Vapaus, July 15, 1924

              Sivii 2 Tiistaina, heinäkuun 15 p. — Tues., July 15th
XAFAUS
CJanedan auomalaisen työväestön äänenkanattaja, ilmes-
IfT Sudburyssa. Ont., joka tiistai, torstai ja lauantai-
ONNI S-\AEI APvVO VAABA
Vastaava Toimitu^ap alainen
Leikittelyä vanhuuden avuttomuu-deUa
Ottawai5a viimei^jä päiviään istuvan parlamentin
asianomainen komitea on laatinut lakiesityksen van-ihuuclen
eläkkeestä. Se kuulostaa mielenkiimoiselta.
päiviDäl917
Tov. Ordshonkirsen muistelmia
Heinäkuun 3—4 päi\inä tehtiin
valmistamaan taatut päivät ^j^^jf^ginen vakavampi yritys syös-
V A P A U S
The only of^an of^Finnilh mrker, in Canada. PuU j Hallitusko valmistautuu
MBbed in S'idbury. Ont.. every Tueadäy. Thursday ana; elonsa iltaan-joutuneille raatajille, silla vain raatajat- ta vj
Saturday. . han vanhoilla päivillään joutuvat eläkettä tarvitsemaan? litus.
Advertising rates 40c per col. inch. Minimum cbarge Mutta kun lähemmin tätä lakiesitystä tarkastaa, katoaa
for Single msertion 75c. Uiscpunt on standine adverme-' ^j^j^^^j^jj^j^ Tilalle astuu sääli. Sillä tämä lakieh- ;r^.^r.^r^V!^^.^ir^'"'"'°' -"""^ ' ° ' ° ' i d » , . s on ^^Mr^^ .m^ n irvikuva, vieläpä huo-
Siinä säädetään 20 dollarin kuu-
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk, 12.25. kolme kk.
Il.öö ja yksi kk. 75c. " ,. K
Yndys-valtoinin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
13.00 ja ko»nie kk.$1.75.
noimmasta paasta.
kaulinen eläke 70 ikävuotta täyttäneille. Niillä, jotka
tosissaan uskovat tuossa eläkelaissa olevan jotakin käy-ännöllistä,
ei ole vähääkään käsitystä siitä, mitä varten
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla läbetiäraään. pjäl^elakeja tavallisesti pvriiään laatimaan. Niitä tar-pansi
a.^anKe.ien joilla on takaukset. |^.^^^^ j^^^,,^.^^
Mutta yksi paljon puhuva puoli tässä laissa on.
Hallituspiireissä tiedetään, että alhaalta käy painostus
yhä päättäväisemmäksi yhteiskunnan kovaosaisten avus-
11.00 kolme kertaa. Avioeroilmotukset $-i.00 kerta, lamisesta. Se käsitys, että yhteiskunta on velassa van-
13.00 kaksi kertaa. Syntyraäilmotukset $1.00 kerta. Ha- jhuutensa päiville saapuneelle rakentajalleen, juurtuu
' y h ä yleisemmäksi. Tälle oikeudelle koetetaan teliöä ai­nakin
muodollisia palveluksia niin kauan kuin lodelH-seen
ei ole vielä pakkoa.
Ilinotushints kerran julaistuista ilmotuksiätä ^Oc
palstaiuu.Tialta. Suurista ilmötuksista sekä ilmotuksista.
Joiden tekstiä ei joka kerta muuteta, annetaan tuntuva
tlf.nnuj. Krtioloilmotukset $2.00 kerta ja 50c lisää jokai,
»elta muistovärsyltä. Nimenmuutosilmotukset oOc kerta,
Aviocroilmotukset $2.00 kerta,
rt
intaantieto- ja osoteilmotukset 50c kerta, $1.00 kolme
kertaa. Tilapäisilmotukgjata pitää raha seurata mukana.
Tiistain lehteen äijotut ilmotuki?et pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauan­tain
lehteen torstaina kello 3.
Re^stered at tlie Post Office Department, Ottawa,
la second class matrei\ •
Vapjiudf-n konttori Ja toimitus "on: Liberty Building
lyorne St.. Tuhelin 1038. Postioäote: Box 69. Sudbury,
Ont.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjee; eeiine. kiriottakaa uudelleen liikkeenhoitajan per-
«oor.allisella nimellä.
.1, V. KANNASTO. Liikkeenhoitaja.
Kyntömiesten koettelemukset
Canadan hallitus, -joka äskeisinä vuosina upotti ko­ko
maan huikean velkataakan alaiseksi. suurpääomien
larkotusperien edistämiseksi maailmansodassa, on kiel­tänyt
vaatimattoman avustuksen tämän maan farma­reilta
niiden taistefussa köyhyyttä Vastaan.
