Vapaus, October 23, 1930

              Sivu'4 Torstaina, lokak. 2 3 p:nä — Thu., Oct 23
Kananlioidossa läjitettäviä ereUyksiä
Kuka tahansa ei pysty boiUmaan kanafarmia, siinä tarvitaan koko
paljon tervettä jätfcea j» yftisiiyiskolitien tarkkaa valvontaa
Maatalous jä Osuustoiminta
Tähän osastoon tarkotetut kirjotnkiel pyydetään lähettämään osotteella: A. B. Mäkelä, Sointula, B.C.
No. 250
Muija, joka saa voinsa!
kaupaksi
Jos aikoo antautua kananhoidon
alalle ja minkään fertaa siinä on­nistua,
on heti alussa käsitettävä,
extä siinä asiassa on aivan välttämä­töntä
tarkoin perehtyä moninaisiin
yksityisseikkoihin, ja e t t ä tämä hotn-ma
on heti asetettava kannattavalr
le pohjalle ja johdettava puhtaasti
liikeperiaatteiden mukaan. Niinkuin
kaikilla mulliakin llflcealolUa, on tä­hänkin
uhrattava joku määrä pää­omaa,
alkaa ja työtarmoa. Kanan-hoitajan
henkilökohtaiset ominaisuu­det
ovat yhtä t&rkeät tekijät kuin
hänen tietonsa kanalintujen raken­teesta,
ominaisuuksista ja luonteesta.
Hänen pitää olla kykenevä suoritta­maan
tehtävällä suunnitelmallises­ti,
säännöllisesti Ja täsmältlsesU, Hä-tiköiinättä
Ja vilvytteleinättä. Sa­moin
on hänen oltava väsymättö­män
tälpaÄ yksityiskohtien vaarinot-taja.
Näiden ominaisuuksien ohessa
tarvitaan vielä runsaasti käytännöl­listä
älyä ja mitä eneittölän liike­mieskykyä,
sitä parempi. On aina
pidettävä mielessä erään etevän ka-namiehen
sana: "kananhoitaja tulee
saamaan palkkansa huonoimmin teh­dyn
päivätyön jälkeen, mitä h än
vuodessa tekee kanalassaan". Henki­lökohtaisten
ominaisuuksien lisäksi
ma virhe johtanut paljoa useampiin ^.^^^-^^^^ tehtäväin laajennuk-si^n i Kanafarmilla on monta salahau-vararikkoihin
kuin mikään muu syy. ^^..^ helpottamisen suhteen. Sa-i taa vältettävjinä varhaiset' k?>ään
moin Liike on liikettä, olipa se mitä laa­ovat
laiminlyöneet hv-visaä a-j ja talven välisellä' taipalldia. Mon-tua
tahansa, ja se on liikemenetel-mien
mukaisesti hoidettava, jos tah­dotaan
välttää häviötä.
• Liian monessa tapauksessa el ole
välitetty kanarodun jalostuttamises-ta,
el otettu huomioon, että se on
yhtä tärkeätä kuin sarvikarjankin
jalpstaminen. Jotkut ovat unhotta-
Reet, tahi eivät koskaan ole tulleet
ajatelleeksi että haudontamunlen va­linta
on mitä tärkeintä kananhoidon
onnistumiselle, eikä sitä, että suun­nitelmat
tarkoituksenmukaisten hau­dontamunlen
hankkimiseksi on laa­dittava
aikoja ennen kuin ne munat
on munittukaan — sellaisten muni­en,
mistä järkisyillä voi odottaa
melkoisesta osasta syntyvän elinvoi­maisia
poikasia, joista kehittyy tyy­dyttäviä
munijoita taikka lihakano-ja
tahi näyttely- tai slitoslintuja,
mitä kulloinkin halutaan. Menestys
mom
join edeltäpäin valmistautua kunkin
ajankohdan vaatimiin toimeiiplt<;l-slin,
sellaisiin kuin hautomakont-i-den,
keino-emojen ja koppien huo­lelliseen
tarkastukseen, puhdista­miseen
ja desifinsloimiseen. Jokai­nen
kuukausi tuo mukanaan omat
ta niistä on ehkä onnistuttu väUtä-rrjääHi
mutta jos :ei olla varui"a?,'.:,
pudotaan . jnyöherumin toisiin nii.-tu.
Ehkä CU saatu sievoinen parvi oi­vallisia
nuorikolta syksyyn. Sy/.s.-
kuluu, on tuhannen kiirettä, taivi-suojan
laittaminen nuorikoille Jy----
nuorikoille tuskin voidaan antaa lii­kaa
ravintoa Hiiden ollessa täydes­sä'
muninnalssa, matia vanhempien
kanojen suhteen on varottava, ettei­vät
ne pääse liiaksi lihomaan. Nuori-koitten
annoksissa pitää sentähden
olla enemmän kasvua edistäviä <^siis
lihottavia) aineksia kuin vanhem­pien
kanojen annoksissa. Usein teh­dään
se erehdys, että slitoslintuja
ottaa oppiakseen toisten kokemuk­sista.
Eräs kirjeenvaihtaja Ontariosta
kertoo heidän kylässään olevan
emännän, joka itse kirnuaa voin­pa,
koska hän. ei mielestään ok
ainetta, veteen liuk, '
;^^a.net:a ja tarpeen
^VKeainetta.
•Sellaist-n '-UiiVl-
•e-^oon, pitUe.i De
nankasvattajat ovat tehneet tahi nan paunalta kuin mitä yleinen
saattavat tehdä. On vain ylimalkai- voin hinta iJaikkakunnalla on.
sesti viitattu tärkeimpiin virheisiin. E^im. kun voinhinta lähimmäs.sä
jotka ovat vieneet entisiä epäonnis- | kaupungissa on 22 senttiä, saa hän
tuneita yrittelijöitä tuhoansa koh-
•Muuten ei työ käy sujuvasti,
kaikki menee sekasin. Aikaan, niin- j i° aikoja sitten ollut erotettava j maan täj'skelpoisia munia, mutta
kuin hevoseenkin, on tartuttava ot- ; enimmät niistä myytävä) yöpy- \ niitä ei koskaan saa ruokkia ylen-sajouhista
eikä hännästä. j ^'"^ puissa. Yhfäkrää ilma muuttuu, määrin eikä päästää liian lihaviksi.
