Vapaus, September 16, 1930

              Tifetäina; ^yysk.l6 p:nä — Tues:, S^t. 16 . >>.: r -
i
H
'4
JO'-
J.l
M.
S a ^ pidkka samasta
työstä
tfeuvostoliitto on ainoa me.a, mis.
sä* nalstyölälset saavat samanlaisen
palkan samasta työstä. Kaikissa
kapitailstisissa maissa on olemassa
huomattava eroavaisuus mies-naistyöläisten
palkkojen välillä.
maan. Vaimon on jäätävä lasten
kanssa kotiin taloutta hoitamaan.
No nyt — pitkien matkojen ja tal­ven
hankien ja myrskyjen tähden
h ä n ei voi ottaa kokouksiin j a mui­hin
asiaa edistävlto toimiin, siis ei
parhaalla tahdollaankaan voi täjrt-tää
niitä tehtäviä, jotka tietäisi kuu­luvan
hänelle. Mies taas, etsiessään
työtä, kulkee paikasta toiseen ja
näin ollen ei voi ottaa osaa toimin
i *.aan eikä edes seurata päivän ta-
1 pahtumia. Jos sattuu saamaan työn
Saksassa naistyöläisten palkat o-! jossain metsäkämpällä, niin tuleeko
vat 30—50 prosenttia alhaisemmat
kuin miesten palkat ja tämä eroa-vaiäjus
edelleenkin kohoaa. Nai­set
saivat esim. tehdasteollisuude.'^
£a V. 1913 74.1 prosenttia miesten
paffi»lsta; tämmlkuassa 1929 ainoa.s-t
a a h ' 70.5 prosenttia. Kemiaaliteol.
llsuudessa naMen palkat muodosta­vat
55.1 prosenttia miesten palkois­ta,
paperiteollisuudessa 64 pi-osenU
tia. Vaikka uJle 18 markan viikko-palkkaa
ansaitsevien miestyölälsten
prosenttimäärä on 3.5, on naisten
prosfentUmäärä 34.1.
I t i ^ k f l M s a on asiain tilanne a i .
van sama^ Miesten ja naisten palk­kojen
välinen eroavaisuus on l i ­sääntymässä.
•WienbciiBterin tiilitehtaalla esim.
oli saatu aikaan yhteinen työsopi-mus,
minkä mukaan palkkataksp.t
kappaletyössä oli järjestetty siten,
e t t ä miehet ansaitsivat 72 grosche-n
i a (n. 10 s e n t t i ä ) , tunnilta j a nai­set
49 groschenia (7 senttiä) tun­n
i l t a , pojat saavat 17 ikävuoteen
asti 41 groschenia ja tytöt saavat
sinne edes työväen sanomalehtiä.
Jos kotiin tuleekin j a vaimo lähettää
n i i t ä joskus nipussa hänelle, ovat
nc jo vanhoja — n i i n , j a volpilcc
n i i t ä ahtaissa j a pimeissä Icämpissä
kunnolleen sitten lukea.
Se puoli On siis sellainen. Mutta
voipihan mies siellä tehdä valistus­työtä
järjestymättömien keskuudes­sa
jotenkin, sanotaan. Voipi, ja k y l ­lä
kai h ä n tekeekin, aivan toime-tonna
h ä n ei ole, jos h ä n edes ym­m
ä r t ä ä luokkaeroavalsuuden j a luok­kataistelun
välttämättömyyden. Ja
jos vaimokin on samalla kehitys­tasolla,
ei h ä n k ä ä n aivan huoletto
maksi heittäydy, vaan hän lukee ja
koettaa kehittää Itseään, pistääpä
ajatuksiaan paperillekin, josta sit­ten
nyrkkllehtiin ja "naisten osas­toonkin".
— Siis jokainen voi jota­k
i n tehdä yhteisrintaman rakennus­työssä,
kantaa kortensa jollakin ta­valla
yhteiseen kekoon.
Paljonhan n i i t ä kyllä vielä on vas­tustajia
joukossamme. Osa vastustaa
"tietoisesti", • vaikka todelllsuudes-
N A I S T E N O S A S TO
18 ikävuoteen asti 32 groschenia gj^^t tiedä, että silloin kun he
tunnilta. Tuntipalkat määriteltiin
saman sopimuksen mukaan seuraa­vasti:
miehille 61 groschenia tun-nllta,
naisille 42, pojille 35 j a ty­töille
27. N ä i n ollen naisten palkka
on samaa työtä suorittaessaan a i .
noastaan 68 prosenttia miesten pal­kasta
j a t y t t ö j en palkka 78 prosent­t
i a poikien palkasta.
Miehiset Ikkunain pesijät saava;t
60. schlUlnklä ($8.28) viikossa; nai­set
samassa, työssä ainoastaan 40
schlUlnkiä (5.86). Ammattitaidotto­mat
työläiset saavat ajopelien v a i .
mistusalalla 26 shillinkiä (3.25) v i i ­kolta,
täysikä.svulset naiset ainoas­taan
20 shillinkiä (2.83). Sosiäli.
demokraatit eivät nosta sormeakaan
lopettaakseeil tähaisen asiain t i ­lanteen
sellaisissa maissa, tilissä he
ovat vallassa. iPäinvastoIn, Wieniä
kiinnällisviiituusto. minkä johdossa
ovät sosialldetnokriaatit, tti&kstia
paljon vähemiään näistjöläisillie k i i in
ö i t e h i U e . ,
, SBOr-Britaiutlass^ naistyöläi&ten
{iftlkiat m q o ^ s t ä v a t 52 pro^tittla
miestyölälsteh palkoista, Mlestyö-lälset
saavat puuvlllateoltisuuden a-l
o l l a 2 puntaa 8 sh, j a 2 penniä (n.
$11.TO) viikolta, nmläyölälset ainoas.
tiaan 1 punnan ja 8 pennm (n.
#6.12).: Syksyllä ifej» pantUn , t o i ­meen
yteinfen 6J26, prosentin palkan,
alennus, mikä kbskl 588,000 puuvll-lÄteollIäuu<
Seii alalltt työskentele­v
ä ä n nalstyöläiseen.
ptmskaäsa, naistyölälset saavat
esim, metalliteollisuuden alalla 30—
40 prosenttia vähemmän kuin mies.
tyCläiset, nahkateollisuudessa 25—
80 prosenttia vähemmän. Joilla
Ith) teblUsuusaloilla on aivan ä s .
k e t t i t o annettu vöhSlnen palkan­korotus,
mutta tämä' el vastaa IShl-t
mainkaan työtehon kllhtyvälsyyttä.
I^un esim. k\ifcomoteölllsiiudessa as-taist^
levat työväe». järjestöjä vas­taan,
taistelevatkin he itseään vas­taan.
Täissä sitä Olisikin työmaata
meille jokaiselle j a siinä sitä 1 ^ -
k ä n nimen saakin. Mpnl väsähtää
kesken . j a j ä ä sIvustakatselijakÄl.
Toveri, sinä väsähtynyt, ehkäpä
levännytkin, tule ja k ä y toimeen!
