Viikkosanomat, February 10, 1986

              Kun hän palasi kotiin tie-dusteli
isä missä hän oli ollut
— Kirkossa
— Kir isä kallisti päätään
kuin paremmin kuullakseen
— Niin totta se on Ja minä
aion käydä siellä vastakin Etkö
sinä sitten koskaan käy?
— Ei-- ei ei ole tullut mie-leeni
Miten sinä sinne kun
illalla olit tanssimassakin
— En ollut tanssimassa sel-laisella
mielellä että sen takia
tänään kirkkoa väistäisin Toi-von
että sinullekin joskus tulee
sellainen mieli että menet
kirkkoon! Ei uskonnon tarvitse
olla taakka eikä tekopyhä kaa-pu
jolla vedetään rajajoittenkin
välille: jos tekee sitä ei sitten
enää voi tehdä tätä ja niin edel-leen
Omasta sydämestäsi se
riippuu voitko hyvällä mielellä
mennä kirkkoon
Isä katsoi tytärtään pitkään
Katseessa oli selvästikin ihmet-tevä- ä
ihailua
— Minä en todellakaan ym-märrä
sinua En ollenkaan Olet
prikulleen samanlainen silmieni
edessä kuin Anita ja kuitenkin
olet ihan erilainen Olet kuin
kuin äitisi Pehmeä herttainen
hyvä
— Vai niin No miksi sinä
sitten erosit hänestä? sinkautti
Reija hiukan terävästi
— Hm tuota enymmär-täny- t
sitä silloin Kolmikym-menvuotias
mies voi olla ihan
lapsi! Ymmärsin tyhmyyteni
vasta sitten kun olin solminut
toisen avioliiton Ingrid toinen
vaimoni oli rikkaan perheen
tyttö ja kasvanut sen mukai-sesti
Jos hän olisi ollut toisen-lainen
olisi kai Anitakin nyt
samanlainen kuin sinä
Isä oli hämmentynyt ja ar-ka
konsepteissaan seonnut
Eikä tässä vielä ollut kaikki
Lieneekö se sitten ollut huumo-rintajua
vai mitä mutta joka
tapauksessa hän pyysi että
Reija pukisi iltapäiväksi ylleen
saman asun joka hänellä oli ol-lut
eilen illalla maalaisi itseän-sä
hiukan Anitan käyttämin
värein ja istuisi tämän huonees-sa
peilipöydän ääressä Anitan
tullessa kotiin
— En suinkaan tullut tänne
siksi että sinä voisit tehdä
minusta ihan pellen omaksi
huviksesi ja uteliaisuutesi vuok-si!
Vaikka aiotkin opettaa minut
tuntemaan todellisen Anitan
luonteen saat sitä ennen tulla
tuntemaan minun todellisen
luonteeni ellei tämä tcatteripeli
lopu! purnasi Reija jo ihan to-sissaan
— Etkö itse ole ollenkaan
utelias näkemään siskosi ilmei-tä?
Minä ainakin olen! Ja voit
uskoa että asian selvittyä hän
nauraa iloisesti kaikelle ja ru-tistaa
sinua uutta pukuaan sää-limättä!
Mitä sinä olisit sano-nut
jos Anita olisi aukaissut
sinulle oven ja te olisitte tuijot-taneet
toisianne kuin peili- -
10
ERNA
WILEN
kuvaanne? Olet sikäli kiitolli-sessa
asemassa että tiedät jo
kaiken Miksi ihmeessä vaa-dink- in
mummolta että hän ei
saa kertoa Anitasta sinulle!
Tein se muka siksi että koska
olen kuullut kaksosten halua-van
olla aina ja kaikkialla
yhdessä — ja että jopa sairas-tuvat
jos heidät erotetaan tois-tensa
seurasta — halusin teidän
kohdallanne välttää sellaisen
kasvatusvaikeuden
— No siinä sinä ainakin
onnistuit!
