Viikkosanomat, November 17, 1980

              4fw ''-py&- K " ' n'1 V( l"
%S? Mi e s j a hän tn naisensa I XfJIHii!
TI OKiri ViilheAlm Moberg yj -- jgffg
NAURU KIRPOAA
Maarit kulkee navetassa
lypsää lehmät ripustaa kerppu-ja
lampaille nostaa vettä kai-vosta
ja asettaa illallisruoan lie-den
kolmijalalle Sen jälkeen hän
siivilöi iltamaidon saviastioihin
eikä unohda täyttää kuppia kis-salle
joka odottaen hiipii hänen
helmoissaan Ulkona hiljenee
työn melu Paavali tulee tupaan
pellolta ennen kuin ruoka on
valmista Hän katsahtaa vesi-sankoon
ja puusoppeen hän
haluaa katsoa olisiko mitään
missä hän voisi auttaa Kun
vaimo ei tarvitse apua Paavali
vetää saappaat jaloistaan ja pa-neutuu
pitkäkseen penkille
Hän ojensi säärensä muka-vaan
asentoon ja huokasi sen
jälkeen tyytyväisenä Hän veti
sieraimiinsa tuoksua kolmija-lalla
kiehuvasta padasta: Maa-rit
keittää tuoreita lampaanlui-t- a
Paavalin kielelle kohoaa
sylkeä ja hän nielaisee Ja hän
loikoi siinä katsellen vaimoansa
tämän askarrellessa Paavali oli
tottunut seuraamaan hänen liik-keitään
maatessaan itse hiljaa
hän nautti jollain tavoin siitä
Maaritista virtasi jotakin ilah-duttavaa
hänen liikkuessaan
tuvan lattialla Paavali ei osan-nut
sanoa mitä se oikein oli
mutta se oli hellän lämpöistä ja
se oli mukava olemassa tuvassa
iltaisin kun mies saapui uupu-nein
jäsenin sisälle
Maarit hänen vaimonsa
Paavali huokasi taas täysin
tyytyväisenä Ilman Maaritia
elämä olisi muodostunut tyh-jäksi
hänelle tässä talossa Hän
ei tosiaankaan kadu sitä että toi
vaimon mukanansa muuttaes-saan
sinne Hän oli niin tottu-nut
näkemään hänet kaikkialla
vaimo kuului nyt yhteen hänen
talonsa kanssa
Astioita joiden kanssa
Maarit askarteli tuli makean
maidon tuoksua Tuo tuoksu so
lt_ rJt ii t?j (i_K iiVlllifti
t ' i fV- - iti ' V Cj SulUt ' '"--' !''! I
li 1? li ) ' ' " ' ' - " nt
_ A_ _ 1
_ A_ A_ A_ 0fc J ffc ffc f f Jfc rt rt — _
[{
pi yhteen sen hyvän ja pehmeän
kanssa jota tulvi Maaritista
Hän oli parantava ja läpeensä
lämpöinen kuten makea maito
kun se tuodaan sisälle utareiden
lähteestä äsken juosseena
Mutta vaimon posket näyt-tivät
hänestä kalpeilta iltava-loss- a
— Sinulla on raskasta hän
virkkoi
— Eikö mitä! vaimo vastasi
— Ei minulla ole valittamista
— Mutta pian saat apua
Sillä lähipäivinä saapuisi
heidän kesäpiikansa Kahden-nenkymmenennenneljän- nen
päi-vän
jälkeen Maaritille tulisi hel-pompaa
Paavali oli huolissaan hä-nestä
Oli kyllä hauskaa että
joku helli ja vaali mutta Paa-valin
huolenpito ärsytti vähi-tellen
Maaritin itseluottamusta
Eihän hän ollut rampa eikä po-tilas
Hän uhkui terveyttä hän
teki työtä ilosta saada liikuttaa
ja käyttää jäseniään Paavalin
pitäisi huomata että hän viihtyi
askareissaan ja että hän kykeni
ne suorittamaan
Hän oli ajatellut aikaisem-minkin:
Paavali näki hänet kyl-lä
eräällä tavalla mutta yksi-puolisesti
Hän huomasi heti
oliko Maarit kalpea vai punai-nen
uupunut vai levännyt
Mutta hän ei huomannut oliko
hän synkkä vai hilpeä iloinen
vai vakava Jos hänen mielensä
joskus muuttui Paavali ei sitä
huomannut Ja kuitenkin Maa-rit
varmasti paljasti mitä hänen
sisässään liikkui Mutta Paavali
ei milloinkaan itse muuttunut
hänen mielensä pysyi aina ar-kitasais- ena
kenties hän luuli
ettei kukaan voinut olla toisen-lainen
Paavali meni vuoteeseen
heti aterioimaan Ja hän huo-kasi
taas syvästi tyytyväisenä:
Mikä voisi olla autuaallisempaa
kuin saada uuvutuksissa oikais
ta itsensä vatsa täyteen-ahdettu- na
ruokaa?