Kumouksen kellot soi! — Milnä.
tukemaan yksityiskauppiaita? Onko
se vaan tottumus, josta ei voi luo­pua,
vai ymmärtämättömyys, sillä
tavarain hinta ei eroa niin, että
se pakoiltaisi meitä "varastamaan."
omalta kaupaltamme Icannatusta.
Jos jonkun tavaran saamme syötti-tavarana
ehkä vähän halvemmalla,
n i in toisessa tavarassa saamin»
maksaa sen takaisin. Me oleihme
liian sokeita seuraamaan t ä t ä kaik­kea.
Ja olemmekö koskaan ajabel.
leet sitä, että jos fel ollenkaan olisi
työväen osuuskauppoja, niin mitä
voisimme, vaikka yksityiskaupoissa
olisi kuinka korkeat hinnat ta.va-roilla,
sillä he ovat rerikaa.ssa kes­k
e n ä ä n myyntiin nähden, vaan me
ostajat emme ole ostorenkaass-i.
Siis osuuskaupoista on hyötyä, ta-varain
hintoihin nähden niillekin
jotka kokonaan kannattavat yksi­tyiskauppiaita,
sillä yksitjriskauppi-aat
ovat pakotettuja kilpailemaa:i
osuuskauppojen kanssa saadakseen
itselleen kannatusta ja samalla
taistellakseen työläisten pyrkimyk­siä
vastaan. Jos el olisi kilpailua,
n i i n tavarain hinnat yksityiskau­poissa
olisivat ehdottomasti kalliim­mat
niissä paikoissa, missä on työ­väen
osuuskaupat.
Toverit, työläisnaiset, ruvetkaam.
me jokaliien k e h i t t ä m ä ä n itseämme
j a tajuamaan osuuskäuppakysy-myksiä
siinä valossa kuin pitäisi,
ja samalla tuo satoja vuosia kes-miset.
Kuuluu niissä farmarc-issa
olevan niin raukkoja e t t ä ovat yh­tyneet
tuohon seuraan. Luulisi nyt
j o farmarien j a t y ö l ä i s t e n tietävän
m i t ä tarkoitusta noilla seuronia on
r a a t a j i in nähden. Sitten tässä ky­lässä
on kuulema eräs yalkovenä­l
ä i n e n , joka omien puheittensa
mukaan on tapellut Kbltshakin
joukkojen kanssa bolshevikejä vas­taan.
Miesparkaa kunhju suretta­van
se, e t t ä t ä ä l l ä annetaan kom­munistien
toimia aivan rauhassa.
H e i t t ä k ä ä pois veljeily tämmöisten
h e n k i l ö i d e n j a seurojen kanssa ja
y h t y k ä ä j ä r j e s t y n e i d e n työläisten
joukkoon, heidän j ä r j e s t ö i h i n s ä ; ne
ovat opinahjoja farmareille j a t y ö ­l
ä i s i l l e . Heittäkää hohoi-seuran
pyrkimykset s y r j ä ä n j a tulkaa y h ­t
y m ä ä n osatovereihin. Joukkoina
me voitamme, vaan yksilöinä sor­rumme.
— Repekka. .
Muutania sana Sudbii-ryn
naisosaston
kokouksesta
Hörnepayne, Ont
Homepaynen naisosaston syystoi-minta
on alkanut. Meillä öll kokous
3 p. t ä t ä kuuta, jossa taas perus­tettiin
ompeluseura j a tilattiin käsi­töitä,
joten e m ä n n ä t taas neulat ja
.'iukkapuikot käteen, että saadaan
myyjäiset ennen joulua. Sitten kes-
_ _ _ _- kasteltiin edustajan lähettämisestä
tänyt"TahTe 7ksitylskäupik>Jen kan.|Porfc Arthuriin edustajakokoukseen,
natuksessa katkeaa meistä Itsestään, vaan ei ilmaantunut halukkaita lah-tul
voimaan neljäh kutomokontefen
käyttöjärjestehnä kftksikonelsen t i ­lalle,
saivat nalstyölälset sen mu­kana
ainoastaan 5—10 prosentin
laikan korotuksen. Naisten palkko­j
a laskettiin mullia teollisuusaloilla
huolimatta naistyön tuotannon l i ­sääntymisestä.
Tuotanto pn esim.
rtaftateoUlsuuden alalla kakslnker.
ti^di^hUt, vaan palkkoja on siitä
htiolikttatta laskettu.
^ h e k k o s l ö v a k i a s s a nalstyölälset
i ^ v i A . ÄliabÄstabn 50-«6 prosenttia
tiiiiets^h ii>a&olst». vaan yhtäläisen
^ I c a h käptÄlelyössä. Naisten p ä l -
ikSi ovAt Puolassa keskimääräin 60—
<5 i»x>senttia miesten palkoista.
Naisten palkkojen alhainen taso
on vaikuttanut epäedullisesti ei a i ­noastaan
nsOsten, .Memaan. vaan
ttii^^ koko' työyaenltioican ylel-
^seen elintasoon. Me olemme vii­meisten
vuosien aikana tarkanneet
naisten osuuden jatkuvaa kasvätnl^-
ta tuotannon alalla ja mie.sl3i[övol.
naan syrjäytymistä naistyövoiman
kautta. Naisten palkat muuttuvat
useimmissa tapauloissa lisäavustuk­sesta
t y ö l ä i s p e r h e ^ toin:i}^ntulon
pääkeinoksi; naisten palkat alenta­vat
täten työväenluokan elintasoa.
Näissä olosuhteissa tunnuslause:
"Sama palkka samasta työstä", on
erikoisesta merkityksestä ja se ot.
muutettava työläisnaisten erikois­vaatimuksesta
koko työväenluokan
yleisvaatimukseksi.
"Inprecorrissa" M . Bulle.
Canadan Tn. Liiton
Keski-Ontarion
osastoille
Väärin käsityksien välttämiseksi
p ä ä t t i sihteeristö pitämässään ko­kouksessa
ilmoittaa osastoille, että
ne rahat jotka eri osastot ovat sih­teeristön
kautta l ä h e t t ä n e e t naislä-hetystön
lähettämiseksi Neuvostoliit­toon,
ovat lähetetyt jo kesäkuun 5
päivä sekä nostettu ulos Torontossa,
kbSka sieltä tullut kultti sen tote­aa
j a k u i t t i k i n ön khrjoitettu 10 p ä l -
.vä k f e ^ u u t a 1830, joten jossakin oc
tullut vh-he siinä, e t t ä Sudbury o l i
j ä ä n y t kokonaan pois siitä listalta,
jtissa mainittiin eri paikkakuntien
t a h a l ä h e t y k s e t , jonka virheen sih.
teeristö päätti vaatia korjattavaksi
ensi tilassa.
Tätriä tiedonanto vain siksi, että
rahat ovat l ä h e t e t y t shine, mhine he
oli t a t k ö l t e t t u k l n lähetettäväksi.
Sihteeristön publesta
L y y l i Toivonen.