Parlamentissa oli vastikään käviteltävänä lakiehdo­tus
15,000,000 dollarin myöntämisestä lainojen anta­miseksi
farmareille. Vaikka lakiehdotuksen mukaan
lainasuunnitelnia koski koko Canadaa, olisi se käytän­nöllisesti
muodostunut melkein yksinomaan vähäväkis­ten
armarien avustamiseksi aavrkkomaakunnissa. Suun­nitelman
mukaan liittohallitus oli luovuttanut mainitun
Kumman maakunnille, jotka sitten asianmukaisia teitä
olisivat jakaneet rahat lainoina ahdingossa oleville far­mareille
sillä perusteella, että lainaa ei anneta kenel­lekään
kuin ikorkeintäan. 50 prosenttia maan arvosta ja
25 prosenttia rakennusten arvosta. Laina-ajaksi oli tar-kotettu
korkeintaan 35 vuotta mahdollisimman pienellä
korolla. Suurimmaksi lainasuraraaksi oli määrätty 5,-
000 doliaria. " > /
"* Canadan yhteiskuntaruumiissa on monta sairasta
kohtaa, r Farmaiis on yksi niistä. Velka kiusaa yhä li-fiääntyvänä
syntinä hartioilla. Farmarien heikkoa ase­maa
käyttävät kaikki hyväkseen. Ja nyt kun muuta­mat
vähäväkisen luokan edustajat aikoivat saada hal>
Jitukselta edes murusen apua pelastamiseksi velkapesien
ja tuomaan toivon kipinän ahdingon kanssa kamppaile­valle
kyntömieheli^, nousee koko taantumuksen kuoro
Tahamihisteri Robbin johdolla vaatimaan tämän pelas-tusyrityksen
ristiinnaulitsemista. Meidän hallituskoneis­tomme
osottautui taas olevan liian kaukana kansasta,
kdconaan pois niistä tehtävistä, joita suurten joukkojen
ja koko maan hyvimointi vaatii.
Kuinka kauan kyntömies jaksaa kestää näitä koette­lemuksia?,
\ - ^ • •-, .V . •,
Päivän uutiset
Sanomalehtien päivän uutiset antavat yleensä pinta-puolis
«i kuvan maailman tapahtumista. Korkeintaan
niissä ilmenee vissien tapahtumain ulkonainen kulku.
Vain harvemmin, taikka oikeastaan yksinomaan työ­väen
lehtien taholta koetetaan seurata niitä pohjavir­tauksia,
joiden pinnalla päivän tapaukset kuplina kul­kevat.
Mutta jo tavalliset porvarilehtienkin uutiset
ovat hyvänä valistuksen ja todellisen tietämisen lähtee­nä,
jos niitä osaa oikein käsitellä ja seurata. Ei saa
antautua yhden uutisep varaan, vaan on vedettävä
yleissumma kaikesta siitä mitä on lukenut tai kuullut.
Vastikään kierteli sanomalehdissä sähkösanomatie-to,
jossa kerrottiin kuinka alkuasukkaat Marokossa ovat
asettuneet uudelleen sotajalalle siellä olevia espanja­laisia
sotajoukkoja vastaan. Tästä päättäen Marokossa
paraikaa käyvät taistelut olisivat leimahtaneet uuteen
liekkiin alkuasukasten aiheuttamana. Mutta asia on
todellisuudessa kokonaan päinvastainen. Yksistään jo
aikaisemmista lehtiuutisistakin saa siitä selvyyden. Vas­ta
toista kuukautta sitten kierteli sanomalehdissä myös­kin
vaatimaton uutinen, jossa kerrottiin, kuinka Espan­jan
<diktaattori Primo de Rivera tulee heinäkuussa
matkustamaan Marokkoon asettuakseen itse johtamaan
Marokossa heinäkuun alkupäivinä alettavia hyökkäys-toimia.
»
Tämä varhaisempi uutinen, jolloin Marokossa ei
vielä mitään ollut tapahtunut, selittää paremmin Ma­rokon-
nykyisen verileikin pohjan kuin itse sitä koske­vat
tälmänpäivän uutiset. Porvarillisissa päivän uuti­sissa
on aina vaara tulla harfiaan johdetuksi.
Britsmniaii
' vaisuus
Huomattava levottomuus kiihottaa Britannian Työ
väenpuoluetta. Sen jäsenistö ei hyväksy johtajainsa
edesottamisia niin sanotussa työväen hallituksessa, kor
keinev hattuineen, paivällisineten kunirrkaan kanssa, hei­dän
kiitospuheitaan brittiläiselle maailmanvallalle, ja
heidän luokkainvälistä yhteistoimintapolitiikkaansa.
Työväenpuolueen jäsenet murisevat ja arähtelevät tyyty
nättömyydesta, mutta ennen pitkää tuo tyytymättö­myys
tulee puhkieamaan julkisuuteen laajemmassa mit­takaavassa.
Jopa eräät johtomiehetkin ilmaisevat tyy
tymättömyyttään, joskin kohta hyvin miedossa iniib-
\vdps3sa. , .
Parlamentin jäsenen F. B. Varleyn kertoo Daily He­raldille
sanoneen seuraavaa: «Minä olisin kovin kiitolli­nen
jos meidän puolueemme jäsenet tulisivat hallituk­sesta
ulos heitetyksi ensi viikolla. En perusta vaikka
menettäisin omankin edustajapaikkani, koska en hyväk­sy
nykyään alahuoneessa vallitsevaa tilannetta.»
