Vapaus, September 9, 1922

              lauantaina, syyskuun 9 p. — Saturday, Sep. 9.
No, II
VAPAUS
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy
Sudbaryssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Liberty) , „ ^
The only organ of Finmeh Worker8 fn Canada. Pnb-iBhed
in Sudbury, Ont., cvery Tnesday, Thursday and
Advertising rates 40c per col. inch. «f
iOT Single insertlon 75c. l)iBC0unt on standing advertis»
ment. The Vapaus is the best ndvertising medium among
täifi Finnish Feople in Canada.
flmotushinta kerran iulaistuiste ilnjot"^«'«,^. .^j^'
palstatuumalta. Suurista Omotuksista sekä flmotukBiBto,
Joiden teskstiä ei joka kerta muuteta annetaan tunteva
ilennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c l i ^a
jokaiselta rouistovärsyltä; n»n>enmu»tosilmotukset öoc.
kerta $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 Kerta,
$3 0a (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 ^erta; ba-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c. kerta, $1.00 kolrae-iertaa.
— Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata ro"-
kana. —-—=====r=============
TILAUSHINNAT: , , , ,
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c. , ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
18.00 ja kolme kk. $1.75.
TilaukRia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
|>aitsi asianjjesten joillg on takaukset.
Jo» ette milloin tahansa saa vastausta ensimäiseer
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-
Boonallisella nimel'ä. '
J. V. KANNA STO, Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St, Puhelin 1038. Poatiosote:
Sudbury, Ont.
Be^istered at the Post Office Department, Ottawa, as
Becond class matter. •
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
Saksan panttaus
Role Fahne huomauttaa, ettei Englannin porvaris­ton
voima riittänyt pakottamaan Ranskan imperialis­teja
tekemään edellisen haluamia myönnytyksiä Lon­toon
konferenssissa, eikä Lloyd George siis voinut
tehdä muuta kuin protesteerata ja välittäen kirjottaa
alle Saksan «tuotannollisen panttauksen» ohjelmaa.
Saksan demokraattinen ja sosialidemokraattinen leh­distö
haaveksi viimeiseen . asti Poincaren epäonnistu­mista
ja ententen rikkumista. Saksan pikkuporvaristo
uskoo välttävänsä selkäsaunan sulkemalla silmänsä.
Multa enlentekapitaalille on yhdentekevää, panttaakp
ee Saksan näkevänä tai sokeana. Mutta Saksan pro­letariaatti
älköön antako hallituksen ja hallituslehdis-tön
ilveilyn hämätä itseään. Proletariaatti liittyköön
lujaan vastarintaan. Sen on otettava käsiinsä kapita^
lietiset aryöt, ennenkun sen leipäkin pantataan.
Proletaarimaa d saisi puolustaa
itseaan
• ' .
Eri maiqlen noske^is- ja riippumattomat lehdet
ovat kerrassaan piehtaroineet tekopyhyytensä loassa
sekä sen johdosta, että 'Moskovan vallankumoustri-bunaali
on tuominnut kuolemaan sosialivallankumo-uksellisten
pääsyylliset, eitä sen takia, ettei kuole­mantuomioita
ole pantu täytäntöön! Koko tämä mie­letön
ulvonta, joka on vain kprvi^ rämisyttävä nousu-kohta
siinä ajojaiidi^sa, jpnlfa, alaisepa neuvostovalta
m syntymällään a^ti ollut maailman porvarilelidistön
}a sen uskollisen seuralaisen, sosialidemokratisen leh­distön
taholta, ei sinäns4 ansaitse mitään erikoista
fauotniota. Näille «proletariaatin äänenkannattajille»
sopii yhtäkt^kki tehdä raivonsa johdosta yhden pie­nen
kysymyksen: Kuten tunnettua, ovat sosialivallan-kumoukselliset
selittäneet, että he tulevat edelleenkin
kaikin keinoin taistelemaan Venäjän proletaaridikta-tuuria
vastaan, siis myös turvautumaan aseelliseen
haisteluun, murhaamaan ja suorittamaan hävitystöitä.