Naiset, olemmeko työ­väen
6suuskaupi>6-
jen varkaita?
Laiska
^.-jgja^an, i i l m e n saa hyvin usein
k o y lÄ maanviljelijä, — esimerkiksi
k u n joutuu pyytämään velkaa mii-
^Ipln^^^^nUiinkin tarkoitukseen. J a u -
c'-
(»i
c
c •
«•
«<•
o»
lii
, - .^^-^xhmib., JJBaa laiskan nimen puolu-
•^een*'^ ' ^ l i t e i s r l n t a m a t y ö s s ä k i n . Siis
laiska molemmilla työmallia, vaikka
h ä n el todellisuudessa sitä olisikaan,
h ä n vaan e i tahdo, k e r e t ä seurata s-j
a n nopeita mullistuksia eikä h ä .
n e l i ä tahdo olla kaikkeen sovelias­t
a aikaa. Vaikka niin ei saisi olla.
Keskikesä ei ote aivan yhtä kiireel­l
i n e n kuin kevät j a syksy.
Voidaan kysyä: Entäs talvella?
-Sillolrihan s i t ä vastusta vasta o n ­k
i n . Syksyllä, kun vuodentulot on
jaettu parhaan mukaan eivätkä ne
tHe r i i t t ä n e e t - lähestulkoonkaan vält.
t ä m ä t t ö m l i n tarpeisiin, mietitään,
m i t ä n3rt olisi tehtävä. Tulee pää­t
ö s , e t t ä miehen on l ä h d e t t ä v ä kat-
Utiäetiin työtä metsäkänlpiltä ta!
jcStain muualta, jos sattuisi saa-
Ylläolevan lauseen kuulin viimei­sessä
piirimme naisten neuvottelu,
kokouksessa, kun keskustJeltiln o-fiuuskauppakysymyksestä,
ja tuo
lause — e t t ä olemme varkaita —
ikuistui mielessäni. Usein olen tuo­t
a lausetta ajatellut ja tehnyt it-sieni
kansa tiliä, että olenko va-tas
tai rehellinen omia järjestö,
jämme kohtaan. K u n rupeammi
tarkistamaan tuota kysymystä, niin
täytyy tuhustaa, että olemme sil­l
o in varkaita, jos kannatamme yk^
sitylskauppiaita, vaikka meillä on
tilaisuus tehdä ostoksemme otnasSa
kautMissamme.
Melään naisten olisi ruvettava
jokaisen enemmän harkitsemaan
n ä i t ä kysymyksiä, sillä nainen ön
enemmän ostoksien kanssa koske,
tuksissa kuin miestoverit, ja en us­ko
että on kovinkaan paljon sel­laisia
miehiä, jotka suorastaan pa­kottaisivat
vaimojaan ostamaah jj
kannattamaan yksityiskauppoja
Voihan silti olla Juudaksia mlösteft.
kin joukossa, vaan enemmän syy­t
ä n näistä kysymyksistä nälsiä.
•MelJstä ehkä useat tekee tiedotto­muudessa
tätä varkautta, syystä et­tä
emme ole k y l l i n hyvin harkin­neet
n ä i t ä kysymyksiä itsellemniiB, ja
ehkä emme ole vielä tarpeeicsi kät-sineet
tämän porvarillisen jätjeB-telmän
kieroudesta, koskapa vai»,
ehtoisesti tuemme siihen luokkaan
kuuluvia henkilöitä ja rakennarfiriie
yhä vankemmaksi kannatuksettuifie
kautta riistäjäluokkaa ja sen val­taa.
Tuomittavampana vielä pidän
jos henkilö pitää Itseään koriiöiu-nistina
ja kuitenkin vapaehtolses-tl
tukee ja antaa kannatuksensa
porvarlluokkaan kuuluville henkr.öil-le.
Vaikka ei osuuskauppa ole sa­ma
kuin joku muu vallankumouk­sellinen
järjestö, niin kultenlcin voi­daan
tämän yhteydessä tukea |a
avustaa työväenluokan pyrkimyksiä,
johtuen meidän jäsenistön tietol-
Buudesta asioihin suhtautumaan.
Vaan jos annamme kannatuksemme
yksityiskauppiaille, niin minkä luo­kan
hyväksi se jakaa liikevoitot. E i
ainakaan meidän työläisten etua
silmällä pidetä, vaikka olisimme
kuinka uskollisia kannattajia, kyllä
se perustuu samalle riistolle, sa.
malle vainolle meitä työläisiä koh­taan
kuin muukin yksityisomistuk­sen
valta. Kun taas. mitä sUu-remmaksi
ja voimakkaamaksi ra­kennamme
kannatuksellamme omat
osuuskaupat, sitä enemmän voiKi.
me tukea työväen liikkeen eri pyr­kimyksiä.
J a mikä hyöty meitä pakoittaa
Emmekö tunne jo työläisnaisina
tarpeeksi riistoa, että irtaantuisim­me
niistä kahleista. Muistakaamme,
e t t ä silloin kun on meillä itsellä
vdlta kannattaa oman luokkamme
pyrkimyksiä, emme anna kannatu-j-tämme
niille, jotka ehdottomasti
kuuluu 'siihen joukkoon, joka tafe-telfee
meitä työläisiä j ä m e i d ä n pyr­kimyksiämme
vastaan. '
Meidän naisten olisi otettava o-suuskäuppakysymys
useammin kes­kusteltavaksi
naisosastojen ja ker­hojen
kokouksissa, joissa Koettai­simme
selostaa t ä t ä kysymystä^ ja
tdklslmme agitationityötä keskuu­dessamme.
Samoin kommunisti­puolueen
soluissa voisi kesku&'e)l:i
t ä s t ä kysymyksestä ja samalla tar­kistaa
jäööhlen t i ^ i s u u t t ä , että
olemmeko me oikeita puoluejäseniä
sillohi kiin tulee käytännössä j a esi­merkkinä
näytettäväksi suhtautumi­semme
osuuskauppaa kohtaan. Puo­lueen
jäsenen on tuettava, edistet­t
ä v ä joicäiäta pyrkimystä, joka ker­ran
pohjautuu työväen luoliapyr.
kiihylösiltt ja.; siis. mikään on ^ annet­tava
kannatuksemme niille pyrki­myksiin^,
jotka oii työläisten raken­tamia,
eikä vapaehtoisestl tuettava
omia vihollisiamme, työväenluokan
vihollisia. Räkenlakaamtne Jbkäinea
omaa kauppaahime siihen kuntoon
e t t ä se vastaa meidän vaatlhiuk.
siamme, sillä jokaisella osuuskaiipaft
jäsenellä on samat oikeudet vaikut­taa
asioihin edistävästi, eikä hajoit-tavastl.
Toivoloin e t t ä useammin työläis-naiset
kirjolttalslyat käsityksiään
osuuskauppakysyniyksistä, se sa­malla
saisi ajattelemaan jokalst*
joka lukee klrjolt?uksen, e t t ä mitä
s i l t ä on oppimista. Ja nyt kun
meillä on joka viikko käytettävänä
Vapauden sivu klrjoitukSUlemrae,
n i i n laitetaan paperille, ajatuksem­me
osuuskauppakysytnyksestä my<is.
