Viikkosanomat, February 24, 1976

              J 'vym
J
Kirj Kaisa Meri 'ÄSpFr
l — 1 ! — ! I —— 1 I I— I
Jatk
Meidät kutsuttiin vuoron pe-rään
emännöitsijän huoneeseen
Tietysti minun vuorona tuli vii--meise- ksi
Komisarius kysyi
tunsinko kaulahuivin
— Tunnen kyllä vastasin
minä
— Kenen se on?
— Se on asioitsija Valvan-tee- n
Miehet vaihtoivat nopean sil-mäyksen
— Oletteko aivan varma siitä?
Näitä on maailmassa tuhansit-tain
Tämä on aivan tavallista
laatua
— Kyllä se on Valvanteen
huivi Hän antoi sen eilen illalla
kaulaani kun lähdimme teat-terista
— Kuinka se sitten voi olla
täällä meidän koneessa? huusi
isäntä epäilevänä
— Minä pistin sen sinne tun-nustin
rauhallisena
— Vaatteet kuuluvat tarjoili-jah- r
huoneeseen oikaisi isäntä
vihaisena
— Vaatteeni olivat siellä
Huivin toin varahuoneeseen
koska arvelen Vanvanteen tule-van
tänne tänään Eikä ole var-ma
ehdinkö silloin juoksemaan
tarjoilijain huoneeseen asti
— Kuinka te panitte sen sinne
koneen sisälle? tahtoi isäntä
tietää
— Luonnollisesti siksi ettei
se olisi kennenkään teillä tius-kaisin
harmistuneena
Riskun Jussi
muistelee
Uusi työ oli Jussille kuin
pihkaa saha ja kirves kuin uusia
työvälineitä joita ei ollut tarvin-nut
kotonakaan käyttää sillä
siellä äiti oli pilkkonut ja sahan-nut
ja niin oli Annakin
Tilipäivänä Jussin pussi oli
puolta keveämpi ja siitäkin oli
annettava Jaskalle määrätty
summa Annalle piti kirjoittaa
kuiva kirje että ei ole vielä tässä
oppinut töihin eikä välineisiin —
Sitä kämpältä kämpälle kiertoa
riitti Jaska piti huolen että Jus-silla
oli töitä niinkauan että sai
omansa pois Sen jälkeen ei
Jaska enempi välittänyt töihin
ehdotella
Anna kirjoitti: "Kylä meiltä
Kaunisto luisuu pois en minä
jaksa sitä yksin pitää ja maksaa
Yksi takaaja haluaa rahat pois
kun oma poika tarvitsee
tilavammat huoneet"
Kun mieli on oikein matala sil-loin
pitää hakea lohtua on
saatava ryyppy murheeseen Sitä
lohdun trappia oli saatavana
salakapakoissa Mutta kun
pirulle antaa sormen se vie
vähitellen koko käden ja niin
kävi Jussillekin Mitä tuli se
menikin ja elämä vihdoin tuli
siihen malliin että ei Jussi enää
viitsinyt kotiin kirjoittaa Mitäpä
täältä kirjoitti valehdellen kun ei
totuutta viitsinyt ilmoittaa
10
Olisinpa vain voinut aavistaa
että yhdestä puoliksi kuluneesta
kaulahuivista nousee monien
rähäkkä olisin tänä aamuna
lähettänyt sen vakuutetussa
paketissa oikealle omistajalleen
— Ei sovi tiuskia isännälleen
sillä tavalla suuttui isäntä — Te
saatte kahden viikon kuluttua
jättää kahvilan
— Kiitos vain Olen valmis
lähtemään vaikka heti paikalla
sanoin ivallisesti Eijoin ottaa
huivin ja lähteä tieheni mutta
etsivät eivät luovuttaneetkaan
