Viikkosanomat, November 12, 1984

              ffe'i i i' t 4T 1(% --') 1 5" ( I r V rt" 1J
Tr„ 3
täi IcakTi NUORUUTTA ä& I
I-- — f-- —— --- hii iiiiiiiimiiniMii iMinmii imiin n m i m — -- i~r 1
' - -- in -- ra n tui n wm n mm n iiii mmm ii uh iiiihii min fti
- Eiko voitaisi ajatella että
minulla on joku jolle aion tasta
lahtien olla uskollinen?
Seija sävähti Poskille le-hahti
puna Hänen kätensä o-jenta- utui
nopeasti pöydällä ole-vaa
kirjekuorta kohden jota han
tuon tuostakin_oli silmäillyt
- Hanko? kysyi han sitten --
Greta Berg?
Aarno nyökkäsi Olkoon
niin vaikkei han nykyisin ollut
varma edes siitä rakastiko
Greta vai ei Oli iltoja joina han
kaipasi kiihkeästi Gretaa luok-seen
seuraava paiva saattoi
taas tuoda päinvastaisen tun-teen
Pääasia vain että Seija us-koi
kuulemansa Uskoi ettei
han Gretan tähden enaa tullut
Lahdenmaahan
Seija nousi ja meni eteiseen
Hänen kasvonsa olivat kalpeat
ja hänen kätensä vapisivat kun
han napitti paallystakkiaan
Aarno katkseli hänen läh-töään
vaieten Ei ollut mitaan
sanomista Seijan käynti oli
erehdys jota ei olisi pitänyt ta-pahtua
Heidän suhteensa ke-hittymiselle
ei ollut mitaan e-dellyt- yksia
Se vahakin mitä
ehkä kerran oli ollut oli lo-pussa
Ja he molemmat tiesivät
sen
Se koski hänen ylpeyteensä
mietti Aarno katsellessaan
Seijan jälkeen - Han ei voi
ymmärtää että hänet voidaan
torjua
Mutta nain ajatellessaan
Aarno erehtyi
Oli totta ettei Seija hanta
rakastanut - tyttö tunsi olevansa
kykenemätön rakastamaan e-n- aa
ketaan - mutta loukatusta
ylpeydestä eivät talla kertaa
johtuneet kasvojen kalpeus ja
värähtelevät huulet
Han oli turvautunut tana i-ltana
keinoon joka hänen näkö-piirissään
oli viimeisenä ja se
oli pettänyt Eikä Seija tiennyt
mitä voisi tehdä taman jälkeen
14 luku
Sinä iltana olivat palaneet
revontulet joiden veroisia ei
ennen muistettu nähdyn
Keskitaivaan pyörryttäväs-sä
kupolissa loimotti liekin-punain- en
kehä joka lähetti ym-pärilleen
kirjavahameisen re-vontulityt- tojen
saaton
Lahdenmaa ole revontulet
huomannut ulkosalla myohaan
illalla pistaytyessaan ja kehot-tanut
talon naisväkeäkin niitä
ihailemaan
Niinpä Seijakin meni huo-neeseensa
sammutti valot
siirsi pienen nojatuolinsa ikku-nan
aareen ja katseli taivaalle
Siina revontulien roihua
katsellessa hän muisti mum-monsa
sanat: Kirkkaat revon-tulet
tietavat suuria tapahtumia
Pahoja tapahtumia
Pahoja tapahtumia ajatteli
Seija itsekseen ja kaansi kat-seensa
pois taivaan värileikistä
Han painoi paansa käsivartensa
suojaan ja viipyi siinä kauan
mietteissään
10
Hänellä oli nykyisin niin
kummallinen olo Oli kuin han
ei enaa Useaan tuntisi
Yhfakkiä han saattoi herata
kuin unesta tajuamaan olevansa
turvallisessa kodissaan eikä
siinä nimettömässä oudossa
maailmassa johon mielikuvat
hänet nykysin veivät
Mika minua vaivaa? ajatteli
han itselleen karsimattomana
Miksi kaikki ei ole kuten ennen?
Kaikkihan voisi olla aivan sa-moin
Istuessaan nyt pimeässä
huoneessaan han olijalleen ker-ran
iloinen siitä ettei kukaan --
Aarnoa lukuunottamatta - tien-nyt
mitaan hänestä ja Markus-ta
Han oh selvinnyt asiasta
pelkalla säikähdyksellä ja tar-kemmin
ajatellen se oli hänestä
jopa luonnollista Seija Lah-denmaa- lle
ei voinut koskaan
tapahtua sellaista joka järkyt-täisi
hänen turvallisen maail-mansa
pois raiteiltaan
Eikä kaikki sittenkään ollut
kuten ennen Oliko han sairas?
