Vapaus, December 19, 1922

              Tiistaina, jouluk. 19 p. — Tuesday. Dee. 19. iva 7.
m
• tri
i
Suomalaisten postitilaukset lähetetään
nopeasti. — Mdllä on-kaikkia mitä
hyvin varustetussa apteekissa pitää olla
THE
"Se on ää jos haette sen Idealista"
Phonel84 —
511 Simpson St. Fort William, Ont.
pullanpyörlttäjät
Olka Laaja, Hilma Erickson, Henry Roine, Wm Falls ja
Edw Kuusela
- — — toivottavat
tovereille ja valmisteittensa kuluttajille
HEIPPARALLAA JOULUNA 1922
f
-JA-KESTÄVYYTTÄ
ELÄMÄN TNSSISSA VUONNA 1923
Parhaimmat leipomotuotteet ja jouluitti
"Joulukranssit" ja "tortut" valmistaa
740 SIMPSON ST.
HOME BAKERY CO.
Puhelin 1338 S. FORT WILLIAM. ONT.
saatte aina
ON TAPANA ANTAA HYVÄN LIHAN
ITSE NÄÖLLÄÄN ILMOTTAA ITSENSÄ
Mutta teidän ei tarvitse olla expertte-jä,
tietäessänne että meillä myydään aino­astaan
ensiluokkaista lihaa. Teidän on ai­noastaan
ostettava meiltä lihanne, vietävä
se kotiin ja valmistettava pöydällenne ja
silloin te kylläkin tulette tuntemaan sen ar­von.
Ainoa* oikea tapa saada lihan arvo sel­ville
on se, että maistaa sitä. Koettakaa mei­dän
lihaamme.
-Phone S. 2347
511 Simpson St Fort William, Ont.
Duolitiiiaton yö
Kirj. Oras.
Oli kerran talviyö. Taivas oli har­maansininen
ja sen tuhannet tähdet
väräjivät, ikäänkuin niilläkin olisi
ollut kylmä. Jää paukkui pakkasen
kynsissä ja reenjalasten alta kuu­lui
terävä kiljunta. Aavalla järvel­lä
ajoi jäinen viima edelleen, irto­naista
lunta; omituisina kielekkei­nä
kiisi se sihisten eteenpäin, kuin
kihisevä käärme. —
Hiljaa laukkasi hevonen eteen­päin.
Kiirettä ei ollut, sillä asemal­le
oli vain lyhyt matka ja junan
lähtöön oli vielä aikaa. Surunvoit-toisena
hyräili kyytimies laulujan­sa
— toiset reessäolijat olivat ää-nettömTnä.
Kummallista! Eronhetki
oli koittava, ehken ainiaaksikin ja
tiedä, josko koskaan saan sinua
nähdä, niin sittenkään en sinua
kiellä, mutta annan sinulle kehoi­tuksen
ja toivon, että tätä kehoi-tustani
aina noudattaisit: mene,
taistele, mutta taistele myös miehen
tavalla ja loppuun saakka . . . Pidä
aina ihmisyys-aatteiden hyväksi
työskentelyä elämän tärkeimpänä
tehtävänäsi.. Koskaan älä lannni3-
tu, vaan käy aina pää pystyssä...
HyväSiti. . Hyvästi!
Koskaan ennemmin eivät Voit­toon
olleet tehneet äitinsä sanat
niin syvää vaikutusta kuin nyt. Kos­kaan
ennen ei hän ollut tuntenut
äitiänsä kohtaan niin suurta ras­kautta
ja kunnioitusta, kuin tuona
hetkenä. Jumalallinen hetki! — Lu­jasti
kietoen kätensä äitinsä kau-aan
hän huudahti: chyvästi, äiti,
muistan sanasi, muistan ainiaasti!»
sittenkin äänettömyys, Sitten hyppäsi hän jo lähdössä ole-
«etkä olivat nuo toiset, ja min- J^n^an ja nim alkoi hän kii-toivottaa
kannatusjoukolleen Superior Grocery &
Bakery, entisen Suomalaisen Osuuskau­pan
takausmiesten liike.
Hu o m.! — Ainoa velvollisuutensa täyt­täneiden
luokkatietoisten työläisten ruo­katavara
ja leipomoliike Ft Williamissa.
Tavara aina ensiluokkaista,
Kohtelu iÄysin rehellinen.
h^m Gmry mi Mery
— Puhelin S. 1326 —
513 Simpson S i Fort Waiiam, Ont
ne heidän matkansa?