Kerhotar, k l r k l a n d Lake.
tijöltä. Valittiin komitea laatimaan
alustuksia kokoukselle ja lähettä­mään
ne.
Kyllä se o l i I k ä v ä ä kun e l saatu
haalia valmiiksi t ä n ä syksynä, jo-ten
on edelleenkin toimittava vuok-rahaallssa,
jota saamme aina silloin
kun vuokraaja tahtoo antaa eikä
silloin kun me tahtoisimme. Vaan
kun ei ollut rahaa, niUi ilman el
m i t ä ä n saa. E i ollut rahaa maksaa
palkkaa miehille ja ei oUut kylliksi
innostusta asiaan. T i l a t t i i n n i i t ä lau­tojakin
vaan rahan puutteessa ne
myytiin yksityisille, kun n ä h t i i n et­tei
n i i t ä tarvita. K u n ei miehiä a l ­kanut
k\iulua töihin, k u n o l i vähän
huonompaa työtä — n ä e t piti kal­vaa
näyttämön alle keittiö — n i in
pari naista albtti sen j a tuli joku
mieskin apuun, vaan täitaia se j ä ä -
«ia naisille. Mitäs tuumitte miehet,
annatteko naisten käpäistä itsenne?
Ajatelkaa, miten se olisi hyvä saada
valmiiksi nyt syksyllä, e t t ä keväällä
saataisiin aikalshi alkaa työt ja haa^
11 valmiiksi jpten ottakaapa miehet
t ä m ä hupnlocmne. , ,
Seuraava naisten, kokous o a ' l 7 p.
tk. j a pn se ohjelmakokous, luetaan
siellä myös naisten, toimittama nyrk-kllehtl
"Yritys". K a i k k i naiset ter-vetulteit
». Aletaan taas paremmialla
innolla k e h i t t ä m ä ä n itseämme. M:. A .
Meillä oU ohjelmakokous viime
keskiviikkona. Heti l i s ä l l e tultuani
tein sen iloisen huomion, e t t ä jouk­komme
oli kasvanut melkein puo­lella
sitten viime kokouksen. K u l si
kasin toverilleni: "On hauska kir­joitta
raporttia tällaisesta kokouk­sesta,
jossa on n ä i n suuri joukko o-sanottajla".
Kokouksen meno oli oikein vilkas,
ta ja ohjelman-, suorittajatkin oli
kaikki paikalla. Ainoastaan kerto-miOtsen
lukija loisti poissaolollaan.
K a i k k i ohjelma suoritettiin hyvin.
Eikähän sitä sovi ihmetelläkään,
k im vanhat t e k i j ä t oli aisoissa, " N a i ­sen
äänikin" ilmestyi ja oli s i i nä
kirjoituksia. oikeiii kbsolta, aika hy­viäkin
joukiissa. Keskustelukysymys.
"Kuinka päästäisiin eroon kirkon
helmasta avioliittoa- solmittaessa",
h e r ä t t i vilkkaan keskustelun ja el
s i i t ä sinä Iltana loppua tullutkaan,
vaan päätettiin jatkaa seuraavassa
kokouksessa.
E i muuta kun enempi vaan yhtä
vilkkaita kokouksia ja vielä enem­pi
työläisnakia osastojemme jäse­niksi.
Sillä kyllä n i i t ä alnakto t ä ä l.
lä rilkkellkäupunglssa on naisia, kun
vaan saadaan heidät asiaan innostu­maan.
J a vielä lopuksi: Muistaicaa
naisosaston järjestämiä iltamia 25
p : n ä " ^ t ä kuuta. Ette tule sinne me­noanne
katumaan, sen ta­kaan.
— H . M .
maista t y ö t ä . Lopettakaa jo toici
temmellyksennie j a alkakaa tositeol­la
harkitsemaan m i t ä on kommunis-mi.
Sillä kaikin, olemme samanlali-sessa
taloudellisessa poiristuksessa
j a jos n ä i n edfelleen jatkamme työ­t
ä m m e , niin oletame voimattomat
taistelemaan itBellemme j a kpkp
t y ö t ä t e k e v ä l l e luokaUe voittoa k a ­pitalismista.
— L i z z i e West. '
•
Sovitelkaa^ .hyvät toverit näinä
jatkuvat riitaisuutenne siellä kes­kuudessanne,
koicouksissa&ne. Kes­kustelkaa
n i i s t ä n i i n , e t t ä ne lojiul-lisesti
selvenee, t e h k ä ä n i i s t ä pää­t
ö k s e t , julkaiskaa ne, - : - jos, t a l i -
dptte —• j a sitten selvillä vesillä
yhteistoimintaan. . T ä l l a i s e n a niitä
ex., voida lehtemme palstoilla jat­kaa.
— Toim.
t^stävä
Dunblatie, Sask.
Koska minulle annettiin aihetta
t ä h ä n Vapauden numerossa'206,
missä Velma Mäki paikkakuntauu-lisensa
yhteydessä mainitsee alle­kirjoittaneen
j a Saima Pulkan tul­leen
eroitettua Dunblanen naisten-
Miten kauniilta ja. luotettavalta
kuulostaa tuo y s t ä v ä - s a n a . Ystä­vä
— j o l l e saat k a i k k i e l ä m ä n tus­kat
j a huolet kertoa, epäilemäiltä
h ä n e s s ä m i t ä ä n vilppiä. Kun e l ä
mä tuntuu liian raskaalle elää. j a
menet ystävän luokse, kerrot tälle
sydämesi huolet j a e l ä m ä n nurjuu-den,
h ä n sinua y m m ä r t ä ä oikein ja
lohduttaa sinua. Miten elämä ton-tuukaan
helpolle j a paljon köykäi-semmälle
kun o n y s t ä v ä joka ym­m
ä r t ä ä , jolle saa e l ä m ä n salaisuu­det
kertoa rehellisesti!
Mutta kuinka mooita todellista
y s t ä v ä ä meillä on, j o i h i n voimme
luottaa? Luotettavaa ystävää on
vaikea löytää, sellaista, j o k a on sa­ma
edessä kuin takana.
On henkilöitä " y s t ä v ä n " nimessä,
j o t k a ovat edessä hyvin herttaisia.
Ovat paiioillaan kun e i ole t u l l ut
h e i d ä n luonaan useammin käy­mään.
.Ovat aivan kuin enkeleitä,
m i d l y t t ä v i ä . Vielä -ovella varote­taan
» e t t ä e i vaan saa o l l a käymät­t
ä kylässä! rr^ — K u n olet paina-liiton
osastosta, niin haluan sanoa Q^en kiinni ja jokin toinen.ys-puolestani
muutaman r i v i n , ettei
muualla päin luultaisi e t t ä eroite-tuista
henkilöistä olisi tullut val­lan
karvajalkoja.
