1922-09-09-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lauantaina, syyskuun 9 p. — Saturday, Sep. 9. No, II VAPAUS Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy Sudbaryssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai. H. PURO. Vastaava toimittaja. VAPAUS (Liberty) , „ ^ The only organ of Finmeh Worker8 fn Canada. Pnb-iBhed in Sudbury, Ont., cvery Tnesday, Thursday and Advertising rates 40c per col. inch. «f iOT Single insertlon 75c. l)iBC0unt on standing advertis» ment. The Vapaus is the best ndvertising medium among täifi Finnish Feople in Canada. flmotushinta kerran iulaistuiste ilnjot"^«'«,^. .^j^' palstatuumalta. Suurista Omotuksista sekä flmotukBiBto, Joiden teskstiä ei joka kerta muuteta annetaan tunteva ilennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c l i ^a jokaiselta rouistovärsyltä; n»n>enmu»tosilmotukset öoc. kerta $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 Kerta, $3 0a (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 ^erta; ba-lutaantieto- ja osoteilmotukset 50c. kerta, $1.00 kolrae-iertaa. — Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata ro"- kana. —-—=====r============= TILAUSHINNAT: , , , , Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk. $1.50 ja yksi kk. 75c. , , Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk. 18.00 ja kolme kk. $1.75. TilaukRia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään, |>aitsi asianjjesten joillg on takaukset. Jo» ette milloin tahansa saa vastausta ensimäiseer Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per- Boonallisella nimel'ä. ' J. V. KANNA STO, Liikkenhoitaja. Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building, Lome St, Puhelin 1038. Poatiosote: Sudbury, Ont. Be^istered at the Post Office Department, Ottawa, as Becond class matter. • Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla konttorissa lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain lehteen torstaina kello 3. Saksan panttaus Role Fahne huomauttaa, ettei Englannin porvariston voima riittänyt pakottamaan Ranskan imperialisteja tekemään edellisen haluamia myönnytyksiä Lontoon konferenssissa, eikä Lloyd George siis voinut tehdä muuta kuin protesteerata ja välittäen kirjottaa alle Saksan «tuotannollisen panttauksen» ohjelmaa. Saksan demokraattinen ja sosialidemokraattinen lehdistö haaveksi viimeiseen . asti Poincaren epäonnistumista ja ententen rikkumista. Saksan pikkuporvaristo uskoo välttävänsä selkäsaunan sulkemalla silmänsä. Multa enlentekapitaalille on yhdentekevää, panttaakp ee Saksan näkevänä tai sokeana. Mutta Saksan proletariaatti älköön antako hallituksen ja hallituslehdis-tön ilveilyn hämätä itseään. Proletariaatti liittyköön lujaan vastarintaan. Sen on otettava käsiinsä kapita^ lietiset aryöt, ennenkun sen leipäkin pantataan. Proletaarimaa d saisi puolustaa itseaan • ' . Eri maiqlen noske^is- ja riippumattomat lehdet ovat kerrassaan piehtaroineet tekopyhyytensä loassa sekä sen johdosta, että 'Moskovan vallankumoustri-bunaali on tuominnut kuolemaan sosialivallankumo-uksellisten pääsyylliset, eitä sen takia, ettei kuolemantuomioita ole pantu täytäntöön! Koko tämä mieletön ulvonta, joka on vain kprvi^ rämisyttävä nousu-kohta siinä ajojaiidi^sa, jpnlfa, alaisepa neuvostovalta m syntymällään a^ti ollut maailman porvarilelidistön }a sen uskollisen seuralaisen, sosialidemokratisen lehdistön taholta, ei sinäns4 ansaitse mitään erikoista fauotniota. Näille «proletariaatin äänenkannattajille» sopii yhtäkt^kki tehdä raivonsa johdosta yhden pienen kysymyksen: Kuten tunnettua, ovat sosialivallan-kumoukselliset selittäneet, että he tulevat edelleenkin kaikin keinoin taistelemaan Venäjän proletaaridikta-tuuria vastaan, siis myös turvautumaan aseelliseen haisteluun, murhaamaan ja suorittamaan hävitystöitä. Ovatko nyt siis järjiltään loksahtaneet sosiali^emo-kratiset lehdet sitä mieltä, että valtion on vain sen t^kia, että 'se on proletaarinen, siedettävä aseellista taistelua olemassaoloaan vastaan, taistelua, jota, jos se kruunautuisi menestyksellä, Venäjällä seuraisi vanha tsaarius ja taantumus lyjittuisi arvaamattomassa määrässä kautta maailman? Kapitalistimaissa ei tämä samainen lehdistö tiedä mitään sen idirveämpää kuin kansalaissota — kuinka suunnattoman järjetön oli Suo-menkin köyhälistön nousu, vaikka se ei ollut muuta kuin hätäpuolustusla porvariston aseellisia hyökkäyksiä vastaan! — mutta Venäjään nähden suosittelevat sitä lämpimästi kaikki, muiden mukana sosialidemo-kratinen lehdistö, joille maailmantaantumuksen lujil- «amincn on hengen jä veren asia. Ja kuitenkin, jos tällä leukojaan loskutlavalla kä-tyrilehdistöllä olisi rahtunenkaan häpyä jäljellä, pitäisi sen häpeästä punastuen arvostaa neuvostohallituksen pitkämielisyyttä, joka tälläkin kertaa on antanut käydä armon oikeudellisen koston sijasta, pitkämielisyyltä, joka muodostaa häikäisevän vastakohdan monelle demokraattisissa ja humaanisissa maissa sattuneille, porvariston hillitöntä verihekumaa todistaville tapateamlllö. Englantilaiset gentlemannit hirttivät Idhcvilkkealoa^ irlantilaiset vai-lankmnoiiBsäiise^^^ l S^ian valkoiset ovat valmistaneet it^Umi j d i L t e t a B ; to «vaarallisen kommu-n i ^ > porvarillisten uutistoimislojen kerskaten tie-doittaessa, että teilaus suoritettiin tavallisen oilceus-istuimen elkä-kenttäoikeuden päätöksen nojalla. Jalomielinen demokratia, joka ei enää turvaudu kentläoi-keuksiin, vaan hirttää yksinkertaisesti' siviilioikeuden päätöksestä! Ja kirottu neuvostovalta, joka ei hirtä! Mutta miiksi viitata tapahtumain opetuksiin; ei ole mitään merkitystä taivaaseen asH huutavilla tosiasioilla, kun on kysymyksessä proletaarivalian murhaaminen hinnalla millä tyvänsä! , Injunktionihallitus Yhdysvaltain hallituksen ottama estetuomio rauta-tielakkolaisia vastaan on kruunaus tuon «vapaan maan» taantumuksen toimenpiteJsfä tyoläisiään vastaan. Kun rautatiepohatat olivat jo työläisten jäykän ja asialleen nskollisen vastarinnan johdosta taipumaisillaan, riensi Hardingin hallitus injunktionituomion avulla hävinneitten trustiparoonien puolelle, Konepajatyöläis-ten ihailtavan sitkeää ja yksimielisiä taistelua ei ole voitu murtaa, huolimatta sitä, että hallitus on sallinut rautatieyhtiöt haalimaan kaikenkarvaisia pyssyhurttia härnäämään ja provoseeraamaan työläisiä ja kun nä mä eivät ole riittävästi saaneet aikaan epäjärjestystä, on haalittu lisäksi hallituksen aseistetut joukot näyttämölle. Nämä ovat lakkaamatta jahdanneet ja ammuskelleet työläisiä, hajottaneet heidän rauhallisia ko kouksiaan ja yrittäneet provoseerata kaikenlaisia vä kivaltaisuuksia. Mutta kun rautatielyöläiset ovat pysyneet kylmäverisinä, aijotaan heidät estetuomion avulla ehkäistä lakkovartioinnista ja pannaan liikkeelle ko konainen armeija Yhdysvaltain apulaismarsalleja tämän estetuomion varjolla murskaamaan lakkoa. Tämä toimenpide alkaa jo ärsyttää niinkin vanhoillisia