Britannian työläiset eivät myöskään hyväksy alahuo­neessa
vallitsevaa tilannetta, eikä myöskään vallitsevia
työsuhteita työpaikoilla, joissa heidän täytyy taistella
katkerasti pienimpäinkin parannuksien puolesta. Tyy-i
tymättomyys vallitsee niinikään miljoonain työttömain
keskuudessa, joiden hyväksi työväen hallitus ei ole teh­nyt
mitään, joka erottaisi sen patavanhoillisimmasta
konservatiivista. N
' Nykyinen Britannian hallitus on ainoastaan nhriel-lään
työväenhallit Se on ilman ohjelmaa, ilman sel­kärankaa,
ilman varmaa päämäärää, lukuunottamatta
«ita, että, nykyisen hallituksen jäsenet haluavat, ehdol­la
millä hyvänsä, säilyUää lihavapalkkaiset paikkansa,
jonka tähden heidän hallitullensa on niin suuressa
inä'ärin liberaali- tai konservatiivihallituksen kaltainen
kum ikinä pllä voi. Jos Työväenpuolueessa ei voida
kehittää taKSteluohjelmaa, huolimatta McDonaldista,
Cliiiesta ja ktim niin lähitulevaisuudessa nii-
^ Jduldko^ joäcä e^ vaikka puolueensa te-keekiii
vararikon, tulee olemaan huomattavan suuri.
Sillä brittiläiset työläiset tulevat kdiittämäan taistelu­ineen
-. Suurhritanniah Koonnunist^uolueeo.
Farmarien OSUUS /
Yhä levämmäksi. levenee se juopa, joka vallitsee
maaporhojen, teollisuus- ja pankkiruhtinaiden ja toi­selta
puolen. pikkutalortpojan etujen välillä. Yhä kiin­teämmin
yhtyvät viimemainitun edut varsinaisen palkka­työläisen
etuihin. .
Farmarit, te, jotka saatte omistamillanne maatil­kuilla
varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan raataa
mitä raskainta työtä aivan yhtä ankarasti ^kuin kurjin
palkkaorja, oletteko tämän, huomanneet? Ellette, niin
pysähtykää nyt jo edes hetkeksi tarkastelemaan ase-maannet
Naapurillanne on kaikkea elämän yltäkylläi­syyttä
riittävästi, vaikka ette koskaan näe häntä työs­sä.
Teillä sen sijaan ovat jokapäiväisenä ylellisyyte­nänne
raskaat huolet siitä miten voitte joten kuten lä­päistä
edes lähinnä tulevan ajan. Ja kun te tämän
havainnon saatuanne ryhdytte tekemään laskelmia siitä
mihin kaikkeen'teidän työtine tulokset joutuvat, niin te
havaitsette, että suurin osa niistä luisuu, joko välillises­ti
tai välittomäs^, juuri tuon rikkaan naapurinne ja
hänen liiokkatoveriensa hyödyksi. Teidänh^n on suu­rin
osa tarvtkkeistanne ostettava toisilta, jolloin te jou­dutte
maksamaan suhteellisesti paljon enemmän, kuin
mitä saatte niistä vähäisistä maatilkkunne tuotteista,
jotka teiltä myytäväksi liikenevät. Monet monituiset
välittäjinä toimivat keinottelijat sieppaavat sievoisen
voiton jokaisesta ostamastanne tavaramäärästä.
Miljoneerien maa
Vähintäin miljoonan dollarin, puhtaat tulot vuodes­sa.
Se tuntuu tarumaiselta. Ja kuitenkin Yhdysvallois­sa
on lähes 70 eri henkilöä, jotka käärivät taskuihinsa
vähintäin miljoona puhtaana tulona vuosittain. Tässä
on kysymys väin niistä rahamiehistä, jotka eivät ole
millään keinolla voineet ;välttää telcemästä tunnustusta
tuloistaan hallituksen tuloverotoimistoUe. Kuinka pal­jon
onkaan niitär jotka ovat miljoonatuloihinsa nähden
voineet lain kiertää. Ja miljoonia ei tehdä muulla
kuin^ miljoonilla, häikäilemättömänä dollarihuijaubel-la.
Mutta kaiken kaikkiaankin Amerikan suuria omai­suuksia
kontrolleeraavanmiljoneriisakin määrä on kou­rallinen
suureen kansakuntaan verrattuna.
Noin sata pjeihetta omistaa ja hallitsee mihei koko
maan raulaäeliikennetta ja kontrolleeraa neljäätoista
johtavaa teollisuutta. Mitä tSma laaja omaisuuden
keskittyriiinen ja yksilöidä» vallan kas^u joukkojeri yli
merkitsee. Seut»iäcsefia on, että enemmän kuin 700,-
000 työläistä loukkaantuu vuosittain Amerikan teolli­suudessa,
josta suurin osa olisi vältettävissä. Noin 2^-
000,000 on työtönnä joka ^iiosi neljästä kuuteen kuu-icauteen.
Kyimmenen miljoonaa, tai joka kymmenes
ihminen elää jadcuvassa kurjuudessa. Kymmenen mil­joonaa
nyt elävistä: ihmisistä kuolee ennenaikaisesti
kurjien ja puutteellisten asunto-olojen ja muiden epä-kohtien
seurauksena.