Ovatko nyt siis järjiltään loksahtaneet sosiali^emo-kratiset
lehdet sitä mieltä, että valtion on vain sen
t^kia, että 'se on proletaarinen, siedettävä aseellista
taistelua olemassaoloaan vastaan, taistelua, jota, jos
se kruunautuisi menestyksellä, Venäjällä seuraisi van­ha
tsaarius ja taantumus lyjittuisi arvaamattomassa
määrässä kautta maailman? Kapitalistimaissa ei tämä
samainen lehdistö tiedä mitään sen idirveämpää kuin
kansalaissota — kuinka suunnattoman järjetön oli Suo-menkin
köyhälistön nousu, vaikka se ei ollut muuta
kuin hätäpuolustusla porvariston aseellisia hyökkäyk­siä
vastaan! — mutta Venäjään nähden suosittelevat
sitä lämpimästi kaikki, muiden mukana sosialidemo-kratinen
lehdistö, joille maailmantaantumuksen lujil-
«amincn on hengen jä veren asia.
Ja kuitenkin, jos tällä leukojaan loskutlavalla kä-tyrilehdistöllä
olisi rahtunenkaan häpyä jäljellä, pi­täisi
sen häpeästä punastuen arvostaa neuvostohalli­tuksen
pitkämielisyyttä, joka tälläkin kertaa on anta­nut
käydä armon oikeudellisen koston sijasta, pitkä­mielisyyltä,
joka muodostaa häikäisevän vastakohdan
monelle demokraattisissa ja humaanisissa maissa sat­tuneille,
porvariston hillitöntä verihekumaa todista­ville
tapateamlllö. Englantilaiset gentlemannit hirttivät
Idhcvilkkealoa^ irlantilaiset vai-lankmnoiiBsäiise^^^
l S^ian valkoiset ovat valmistaneet
it^Umi j d i L t e t a B ; to «vaarallisen kommu-n
i ^ > porvarillisten uutistoimislojen kerskaten tie-doittaessa,
että teilaus suoritettiin tavallisen oilceus-istuimen
elkä-kenttäoikeuden päätöksen nojalla. Jalo­mielinen
demokratia, joka ei enää turvaudu kentläoi-keuksiin,
vaan hirttää yksinkertaisesti' siviilioikeuden
päätöksestä! Ja kirottu neuvostovalta, joka ei hirtä!
Mutta miiksi viitata tapahtumain opetuksiin; ei ole
mitään merkitystä taivaaseen asH huutavilla tosiasioil­la,
kun on kysymyksessä proletaarivalian murhaami­nen
hinnalla millä tyvänsä! ,
Injunktionihallitus
Yhdysvaltain hallituksen ottama estetuomio rauta-tielakkolaisia
vastaan on kruunaus tuon «vapaan
maan» taantumuksen toimenpiteJsfä tyoläisiään vastaan.
Kun rautatiepohatat olivat jo työläisten jäykän ja asi­alleen
nskollisen vastarinnan johdosta taipumaisillaan,
riensi Hardingin hallitus injunktionituomion avulla
hävinneitten trustiparoonien puolelle, Konepajatyöläis-ten
ihailtavan sitkeää ja yksimielisiä taistelua ei ole
voitu murtaa, huolimatta sitä, että hallitus on sallinut
rautatieyhtiöt haalimaan kaikenkarvaisia pyssyhurttia
härnäämään ja provoseeraamaan työläisiä ja kun nä
mä eivät ole riittävästi saaneet aikaan epäjärjestystä,
on haalittu lisäksi hallituksen aseistetut joukot näyt­tämölle.