työväen johtajia kuin Gompers ja hänen luut nantlinsa. Mutta heidän toimenpiteensä yhäkin rajoit tuu hallilusherrain sadatteluun. He puhuvat edelleen «työväen perustuslaillisista oikeuksista», ikäänkuin ka pitalislinen luokkahallitus pitäisi niitä pyhinä ja loukkaamattomina. Mutta suuriin työväenjoukkoihin nähden on näillä mustan taantumuksen räävittömillä hyök-käystoimenpiteillä suuremmoisen herättävä vaikutus. Mitä voimakkaimmin alkavat rautatietyöläisten toiset veljesjärjestöjen osastot ja muut A, F, of L:n uniot vaatia koko maata käsittävän yleislakon julistamista, protesteeraamaan taantumuksen äärimäisiä toimenpiteitä vastaan ja osottavat, että heissä elää soli-darisuus rautateitten konepajatyömiesten puolesta. Niinpä itse ukko Gompers tunnustaa, ettei milloinkaan ennen Yhdysvallan työväenliikkeen historiassa ole järjestynyt työväki vaalinut niin voimakkaasti yleislakon julistamista kuin nyt. Kuitenkin selittää Gompers, ettei A, F. of L:n toimeenpaneva komitea voi julistaa yleislakkoa, koska sillä ei muka ole siihen valtaa. Gompers ja hänen luulnanttinsa eivät kysy valtuuksia eivätkä tutki järjestönsä perustuslakeja silloin, kun on kyseessä jonkun radikaalisen, vaikkakin kuinka suuren ja huomattavan järjestön erottaminen yleisestä työväenliitos-ta tai joku muu rankaisutoimenpide, jolla radikaalisten ainesten voimia voidaan heikentää, muttd. kun on kyseessä toimenpide koko työväenluokan etujen suojelemiseksi kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vastaan,' niin hänellä ei ole muka valtuuksia toimia, ja niin tekee hän työläisten järjestymisen merkityksettömäksi, riisuus taistelukykyiset joukot aseettomiksi vihollisen hyökkäyksen edessä. Sama on laita toisiin rautatietyöläisten veljesliittoihin nähden. Vaikka he kieltämättä näkevät, että tällä kertaa kohdistetaan kapilalistiluqkan yhteishyök-käys konepajatyöläisten järjestöä vastaan ja jos siinä onnistutaan, seuraa heidän oma vuoronsa, pysyttelevät he piiolueettomina, seliltäen «sopimuksen» sitovan heidät pysymään työssä. Ja kun veljesliittojen jäsenet asestettujen pyssyhurltain häikäilemättömien hyökkäyksien johdosta ja rautatiekaluston käydessä vaaralliseksi liikuttaa, ovat tuhansin eri paikoin maata jääneet pois työstä, ovat veljesliittojen johtajat komentaneet heidät takaisin, koska «sopimus» velvoittaa niin. Tämä 080ttaa sangen selvään, että näiltä vanhoillisilta joHtajilla puuttuu työväen luokkamoraali ja että he toimivat kokonaan porvarillisen moraalikäsitteen johtamma, pitäen kiinni sopimuksista joita työnriis-täjät mitä ankarimmalla vimmalla tallaavat jalkoihinsa, puhuvat «työläisten perustuslaillisista oikeuksista», silloin kun hallitus asestettujen pyssyhurltien ja in-junktionituomioiden kautta kiroo ne helvettiin. Näiden taantumuksellisien johtajain kavallus ja petollisuus työväen asialle on anteeksi antamaton. Ja ehkäpä tällaisten toimenpiteitten' jatkuminen,, kuin mitä on tullut esiin tämän konepajatyöläisten lakon aikana, edes jossain määrin avaa työläisten silmät näkemään, että heidän ensimäisenä välttämättömänä toimenpiteenään, saattaakseen itsensä puolustuskuntoon kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vastaan, on puhdistaa järjestönsä noista kavaltajajohtajista, jotta puhdas, rehellinen proletaarisolidarisuus pääsisi kerrankin näyttämään työväenluokan vihollisille, ketä he ovat pistäneet. lilttiumi piratle^ ¥@set esiintyä vain — korkeat herransa ,ailin«IHfll!lfiinMiKllliniWrai!iIill|{OT selässä. is _ ^ 'mmf Jk A ^ """^"HlUHHif AndertCD Nexöa purevia totuoluia «henkisen elaman eduttajista». — «Yhteiskunnallinen elämä on vältlämättomästi käytännöllinen^ Kaikki salaperäisyydet, jotka johtavat keinotekoiset ajatukset mystillisyyteen, tulevat paljas-letuiksi inhimillisessä käytännössä ja tämän käytännön käsittämisessä.» — Marx. ~ 1914 vuoden sola oli sen järjestelmän historiassa mitä jättiläismäisin luhistus, joka murskaa itse itsensä omissa sisäisissä ristiriidoissaan. Trotsfcy. — Proletariaaön diktatuuri on sorrettujen «tuvar-liojoukon valtajärjestö sortajien kukistamiseksi. — Lenin. — Kapitalistinen järjestelmä on luhistumaisillaan — kommunistisen yhteiskunnan on otettava sen paikka. — Riistetyn luokan järjestynyt joukkovoima on tehokkain ase taistelussa kapitalismia vastaan. Heti sodan puhjettua sain Saksasta julistuksen, jonka alle olivat kirjoittaneet eräät .Saksan kaikkein tunnetuimmat miehet politiikan, taiteen ja tieteen alalla, ja kehoi-tettiin minua yhtymään heihin pro-testeeratakseni — ei eläimellistä teurastusta vastaan — vaan sen johdosta, että Saksan kansa oli so-tametoodiensa takia leimattu raa-kalaiskonsaksi. Sota oli pakotettu heille — ulkoapäin! Saksan kansa oli yhtä sieltia keisarista köyhimyk-seen, sota hätäpuolustusta — jät-titaistelua vaivoin hankitun kulttuurin säilyttämiseksi! Minulle tuotti jonkun verran päänvaivaa tämä henkisen elämän edustajain vetou-mus, edustajain, jotka yleisessä käsityksessä yhdellä taikka toisella alalla esiintyivät totuus- ja idealis mikäsitteiden erikoisina asianajaji na, kunnes pääsin selville ,että ju listu* oli lähtöisin Saksan sotajoh dolta, oli ensimmäisiä sen suunnattoman propagandan tuotteita, minkä päämääränä oli maailmanmielia lan valloittaminen taikka joka tapa uksessa vaikuttaminen siihen saksalaisen sotaidean hyväksi. Tie siihen kulki sivistyneiden, runoilijain tiedemiesten, ajattelijain, luonnollisesti ennen kaikkea niiden kautta joilla suuremmassa taikka pienem mässä määrässä oli ihmiskunnan kor va. Ja isivistyksen kannattajat» tarttuivat heti paikalla koukkuun ja menivät takaukseen sodasta kulttuuritekijänä — ainakin sellaisena kuin sitä käytiin Saksassa, hengen ja sivistyksen miehet antoivat keveästi uskotella itselleen, että he vallitsivat maailman yleistä mielipidettä ja antoivat eloon herätetyn turhamaisuuden vietellä itsensä tekoon, joka vojdaan parhaiten nimittää sanalla myrkynsekotu». Vähän myöhemmin uudistui sama ententen taholla, kulttuurin täytyi jälleen päästä esiin tällä kertaa vapaamielisyyden ja edistyksen seuraamana. «Parhaat miehet» olivat kirjoittajina tässäkin tapauksessa, aivut jotka tähän asti olivat aherrelleet vain jaloimmilla ajatuksilla, korkeimmilla totuuksilla, ja saivat he nyt hikoilla. sekoittaak-seen yhteen ainekset, joilla oli myrkytettävä kansan sielu. Näillä hengen suurmiehillä on "siis joukottain murhia omallatunnollaan? Ehkä, ehkä eL Sota olisi kyllä kulkenut Iculkuaan ilman heitäkin. VallaMaoIijpUU euorittayat he samaa osaa kuin kbula ja kirkko, ovat piiskureja. «Henkisen elämän edustajat» eivät — ja riittävillä syillä — ole pitkään aikaan suorittaneet 'mitään osaa yhteiskunnan rakennustyössä vaan olleet vain ruokavadin koristeina! Mutta oli joka tapauksessa hyyä saada heidät mukaan — proletariaatti oli kylliksi yksinkertainen uskoakseen heihin. Suuret kansankerrokset uskoivat todellakin, että oli olemassa miehiä, jotka taistelivat totuuden ja ihmisarvon puolesta ja koko sodan ajan varrottiin alhaaltakäsin heidän ääntään. Mutta nämä vaikenivat, kaunosielut, ja ei mikään teurastus ^ pöyristyttävää. Proletariaatti, joka ei omaksunut mitään ' lakeija- asemaa yhteiskunnassa, ei ymmärtänyt heidän äänettömyyttään. Vasta kun proletariaatti oli tehnyt lopun sodasta ja jonkun aikaa pitänyt mahtikeinoja käsissään, saivat he puhelahjan ja kehoittivat pidättäväisyyteen — äänillä, jotka värisivät kulttuurin puolesta.