Siinä miljoonamaan tumma puoli.
valiasta Kerenskin kokooraushal-
Yritys ei onnistunut ja alkoi
mitä kiihkein piiolueen ja puolueem­me
johtajain vaino. Toveri Lenin
julistettiin saksalaiseksi vakoojaksi
ja hallitus antoi samanaikaisesti
määräyksen hänen vangitsemises­taan.
Junkkerit nuuskivat kaikkialla —
etsivät toveri V Leniniä, mutta-häntä
ei tavattu enää asunnostaan. Ja ju-tuttiin,
että cmeni kai Wilhelmin
luo» tai että »tuskinpa löydät hän­tä.
»
Ollaan Taurian palatsissa. Täällä­kin
puhutaan eilisestä päivästä, mei­dän
esiintymisestämme ja siitä, että
meidän järjestössämme ei kaikki ole
oikein tolallaan. Niin puhuvat va­semmistolaiset
es-errät, niin puhuvat
myöskin muutamat hyvinkin huo­mattavat
bolshevikit. Työläiskort­teleissa
vallitsee sekavaa levotto­muutta,
mutta se menee pian ohi.
Pavlovskin ja Ismailovskin ryhmen-teissa
kuullaan kyllin selvästi sellai­sia
ääniä kuin «pettivät, emme tie­täneet,
että bolshevikit ovat saksa­laisten
vakoojia.»
Leniniä etsitään, mutta ei löydetä.
Muutamat toverimme asettavat ky­seenalaiseksi
sen, onko Leninin pii­lottauduttava
täi pitkääkö hänen il­mestyä
julkisuuteen. «Muussa tapa­uksessa
puolue ei ole tilaisuudessa
vapautumaan asiasta suurten jouk­kojen
edessä.» «Puolueen johtajaa
vastaan on heitetty raskas syytös,
hänen on astuttava oikeuden eteen
ja vapautettava itsensä ja puolue».
Näin käsittelivät asiaa monet huo­matutkin
bolshevikit.
Minä kiiruhdin yhdessä Stalinin
kanssa Leninin luo. Siellä oli jo Si-novjev,
N, K. Krupskaja, Nogin ja
V. Jakovleva, Keskusteltiin juuri
siitä, pnko Leninin esiinnyttävä jul­kisesti
ja annettava vangita itsensä.
Nogin oli sitä mieltä, että on esiin­nyttävä
julkisesti, aloitettava julki­sen
oikeuden edessä taistelu valheita
vastaan. Sellainen käsitys oli huo­mattavalla
osalla moskovalaisia to­vereita.
Vladimir Iljitsh itse osoitti
hänelle ominaisella selyänäköisyydel-lä,
että mikään julkinen oikeus el
tule kysymykseehluän.
Stalin oli jyrkästi hallituksen kä­siin
antautumista vastaan. «Junkke­rit
eivät vie tyrmään, vaan ampuvat
matkalla>< lausui -Jiän. Hjitsh" itse
on kaiken todennäJkSisyyden- mukaan
myöskin vastaan, mutta Nogin hor­juttaa
häntä jonkun verran. Jtiuri
näinä' hetkinä saapui paikalle E. Sta-sova
ja kertoo, että Taurian palat­sissa
on laskettu liikkeelle huhuja,
joiden mukaan polilsidepartementin
arkistosta olisi löytynyt papereita,
jotka osoittaisivat Leininin "olevan
— provokaattorin. Nämä sanat te­kivät
Leininiin sangen voimakkaan]
vaikutuksen. Hermostunut väristys
kävi hänen kasvoillaan ja han lausu»
äänellä, joka ei sallinut vastaväit­teitä,
että hänen on mentävä istu­maan
linnaan.
Minut ja Nogin jlähetettiin Tauri­an
palatsiin keskustelemaan Ylcisve-näläisen
, toimeenpanevan, komitean
puhemiehistön ja Pietarin neuvosto­jen
jäsenen Anisiräovih kanssa niis­tä
ehdoista, millä Iljitsh säilytettäi­siin
linnassa. Meidän piti saada ta­keita
siitä ,että Hjitshiä ei luovutet­taisi
verenjanoisten junkkerien raa­deltavaksi.
Piti saada varmuus sil­tä,
että Iljitsh sijoitetaan Pietari-
Paavalin linnaan (missä garnlsom
oli meiHläistä), tahi hänet si­joitetaan
Krestyyn, niin pitää saa­da
täysin varmat takeet siitä, ettei
Leniniä tapeta ja eitä tullaan aset­tamaan
julkinen oikeusistuin asiaa
tutkimaan. Jos Anisimovilta saa­daan
myönteinen vastaus viedään
Iljitsh iltasella linnaan; missä hänet
varmasti olisi tapettu, jos tämä mi­tä
suurin ja rikollism tyhmyys olisi
tullut toteutuksi.
Anisimov ei suostunut Pietari-
Paavalin linnaan. Mitä tuli Krestyn
takeisiin, niin lausui hän tietysti
ryhdyttävän kaikkiin toimenpiteisiin.