Nämä ovat lakkaamatta jahdanneet ja am­muskelleet
työläisiä, hajottaneet heidän rauhallisia ko
kouksiaan ja yrittäneet provoseerata kaikenlaisia vä
kivaltaisuuksia. Mutta kun rautatielyöläiset ovat pysy­neet
kylmäverisinä, aijotaan heidät estetuomion avulla
ehkäistä lakkovartioinnista ja pannaan liikkeelle ko
konainen armeija Yhdysvaltain apulaismarsalleja tä­män
estetuomion varjolla murskaamaan lakkoa.
Tämä toimenpide alkaa jo ärsyttää niinkin van­hoillisia
työväen johtajia kuin Gompers ja hänen luut
nantlinsa. Mutta heidän toimenpiteensä yhäkin rajoit
tuu hallilusherrain sadatteluun. He puhuvat edelleen
«työväen perustuslaillisista oikeuksista», ikäänkuin ka
pitalislinen luokkahallitus pitäisi niitä pyhinä ja louk­kaamattomina.
Mutta suuriin työväenjoukkoihin näh­den
on näillä mustan taantumuksen räävittömillä hyök-käystoimenpiteillä
suuremmoisen herättävä vaikutus.
Mitä voimakkaimmin alkavat rautatietyöläisten toiset
veljesjärjestöjen osastot ja muut A, F, of L:n uniot
vaatia koko maata käsittävän yleislakon julistamista,
protesteeraamaan taantumuksen äärimäisiä toimenpi­teitä
vastaan ja osottavat, että heissä elää soli-darisuus
rautateitten konepajatyömiesten puolesta.
Niinpä itse ukko Gompers tunnustaa, ettei milloin­kaan
ennen Yhdysvallan työväenliikkeen historiassa ole
järjestynyt työväki vaalinut niin voimakkaasti yleis­lakon
julistamista kuin nyt.
Kuitenkin selittää Gompers, ettei A, F. of L:n toi­meenpaneva
komitea voi julistaa yleislakkoa, koska
sillä ei muka ole siihen valtaa. Gompers ja hänen
luulnanttinsa eivät kysy valtuuksia eivätkä tutki jär­jestönsä
perustuslakeja silloin, kun on kyseessä jon­kun
radikaalisen, vaikkakin kuinka suuren ja huo­mattavan
järjestön erottaminen yleisestä työväenliitos-ta
tai joku muu rankaisutoimenpide, jolla radikaalis­ten
ainesten voimia voidaan heikentää, muttd. kun on
kyseessä toimenpide koko työväenluokan etujen suo­jelemiseksi
kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vas­taan,'
niin hänellä ei ole muka valtuuksia toimia, ja
niin tekee hän työläisten järjestymisen merkityksettö­mäksi,
riisuus taistelukykyiset joukot aseettomiksi vi­hollisen
hyökkäyksen edessä.
Sama on laita toisiin rautatietyöläisten veljesliit­toihin
nähden. Vaikka he kieltämättä näkevät, että
tällä kertaa kohdistetaan kapilalistiluqkan yhteishyök-käys
konepajatyöläisten järjestöä vastaan ja jos siinä
onnistutaan, seuraa heidän oma vuoronsa, pysyttelevät
he piiolueettomina, seliltäen «sopimuksen» sitovan
heidät pysymään työssä. Ja kun veljesliittojen jäsenet
asestettujen pyssyhurltain häikäilemättömien hyökkä­yksien
johdosta ja rautatiekaluston käydessä vaaral­liseksi
liikuttaa, ovat tuhansin eri paikoin maata jää­neet
pois työstä, ovat veljesliittojen johtajat komen­taneet
heidät takaisin, koska «sopimus» velvoittaa niin.