- He olisivat voineet säästää vaivannäön, proletariaatti oli huomaavainen ilman heitäkin — liiankin huomaavainen! Tämän jalomielisyytensä sai proletariaatti maksaa juuri voittamansa vapauden ja satojentuhan-ten prhaldeh poikienia hengen hinnalla. Missä olivat silloin nämä humanismin rummunpäristäjät, kun Suomen valkoiset Voittonsa jälheen muriiiasivat 24,000 työlaista, antoivat näiden menehtyä nälässä, liassa ja sairauksissa keskitysleireillä aina siihen asti, kunnes muudan johtava työnostaja hälytti: Seis, nyt ei tämä ikäy enään! eihän jää ketään jäljelle tehdäkseen työtä meille! Missä olivat he siihen aikaan, jolloin proletaareja murhattiin Horth3rn Unkarissa, Puolassa, Virossa, Baierissa? Viimeksi ryhdyttiin verilöylyihin kommunisteja vastaan Rumaniassa. Rumanian työväenliikkeen johtohenkilöjä vangittiin sadottain ja piinattiin heitä vankiloissa. «Berliner Tageblattin» kirjeenvaihtaja kertoi, että syytettyjä ei vankiloissa ainoastaan potkittu ja Tuoskittu, vaan myös tungettiin helikuvia rautanauloja heidän kynsiensä alle, jotta he olisivat käyneet myötämielisemmiksi. Heitä pistettiin säkkiin yhdessä kis-sain kanssa ja ristiinnaulittiin sekä tuikittiin pistimillä kylkiluiden väliin. Mutta yksikään kulttuurin paraatihevosista ei tämän johdosta ole esiintynyt, — sillä he voivat Mutta nyt ovat he sen sijaan!! täynnä intoa sosialivallankumouksel-jS listen murhaajain oikeusjutun joh-is dosta. Katsokaa vain miten ne lauk-|s i kaavat esiin yksi toisensa jälkeen, j S korskuvat paraatissa etujalat kauniisti ristissä, nyökyttävin päin ja vihaisesti purren kuolaimiaan — joku Gerhard Hauptmann, Georg = Brandes ym. — koko kulttuurisir-j5 kus. He ovat vakuutettuja tehtä-i5 vänsä merkityksestä — tarkkaahan |s heitä koko maailma. Gerhard Haupt-! S mann esiintyy «parhaiden nimessä«, 5 vähempihän ei käy kun hän ryhtyy puolustamaan murhaajia, jotka ovat s u o r i t taneet kulttuurikäsityöiään myrkytetyillä kuulilla. Georg Bran-desin on lähettänyt areenalle se taantumuksellinen venäläinen kopla is Berliriissä, joka äskettäin lähetti joukon murhaajia Genuaan siinä uskossa, että Lenin saapuisi sinne. Gerhard Hauptmann suorittaa seurueessa naivin osaa, «parhaat» eivät voisi käsittää murhaajille julistettua kuolemantuomiota — myöntää hän avosydämisesti. Hän ei ylipäänsä voi lainkaan käsittää, että murhaajia kohdeltaisiin tällä tavoin. Ehkäpä näkee hän hengessään Liebk-nechtin, Rosa Luxemburgin, Lan-dauerin ja Kurt Eisnerin murhaajain kohtelun. Kurt Eisnerin murhaaja, kreivi Arcohan vapautettiin ihmisenä, jolla oli tavattoman voimakas isänmaallisuuden tunne, ja hänen kuvansa on sen jälkeen koristanut Baijerin postimerkkejä. Miten ymmärtää tämä? Georg Brandes sen sijaan ei ole naivi, kaikkea muuta mutta ei sitä, päinvastoin tietää hän minkä veroinen on myrkytetty kuula. Hän on vammaankin seurannut sosiali-vallankumouksellisten oikeusjuttua ja tuntee sen raskauttavan ainehis-ton — mitä tuskin voidaan väittää Gerhard Hauptmannista, hän siis tietää mitä hänellä on vakuutettavana. Toiselta puolen ei hän saata olla epätietoinen siitä, että Tanskan porvarillinen lehdistö on järjestelmällisesti salannut oikeusjutun tulokset ja pitää lukijoitaan siinä uskossa ,että tässä on kysymys joukosta jaloja vapaudensankareja. Brandes esiintyy siis — jälleen kerran — väärässä valossa! LÄHETYSKUSTANNUKSETs Canadai doUaristj lähetyksille $3.50 lisämaksu. Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A T Riii &S7 s view Ave. " ' ' B " a d. I Rahavälityksenne ovat Suomessa maksetut va^taanrfr. E meroon 1378 asti viimeiset niistä elok. 12 p, • ^^^^"''^•<*i!'le nj. Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne - Tiedustelkaa hintoja y. m. = Suurimpien valtamerilinjojen Valtuutettu aMamies i BOX 69 VAPAUS, = SUDBURY, ONT E Pilettiliike tehtävä J. V. Kannaston nimeasä. iiiiiiiiiiiiriiininiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiii,,,,,,,^^ «Noita eläinlaiskureja» mökötti talonpoika, kun härät pitkän päivätyön' jälkeen venyivät pitkänään ja kokivat märehtimisen suloista jäl-kinautintoa. «Varastavat minulta maatessaan.» Ja talonpoika pohti, miten saisi-nämä luopumaan märehtimisestä ja syömisestä ylimalkaan. Eräänä päivänä seisoivat nämä kolme härkää pellolla. ' O l i ihana kevätpäivä ja niiden piti juuri kyntää talonpojan kauneinta peltoa. Renki niiden takana vihelteli iloista laulua ja leivosen tiuku raikui ylhäällä siniautereissa. Metsästä viittilöivät vehrytleväiset koivut ja niiailivat niin viehkeästi,« kuin olisivat olleet sorjia, yalkovartisia morsiamia. En puolusta kuolemantuomiota, vastustan sitä sekä ihmisenä että kommunistina. Mutta tekopyhyys on inhottavaa, on suututtavaa nähdä ihmisiä, jotka aikaisemmin vaiet-tuaan kauhistuttavain rikosten suhteen, joita on harjoitettu oikamieli-syyden esitaistelijoita vastaan, nyt yhfäkkiä esiintyvät «parhaiden» nimessä— ihmisyyden nimessä — kuolemantuomioiden johdosta, joita mahdollisesti langetetaan tavallisil le murhaajille. Proletariaatti el ilman muuta saa olla lakastuvan porvarillisen kulttuurin rohdosmies-ten temmellyskenttänä. Sen on pidettävä kiinni omasta moraalistaan, omasta kulttuuristaan, ja se ei saa sallia, että-,?en henkisen elämän lakeja sanelevat ihmiset vain siksi, että puuhailevat ^nusteella ja ky nällä. Parhaat ovat meidän aikanamme proletariaatin omissa riveissä — mikäli porvarit eivät alttiiden musteentuhrijainsa avulla ole heitä vielä murhanneet! Proletariaatti on tällä haavaa elämän eläväin arvojen hautomispaikka. Sen riveissä on sivistyksellä ja ihinisarvolla suurempi suoja kuin missään muualla. Ymmärtäköön se .vain puolustaa näitä arvoja eikä vähimmin «sivistyneitä » vastaan. I 'Kuolemantuomiot ovat aina hirveitä, inutta kaikki kuolemantuomiot eivät kuohuta yhtä voimakkaasti, Häikäileihättömämpää murhaaj asak-kia kuin' sösialivallankumouksellis-ten organiseeraama voidaan tuskin ajatella, se voittaa kyynillisessä eläimellisyydessään jopa kuuluisat Marburgin ylioppilaatkin. Varsin kuvaavaa on myös, että «Heräävä Unkari» on kääntynyt Toisen In-ternationalen johtavain miesten puoleen Saksassa pyynnöllä, että nämä avustaisivat Rathenaun murhaajain ja Hardenin attentaattorien «kristillisessä» puolustuksessa, ja viitataan heidän kantaansa sosialival-lankumouksellisiin nähden. Tullenevatko Brandes ja Hauptmann ja muut kulttuurin suojelijat ilmoittamaan olevansa valmiit, palvelukseen tässäkin? Martin Andersen Nexo, pääsi