Vanha, elämän lopputaipaleella
oleva harmaahapsinen nainen ja hä­nen
20 v. vanha poikansa. Voitto.
Nämä olivat tuon talvisen yön mat­kustajat.
—
Taisteluun! Se oli Voiton mat­kan
tarkoitus, päämäärä. Äitinsä oli
saattamassa häntä vain asemalle.
Oltiin vuodessa 1918. Viikko sit­ten
oli puhjennut vallankumous.
Sorrettu työnjoukko nousi avoimeen
tai~st«luun oikeuksifensa ja koko ih­miskunnan
onnen puolesta. Voitto
oli myöskin vallankumouksellinen.
Siksi paloi hänen mielensä taiste­luun
osaa ottamaan. Varhaisesta
apsuudesta oli hänen elämänsä
muodostunut raskaaksi taisteluksi
olemassaolonsa puolesta. Ainaista
puutetta ja kärsimystä/ Se oli ollut
länen osansa. Samoin oli hän huo­mannut
olevan toisienkin osavelji-ensä
laita. Syyt siihen hän tunsi
ja tämä oli kasvattanut hänestä va
kaumuksellisen sosialistin, kapitalis­tista
maailmaa vastaan taistelevaT
miehen. — Heti alkuunsa kiiruhti­vat
Voiton useimmat toverit taiste­luun
kumouksellisten riveihin. Voit­tokin
"olisi jo silloin mennyt, mutta
vanhan äitinsä yksin turvattomuu-teen
jääminen pidätti hänet vielä
silloin lähtemästä. '
Kovin raskas oli tämä viikko hä­nelle
ollut. Sellaista ahdistusta, kuin
sinä aikana, ei hän vielä koskaan
ollut tuntenut. Joka hetki tunsi hän
si.säistä soimausta ja oli kuulevi­naan
taisteluun menneiden toveri­ensa
sanovan: «miksi jäit pois?» Jo­ka
ilta työstä tultuansa vaipui hän
syviin mietteisiin ja teki itselleen
kysymyksen: «Onko oikein jääd.i
pois tällaisten syitten vuoksi ja sil­loin
kun taistellaan luokkamme va­pauden
ja onnen puolesta?» <Ei!
Se ei ole oikein, eikä minua saa
pidättää enää mikään lähtemästä»,
— päätteli hän viimeisenä iltana,
tultuaa ntyöstä. — Äitinsä oli koko
6jan huomannut, kuinka suuresti
Voitto tuona viikon aikana kärsi.
Tiesi myöskin syyt minkä vuoksi.
Siksi ei hän tahtonutkaan estää hän­tä
lähtemästä. Ero hänestä tuntui
lykylläkin vaikealta, mutta sit­tenkin
soi hän pojalleen vapauden
mennä täyttämään hänelle kuuluvaa
ja pyhää tehtäväänsä. Toimeentu­lostaan
eteenpäin hän ei huolehti­nut,
mutta pelko siitä, että kadot­taa
ainoan ja rakastamansa poi­kansa
ainiaaksi, se teki hänestä
eron raskaaksi.
tää eteenpäin, kohd«n taistojen
tuoksinaa.
Mutta vielä kauan vaunussa u-tuessaan
oli hän näkevinään äitin­sä
ja hänen poskiltaan vierivän ki­maltelevat
kyyneleet, sekä kuulevi­naan
sanat: «taistele miehenä!»
Kauniina ja valoisia toiveita he­rättävänä
alkoi kevät' koittamaan
Vapauden aurinko pilkisti jo
syvimpiinkin rotkoihin, matalampiin­kin
majoihin. Sen yaloa ja lämpöä
heijastavat säteet sytyttivät orjan
rinna-ssa riemua ja uskoa talven-vallan
murtumiseen ja toivotun ke-väimen
koittoon: työväenluokan
voittoon!
Mutta talvenvalta olikin vielä voi­makas.
Riistäjämme saivat apua
kansainvälisiltä, riistäjiltä ja kyke­nivät
siten lyömään vapautensa puo­lesta
taistelevan, keväimensä kyn­nyksellä'
olevan köyhälistön maa­han
ja — vereen.
Taivaalle kohosi pimeyden au­rinko.
. , Orjan elämä synkkeni —
tuhansilta sammui se kokonaan...