' täytyy kiireimmiten ottaa linniit Kovin usein joutuvat sekä poikaset
Kevään tullessa ollaan innostune!-i"*-"""^ ja pLstää valmistamattomiin j että nuoret linnut, samaten kuin
ta jjaa ylen huolellisia poikasi en vaa- talvisuojiin, niin likaisina kuin ne j munivatkin kanat menemään yöti-limisessa,
laaditaan mainioita suun­nitelmia
ja tehdään iso joukko hy- Nuorikot luultavasti ovat alttiimpia josta on seurat
viä päätöksiä. Poikase;tt näyttävät c- \ l^aikille taudeille, mitä siellä lie v ä i - ja hucno muni
ovatkin vanhojen kanojen jälel*^ä. j loille, kupu tyhjänä tai vajanaisena,
auksena kitukasvuisuus
muninta.
rinomaisen virkeiltä, saattavat olla- ! Jyrässä, kuin entiset täysika.svuiset
kin ensiluokkaisia, olivatpa sitten o- | asukkaat olivat. Sitte Ihmetellään,
Varsin vaarallista on syöttää ai­nakaan
siitoslinnuille kaikenlaisia
ovat menestymisen perus-€dellytyk-sinä:
hyvärotuinen, korkeatuottoi­nen
kanakanta, hjrvät suojat Ja kal­kin
puolin parhaat menettelytavat.
Tämän kirjoittaja — Canadan koke­neimpia
kanahoitovlrkailijoita —
kertoo kerran kuulleensa muutamain
miesten keskustelevan erään toverin­sa
kohtalosta, hän kun oli epäon­nistunut,
polonen^ suorastaan kai­kissa
yrityksissään mihin oU ryhty­nyt.
Kysymys oli, mitä he voisivat
tehdä auttaakseen hSnet t«M
loilleen. "Hotiunataäh sme xanarar-mi,
sitähän kuka tahansa osaa hoi­taa",
ehdotteli yksi tovereista. Se
tehtiinkin. Miehelle hankituin ka­nafarmi,
ja hän epäohitiisttii siinä
yhtä htiönostl kuin kalkissa entisis­säkin
yrityksissään —• slnoastaah
siitä syystä, että hän, nUnkuln ys-
.tävänsäkln. ei käsittänyt sitä lll-
Ueaiäk^ Ja lUkemleheksi h ä n kerta­kaikkiaan
ei kelvantitit.
Moni on aloittanut liian suuressa
mittakaavassa Ulan pienellä koke­muksella,
ovat kiirehtineet tienaa­maan
suuria rahoja nopeasti, Ikske-neet
muniaan ehtieiiktilh ne on mu­nittu,
Ja pdikädaan ennenkuin ne
on haudottu. Toiset ovat yrittäneet
enemmän kuin mihin heidän va­ransa
riittivät, aina samasta syys­tä:
etteivät ole oivaltaneet kanan­hoitoa
varsinaiseksi liikkeeksi; Nämä
Ja muut erehdykset ovat aiheutta­neet
monta epäohillitiuhlsta, ovat­pa
vaikuttaneet ienkln, että ka­nanhoitoa
on ruvettu pitämään ko­vin
epävarmana 'lalana, J(äle kehen­kään
el pitäisi antautua. On nUtä-kin,
etupäässä farmeillamme, missä
kananhoidosta oikeastaan Itiullsl o-levan
parhaat tulokset, sellaisia ka-nanholtajia.
Jotka ovat ikänsä/kal-ken
pitäneet kanoja tietämättä, on­ko
heUle o-Uut siltä hyötyä vai va­hinkoa
— koska dvät ole s i l tä pltä-riippuu
aina siltä, että käytetään | ^^^^^ ostomunlsta haudotettuja "^^^^ "^^^^"^^ ""o^"'^^''^^^'^, ' Patenttitoiis.sko ,l.innut, jotka
vankkojen ja elinvoimaisten kanojen
munia (sellaisten, jotka eivät kos­kaan
ole sairastaneet mitään vaka­vaa
tautia) ja että ne ovat samaten
vankkojen ja elinvoimaisten kukko­jen
polkemat, ja että molemmat c-vat
jalostetut sitä erikolstarkotusla
varten, mihin poikaset aiotaan käyt­tää.
Oikein paha erehdys tehdään,
jos siltostarkotukseen käytetään lin­tuja,
jotka ovat sairastaneet bak­teerien
aiheuttamaa valkoripulia.
Olisi parempi kananholtajalle, jos
kaikki tuohon tautiin sairastuneet
linnut kuolisivat kuin että niiden,
kummaltakaan puolelta tuottamia
inUnlä Joutuisi haudottavien jouk­koon.
Mainitusta taudista parantu­neet
linnut, näet, ovat aina baktee­rien
kuljettajia ja munien välitj^-
sellä siirtävät taudin niistä synty­viin
poikasiin. Erehdystä on myös
käyttää siltostarkotuksiin lintuja.
Jotka ovat sairastaneet mitään muu­takaan
tarttuvaa tautia, esim. kana-tuberkuloosia
(roup), jonka täydel­lisestä
parantumisesta ei koskaan
voida olla varmoja.
Englanninkielisillä on sananparte­na,
ettei miehestäi voi saada gent-^
lemannia ennenkuin kolmannessa
polvessa. Yhtä monta, ja useampi­kin
sukupolvi tarvitaan, ennenkuin
saadaan jalostettiksi täyskelpolset
siitösiinnut. Usein tehdään se virhe,
e t t ä munia pidetään liian kauan,
ennenkuin ne pannaan haudotta­viksi,
ajattelematta, että hedelmöi­tetty
mtma vähitellen menettää elin­voimaisuuttaan
mimimlsen Jälestä;
Jokaisen päivän viivytys heikentää
sitä. Monet ovat myös huolimatto­mia
haudontamunlen lopullisessa va­likoimisessa.
