Viikkosanomat, September 21, 1976

              ?$ j£ffi'vw'- -
ör
— Nimeni on Tuomo
Perttamus ja kuten sanoin jo äs-ken
olen ammatiltani lääkäri Ja
mitä toiseen kysymykseen tulee
kuka tahansa olisi samassa
tilaisuudessa tehnyt samoin
Menemmekö nyt sisälle? Olen ol-lut
koko illan sairaskierroksella ja
kaipaan kuumaa teetä ja hyviä
voileipiä mies sanoi — Siinä
sivussa saatte kertoa minulle vä-hän
omista asioistanne jos
haluatte ja jaksatte
He menivät sisälle yksinkertai-seen
mutta viihtyisään taloon
Mies meni keittiöön ja laittoi
teeveden kiehumaan sitten hän
tuli takaisin Heliän luo
— Olkaa kuin kotonanne hän
kehotti — Tuolla on olohuone
voitte mennä sinne istumaan
Näytätte olevan todella levon tar-peessa
— Mutta mitä sanoo
vaimonne? Heliä kysyi arasti
— Sattumalta olen vielä
poikamies lääkäri sanoi — Ei ole
vielä ollut aikaa katsella vaimoa
Ja koska tässä talossa ei ole ke-tään
muitakaan ihmisiä voinet
aivan rauhassa rentoutua Minä
' etsin meille jotakin syötävää
Heliä totteli Koneellisesti hän
istahti pehmeään sohvaan Miten
hiljaista ja viihtyisää täällä oli-kaan!
Niin sanomattoman viih-tyisää
isän siivottoman elämän
jälkeen Hän sulki silmänsä ja
kieltäytyi päättäväisesti ajat-telemasta
mitä nyt seuraisi
— No niin tässä on tee Ehkä
nyt haluaisitte kertoa mikä tuo
mies oli ja mitä hän halusi teistä
nuori lääkäri sanoi tuodessaan
herkullista teetarjotinta
olohuoneeseen
— Hän oli : isäni Heliä
sanoi epäröiden
— Ohoh! Ei hän kovin isäl-liseltä
vaikuttanut — Vai
käsitinkö väärin koko tilanteen?
mies sanoi hämmästyneenä —
Kenties puutuin turhaan asiaan
Olisitteko halunnut palata
takaisin kotiin?
— Ei ei! Sinne en missään
tapauksessa voi palata! Heliä
huudahti — Mieluummin kuolen !
— Ja syy?
Heliä kertoi millaiset syyt-oliv- at
ajaneet hänet umpikujaan
— En käsitä mitä voin tehdä
hän huokasi lopuksi — Olen
alaikäinen Jos isä löytää minut
joudun ilman muuta takaisin sin-ne
Ja tietysti hän löytää jos il-moittaa
poliisille
Nuori lääkäri katsoi tutkivasti
tyttöä Miten kaunis tyttö hän
ajatteli Ja kuvitellessaan tätä tur-vatonta
olentoa jonkun
humalaisen vanhan miehen
käsissä hän värähti epämiellyt-tävästi
— Milloin täytätte kahdeksan-toista?
hän kysyi
— Kesällä Siihen on nelisen
kuukautta vielä Heliä vastasi
Hän oli alkanut tuntea rajatonta
luottamusta nuoreen lääkäriin
Mies ei ollut varsinaisesti komea
mutta hänen tummissa silmissään
ja voimakaspiirteisissä kasvois-saan
oli jotakin sellaista että
hänestä oli pidettävä tahtoipa tai
ei Ja mitä enemmän Heliä häntä
Tiistai syyskuun 21 p 1976
katseli sitä miellyttävämmältä ja
turvallisemmalta hän vaikutti
— Kaikesta siitä päätellen
mitä kerroitte isällänne on mitä
suurin syy olla menemättä poliisin
puheille Arvattavasti hänen liik-keessään
tapahtuu yhtä ja toista
laitonta Omin voimin hän tietysti
voi teitä etsiä jos tuo teidän in-nokas
kosijanne kerran on mak-sanut
teistä hänelle mutta
kaupunki on sentään aika laaja
Minulla on ehdotus teille nyt
ainakin toistaiseksi: jääkää tänne
keittäkää minulle ruokaa siivoil-kaa
ehkää yhtä ja toista pientä
joka saa talon tuntumaan kodilta
Kun täytätte kahdeksantoista
otamme asian uudelleen harkit-tavaksi
— Te olette suurenmoinen!