Tämä 080ttaa sangen selvään, että näiltä vanhoilli­silta
joHtajilla puuttuu työväen luokkamoraali ja että
he toimivat kokonaan porvarillisen moraalikäsitteen
johtamma, pitäen kiinni sopimuksista joita työnriis-täjät
mitä ankarimmalla vimmalla tallaavat jalkoihin­sa,
puhuvat «työläisten perustuslaillisista oikeuksista»,
silloin kun hallitus asestettujen pyssyhurltien ja in-junktionituomioiden
kautta kiroo ne helvettiin. Näi­den
taantumuksellisien johtajain kavallus ja petolli­suus
työväen asialle on anteeksi antamaton. Ja eh­käpä
tällaisten toimenpiteitten' jatkuminen,, kuin mitä
on tullut esiin tämän konepajatyöläisten lakon aika­na,
edes jossain määrin avaa työläisten silmät näke­mään,
että heidän ensimäisenä välttämättömänä toi­menpiteenään,
saattaakseen itsensä puolustuskuntoon
kapitalistisen rosvolauman hyökkäyksiä vastaan, on
puhdistaa järjestönsä noista kavaltajajohtajista, jotta
puhdas, rehellinen proletaarisolidarisuus pääsisi ker­rankin
näyttämään työväenluokan vihollisille, ketä he
ovat pistäneet.
lilttiumi piratle^
¥@set
esiintyä vain — korkeat herransa ,ailin«IHfll!lfiinMiKllliniWrai!iIill|{OT
selässä. is _ ^ 'mmf Jk A ^ """^"HlUHHif
AndertCD Nexöa purevia totuoluia
«henkisen elaman eduttajista».
— «Yhteiskunnallinen elämä on vältlämättomästi
käytännöllinen^ Kaikki salaperäisyydet, jotka johtavat
keinotekoiset ajatukset mystillisyyteen, tulevat paljas-letuiksi
inhimillisessä käytännössä ja tämän käytän­nön
käsittämisessä.» — Marx.
~ 1914 vuoden sola oli sen järjestelmän historias­sa
mitä jättiläismäisin luhistus, joka murskaa itse
itsensä omissa sisäisissä ristiriidoissaan.
Trotsfcy.
— Proletariaaön diktatuuri on sorrettujen «tuvar-liojoukon
valtajärjestö sortajien kukistamiseksi. —
Lenin.
— Kapitalistinen järjestelmä on luhistumaisillaan
— kommunistisen yhteiskunnan on otettava sen paik­ka.
— Riistetyn luokan järjestynyt joukkovoima on
tehokkain ase taistelussa kapitalismia vastaan.
Heti sodan puhjettua sain Sak­sasta
julistuksen, jonka alle olivat
kirjoittaneet eräät .Saksan kaikkein
tunnetuimmat miehet politiikan,
taiteen ja tieteen alalla, ja kehoi-tettiin
minua yhtymään heihin pro-testeeratakseni
— ei eläimellistä
teurastusta vastaan — vaan sen
johdosta, että Saksan kansa oli so-tametoodiensa
takia leimattu raa-kalaiskonsaksi.
Sota oli pakotettu
heille — ulkoapäin! Saksan kansa
oli yhtä sieltia keisarista köyhimyk-seen,
sota hätäpuolustusta — jät-titaistelua
vaivoin hankitun kult­tuurin
säilyttämiseksi! Minulle tuot­ti
jonkun verran päänvaivaa tämä
henkisen elämän edustajain vetou-mus,
edustajain, jotka yleisessä kä­sityksessä
yhdellä taikka toisella
alalla esiintyivät totuus- ja idealis
mikäsitteiden erikoisina asianajaji
na, kunnes pääsin selville ,että ju
listu* oli lähtöisin Saksan sotajoh
dolta, oli ensimmäisiä sen suunnat­toman
propagandan tuotteita, min­kä
päämääränä oli maailmanmielia
lan valloittaminen taikka joka tapa
uksessa vaikuttaminen siihen sak­salaisen
sotaidean hyväksi. Tie sii­hen
kulki sivistyneiden, runoilijain
tiedemiesten, ajattelijain, luonnol­lisesti
ennen kaikkea niiden kautta
joilla suuremmassa taikka pienem
mässä määrässä oli ihmiskunnan kor
va. Ja isivistyksen kannattajat»
tarttuivat heti paikalla koukkuun ja
menivät takaukseen sodasta kult­tuuritekijänä
— ainakin sellaisena
kuin sitä käytiin Saksassa, hengen
ja sivistyksen miehet antoivat ke­veästi
uskotella itselleen, että he
vallitsivat maailman yleistä mieli­pidettä
ja antoivat eloon herätetyn
turhamaisuuden vietellä itsensä te­koon,
joka vojdaan parhaiten nimit­tää
sanalla myrkynsekotu».