Kolme härkää Opettavainen tarina mistä Toaasta ' hyvänsä. Talonpojalla oli kolme härkää, kaikki voimakkaita, kärsivällisiä ja uuraita kuten juhdat aina. Ne kiskoivat au^-aa pitkin raskasta pel-lonsarkaa ne vetivät kukkuralleen ahdettuja elovaunnja, ne pyörittävät pyörittämistään riihikiertoa. Tästä hyvästä tanssltutti talonpoika ruoskaansa niiden lautasilla ja viskasi jonkun kerran päivässä niiden eteen ruohonkorren, tiikon silloin tukon tällöin parahiksi sen verran ett^ hengissä pysyivät. Härkäimme povissa alkoi tuntua niin lämpimältä ja kummalta. Ja yhtäkkiä teki ensimmäinen niistä i l - mahypYn. Molemmat toiset pöllä-mystyivät mutta suorittivat pian itsekin häränpyllynsä. Ja hei! Käden käänteessä olivat kaikki kolme juhtaa mitä vallattomimmassa naudan-laukassa. Renki huusi, vannoi ja'juoksi pe-räsSL Mutta lopuksi sai hän tarpeekseen, istui ojan partaalle ja vihelteli ruöhonlehti hampaissa. Ja sitten saapui isäntä] Häneltä raivonhuuto. Kutsui koolle naapurinsa ja kylänmiehet. Heinähangoilla, varstoilla, pyssyillä ja miekoilla varustettuna ryntäsi koko kylän väki ottamaan kiinni uppiniskaisia härkiä. Pap^i selitti,' että härkiin oli mahtanut mennä perkele, kuten ennen sikalaumaan Ge-netsaretin meren partaalla. . Kou-lunopettaja lateli viisauksia luvattomasta uteliaisuudesta ja lääkäri taritsi kaikki latinankieliset haukkumasanat yhdessä kimpussa, miit-ta poliisi otti ylimääräisen nuuska-priisin ja vannoi yksinkiii saavansa härät arestiin. Tällä välin olivat härät joutuneet rehevään apilamahan, joka vi-heriöitsi varsin houkuttelevana ja minkä aarteita he ahtoivat mahaansa sielun riemulla. Sillä heille oli nyt koko maailma yhtä ainoata ilon yrttitarhaa, kuten se oli tähän asti ollut murheen laakso. Mitä piittasivat he talonpojan huudoista? Ne olivat kernaasti valmiit jakamaan apilamaan aarteet hänen kanssaan. Oliko härillä mitään kaunaa ja vihaa isäntäänsä vastaan? Päinvastoin! Talonpoika ei niistä tuntunut niinkään ilkeältä, olihan tämä an tanut niille lämpöisen tallin ja katon pään päälle. Ja miten ystävällisesti hän paraikaa käyttäytyi! Hu-najanmakein sanoin houkutteli se niitä pellon reunalta. «Hyvät uskolliset härkäseni» puheli hän, «palatkaa pian surevan huoltajanne luo. Minullahan on kaunis, lämmin talli kotona. Ja seimi täynnä ihanasti tuoksuvaa heinää. Miksi täällä tallaatte api-lamaata? Ettekö tiedä, että tuore apila puhalluttaa ja pullistuttaa? Oi voi, rakkaat härkäseni, miten kipeästi koskisi minuun jos minun täytyisi teurastaa teidät, jos apila liiaksi pullistuttaisi mahanne!» Mikä härkä olisi voinut vastustaa näin ystävällisiä sanoja? Luonnollisesti palasivat härät yksi toisensa jälkeen isäntänsä luo ja taivuttivat lujat niskansa kiltisti ikeen alle ja tallustelivat koreasti kotiin. Mutta tuskin seisoivat ne vielä kytkettyinä tallissa, kun talonpojan eleet äkkiä muuttuivat. Julmistuneena silmäili hän härkiä ja sivalsi seinältä ruoskan. «Kirotut naudat!» kirkui hän ja iski härkiä voimalnsa perästä selkään ja kupeisiin kunnes hän itse väsyi ja härät vuotivat verta. Härät kavahtivat pystyyn, hy-pähteliyät sinne jä tänne ulvoen tuskasta. Mutta rautainen kytkyin oli luja ja talli ahdas, niin että ne tuottivat rimpuilullaan itselleen vain lisätuskia. Tällöin painoivat ne alas sarvensa ja antautuviat kohtalolleen. Vuodet vierivät. Ja tuh kevät, tunsivat härät vere=- outoa vietettä. Mutta vaip sa salaisuudessa, kun talonpoika ollut näkemässä uskalsivat na , timattoman häränpyllyn. Mu^-, korkealle! Olivathan ne tcH t kesytettyjä, hyödyllisiä vetojuht Ja siksi toiseksi eivät ne o! enään yksimielisiä. Talonpoika näet tehnyt niiden kesken kek= ään eron. Pienintä ja heikoi härkää nimitti se «uskolliseksi - velijakseen». Se ei tosin saa parempaa ruokaa kuin toisetkj mutta sen ies oli silattu hope ja sillä oli ensi paikka tallissa, saksi sai se astella ensimmäis. kaikkien kolmen kiskoessa äuraj «Pidän sinua koko elämäsi aj puheli isäntä tälle haralle, «ja teet velvollisuutesi, niin en teui ta sinua vaan ruokin autuaas loppuusi asti.» Ja hän pidätti ji päivä osan rehusta. «Huoletcon vanhuutesi varalta» selitti talon] ka ällistyneinä tuijottaville här Toista härkää nimitti hän toi' liseksi avukseen», — «Sanon sini kuusi viikkoa etukäteen milloin Ien sinut myymään taikka teui tamaan» lupaili talonpoika, mäii hänelle toisen paikan ja vapi sen lantayaunujen vedosta. Hä kärsi kyllä usein nälkää ja jaj saipa usein iskujakin mutta kuitenkin itseään parempana 1 känä. Kolmatta härkää kutsui taloni ka «rengiksi», eikä pitänyt tarp( lisena sukia sitä taikka useinki antaa raitista vettä ja ruohoa. . ole suurenkaan arvoinen> möki isäntä, «joka päivä voin ostaa ti laisia härkiä tukussa. Jo huom na saatan teurastaa sinut jos pälkähtää päähäni.» . Itse asiassa oli tämä härkä \ tenkin voimakkain ja työteliäin 1 kista. Mutta se oli se ainoa, j talonpoika jonkun verran kammi Tämähän se oli juuri tehnyt ens maisen ilmahypyn silloin mo; monta vuotta sitten! Ja välistä, 1 isäntä oli sitä oikein piessyt, k se päälle sarvineen. Ja niin seisoivat nämä kolme h kää tallissa ja^ jankuttivat kuka > si parhain. Ja pellollakin koetti' ne saada toinen toisensa «destj vetää retuuttamaan. Tätä nau talonpoika partaansa. Hän pikkusen kutkutti ruoskalla <usk lista palvelijaa», kun tämä jo pu «oivallista apua» ja «oivallinen aj puolestaan tärähytti vihan vimm sa «renkiä». Täten oli kaikki parhaassa j jestyksessä. Vain «renki» ynisi 1 haenteisesti toisinaan ja olipa tä; nä raivoa' muistellessaan niuinai kevätpäivää. Mutta toiset härät i kuivat sille ja pitivät yhtä isänn kanssa. Loppujen lopuksi tuli huono vi si. Ei ollut satanut pitkään. Ei ^ ja eikä ruoho ottanut kasvaaksei Talonpoika velkaantui. Ei ollut apna siitä, että hän ' •hensi «rengin» annosta. Sitä käynyt mendidytläminen, se teki kaikkein raskaamman tyc Niinmuodoin vähensi isäiuä m denkin härkäin osuutta. Niin. i toipa näille välistä vähemmänl kuin «rengille». Paremmat härät vähän älliste vät, mutta ymmärsivät ,etti ni hyvälle herralle oli toki tehtä uhrauksia. Tottakai! Mutta pitki ei se vedellyt. Mahat kurisivi ja lopuksi sanoi «oivallinen apu «Minäkin vien kaiken kaikkiae vain härkä, liityn «renkiiiu. • vaati enemmän ruokaa. «Uskollinen palvelija» vitkastj vielä, mutta sitten astui sekin L^a nän luo ja sanoi: «Minäkin oli vain härkä, antakaa ruokaa:» Tällöin kiukustui isäntä. <0n' tämä 'kiitos minun hyvjTde--^äni rähisi se. «Enkö juuri minä k •hottanut sinua loasta, enkö antam sinulle hopealla silattua iestä, sii uskoton palvelija? Enkö minä 1 pauttanut. sinua lannanvedo-ta =
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, September 9, 1922 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1922-09-09 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus220909 |
Description
Title | 1922-09-09-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
lauantaina, syyskuun 9 p. — Saturday, Sep. 9.