Mutta voinko ottaa vastaan
uhraustanne Heliä sopersi —
Jos saatte ikävyyksiä
Tottakai voitte! Ei teidän tar-vitse
olla kiitollisuudenvelassa
minulle tohtori sanoi naurahtaen
— Minulla on tusinoittain paito-ja
joista puuttuu nappeja läjittäin
sukkia joissa on lautasenkokoisia
reikiä niin että jos haluatte niin
jääkää!
— Kiitos minä jään Heliä
sanoi Hän ajatteli että vaikka
hän saisi olla vain viikonkin tässä
kauniissa kodissa ennen kuin isä
hänet löytäisi hän olisi onnelli-nen
— Siinä tapauksessa kai
aloitatte kotiutumisenne
kaatamalla meille teetä tohtori
Perttamus sanoi lämpimästi
hymyillen
K F T
Heliän kahdeksantois-tavuosipäivän- ä
Tuomo
Perttamus oli ostanut kimpun
ruusuja — oli kesän kaunein aika
Mutta paitsi ruusuja hänellä oli
muutakin sanottavaa tytölle
— Terveisiä isältänne Heliä
hän sanoi
Tyttö vavahti
— Isä oletteko tavannut
hänet? Onko hän käynyt luo-nanne?
hän kyseli hätäisesti
— Ei vaan minä kävin hänen
luonaan nuori lääkäri sanoi —
Ilmoitin hänelle että menette
naimisiin ja että hänen on turha
yrittää estää sitä koska te siinä
tapauksessa kerrotte yhtäja toista
hänen liikeasioistaan poliisille
Pääsimme hyvään yhteisym-märyksee- n
Hän lupasi jättää
teidät täydellisesti rauhaan
— Mutta miksi menitte sel-laista
puhumaan? Heliä sammal-si
— Eihän minulla ole aikomusta
mennä naimisiin
— Eivätkö kaikki tytöt toivo
joskus pääsevänsä naimisiin?
Tuomo Perttamus kysyi nauraen
— Miksei mutta avioliit-toon
tarvitaan kaksi ihmistä ja
minä olen niin yksinäinen kuin
ihminen ikään olla voi
— Oletko tosiaan? nuori
lääkäri kysyi Hän tarttui tytön
käsiin ja veti tämän luokseen —
Oletko tuntenut itsesti hyvin yk-sinäiseksi
näinä kuukausina?
— Ette saa pilailla kustannuk-sellani
tohtori!
— Enkö saa myöskään
suudella sinua Heliä?
~ j
— Säälistäkö? Siinäkään suh-teessa
ei pidä mennä liian pitkälle
Heliä Vastasi
— Sinä et tunne miehiä
pienokainen Harvoin he tekevät
mitään säälistä kauniita tyttöjä
kohtaan Haluan mennä kanssasi
naimisiin sillä siisti Olen katsel-lut
työtäsi ja touhuasi näiden
kuukausien aikana Olen kuun-nellut
lauluasi ja nähnyt säteilevät
silmäsi kaikkailla Lyhyesti
sanottuna olen rakastunut si-nuun
Tahdotko mennä naimisiin
minun kanssani?
— Entä jos kadutte? Heliä
kysyi — Ajatelkaa minun isääni
ja äitiäni Tahdotteko tosiaan
mennä naimisiin tytön kanssa
jolla on sellaiset vanhemmat?
— Eihän kukaan ole vastuussa
vanhemmistaan Ja jos tarkoitat
äitisi sairautta se ei ole
periytyvää laatua Siinä suhteessa
voit olla aivan huoleton Mitä siis
vastaat? Kyllä vai ei
— Oh tohtori tiedättehän
onhan teidän täytynyt nähdä että
rakastan teitä Heliä sanoi punas-tuen
— Siis kyllä?