Hän huusi Maaritia:
— Sinäkin voit olla väsynyt!
Kyllä kyllä Maarit tulisi le-volle
kyllä hän tulee Mutta
hänellä oli ensin puuhaa keitti-össä
Hän oli tietenkin itse asi-assa
jo toimittanut askareet
Makuulle menoa sieti kuitenkin
viivytellä Paavali oli nykyään
niin väsynyt iltaisin kenties hän
ennättäisi nukahtaa ennenkuin
Maarit tuli Maarit tiesi muu-ten
mitä oli tulossa Ei hän
kylläkään voittaisi muuta kuin
pienen lykkäyksen sillä Paa-vali
heräisi aamuisin varhain ja
mikä ei tapahdu illallatapahtui-s- i
varmasti aamulla
Vaimo asettui eteisen ovelle
katselemaan huhtikuiseen il-taan
Hän seisoi siinä ilman
aihetta vain siksi että halusi
katsella kylää hämärän laskeu-tuessa
Pimeän tulo oli peloit-tav- a
mutta myöskin ihmeelli-nen
kuin taikatemppu Moni
asia tuli siihen ja katosi moni
asia muuttui Koko Hägerbäc-ki- n
kylä muuttui toisenlaiseksi
hänen silmissään pimeässä
Päivällä kylä rinteellään oli
niin valoisa ja avonainen kuin
turvallisuuden tyyssija Ja met-sä
seisoi tuolla vain suojana
kovia tuulia vastaan Mutta yön
tullessa kylä oli keskellä val-tavaa
metsää Eikä se metsä
kasvanut turvana taloille se
kätkijä suojeli sen sijaan villejä
eläimiä ja vaarallisia ihmisiä
Se kätki suuria vaaroja vaip-paansa
Sieltä tulivat sudet tal-vella
siellä oli varkailla pesän-sä
ympäri vuoden Ja ihmiset
olivat vaarallisimmat Varkaat
makasivat siellä koloissaan väi-jyen
kylää pimeän tullen he voi-vat
kenenkään näkemättä ryö-miä
taloihin asti Sen takia poi-mittiin
jokainen esine kynnyk-sen
sisäpuolelle iltaisin olipa se
arvoltaan miten mitätön tahan
— Rahaa asuntoihin! Kaikki vaan asuisivat ja asuisivat! Ei yhtään ajatella
pantu raha meidän kannalta tarpeeksi
JO
sa Milloinkaan ei unohdettu
vetää luukkuja ikkunoiden e-te- en
kaikki haat ja säpit pan-tiin
paikoilleen vähintään kak-si
kertaa koetettiin olivatko ovet
lukossa Ja tupien kynnysten
sisäpuolella riippui kirveitä ja
ladattuja pyssyjä
Viimeksi tänään Andreak-sen
Karna kylänvanhimman
vaimo kertoi Maaritille kylässä
tapahtuneista varkauksista —
he tapasivat toisensa yhteisellä
kaivollaan
Karna oli menettänyt isoim-man
kuparikattilansa puron
rannalla hän oli poistunut vain
pyssynkantaman päähän tärke-än
tarpeen takia ja sillä välin
varas oli käynyt paikalla ja raa-hannut
kattilan metsään Varas
oli tietysti maannut vartioimas-sa
hänen pyykkiä pestessään ja
sitten käyttänyt tilaisuutta hy-väkseen
kun sopi Metsän ros-kavä- ki
käytti aina sopivia het-kiä
hyväkseen Kuten nyt pää-siäisen
aikana kun ne varasti-vat
pässin Elof Niklaksenpo-jalt- a
Navetta oli lukitsematta
tunnin ajan eräänä yönä kun
hieho oli synnyttänyt vasikan
ja tuon lyhyen hetken aikana
varas kävi navetassa Ja se joka
varasti sian Haakon Ingelinpo-jalt- a
oli myös selvillä asioista
Sitähän halusi uskoa hyvää kai-kista
kyläläisistä muuten olisi
ehkä etsinyt varkaita lähempää
kuin metsästä Näytti siltä kuin