No, II
VAPAUS
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy
Sudbaryssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Liberty) , „ ^
The only organ of Finmeh Worker8 fn Canada. Pnb-iBhed
in Sudbury, Ont., cvery Tnesday, Thursday and
Advertising rates 40c per col. inch. «f
iOT Single insertlon 75c. l)iBC0unt on standing advertis»
ment. The Vapaus is the best ndvertising medium among
täifi Finnish Feople in Canada.
flmotushinta kerran iulaistuiste ilnjot"^«'«,^. .^j^'
palstatuumalta. Suurista Omotuksista sekä flmotukBiBto,
Joiden teskstiä ei joka kerta muuteta annetaan tunteva
ilennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c l i ^a
jokaiselta rouistovärsyltä; n»n>enmu»tosilmotukset öoc.
kerta $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 Kerta,
$3 0a (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 ^erta; ba-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c. kerta, $1.00 kolrae-iertaa.
— Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata ro"-
kana. —-—=====r=============
TILAUSHINNAT: , , , ,
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c. , ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
18.00 ja kolme kk. $1.75.
TilaukRia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
|>aitsi asianjjesten joillg on takaukset.
Jo» ette milloin tahansa saa vastausta ensimäiseer
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-
Boonallisella nimel'ä. '
J. V. KANNA STO, Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St, Puhelin 1038. Poatiosote:
Sudbury, Ont.
Be^istered at the Post Office Department, Ottawa, as
Becond class matter. •
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla konttorissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
Saksan panttaus
Role Fahne huomauttaa, ettei Englannin porvariston
voima riittänyt pakottamaan Ranskan imperialisteja
tekemään edellisen haluamia myönnytyksiä Lontoon
konferenssissa, eikä Lloyd George siis voinut
tehdä muuta kuin protesteerata ja välittäen kirjottaa
alle Saksan «tuotannollisen panttauksen» ohjelmaa.
Saksan demokraattinen ja sosialidemokraattinen lehdistö
haaveksi viimeiseen . asti Poincaren epäonnistumista
ja ententen rikkumista. Saksan pikkuporvaristo
uskoo välttävänsä selkäsaunan sulkemalla silmänsä.
Multa enlentekapitaalille on yhdentekevää, panttaakp
ee Saksan näkevänä tai sokeana. Mutta Saksan proletariaatti
älköön antako hallituksen ja hallituslehdis-tön
ilveilyn hämätä itseään. Proletariaatti liittyköön
lujaan vastarintaan. Sen on otettava käsiinsä kapita^
lietiset aryöt, ennenkun sen leipäkin pantataan.
Proletaarimaa d saisi puolustaa
itseaan
• ' .
Eri maiqlen noske^is- ja riippumattomat lehdet
ovat kerrassaan piehtaroineet tekopyhyytensä loassa
sekä sen johdosta, että 'Moskovan vallankumoustri-bunaali
on tuominnut kuolemaan sosialivallankumo-uksellisten
pääsyylliset, eitä sen takia, ettei kuolemantuomioita
ole pantu täytäntöön! Koko tämä mieletön
ulvonta, joka on vain kprvi^ rämisyttävä nousu-kohta
siinä ajojaiidi^sa, jpnlfa, alaisepa neuvostovalta
m syntymällään a^ti ollut maailman porvarilelidistön
}a sen uskollisen seuralaisen, sosialidemokratisen lehdistön
taholta, ei sinäns4 ansaitse mitään erikoista
fauotniota. Näille «proletariaatin äänenkannattajille»
sopii yhtäkt^kki tehdä raivonsa johdosta yhden pienen
kysymyksen: Kuten tunnettua, ovat sosialivallan-kumoukselliset
selittäneet, että he tulevat edelleenkin
kaikin keinoin taistelemaan Venäjän proletaaridikta-tuuria
vastaan, siis myös turvautumaan aseelliseen
haisteluun, murhaamaan ja suorittamaan hävitystöitä.
Ovatko nyt siis järjiltään loksahtaneet sosiali^emo-kratiset
lehdet sitä mieltä, että valtion on vain sen
t^kia, että 'se on proletaarinen, siedettävä aseellista
taistelua olemassaoloaan vastaan, taistelua, jota, jos
se kruunautuisi menestyksellä, Venäjällä seuraisi vanha
tsaarius ja taantumus lyjittuisi arvaamattomassa
määrässä kautta maailman? Kapitalistimaissa ei tämä
samainen lehdistö tiedä mitään sen idirveämpää kuin
kansalaissota — kuinka suunnattoman järjetön oli Suo-menkin
köyhälistön nousu, vaikka se ei ollut muuta
kuin hätäpuolustusla porvariston aseellisia hyökkäyksiä
vastaan! — mutta Venäjään nähden suosittelevat
sitä lämpimästi kaikki, muiden mukana sosialidemo-kratinen
lehdistö, joille maailmantaantumuksen lujil-
«amincn on hengen jä veren asia.
Ja kuitenkin, jos tällä leukojaan loskutlavalla kä-tyrilehdistöllä
olisi rahtunenkaan häpyä jäljellä, pitäisi
sen häpeästä punastuen arvostaa neuvostohallituksen
pitkämielisyyttä, joka tälläkin kertaa on antanut
käydä armon oikeudellisen koston sijasta, pitkämielisyyltä,
joka muodostaa häikäisevän vastakohdan
monelle demokraattisissa ja humaanisissa maissa sattuneille,
porvariston hillitöntä verihekumaa todistaville
tapateamlllö. Englantilaiset gentlemannit hirttivät
Idhcvilkkealoa^ irlantilaiset vai-lankmnoiiBsäiise^^^
l S^ian valkoiset ovat valmistaneet
it^Umi j d i L t e t a B ; to «vaarallisen kommu-n
i ^ > porvarillisten uutistoimislojen kerskaten tie-doittaessa,
että teilaus suoritettiin tavallisen oilceus-istuimen
elkä-kenttäoikeuden päätöksen nojalla. Jalomielinen
demokratia, joka ei enää turvaudu kentläoi-keuksiin,
vaan hirttää yksinkertaisesti' siviilioikeuden
päätöksestä! Ja kirottu neuvostovalta, joka ei hirtä!
Mutta miiksi viitata tapahtumain opetuksiin; ei ole
mitään merkitystä taivaaseen asH huutavilla tosiasioilla,
kun on kysymyksessä proletaarivalian murhaaminen
hinnalla millä tyvänsä! ,
Injunktionihallitus
Yhdysvaltain hallituksen ottama estetuomio rauta-tielakkolaisia
vastaan on kruunaus tuon «vapaan
maan» taantumuksen toimenpiteJsfä tyoläisiään vastaan.
Kun rautatiepohatat olivat jo työläisten jäykän ja asialleen
nskollisen vastarinnan johdosta taipumaisillaan,
riensi Hardingin hallitus injunktionituomion avulla
hävinneitten trustiparoonien puolelle, Konepajatyöläis-ten
ihailtavan sitkeää ja yksimielisiä taistelua ei ole
voitu murtaa, huolimatta sitä, että hallitus on sallinut
rautatieyhtiöt haalimaan kaikenkarvaisia pyssyhurttia
härnäämään ja provoseeraamaan työläisiä ja kun nä
mä eivät ole riittävästi saaneet aikaan epäjärjestystä,
on haalittu lisäksi hallituksen aseistetut joukot näyttämölle.
Nämä ovat lakkaamatta jahdanneet ja ammuskelleet
työläisiä, hajottaneet heidän rauhallisia ko
kouksiaan ja yrittäneet provoseerata kaikenlaisia vä
kivaltaisuuksia. Mutta kun rautatielyöläiset ovat pysyneet
kylmäverisinä, aijotaan heidät estetuomion avulla
ehkäistä lakkovartioinnista ja pannaan liikkeelle ko
konainen armeija Yhdysvaltain apulaismarsalleja tämän
estetuomion varjolla murskaamaan lakkoa.
Tämä toimenpide alkaa jo ärsyttää niinkin vanhoillisia
työväen johtajia kuin Gompers ja hänen luut
nantlinsa. Mutta heidän toimenpiteensä yhäkin rajoit
tuu hallilusherrain sadatteluun. He puhuvat edelleen
«työväen perustuslaillisista oikeuksista», ikäänkuin ka
pitalislinen luokkahallitus pitäisi niitä pyhinä ja loukkaamattomina.