Niiden pitäisi olla mah­dollisimman
yhtäläisiä muodoltaan
Ja kooltaan, rodun keskitasoa edus­tavia;
missään suhteessa .muotovl-kaisia,
heikkoja tai karkeakuorisia.
Illan pieniä tai liian suuria munia
ei ole otettaiVa haudottavaksi. Kun
koetetaan saada munia haudotetuk­si
niin paljon kuin suinkin, otetaan
usein mukaan alaikäistenkin kano­jen
munia. Kaikista näistä virheistä
taikka poikasina ostettuja. Aika ku- -ät enää ole entisellään. Jotkut niis-luu
ja poikaset ovat menestyneet ^ ^^^^ä olivat jo alkaneet muniakin
hyvin tarkan valvonnan ja hoidon \ Pensaitten juurelle, mutta nyt Jou-alaislna.
Mutta sitte tehdään se e- tuttuaan näin myöhään ja yhfäkkiä
lehdys. että annetaan harrastuksen i'^^^^^^^ vangituiksi, koskeyt-laimentua,
ajatellen poikasten jo ^S^-^^^ munlrnisen eivätkä ala uu-kasvanneen
niin isoiksi, että ne tu-!^^^^'^«" vnkkokausim, toiset tuskin : olla arvoa j
levät toimeen omin neuvoin. j^^y,,.-^o),o t^lven^. Ne voivat olla kauniin jmLsessa, mul
nit koppeja, ruokintapaikkoja ja
juomalalttelta katsomassa harven­tuvat.
Ruokintahäkkien ja vesiasti-ain
tyhjentymistä ei tule niin tar­koin
silmälläpidetyksi kuin ennen.
Ei tule huomioon otetuksi ilmojen
lämpenemistä, eikä sitä, kuinka au­rinko
paahtaa huonoksi juoma-asti­oissa
olevan veden, jos sitä niissä
onkin, tai sitä, että ruokintahäklt-kin
toisinaan joutuvat auringon pais­teeseen,
jolloin poikaset harventavat
käyntejään niiden lähettyvillä. U-seln
jää huomioon ottamatta sekin,
että poikasten kasvaessa niiden y ö -
tilat käyvät ahtaiksi ja että koppei­hin
ja muihin niiden olinpaikkoihin
kertyy yhä paksummalti likaa. Vielii.
vähemmän tulee huomatuksi paljain
silmin tuskin nähtäviä hirveitä vi­hollisia,
täitä ja matosia, jotka näi­den
laiminlyöntien Johdosta ovat H-isääntynelt
liuhottomasti ja liyt her­kuttelevat
nuorikkojen hyvinvoinnin
kustannuksella, Imien niistä sen e-linvoiman,
mihin kananhoidon me­nestyminen
perustuu. Sitte yhfäk-näyttävät
olevan semmoisten rohto­jen
tai-peessa, eivät kelpaa haudon­tamunlen
tuottajiksi, eivätkä moiset
kiihoitusaineet pysty munatuotan-toa
pitemmäksi aikaa korjaamaan.
Erinäisissä tapauksissa niillä saattaa
jcnkun elimen kunnosta-mutta
siitokseen on käytet-näköisiä,
harjat punaisina, ja kum- tavä ainoastaan sellaisia lintuja,-joi­den.
Tarkotuksena on ollut ikään­kuin
valopoijuilla 'merkitä pahim­mat
salakarit, joihin niin moni ka­nanhoitaja
on haaksirikkoutunut.
tilaajiltaan ."Oc. Kun tämä emäntä
vie voinsa kauppapuotiin, tulee nai-
.sille kiire ostamaan sitä, ennen-
'^•^^^"aauia. Tätä sekot^
menru-taän VKeen 5 p a^
naa kon,l<-n. Ainekset cj"
'esti sihdaioi! >e; ötettavi,j
I V
Vanhan eläinlääkärin
mastellaan, miksi ne eivät muni.
Syytetään ruokintaa ja tehdään sii­nä
äkillisiä ja jyrkkiä muutoksia,
joilla yhä pahennetaan tilannetta.
Moni kananhoitaja on onnistunut
den kaikki elimet ovat täydessä
kunnossa.
Virhe numero neljä oh se, ettei
käytännössä noudateta tieteellisen
ruokinnan periaatteita.
saamaan nuorikkonsa hyvissä ajoin ^irhe numero viisi tehdään siinä
talviasuntoon, ja sittenkin kompas­tunut
uusiin pulmiin. Syynä on ollut
riittämätön ilmanvaihto ja valo ka-ralassa
tahi puutteellinen puhtaa­napito
talven mittaan. Joskus taas
nuorikot alkavat munia lattialle ei­kä
pesiin; joku muna saattaa va­hingossa
särkyä tai särkee joku lin­tu
sen tahallaan. Seurauksena on
munansyönnin kulkutauti, jota usein
seuraa toistensa nokkiminen, toisi­naan
kuoliaaksikin. Tavallisesti seli­tetään
näiden pahojen tapojen joh­tuvan
jonkun tarpeellisen ravintoail
neen puuttumisesta ruokinnas-^-a,
yhtä usein saattaa syjaiä oUa^ aino­astaan
sopivain
riittämättömyys.
ettei ala-arvoisia lintuja aina aika­naan
hävitetä pois Joukosta': vikaisia
ja heikkoja poikasia, hitaasti kas­vavia
ja huonosti munivia nuorikoi-t?
samoin kuin vanhojakin kanoja.
