Viikkosanomat, January 06, 1976

              flppr " fij ffrA ?Pf (# V-'!'- !
% r i
Tuulikki Kallio:
Arkipäivän juhlaa
Elvi oli keittiössä kahvipannu
kädessään aikoen juuri panna
siihen veden kun kaksivuotias
Eero-poik- a tuli keittiöön ja sa-noi:
— Äiti äiti pienet vauvat
huutaa!
Elvi laski kahvipannut kädes-tään
Olihan hän itsekin kuullut
kaksosten huudon Ne huusivat
aina yhtä aikaa Itku tarttui toi-seen
ja siitä syntyi aina tuo kor-via
vihlova duetto joka kaikesta
äidinrakkaudesta huolimatta kä-vi
joskus hermoille Varsinkin
joinakin aamuina Esimerkiksi
juuri tänään jolloin Elvin hermot
olivat liki pintaa
Kyllä miehet pääsivät sentään
melko helpolla avioliiton leikis-tä
Elvi ajatteli ohittaessaan kyl-pyhuoneen
jossa Vili hänen
miehensä ajeli paraillaan par-taansa
ja vihelteli huolettomasti
välittämättä tuon taivaallista
kaksosten parkunasta Elvi kur-kisti
kylpyhuoneeseen ja sanoi:
— Keitä itse kahvisi Minun
on mentävä tukkimaan noitten
suut Aina saa pelätä että naa-purit
hermostuvat meihin
— Kyllä kyllä Vili kuului
vastaavan
Elvi meni makuuhuoneeseen
ja sen aamuinen sekamelskai-suu- s
lisäsi vain hänen pahaa tul-taan
Hän huoahti raskaasti ja
otti toisen vauvoista syliinsä ja
alkoi ruokkia sitä Toiselle hän
työnsi pullon suuhun ja samassa
oli rauha maassa Mutta hänen
mielensä ei siitä kohentunut
Imettäessään toista vauvaansa
hän tuijotti uudinten valitse ke-säiseen
sineen jota näkyi kais-tale
vastapäisen talon yläpuolel-la
Maailmassa oli todellakin ke-sä
mutta mitä iloa hänelle oli
siitä henkilökohtaisesti? Vain se
ilo että vauvanpyykit kuivuivat
nopeasti pihalla auringon pais-teessa
ja että saattoi jättää sin-ne
' lapset vaunuunsa nukku-maan
Mutta iloa ei todellakaan
ollut hänelle kesästä
Mutta ennen! Kuinka hän oli-kaan
aina odottanut kesää Se
merkitsi hänelle opettaja Elvi
Vainiolle ulkomaanmatkaa jän-nitystä
elämän ja kohtalon odo-tusta
Se merkitsi vapautta Ei
ollut minkäänlaisia kahleita Va-paus
kuinka kallisarvoinen asia
se olikaan
— Äiti kahvi lattialla kaikki
lattialla hoki Eero-poik- a joka
oli ilmestynyt makuuhuoneen
ovelle
Elvi arvasi mitä keittiössä ta-pahtui
ja läksi sinne kiireesti vau-va
rinnoillaan Ja aivan oikein
Vilin sähkölevylle asettama kah-vipannu
tuprutti täyttä päätä si-sältöään
lattialle Vilin itsensä
ollessa kylpyhuoneessa viimeis-telemässä
itseään
Sanaakaan sanomatta Elvi las-ki
pienokaisen keittiön sohvalle
Se suuttui tietenkin sydänjuu-riaan
myöten keskeytyneen ate-riointin- sa
vuoksi ja alkoi parkua
julki ilmi kiukkuaan Elvi otti
rievun ja alkoi pyyhkiä kahvi-lammikk- oa
pois lattialta Silloin
tuli Vili ovelle ja huudahti näh-dessään
tuhon: r
— Voi taivas! Joko se pahus
10
tM
ehti kiehua?