— Niin Heliä kuiskasi ja
painoi otsansa miehen olkapäätä
vasten Hetkisen hänen mieles-sään
välähtivät Maurin tutut kas-vot
mutta hän karkoitti sen muis-ton
Mauri oli hylännyt hänet
Mauri oli menneisyyttä joka piti
unohtaa
Tulen olemaan "hänelle hyvä
vaimo Heliä ajatteli illalla val-voessaan
huoneessaan tämän
suuren elämänmuutoksen järkyt-tämän- ä
Koskaan en tee mitään
mikä voisi loukata häntä Sillä
kukaan ihminen maailmassa ei ole
ollut minulle niin hyvä kuin hän
Paria viikkoa myöhemmin
Heliästä tuli rouva Perttamus Se
ei suuresti muuttanut hänen
päivittäistä elämänmenoaan ja
Tuomo oli hänelle hellä rakas-tava
aviomies Entistä suurem-malla
innolla Heliä hoiti kotia ja
puutarhaa nyt kun kaikki täällä
oli hänen omaansa
Mutta eräänä päivänä kun hän
tuli ostoksilta seisoi suuri vieras
auto portin edessä Oli tullut vie-raita
Minkälaisia? Odottikohan
Tuomo jo kärsimättömänä häntä?
Hän meni puolijuoksua pihan yli
avasi ulko-ove- n varovasti ja
puikahti sisään Riisuessaan
eteisessä takkiaan hän kuuli
kiivasta keskustelua olohuonees-ta
Hän kuuli miehensä sanovan
vähän kärsimättömällä äänellä:
— Hyvä on äiti minä myön-nän
että minun olisi pitänyt
esitellä Heliä sinulle ennen vih-kimistä
mutta me emme yksin-kertaisesti
tulleet sitä ajatelleeksi
Kaikki kävi niin äkkiä
Heliä harkitsi hetken tilannetta
sitten hänestä tuntui että oli
parasta olla häiritsemättä
perheneuvottelua Hän aikoi ve-täytyä
kaikessa hiljaisuudessa
keittiöön kun hän kuuli terävän
kimakan naisäänen huutavan:
— Väitätkö siis aivan tosissasi
että olet mennyt naimisiin tuon
ihmisen kanssa?
Tuomon äiti! Miten epämiellyt
tävä ääni! Heliä olisi halunnut
paeta keittiöön muttajokin käsit-tämätön
voima kahlitsi hänet
paikalleen
— Niin äiti minulla on vaimo
ja niinkuin kuvasta näkyy olen
sangen onnellinen Ja kun tutustut
Heliään ymmärrät sen kyllä
— Hulluksi sinä olet tullut
siinä sinun onnesi vanha rouva
Perttamus huusi — Että minun
pitää elää tällainen päivä! Mutta
ennen kuin puhumme asiasta
enempää lueppa tämä kirje ja sa-no
sitten pitääkö kaikki tuo paik-kansa?
Vähään aikaan Heliä ei kuullut
mitään olohuoneesta Ilmeisesti
Tuomo luki äitinsä antamaa kir-jettä
— Nimetön kirje hän sitten
sanoi halveksivasti — Sellaisiako
sinä kannat mukanasi
— No tätä kautta minä kuiten-kin
sain tiedon sinun avioliitos-tasi
Kaipa sitten kaikki muukin
on totta Vai eikö ole? Katsopas
minua silmiin ja vastaa: Oliko tuo
nainen jonkin epämääräisen van-haintavarainkaupp- iaan
hempuk-ka?
— Se ei pidä paikkaansa Mies
oli hänen isänsä Ja Heliä tuli
isänsä luo vasta äitinsä kuoltua
Oli muutaman viikon siellä
— Entä pitääkö paikkansa se
mitä tuossa sanotaan että ty-tön
äiti on kuollut mielisairaalas-sa?
Olohuoneessa oli hetkinen hil-jaisuutta
sitten kuului Tuomon
lujalla äänellä lausuma:
— Tavallaan se on totta He-liän
äiti kuoli sairaalassa aivokas-vaimen
vuoksi Mutta Heliä on
mitä viehättävin tyttö sen tulet
huomaamaan kun tutustut hä-neen
— Kuvitteletteko että minä
haluaisin tutustua häneen? Voi
luoja tämä on enemmän kuin kes-tän!