Isä rykäisi hämillään ja al-koi
sitten kävellä puoliympy-räänsä
Hän olisi olohuoneessa
päässyt kävelemään täyden
ympyränkin mutta määrätyssä
kohdassa hän aina pysähtyi
töksähtäen kääntyi ja käveli
"renkaan" toisen puoliskon
päähän ja palasi samoin sere-monioin
takaisin Reijan mie-leen
tuli perhe jossa hän kerran
oli ollut viikon ajan työssä
auttamassa sairastunutta per-heenäitiä
Mies oli niitten päi-vien
aikana vapautunut vanki-lasta
mutta hän oli kävellyt
määrätyt askelet suoraan eteen-päin
kääntynyt ja palannut
takaisin saman matkan Se oli
ollut hyvin hermostuttavaa rou-van- ja
Reijankin mielestä mutta
he eivät voineet miehen käve-lemiselle
mitään Totesivat
vain että vankilassa kai oli
sellainen "kopin mittaaminen"
ajankuluna eikä mies osannut
siitä kotonakaan luopua Jona-kin
päivänä perheen kodin latti-assa
varmasti näkyisi polku —
mikäli mies vain malttaisi pysyä
vapaudessa tarpeeksi kauan
No isä oli liikemies ja a-jat- tcli
kävellessään Jos niin oli
niin nykyisin hänellä kyllä aja-teltavaa
riittikin kun yhfäkkiä
sai tyttäristään näin paljon
päänvaivaa
Reija kuunteli aikansa isän
kävelemistä ja meni sitten hä-nen
ohitseen ison ikkunan ää-reen
Ikkunan alla levisivät kuk-kaisistutuk- set
jotka nyt odotti-vat
routaa ja ensilunta kauem-pana
oli koivuja ja muita puita ja
niitten lomassa valkea mökki
jonka Reija oli ennenkin huo-mannut
Mökin pihalla hääri
joku verkkaisin askelin ja hitain
liikkein Reija ymmärsi että ky-seessä
oli veden kantaminen
mutta työlästä se näytti olevan
— Isä kuka tuossa mökissä
asuu? hän kysyi hajamielisesti
— Missä? Tuollako? Hm hän
on eräs vanha akka jolta tämän
ostin
Reijan mielestä sellainen
vanhus joka pystyi myymään
tällaisen huvilan ei ollut mikä
tahansa vanha akka Hän näki
mielessään kuvan hienosta van-hasta
naisesta jonka hiukset
olivat hopeanharmaat ja kasvot
ystävällisten ryppyjen kartoit-tamat
Jotakin lämmintä ailahti
hänen sisimmässään
— Saanko mennä tervehti-mään
häntä? Ehdin varmasti
ennenkuin Anita tulee? kysyi
Reija jo hiukkasen jännitty-neenä
ja uteliaana
— Tervehtimään? Miksi
luulisit sellaisen vanhan ilki-myksen
tulevan tervehtimises-tä?
Ulos hän sinut sieltä noituu
eikä se paljoa aikaa viekään! Ja
hänen syytämänsä syytökset
ovat sellaisia että saavat kyllä
syyttömän sisun pistelemään!
— Mitä esimerkiksi? jatkoi
Reija kyselemistään
— Noo mitäpä sinä niistä
eiväthän ne sinulle kuulu Ar-mosta
hän siellä saa asua jos on
ihmisiksi Ja vaikka hän varoi-tuksista
huolimatta käykin sil-loin
tällöin silmille olen katso-nut
toistaiseksi sormieni lävitse
hänen puuhiaan
— Annosta saa asua Mi-nä
en todellakaan käsitä isä!
Tämä talohan on monien mil-joonien
arvoinen! Täytyyhän
hänellä olla rahaa mikäli sinä
olet maksanut hänelle koko
kauppasumman?
— Saihan hän rahaa sai tie-tysti
Mutta hän antoi rahat
kasvattipoikansa käyttöön ja
tämä häipyi sen tiensä Se ei ole
minun syyni! Enkä minä ole
häntä pettänyt joten — jos
kuulet hänen selityksiään — älä
usko häntä Kaiken kaikkiaan
hän on vain vanha luulotautinen
akka! Kun kuolisi pois niin
päästäisiin siitä kiusasta!
— Hyvä Luoja sentään!
