Viikkosanomat, January 17, 1978

              '!mmw4miAAlfW(Kw)MMW II! JJ8?28? ''~ t "' 'Ait "K vi - ' u v 1- - i 'jmpki tj-- ' rfr w l 'f17 n v "? ' ' j tjdrr"u uir ' w?rBritwnv ' '" r ' mnwtfvtfvin¥Utft-- ffl '' " frmr n mi n " y iTf (' 'i' ( un (jvt - at & ti j ' v vvi#p- - t u-- rr -- v 'jysuxi ' jui i-°- ii Hi? r!t'e ivifrf:H nJiiitM"'rtiivvVÄL[f'''r'i''?{' JCLrtiYi msmsm iiwffim Wim:®WA{sm£tw 9JMI ? '
IBR w mmmmm
1'i' K
s
iW v Vt
VVTV ' I
' iV i' "s- - " '
Kirjoittanut ABNORMI
Jatkoa
Isää odotellessamme ehdim-me
vielä käydä italialaista pose-tiivariakin
kurkkaamassa Län-kisäärin- en
pitkäviiksinen mus-tanpuhuva
etelän mies luritteli
mölykaappiaan tallin seinus--
talla ja kauppasi onnenlehtiä
Trubaduuri kiersi toisella kä--
dellään yhdellä puujalalla sei- -
sovan posetiivinsa veiviä ja
toisella pitkiä mustia viiksiään
Katsellessaan ympärillään ole- -
vaa harrasta kuulijakuntaansa
hän lienee nähtävästi pohtinut
musikaalisessa mielessään:
"Mitäpä olisi minunkaan elämä
ilman näitä musikaalisia lahjo- -
jani?" Meidän lapsukaisten
silmissä hän oli vähintäinkin
yhtä suuri musikaalinen nero
kuin jokin kuolematon Caruso
taikka Shaljapin Mutta kaikki
nuo vuolaat sävelvirrat jotka
muukalainen soittoniekka vei- -
vasi laatikostaan irti me saim- -
me kuulla ihan ilmaiseksi sillä
soitto olikin tarkoitettu vain
kyytipojaksi onnenlehtikaupal- -
le Vihreä papukaija pienessä
häkissään posetiivin päällä
tyrkkäsi aina tarvittaessa pään- -
sä ulos häkin raosta ja koukkasi
nokallaan edessään olevasta
laatikosta onnenlehden pudot-taen
se ostajan käteen
Äiti osti onnenlehden Esteril-le
ja minullekin Oli erijännittä- -
vää ottaa onnenlehti papukaijan
nokasta Mutta mitäpä musta- - a laisakan lörpötystä tuossa leh- -
dessä olikaan? Ei se ainakaan
ollut lapsia varten painettu Äiti
luki sen minulle ja nauroi
nauroi niin että oikein vesi
silmiin kihosi Minua jurnutti
Minulle paholaiselle kakaralle
luvattiin rikas akka luvattiin
paljon lapsia ja luvattiin vielä
uusikin akka entisen kuoltua
Ei ihme että minua jurnutti ja
äiti kelvoton vielä nauroi
Mutta jo minäkin nauroin kun
äiti luki Esterin onnenlehden
Siinä oli oikein kuvakin mu-kana
Lintu antoi Esterille tum-man
kippuraviiksisen mie-hen!
posetiivarin näköisen Ja
lapsia luvattiin tytöllekin ihan
tuvan täydeltä ja rahaa rahaa
ihan tuhottomasti kartanoita ja
kaupunkitaloja ja pitkää ikää
en enää jaksa muistaakaan
kuinka pitkää ikää hänelle lu- -
vattiinNyt nauroimme kaikki
yhdessä Posetiivari oli aika
hoopo!