Vähän myöhemmin uudistui sa­ma
ententen taholla, kulttuurin täy­tyi
jälleen päästä esiin tällä ker­taa
vapaamielisyyden ja edistyksen
seuraamana. «Parhaat miehet» oli­vat
kirjoittajina tässäkin tapaukses­sa,
aivut jotka tähän asti olivat
aherrelleet vain jaloimmilla ajatuk­silla,
korkeimmilla totuuksilla, ja
saivat he nyt hikoilla. sekoittaak-seen
yhteen ainekset, joilla oli myr­kytettävä
kansan sielu.
Näillä hengen suurmiehillä on
"siis joukottain murhia omallatun­nollaan?
Ehkä, ehkä eL Sota olisi
kyllä kulkenut Iculkuaan ilman hei­täkin.
VallaMaoIijpUU euorittayat
he samaa osaa kuin kbula ja kirk­ko,
ovat piiskureja. «Henkisen elä­män
edustajat» eivät — ja riittävil­lä
syillä — ole pitkään aikaan suo­rittaneet
'mitään osaa yhteiskunnan
rakennustyössä vaan olleet vain
ruokavadin koristeina! Mutta oli
joka tapauksessa hyyä saada heidät
mukaan — proletariaatti oli kylliksi
yksinkertainen uskoakseen heihin.
Suuret kansankerrokset uskoivat
todellakin, että oli olemassa mie­hiä,
jotka taistelivat totuuden ja ih­misarvon
puolesta ja koko sodan
ajan varrottiin alhaaltakäsin hei­dän
ääntään. Mutta nämä vaikeni­vat,
kaunosielut, ja ei mikään teu­rastus
^ pöyristyttävää. Proletariaat­ti,
joka ei omaksunut mitään ' la­keija-
asemaa yhteiskunnassa, ei ym­märtänyt
heidän äänettömyyttään.
Vasta kun proletariaatti oli tehnyt
lopun sodasta ja jonkun aikaa pi­tänyt
mahtikeinoja käsissään, sai­vat
he puhelahjan ja kehoittivat
pidättäväisyyteen — äänillä, jotka
värisivät kulttuurin puolesta.- He
olisivat voineet säästää vaivannä­ön,
proletariaatti oli huomaavainen
ilman heitäkin — liiankin huomaa­vainen!
Tämän jalomielisyytensä
sai proletariaatti maksaa juuri voit­tamansa
vapauden ja satojentuhan-ten
prhaldeh poikienia hengen hin­nalla.
Missä olivat silloin nämä huma­nismin
rummunpäristäjät, kun Suo­men
valkoiset Voittonsa jälheen
muriiiasivat 24,000 työlaista, antoi­vat
näiden menehtyä nälässä, lias­sa
ja sairauksissa keskitysleireillä
aina siihen asti, kunnes muudan
johtava työnostaja hälytti: Seis,
nyt ei tämä ikäy enään! eihän jää
ketään jäljelle tehdäkseen työtä
meille! Missä olivat he sii­hen
aikaan, jolloin proletaareja
murhattiin Horth3rn Unkarissa, Puo­lassa,
Virossa, Baierissa? Viimeksi
ryhdyttiin verilöylyihin kommuniste­ja
vastaan Rumaniassa. Rumanian
työväenliikkeen johtohenkilöjä van­gittiin
sadottain ja piinattiin heitä
vankiloissa. «Berliner Tageblattin»
kirjeenvaihtaja kertoi, että syytet­tyjä
ei vankiloissa ainoastaan pot­kittu
ja Tuoskittu, vaan myös tun­gettiin
helikuvia rautanauloja hei­dän
kynsiensä alle, jotta he olisi­vat
käyneet myötämielisemmiksi.