Mutta haukat olivat riemuis.saan,
sillä "he saivat tehdä mielityötään:
repiä, raastaa ja vuodattaa «voitta­mansa
» joukon punaista verta. —-
Harvat vain pelastuivat heidän kyn­sistään
koskemattomina. Näiden har­vojen
joukossa oli Voitto. Ihmeel-
Ii.sellä tavalla pelastautui hän van­giksi
joutumasta. Mutta vielä ih-meelli.
semmällä tavalla, ra.skaiden
ponnistuksien avulla pääsi hän pa­kenemaan
Venäjälle,
Siellä alkoi hänelle uusi elämä,
taistojen aika. Rohkeasti-v oli hän
taistellut Suomessa aatteiden.sa puo­lesta,
mutta vielä rohkeammin ja
innokkaammin taisteli hän Venä­jällä
puna-armeijan riveissä. Siellä,
mi.ssä miestä tarvittiin, siellä, mi.s-sä
taistelu riehui tulisimpana, sinne
hän tahtoi aina kiiruhtaa.
miehenä ja loppuun saakka», tule­vat
nyt elävästi mieleeni. Eikä kos­kaan
ole ne unohtuva. Ne säilyvät,
säilyvät ainiaasti.»
Kiittäen kuluneesta vuodesta, toivotan
kaikille ostajilleni
SUOMEN VÄKILUKU.
Suomen kokonaisväkiluku oli v.
1920 virallisen tilaston mukaan 3,-
364,807 henkeä, josta 643,046 hen­keä
eli 16,1 pros. asui kaupungeis­sa
ja 2,821,761 henkeä eli 83,9
pros. maaseudulla. Viime vuosikym­menen
kuluessa on Suomen väkilu­ku
kasvanut 249,610 hengellä, mi­kä
vastaa 8 pros. lisäystä. Kau
punkien väestö kasvoi samaan ai
kaan 86,173 hengellä, kun taas
maalaisväestön lisääntyminen oli
164,437 henkeä. Suhteellinen vä-enlisäys
oli kaupungeissa kuitenkin
paljon suurempi kuin maaseudulla,
nimittäin 18,9 pros., kun vastaava
suhdeluku maaseutuun nähden oli
vain 6,1 pros. iKuten tunnettua kä­sittää
Suomen virallinen väkiluKU
jenkilöitä, jotka eivät enään to­dellisuudessa
kuulu sen väestöön
ennen kaikkea Amerikassa olevia
siirtolaisia. Tällaista n.s. poissaole
vaa väestöä oli papiston tiedonan­tojen
mukaan kaikkiaan 649,704
henkeä. Näistä oli kuitenkin otak­suttu
n. 42,500 henkilön olevan
Suomessa, vaikka heidän kotiseu­dullaan
ei ole tarkempaa tietoa
heistä. Todellisen väkiluvun saami­seksi
on sitäpaitsi otettava huomi­oon
täällä oleskelevat ulkomaaliset,
joita maaljerrojen luetteloiden mu­kaan
oli V. 1920 24,451 henkeä
Siten voidaan arvioida Suomen to
dellinen väkiluku puheenaolevan
vuosikymmenen lopus.sa noin 3,'
172,000 hengeksi.
_ o
KORTTIHUIJARIEN PETKUTUK
SEN UHRL
427 Simpson St Fort William
— Phone So 2191 -—
Vuosia oli kulunut. Äidi.stään ei
Voitto ollut saanut mitään tietoa,
Suomen Työmies kertoo: Mar-rask.
15 p. aamupäivällä oli eräs
maalainen täkäläisessä Amerikan
konsulaatissa pyytämässä passivi-see-rausta.
Hänelle kuitenkin sanottiin,
että viisumin saadakseen täytyy hä'
nen hankkia joltakin jo Amerikassa
olevalta suositus. Kun maalainen
oli aikeissa poistua, tuli hänen luok­seen
eräs tuntematon mieshenkilö,
joka oli sattunut kuulemaan kes­kustelun,
sanoen, että hänellä kyl­lä
on Amerikassa veli, jolta mai­nitunlaisen
suosituksen voi saada.
Niin ollen hän ehdotti, että he
lähtisivät .sähköttämään veljelle.