Oletko sinä itsekin menet-tänyt
järkesi?
— Aivokasvain voi tulla
kenelle tahansa vaikka jolle-kin
meistä Tuomo sanoi rauhal-lisesti
— Eihän se muuta asiaa hänen
äitinsä väitti — Tytön äiti oli
hulluja sillä siisti Että tämä piti-kin
sattua juuri sinulle Tuomo!
Sinulle joka olisit saanut kenet
tahansa kauneimmista ja rik-kaimmista
kaupunkimme tytöis
reAHia
r"rrsa ESSI
n
tä Miksi et ottanut jotakuta heis-tä?
No sinä olet itsepäinen kyl-lähän
minä muistan sen vanhas-taan
Mutta kai ymmärrät ettei
sinulla ole asiaa kotiin niin kauan
kuin tuo nainen on kattosi alla
— Jahah ja tässä on siis se
ihmeellinen nuori rouva! vieras
miesääni sanoi ivallisesti —
Hänhän on melkein lapsi vielä
jos kuva on uusi Miten liikut-tavaa!
Nuori hyvää sukua oleva
lääkäri pelastaa orvon huonosti
kohdellun tytön menemällä nai-misiin
tämän kanssa Mutta
entuudestaanpa veli hyvä sinun
luonteesituntien että enemmin tai
myöhemmin tulet katumaan tätä
tempaustasi ja toivomaan että
olisit harkinnut asiaa paremmin
— Olisikohan parasta että
lähtisitte Tuomo ehdotti säilyt-täen
yhäti rauhallisuutensa —
Heliä tulee varmaankin pian
kaupasta eikä tapaamisesta taida
olla näissä olosuhteissa iloa
kummankaan päin
— Sinä siis ajat meidät ulos
talostasi! vanha rouva huudahti
kauhistuneena — Ikinä ikinä en
olisi uskonut sitä! Hyvä on me
lähdemme Mutta sitten kun alat
katua tampaustasi lähetä tuo
naikkonen tiehesi ja tule kotiin
Siihen saakka et ole meidän
poikamme!
— Sittenpä jälleenn-äkemiseemme
saattaa kulua
pitkä aika Tuomo sanoi —
Täällä on takkisi äiti Ja laukkusi
Heliä tajusi että hänen oli
parasta paeta keittiöön Siellä hän
vaipui tuolille voimattomana ja
purskahti itkuun Rajut
nyyhkytykset vavisuttivat koko
hänen ruumistaan Hän kuuli tois-ten
menevän ulos pihalle kuuli
starttaavan auton äänen ja
lopuksi Tuomon askeleet portail-ta
Hän yritti rauhoittua mutta it-kun
jälkiä hän ei saanut poiste-tuksi
kasvoiltaan
— Oh sinäkö olet tullut jo?
nuori aviomies huudahti hämmäs-tyneenä
katsoessaan keittiöön
Heliä nyökkäsi vavahtelevin
liuulin
— Suo anteeksi Tuomo en
halunnut kuunnelle mutta
puhuitte niin äänekkäästi ja ja
Jatk
JALMARI SALONEN
Syntynyt 2611 1880 Hirsilässä Suomessa kuoli 288
Kirkland Lakella Ontariossa
Uinahti isämme
hyvä ja hellä
Niinhän on kohtalo
ihmisellä
Vain muistoja rakkaus
jälellä on
ja kaipaus sammumaton
Kaipauksella:
Käärine Evans o s Salonen Tedd
Russel ja Lyn lastenlapset
Christina Peter ja Jonathori
lastenlastenlapset
Omaisia Suomessa ja ystäviä Canadassa
KUTOS
'Sydämellinen kiitos kaikille jotka kunnioititte rakkaan
Paappamme muistoa joka harvinaisen korkealla iällään
kutsuttiin ajasta ajattomuuteen Kiitos kauniista kukkalait-teista
ja pastori Hjeltille toimituksesta rahalahjoista
hoitokodille ja osanotsosta kaipauksessamme Kiittäen
Käärine ja Ted Evans ja perhe
64 Tvveesmuir Ave Kirkland Lake Ont
11
!fffy
ft -- 'siä
' M"rf'