Heitä pistettiin säkkiin yhdessä kis-sain
kanssa ja ristiinnaulittiin se­kä
tuikittiin pistimillä kylkiluiden
väliin. Mutta yksikään kulttuurin
paraatihevosista ei tämän johdosta
ole esiintynyt, — sillä he voivat
Mutta nyt ovat he sen sijaan!!
täynnä intoa sosialivallankumouksel-jS
listen murhaajain oikeusjutun joh-is
dosta. Katsokaa vain miten ne lauk-|s
i kaavat esiin yksi toisensa jälkeen, j S
korskuvat paraatissa etujalat kau­niisti
ristissä, nyökyttävin päin ja
vihaisesti purren kuolaimiaan —
joku Gerhard Hauptmann, Georg =
Brandes ym. — koko kulttuurisir-j5
kus. He ovat vakuutettuja tehtä-i5
vänsä merkityksestä — tarkkaahan |s
heitä koko maailma. Gerhard Haupt-! S
mann esiintyy «parhaiden nimessä«, 5
vähempihän ei käy kun hän ryhtyy
puolustamaan murhaajia, jotka ovat
s u o r i t taneet kulttuurikäsityöiään
myrkytetyillä kuulilla. Georg Bran-desin
on lähettänyt areenalle se
taantumuksellinen venäläinen kopla is
Berliriissä, joka äskettäin lähetti
joukon murhaajia Genuaan siinä
uskossa, että Lenin saapuisi sinne.
Gerhard Hauptmann suorittaa seu­rueessa
naivin osaa, «parhaat» eivät
voisi käsittää murhaajille julistettua
kuolemantuomiota — myöntää hän
avosydämisesti. Hän ei ylipäänsä
voi lainkaan käsittää, että murhaa­jia
kohdeltaisiin tällä tavoin. Eh­käpä
näkee hän hengessään Liebk-nechtin,
Rosa Luxemburgin, Lan-dauerin
ja Kurt Eisnerin murhaa­jain
kohtelun. Kurt Eisnerin mur­haaja,
kreivi Arcohan vapautettiin
ihmisenä, jolla oli tavattoman voi­makas
isänmaallisuuden tunne, ja
hänen kuvansa on sen jälkeen ko­ristanut
Baijerin postimerkkejä. Mi­ten
ymmärtää tämä?
Georg Brandes sen sijaan ei ole
naivi, kaikkea muuta mutta ei si­tä,
päinvastoin tietää hän minkä ve­roinen
on myrkytetty kuula. Hän
on vammaankin seurannut sosiali-vallankumouksellisten
oikeusjuttua
ja tuntee sen raskauttavan ainehis-ton
— mitä tuskin voidaan väittää
Gerhard Hauptmannista, hän siis
tietää mitä hänellä on vakuutettava­na.
Toiselta puolen ei hän saata
olla epätietoinen siitä, että Tans­kan
porvarillinen lehdistö on jär­jestelmällisesti
salannut oikeusjutun
tulokset ja pitää lukijoitaan siinä
uskossa ,että tässä on kysymys jou­kosta
jaloja vapaudensankareja.
Brandes esiintyy siis — jälleen ker­ran
— väärässä valossa!
LÄHETYSKUSTANNUKSETs
Canadai
doUaristj
lähetyksille $3.50 lisämaksu.
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A T Riii &S7
s view Ave. " ' ' B " a d.
I Rahavälityksenne ovat Suomessa maksetut va^taanrfr.
E meroon 1378 asti viimeiset niistä elok. 12 p, • ^^^^"''^•<*i!'le nj.
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne
- Tiedustelkaa hintoja y. m.