Olimme kaikin ennen yksimieli-»
s i ä t y ö s k e n t d i j ö i t ä t y ö v ä e n luokka-liikkeen
mukana, siilä toimintam-t
ä v ä sattuu tulemaan, on ystävä
valmis matlcimaan menijän liikkiei-t
ä j a k ä y t ö s t ä prikulleen, suunkäy-t
ö n j a äänen,, "Ystäväai" olemus
on ollut kaikkea muuta vaan ei
h y v ä ä j a kaipaavaa.
T ä l l a i s t a ystävyjfttä löytyy pal-
Eckville, Alta.
Cobaltista
Nyt on farmarit alkaneet rys-käämään.
Tässä kuten muullakin
a l a l l a on tapalhtunut muutoksia.
T o i s t a k y m m e n t ä vuotta sitten o l i
alueella joitakin isonlaisia höyry­koneita,
vuosien kuluessa n i i t ä lai­t
e t t i in useampia, mutta nyt on höy­rykoneet
joutuneet s y r j ä ä n ; kaslii-nikoneitten
tullessa enempi käytän­töön.
On huomattu ne icäytäiiinöl-iisemmäksi
kaikin puolin. Tässä­k
i n pitää vanha sananlasku paik'-
kansa, e t t ä aika muuttuu j a me sen
mukana.
Perunasadon sanotaan tulevan
koko hyvän, rakeet ei j ^ r u n a n kas­vua
vahingoittaneet, kun ne tuli
n i i n myöhään että peruna oli jö
kohta t ä y s i k a s v u i n e n.
Nyt on taas alkanut lasten var­sinainen
koulu. Vanhemmat saa­vat
taas m i e t t i ä miten saada tai­peita,
e t t ä voi h e i t ä suojata talven
kylmiltä myrskyiltä, kun maaseu­dulla
heidän tulee kulkea useita
maileja kouluun.
Koululapsille oli j ä r j e s t e t t y Eck-villeen
tk. 4 p. n ä y t t e l y , johon lap­set
toivat kaikenlaisia juurikasveja
j a elukoita sekä koulutöitä. K o ­vasti
olikin lapset saatteet palkin­toja.
Oddfellow-seuran oli puhe
antaa lapsille päivälliset vapaasti.
Se kun nyt j u u r i rakentaa itsel­leen
haalia Eckvillen kauppalaan,
n i i n p i t ä ä h ä n sitä vähän höyleillä
farmarien lapsille, että ne puhuu
kotona kuinka siellä heitä syötet­t
i i n . Tietysti vanhehimät mielistsry
tuosta kunnianosoituksfesta j a mie-nevät,
ainakin avajaisjuhliin hei­d
ä n haalilleen. Ovela konsti.
Tämän meidän kauppalan asukas­luku
ei ole suuri, olisikohan sadan
vaiheille, siihen luettuna lapsetkin,
mutta siitä huolimatta on t ä m än
kylän joukko kovin kirjavaa. Mo­n
i a porvarillisia salaseuroja siinä
on. Tämä Oddfellovv-seura kuuluu
olevan paras, se kun e i kuulema
ole uskonnollisella perustalla, niin
e t t ä siihen muka voi kuulua us­konnon
kahleista irtaantuneet i h -
Oten saanut haasteen kirjoittaa
vajjauteen, n i i n koetan täyttää sen
t e h t ä v ä n .
lÄiehet pitivät Iltamat syysk.. 10
p&lvä ja onnistuivat ne hyvin. Mie­het
olivat icätevlä tarjoilijoita. ..Me
naiset kiitämme teitä miehet .kah­vista,
popista, leivoksista ja ohjel­masta.
Cobaltin naisjaosto piti viiden vii­kon
loma-ajan toiminnasta, vaan
nyt On taas otettu toimista kiinni ja
nyt se alkaa olla vilkasta.
Syysk. 18 p : n ä naisjaosto hpminaa
jasenryntäysiltaman. Siellä tulee o-lemäan
kaikenlaista ohjelmaa. . T u l -
Icaapä kaikki jäsenet ja ei-jäsfenfet
suurilukuisina Ja te, jotka ette Vife-l
ä oie jäseniä, yhtykää toisten nais­ten
.mukana taistelemaan paremt>ien
oiosuhteidien saavuttamiseksi.
Teistä, toverit, voi kyllä joku aja­tella^
että vanhatkin jäsenet ovat
tuhlanneet työläisille kallista aikaa
s ä ä l i t t ä v ä ä n turhuuteen. Niniittain
pieniltä, näyttäviin erimielisyysiriitol-hln.
Yhdeltä puolen täytyy asia k y l ­lä
myöntää niin olleen, mutta k u n
katselemme asiaa toiselta puoleh,
m i t ä huomaamme? Me alamme v£^-
ta nähdä selvemmästi sen e t t ä mei­dän
luokkataistelumme joukkoha ny­kyista
aikakautta vastaavasti oh
s ä ä l i t t ä v ä n alkieellista ja että i e
eripuraisuudet, mitä Cobaltin nais­jaosto
on nyt käynyt olisi pitänyt
käydä jo enrt^n. Vaan koska emme
ole halunnet palkallamme ^Istö.,
vaan mennä eteenpäin ja edtelleön
kehittyäkselnme, on meidän ollut
käytävä tällaista kritiikkiä, jossa va­litettavasti
ö n ilmennyt köykäisiäkin
asioita, mutta itse mielestäni einiÄe
ole sanoneet Vielä kylliksikään sal­oista.
Siis toivon, e t t ä Cobaltin nais­jaoston
jäsenet ja nekin työläisnai­set,
jotka eivät ole vielä jäseniä, tu­levat
seuraaviin jäsenryntäysilt^-
miin tai i l l a n viettoon, yhtyvät i -
sienlksi, tulevat kokouksiin, sanoniöiän
sanottavansa. Työläisten kokouäliläi-sKudet
on tehtävä' paikoiksi jossÄ re­hellisesti
sanotaan Ja keskustellaan
asioista, jotka kuuluvat meifle,- iu
yksilöitä, vaan joukkojen etuft s i l ­mällä
pitäen On meidän käytävä an­karampaan
itsearvösteluun luoiäfafi:-
semme enfempl innostusta, tarmoa l a
voimaa joukkoihin kestämään y h ä
kärjistyvän luPkkataisteiun, joka ön
edessämme.
me oli elinvoimaista j a kuljimme j ^ n meidän naisten kesköudessa,
hehkuvin rinnoin päämaaliammB.^jiji halpamaisen matalaa kuin se
kohden, tavataksemme luokkavifaol-liseijnme
viimeisessä voimain koe-
, tuksessa-,- Sillä meillä dli t ä ä l lä
lennen kaUcki ne siveelliset taistelu-keihot
latingissa joita Jkommunisti-nen
työläisryhnnä tarvitsee käydäk­seen
voitokasta vallankumoustais­telua.
Oli puolueosasto, joka on
kuitenkin nyt lakkautuksissa, on
suomalaisen j ä r j e s t ö n , osasto, nuor­ten
kommunistien osasto, naisliiton
osasto yfiekä k a i k k i miespuoliset j ä ­senemme
kuuluivat j ä s e n i n ä pai­kalliseen
maanviljelijäin yhdistyk­seen.