todistuskappalettaan niin helpol-ta
Niine hyvineni sain palata
työhöni takaisin
Emännöitsijä suuttui silmit-tömästi
kun kerroin hänelle
asian Minulle siksi ettei heti
ollut siepannut huivia isännän
kädestä omanani ja isännälle sii-tä
että hän oli uskaltanut sanoa
minut irti
— Minä olen Sirkan tänne ot-tanut
ja minä Sirkan eroitan tai
sitten me lähdemme yhdessä
julisti hän julmistuneena
Kanvinheittäjä nauroi ja Elssi
pikkitteli minua kaiken päivää
yhteisistä vaatteista Valvanteen
kanssa Olin raivosta
pakahtumaisillani Oli kaiken
lisäksi maanantai ja hyvin vähän
väkeä joten heillä oli oikein
hyvää aikaa koetella minun kes-tämiskyky-äni
Kestin kuitenkin onnellisesti
loppuun asti Mutta kyllä olinkin
Eräänä kauniina kevätiltana
Jussi päätti mennä katsomaan
omankylän poikaa Jaskaa joka
oli löytänyt kylkiluunsa Kevarin
Siirin He asuivat erään talon
yläkerrassa kahdessa pienessä
huoneessa Jaska oli yllättynyt
Jussin nähdessään hänen en-simäi- set
sanansa oli: "Jussiko
siinä ja ihan selvänä mitenkäs
nyt on asian laita"? Jussi oli hil-peällä
tuulella kuten hänen luon-teeseensa
kuului Kertoi pääs-seensä
kaivokseen töihin ihan
porakoneen käyttäjäksi Kolme
dollaria tulee 10n tunnin työstä
"Eiköhän olisi paras että nyt
säästäisit joitakin dollareita van-huuden
turvaksi" neuvoi Jaska
"ei taida enää ollakaan sitä joka
sinulle säästää Olen kuullut että
se Koskelan Lenni on sinulta val-lannut
Annan ja Lennille se
Kaunisto nyt kuuluu Lennin
vaimo kuoli lapsivuoteeseen
joku aika sitten ja sen sinun An-nasi
nyt siellä hoitelee Lennin
poikaa ja taloutta"
Hiljaisena Jussi kuunteli
uutisia mustasukkaisuuden
käärme kaiveli rinnassa Jussi
alkoi ahertamaan ja säästämään
Kavereitakin ihmetytti kuinka
nuukaksi Jussi oli tullut mutta
niin vain dollari alkoi vetämään
toista ja pian oli matkarahat val-miina
Jussi päätteli jos vain
Anna lähtee niin yhdessä tullaan
tänne takaisin Matkalippu yh-teen
suuntaan maksoi 54 dollaria
ja jos osti edestakaisen sai kol
valmis painamaan ulko-ove- n
kiinni heti paikalla kun pääsin
töistäni irti Oikein loikkasin
korkeat keittiön portaat ja
huokasin helpoituksesta astues-san- i
pihasta kadulle
Mutta eikös vain ollutkin
siellä toinen harmi? Vaivanne
seisoi kulmassa Hän näkyi
odotettelevan minua Olisin sillä
hetkellä ollut missä muualla
tahansa kuin kuunnellut hänen
huolehtivia lörpötyksiään Inho-sin
syvästi häntä ne sekunnit
kun kävelin kulmaan asti
— Mitä nyt? kysyin tylysti
kohdalle päästyäni
— Terveisiä poliisikuulust-elusta
vastasi hän kohteliaalla
ääneltä
— Mitä? Polveni alkoivat
äkkiä tutista Ne kävivät niin
heikoiksi että vaistomaisesti
nojauduin aitaa vastan Mitä tuo
mies oikeastaan tarkoitti?