Mutta suuriin työväenjoukkoihin nähden
on näillä mustan taantumuksen räävittömillä hyök-käystoimenpiteillä
suuremmoisen herättävä vaikutus.
Mitä voimakkaimmin alkavat rautatietyöläisten toiset
veljesjärjestöjen osastot ja muut A, F, of L:n uniot
vaatia koko maata käsittävän yleislakon julistamista,
protesteeraamaan taantumuksen äärimäisiä toimenpiteitä
vastaan ja osottavat, että heissä elää soli-darisuus
rautateitten konepajatyömiesten puolesta.
Niinpä itse ukko Gompers tunnustaa, ettei milloinkaan
ennen Yhdysvallan työväenliikkeen historiassa ole
järjestynyt työväki vaalinut niin voimakkaasti yleislakon
julistamista kuin nyt.
Kuitenkin selittää Gompers, ettei A, F. of L:n toimeenpaneva
komitea voi julistaa yleislakkoa, koska
sillä ei muka ole siihen valtaa. Gompers ja hänen
luulnanttinsa eivät kysy valtuuksia eivätkä tutki järjestönsä
perustuslakeja silloin, kun on kyseessä jonkun
radikaalisen, vaikkakin kuinka suuren ja huomattavan
järjestön erottaminen yleisestä työväenliitos-ta
tai joku muu rankaisutoimenpide, jolla radikaalisten
ainesten voimia voidaan heikentää, muttd. kun on
kyseessä toimenpide koko työväenluokan etujen suojelemiseksi
kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vastaan,'
niin hänellä ei ole muka valtuuksia toimia, ja
niin tekee hän työläisten järjestymisen merkityksettömäksi,
riisuus taistelukykyiset joukot aseettomiksi vihollisen
hyökkäyksen edessä.
Sama on laita toisiin rautatietyöläisten veljesliittoihin
nähden. Vaikka he kieltämättä näkevät, että
tällä kertaa kohdistetaan kapilalistiluqkan yhteishyök-käys
konepajatyöläisten järjestöä vastaan ja jos siinä
onnistutaan, seuraa heidän oma vuoronsa, pysyttelevät
he piiolueettomina, seliltäen «sopimuksen» sitovan
heidät pysymään työssä. Ja kun veljesliittojen jäsenet
asestettujen pyssyhurltain häikäilemättömien hyökkäyksien
johdosta ja rautatiekaluston käydessä vaaralliseksi
liikuttaa, ovat tuhansin eri paikoin maata jääneet
pois työstä, ovat veljesliittojen johtajat komentaneet
heidät takaisin, koska «sopimus» velvoittaa niin.
Tämä 080ttaa sangen selvään, että näiltä vanhoillisilta
joHtajilla puuttuu työväen luokkamoraali ja että
he toimivat kokonaan porvarillisen moraalikäsitteen
johtamma, pitäen kiinni sopimuksista joita työnriis-täjät
mitä ankarimmalla vimmalla tallaavat jalkoihinsa,
puhuvat «työläisten perustuslaillisista oikeuksista»,
silloin kun hallitus asestettujen pyssyhurltien ja in-junktionituomioiden
kautta kiroo ne helvettiin. Näiden
taantumuksellisien johtajain kavallus ja petollisuus
työväen asialle on anteeksi antamaton. Ja ehkäpä
tällaisten toimenpiteitten' jatkuminen,, kuin mitä
on tullut esiin tämän konepajatyöläisten lakon aikana,
edes jossain määrin avaa työläisten silmät näkemään,
että heidän ensimäisenä välttämättömänä toimenpiteenään,
saattaakseen itsensä puolustuskuntoon
kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vastaan, on
puhdistaa järjestönsä noista kavaltajajohtajista, jotta
puhdas, rehellinen proletaarisolidarisuus pääsisi kerrankin
näyttämään työväenluokan vihollisille, ketä he
ovat pistäneet.
lilttiumi piratle^
¥@set
esiintyä vain — korkeat herransa ,ailin«IHfll!lfiinMiKllliniWrai!iIill|{OT
selässä. is _ ^ 'mmf Jk A ^ """^"HlUHHif
AndertCD Nexöa purevia totuoluia
«henkisen elaman eduttajista».
— «Yhteiskunnallinen elämä on vältlämättomästi
käytännöllinen^ Kaikki salaperäisyydet, jotka johtavat
keinotekoiset ajatukset mystillisyyteen, tulevat paljas-letuiksi
inhimillisessä käytännössä ja tämän käytännön
käsittämisessä.» — Marx.
~ 1914 vuoden sola oli sen järjestelmän historiassa
mitä jättiläismäisin luhistus, joka murskaa itse
itsensä omissa sisäisissä ristiriidoissaan.
Trotsfcy.
— Proletariaaön diktatuuri on sorrettujen «tuvar-liojoukon
valtajärjestö sortajien kukistamiseksi. —
Lenin.
— Kapitalistinen järjestelmä on luhistumaisillaan
— kommunistisen yhteiskunnan on otettava sen paikka.
— Riistetyn luokan järjestynyt joukkovoima on
tehokkain ase taistelussa kapitalismia vastaan.
Heti sodan puhjettua sain Saksasta
julistuksen, jonka alle olivat
kirjoittaneet eräät .Saksan kaikkein
tunnetuimmat miehet politiikan,
taiteen ja tieteen alalla, ja kehoi-tettiin
minua yhtymään heihin pro-testeeratakseni
— ei eläimellistä
teurastusta vastaan — vaan sen
johdosta, että Saksan kansa oli so-tametoodiensa
takia leimattu raa-kalaiskonsaksi.
Sota oli pakotettu
heille — ulkoapäin! Saksan kansa
oli yhtä sieltia keisarista köyhimyk-seen,
sota hätäpuolustusta — jät-titaistelua
vaivoin hankitun kulttuurin
säilyttämiseksi! Minulle tuotti
jonkun verran päänvaivaa tämä
henkisen elämän edustajain vetou-mus,
edustajain, jotka yleisessä käsityksessä
yhdellä taikka toisella
alalla esiintyivät totuus- ja idealis
mikäsitteiden erikoisina asianajaji
na, kunnes pääsin selville ,että ju
listu* oli lähtöisin Saksan sotajoh
dolta, oli ensimmäisiä sen suunnattoman
propagandan tuotteita, minkä
päämääränä oli maailmanmielia
lan valloittaminen taikka joka tapa
uksessa vaikuttaminen siihen saksalaisen
sotaidean hyväksi. Tie siihen
kulki sivistyneiden, runoilijain
tiedemiesten, ajattelijain, luonnollisesti
ennen kaikkea niiden kautta
joilla suuremmassa taikka pienem
mässä määrässä oli ihmiskunnan kor
va. Ja isivistyksen kannattajat»
tarttuivat heti paikalla koukkuun ja
menivät takaukseen sodasta kulttuuritekijänä
— ainakin sellaisena
kuin sitä käytiin Saksassa, hengen
ja sivistyksen miehet antoivat keveästi
uskotella itselleen, että he
vallitsivat maailman yleistä mielipidettä
ja antoivat eloon herätetyn
turhamaisuuden vietellä itsensä tekoon,
joka vojdaan parhaiten nimittää
sanalla myrkynsekotu».
Vähän myöhemmin uudistui sama
ententen taholla, kulttuurin täytyi
jälleen päästä esiin tällä kertaa
vapaamielisyyden ja edistyksen
seuraamana. «Parhaat miehet» olivat
kirjoittajina tässäkin tapauksessa,
aivut jotka tähän asti olivat
aherrelleet vain jaloimmilla ajatuksilla,
korkeimmilla totuuksilla, ja
saivat he nyt hikoilla. sekoittaak-seen
yhteen ainekset, joilla oli myrkytettävä
kansan sielu.
Näillä hengen suurmiehillä on
"siis joukottain murhia omallatunnollaan?
Ehkä, ehkä eL Sota olisi
kyllä kulkenut Iculkuaan ilman heitäkin.
VallaMaoIijpUU euorittayat
he samaa osaa kuin kbula ja kirkko,
ovat piiskureja. «Henkisen elämän
edustajat» eivät — ja riittävillä
syillä — ole pitkään aikaan suorittaneet
'mitään osaa yhteiskunnan
rakennustyössä vaan olleet vain
ruokavadin koristeina! Mutta oli
joka tapauksessa hyyä saada heidät
mukaan — proletariaatti oli kylliksi
yksinkertainen uskoakseen heihin.