Nyt vielä s e n t ä ä n on toimin­nassa
S. J . osasto, nuorten kommu­nistien
osasto j a naisliiton osasto.
Vaan naistenliiton osastojen muo­dostumassa
kaikenlaisten sekulais-t
en temmellyspaikaksi. Olemme
onkin. Jospa me naiset kehittyi­simme
n i i n paljon ystävyydessäm­me,
e t t ä uskaltaisimme olla sama
yslHvä takana koin e d e s s ä k i n , ; nos­taisimme
toisiamme eikä poljettai­si,
Silloin löytyisi enempi tosiys-t
ä v i ä . — E r ä s.
Niin puolen tnnhin , purjehdus-matkan
jälkeen salmea pitkin i l ­mestyy
silmiemma eteen mäen töy-rämä,
jossa sijaitsee kellertäväksi
maalattu vanhänaikaisean malliin
i c i . w i . c w j ^ i j a . i v « n . a . . rakennettu Salmelaa talo. Talpn
huomanneet, ettei luokkavihoUisem-l haltijat, i s ä n t ^ j a emäntä^ ovat yk-me
ole ollut unelias, vaan tehnjrt • •
kavalaa t y ö t ä riviemme hajoittami-seksi,
j o t k a onkin nyt melkein pirs­taleina
haja^aan, vihollinen pn as­tunut
sekaämme j a k y l v ä n y t eripu­raisuuden
vihan siemenen joka pn
kalvanut rivejamme aina kesästä
1928 asti. Otimme silloin puolue-soluumme
j ä s e n e n , . j o k a oli äärim­mäisen
riidanhaluinen, teaivoi mah­d
o l l i s i a j a mahdottomia asioita tet-t
e l ö i d ä k s e n s ä naapuriensa j a mikä
i k ä v i n t ä puoluetpveriens.a kanssa,
jotenka kommunistinen puoluekuri
alkoi h ö l t y m ä ä n joukossamme, saat­t
o i hämminkiä j a sekaannusta kaik­k
i a l l a , nyt tietenkin ilosta hykerrel­len
käsiään e t t ä sainpas mitä tar-k
o i t i n k i n . Nyt on alettu eroittele-maan
osastoista henkilöitä, jotka
ovat olleet Canadan vasemmistotyö-v
ä e n l i i k k e e n mukana hamasta lap-stftidestaan,
j a otettu t i l a l l e j ä s e n i ä,
j o i l l e on t y ö v ä e n luokkaliike nollaj
mutta sen hajalle lyöminen merkit­see
sata. Olen varma, e'ttei n y t
h ä i l l e uusille jäsenille tule min­k
ä ä n l a i s t a t y ö v ä e n sanomalehte* eli
k i r j a l l i s u u t t a , silla he lukevat por­varien
"truustooria" y.m. samanlai-siia
romaaneja, jotka eivät vähässä­k
ä ä n määrässä kohota työläis- tai^
m a a n v i l j e l i j ä n a i s e n henkistä tasoa,.
Jos menel kauppaamaan työväen
k i r j a l l i s u u t t a , niin välit loppuu l y ­hyeen,
sillä allekirjoittaneella oh
]}ersoonallista kokemusta asiassa.
Naisten l i i t o n nykyiset j ä s e n e t siu­naavat
kaikenlaiset rötökset, helli­v
ä t j a tuudittavat povellaan s^"^-
l a i ^ t ä • rienaa, j p t a ei oikein viitsi
t y ö l ä i s t e n ' l i l k k ö e n kontolle jullci-sissa
sanomalehdissä julkaista. Kas-sain
kähvellykset on tulleet päivä-j
ä r j e s t j r k s e e n , niinkuin nytkin ai-^
van viime päivinä on naistenliiton
rahoja kymmenen dollaria koviii
h ä m ä r i l l ä j ä l i l l ä — naisliiton kassa,
niikä otettiin henkilöltä poisrmuka
jonkun tekosyjm nojalla, vaikka
hoiti mainittu henkilö kassaa aivan;
moitteettomasti; sekin t ä y t y i hakea
h ä n e l t ä pois, vaikka sääntöjemme
sinäisiä, koska luonto ei ole suonut
heilTe lasta. I s ä n t ä o l i vakava, har­vapuheinen,
jonka huulilta harvoin
kuuli leikkiä. Emäntä taas oli i l p i -
nen, m i e l l y t t ä v ä n näköinen, mutta
elämän yksitoikkoisuus j a j o k a p ä i -
vSkinen sama t y ö olivat v ä s y t t ä n e et
h ä n e t , e t t ä usein tapasi h ä n e t her-mostunfeena,.
jos e i teaikkl ollut niin­kuin
olla piti. iSi I h m e k ä ä n . jps
n ä i n oli, sillä hänehkäSn elämäs­s
ä ä n ei ollut mauta Vaihtelua kuin
kiricossa käynti sunnuntaisin. Vaik­ka
talossa p i i k i n varallisuutta, piti
fiilti olla mahdollisimman säästäväi­nen,
ei ainakaan huvitukseen m i ­t
ä ä n liiennyt. ,
Lähiseudulla asusti eräs köyhä
t y ö l ä i s p e r h e , jolta kuoleftia f Asti
molemmat huoltajat. Nelilukuinen
lapsijoukko joutui kuhnan fauoleh-dittavaksi:
Kun Salmelassa kerran
ei ollut lasta, p ä ä t t i v ä t he ottaa yh- kyllä levottomaksi, mutta kuiten-
' k a a n ei" h ä n voinut rakastamastaan
j u u r i enää r i i t t ä n y t k ä ä n kuin nuk­kuma-
aika, s i l l ä t y ö vei k a i Ö ä tun­nit
aamuvarhaasta iltamyöhään.
N ä i n pyörähti muutama vnosL
A n n i teki; t y i 5 l ä . ; n i i n paljon kuin
jaksoi. Reippaana' i o i t e l i taloii
karjaa talvella j a iloisena kaikui
h ä n e n laulunsa heinävainioUa ke­sällä,
sillä jokapaikassa piti hänen
raataa mukana . m i s s ä kulloinkin
o l t i i n . Ajan p i t k ä ä n rupesi häntä
kuitenkin kyllästyttämään tämä
loppumaton työ, josta el näjrttanyt
muutosta t u l e v a n . ' Huyeihin olisi
A n n i n iloinen luonto halunnut
p ä ä s t ä , n y j t t a „ j p i . ollut mahdolli­suutta
s i l i ä k i r k o n kylälle, jossa ta­vallisimmat
huvittelupaikat olivat,
oli liian p i t k ä matka jalan kulkea
j a p o l k u p y ö r ä ä ei h ä n e l l ä ollut niin­k
u i n muilla kylän nuorilla, joten
A n n i n ainoaksi huvitteluksi j ä i lä-'
hiseudun laivalaiturilla pidetyt
tanssit, johon paikkakunnan nuori­soa
tavallisesti k e r ä ä n t y i lauvantai-j
a p y h ä i l t ö j a ä n kuluttamaan.