Elvi ei vastannut Häntä suu-tutti
Vilin huolimattomuus Mie-hestä
ei totisesti ollut mihinkään
ja se hänen oli miltei pakko sa-noa
hänelle suoraan mutta jak-soi
sentään hillitä itsensä Saa-tuaan
kahvipannun uudelleen le-vylle
hän tunsi yllään Vilin tut-kivan
katseen Vili tajusikin il-massa
olevan ukkosta joka ta-vallisesti
merkitsi räjähdystä
Hän sanoi äkkiä sävyisästi:
— Juonkin tällä kertaa kupin
kahvia Malisen Baarissa men-nessäni
Ja samantien hän katosi
keittiön ovelta kuin uhkaa pa-koon
Ovi napsahti hiljaa kiinni
ja Vili oli tiessään
' Yht' äkkiä Elvi meni katuva-na
akkunan ääreen katsomaan
hänen menoaan kadulla Hänen
kireä tunnelmansa oli lauhtunut
kun sitä kohdetta ei enää ollut
ulottuvilla johon olisi voinut vi-hansa
purkaa Eihän se ollut Vi-lin
syy että kaksosten parku
kävi hänen hermoilleen Kat-sellessaan
reippaasti harpaavaa
Viliä Elsin täytyi myöntää että
hän oli hyvä aviomies Niin työ-teliäs
ettei ollut ottanut itsel-leen
edes lomaa vaan siirtynyt
omasta koulutyöstään suoraan
kesäyliopiston opettajaksi Hän
ahersi todella perheensä vuoksi
Haaveena oli oma osake että
he pääsisivät pois tästä ahtaudes-ta
Mitä hän sen lisäksi vielä
Vililtä vaati? Elvin täytyi myön-tää
että hän joskus toivoi että
Vili ottaisi osaa näihin kotoi-siin
pikkutehtäviinkin Mutta oli-ko
se oikein? Mene ja tiedä!
Paljon rauhallisemmalla mie-lellä
Elvi alkoi sen jälkeen tou-huta
Saatuaan vauvat syötetyik-si
ja kuiviksi ja Eero-poja- n pi-han
heikkalaatikkoon leikki-mään
hän alkoi touhuta kotia
kuntoon Sitten hänen oli läh-dettävä
lauantaiostoksille sitten
pestävä vauvan pyykit ja Vilil-le
paitoja jotka alkoivat olla jär-jestään
pesun tarpeessa Kuinka
kauheasti työtä kasaantuikin Ja
sitten olisi taas päivällisen val-mistus
Samaa muuttumatonta
rataa elämä kulkisi viikosta viik-koon
ja vuodesta vuoteen Näky-mä
ei ollut millään tavalla El-vin
mielestä huokutteleva Tym-peä- ä
se oli Tympeää vaikka
kuinka järkeilisi
Vihdoin hän saattoi istahtaa
peilinsä ääreen sonnustamaan it-seään
ulosmenokuntoon Vil-kaistuaan
peiliin hänen oli pakko
sulkea silmänsä tuokioksi Kam-paamattom- at
hiukset hoitamat-tomat
kasvot Hän kauhistui ja
sanoi hengessään: Olenko minä
todella tuollainen Voi kauheaa!
Pitkään aikaan hän ei ollut-kaan
katsellut tällä tavalla it-seään
peilistä Hän painoi sor-mellaan
silmien välissä olevia
selvästi havaittavia vakoja Mis-tä
ja milloin ne olivat siihen tul-leet?
Olivatko nuo todellakin hä-nen
silmänsä ne orvokkisilmät
jotka kerran olivat säteilleet elä-män
riemua Peilikuvasta katsoi-vat
häntä nyt huolestuneet sil-mät
täynnä tyytymättömyyttä
Hän veti vaistomaisesti kädel-lään
yli kasvojensa pyyhkiäk-see-n
tuon huolestuneen ilmeen
niiltä pois ja yritti hymyillä mut-ta
hymy oli teennäinen
Olenko todella muuttunut kol-messa
ja puolessa vuodessa noin
kovasti Mutta onko se ihme
Kolme lasta niin lyhyessä ajas-sa
Se kuluttaa ja näivettää Yö-valvonnat
kun kaksosilla oli ollut
vaikea ripuli ja paljon muuta Ei
siinä ehdi hoitaa enemmän sisin-tään
kuin ulkonäköäänkään Ei
ehdi lukea vielä vähemmän yrit-tää
kirjoitella Haave kirjailijan
urasta oli kiitänyt taivaanraan-nall- e
Hänen sielussaan oli ta-pahtunut
auringonlasku ennen-kuin
se oli kunnolla ehtinyt
noustakaan Mitä minusta on tul-lut?
hän sanoi syyttäen kohtaloa
hengessään Siivooja ruuanlait-taj- a
parsijaja paikkaaja Synnyt-täjä
siinä sivussa Oh eikö elä-mä
sentään ollut pettänyt hänet
pahan kerran tuodessaan Vilin
hänen elämänsä?
