Viikkosanomat, April 27, 1976

              Jatk
Ollakseni mieliksi myöntelin
että apu olisi tarpeen ja kohta
kotiin päästyämme tallusteli ap-puik- ko
Saaren-äijä- ä tapaamaan
Palatessaan toi hän tiedon että
Saaren-äij- ä soutaa tirehtöörin
tykö ja kutsuu hänet tyttärineen
tänne että me saamme Saaren-äijält- ä
ostaa vanhan vahvasti
tervatun veneen sekä sen lisäksi
riihen katosta keväällä revityt
kuivat päreet
Kaiken päivää me Kallen
kanssa rakentelimme kokkoa
appiukko savusti kaloja ja keitti
sakeata rusinasoppaa Teltta
siivottiin astiat pestiin ja koivuja
kannettiin kallio täyteen
Kuivalaisen isäntä toi mamman
jo kello kolmen aikaan mutta
muiden vieraiden oli määrä
saapua vasta seitsemältä
Appiukko ajoi kahdesti par-tansa
Kalle kampasi tuuhean ot-satupsu- nsa
ja minä panin en-sikerran
koko kesänä kengät jal-koihini
Meidän telttakalliomme
oli kaunis kuin koivikkolehto
kahviliina oli levitetty laakealle
kivelle ja koristettu tuomen ja
pihlajan kukilla Kaikki oli niin
juhlallista kuin juhannukselta
suinkin voi vaatia
Tirehtöörinväki tuli täsmäl-leen
kello seitsemän Ei sovi
sanoa että ensimmäinen
kohtaaminen oli kovin sydämel-linen
mutta ensimmäinen
kahvikuppi mamman tuoman
kaakun kanssa sulatteli routaa jo
suuresti Ja kun appiukko sitten
kohotti toista kuppiansaja sanoi:
— Juhannus on suuri sovinnon ja
ihmishengen harmuunin juhla
Silloin kulkee sosialistikin
purematta porvarin sivuitse vai-kka
hän vappuna olisi valmis
syömään hänet kaikkine karvoi-neen
Eläköön ihana juhannus!
— niin yhtyivät kaikki innok-kaasti
eläkööhön ja tunnelma oli
täydellinen
Appiukko osoittautui suureksi
kavaljeeriksi Tehtyään ensin
tirehtöörille selvää kaikenlaisista
kalojen savustustavoista laittoi
hän nuoremmalle tyttärelle neiti
Fridalle — vanhemman nimi oli
aivan yksinkertaisesti Anna-Kais- a
joten appiukko saattoi
säntilleen sanoa milloin
tirehtööri Lihankoski oli alkanut
lihoa ja rikastua — neiti Fridalle
leppätorven kehaisten että:
— Se on ihan sekunnilleen
samanlainen kun Kalle Gallenin
torvi siinä a "Pannajärven
paimenpojassa"
Sopimuksen mukaan oli Kalle
saanut osalleen Anna-Kaisa- n
joka oli kaikin puolin nimensä
mukainen ja poika koetti
parhaansa mukaan pitää neidille
seuraa Hänellä oli kuitenkin
huono onni sillä kun hän kävi
maidolla talossa ja joutui odot-telemaan
iltalypsyä oli hän
joutuessaan penkonut jotakin
vanhaa patjaa vaunuliiterissä ja
löytänyt sieltä kymmenen pien-tä
punaista hiirenpoikaa Ne hän
sitten latoi rintarinnan käm-menelleen
työnsi ne yht'äkkiä
Anna-Kaisa- n nenän eteen ja kil-jaisi
ihastuneesti:
— Kattokaas Kaisa noita
10
mfJJPff® $®8
Kirjo Ja Sauli
71 oo
tolvanoita!
Neiti Anna-Kais- a kaatui on-neksi
istuviltaan joten ei siitä
sen suurempia sillä hän virkosi
vähän ajan perästä pelkällä ved-ellä
jota vaari valutti hänen
päähänsä Mutta appiukolle oli
onni paljon ohraisempi Ruoka
tarjoiltiin avarassa teltassa ja
särpimeksi oli sekä maitoa että
teetä joka oli kannettu padalla
"pöytään" Illallisen kunniaksi
appiukko kävi sytyttämässä ko-kon
joka näkyi suoraan teltan
suuaukosta mutta että hän
kokon kunniaksi laukaisisi
Kuivalaisen suurisuisen hauli-kon
— siitä ei ohjelmassa ollut
mainittu mitään
Jyrähti jumalattomasti!