Ähni tunsi nyt i t s e n s ä olevan
huonolla puolella, hänellä ej ollut
m i n k ä ä n l a i s t a sananvaltaa missään
asiassa, ei edes omassa pukeuthmi-sessaan
— kaikessa hän oli emän­n
ä n armoilla. Siksipä h ä n tulikin
huomaamaan, e t t ä ei h ä n ole pal­velijankaan
arvoinen saatikka sitte
t y t t ä r e n . Palvelijan ei sentähdfen,
koska hänelle ei maksettu mitiiän
m ä ä r ä t t y ä palkkaa, vaikka työtä
p i t i t e h d ä e n e m m ä n k i n kuin taval­lisesti
palvelijan. Emäntä kyllä
k o e t t i k i n A.nnia lohduttaa, e t t ä jos­kus
sitä saa sitten oikein suurem­man
summat yhdellä kertaa, y&an
kun t ä s t ä ei ollut sen parempaa
varmuutta, eivät ne Annia enää
t y y d y t t ä n e e t , sillä h ä n tiesi, että
sukulaiset olivat valmiit jakamaan
Salmelan omaisä«den, kun se aiica
tulee.' Siksipä Annissa heräsikin
ajatus muuttaa kaupunkiin palve­lukseen,
jossa ainakin tietäisi .«.aa­vansa
t y ö s t ä n s ä m ä ä r ä t y n palkan.
Sattui sitten, e t t ä kylän kaup­piaalle
t u l i nusi kauppa-apulainen,
nuorimies, joka ensi näkemältä
ihastui Annin iloiseen luonteeseen
j a Annia miellytti myöskin "Väi­nön
seura". E i ollut montakaan
i l t a a viikossa j o l l o i n e i n ä h t y An­n
i a uuden ystäviinsä kanssa käve­l
y l l ä lehtotiellä tai työnsivät he
veneen vesille j a keinuivat ranni­kon
laineilla kesäillan, ihailussa.
S i l l o i n tunsi A n n i k i n itsensä on­nelliseksi,
silloin unohtui häneltä
arkinen raadanta j a k a i k k i tuntui
h ä n e s t ä nyt valoisammalta j a hel­pommalta.
Näin meni kesä, syksy
saapui, jolloin Anni oli p ä ä t t ä n yt
l ä h t e ä kaupunkien. E i , .Väihökään
halunnut j ä ä d ä e n ä ä A n n i n seuras­t
a j a n i i n p ä ä t t i v ä t he Jcumpikin ot-
'taa työpaikan kaupUni^issa, jossa
he sitten perustaisivat oman kodin
n i i n pian kuin saisivat sen verran
s ä ä s t ö ö n m i t ä tiarvitaan välttämät­t
ö m i e n taloustarpeiden ostossa.
T u l i talvi, tuuli lennätti lunta
p i t k i n katuja j a pakkanen pankah*
t ö l i seinuksi'ssa. Ihmiset riensivät
yksi sinne toinen t ä n n e loppumat­tomiin,
aina vain samaa menoa.
Anni j a V ä i n ö olivat nyt kaupun­gissa.
Anni meni ensin .sukulais­tensa
tykö, jotka hommasivatkin
h ä n e l l e palveluspaikan, j a n ä i n jou­tui
h ä n e r ä ä n i n s i n ö ö t i n perheeseen
k e i t t ä j ä k s i . Aivan keskikaupungil­le,
kivitalon -neljännessä kerrok-sesisa
hyöri Ahni nyt töissään ja
toimissaan. Alku tuntui oikein suo­tuisalta^
j a aika kului nopeasti, A n ­ni
j a Väinö tapasivat toisiaan niin
paljon kuin mahdollista, . .
K u n elämänunelma oli kaiiniim-millaan,
huomasi A n n i , että. hänen
s y d ä m e n s ä alla. sykkii toinen, sy­dän,
joka myöskin pyrkii tänne,
jatkamaan ölämää. E i t ä m ä An­nia
kuitenkaan peloittanut, sillä
hän tunsi rakastavansa Väijvoä ja
uskoi myöskin Väinön rakastavan
h ä n t ä . Kun A n n i sitten pii kerto­nut
asiasta V ä i n ö l i e , ei.tämäkääjn pi­t
ä n y t s i t ä pahana, ei ainakaan tun­nustanut.
Mutta kuinka kävikään,
s i i t ä asti Väinön käynnit Annin
luona harvenivat, ei käynyt enää
monasti viikossa, kului välillä viik­ko
j a kaksikin ennenkuin hän taas
t u l i . Eikä -hän e n ä ä viihtynyt An­n
i n seurassa kaavan, aina öli hä­n
e l l ä kiire j o l l e k i n muka välttämät­tömälle
asialle. Tämä teki Annin
Jö=ta ian oli la^^^. T
vapautavaKsa. ^
. ottanutkaan
Juvan palata ut-^
raskaammaUe •^if« ^^ä"ne
mutta ei hän ziäi^.
edes.>:ä oli.
^yntyi Annille tyttö ?
Joko talonväeh';;,^
lapselle tahtonut IcuiL
hana, niin vasten^
kuin hän oli ollatkin
saan.
-^nni sai taas tehläv
set työ«sä ja hoitaa'
pikku tyttöään. jonka
vaajaksi hän^oli jääjn
kun hän kerran oli äit?
myöskin äidiii velvoll"
vattaa lastaan. Eilä
muiden seuraa kaivan
lalla väsyneenä päivän
noi Anni pienoisensa
tuon viattoman, joka
kikatteli. Se olikin
noana lohdutuksena pettj
murheen keskellä. — En
jäsen kirklanci Laielti
KuvAmm
PEMEES!
Kaupungin, laitapuolelia
«listi työiäisasunto. Sen qo
isä omin käsin,
naisen tyrä lomassa, Km
täin kirvesmies, parhaiiÄ
Pihamaa on laitettu
mikoksi ja koristettu
monenlaisilla kutiuslUa,
värtrikkautta ja myöstti
tuoksua, ympäri kodin
us ja sopusointu valllti.
sc päivä, että ei äiti
faiäärinyt pilialla kukia
kitkien .rikkaruohoa
riita katkaisten nurmea ly
tel se päJLssyt tukaiidu"
kasia. Väliin taas kastellen
kasi kuivuus rasittaa.
den näistä kasvatiilapsekseen. ja
näin joutui kuusivuotinen Anni-ni-raihen
t y t t ö Salmelaan. Siinä tie­sivät
Salmelaiset fei' ainosistaan aut­tavansa
k ö y h ä ä t y t t ö ä , mutta myös­k
i n itseään, sillä A n n i kykeni toi­mittamaan
monta eri t e h t ä v ä ä , jo­ten
emäntä sai s u u r t a huojennusta
Itselleen. Ja t ä s t ä alkoi A n n i n elä­mäntyö
; s i t ä mukaa kun t y t t ö kas­voi
j a voimaa varttuivat, lisättith
myöskin työn taakkaa hänen har- tavata toisiamme e n ä ä milloinkaan.
tioilleen. Ei o l l u t kovinkaan help-i H y v ä s t i ! V ä i n ö . " Tämä oli An-po
olla k a s v a t t i t y t t ö n ä . nille enempi kuin h ä n koskaan öli
m i t ä ä n pahaa epäillä, vaikka kaikki
n ä y t t i k i n t o i v o t t o n i ä i t a.