Mutta onnenlehdet säilytim- -
me visusti tallella vuosikausia
Niiden mukaan oli niin hauska
ohjailla tilanteita leikeissämme
Palkanmaksu oli nyt jo päät- -
tynyt Kasööri otti lippaansa
laukkunsaja kirjansa hyvästeli
hyppäsi henkivartijansa kanssa
kärryille ja porhalsi aisakellon
säestyksellä Kalliovaarasta
toista tilipaikkaa kohti Kaup--
piaat seurasivat kimpsuineen
kampsuineen karavaanina pe- -
rässä Kalliovaara oli taas yhtä
elämystä rikkaampi
Isäkin oli jo ehtinyt tehdä
kauppiailta ostoksensa suorit--
taa viimeisen erän Arpiaiselle
keväällä ostamastaan puvusta
ja niin olimme nyt valmiit
patikoimaan yhdessä kotimörs-käll- e
Siihen aikaan paiskeltiin töi- -
tä kymmenen tuntia päivässä
Nyt oli kello arviolta siinä
kolmen maissa kolme tuntia
työaikaa oli vielä jäljellä mutta
jouti olla työt siltä päivältä
Milloinka niitä omia asioitaan
hoitelee jos aina työtä puskee
Ja tilipäivä ei ole joka päivä
Tilikahvitkin oli ryypättävä
oikein toppakahvit ja jospa
vaikka ottaisi pienen pörränkin
päähänsä noin niinkuin tuli- -
päivän kunniaksi vaihteeksi
Ottavathan ne pomotkin! Sitten
on niin mojova lähteä katso- -
Ystäviltä kauneimmat kukkaset
Hjalmar Kilkin
muistolle
Elli ja Eino Mäki T
Aino Laakso mfrlhh
Emil Pakka &$te$MI?
Kaisa Nättinen Af3 Vieno Vainikainen tei Siippa Salminen
Elsa Romanoff
Helen ja Eino Tarvainen S3 Elli Wilen
Sun Ilkka pefff
Eva ja Aug Laitinen "
Inkeri ja Lauri Roth Aino Seppälä
Väinö Tulonen Linda ja W Jokela
Esther Vickman Elvi ja Lauri Penttinen
Hilma ja Eino Luoma Kerttu ja Otto Hautala
Katri ja Albert Jalonen Alli Ranta
Sonja Slaine Meri ja Steve Smrek
Katri ja Paavo Mäkinen Vieno ja Tauno Niiranen
Alma ja Onni Saine Tyyne Latva
Saga Salo Toini ja Bill Gernecki
Sally ja Wm Heikkilä Lydia Mäkelä
Toronto Ontario
—————— ——
maan vieläkö kortti tuo nakki-peliss- ä
vai yhäkö se vie?
Tätä rataa kulkivat melkein
kaikkien poikamiesten ja mo-nien
perheellistenkin miesten
ajatukset tilipäivän ehtoopuo-lella
Houkutuksista ei ollut suin-kaan
puutetta "Sutki-Väisäst- ä"
"Loma-Lassia- " Kevytmie-listä-
Anttia" miekkosta
vaikka minkänimistä viina-kauppiasta
ja korttihuijaria
laiskaa lurjusta lorvehti loru-jaa- n
lietsomassa heikkoluontois-ten
miesten korvaan Kuin ve-renhimoiset
shakaalit ne hiipi-vät
salakavalasti saaliinsa
kimppuun ryöstivät uhrinsa
puhtaaksi veivät saaliinsa
mennessään painuivat toisel- -
le tilipaikalle uutta saalista vaa--
nimaan
Ja sinne meni monen miehen
tili eikä kaikistellen piisannut-kaan
Menivät kellot taskus-ta
pyhäpuvut päältä patinit
jalasta Tuhlaajapoikina pai-nuivat
miehet alla päin pahoilla
mielin seuraavana aamuna
norkoilemaan kauppiailta uutta
velkaa Ja tulevana tilipäivänä
heitä oli karhu tilipaikalla kyt-täämässä
Sama kiertokulku
jatkui tilipäivästä toiseen
Mitä sitten tilinrippeitä sattui
joillakin taskuunjäämään niillä
lyötiin nakkia viikon varrellajopa
työpaikallakin ja vieläpä työai-kanak- in