nuo roistot alinomaa pitäisivät
heitä silmällä: ne tiesivät mil-loin
aiottiin teurastaa ja milloin
syötiin ja milloin toimitettiin
tarpeita
Siten vaara aina oli täällä
aivan lähellä Karna uskoi
Maaritille Muutamat arvaili-vat
että Kopparflyn varas me-kasti
naapuristossa Pahempaa
metsärosvoa ei ollut Hän ky-keni
varastamaan vaatteet ih-misen
päältä tämän huomaa-matta
Sillä hän oli kaikkitie-tävä
ja osasi noitua tautia ih- -
poikiiko se asuntoihin
misiin kun hänen päähänsä
pälkähti Karna uskoi etiä va-ras
noitui hänet ripulille niin
että hänen oli pakko lähteä kat-tilansa
luota puron rannalta
Kopparflyn varas istui kai nyt
metsäpesässään keittämässä
ruokaa hänen kattilallaan
Maarit kuunteli eukkoa kor-vat
auki Hän Maarit oli tullut
valoisammalta tienoolta lehti-metsää
kasvavalta seudulta
jossa kylät olivat tiheämmässä
ja jossa varkailla ei ollut hyviä
piilopaikkoja niin että moinen
vaara oli hänelle melkein tun-tematon
Mutta kun hän nyt
seisoi siinä ovella ja katseli ulos
pimeään hänestä tuntuu kuin
musta kuusimetsä ryömisi lä-hemmäksi
kylää Sen kehä su-pistuu
supistumistaan Ja metsä
on petollinen kylää kohtaan se
suojelee ja piilottaa ihmisiä
jotka haluavat pahaa
Maarit lukitsee oven Hän
hiipii kevyesti makuutupaan —
aivan oikein Paavali on ennät-tänyt
nukahtaa Maarit kuulee
kuinka hän hengittää hän tun-tee
äänet sillä ne ovat hänelle
hyvin tuttuja yön ääniä Hä-nellä
on tapanaan maata kauan
kuunnellen Paavalin hengitys-tä
Se onkuin suuri ikuinen
rauha Ja tämän hengityksen
suhinan joka ei muutu eikä lopu
milloinkaan pitäisi vaivuttaa
hänet uneen heti Minkä takia
hän kuitenkin makaa valveilla?
Hän laskeutuu ison verho-tun
sängyn laidalle Mutta hän
makaa silmät auki Yksinäisyys
valtaa hänet tänä iltana Hän
tuntee itsensä yhä vieraaksi Hä-gerbäcki- ssä
Kylässä on monta
naista nuoria ja vanhoja vai-moja
ja tyttöjä ja hän tapaa
heitä joka päivä mutta kukaan
heistä ei ole hänen uskottunsa
Paavali on hyvä hänelle mutta
jos hän lausuu julki jonkin a-jatu- ksen
joka juolahtaa hänen
mieleensä niin Paavali ei kuun-tele
ja jos hän on alakuloinen
ei Paavali sitä huomaa Elämä
tuntuu välistä liian arkiselta
Ja sisällä tuvassa hänestä
tuntuu niin omituisen tyhjältä
nyt Tosiaan kangaspuut ovat
poissa
Äkkiä Maarit nousee istu-maan:
hänen kankaansa on ul-kona!
Sen hän unohti
Kangas viruu siellä hohta-vana
yön pimeydessä Se näkyy
kauas se loistaa varkaiden sil-miin
niin se oikein huutaen
kutsuu varkaita Hän ei kai enää
milloinkaan saa nähdä kangas-taan
jos jättää sen sinne Hä-nen
on pakko mennä ulos ja pe-lastaa
se
Hän ei halua herättää Paa-valia
hän menee itse nouta-maan
kangastaan Varovasti
hän nouseen sängystä heittää
ison huivin hartioilleen ja me-nee
portaille Siellä hän py-sähtyy
hetkeksi pimeän ja yö-kylmän
takia Hän ei mielellään
mene ulos mutta huoli kan-kaasta
pakottaa hänet siihen
jatk