Viikkosanomat, December 19, 1978

              mn mIM
I fA ViJJ
% HYYAÄ LÄMMINTÄ JÄ "HELLÄÄ
§g JuöTsian lmmm
KrV Jacob Bytf
'Sinä olet suurenmoinen —
' sanoi hän itsekseen mutta
hätkähti samassa kuullessaan
oman äänensä
Vanhan tuvan piipusta ko-hosi
savua Mutta metsästä
kuului kirveen kalketta vaikka
päivällisuka oli jo kulunut pit-källe
Jokin pieni hyvä ja läm-min
tunne valahti hänen rin-taansa
Hän ajatteli Torea
Hänestä tuntui olevan iäi-syys
siitä kun hän viimeksi oli
ollut talossa (JJTKXXJJXJJJPJPXJfJPXJjrX
Onnittelumme ja kaikki
ALINA ONNI JA
omaan kotiin
Ida ja Olavi Sikola
Taimi ja George Skalin ja perhe
Mamie ja Heinz Polavvski ja perhe
Eva ja K Kämäräinen
Toini Kuusela
Elvi ja Lauri Penttinen
Rauha ja J Mäki
Lyyli Tamminen
Alina Lipponen
Kerttu ja Otto Hautala
Kaisa Nättinen
Anni Järvi
Aino Seppälä
Hilda Holma
Suri Ilkka
Elli VVilen
Elli ja Eino Mäki
Tyyni Lampi
Hilma ja Niilo Lehto
Rauha ja J Lähde
Aili ja V Kauppila
Martta ja J Tolvanen
Vieno ja Tauno Niiranen
Sanelma Kallio
Sally ja V Heikkilä
Edith ja V Salminen
Helmi Välkki
Anni ja Henry Niemi
Tiina Laila ja Matti Taipale
Alina ja Oiva Salonen
Martha ja John Saloranta
Katri ja A Jalonen
Dagmar ja Säm Rajala
Alli Ranta
Sonja Slaine
Mary Perälä
Lydia Mäkelä
Helen ja Eino Tarvainen
Katri ja Paavo Mäkinen
Aino Kuusisto
Toini Gernecki
Mary ja Uuno Vuorinen
¥M
Sitten hän astui hitaasti
lähemmäksi mutta pysähtyi
uudelleen
Hän näki jonkun metsässä
puitten lomassa
Se oli Tore
Tämä kaatoi puita mutta
herkesi juuri nyt kun muuan
kuusi kaatui rutisten nurin
Silloin hän huomasi tytön
Hän seisoi kirves kädessä
pää käännettynä tyttöä kohti ja
katseli
Tyttö seisoi aivan
hyvät toivotuksemme
KARL SIKOLAN
11191978!
®
Martha ja Kalle Kujanpää
Aune ja Uuno Sorvali
Aino ja Sulo Äijö
Hilda ja Yrjö Pajari
Maija Jaakkola
Ida Pihlainen
Irja Heiska
Aili Ranta
Reino Keto
Ivari Kitunen
Hilma ja Nestor Jopila
Sirkka VVaren
Vili Kähärä
JKIITOS
Sydämellinen kiitos Teille kaikille jotka osallistuitte
SIIHEN SUUREEN yllätykseen jonka järjestitte omaan kotiin
muuttaessamme Kiitos erikoisesti aloittajalle ahkerille e-män- nille
jotka taikoivat pusseista herkullisen kahvipöydän
ihanasta kakusta omankodin onnen toivotuksineen kukista
ja sitten vielä kiitos soittajalle ja lopuksi runon lausujallekin
Kiitos suurenmoisesta lahjastanne Tervetuloa pistä-mään
sen päälle vaikka tanssiksi lämpymällä ystävyydellä
otamme Teidät aina vastaan vieraaksemme KIITOS
Alina Onni ja Karl Sikola
37 Jenning Ave
Toronto Ontariml6P 1M6
Silloin hän iski kirveen
puunrunkoon ja lähestyi hitaas-ti
i Tyttä oli ihan hiljaa ja pi-teli
käsissään kuusenoksaa jo-ka
kurottautui heidän väliinsä
Kun hän oli ehtinyt tytön
luokse multaisen äsken kuoki-tun
maan yli seisahtui hän pie-nen
välimatkan päähän
'Rakas — ' sanoi hän Mi-tään
muuta hän ei saanut sa-notuksi
Tyttö päästi oksan irti ja
hymyili
'Sinä raivasit maata' sanoi
hän
Tore seisoi kädet selän ta-kana
'Niin aivan -- niin — sitä
minä tein' vastasi hän
'Vieläpä päivällistunnilla-kin-?'