Taa'skin oli kulunut viikkoja hei­d
ä n toisiaan tapaamatta, vaikka
A n n i vartoi yötä päivää. Eräänä
o ä i v ä n ä toi postinkantaja Annille
kirjeen, jonka A n n i heti käsialasta
tunsi olevan Väinöltä. Anni au­kaisi
kirjeen j a l u k i : "Lähden me­r
i l l e t ä n ä ä n , joten me emnie Voi
M i n ä puolestani haastan seuraa- mukaan olisi tuolla henkilöllä ollut
vaksi kirjoittamaan lehteen fiattna
Aallon, -r- S i g i i e L . ,
Asianiieh^t ja t6^
rit» liiiolehtikaa ]eht^M«
ne levityksestä!
a i k a a p i t ä ä kassaa hallussaan vielä
^ a k s i kuukautta. Tämäkin ehti­nen
s a k ä t t y kassanhoitaja on kom­munistisen
nuorisoliiton jäsen ja
samalla ollut nafsliitoh j ä s e n , mutta
n ä y t t ä ä ettei Dunblanen naistenlii­ton
osaston nimeä kantava naisten-l
i i t t o haikaile t e h d ä k s e n s ä juudas-
K u n Anni oli t ä y t t ä n j r t kuusitois­ta
i k ä v u o t t a a n , ei taloon enaa otet­tu
vakituista palvelustyttöäi Jota
t ä h ä n asti oli piflfetty» sillS Aftnia
pidettiin jo n i i n voimakkaana e t tä
hän kyllä jaksaa t e h d ä palvelusty­tölle
kuuluvat työt. Ja näin ei
Salmelan i s ä n n ä n tarvinnut maksaa
säännöllisesti palvelijattaren palk­kaa,
joten nekin rahat sai k i e r t ää
omaan kukkaroonsa. Näin ollen
Anni oli aina hyödyksi. E i hänelle
usein^ rahaa tarjottu, vaatteita l a i -
tetcfih sen v e t i a h e t t ä niillä jnnri
toimeen tuli. Eikä h ä n saanut
omaa kamaria päärakennuksessa,
vaikka siellä oli monta huonetta
j a kamaria, joissa harvoin muuten
k ä y t i i n paitsi silloin k u n talossa
sattui olemaan vieraita. Kesällä
sai A n n i nukkua piharakennuksessa
palvelijaa varten varatussa kesä-huoneessa
j a t a l v e l l a . o l i h ä n e n nuk-knmapafkkansa
tnimn nnrkkaukses-sa.
J a muita l e p o h e t k i ä ei hänelle
voinut aavistaa. Niin huonoksi,
n i i n kelvottoma&i ef h ä h Väinöä
l u u l l a t . Niinpä paatti Apnikin yk­sinkertaisesti,
irnian p i t e m p i ä miet­t
e i t ä lopettaa elämänsä. Hänestä
nyt tuntui • k a i k k i arvottomalla:
edessä tulevaisuus jossa ei näyttä­nyt
valonpilkahdusta olevan.
K u n Anni j u u r i oli aikeissa to­teuttaa
p ä ä t ö k s e n s ä pudottaa itsen­s
ä n e l j ä n n e n kerroksen hissiaukosta
alas, oli h ä n e n palvelustoverinsa
Milja, joka tiesi kaikki Annin
asiat j a n y t k i n haki bahen synkän
mielentilansa, seurannut Annin
t o u h u j i j a n i i n "sai ehkäistyksi to­verinsa
toivottomasta teosta
A n n i oli muutaman päivän ai-van
kuiri honreissa. Työ ei_ käy­nyt
ollenkaan» niin oli h ä n la­maannuksissa.
Sen oli hän jo
saanut t i e t ä ä , e t t ä mitään turvaa
ei hänellä ollut kaupungissa ole­vista
sokulaislst»««. Kain ollen
ei h ä n e l l ä ollut muuta keinoa kuin
Näin kului Jjfyät
tj^össä ja. touhussa. Ma,
näkyi järjestystä rabsU
en leima. Aina olivat
taissa ja ehjissä vaati
tarkkaan katsoessa
jaufcsen jäöriä ja tatfi tfl
väri paljosta^ pesusta he
Mutta lila' se vasta dl
hetki tuossa kodissa kan
sä saapui työstä. Silloin
set kilvan pyörivät Isän
Pieninkin koetti joiitu»
hyväilystä osansa. HSn
pääsikin isän syliin ja ai.
eltaa eis&lk. Hoisesli hia
isää kasvoille pikku
kien yhtämittaa: "Isä tuB,
Mutta miksi oli isä
tänä iltana. Ei nauranut'
Ainoastaan .kelran
kan lapsukaisten rieDnPt
tultua hän istui niin
kainen sylissään ja.
raskas, kohosi rinnasta,
yhä istui, siUtelten Ulju
sen vaaleita kiharoita •-
kyynel kultakutreille, lä
jaa pienokaisen lattia^
makuuhuoneeseen j
teelle. Vaimo, luulleii
raaksi, meni katsomaan M
ki miehraisä vuoteella
vuoteen reunalle ^
silitellä noita rakkaita -r
sa näkyi jo huolten te?»
"Oletko sairas, . ^ ' ^
lian osaaottavBstL S«W
oU ensimäinen vastaai
ken. kuluttua alkc4 oP;
"En minä sairas
surettaa, miten täsisa tUB
talven yU".
"No, mitä sinä nyt ?»
lethan sinä .työssä. .
monen lähdettävä t«i
män talven yli. maikka ^.
työssä koko k e s ^ - ^
"Niin. olen m f-mutta
en ole « i » ^
pantiin käikld mIeW
taan yksi jäi loP««^
sanoi mies ja taasj
kostuttaen työn kovet
hänelle niin raktoan^
Kovasti kod^ too teta
kin. mutta han ko^»
Hetkisen hän f ^
miaan ja f'^"^.S^
kollisen huoltajan
taas lausui:
"Ysil^äni, älä a l i s ­taa
mieltäsi,
ole yksin, että on >
maan pmtaa. » e
kakautta ja m ^ ^ ^ , '
:unnasta muutosta^
ki työläiset, tai
ole samassa kurjuuj^-
hui innostaen ja ^
lisäsi. ^^Yi^^^^f
Iällistä, ei ne asi«
"Totta on, ra_ka s
sinulle _
nesti ottaa
kanssasi on h e l p P " ^
vastuksia. N j J ^
ten menen t j ^ , ^
huomenna olla ^
kaisillenikin.
Utana höö
_ Eräs. -