Tuumasta toimeen! .Mutta 'heidän
tultuaan ulos mies kuitenkin esit­ti,
että ensinnä kai olisi paras
mennä kahville. He lähtivätkin erää­seen
Uudenmaankadun 18:s.sa sijait­sevaan
ravintolaan, jossa heidän
seuraansa lyöttäytyi pari muuta
mie.shenkilöä. Eipä aikaakaan, niin
otettiin kortit esille, ja pian oi
peli käynnis.sä. Maalainen oli en
nättänyt jo menettää 7,000 mar'c-eikä
hänelläkään ollut ' tilaisuutta; kaa, kun ravintolaan tuli erä« mies,
Junan lähtöön oli enää 10 mi­nuuttia
aikaa. Voitto oli asemalla
järjestänyt jo matkapaperit kun­toon,
ja loppuajan tahtoi hän viet­tää
kahden kesken äitinsä kanssa.
Äänettömyys oli jo kadonnut; kum­pikin
puhui paljon ja helliä jäähy-väissanoja.
Voitto vakuutteli, ettei
se kestä kauan, kun punaiset voit­tavat
ja silloinhan hän palaa takai­sin
«ja sitten on meidän elämä
helpompi ja iloisempi, sillä sillotn
on jo oikeus ja ihmisyys vallassa.»
— «Poikani, ymmärrän, kuinka
jalojen tarkoitusten puolesta käyc
taisteluun. Siksipä, vaikka ero ton-toukiQ
niin raskaalta, vaikka en
äidilleen kirjoittaa. Ei edes silloin­kaan,
kun hän pakeni Venäjälle, jo­ten
äitinsä u-skoi hänen tulleen sur­matuksi.
Tämä usko ja elämi.sen
ahtaus — nälkä, järkytti tuon van­huksen
elämää niin, ettei hän enää
kestänyt, vaan saman vuoden, 1918
syksynä vaipui hän ktiolon uneen.
Vasta kolme vuotta myöhemmin
sai Voitto äitinsä kuolemasta tie­don.
Hetkiseksi tuli hän äänettö­mäksi
ja muistoon palautui mennei­syys,
ne ajat, jolloin hän oli vielä
lapsi ja jolloin äitinsä ^länelle opas­ti,
miten elämän taival on kuljet­tava.
— Suretko? kysyivät hänen tove­rinsa.
— Pidin hänestä suuresti, sillä
hän oli kunnon äiti, mutta sitten­kään
en sure. Hänhän, on päässyt
jo kärsimyksistä. Toisekseen ei val-lankumoussotilas
saa antautua su­run
valtaan, sillä se heikentää hä­nen
taistelukykyään. Mutta ne oh­jeet,
joita hän minulle antoi, se
yö, jona hän minua saattoi, kun olin
rintamalle lähdössä ja sanat, jotka
hän silloin minulla lausui: «taistele
joka astui pelaajien luo ja ilmoitti
olevansa etsivä ja käski miehiä seu­raamaan
häntä poliisikamariin. Syn­tyi
jotenkin kova hämminki; maa­laisen
toverit livistivät tiehensä,
«etsivä» perässä, ja maalainen jäi
yksin. Nyt hän huomasi olleensakin
petkuttajien kynittävänä. Niin ol­len
hän meni ilmoittamaan asiasta
etsivään osastoon, joka tutkii asiai.
aPunainen Lokakuu». Lokakuun
vallankumouksen vuosijuhlan joh­dosta
on ilmestynyt venäjänkielinen
lastenlehti «Punainen lokakuu», jo­ka
sfsältää, yksinomaan Moskovan
yhteiskunnallisen huollon lastenko­deissa
olevien lasten kirjoituksia.
o •
llmalaivaliiltenne Moikovan, Vla-dikau&
aasin ja Tifluin välillä. Gors-kin
neuvostoliittotasavallan edusta­jisto
paraikaa neuvottelee ilmalai-valiikenten
järjestämisestä Mosko­van,
Vladlkaukaasin ja Tiflisin vä­lillä,
muataman saksalaisen yhtiön
kanssa, joka aikoo käyttää näihin
matkoihin Junkersin koneita.
7 - toivotamme
ja kiitämme J^uluneen vuoden liik­keemme
kannattajia, sekä palve­lemme
yleisöä edelleenkin huolel­lisesti
meidän uudessa ja ajanmu­kaisessa
huoneustossamme. - —
Täydellinen miesten vaate ja jalkineliike.
617 Simpson St. Fort William, Ont.
209 Rowand St. Fort William, Ont.
- toivottaa
KAIKILLE LIIKETUTTAVILLEEN
Jack ja Edla Jacobson.