Minä vaadin, ehdottomia takeita (joi­ta
kukaan tietysti ei voinut antaa)
ja uhkasin, että jos jotakin tapah­tuu,
niin tapamme heidät kaikki. —
Anisimov oH Doninkaivosalneen'jitsh kirjoittanut joukon lyhyitä ar-työläisiä
ja minusta näytti, että- hän tikkeleita, kirjeitä StalinUIe ja muil-käsissä
hän tulee huomenna ole­maan.
Ja niin päätettiinkin, ettei
as'j^.sta enää voi olla mitään puhet­takaan.
Iljitsh poistui yhdessä t^
veri Sofin (nykyisen laivaston sota-komisarina)
ja yhden siestarjokelal-sen
työläisen kanssa onnellisesti
kaupungista.
Muutaman päivän kuluttua Stalin
kehoitti minua lähtemään Leninin
luo, jotta toiselta puolen antaisin hä­nelle
tietoja tapahtumain kulusta ja
toiselta puolen saataisiin häneltä oh-,
jeita. Minulle annettiin Siestarjoella
asuvan toveri Jemeljanovin osoite
ja tunnussana. iMihä otin vastaan
sen suurella varovaisuudella, peläten
etten vain saattaisi ilmi Valdimir
Iljitshin oleskelupaikkaa. — Asemal­le
saavuin yöllä. Ja hieman etsittyä­ni
löysinkin talon, missä asui tov.
Jemeljanov. Hän itse ei ollut kotona
ja hänen vaimonsa lähetti minua o-pastamaan
9-10 vuotiaan poikansa.
Me menimme järven rantaan, otim­me
veneen ja päästyämme toiselle
rannalle menimme pensaikkoon. Mi­nä
päättelin itsekseni, että toveri
Lenin asuu jossakin huvilassa. Me
pysähdyimme kuitenkin äkkiä jon­kunlaisen
heinäkötöksen lähettyville.
Poika huusi jotakin nimeltään. Heti
ilmestyi eteemme mies, joka osottau­tui
pojan isäksi. Tervehdimme ja
minä ilmoitin hänelle, inistä on Ky­symys
jne. Ajattelin, että hän vie
minut lopullisesti Leninin luo. Sil­loin
astuu luokseni henJtilö, jolla on
pitkä leikattu parta ja viikset. Hän
tervehtää. Minä vastasin lyhyesti
ja kuivasti. Tällöin hän lyö minua
olkapäälle ja sanoo: «No mitä, to­veri
Sergo, ettekö tunne minua?»
Nyt vasta .tunsin, että edessäni oli
toveri Lenin. Minä ojensin hänelle
iloisesti käteni, ja samnssa ilmessyi
siihen toveri Sinojev pitkine partoi­neen
ja viiksineen, mikä kyllin riit­tävästi
muutti hänen ulkomuötoasn.
Keskustelimme hetkisien, kunnes Il­jitsh
huomautti, että on jo nälkäkin
ja pyysi minua «yömäan heidän
kanssaan mustaa leipää ja silliä.
Muita ruoka-aineita ei heillä ollut
lainkaan.
Tämän «illallisen» jälkeen siirryt­tiin
kekust^Ieniaan iLeninin ja Sinov-jevin
«salonkiin», minä. oli heinähaa-r
sia, jonka alle me kömmimme. Nuo­ret
heinät tuoksuivat ihanalta, oli
lämmin. Minä puhuin heidän kans­saan
siitä mitä/tapahtuu kaupungissa
heidän poissaollessaan, millainen on
työläisten mieliala, mitä ajattelevat
sotilaat, mitä tekevä.t meidän järjes­tömme,
initä Pietarin neuvosto, mitä
tapahtuu menshevistisessä Toimeen­panevassa
Keskuskomiteassa jne.
Vladimir Iljitsh, kuunneltuaan mi­nua
ja tehtyään joukon kysymyksiä
lausui: «Menshevistiset neuvostot
ovat tehneet itsensä luonnottomiksi;
pari viikkoa sitten ne voivat vielä
ottaa vallan haltuunsa ilman suu­rempia
vaikeuksia. Nyt ne eivät
enää ole — vallanelimiä. Valta on
otettu niiltä pois.. Valta voidaan nyt
.saada vain aseellisen kapinan tietä,
eikä se anna itseänsä odottaa kau­an.
Kapina syntyy viimeistään syys-lokakuussa.
Meidän on siirrettävä
painon keskus tehdaskomiteoihin.
Kapinan elimiksi. pitää tulla tehdas-komitöain.
»
Minä kuuntelin esitystä jännitty­neellä
mieIenk-#nnolla. Sen vaikutus
oli hämmästyttävä. Meidät oli juuri
lyöty hajalle ja hän ennustaa kuu­kauden
parin, .perästä voittoisaa Sä­pinää.