= Suurimpien valtamerilinjojen Valtuutettu aMamies
i BOX 69 VAPAUS,
= SUDBURY, ONT
E Pilettiliike tehtävä J. V. Kannaston nimeasä.
iiiiiiiiiiiiriiininiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiii,,,,,,,^^
«Noita eläinlaiskureja» mökötti
talonpoika, kun härät pitkän päivä­työn'
jälkeen venyivät pitkänään ja
kokivat märehtimisen suloista jäl-kinautintoa.
«Varastavat minulta
maatessaan.»
Ja talonpoika pohti, miten saisi-nämä
luopumaan märehtimisestä ja
syömisestä ylimalkaan.
Eräänä päivänä seisoivat nämä
kolme härkää pellolla. ' O l i ihana
kevätpäivä ja niiden piti juuri kyn­tää
talonpojan kauneinta peltoa.
Renki niiden takana vihelteli
iloista laulua ja leivosen tiuku rai­kui
ylhäällä siniautereissa. Metsäs­tä
viittilöivät vehrytleväiset koivut
ja niiailivat niin viehkeästi,« kuin
olisivat olleet sorjia, yalkovartisia
morsiamia.
En puolusta kuolemantuomiota,
vastustan sitä sekä ihmisenä että
kommunistina. Mutta tekopyhyys
on inhottavaa, on suututtavaa näh­dä
ihmisiä, jotka aikaisemmin vaiet-tuaan
kauhistuttavain rikosten suh­teen,
joita on harjoitettu oikamieli-syyden
esitaistelijoita vastaan, nyt
yhfäkkiä esiintyvät «parhaiden» ni­messä—
ihmisyyden nimessä —
kuolemantuomioiden johdosta, joita
mahdollisesti langetetaan tavallisil
le murhaajille. Proletariaatti el
ilman muuta saa olla lakastuvan
porvarillisen kulttuurin rohdosmies-ten
temmellyskenttänä. Sen on pi­dettävä
kiinni omasta moraalistaan,
omasta kulttuuristaan, ja se ei saa
sallia, että-,?en henkisen elämän la­keja
sanelevat ihmiset vain siksi,
että puuhailevat ^nusteella ja ky
nällä. Parhaat ovat meidän aika­namme
proletariaatin omissa riveis­sä
— mikäli porvarit eivät alttiiden
musteentuhrijainsa avulla ole heitä
vielä murhanneet! Proletariaatti
on tällä haavaa elämän eläväin arvo­jen
hautomispaikka. Sen riveissä
on sivistyksellä ja ihinisarvolla suu­rempi
suoja kuin missään muualla.
Ymmärtäköön se .vain puolustaa näi­tä
arvoja eikä vähimmin «sivistynei­tä
» vastaan. I
'Kuolemantuomiot ovat aina hir­veitä,
inutta kaikki kuolemantuomi­ot
eivät kuohuta yhtä voimakkaasti,
Häikäileihättömämpää murhaaj asak-kia
kuin' sösialivallankumouksellis-ten
organiseeraama voidaan tuskin
ajatella, se voittaa kyynillisessä
eläimellisyydessään jopa kuuluisat
Marburgin ylioppilaatkin. Varsin
kuvaavaa on myös, että «Heräävä
Unkari» on kääntynyt Toisen In-ternationalen
johtavain miesten puo­leen
Saksassa pyynnöllä, että nä­mä
avustaisivat Rathenaun murhaa­jain
ja Hardenin attentaattorien
«kristillisessä» puolustuksessa, ja vii­tataan
heidän kantaansa sosialival-lankumouksellisiin
nähden.
Tullenevatko Brandes ja Haupt­mann
ja muut kulttuurin suojelijat
ilmoittamaan olevansa valmiit, pal­velukseen
tässäkin?
Martin Andersen Nexo,
pääsi
Kolme härkää
Opettavainen tarina mistä Toaasta
' hyvänsä.
Talonpojalla oli kolme härkää,
kaikki voimakkaita, kärsivällisiä ja
uuraita kuten juhdat aina. Ne
kiskoivat au^-aa pitkin raskasta pel-lonsarkaa
ne vetivät kukkuralleen
ahdettuja elovaunnja, ne pyörittä­vät
pyörittämistään riihikiertoa.