Munivista kanoista on huonot
tuottajat joka käänteessä armotta
erotettava, sillä ne eivät tuota muu­ta
kuin tappiota. Hitaasti kehitty-
Eräässä Ontarion maatalousleh-dessä
kerrotaan paikoin tässä maa­kunnassa
käytettävän kaikissa koti­eläinten
ruuansulatushäiriöissä seu­raavalla
tavalla valmistettua koti-lääkettä:
1 osa inkivääriä, 2 osaa
leipomosoodaa ja neljä osaa hie­nonnettua
j»uuhiiltä. Joku vanhe
eläinlääkäri oli aikoinaaij neuvonut
tämän lääkkeen ja vakuuttanut,
ettei sen parempaa ole ruuansula-tushäiriöistä
kärsiville elukoille.
Muuan McKay-niminen farmari
kertoi kokemuksistaan tämän lääk­keen
käyttämisessä mm. seuraavan
tarinan. Pikkuporsaittensa joukos­sa
oli yksi polonen, joka oli saa­nut
o.^alleen huonon nisän ja sur­kastui
päivä päivältä. Farmari
opetti sen juomaan maiton.sa ruu­hesta,
mutta ei se siitäkään näyt­tänyt
kostuvan, ja farmari jo ajat­teli,
että antaa raukan kuolla pois.
Mutta hänen mieleensä juolahti,
että porsaitten hinta on 6 dollaria,
ja niin hän rupesi sitä lääkitse­mään,
panemalla hyppysellisen tuo­ta
inkivääri-sooda-hiili-seoBta sen
maitoon joka syötöllä. Parin vil­kuin
se on kaikki mennyt. It.<i !
ei kirjottaja sano koskaan maista­neensa
hänen voitaan, mutta me-neki.
stä jiäättuen uskoo sen olevan
hyvää. Luultavasti on siitä kirnu-maito
huolellisesti pesty pois, .suo-laq.
ei ole pantu liiaksi ja .«e on
niin hyvin sekotettu, ettei voi ole
.iuovikkainen.
Vuosia .=;itlcn
tä karkeammaksi sekotu,;
^auemnKn t.ytyy maalia lij
'le>sa i-nnen kävttär
on
m
tamisti
1 ><:-TCö-:aa aineet ilta^tlk
ul!a 5-uvetaan maalaamaa
sista
vät linnut on raakattava ja myytä- kon kuluttua hän keskeytti lääki-vä
jollakin hinnalla, eikä pidettävä
edelleen tappiota tuottamassa. Usein
sattuu munimattomista tai huonosti-munivista
linnuista lihaksi myydessä
saamaan hyvän hinnan, jo^ä lyhen­tää
ruokalaskua, kuitenkaan sanot-pesien
puute tai tavasti vähentämättä kana joukon
munatuotantoa.
kiä huomataan jossain kuollut ka- telia töitään, ja mikä on vielä tär-nanpoika,
toinenkin, ja sitä tehden
yhä useampia, ja silmät pyöreinä
ihmetellään, kuinka surkean näköi­siksi
ovatkaan menneet nuo poika­set,
jotka keväällä olivat voimak­kaat
ja virkeät ja näyttivät niin lu­paavilta.
Ahtaat tilat, kertyneestä
lannasta nousevat saastaiset kaasut.
elinvoimia jäytävät täit ja madot, hSngon olisi voinut välttää tunnuste-joiden
on annettu mielinmeärin rie­hua,
ovat tehneet tuhotyönsä — ja
tämä ikävä havainto tehdään taval­lisesti
liian myöhään. Kanakanta
jää kitukasvuiseksi; nuorikoista ei
enää tule parhaita tuottajia; tähän
yritykseen uhrattu raha, aika ja hiJUä. Joskus voivat annokset olla
työ on ainakin suureksi osak.si, jos virheellisesti säännöstellyt: niissä
ei kokonaan, n^enetetty. Ehkä ovat {voi olla munimista kiihoittavaa ra-net
minkäänlaista tiliä. Ovat siis j koituu tulevaisuudessa varsin tuntu- sisusloiset myös päässeet nuorten j vintoa paljon enemmän kuin ka-tehneet
saman virheen kuin n i i n , vaa vahinkoa kananhoidon tuotta-j lintujen kimppuun, ja koko tienoo nojen yleiselle hyvinvoinnille on ter-monet
llikeyrittelljät, Jotka ovat epä-onnistimeet:
eivät ole käsittäneet ka­nanhoitoa
sen arvoiseksi; että olisi­vat
välittäneet pitää sUtä oikeaa ti­liä.
Sitä dn pidettävä virheeiiä hu-merb
yksi. On huomattava, etU jo-
Virhe numero kolme on siis lyhy-1 Virhe nimiero kuusi on se, ettei
esti sanoen se, ettei ajoissa suunni- ! kyetä kunnollisesti järjestämään
tuotteiden myyntiä. Tällä alalla ny­kyään
on yhtä tiukka kilpailu kuin
kaikila muillakin tuotantoaloilla. On
seurattava aikaansa, ottamalla huo­mioon
tälläkin alalla tapahtuvan no­pean
kehityksen ja laajentumisen
aiheuttamat muutokset. On mitä
huolellisimmin pidettävä mielessä,
•että meidän on kyettävä tyydyttä­mään
kuluttajan vaatimukset, saa­daksemme
hänen ostamaan tuottei­tamme.
Usein kuulemme sanottavan,
että ensiluokkainen laat.n on ensl-mäinen
ehto tavaran myynnissä. So
on oikeastaan erehdys: miellyttävä
ulkonäkö on ensimäinen ehto, saa­daksemme
tuotteemme ostajan suo­siolliseen
huomioon. Sitte tulee en­siluokkaisen
laadun vastata tuota
miellyttävää ulkonäköä.
keriä voipaunaa kohden. Omasta
puolestaan hän kehottaa panemaan
koko teelusikallisen , paunaa koh­den,
jo.s kerniä on liian hapanta;
muutamain päiväin kuluttua tulee
huomaamaan, että voin maku on
tuntuvasti parantunut. Toisenkin
neuvon hiin antaa vointekijöille.