Pelipiru ei helposti
uhriaan luovuta! Muistiini on
syöpynyt eräs välikohtaus joka
sattui muutamia vuosia myö-hemmin
mestari Kankkulan
porukan työmaalla Olin silloin
jo pahaisena porapoikana
miesten mukana ja olin juuri
tuonut teroitetut porat leikka-ukseen
jossa päiväporarit työs-kentelivät
Sikäli kuin nakki-peli- ä
voidaan työskentelyksi
nimittää sillä miehet istuivat
suurella kivellä ja paiskelivat
nakkia niin että läiskinä kauas
kuului ja voimasanat sinkoilivat
ilmassa Leikkauksesta oli vapaa
näköala linjalle ei mitään
hätää he kyllä huomaisivat
ajoissa tulijan olkoon se sitten
mestari tai kuka tahansa
Heillä olisi silloin hyvää aikaa
lopettaa pelinsä ennenkuin
mestari ehtii paikalle Mutta
heidän piirustuksensa eivät pi-täneet
sillä kertaa kutiaan
Mestari Kankkula oli ollut met-sässä
sammalta mittailemassa
ja ilmestyi nyt yhtäkkiä kuin
maan uumenista leikkauksen
reunalle v
Mestari Kankkula oli yksi-vakainen
harvapuheinen kan-sanmies
Hän katseli hyvän ai-kaa
häkeltyneiden porarien
ilmeitä myhäili kohenteli
harteitaan ja avasi suunsa:
"Minusta näyttää niinkuin
täällä olisi korttipelin oireita"
Sanoi ja jatkoi rauhallisesti
matkaansa Oireet loppuivat
sillä kertaa siihen Kerta kaik--
kiaan! Miehet tarttuivat jälleen
työhönsä Mestari Kankkula ei
puhunut paljonmutta hän muis- -
ti sitä paremmin Seuraavassa
tilissä oli porukan palkka alentu-nut
kahdellakymmenellä pen-nillä
päivässä nokkaa kohti
Kahvinkantajana
Kuinka voisinkaan sitä aikaa
unohtaa? Olin jo varttunut mie-lestäni
melkein mieheksi Leu-kani
ulottui jo pöydän reunalle
ja jalkani olivat keveät ja nokke-lat
kuin varsalla Silloin pääsin
Esterin mukana isälle kahvia
viemään Minustakin oli ole-vinaan
jotakin apua!
Esteri kantoi repussa villa-sukkaan
käärittyä kahvipul-lo- a
ja minä riiputin vehnälei-päkäärö- ä
Olin saanut luvan
jäädä isän luokse iltapäiväksi
miesten sakkiin mutta Esterin
piti palata heti takaisin ja pis-täytyä
matkalla kaupassa äidin
asialla
Aurinko hymyili lämpöisesti
korkealla sinisellä taivaalla
Elämä tuntui niin kevyeltä
jalka ei tahtonut tavoittaa maa-ta
Isä oli Jakokosken leikkauk-sessa
taikka sitten pajalla
Niin oli äiti vakuuttanut Polku
puikkelehti alas Kalliovaaralta
laaksoonja sitten taas korkealle
ylös Terttulinvaaralle Oikein
päätä huimasi kun kohosi sen
huipulle! Sieltä avautui eteen
koko avara maailma Ihmeel-listä!
Kuinka maailma voi olla
niin suuri?
Siellä korkealla vaaran laella
ou-- kalliossa suuria syvennyk- -
sja ihmisjalan muotoisia
mutta kauhean suuria Esteri
tiesi kertoa että jättiläinen
jonka pää oli sinistä taivaan-lake- a
hiponut oli siellä loik-kinut
loikkinut niinkuin ihmi-set
suomättäillä ja silloin oli
jalkojen jälki kallioon jäänyt
Minua aiKoi jo peiottaa i ies
vaikka se jättiläinen yllättäisi
meidätkin tallaisi jalkoihinsa
ja silloin isä jäisi ilman kahvia ja
nisua fNiinkanvise voi
jäähtyä meidän täytyy kiiruh
taa!