Jos saisin alkaa alusta siitä
ulkomaan matkasta lähtien jolla
kohtasin Vilin en tekisi enää
samaa erehdystä Mikä ihmeelli-nen
kiire oli mennä suinpäin nai-misiin
kahden kuukauden tutus-tumisen
jälkeen Sitäkö varten
hän oli lukenut ylioppilaaksi ja
maisteriksi että saisi olla talou-denhoitaja
tehdä kaikkein ras-kainta
ja epäkiitollisinta työtä?
Millä ihmeen voimalla Vili hä-net
lumosikaan niin että hän
riensi kuin juoksujalkaa hänen
kanssaan alttarille jatk
Aino Gustafson
Lillian ja George Gustafson
Robbie ja David
Lisa ja Wm Lehto ja perhe
Ramona ja Kalevi Lehto
Beverley ja Bob Akkanen ja perhe
Sheily ja Sonny ja perhe
Liisa ja Tauno
Ella ja Jalmar Luoma
Susan Lehto ja Ray Martland
Lea ja Niilo Toikka
Margit ja Väinö Romo ja lapset
Helmi Stenfors
Mary ja Viljo Rinne
Lois ja Leo Niemi
Laina ja Urho Purra
Laila ja Leo Nordman
Helvi ja Aarne Koivu
Bertha Laine
Lillian ja Lauri Kolari
Lyyli Tamminen
Senja ja Edwin Suksi
Aino Lahti
Lempi Jokinen
Mary Saari
Helen ja Aime Grenon
Ida Männistö
Esther ja Toby Hakala
Kerttu ja Taisto Länsi
Sofia Pöntiö
Aili ja Toivo Peura
Vera Lindholm
Oiva
Eini ja Toivo Palonen
Vieno ja Emil Johnson
Bertha ja Kaarlo Toikka
Sadie ja Eino Erkkilä
Elina
Aino Heikkinen
Hanna Tarvainen
Esther ja Väinö
Kauneimmat kukkaset
mieheni
LIEVOSEN
Kuoli joulukuun 10 pnä 1974
Sinua kaipauksella muistaen
Anni
Sudbury
Lämpimät onnittelumme
Gunnar Gustafsonille
merkkipäivänsä johdosta
Sanni ja Veli Kentala
Martha ja Jack Tuovinen
Ont)
Helen Salminen
Annie
Toronto Ont
Ontario
Toivotamme onnea Gunnari Gustafsonille
70-vuo- tis syntymäpäivänsä johdosta
Honkaranta
(Toronto)
Westerback
Kajander
muistolle
(Kirkfield
Lindberg
Mary Alho
Helmi ja Olavi Lindroos
Elina Sytelä
Ida Laalo
Julia Sutinen
Liisa Ville Mandy ja Markus
Hilda Huhtanen
Jenny Jylhä
Martha ja John Tolvanen (Toronto)
Senja Mäkelä
Lempi ja Olavi Hirvelä
Anni Lievonen
Aune ja Carl Saarela
Hilma ja Onni Toivonen
Elsa ja Jalmari Miettinen
Aino ja Akseli Reipas
Impi Tommila
Aune Kallio
Lillian Jokinen
Aini ja Eino Hill
Elvi ja Art Duncan
Uuno Venna
Olga ja Heikki
Elina Sandholm
Sally ja Nels Nelson
Ruby Campbell
Len McGUvary
Heather Vicky ja Helga Basto
Irja ja Aatu Koivula
Hilma ja Ensio Wuori
Alina ja Wm Eklund
Sudbury Ontario
Kiitos
Sydämellinen kiitos Lillian ja George suuremmoisesta juhlasta jonkajärjestitte
"Isän" syntymäpäivän kunniaksi sekä kiitos Florida matkalipuista Kiitos Sävel
kuorolle esityksistä Leo Niemelle soitosta ja pikku Mandylle Liisalle ja Davidille
laulusta Edwin Sukselle kiitos kauniista sanoista antaissaan Sudburyn ystävien
suuremmoisen lahjan Kiitos sukulaisten ja yksityisten lahjoista ja siitä suuresta
työstä jota teitte tämän juhlan onnistumiseksi
Kiitollisuudella teitä kaikkia muistaeen
Aino ja Gunnar Gustafson
Burlington Ont