Het! kun maito on käytetty sejia-raattorin
läpi, on kerma jäähdy­tettävä
upottamalla kannu kylmään
veteen. Siten tehden kirnuuntuu
voi tiiviimmäksi. Vaikka kemiaa
myöhemmin kuinka jäähdyttäisi, ei
sillä näytä olevan samaa vaikutus­ta
kuin jos sen tekee heti kuumil­taan.
Kun kuka tietää itsellään ole­van
hyvää tavaraa, ei tarvitse
ujostella pyytäessään hyvää hin­taakin.
Muuten .se jää saamatt;i.
sillä ihmiset tietysti ottavat niin
halvalla kuin saavat.
Jos kenellä 'on aikaa itse kirnu­ta
— jota kirjottajaHa ei ole —
maksaa kyllä vaivan yrittää hank­kia
hyvä menekki tavallista pa­remmalla
tuotteella. Mitä yks'
muija py.styy aikaansaamaan tuot-teittensä
kysynnän alalla, sitä voi­vat
toisetkin edes yrRtää, vaikka
eivät onnistui.sikaan ihan yhtä h.v-väpti.
•
keärapää, el niitä tehdä suunnitel­man
mukaan.
Valppauden puute aiheuttaa sen,
että mitä parhaassa kunnossa oleva
niiorikkoparvi laihtuu heti muni­maan
ruvettuaan. Se ajaa ne sulka­satoon,
josta on seurauksena muna-tuotannon
vähentyminen. Sen va-tyksen,
mutta porsas rupesi näi­vettymään
taas. Niinpä hän alkoi
uudelleen sitä käyttämään, ja por­sas
heti rupesi vaurastumaan ja
kasvoi loppujen lopuksi niinkuin
toisetkin.
McKay ai-veli, että nautakarjan
lääkinnässä ehkä pitäisi jättää so-kotukse-
sta hiili pois. Mutta leh­den
eläinlääkintä-osastoTi hoitaja |
ei katso olevan mitään syytä sii- ; —
hen, 'k-oska puuhiili hänen mieles-i Hyvä kalkkivalkasu on paras .si-tään
on yhtä sovelias nautakarjalle ; f-ämaalaus karkeil-e pinnoille, mis-kuin
muillekin eläimille. Muuten ' i;ä tarvitaan terveyshöidolli.sta j;
Kalkki valkasu
maalina
lemalla lintuja niiden yöpuulla ol­lessa,
ja jos huomaa laihtumista, so­pivalla
tavalla .houkuttelemalla ns
syömään lisäravintoa. Ehkä ruokin­nassa
oh olut vikaa, ehkä on puuttu­nut
vihantarehua, kanansoraa ja puu-välsuudelle.
Huolimattomuus kana- saastutettu, kun on tehty se ereli- veellistä. Siitä on seurauksena koko
kannan Jälostuttamisessa on virhe
numero kaksi.
Kovin monet kanankasvattajat o-vat
välinpitämättömyyttä ja lyhyt-näkölsyyttä
kanalansa yleisessä va-italsella.
muiilläkln linnassa osottaneet, paikan valinnan.
d}'s, että nuorten lintujen on vuo­desta
toiseen annettu kasvaa ja
kanaparven tuotannolle tuhoisa la­maantuminen,
vieläpä useiden lin-jiioksennella
samalla maalla, millä itujen menetys. Ehkäpä on nuprikoil-ennemmin
on pidetty täysikasvuisia '
lintuja, välillä puhdistamatta tai vil­jelemättä
maata. ,
lo syötetty aivan samat annokset
kuin vanhemmillekin linnuille. Asi­anlaita
on kuitenkin sellainen että
nalleen palautumista. Leipomasoo-da
(sodium bicarbonate) on hap-povastainen
aine, joka poistaa ri­pulissa
ja puhallustaudissa esiinty­vän
liikahappoisuuden. Hiili vai­kuttaa
samaan suuntaan ja, ollen
Voimakkaasti happeuttava aine,
saattaa tehottomiksi monta suolis­tossa
syntyvää haitallista kaasua
y.m. ainetta. Tuo seos ei tieten-
Niinkuin edelläolevasta näkyy, on j ],äjin auta kaikissa ruuansulatus-kananhoidon
alalla lukemattomia :häiriöissä^ ja vaikka se luultavasti
kuoppia, joihin helposti voi kompas-|pj missään tapauksessa tuota mi-tua,
mutta jotka voi välttää otta- tään vahinkoa, on sen arvo mo-nialla
huomioon samaa tietä ennen
kulkeneiden jättämät varotusmerkit.
Yltäkyllin on tällä alalla opastusta
saatavissa kaikille, jotka haluav&t' ,;iiden määrää suuresti vaihdella.
hän tästä lääkityksestä sanoo:
"Mainittujen aineiden tervoelli-non
vaikutu."! eräisiin ruuansulatus-häiriöihin
on kauan ollut tunnettu.
suojelevaa valkoista peittoa. Ulko­maalaukseen
se ei oikein sovellu
siellä, missä on kovia sä(lemyrs-unnettu.
kyjä. Kuitenkin pitäisi hyvän kalk-
Erityisesti se soveltuu ripulitau-' kivalkasun kestää ulkomaalauksc-teihin.
Inkivääri auttaa kaasujen [nakin vuoden ajan, ehkä eneni-poistamista
ja suolitoiminnan en-nessa
tapauksessa varsin epäiltä­vä.
Koska mikään siinä olevista
I aineista ei ole myrkyllinen, voisi
niiden määrää suuresti v a i h d p l l n . '"
Niinkuin muutkin maalit, sisäl­tää
kalkkivalkasu sekä värin että
aineen, johon se on liuennut. Ta­vallisessa
maalissa on väriaine, jos-
•a maali .saa värin ja vahvuuden,
ia liuonnus-aine, yleisimmin peila-
Vansiemen-öljy, joka samalla on
:->ideaineena. Kalkkivalkasussa hyd-vaulinen
(savea sisältävä) kalkki
•in väriaineena, vesi ]iuennu.<=-ai-neena,
johon lisätään sideaineeksi
kaseiinia (juustoainetta) tai lii­maa.