Ti rehtöör Lihankoski ainoa joka
sattui seisomaan istuutui ihan
oitis Paikka oli kuitenkin
huonosti valittu sillä tee oli
padassa vallan varia eikä
tirehtööri pitänyt sitä paikkaansa
puoltakaan sekuntia Karjuen
kuin gorilla hän hyökkäsi ulos ja
istuutui järveen
Siinä oli paljon selittelemistä
ja tirhetööri sanoi jotenkin suo-raan
että ennen hän on juhan-nustaan
kotona kuin polttamassa
sellaista kokkoa jossa joka hetki
on vaarassa heittää henkensä
Vaari puolestaan pyyteli an-teeksi
ja selitteli varsin vaatimat-tomasti
että hänen hyvä tar-koituksensa
oli ollut ikivanhaan
tapaan "saluteerata" kokkoa ja
ilahduttaa arvoisia vieraitaan
Illallinen meni sitten sangen
somasti vaikka turehtööri kiel-täytyik- in
istumasta Rusinasop-paa
syötäessä Kalle teki
ahneudessaan kuitenkin kom-melluksen:
vaari meni näet väl-illä
korjaamaan kokkoa jättäen
puoliksi syödyn sopalautasensa
siihen ja Kalle pisteli sen
suurella kiireellä poskeensa
Siitä soppalautasta haettiin sit-ten
sitkeästi teltan kaikista
komeroista Lautanen kyllä
löytyikin mutta keitto oli
kadonnut Appiukko asettui
äreänä teltan ovensuuhun ja är-jäisi:
— Yksikään ainoa ei astu ulos
ennenkuin se rusinasoppa
löytyy!
Me katsoimme kaikin toisiim-me
ensin epämääräisesti sitten
yhä selkeämmin kunnes kaikki
punoittivat kuin pionit Minä
hiivin hiljaa appiukon luo saa-toin
hänet syrjään ja supattelin
hetkisen Silloin appiukko antoi
perään
Loppu-ilt- a oli hiukan
epämääräinen ja kun me
kahdentoista aikaan saatoimme
vieraamme veneelle kuulin minä
tirehtöörin mutisevan:
— Kyllä minä toisella kertaa
haen sitä "ihmishengen har-muuni- a"
muualta
TIEDETTÄ JA TAIDETTA
"Parempi on päästä taivaanval-takuntoa- n
kuin poliisikamariin"
sanoi appiukko
Appiukko oli seuraavana
aamuna oikein huolissaan
— Kuinkahan se tirehtöörin
takapeili jaksaa! päivitteli hän —
aa
'& ~Mm m
{ m
$M®m03$''9m'B Oi£&fKf§tf &
Tai © ®73?Tii o0
Minun pitäisi päästä sitä paran-telemaan
— Älkää huoliko! hätäilin
minä — Kyllä hän sillä toimeen
tulee
— Se saattaa olla hyvinkin
huonona huokaili appiukko —
Parilla käynnillä minä sen kor-jaisin
— Kyllä koira haavansa
nuolee keskeytin minä
yhtäkaikkisesti — Ja kai
tirehtööri tietää palohaavoista
juuri yhtä paljon kuin tekin
— Katinhäntä! vastasi vaari
vihaisesti — Minä olen paran-tanut
palosotilaan joka oli pala-vassa
talossa toista tuntia kun se
jo oli tuhkana ja paikkaillut
ihmisiä jo paljon ennen kuin sinä
kaipasit edes kätilöä
Minä tiesin mistä kenkä puris-ti
ettei tässä ollut kysymys
tirehtöörin takalaudasta vaan
viehättävästä neiti Fridasta ja
riensin johdattamaan appiukon
ajatukset muualle:
— Mitenkä vaari on voinut
niin taitavaksi tulla?