— Älähän nyt pelästy? Vai-vanne
tarjosi käsivartensa tueksi
ja alkoi taluttaa minua kotiin
päin — Eihän poliisikuulustelu
nyt niin kamala asia ole lohdut-teli
hän — Kerrankos ihminen
sellaiseen jouttu
— Sen huivin vuoksiko ne
sinua kuulustelivat änkytin
minä hätääntyneenä
— Sen myönsi Vaivanne —
Mutta enhän minä tietänyt oliko
se minun
— Et tiennyt? Annoithan sen
minulle eilen Älä vain
men dollarin alennuksin —
Kaivoksella oli suomalainen
työnvalvoja Hiukkala ja koska
Jussi oli riski ja ahkera työmies
hommasi Hiukkala hänelle kol-men
kuukauden loman mutta
töissä pitää olla takaisin määrät-tynä
päivänä
Oli toukokuun viimeisiä päivä
kun Jussi laukkuaan kantaen as-teli
asemalle Hän oli päättänyt
olla juhannuksena Suomessa ja
niin hän kävelikin juhannusaat-tona
kotikylää kohti Mäellä hän
pysähtyi katseli ja kuunteli
kesäistä maisemaa Tiellä ei liik-kunut
ketään oli valoisaa vaikka
auringon kerä oli jo laskenut län-teen
Hän odotti koska Aholan
mäellä sytytetään kokko tuli
mieleen aika kuusi vuotta silloin
jolloin hän Annan kanssa riensi
kokko-tulill- e kuinka hän rakas-tikaa- n
sitä sinisilmäistä terhak-kaa
tyttöstä
Kokolta alkoi kuulumaan
laulua Jussi havahtui ja läksi
ripein askelin kohti äitimuorin
mökkiä Jo pihalle Jussi kuuli
miten pirta siellä paukkui ahkera
äiti siellä juhannusaattonakin
kutoi mattoja kylän emännille
Yllättävää oli Sannalle nähdä
poikansa ilon itku tuli silmiin
kun rakkaan poikansa näki
"Olet ehkä tullut liian myöhään
mutta älä tuomitse ihminen on
erehtyväinen" sanoi Sanni
pojalleen "älä ole ankara
— Annoinhan minä sellaisen
Mutta mistä minä tiesin oliko
poliisilla oleva minun Niitä on
vaikka minkä verran maailmas-sa
selitteli Vaivanne
Selostin lyhyesti huivin histo-rian
— Siinä tapauksessa se oli
minun tunnusti Vaivanne
— Mitä luulet tästä tulevan?
kysyin huolestuneena
— Meillekö? ihmetteli hän
— Tietysti meille! Enhän
minä muista välitä huudahdin
tuskastuneena
— Ellet sinä ole rahoja anas-tanut
ei siitä tietystikään voi
sinulle mitään tulla rauhoitti
Vaivanne
— Vaivanne! kiljaisin raivos-tuneena
Jos olisin luullut voit-tavani
olisin hyökännyt miehen
kimppuun ja piessyt hänet
kuoliaaksi Niin syvästi moisen
epäluulon lausuminenkin sattui
minuun
— Mutta ethän sinä ole niitä
ottanut vakuutti Vaivanne vii-saasti
— Ole sinä vain aivan
rauhallinen Mehän voimme to-distaa
missä olimme
— Jos voimme intin minä
vain
— Voimme Me olimme teat-terissa
Siellä oli ihmisiä jotka
tunsivat meidät Kello löi juuri
kaksikymmentäneljä kun au-kaisin
oman ulko-ove- ni Vie-reisestä
huoneustosta lähti sil-loin
vieraita Heitimme siinä pari
kompasanaa Vaivanne luetteli
Sanna kiiruhti tekemään tulta
kolmijalkanen pantiin sen päälle
ja mustakylkinen kiehumaan
Jussi kaiveli laukkujaan ja löysi
äidille kahvipaketin sanoen
keitähän oikein amerikkalaista
"Nämähän ovat vihreitä" äiti
naurahti "huomenna ne paahde-taan"
Siinä kahvia juodessa Sanna
koetti parhaansa mukaan selvit-tää
miten asiat ovat sekä pyysi
että Jussi ei nyt heti menisi
Annan luo sillä Anna on vielä
sairas Kun Jussi sai kuulla
sairauden syyn tumma puna
kohosi hänen poskilleen sormet
puristuivat nyrkkiin ja kiris-tyneiden