Hyvä kalkkivalkasu ei irtaannu
jos sitä pyyhitään tai harjataan
kestääpä keveästi pestäkin. .Sc.
tarttuu puhtaaseen pintaan, oltu­aan
kuuden tunnin ajan veden vai-
-Moni maanviljelijä suhta-b
e r K u l i n i t u t k i m u k s i i n epäröi
vuoksi, että joko hänen om
.linikin tuuavan.sa karjassa
Uit tubc-i-kulini-aitkimus, joi
ku lehmä on vastavaiki
mutta kun Jehmä on taju
i'aa(]onavauksessa olekaan
tuberkuloottisia muutobia
löin on päätelty, että tntH
:ii-v.ton. Mitä sellaisella tl
-<e!la sitten on virkaa?
Asia ci kuitenkaan sninii
tiäin. On syytä tarkastaa
tä tarkemmin.
Tukerkuloosi on, kuten
tiedämme, tarttuva tauti, jo
heiitiaja on tuberkelibasilli
basilli tulee ruumii.=een, ai
lisääntyä ja muodostaa pesi
n.s. tuberkelipe.=äkkeitä. Ki
ti eiielleen kehittyy, . sun
ia. lisääntyvät pesäkkeet ja
nsa ruumista, esim. joku
useat elimet muuttuvat sai
sesti siinä määrin, että
lai eläin kuolee. Euumiinav
sa nähdään esimerkiksi k
maksa, kohtu t.m. elimet
tuljerkelipesäkkeitä täynnä,
leiiian syy on selvä ja tauti
nähtävissä.
YlHioleva yksinkertainen
"kouluesimerkki" esittää
t.vypillistä tapausta. Kuiten
huomattava, että tuberkuloo
monenlaista ja olosuhteet lu
a ovat siksi erilaiset, että
kulku voi varsin useasti olla
toisetilainen kuin edellä.k
.Tarkastelkaamme näitä to
•aii)auksia.
Tuberkelibasilli tulee ruun
b('n.tritysclinten, ruuansulat
t<'n y.m. kautta. Basillit er
myrkkyjii. jotka ärsyttävät
mistä muodostamaan vastam
jä ja ruumiissa syntyy taiste
•ielta puolen basillin myjkk
ia toiselta puolen ruumiin_
muodostamien vastaniyrkkri(
Iillä. Jos basillit voittavat,
tuberkelipesäkkeitten muodo
n e n , ja jos basilli on hyvii
voimainen, muodostuvat pes
verrattain pian ja eläin sort
l.crkulooi^iin .suhteellisen
•:ia-.=^a. kuten edellä esit
?.!litta jos basillin elinvoim
'li tartiittami.-^kyky onkin
kuten usein on laita,
viomaka
Gtuomasin tässä lehdessä ilnio-tuksen,
jonka ensimäiset sanat jo
näkjrivät olevan kuin suorastaan
minulle tarkotetut. Ne kuuluivat:
"Jos olette kyllästyneet tekemään
t y ö t ä . . . " Vot, se sattui kuin nau­laan
: minä kyllä raskin luopua
semmoisesta herkusta kuin työn­teosta!
Ne alkusanat olljt^at: niin
paksulla -präntillä, että voiis:, ne
lukea paljain silmin; Mutta! sitte
seurasi pienemmältä painettua jat­koa,
jota lukeaksöen täytyi pannr
klasit nenälle: '"...kaivannon sy­vissä
komeroissa" (ahaa, ei ollut­kaan
erityisesti minulle tarkotet
tu!) "tai innissa.vähemmän miellyt^
tavissa paikoissa, niin t e i t ä Odottaa
\yo, josta varmaan on liyoty kaik-
Id itsellenne (se jo taas dli pai­nettu
vähä paksummalla) ettekä
tarvitse herätyskelloa, sillä olette
oma baasinne. Sellainen työ on
omalla maallannel"
Hohoijaa — olisihan sitä sellais-.
ta työtä kyllä minullakin yllin-kyllin,
jos vain viitsisi ja jaksaisi
tehdä. Maata k y l i ä ' o l i s i ja kaikki
omaa, ei sentin velkaa, sekä vil­j
e l t y ä että viljelemätöntä. Tässä­kin
töllin ympärillä pian puoli­sataa
hedelmäpuuta, joissa kasvaa
kirsikoita, lunmojä, omenia, pää­rynöitä,
toisinaan melko runsaasti.
Easvaisi varmaaoi paljoa runsaam-|
min ja parempia, jos niitä tulisi
vähänkään hoidettua. Mutta mitä
38 maksaa vaivaa? Puut ovat pääs­seet
enimmäkseen niin isoiksi, et­ten
yletä niitä maastajaloin poimia
kuin alimmilta oksilta, ja olen jo
liian kankea kiipeilemään puissa.
Ldpsia ei ole, omia nimittäin, eikä
lastenlapsia, enkä pidä sopivana
tapana suostutella itseeni naapu-
•^en koiriakaan, saatikka lapsia.
Se vierottaisi heitä oikeista omis-
'^lajista*!. Sitäpaitsi on täällä mel­kein
kaikilla hedelmäpuita omiksi
':arpeiksi ja ylikin. Rastaat ja va-tikset
pitävät huolen siitä, etteivät
hedelmät hukkaan joudu. Mutta
niitä vartein ei kannata puita syk­syisin
tai keväisin lannottaa ja
moneen kertaan kesässä ruiskuttaa
tuhohyönteisten ja kasvitautien ta­kia.
Kauniita ja hyvätuoksuisia ne
ovat keväällä kukkiessaan ja siten
ilahuttavat- silmää ja sieramia.