Se ajatus oli viime päivinä kä-väissyt
usein mielessä Tuntui
pahalta ja tukahduttavalta
vaikka mitaan paikkaa ei sär-kenytkään
Ehkä oli aika
Ja silloin hänen tajuntaan-sa
alkoi hiipiä mahdollisuus
kauhistuttava mahdollisuus
Milloin hänellä olivat vii-meksi
vaikeat päivänsä olleet?
Eiko siitä ollut jo kauan liian
kauan - aivan liian kauan?
Akkia kuin salamana iski
hänen mieleensä varma tieto
siitä miten hänen laitansa oh
Han nousi hitaasti meni ikku-nan
aareen ja tuijotti ajatuk-settomasi
ulos
- Revontulet tietavat pahoja
tapahtumia sanoi han puoli-ääneen
Hänelle oli tapahtunut pa-hin
kaikesta mahdollisesta
Han Seija Lahdenmaa saisi
lapsen - lapsen jonka isa oli
itsemurhan tehnyt murhamies
Kauhu puristi rautaisella
otteella hänen sydäntään ja han
hätääntyi yha enemmän Miksi
tama mahdollisuus ei ollut ai-kaisemmin
juolahtanut hänen
mieleensä? Kuinka pitkällä uu-den
elaman kehittyminen oli?
Seija laski kuumeisesti päi-viä
ja viikkoja muisteli inhoten
tapahtumia niittypirtilla het-kiä
jotka olivat olleet taynna
kiihkoa
Han riisuutui ja meni vuo-teeseensa
saadakseen olla rau-hassa
Ei ehkä sittenkään ollut
vielä myöhäistä pelastaa mitä
pelastettavissa oli - pelastaa
ylpeys kolaukselta joka oli ai-van
liian suuri hänen kannetta-vakseen
Seijan mielessä alkoi keh-keytyä
suunnitelma johon han
tarttui innokkaasti ja kehitteli
sen valmiiksi yksityiskohtia
myöten
Aarno
Hänen täytyi saada kiedo-tuksi
Aarno pauloihinsa mak-soi
mitä maksoi Se oh ainoa
mahdollisuus eikä han nyt
saanut epäonnistua Mies ei
enaa rakastuisi häneen - sen
Seija ymmärsi - Aarno tiesi
hänestä liian paljon mutta hä-nen
olisi saatava järjestymään
edes yksi ainoa hetki jona mie-hen
itsehillintä pettäisi ja han
tahtoisi saada Seijan omakseen
naisena
Jos se tapahtuisi olisi help-poa
saada Aarno menemään
naimisiin kanssaan Lapsi saisi
Aarnon nimen se ei syntyisi
isättömänä eikä kukaan voisi
aavistaakaan sen oikeaa isaa
Tietysti Aarno lapsen syn-tymän
aikoihin pääsisi selville
siitä ettei lapsi mitenkään voisi
olla hänen mutta ei han sitä
kenellekään kertoisi Kukapa
mies haluasi toisten tietavan
hänen olleen narri joka otti vai-mokseen
toisen miehen lasta
odottaneen naisen
Luultavasti seurauksena o-li- si
avioero mutta se ei Seijaa
surettaisi Tuhat kertaa mie-luummin
han kuulisi itsestään
- Hittoako se sillä Eihän sillä kohta ole
käyttävän eronneen rouvan
kuin lutkan nimeä
Mutta kaiken oli tapahdut-tava
pian hyvin pian Ei ollut
aikaa tuhlattavaksi Seija hy-pähti
ilosta kuullessaan Aarnon
äänen salista jo seuraavana
paivana Nopeasti han vaihtoi
pukua siveli punaa huuliinsa ja
loihti kasvoilleen viehkeän hy-myn
Onneksi äiti ja Leila älysi-vät
jattaa heidät kahden joten
tilaisuus oli mitä parhain
Mutta silla kertaa Seija ei vielä
päässyt pitkälle Aarno ei suos-tunut
lähtemään edes hänen
huoneeseensa eikä viipynyt
kauan
Seija ei toki menettänyt toi-voaan
Yksi hetki ei toki mer-kinnyt
mitaan Aarnohan tulisi
pian uudelleen jo sunnuntaina
Mutta illat kuluivat ja Aar-no
pysyi poissa Seija hätään-tyi
Hänen oli itse tartuttava
asioiden kulkuun Siksi han
meni koululle jossa suunnitel-man
toteuttamiselle olivat epäi-lemättä
mitä parhaimmat edel-lytykset
Kukaan ei häiritsisi
heitä He olisivat kahden koko
talossa He olivat mies ja nai-nen
Niin se tapahtuisi tana il-tana
ajatteli Seija varmana
Siksi hänen siimansa säteilivät
hänen astuessaan sisaan Han
tiesi olevansa kaunis ja hou-kutteleva
ja hänen nuori var-talonsa
oli kimmoisa ja sopu-suhtainen
Siina ei näkynyt
vielä merkkiäkään äitiydestä
Palatessaan koululta lyhyen
vierailunsa jälkeen hänen oli
pakko myontaa
Siihen oli syynä seikka
jota han ei ollut osannut ottaa
lukuun: Aarno rakasti erasta
naista niin paljon että tahtoi
olla hänelle uskollinen
Ja Aarnon katseessa oli
ollut niin paljon ylenkatsetta
että Seija käsitti turhiksi enem-m- at
tämänkaltaiset yritykset
- Mika sinun on? kysyi äiti
sinä iltana Seijan istuessa kal-peana
verettömin huulin noja-tuolissa
kievahtamatta
- Ei mikaan
Aarno tiesi Vuonille tulleen
paketin lähettäjästä enemmän
kuin sen saajat tulisivat koskaan
tietamaankaan Kuultuaan
Martin käden katkeamisesta
han oh voinut kuvitella miten
g ö LJ 5KWW
työsuhdeturvalla?