Kun minä tällöin kerroin II-jitshille
muutaman toverin; sanat,
että viimeistään elo-sjryskyyssa val­ta
joutuu bolshevikien käsiin ja et­tä
hallituksen puheenjohtajaksi tu­lee
Lenin, niin hän vastasi aivan va­kavasti:
«Niin, niin se^ tulee käy.
mään». Edelleen Lentn antoi Jou­kon
neuvoja miten tulee työsken­nellä,
miten nyt tulee laillisen Toi­meenpanevan
Keskuskomitean rin­nalle
muodostaa saman komitean
maanalainen jatsheikkä, laillisen ää­nenkannattajan
rinnalle on muodos­tettava
maanalainen kti-japaino, jot­ta
salaisissa lehtisissä voi sanoa sen,
mitä ei anneta sanoa julkisissa.''- '
Keskustelu keskeytyi, koska minä
väsymyksestä olin huomaamattani
nukahtanut. Aamulla kello 6 ase­masta
minä heräsin vasta yhden­toista
aikaan. Tällä aikaa oli II-Ja
tosiaankin sanomalehtien un-tisten
tekijät oHvat oikeassa
Lenin otti lokakuun kapinan jär­jestelyn
omin rautaisiin käsiinsä ja
vei sen voittoisaan loppuun saakka.
SI ••••
(Kirj. Untanio Utrio.)
Ilma oli vielä kylmää., vaikka oli-kin
jo maaliskuun loppupuoli. . öi­sin
kipristeli kevätpakkanen ja huur-teli
kivijalkojen seinät kylmiksi. Aa-musin
on ilma raakaa, mutta ilta­sella
se lämpes) auringon vaikutuk­sesta.
Aapeli lenkutti taas vanhalle pai-kalleen
kadunkulmaan. Hän hojau-tui
komean kivimuurin seinään, ko­risteelliseen
nurkkaukseen, ja hytis-teli
kylmästä. Hänen risaisen tak­kinsa
kaulus oli pystyssä mutta Aa­peli
koetti sitä vielä nostaa ja upot­taa
korvansa sen suojaan. Sinisen­punaisissa
kasvoissa t ö r r ^ vanha
parransänki ja silmissä Oli merKil- kin vaivaloista kulku
lisen ilmeetön, tuijottava katse. Kävellessään i
Hän tunsi kylmän kivimuurin pa- omaa elämäänsä.
Se veisi joka tapanV^
.Niin hän t u i ä ' ^ ^
Siinä hän
vounatta eroittaotut^^^.^t^^
olevansa tuollainen ^
hylky, joka sai kän.-/^^^^^
syntejä.
Niinpä niin, vht«A
Iltahämyssä jätTt^
Ba.^.Hän lenkutti v i l ^ ^
katuja T)urista«.n
kuutta markkaa ta,W*"***^«a
fvat lxijynraskaa?r^.^«I«
lasi joku suoni kipeäsi ^•
_flänellä ei o U u H k"
Hän kniiri J ^ "^
Jijottaen kärsivin katSin*?'^^
Henki kulki kahistef^^^^
Ät^Li-r^"^-
- t t a ruoka täytyi, ^i^^^
Hän saisi taas
^ ialat_ eivät .nään k ^ , , -
Han ^^ettää unetti
yon kolottavien palkojeni Sir
Hengittäminen kävi taS ni'f
kaasti hidastuttaen han^n
aaan.
Kävellessään ajatteli Aapeli yhi
^ . «lamaansa. Se oli tul]„f J
jasevan selkäänsä ja kylmä aamu-^kurjemmaksi ja yhä vi^isr ,*
ilma ei tehnyt hyvää heikoille jälsi se tulisi. Hän näytti
sairaille keuhkoiUe. Mielellään hän jäitä, vaikka oli vasta n S i
olisi istahtanutkin, kun oli yönsä-[ta. Noina vuosina ei hän oUatt*"
kin nukkunut huonosti. Mutta ei-tenut minkäänlaista elämäniloa, l - '
hän ollut mihin istuisi. Hän koett: kauan kuin hän muisti oli i-st ^"'^
päin kääntyneitä jalkojaan hyvään Elämältä ei riittänyt iänelle
asentoon, voidakseen edes '-—•-
niaaihnassa. sovittaa haIvaantu.T'eita> ja sisään- tenut olevansa liigaa
hetken.kuin tylyjä sanoja,' vilna"^"^^^'
seisoa tuntematta kipua. Kun hän
siinä seisoi päiväkaudeti, niin illalla
olivat kivuloiset jalat väsymyksestä
tunnottomat. lEikä niistä väsymyi
kadonnut yonkään aikana. Useic
niitä kolotti koko yön niin ettei saa
nut nukkua.
Aapeli veti taskustaan mustuneen
harpun, asetti sen kankeitten sor­miensa
väliin ja aikoi soitta^ jota­kin
valssia. Muutamista kielistä ei
lähtenyt ollenkaan ääntä ja' toiset
vain pärisivät, mutta olipa muuta
mia sellaisiakin, joista lähti joku ki­meä
piraus. Ja he olivat Aapelfa
ylpeydet. Niissä kielissä hän vii-v;|
hti aina kauemmin, puhalsi vähän
lujempaal^iri, että sai niiden välittä
van äänen oikein kuulumaan.