Voitko sinä toivoa jonkun ihmi-sen
kuolemaa! huudahti Reija
kauhistuneena isän sanojen
päälle ja kääntyi katsomaan
tätä Isä pysähtyi hetkeksi ai-koi
kai vastata tyttärensä kat-seeseen
mutta kävelikin sitten
hänen ohitseen katse toisaalle
suunnattuna
— Mielipiteesi eivät ole ko-vinkaan
ylentäviä! totesi Reija
Hän oli lyhyessä ajassa tullut
siihen tulokseen että oli vii-sainta
käsitellä isää kuin hiu-kan
uppiniskaista ja itserakasta
poikaviikaria eikä suinkaan
kannattanut lirkutella hänen
korvaansa mitään isä-kulla- sta
eikä vaalia muutenkaan sen kal-taista
isä-tytär-suhd-etta
Min-kälainen
Anitan suhtautuminen
sitten oli ellei juuri sellainen?
Senhän Reija tulisi pian näke-mään
Reija katsahti jälleen isään
ja huomasi tämän vaipuneen
omiin ajatuksiinsa Hän livahti
ulos ja lähti kuistin edestä alka-vaa
käytävää myöten mökkiä
kohti Käytävä muuttui mutkit-televaksi
umpeenkasvavaksi
poluksi ja ruskeat ruohot kaste-livat
hänen kenkänsä Puolivä-lissä
polkua Reija kuuli isänsä
huutavan vihaisen leijonan ta-voin:
— Tuletkos takaisin sieltä!
Älä mene sinne! Totteletko
sinä minua?
Reija heilautti kättään ja jat-koi
matkaansa Mutta isä huusi
vielä:
— Siellä on niin hirvittävä
siivo ja hajukin että vaihda
sitten vaatteesi!
Ikkunaruutu paukahti kiinni
hyvin vihaisesti ja Reija uskoi
että isä harppoi hänen peräänsä
ja taluttaisi korkeimman oma- -
NUKKUKAA
POJAT
NUKKUKAA
KaSkadarjan alueen (Uzbekistan) erään koulun 7-luok-kal-aisilla
oli matematiikan kokeet Yhtäkkiä opettaja
huomasi että hänen oppilaansa nukahtivat yksi toisen-sa
jälkeen Yleensä hyvin vilkkaat pojat tulivat uneliaik-si
oppilas Marina Ovtsinnikovan katseen johdosta
Marina itse oli jo suorittanut kaikki tehtävät kuten
hyvän oppilaan tuleekin ja nyt tuijotteli luokan poikia
vuoron perään tuloksella että nämä nukahtivat Myö-hemmin
myös lääketieteilijät tutustuivat Marinan hyp-noottisiin
kykyihin ja tulivat vakuuttuneiksi hänen
luontaisesta lahjastaan On mielenkiintoista että tämä
muihin kohdistuva vaikutusvoima kehittyi Marinalla
muutamassa kuukaudessa sen jälkeen kun hän oli
käynyt hypnotisoijien näytösesityksessä Marinan hyp-noottiset
lyvyt olivat yllätys myös hänen vanhemmil-leen
Marina on iloinen ja seurallinen tyttö ja suhtautuu
poikkeukselliseen kykyynsä leikillisesti
kätisesti tottelemattoman tyttä-rensä
takaisin Niin ei sentään
tapahtunut
Reija oli utelias näkemään
saattoiko joku vanha nainen
olla ilkeä akka ja oliko entinen
miljoonatalon omistajatar mikä
tahansa säälistä toisten nurkis-sa
asuva olento Jotakin oli nyt
paljon ristiriidassa mutta Reija
ei vielä tiennyt mitä se oli Eikä
hän toki henkeään menettäisi
tällä vierailullaan ei vaikka
siellä olisi miten siivotonta ja
minkälainen haju tahansa Oli-han
hän tottunut vaikka mihin
ammattinsa puolesta Isä olisi
jo kai kuollut inhosta jos olisi
nähnyt kaiken sen saman kur-juuden
minkä Reijakin erilaisiin
koteihin joutuessaan
Mökin seinustalla oli kras-sipenk- ki
joka syksyn viimeisi-nä
kirkkaina päivinä oli var-masti
antanut paljon väri-ilo- a
katsojalleen Monista muista-kin
kukkalajeista näkyi jään-nöksiä
joissa hallan jäljet vielä
näkyivät Sitähän syksy teki:
surmasi entistä pois tehden tilaa
uudelle
Pihaikkunan uudin heilahti
sitten kuului ovenkäynti ja ul-ko-ov-elle
ilmaantui ryhmyiseen
keppiin nojaava hiukan kuma-rainen
vanhus jonka tukka ei
suinkaan ollut hopeanharmaa
vaan kullanvalkoinen
— Jahah mitäs se neiti tällä
kertaa on urkkimassa? Katsoo-ko
mitä kujeita voi ensi yönä
tehdä vanhalle ihmiselle? Vai
että ottiko akka ylimääräisen
ämpärillisen vettä teidän van-hasta
ja tarpeettomasta kaivos-tanne?