epäonnistumi-sensa
töitäkään!
vaikeaa Vuonion perheellä toi-meentulo
koko talven olisi E-rää- nä
päivänä hän oli sattunut
kauppaan yhtä aikaa Aulin
kanssa istunut sivummalla ja
ollut lukevinaan lehteä sillä
aikaa kun tyttö suoritti ostok-siaan
Niin vähälukuiset ja
vaatimattomat ne olivat että
Aarno ei voinut olla Leilalta
kysymättä Aulin lähdettyä:
- Joka kertako han ostaa
mahdollisimman vähän ja mah-dollisimman
halpaa?
- Niin han tekee myönsi
Leila - Ihmettelenpä miten on
mahdollista tulla toimeen tuon
määräisillä tarvikkeilla Mutta
Vuoniot eivät mielellään tee
velkaa koettavat panna suun
sakkia myöten kuten setä sa-noo
Sinä iltana Aarno oli kir-joittanut
äidilleen joka kuului
pariin hyvantekevaisyysyhdis-tyksee- n
ja voisi kerrankin lä-hettää
apua suoraan tarvitse-valla
varmana siitä että apu
menisi oikeaan paikkaan Han
kertoi muutamalla sanalla per-heen
jokaisesta jäsenestä jotta
jokaiselle tulisi jotain sopivaaja
han saattoi kuvitella miten in-nokkaasti
äiti oli alkanut toi-meen
suunnitellut ja ostanut
Äiti oli myös ottanut vaarin
hänen neuvostaan ettei lähet-täjää
mainittaisi Auli tuntisi
vain joutuneensa kiitollisuuden-velkaa
hänelle eikä Aarno tah-tonut
sitä
Han tahtoi vain auttaa eikä
pyytänyt saada siitä kiitosta ja
varmaan äidillekin riitti tietoi-suus
siitä että oli voinut lii-astaan
antaa niille joille elä-mä
oli antimiaan niukasti jaka-nut
Näinä päivinä Aarnon aja-tukset
olivat askarrelleet epä-suhdassa
joka eri yhteiskunta-luokkien
välillä vallitsi Han
käsitti mahdottomaksi poistaa
tata juopaa mutta mieleen juo-lahti
eiko edes han voisi o-ma- lta
häviävän pieneltä osal-taan
tehdä jotakin vähempi-osaisten
hyväksi Han ymmärsi
nyt etteivät kaikki velttoutensa
ja laiskuutensa tähden olleet
vastuussa huonosta menestymi-sestään
vaan että siihen oli vai-kuttamassa
pitkä syiden sarja
jonka murtamiseen yhden ihmi-sen
voimat eivät riittäneet
Han muisti tehtaan työ-miesten
pienet matalat raken-nukset
jotka häveliäästi oli ra-kennettu
metsän suojaan ettei
niiden rumuus häiritsisi insi-nöörien
ja muiden tehtaan joh-tomiesten
silmiä Oliko han ko-tona
olleessaan pysähtynyt ker-taakaan
miettimään millaiset
olot noissa hökkeleissä vallit-sivat
Sosiaalisilla uudistuksilla o-li- si
siellä varmaan kiitollinen
janoinen maaperä
Ehkä vielä joskus ajatteli
Aarno ja syventyi päättäväi-sesti
vihkoihin poistaen mieles-tään
työtään häiritsevät
Jatk
Sairaalassa kävi kuoro lau-lamassa
vanhoille potilaille Jäl-keenpäin
kysyttiin eräältä mum-molta
miltä laulu tuntui
Ka Mänjhää se siinä muu
kivu ohel