Siinä hän taas kitkutti, kuten niin
monesti ennenkin. Öän oli hieman
kulfiarassa ja pääheilui puolelta toir
selle. Kömpelöt, kylmärisiniset kä­det
skuljettivat harppua ohuiden
parransänkisten huulien edessä. Ja
itse oli sangen peloissaan asian suu­resta
vastuunalaisuudesta. Ja muu­taman
hetken kuluttua minä, ilmoi­tinkin
hänelle, että «me enune anna
teille Hjitshiä». Nog^n onyö^in yh-
^yi_tähän. Kiiruhdin lähtemaäti ta-kaisin
ja tapasin Julosmennessäni tov.
Lunatsharskin, joka käski sanomaan
Leninille, ettei hän misSäaH tapa­uksessa
menisi linnaan,' sillä tällä
hetkellä on kokoomushallituksen kä­sissä
valta enää vain mnodollisesti ja
että se jo huomenna voi muodolli­sestikin
joutua kornilovilaisten hal­tuun.
• .• •' "
Minä kerroin Iljitshille ja hänen
luonaan olevalle Stalinille Anisimo-vin
kanssa käydyn keskustelun sekä
Lunatsharskin terveiset ja lisäsin,
että Anisimov ei itse tiedä, kenen
Ie tovereille. Minä otin ne, hyväs-telin
ja läksin paluumatkalle.
Kerran tämän j^älkeen minä ^ e l ä
sain matkustaa Iljitshin luo —>a^ kärsien.
toin sinne toveri Shottmania,/ioka
järjesti Valdimir Hjätshin pataat-kan
Suomeen. I^män jälkeen en
liähnytkä&i tovwi Ifeniiiiä ennen-
Jcuin lokakuun 24 pnä Smolnan sa­lissa.
iKun niinä astUtn saliin, jo-petti
toveri Lenin Pietarin neuvos­tolle
pitämänsä puheen huudahta-maUa:
«Eläköön yhteiskunnailineh
vallankumous!»
Sali sananmukaisesti 'aivan repesi
innostuksesta.
Saman päivän iltalehdistä sain lu­kea
uutisen, että 'Lenin on muutta­nut
Smolnaan ja alkaa itse johtaa
kapinaa.
harppu pihisi ja pärisi, päästäer
joskus pitkän valittavan vlhellykisen-kin.-
.-: . \ • •
Kiireiset aamukulkijat eivät huo­manneetkaan
Aapelia. He mertivft'
vain matkojaan tottuneina Aapelir
jokapäiväiseen kitkutukseen^ Se
kuului heidän korviinsa kuin auto­jen
ainainen toitotus. Ja niin'he ei­vät
ojentaneet hänelle ropoaan, jo;
heiltä sellainen olisi liiennytkin.
Mutta eipä Aapeli juuri ^ mitään
näin aamuisin odottanutkaan. Mtiu'
tamillak^kerroilla -oli onn>stunut ja se
houkutteli. Mutta moneen, aikaan e
ollut tullut mitään ja Aapeli lenkut-tikin
vain vanhasta tottumuKsesta
paikalleen jo aamulla. Päivisin oi
parempaa. . Silloin tulivat hienot Je
hyvältätuoksuvat- rouvat., ostoksilleei
j a heittivät hänellekin jonkun pen­nin.
Mutta ne eivät elättäneet jp
rouvilta olisi liiennyt enemmänkin
ainakin Aapelin mielestä.
Joku, nainen pysähtyi hänen eteen­sä
raha kädessään. Aapeli ojensi
kätensä ja kumarsi syvään. Ja iii-nä
välähti hänessä toivo, että ehki'
se pisti koko markan. Mutta, kun
hän oikaisi--jä katsoi kouraansa, e
siinä ollutkaan kuin kahdenikymine-nenviiden
pennin lan^i. Hän vilka-si
hyvinpuetun naisen jälkeen ja
työnsi pakleyan kouransa .lahttel-neen
taskuunsa. o
Sitten hän puristi lujemmin harp-puaan
ja Mhnutti edelleen valssia
Mielessään hän manasi kitsaita ihmi­siä,
jotka kai luulivat kahdellidcym-menellä
viidellä pennillä Jsaavan mi­tä
tahansa 1 - -Kun päivässä sai ko­koon
seitsemän tai jcahdelaan mark:
fcaa, niin millä elää?
Aapelin mieleen syShkähtivät taas.
jokapäiväiset. katäceirat ajatukset o
masta kurjasta •elämästäänv Päivä
toisensa jälkeen painui samanlaisena
harmaana ja kolkkona, tuottamatta
hänelle mitään -lievennystä. , Päivä­kaudet
sai huonoilla jaloillaan-seis*
ta pakkasessa palellen ja nälkää kar­sien.
-Ulalla sai» sitten, käydä ovilla
kerjäämässä ? leipäpaloja ja sitten
painua jonnekin yosijaUe, johon me^
ni koko päivän rahat. Ja yon sai
Valvoa väsyneenä Jalkojen jcolotusta
Aapeli oli saapunut mietteissääa
satamaan. Kylmä viima hj-tistjiti
häntä ja heilautteli hänen rikkjnäi.
sen takkinsa rääsyjä.