Marjapensaitakin tuli aikoinaan is­tutetuksi
monta vertaaenemrriän
kuin mitä me kaksi vanhaa jak­samme
ottaa talteen tai käyttää.
Sitte, tuskin kahden mailin pääs­sä
töllistäni, meillä on farmimaa-tin,
jonkun verran toista sataa
eekkeriä, ehkä tasaisinta maata
mitä tällä saarella on. En ole
s i e l lä moneen vuoteen käynyt, vai­moni
ei koskaan, vaikka siitä olen
veroa maksanut toistakymmentä
vuotta. Miksi sitä sitte pidän?
Olen ajatellut, että hitto hänen
tietää, kuinka vanhaksi tässä vie­lä
elääkään, kun on hyvään alkuun
päässyt; vesiajopuut rannoilta näyt­tävät
käyvän yhä vähemmiksi ja
huonommiksi — mistä tässä saa! jonkun noista jätetyistä farmeista
polttopuuta, kun vanhemmiten tu- i niillä "hyvin helpoilla" niaksueh-l)
ot" maksuehdot kuin uusilje yrit­täjille
tarjotaan? Tuliko "kaikki
hyöty heidän työstään heiJIe itsel­leen"
vai kenelle se tuli? 'Rakas­taisiko
se lainayhtiö minua enem­män
kuin niitä entisiä viljelijöitä?
Jos nyt sitoutuisin lunastamaan
lee viluiseksi, ja metsäraja "kau­pungin"
lähistöllä siirtyy yhä kau­emmaksi.
Mutta välipä näillä! Se ilniotu.^;
alkoi niin puoleensavetävästi, että
kiinnyin sitä tarkemmin tutkimaan.
Tätä Vapauden osastoa toiniittais-sa
olisi oikeastaan asuttava lähem-neet
kotinsa ja tehdyn työnsä ja
lähteneet mailmalle. Luulisin, että
takavuosina, kun ajat olivat vähä
paremmat, nuo pois ajetut farma­rit
vielä lyhentelivät kiinnitysvel-kSansa
alkuperäisen sopimuksen
mukaisesti ja maksoivat korkonsa
ja. veronsa, mutta sittemmin eivät
ole pystyneet maksamaan korkoja
eikä ehkä verojakaan, jotka viime-silloin
joutuisin työtä tekemään: mainitutkin ovat sentähden jääneet
lainayhtiön suoritettavaksi. Tätä
fouduin arvelemaan siitä, että kiin-doilla,
niin kenepjvähän hyväksi
itsenikö vai sen lainayhtiön?
, leseitä näistä.. ..f armeista , san.o ta. an.. nityslaman san'otaan • olleen noin
olevan lähellä Espanola-nimista ii.- •
,. , . ,. , . , 40 prosenttia farmin arvosta, ja
kaupunkia . toiset 4—8—12—14 _„ ' _ , -
mailia Sudburystä. Espanolaa kuu­lin
kyllä Sudbury.ssä ollessani mai-pänä
Sudburyä. Ehkä tuon välit-j mittavan, mutta'tulin siihen käsi-täjän
kanssa sopisi ruveta kauppo- j tykseen. ettei se kovin häävinen
ja hieromaan. Hän sanoo itsellään "kaupunki" ollut; en ole äskei-olevan
myytävänä kokonaista 12 senipinä aikoina nälmyt siitä Va-farmia,
"jotka ovat kiinnityksestä
langenneet lainausyhtiölle". .Sitte
selitetään, että "yleensä on niihin
paudessakaan mitään puhuttavan,
joten lienee alamäkeen menossa.
Ehkä siitä on tullut huono farmi-lainattu
aioin neljäkymmentä pro- tuotteiden myyntipaikka, josta
senttiä arvosta, ja- myydään ne . s y y s t ä ympäristön farmit olisivat
nyt siitä hinnasta kuin niistä on j j:j;\.-ieet kvimille. Nuo toiset eivät
maksamista jäänyt, siis noin puo. \ ^,{^5 ^5^^ p j t t än matkan päässä
Sudburystä, joka sentään nykyisin
on jommoinenkin kulutuskeskus.
-Autolla tuommoiset matkat ajaa
hurauttai.si muutamissa miifuteissa
— jos niihin olisi hyvät autotie"!.
lella hinnalla niiden todellisesta ar­vosta,
ja hyvin helpoilla maksueh­doilla".
Tuo se jo alkoi koetella minun
rätinkipäätäni: miksi noiden paik­kojen
entiset eläjät eivät tjle mak- ^as, kun ei ilmastuksessa hoksattu,
saneet pois kiinnityslainojaan. jot- ''"^"^ mitään teistä. Vai olisivatko
ne semmoisessa kunnossa, ettei niis­tä
voi puhua ilman kiroilematta?
Joka tapauksessa ajattelen, että
ka eivät alkuaan nousseet puoleen­kaan
farmin arvosta? Miksi he
antoivat kotinsa ja kontunsa lui­sua
lainayhtiön omaisuudeksi? Oli- 1 joku pätevä s>-y siihen <on t ä y t y n y t
vatko heillä samanlaiset "hyvin hei- olla, että entiset asujat ovat jättä­ne
nyt myydään siitä hinnasta
"<uin niistä on maksamista ijäänyt,
"siis noin puolella hinnklla niiden
todellisesta arvosta". Mutta puoli
meinaa 50 prosenttia niiden todel-
'isesta arvosta. Siis velkaa on nyt
Toljättä-osaa suurempi summa kuin
ottai-ssa. vaikka sitä olisi yritetty
alkuvuosina lyhentääkin.
Näitä mietiskellessäni rupesin
pelkäämään, että minulle varmaan
kävisi vielä huonommasti kuin
näille häädetyille farmareille OT^
käymyt, sillä aika on nyt huoriompi
kuin heidän alkaessaan oli, ja mi-
Tia ;i olen monta vertaa huonompi
työmies kuin he olivat. Niin että
viisainta näyttää olevan minun py-syii
erossa niistä kaupoista.