hampaiden välistä
kuului: "mutta minä menen
menen jo huomenna"
Oli sunnuntai päivä Jussi puki
parhaimpiinsa hän tiesi itsekin
olevansa näyttävä — mies vasta
34 vuotias Katkaralta tuntui
avata niin tuttu piha-port- ti mutta
mentävä oli kun oli kerran
lähtenyt Tuvan ovi oli avoinna
hän seisahtui ovipieleen kuin ker-jäläinen
Katse seurasi pientä
poikaa joka telmi lattialla kissan
pentun kanssa Sitten hän
huomasi miehen istumassa
pöydän päässä lehteä lukien ja
vanhemman naisen joka oli ulos-lähdössä
Tuvassa oli hiljaisuus
viimein Jussi sanoi "terveisiä
Canadasta kai siinä vielä Riskun
Jussin muistat"? Kun ei
kuulunut vastausta ilmoitti Jussi
että haluaa nähdä vaimonsa Sil- -
umMmuuu l_ varmana todistuskappaleitaan
Olet lapsellinen hermostuessasi
moisesta rauhoitti hän viisaana
Hänen viileytensä vaikutti Olin
aivan tyyni astuessani kotipor-taitaylö-s
Jatk
loin Lenni nousija sanoi "hän
on tuolla kamarissa mutta
muista että hän on sairas" —
Kun Jussi avasi kamarin oven
jäi hän mykkänä katselemaan
näkyä Anna istui vuoteen
reunalla valkoinen rinta paljaa-na
pienen suun imien elämän
nestettä Jussi astui lähemmäksi
sanoen: "nyt minä olen tullut
sinua hakemaan niinkuin oli sil-loin
puhe kun läksin mutta sinä
olet tehnyt aviorikoksen"
Annan kasvoille nousi vieno
puna mutta silmien katse oli kir-kas
ja sininen "Ei kai sinulle ole
tullut mieleen että tiedot ne len-tävät
tännekin merien takaa
Oletkos sinä muistanut minua sil-loin
kun viimeinen dollari on
uponnut katuenkelin käsilauk-kuun
Minulla on nyt koti enkä
lähde minnekään mutta yhtä
pyydän sinulta Jussi anna
minulla vapauteni tahtoisin elää
kunniallista elämää" Nämä
olivat Annan sanat Jusille nämä
sanat Jussi muistaa vieläkin sillä
se oli totta
Jussi meni Mikon mökille jajoi
päänsä täyteen pirtua ja kun
hoippuen pääsi kotimökille oli
piru vienyt järjenkin Hän rikkoi
kahvikupit heitti mustakylkisen
takan nurkkaan Aamulla itkevää
äitiään lohduttaen hän lupasi
uudet kupitja pannun senverran
oli vielä rahaa ja seuraavana il-tana
hän päätti heittää kotikylän
tomut jaloistaan ja äitiään hän
lupasi aina muistaa "Yhtä
pyydän nyt sinulta äiti koska en
enää koskaan tänne palaa kuka
on isäni?"
Arkaillen Anna vastasi: "se on
Mäkipään isäntä palvelin siellä 3
vuotta hoidin hänen sairasta
äitiään Äitinsä kuoltua hän us-kotteli
että minusta tulee kätevä
emäntä Mäkipäähän Syksyllä
1891 meitä oli kaksi odottavaa
naista Viljohan on sinun
ikäisesi Minun suuni tukittiin
muutamalla ruiskapalla mutta
Lietteen Sandra tuotiin komeasti
emännäksi Mutta se on nyt ol-lutta
ja mennyttä ei siitä kannata
kaunaa kantaa Monta ohra-j-a
ruispussia on näinä vuosina i-lmestynyt
eteiseen" puheli
Sanna pojalleen "
Vaiteliaana Jussi istui pitkän
tarinansa lopetettua Vapiseva
käsi etsi piippua käsi pyyhkäisi
silmäkulmaan Ei tarvinnut äiti-kään
kauan apua tuli toisen-lainen
auttaja kuolema Ei ole
Jussilla sukua ei perillisiä ei
perittävää
Kaupunki antaa yhden aterian
päivässä pelastus-armeij- a katon
pään päälle yöllä — Kyllä kai
kaupunki kuopankin kaivauttaa
kun se aika tulee siihen päät-tyi
Jussi Riskun muistelmat
Syaisäiti
Tiistai helmikuun 24 p 1976