Joka puolella oli hiljaista. Vala
epämääräinen kohina kantautui kaa-pungin
keskustasta satamaan Ja jy.
tytetyt valot heijastuivat pilvisejlfe
taivaalle. Kaukana merellä, jäälen-tän
takana, loisti majakan punainen
valo.
Sellaisina Sinä-ajatteli Aapeli pal­jon.
Ja aina hän tul! ajatuksissaar
samaan lopputulokseen, siihen, etta
hänen elämänsä oli -hyödytöntä. Mo
mesiä 'oH han jo tarttunut vyShih-naansa,
mutta jättänyt sen kuiten­kin
taas. Jokin seBttämätön toivo oji
Sitä merkillistä tunnetta ajatteli
Ja se toivo oli aina pettänjrt.
Sitä merkillistä tunnetta ajatfcel:
Aapeli nytkin. Hän käsittä, etta
oli vain ajatus, ijota ei ^toteudu
Miksi siis luottaa tuohon hauraan
seen erhekuvaan.
Hän ajatteli, niyos . rintatatttiaar
joka alkoi ahdistaa yhä enemnran
Aapeli painautui lähellä olevast»^
varastohurieen avonaisesta ovesta
sisään, Siellä ei viimaa niin tunte--
nut. Hän haparoi käsillään seiniä ja
osui viimein erään tyhjän sementti-tynnyrin'
viereen. Hän istui sille:
ja pain<ji päänsä käsiinsä.
Hänen jalkansa alkoivat, vapista-ja
'uupumuksesta pistellä. Aapelia
täytyi niitä hiljalleen heilutella, et­tei
kipu olisi niin tuntunut. Kädet
olivat kohmettuneet, silmät vuosivat
vettä ja henki kähisi kurkussa.
Hän istui tynnyrin päällä pitkän
hetken. Hän huomasi, että hänen'
elämästään ei tulisi sen parempaa.
Miksi siis kärsii. Ja mUcsi on tar-.
vinnut jo niin kauan kärsiä? f
Mutta hänelläkin. oli sentään elä­mässä
jotakin, joka pam miettimääa
kuolemaa. Se oli jokin hämärä tao-.
ne, ehkä usvakuva, mutta kuit«nkin ;
salaperäisen kiehtova. • Se toi taa» -
toivonpilkkeenkih esiin ja loihti ot-nellisemman
olon muotoja. — lint-.;
ta niissä mietteissä viivähti AapeK
vain hetken. Kolottavat jalat js ifi-lunpuuskat
palauttivat hänet todelli-j
suuteen. Ja hänessä kiteytyi lopul­lisesti
ajatus, että toivotonta oh hä- ^
nen elää. Se oli. katkera ja karras-.
totuus. '
. Äkkiä tempasi, hän harppunsa
kustaan. Hän painoi sitä lapselli-y
sesti poskeaan vasten jä silitteli sea .
peltipäällyksiä. Hän • mutisi sitt^i
muutaman hellän sanankin, tälle.ai­noalle
rakkaalle toverilleen. Sitten
hän painoi harpun huulilleen. ja ai-koi,
soittaa. Harppu soi nyt parem-.
min- kuin koskaan ennen Aapelia,
mielestä. Ja hän puhalsi siihen hei-lasti,
kuin hyväillen. Valittava ääni
sekaantui viiman heikkoon suhinaan :^
seinäläutojen välissä. '
Siinä ^stui Aapeli kumarassa tyh- ,^
jällä sementtitynnyrilla ja soitti vie-.
lä viimeisen krraii rakaste harppa-.
aah. Hänen silmänsä olivat tottn- ,
neet hämärään ja hän eroitli katon
tummat kannatinpalkit ;a semaisa- ,
dotuksen välistä lumisen jään. Jas­kojen
kolotus ja vilunpuuskatMn oli­vat
hetkeksi tauonneet Aapei ei
kiiullut eikä tuntenut muuU Mm
harppunsa äänet.
:iMutta sitten tuli kova yslcanpuns- .
k, joka keskeytti soiton., Aapena
koko ruumis nytkähteli suonme-dontapaisesti
ja jäsenet vapiava-
Harppu vaipui alas ja pntosi tomni-selle
lattialle. - «nt. >
Aapeli koetti hUlitä yskäänsä, 0 ^ ,
ta se ei tauonnut. Se k a r n n ,
asti kurkkua ja puistatti n . » " ^ ,
kuin kmimeessa. ..»us «i-
Hän nousi tynnyriltä SÖ^^']
soi hetken paikallaan ja horo^^ ,
•kannatinpaDdn luo. Han n o n ^ ^
ten ja vavvaloisesti erään t D ^ ^ s
nyrin pääUe, irrotti vyohihiu^J ,
kiinnitti sen parruun. , ^ -:
.Varastohuoneessa J"»»!" ^ i
dys ja palkit narisivat liema
Jdn tumma haamu heilm «fes«^
sin hämärässä.
jatkuu ^edefleenkin ^^^^^^01 ':
Aivellaan.%ttä a s e ^ ^ ^ ^
on Suomeen salaa j^aä»-
kika kahvia. Salakul]ett«»^
vat 30 tonnia s u u r^
jotka iyhjenlä^ät ~\
lahdella ptenempun- «"«*^
siiiu