— Niin — vastasi vaari
mahtipontisesti — siihen aikaan
kun minä opiskelin musiikkia
Helsingissä ja aioin urkuriksi
maalle oli kaikkien meikäläisten
opittava myös lääketiedettä
Kävimme kirugissa
anatomiasaleissa ja
pataloogisella laitoksella
pirstasimme ensin kissoja sitten
koiria ja lopuksi lähimmäisiäm-me
Siinä sai olla hyvät hermot
haistamaton nenä ja rohkea
ruokahalu — huonoilla ei tullut
toimeen
— No oikeinko siellä oppi
jotakin? olin minä innostuvinani
— Että oppiko? — Enemmän
siellä opittiin ja osattiin kuin
Katri Mertanen
Alma ja Onni Saine
Taimi Nummi
Saga Salo
Sylviä Niemelä
Helmi Tervola
Aino Seppälä
Martha ja John Tolvanen
Sally ja Wm Heikkilä
Katri ja Albert Jalonen
Lydia Mäkelä
Mamie ja Paul Seppälä
Maya ja Uuno Wuorinen
Hilma ja Eino Luoma
Kirsti ja Ossi Luoma ja tytöt
Maija Jaakkola
Vieno ja Tauno Niiranen
Martha ja Kalle Kujanpää
Vilma ja Yrjö Nieminen
Elsa Romanoff
Helen ja Eino Tarvainen
Toini ja Bill Gernicki
Tyyne Latva
Helmi Välkki
Irja Salmi
Steve Sterbik
Toronto
nämä nykyaikaiset tohtorit
osaavatkaan Kerrankin kun
minä hoidin kanttorin virkaa ja
kuljin kinkereillä tuotiin sinne
kesken luettamista muuan mies
jolta oli riussäkkiä punnatessaan
luiskahtanut polvilumpio toiselle
puolelle Se käänsi kantapään
suuhunsa kuin ei mitään Pyysi-vät
minua panemman polven pai-koilleen
mutta rovasti jonka
mielestä kutkaan muut eivät ol-leet
mitään murahteli että:
"Mikäs tohtori tämä meidän
musiikkeri on? Pitäköön vain
huolen Se pisti
sisulleni ja minä käskin siirtää
miehen sisähuoneisiin Kourin ja
koettelin sitä polvea aikani ja
aloin sitten painella luuta paikoil-leen
Sitkeässä se oli mutta
paikoilleen se tuli ja paukahti
juuri kuin tykillä täräyttäen
"Sisso! Nyt se on terve jo" sa-noin
minä miehelle "Menkää
matkoihinne!" — "Ei ei!" alkoi
mies ulvoa "Ei sillä kontilla
kävellä enää koskaan!" — Minä
en muuta kuin kävin miestä rin-tapielistä
kiinni ja keikautin kes-kelle
lattiaa Siinä se sitten vähän
aikaa ällisteli että "eihän tämä
ole enää edes kipeäkään" ja
lähti tallustelemaan tupaan
Rovasti keskeytti
katseli ensin
miestä sitten minua ja sanoi:
"Niinhän se on tuo kanttori kuin
Mestari muinoin Sanoo vain
että 'ota vuoteesi ja käy' Ja töine
kävelee kohta" — Minulle tuli
mahdottomasti potilaita toiset
aina Kajaanista asti ja ellei ihmi-nen
ollut ihan kivikuollut niin
kyllä minä sen henkiin herätin
Siihen aikaan oli sielläpäin suuria
kivilouhoksia ja luunmurtumia
oli niin mahdottomasti että
Keväiset kukat
Hilda Huiraakon
muistolle '
fiiHJMamwiiyiiJwiiiiiiLkiiiiiiilyiiia
tahtipinnastaan"
katekiseeraamisen
Ontario
fmmmmmaammsmmu
"Xi&i
kaikki minun huoneeni katot
olivat roikkuvia ihmisiä täynnä
— Mitä niitä siellä roikotet-tiin?
kysyi Kalle silmän
säikähtyiennä
— Totta kai että luut lyöt-täytyivät
paikoilleen ja saatiin
pantua lastoihin Sivullisesta se
onkin niin hirvittävää että moni
potilas kun pisti päänsä
ovipielestä sisään pyörtyi kan-nyksel- le
Mutta kai minun nyt
täytyy sitä tirehtööriä
— Viipyikö vaari kauankin
siellä pääkaupungissa? pistin
minä pikaisesti väliin
— Kokonaista kolme vuotta
— Aijai! Totta siellä jo tuli
aika pitkäksi? Jatk
Täten kiitän kaikkia ys-täviä
ja tuttaviani kun
kävitte minua ter-vehtimässä
ollessani
sairaalassa Kiitos kukista
ja lahjoista Kiitos
Seurakerholle kauniista
kukka-asetelmas- ta
Teitä kaikkia kiitol-lisuudella
muistaen
Aino VViita
Sudbury Ontario
ur J1
Sydämelliset kiitokseni
teille tuttavat siitä syn-tymäpäivä
yllätyksestä jonka
järjestitte minulle täyttäessäni
75 vuotta huhtikuun 4 pnä
1976
Kiitos runsaista pöydän an-timista
joita toitte tullessanne
Kiitos kukista ja lahjoista
Kiitos kaikille lahjoittajille
sekä niille jotka ottivat osaa
lahjaan vaan eivät voineet olla
mukana tässä seurassa
Teitä kaikkia kiitol-lisuudella
muistaen
Arvo Kujala
Porcupine Ont
U
Kauniit kukat
MATTI
muistolle
Aino ja Eric Männistö
Agincourt Ont
mmmuaummiasmmmummtfmn
mmmmMmmmmummBBm
Kauniit
kevään kukkaset
SANTERI
SALMISEN
muistolle
Kuoli 165 1975
Vainiosi Elma
tytär ja poiat
fega SSSKmSKKSöäEi
Tiistai huhtikuun 27 pvä 1976