^ "Abesslniait
alastomien siirtokunnasta" kvirkoitettiin
äskettäin valtavan metelöinnin jälkeen
eräs-mieshenkiö, joka oli rikkonut siir­tokunnan
kirjoittamattomia lakeja elo­kuvaamalla
salaa paratiisin eevoja.
Mies oli sijoittanut matkaradioonsa
kameran ja houkutteli filmattavia, etu­päässä
nuori tyttöjä luokseen radion
kiehtovilla tanssisävelmil ä. Kun nai­set
pääsivät petoksesta selville, he kut­suivat
avukseen siirtokunnassa olevat
miehiset toverinsa. Tämän jäikeen.
käytiin yhteisvoimin rauha «häiritsi jän
kimppuun. Kamerasta kiskottiin Sato­ja
jalkoja filmiä ja valokuvaaja ajettiin
pois saarelta.
aivot, näkö- ja kuuloaistit saattavat kui­tenkin
toimia. Siis, asianomainen voi
nähdä ja kuulla kaiken ympärillään ta­pahtuvan,
mutta ei voi millään tavoin
osallistua itse tapahtumain kulkuun, ei
liikuttaa jäseniään, ei huutaa eikä rä- '
päyttää silmäänsäkään.
Tyypillinen edellä esitetynlainen ta­paus
on esim. seuraava:
Eräs mies vajosi uintimatkalla syystä
tai toisesta pohjaan. Lähistöllä olleet Ui­miset
näkivät-tapauksen ja ryhtyivät he­ti
pelastustoimenpiteisiin. Naaraamal­la
saatiin hukkunut vasta jonkin ajan
kuluttua pohjasta ylös ja, ihme kyllä,
hän virkosi henkiin vähän aikaa teko­hengitystä
saatuaan. Mies kertoi jäl­keenpäin
maanneensa pohjassa selällään
ja nähneensä pelastajien varjon ja naa­ran,
joka useasti kulki hänen lähellään,
mutta liukui kuitenkin aina lopuksi ohi.
Viimein naara oli tarttunut häneen kiin­ni
ja hän o l i tuntenut nousevansa ylös­päin
menettäen vasta silloin tajuntansa.
Ei pidä kuitenkaan luulla, että kaikki
hukkuneet ovat pohjassa tajuissaan ja
voivat seurata omaa pelastamistaan, sil­lä
tässä kaikin puolin har\'inaiSessa ta­pauksessa
oli ilmakupla jäänyt pelästy­neen
miehen kurkkuun ja siten estänyt
veden pääsyn keuhkoihin, tukehtumisen.
Toinen tapaus kertoo nuoresta pojas­ta,
joka myös hukkui, saatiin jonkin
ajan kuluttua ylös, ja kun hänelle oli
Naiset saivat naasdan-lihaa
halvalla
Vancouverissa sattui tässä eräänä
päivänä niin onnellisesti, että perheen-emännät,
jotka huomasivat Woodwards
Department Storen ilmoituksen, missä
naudanlihaa tarjottiin 59 sentillä pauna,
saivat koko halvalla lihaa nykyisiin hin­toihin
verrattuna.
Mainitussa kaupassa ilmoitettiin l i ­han
halvennusmyynti j a lihaa, joka ta­vallisesti
maksaa 97 senttiä pauna, o li
tarkoitus myydä 89 sentillä. Ilmoituk­seen
oli kuitenkin mennyt painovirhepa-holainöi
ja lihaa sanottiin myytävän 59
sentillä. Kaupassa huomattiin virhe,
mutta ilmoitus on ilmoitus ja niin, myy­tiin
350 paunaa lihaa 59 sentillä pauna.
alkupuhdistuksen jälkeen annettu teko­hengitystä
kolme tuntia ilman «minkään­laista
tulosta, sanoi eräs sen antajista:
— Nyt riittää! Ei hän tästä enää vir­koa,
hän on kuollut! '
Silloin sanoi eräs vierestä tekohengi­tyksen
antoa seurannut mies:
—ajospa minä vielä yrittäisin.
Ja hän jatkoi yksin tekohengityksen
antoa sillä seurauksella, että nuori poika
noin neljännestunnin kuluttua yskäisi jä
heräsi henkiin. Hänen tapauksensa
merkillisyys on siinä, että hän kuuli kai­ken
ja kertoi jälkeenpäin, että kun mie­het
olivat ilmoittaneet lopettavansa,
tuntui hänestä siltä kuin olisi hän kuul­lut
kuolemantuomionsa, mutta 'kun eräs
kuitenkin ilmoitti jatkavansa, kuulosti
se hänen korvissaan ihanammalta kuin
mikääxunuu.
Eräs merkillinen tapaus sattui K o l -
laanjoen suunnalla sodan aikana. O l i
kiire, kuten sodassa yleensä aina on, ja
vielä elossa haavoittuneet vaativat koko
lääkintähenkilöstön huomion, niin että
lääkärien jo tutkimat kaatuneet saivat
olla omassa rauhassaan parin puun vä­lissä.
Eräs lähistöllä liikkunut sotilas­henkilö
näki kuitenkin jotain, joka sai
hänen ihonsa nousemaan kananlihalle.
Oli talvi ja satoi lunta, joka peitti nuo
kaatuneet miehet ikään kuin valkoinen
kääreliina. Mutta erään ruumiin pääl-
(Jatkuu feuudermella sivulla)