Tyttö katseli ihastuneena
häntä
Tore katsoi tyttöä vilpittö-millä
tunturinsinisillä silmil-lään
'Minun täytyy raataa jos
tahdon saada jotakin valmista'
vastasi hän
Silloin tyttö punastui
'Oo sinullahan on niin pal-jon
aikaa' yritti hän varovasti
Tore katsoi häneen vaka-vana
ja päättäväisenä
'Ei sitä minulla ei ole'
vastasi hän
Tyttö loi silmänsä uudis-raivauksella
päin N 'Tästähän tulee oikea talo'
sanoi hän
Poika työnsi kädet housun-taskuih- in
'Se on aikomukseni' vas-tasi
hän
'Ehkäpä kahden kolmen
vuoden päästä' lisäsi hän sit-ten
Tyttö katsoi häneen mutta
nopeasti liukui katse tiehensä
suuntautuen jälleen yli peltojen
Pojan katseessa oli väikky-nytjokin
kysymys johon hän ei
voinut vastata Ei ainakaan sa-noilla
'Kunpa siellä silloin myös-kin
olisi emäntä' sanoi poika
hymyillen
Tyttö naurahti
'Siihen sinä kyllä aina kei-non
keksit' vastasi hän ja hä-nen
silmänsä loistivat iloisina
Poika huokasi
'Ei siitä tulee kaikkein
vaikein juttu' sanoi hän
Tyttö hymyili tuskin huo-mattavasti
'Sinä kai et tiedä ketään
ehkä' tiedusteli hän
Poika sylkäisi huoletto-masti
'Oo kyllä — kyllä minä
tiedän yhden' tuli arastellen
'mutta — ei ole sanottua
huolisiko hän'
Berit tuli punaiseksi
'Oh kyllä kai hän huolii'
"vastasi hän nopeasti mutta
katspi samassa maahan {
Poika odotti siksi kunnes
hän nosti silmänsä jälleen
'Mutta hänellä on itsellään
talo hänellä' sanoi hän
Tyttö naurahti
'Niin se se onkin pahinta'
vastasi tyttö
Pojan silmät säihkyivät
kirkkaina Hän oli kääntynyt
pois ollakseen sanomatta mitä
ajatteli Mutta silloin se kuiten-kin
pääsi häneltä
'Saako hän myöskin luvan
luuletko sinä?' kysyi hän ja pu-nastui
samassa itse
'Niin sitä minä en tiedä'
vastasi hän
'Muuten hän kyllä tekee
aivan niinkuin itse tahtoo' lisä-si
hän sitten
'Sinä uskot todella niin?'
Se tuli melkein tuskaisesti
'Niin niin minä uskon'
kuului vastaus nopeasti ja var-masti
'Kunpa vain tietäsi jos he
siellä tahtovat myöskin' sanoi
Tore Braaten
Tyttö kohotti silmänsä
jotka olivat aivan totiset
'Oo sinä saat sen kyllä
tietää kunhan aika tulee' vas-tasi
hän
Nyt poika vaikeni Ja he
seisoivat ääneti vastakkain het-ken
'Etkö tahdo astua sisälle?'
sanoi poika sitten aivan tavalli-sella
arkiäänellä
'Ei sitä en tee' vastasi
tyttö
Poikt: _ J häntä pitkään
'Minä vain kävelin muuten
tänne pohjoiseen' selitti tyttö
— 'katsomaan sinun taloasi'
lisäsi hän sitten
'Siinäpä sitä vasta katso-mista
olikin' naurahti poika lei-killään
Tyttö ei vastannut
'Nyt minun täytyy mennä
kotiin' sanoi hän samassa ja
kääntyi lähteäkseen
Poika seurasi häntä
'Sinä voit tulla uudelleen-ki- n
tänne katsomaan' sanoi
hän Hän käveli tytön rinnallaja
he astelivat hitaasti etelää koh-den
'Niin sen minä kyllä teen'
sanoi tyttö
'Sitten kun talo on valmii-na'
lausui poika leikkisästi
Tyttökin hymyili
'Niin ehkä silloin' vastasi
hän
Sitten he erosivat
Poika asteli hitaasti takai-sin
metsään ja otti kirveensä
Tyttö kiiruhti kohti etelää
Mutta kun tyttö oli ehtinyt
jonkin matkan päähän alkoi
häij hyräillä itsekseen ja kun
poika oli jäänyt yksin hymyili
hän koko ajan puita kaataes-saan
x
Aika oli kulunut yli päiväl-listunn- in
ennenkuin Berit
Glomgaarden pääsi joen ylitse
ja tuli kotiin
'Missä sinä taas olet ollut?'
kysyi isä
'Tuolla niityllä' vastasi
tyttö
'Vai niin hm!'
Isä ei kysellyt sen enem-pää
Mutta hän oli nähnyt ty-tön
tulevan pohjoisesta päin ai-van
toiselta puolelta
- 'Mistä sinä tulit tuolta joen
takaa?' kysyi Karen täti kun he
olivat jääneet kahden kesken
_
HYVÄÄ4J0ULUA
ja
ONNEA VUODELLE 1979
toivotamme
kaikille tuttavillemme!
Hilja ja Viljo
167SheppardAve W
Willowdale Ontario
fckirfrfafrfrk&Jr&rfa
ILOISTA JOULUA
ONNELLISTA RAUHAN
VUOTTA 1979!
Mrs Venla
Heinonen
RR1
Sicamous BC VOE 2VO
ir&Tr &&& &&&& i&rBf
ILOISTA JOULUA
ja --
ONNELLISTA RAUHAN
VUOTTA 1979!
Sanni ja Paavo
Karjamaa
Sicamous BC
VOE 2VO
HAUSKAA JOULUA
ja
onnellista uutta vuotta
toivotamme
kaikille ystävillemme!
Helmi ja Risto
Salminen
Brampton Ontario
$$@&3$S:£&&@@£&@&&88&8a
Ainoastaan täten toivotamme
HAUSKAA JOULUA
ja
onnellista uutta vuotta
kaikille ystävillemme!
__ L_— — Antti Luukko
William ja Lainoine
3293 Folkway Dr
Mississauga Ontario
'Braatenin puolelta' vas-tasi
Berit
'Mitä sinä siellä teit?'
'Olinpahan vain katsele-massa!'
Tätikään ei kysellyt sitten
enempää
(Jatkuu)
7