Suuret kansankerrokset uskoivat
todellakin, että oli olemassa miehiä,
jotka taistelivat totuuden ja ihmisarvon
puolesta ja koko sodan
ajan varrottiin alhaaltakäsin heidän
ääntään. Mutta nämä vaikenivat,
kaunosielut, ja ei mikään teurastus
^ pöyristyttävää. Proletariaatti,
joka ei omaksunut mitään ' lakeija-
asemaa yhteiskunnassa, ei ymmärtänyt
heidän äänettömyyttään.
Vasta kun proletariaatti oli tehnyt
lopun sodasta ja jonkun aikaa pitänyt
mahtikeinoja käsissään, saivat
he puhelahjan ja kehoittivat
pidättäväisyyteen — äänillä, jotka
värisivät kulttuurin puolesta.- He
olisivat voineet säästää vaivannäön,
proletariaatti oli huomaavainen
ilman heitäkin — liiankin huomaavainen!
Tämän jalomielisyytensä
sai proletariaatti maksaa juuri voittamansa
vapauden ja satojentuhan-ten
prhaldeh poikienia hengen hinnalla.
Missä olivat silloin nämä humanismin
rummunpäristäjät, kun Suomen
valkoiset Voittonsa jälheen
muriiiasivat 24,000 työlaista, antoivat
näiden menehtyä nälässä, liassa
ja sairauksissa keskitysleireillä
aina siihen asti, kunnes muudan
johtava työnostaja hälytti: Seis,
nyt ei tämä ikäy enään! eihän jää
ketään jäljelle tehdäkseen työtä
meille! Missä olivat he siihen
aikaan, jolloin proletaareja
murhattiin Horth3rn Unkarissa, Puolassa,
Virossa, Baierissa? Viimeksi
ryhdyttiin verilöylyihin kommunisteja
vastaan Rumaniassa. Rumanian
työväenliikkeen johtohenkilöjä vangittiin
sadottain ja piinattiin heitä
vankiloissa. «Berliner Tageblattin»
kirjeenvaihtaja kertoi, että syytettyjä
ei vankiloissa ainoastaan potkittu
ja Tuoskittu, vaan myös tungettiin
helikuvia rautanauloja heidän
kynsiensä alle, jotta he olisivat
käyneet myötämielisemmiksi.
Heitä pistettiin säkkiin yhdessä kis-sain
kanssa ja ristiinnaulittiin sekä
tuikittiin pistimillä kylkiluiden
väliin. Mutta yksikään kulttuurin
paraatihevosista ei tämän johdosta
ole esiintynyt, — sillä he voivat
Mutta nyt ovat he sen sijaan!!
täynnä intoa sosialivallankumouksel-jS
listen murhaajain oikeusjutun joh-is
dosta. Katsokaa vain miten ne lauk-|s
i kaavat esiin yksi toisensa jälkeen, j S
korskuvat paraatissa etujalat kauniisti
ristissä, nyökyttävin päin ja
vihaisesti purren kuolaimiaan —
joku Gerhard Hauptmann, Georg =
Brandes ym. — koko kulttuurisir-j5
kus. He ovat vakuutettuja tehtä-i5
vänsä merkityksestä — tarkkaahan |s
heitä koko maailma. Gerhard Haupt-! S
mann esiintyy «parhaiden nimessä«, 5
vähempihän ei käy kun hän ryhtyy
puolustamaan murhaajia, jotka ovat
s u o r i t taneet kulttuurikäsityöiään
myrkytetyillä kuulilla. Georg Bran-desin
on lähettänyt areenalle se
taantumuksellinen venäläinen kopla is
Berliriissä, joka äskettäin lähetti
joukon murhaajia Genuaan siinä
uskossa, että Lenin saapuisi sinne.
Gerhard Hauptmann suorittaa seurueessa
naivin osaa, «parhaat» eivät
voisi käsittää murhaajille julistettua
kuolemantuomiota — myöntää hän
avosydämisesti. Hän ei ylipäänsä
voi lainkaan käsittää, että murhaajia
kohdeltaisiin tällä tavoin. Ehkäpä
näkee hän hengessään Liebk-nechtin,
Rosa Luxemburgin, Lan-dauerin
ja Kurt Eisnerin murhaajain
kohtelun. Kurt Eisnerin murhaaja,
kreivi Arcohan vapautettiin
ihmisenä, jolla oli tavattoman voimakas
isänmaallisuuden tunne, ja
hänen kuvansa on sen jälkeen koristanut
Baijerin postimerkkejä. Miten
ymmärtää tämä?
Georg Brandes sen sijaan ei ole
naivi, kaikkea muuta mutta ei sitä,
päinvastoin tietää hän minkä veroinen
on myrkytetty kuula. Hän
on vammaankin seurannut sosiali-vallankumouksellisten
oikeusjuttua
ja tuntee sen raskauttavan ainehis-ton
— mitä tuskin voidaan väittää
Gerhard Hauptmannista, hän siis
tietää mitä hänellä on vakuutettavana.
Toiselta puolen ei hän saata
olla epätietoinen siitä, että Tanskan
porvarillinen lehdistö on järjestelmällisesti
salannut oikeusjutun
tulokset ja pitää lukijoitaan siinä
uskossa ,että tässä on kysymys joukosta
jaloja vapaudensankareja.
Brandes esiintyy siis — jälleen kerran
— väärässä valossa!
LÄHETYSKUSTANNUKSETs
Canadai
doUaristj
lähetyksille $3.50 lisämaksu.
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A T Riii &S7
s view Ave. " ' ' B " a d.
I Rahavälityksenne ovat Suomessa maksetut va^taanrfr.
E meroon 1378 asti viimeiset niistä elok. 12 p, • ^^^^"''^•<*i!'le nj.
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne
- Tiedustelkaa hintoja y. m.
= Suurimpien valtamerilinjojen Valtuutettu aMamies
i BOX 69 VAPAUS,
= SUDBURY, ONT
E Pilettiliike tehtävä J. V. Kannaston nimeasä.
iiiiiiiiiiiiriiininiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiii,,,,,,,^^
«Noita eläinlaiskureja» mökötti
talonpoika, kun härät pitkän päivätyön'
jälkeen venyivät pitkänään ja
kokivat märehtimisen suloista jäl-kinautintoa.
«Varastavat minulta
maatessaan.»
Ja talonpoika pohti, miten saisi-nämä
luopumaan märehtimisestä ja
syömisestä ylimalkaan.
Eräänä päivänä seisoivat nämä
kolme härkää pellolla. ' O l i ihana
kevätpäivä ja niiden piti juuri kyntää
talonpojan kauneinta peltoa.
Renki niiden takana vihelteli
iloista laulua ja leivosen tiuku raikui
ylhäällä siniautereissa. Metsästä
viittilöivät vehrytleväiset koivut
ja niiailivat niin viehkeästi,« kuin
olisivat olleet sorjia, yalkovartisia
morsiamia.
En puolusta kuolemantuomiota,
vastustan sitä sekä ihmisenä että
kommunistina. Mutta tekopyhyys
on inhottavaa, on suututtavaa nähdä
ihmisiä, jotka aikaisemmin vaiet-tuaan
kauhistuttavain rikosten suhteen,
joita on harjoitettu oikamieli-syyden
esitaistelijoita vastaan, nyt
yhfäkkiä esiintyvät «parhaiden» nimessä—
ihmisyyden nimessä —
kuolemantuomioiden johdosta, joita
mahdollisesti langetetaan tavallisil
le murhaajille. Proletariaatti el
ilman muuta saa olla lakastuvan
porvarillisen kulttuurin rohdosmies-ten
temmellyskenttänä. Sen on pidettävä
kiinni omasta moraalistaan,
omasta kulttuuristaan, ja se ei saa
sallia, että-,?en henkisen elämän lakeja
sanelevat ihmiset vain siksi,
että puuhailevat ^nusteella ja ky
nällä. Parhaat ovat meidän aikanamme
proletariaatin omissa riveissä
— mikäli porvarit eivät alttiiden
musteentuhrijainsa avulla ole heitä
vielä murhanneet! Proletariaatti
on tällä haavaa elämän eläväin arvojen
hautomispaikka. Sen riveissä
on sivistyksellä ja ihinisarvolla suurempi
suoja kuin missään muualla.