Minulle se kaivo yhä
kuuluu ja kuuluu tällä tontilla
paljon muutakin että sen tiedät
ryöstäjän pentu!
Reija räpytteli silmiään ja
seisoi todella kysymysmerkki-nä
tuollaisen ryöpyn edessä
Oli se isä sittenkin tainnut olla
oikeassa Mutta mikä oli teh-nyt
vanhasta ihmisestä noin
katkeran ja suuttuneen? Isä
sanoi että vanha luulotautinen
akka No olihan niitäkin
— En minä tullut urkki-maan
eikä teidän asioissanne
kai mitään urkkimista olekaan!
sanoi Reija pehmeästi — Tulin
vain katsomaan kuka tarkoitan
mitä täällä puiston perällä kuu-luu
Olisin kyllä kantanut ve-siämpäri- nne
jos olisin tiennyt
tulla aikaisemmin Sellainen
käy teiltä varmaan työläästi
9
— Eihän se minulle mitään
lanteitten keikuttelemista ole
se vesiämpärin kantaminen
mutisi vanhus ja katseli Reijaa
silmiään siristäen Kenties hä-nen
näkökykynsä oli hiukan
heikko — Tulehan tyttö lä-hemmäksi
Tule tule en minä
ole mikään noita-akk- a! Ihmiset
vain ovat pahoja eikä niitä vas-taan
pärjää ellei ota aseik-see- n
itsekin pahoja sanoja! Tu-lehan
nyt
Reija meni portaitten juu-relle
ja hymyili vanhukselle
Tämä katsoi hänen kasvojaan
pitkään ja alkoi sitten nyöky-tell- ä
päätään
— Vai niin vai niin sillä
tavalla että sinä siis olet o-lema- ssa!
Reija yskäisi hämmenty-neenä
ja vakavoitui Oliko totta
että tämä vanhus tiesi hänet
vieraaksi eikä luullut Anitaksi
kuten kaikki muut olivat teh-neet?
Miten se oli mahdollista?
— Meinaan vaan että näin
kerran unta tytöstä joka oli
aivan kuin Anita mutta osasi
hymyillä noin kuin sinä ja pu-hua
ihmismäisesti Nii-i- n ja
siinä sinä nyt sitten olet Eivät
ne minun uneni yleensä turhia
asioita kerro on se ennenkin
monasti koettu Kyllähän minä
jotain tiedän Tiesin aikanaan
senkin että minua tullaan pet-tämään
niin kuin sitten tapah-tui
Ja että minua vainotaan ja
nyt sanotaan luulotautiseksi a-ka- ksi
Niin niin et sinä muual-ta
tullut tiedä mitä elämä täällä
on! Mutta tulehan sisälle Tule
katsomaan kuinka kauniisti mi-nun
karjalanneitoni vielä kuk-kii!
Karjalanneito oli todella nä-kemisen
arvoinen Samoin
kaikki muu vanhuksen kahdes-sa
huoneessa Vanhojen esi-neitten
arvokkuuden keskellä
henki tulijaa vastaan lämmin
ilma liian lämmin ja pölyn-hajuine- n
mutta samalla siinä
oli ihmeellistä kodikkuutta Se
johtui kai osaltaan kahvin tuok-susta
Pölyä oli kaikkialla ja
paljon mutta se kai saisi se-lityksensä
jotekin Ja ikkunat
kaipasivat pesemistä samoin
hienot valkeat pitsiverhot
— Jos sinulle kelpaa minun
keittämäni kahvi niin tarjoan
mielelläni Mikä sinun etuni-mesi
on? Oletko ihan kaksosia
Anitan kanssa?
Jatk
V ' " ? '
xl
11