Hluiian seikka tuossa jutussa vie­lä
nytkin askarruttaa aivojani. Se
on noiden farmien "todellinen ar­vo".
Kuka sen määrää? Kaiketi
tässä tapauksessa lainayhtiö. Ja
millä perusteella? Tietenkin sen
perusteella, mitä hyötyä se tuottaa
omistajalle yli verojen ja viljelys-kustannuksien.
Vuotuinen voitto
siis määrää, kuinka suuren sum­man
— omia taikka lainattuj'a —
varoja 'kannattaa tilaan kiinnittää.
Mutta jos farmi tuottaa tappiota,
jos farmari ^ei tuotteistaan saa
edes tuotantokustannuksia, ei min­käänlaista
palkkaa työstään, mikä
on silloin farmin arvo hänelle?
Nolla, ei mitään — tahi vielä alle
•uitakin. Siis minun laskupään:'
mukaan ei sellaista farmia kannata
ottaa ilmaiseksikaan; minä en ot­taisi,
vaikka minulle vähä makset- jännellä-osalla verottajan arviosta
,-,,.in vastustuskyky vi(
! '•ii^t''lu ruumiissa saaJn
sen kiiänteen. Voi käydä-nit
niumis kuukauden taistelun.
„„ päiissyt voitolle ja tappan
millit. Toises.^^a tapauksesfa
basillit voineet päästä sen
labaa tekemään. että nai
kat.soen voi tulla kymmentä kertaa
suuremmaksi kuin toiselta kannal­ta
katsoen, joten "puolesta ar­vosta"
ostaminen saattaa yhtä hy- .
vin olla sangen huon'o kauppa kuin
.Hyväkin, riippuen siitä, kuinka lä­helle
ni^an -nykyistä puhtaan tuo-
Lannonarvoa alkuperäinen arvio
)n sattunut. Esim. se minun edel­lämainittu
farmimaani joutaisi nyt
•ninulta myytäväksi, ko.ska tähän
.-tsuntopaikallenikin, "puutarhani'
loukkoon, näyttää kasvavan poltto-
:)uuta minun tarpeikseni (alku al­iakin
on h y v ä ) . Moisin maani nel-
P,,äkkeitäkin JO on mM
miKia sitten ruumis^ku.«at
vli.allan ja tekee basilhpesf
;-im..rkiksi kalkkiuttamalla
Tai sanotaan, e™
basillien välinen' t o m i K S i .
hyvin ta.=.-.väktnen, aM.
;,e.täis^ n.<eita kuukausia to
S n va:,.:ka vuosia, ennen^
i.Iu nä;i::visi suuntaan tait
MIII.-me tällaisissa tapaab.
täisiin, saatikka sitte rupeaisir
niak-samaan vanhoja kiinnitysvelko-ja
semmoisesta paikasta.
Verottajan arvio kai pitäisi olla
virallinen ja pätevä. Täällä Bri­tish
Columbiassa asetus määrää,
minkä arvoinen mmkinlaatuinen
maa on, ollenkaan katsomatta sii­hen,
missä se on ja mitä se tuot­taa.
Omistajalla tietysti on lupa
panna maa . tuottamaan. Mutta pi­täisi
siinä myös ottaa huomioon,
miten suurilla kustannuksilla min­kin
maan voi saada mitään tuotta­maan.
Tässä maakunnassa on ruo­hoaavikolta,
jotka voi nykyaikai­silla
vehkeillä panna viljelykseen
vhtä moaiella kymmenellä dollaril­la
eekkeriä kohden kuin se esim.
täällä Malkosaarella tulee maksa­maan
satoja.
Maan todellinen arvo on siis
.sangen epämääräinen ja monimut­kainen
käsite: ^JEhdeltä kannalta
'a melkeinpä millä maksuehdoilla
ahansa. Tarjosin sitä kerran, ve-
•otuksesta -rähiste.^säni, verottajille
kuudennesta-osasta siitä, mihin
lintaan he olivat sen arvioineet.
Mutta ei tullut kauppaa. Minulle
öiitä ei vielä tähän toistakynime-leen
vuoteen ole ollut sentinkään
!;uloa, mutta puita siellä kyllä nä­kyi
olevan, kun viimeksi kävin,
ainakin minun ijäkseni uuni?.=a
nolttaa. Mutta toistaiseksi niitä
^aa likempääkin. . ^
Näin kaikin puolin asiaa har;<it-tuani
vakaantuu minussa se käsi­tys,
ettei minulle sovellu —
•1 ttu tai.-teluaua
:nisvo!masta / ^
; , „ n e m m e nimilain h e ^
Serkelibasilleja _ja
l , v v in tanuttamisvoima.-^
• Voimme 'aheromin -»^^
i S n i i s a i k a voi kestaa^^nj^
kana. silloin — . ^
•imatta
kuloosnn. ^^^^
tänia tieto • on me^^^.
;i.en
"S,e;kulinitutl.in>'^
todeta- ^
ei sainkaan
;,.]les.-^aninie. _
Toiseksi voimme
"^^'^•SS kuolemaan,
onnellisessa
taistelussa
vitse
ruumis
suoriutua s« "1
houkutteleva tilaisuus kuin tuossa, ^^^^,,-^,^3.(3 .=.iita,
olisikin — lähteä .sinne Sudburyn ; _^^^^j.y;ettu •jos tillai=-^
puoleen polttopuita farmailemaan. j tguj-astanime, ^y0,
Se on ainoa farmaus-ala, j-oHa jo: paljain -1 ^^panfcg
alan olfa ek.spertti, ja aioioa ala,, tai P.^'',^^:' vanhan ^
jolla farmarin t y ö ei mene ^«^1 ^^i^^^l^^Ja m^tl^^
kaan. Jollekin toiselle voivat so-, 3iut lajia^
veltua nuo farmit ja jotkin toiset; ole v a m _ ^ . ^ ^ ^ ^^
alat. — KAAPRO. -