Terttulivaaralta polku putosi
pienen metsälammin rannalle
Lampi välkkyi kirkkaana ja
salaperäisenä kuin jättiläisen
silmä punakylkisten ja vihreä-latvaist- en
honkien lomitse
Kiersimme lammin rantoja pit
kin oikaisimme suon iohori
kulkijat olivat laittaneet porras
puut ja tulimme lopuksi kärry- -
tielle joka johti ratalinjalle
Metsä oli jo kaadettu linjalta ja
miehet kaivoivat parhaillaan
ojia sen molemmille puolille
Esteri tunsi paikat ja tiesi
kertoa että nyt oli vain toinen
puoli matkaa edessä isän työ- -
maalle
Jatkoimme matkaamme pit-kin
linjaa ja tulimme pienelle
purolle Siihen tehtiin parhail- -
laan "aaloppja" Hikiset mie-het
olivat vierittäneet suuren ki-ven
"lehmän" päälle jota he
nyt rautakangeilla "paasaten"
siirsivät paikoilleen "Lehmä"
liikkui pyöreiden koivuisten te
lojen päällä helposti eteenpäin
tarpeen mukaan takapuolelta
etupuolelle Työ kävi hänen
laulunsa tahdin mukaan:
kanssa houp hei
rytkimällä houp hei
iso kivi houp hei"
Pätkittäin rytkimällä kulki
taival mutta kivi siirtyi kuin
MANDI ISIIEMEN
i muistolle
kuoli Timminsissä tam-mikuun
12 pnä 1950
Aina muistaen
Helen Rigg
Timmins Ont
Lillie ja Toivo Niemi
Windsor Ont
Kauneimmat
muistojen kukat
ystäviemme
Agnes Laurila
Fanny Tyynelä
Harry Skehar
Timmins Ont
muistolle
Lempi ja O Tyyskä
Martha ja J Saloranta
Rauha ja J Lähde
Toronto Ont
i&&&wj)agz$3
siirtyikin hiljalleen varsinaiseen
olinpaikkaansa Mukava olisi
ollut katsella miesten touhua
kauemminkin ja soma olisi ollut
kuunnella nokkamiehen laulua-kin
mutta Esteri hoputti jou-tumaan
Kahvi jäähtyy niin
tosiaankin isänhän piti saada
kuumaa kahvia Erotimme pa-jan
jo kaukaa varastosuojat ja
päivätimperin työpajankin jos-sa
tämä korjaili työkaluja val
misti kottikärryjä linjakeppejä
iapionvarsia Päivätimperi Sil- -
vennoinen — Kaskenahon asu- -
kas hänkin - korjaili parhail- -
jaan työpajansa edustalla kot- -
tikärryjä Sanoimme ukkelille
päivää ja aioimme jatkaa e-teen- päin
matkaamme mutta
hän pidätti meidät varottaen:
"Elekee hyvät lapset männä
sinne siellä tulloo kohta ampu!
Ja eikös tuo varttesmanni tulle
sieltä itekkii tänne ampua pak-koon!"
Pysähdyimme katselemaan
Silvennoisen touhua Eikä ai-kaakaan
kun leikkauksen suun-nalta
alkoi kuulua huutoa:
"Ampu tuleeampu tulee!"
Eräs mies leikkauksessa
heilutteli punaista lippua ja toi-nen
toitotti torvella varottavas-ta
"Sytyttää sytyttää sytyt-tääääääää- "!
Nyt tuli miehille leikkauk-sessa
kiire Niitä painui mus-tanaan
pajaa kohti Isäkin
muiden mukana Hän sai kahvi-repu- n
ja nisukäärön Toiset
miehet eivät tulleet pajalle
saakka vaan jäivät seisoskele-maan
loitommaksi katsele-maan
leikkaukseen Porarit
jotka olivat jääneet sytyttämään
tulilankoja saapuivat viimeisi-nä
Laturi merkkisignaalin pu--
ay ty uaa sy ly aa syiyuaaa
jo palaa palaa palaa jo"!
Jatk
Paras ikkuna
maailmaan
TYÖVÄENLEHTI
Porukan nokkamies ohjaili ") """Peipui-kulku- a
ja siirteli telapuita aina !?laan:
"Laulun
11