Ymmärtäköön se .vain puolustaa näitä
arvoja eikä vähimmin «sivistyneitä
» vastaan. I
'Kuolemantuomiot ovat aina hirveitä,
inutta kaikki kuolemantuomiot
eivät kuohuta yhtä voimakkaasti,
Häikäileihättömämpää murhaaj asak-kia
kuin' sösialivallankumouksellis-ten
organiseeraama voidaan tuskin
ajatella, se voittaa kyynillisessä
eläimellisyydessään jopa kuuluisat
Marburgin ylioppilaatkin. Varsin
kuvaavaa on myös, että «Heräävä
Unkari» on kääntynyt Toisen In-ternationalen
johtavain miesten puoleen
Saksassa pyynnöllä, että nämä
avustaisivat Rathenaun murhaajain
ja Hardenin attentaattorien
«kristillisessä» puolustuksessa, ja viitataan
heidän kantaansa sosialival-lankumouksellisiin
nähden.
Tullenevatko Brandes ja Hauptmann
ja muut kulttuurin suojelijat
ilmoittamaan olevansa valmiit, palvelukseen
tässäkin?
Martin Andersen Nexo,
pääsi
Kolme härkää
Opettavainen tarina mistä Toaasta
' hyvänsä.
Talonpojalla oli kolme härkää,
kaikki voimakkaita, kärsivällisiä ja
uuraita kuten juhdat aina. Ne
kiskoivat au^-aa pitkin raskasta pel-lonsarkaa
ne vetivät kukkuralleen
ahdettuja elovaunnja, ne pyörittävät
pyörittämistään riihikiertoa.
Tästä hyvästä tanssltutti talonpoika
ruoskaansa niiden lautasilla ja
viskasi jonkun kerran päivässä niiden
eteen ruohonkorren, tiikon silloin
tukon tällöin parahiksi sen verran
ett^ hengissä pysyivät.
Härkäimme povissa alkoi tuntua
niin lämpimältä ja kummalta. Ja
yhtäkkiä teki ensimmäinen niistä i l -
mahypYn. Molemmat toiset pöllä-mystyivät
mutta suorittivat pian itsekin
häränpyllynsä. Ja hei! Käden
käänteessä olivat kaikki kolme juhtaa
mitä vallattomimmassa naudan-laukassa.
Renki huusi, vannoi ja'juoksi pe-räsSL
Mutta lopuksi sai hän tarpeekseen,
istui ojan partaalle ja
vihelteli ruöhonlehti hampaissa.
Ja sitten saapui isäntä] Häneltä
raivonhuuto. Kutsui koolle
naapurinsa ja kylänmiehet. Heinähangoilla,
varstoilla, pyssyillä ja
miekoilla varustettuna ryntäsi koko
kylän väki ottamaan kiinni uppiniskaisia
härkiä. Pap^i selitti,' että
härkiin oli mahtanut mennä perkele,
kuten ennen sikalaumaan Ge-netsaretin
meren partaalla. . Kou-lunopettaja
lateli viisauksia luvattomasta
uteliaisuudesta ja lääkäri
taritsi kaikki latinankieliset haukkumasanat
yhdessä kimpussa, miit-ta
poliisi otti ylimääräisen nuuska-priisin
ja vannoi yksinkiii saavansa
härät arestiin.
Tällä välin olivat härät joutuneet
rehevään apilamahan, joka vi-heriöitsi
varsin houkuttelevana ja
minkä aarteita he ahtoivat mahaansa
sielun riemulla. Sillä heille oli
nyt koko maailma yhtä ainoata ilon
yrttitarhaa, kuten se oli tähän asti
ollut murheen laakso.
Mitä piittasivat he talonpojan
huudoista? Ne olivat kernaasti valmiit
jakamaan apilamaan aarteet
hänen kanssaan.
Oliko härillä mitään kaunaa ja
vihaa isäntäänsä vastaan? Päinvastoin!
Talonpoika ei niistä tuntunut
niinkään ilkeältä, olihan tämä an
tanut niille lämpöisen tallin ja katon
pään päälle. Ja miten ystävällisesti
hän paraikaa käyttäytyi! Hu-najanmakein
sanoin houkutteli se
niitä pellon reunalta.
«Hyvät uskolliset härkäseni» puheli
hän, «palatkaa pian surevan
huoltajanne luo. Minullahan on
kaunis, lämmin talli kotona. Ja
seimi täynnä ihanasti tuoksuvaa
heinää. Miksi täällä tallaatte api-lamaata?
Ettekö tiedä, että tuore
apila puhalluttaa ja pullistuttaa?
Oi voi, rakkaat härkäseni, miten kipeästi
koskisi minuun jos minun
täytyisi teurastaa teidät, jos apila
liiaksi pullistuttaisi mahanne!»
Mikä härkä olisi voinut vastustaa
näin ystävällisiä sanoja? Luonnollisesti
palasivat härät yksi toisensa
jälkeen isäntänsä luo ja taivuttivat
lujat niskansa kiltisti ikeen alle ja
tallustelivat koreasti kotiin.
Mutta tuskin seisoivat ne vielä
kytkettyinä tallissa, kun talonpojan
eleet äkkiä muuttuivat. Julmistuneena
silmäili hän härkiä ja sivalsi
seinältä ruoskan.
«Kirotut naudat!» kirkui hän ja
iski härkiä voimalnsa perästä selkään
ja kupeisiin kunnes hän itse
väsyi ja härät vuotivat verta.
Härät kavahtivat pystyyn, hy-pähteliyät
sinne jä tänne ulvoen
tuskasta. Mutta rautainen kytkyin
oli luja ja talli ahdas, niin että ne
tuottivat rimpuilullaan itselleen
vain lisätuskia. Tällöin painoivat
ne alas sarvensa ja antautuviat kohtalolleen.
Vuodet vierivät. Ja
tuh kevät, tunsivat härät vere=-
outoa vietettä. Mutta vaip
sa salaisuudessa, kun talonpoika
ollut näkemässä uskalsivat na ,
timattoman häränpyllyn. Mu^-,
korkealle! Olivathan ne tcH t
kesytettyjä, hyödyllisiä vetojuht
Ja siksi toiseksi eivät ne o!
enään yksimielisiä. Talonpoika
näet tehnyt niiden kesken kek=
ään eron. Pienintä ja heikoi
härkää nimitti se «uskolliseksi -
velijakseen». Se ei tosin saa
parempaa ruokaa kuin toisetkj
mutta sen ies oli silattu hope
ja sillä oli ensi paikka tallissa,
saksi sai se astella ensimmäis.
kaikkien kolmen kiskoessa äuraj
«Pidän sinua koko elämäsi aj
puheli isäntä tälle haralle, «ja
teet velvollisuutesi, niin en teui
ta sinua vaan ruokin autuaas
loppuusi asti.» Ja hän pidätti ji
päivä osan rehusta. «Huoletcon
vanhuutesi varalta» selitti talon]
ka ällistyneinä tuijottaville här
Toista härkää nimitti hän toi'
liseksi avukseen», — «Sanon sini
kuusi viikkoa etukäteen milloin
Ien sinut myymään taikka teui
tamaan» lupaili talonpoika, mäii
hänelle toisen paikan ja vapi
sen lantayaunujen vedosta. Hä
kärsi kyllä usein nälkää ja jaj
saipa usein iskujakin mutta
kuitenkin itseään parempana 1
känä.
Kolmatta härkää kutsui taloni
ka «rengiksi», eikä pitänyt tarp(
lisena sukia sitä taikka useinki
antaa raitista vettä ja ruohoa. .
ole suurenkaan arvoinen> möki
isäntä, «joka päivä voin ostaa ti
laisia härkiä tukussa. Jo huom
na saatan teurastaa sinut jos
pälkähtää päähäni.»
. Itse asiassa oli tämä härkä \
tenkin voimakkain ja työteliäin 1
kista. Mutta se oli se ainoa, j
talonpoika jonkun verran kammi
Tämähän se oli juuri tehnyt ens
maisen ilmahypyn silloin mo;
monta vuotta sitten! Ja välistä, 1
isäntä oli sitä oikein piessyt, k
se päälle sarvineen.
Ja niin seisoivat nämä kolme h
kää tallissa ja^ jankuttivat kuka >
si parhain. Ja pellollakin koetti'
ne saada toinen toisensa «destj
vetää retuuttamaan. Tätä nau
talonpoika partaansa. Hän pikkusen kutkutti ruoskalla |
Tags
Comments
Post a Comment for 1922-09-09-02