Tästä hyvästä tanssltutti talonpoi­ka
ruoskaansa niiden lautasilla ja
viskasi jonkun kerran päivässä nii­den
eteen ruohonkorren, tiikon sil­loin
tukon tällöin parahiksi sen ver­ran
ett^ hengissä pysyivät.
Härkäimme povissa alkoi tuntua
niin lämpimältä ja kummalta. Ja
yhtäkkiä teki ensimmäinen niistä i l -
mahypYn. Molemmat toiset pöllä-mystyivät
mutta suorittivat pian it­sekin
häränpyllynsä. Ja hei! Käden
käänteessä olivat kaikki kolme juh­taa
mitä vallattomimmassa naudan-laukassa.
Renki huusi, vannoi ja'juoksi pe-räsSL
Mutta lopuksi sai hän tar­peekseen,
istui ojan partaalle ja
vihelteli ruöhonlehti hampaissa.
Ja sitten saapui isäntä] Häneltä
raivonhuuto. Kutsui koolle
naapurinsa ja kylänmiehet. Heinä­hangoilla,
varstoilla, pyssyillä ja
miekoilla varustettuna ryntäsi koko
kylän väki ottamaan kiinni uppinis­kaisia
härkiä. Pap^i selitti,' että
härkiin oli mahtanut mennä perke­le,
kuten ennen sikalaumaan Ge-netsaretin
meren partaalla. . Kou-lunopettaja
lateli viisauksia luvat­tomasta
uteliaisuudesta ja lääkäri
taritsi kaikki latinankieliset hauk­kumasanat
yhdessä kimpussa, miit-ta
poliisi otti ylimääräisen nuuska-priisin
ja vannoi yksinkiii saavansa
härät arestiin.
Tällä välin olivat härät joutu­neet
rehevään apilamahan, joka vi-heriöitsi
varsin houkuttelevana ja
minkä aarteita he ahtoivat mahaan­sa
sielun riemulla. Sillä heille oli
nyt koko maailma yhtä ainoata ilon
yrttitarhaa, kuten se oli tähän asti
ollut murheen laakso.
Mitä piittasivat he talonpojan
huudoista? Ne olivat kernaasti val­miit
jakamaan apilamaan aarteet
hänen kanssaan.
Oliko härillä mitään kaunaa ja
vihaa isäntäänsä vastaan? Päinvas­toin!
Talonpoika ei niistä tuntunut
niinkään ilkeältä, olihan tämä an
tanut niille lämpöisen tallin ja ka­ton
pään päälle. Ja miten ystäväl­lisesti
hän paraikaa käyttäytyi! Hu-najanmakein
sanoin houkutteli se
niitä pellon reunalta.
«Hyvät uskolliset härkäseni» pu­heli
hän, «palatkaa pian surevan
huoltajanne luo. Minullahan on
kaunis, lämmin talli kotona. Ja
seimi täynnä ihanasti tuoksuvaa
heinää. Miksi täällä tallaatte api-lamaata?
Ettekö tiedä, että tuore
apila puhalluttaa ja pullistuttaa?
Oi voi, rakkaat härkäseni, miten ki­peästi
koskisi minuun jos minun
täytyisi teurastaa teidät, jos apila
liiaksi pullistuttaisi mahanne!»
Mikä härkä olisi voinut vastustaa
näin ystävällisiä sanoja? Luonnolli­sesti
palasivat härät yksi toisensa
jälkeen isäntänsä luo ja taivuttivat
lujat niskansa kiltisti ikeen alle ja
tallustelivat koreasti kotiin.
Mutta tuskin seisoivat ne vielä
kytkettyinä tallissa, kun talonpojan
eleet äkkiä muuttuivat. Julmistu­neena
silmäili hän härkiä ja sivalsi
seinältä ruoskan.
«Kirotut naudat!» kirkui hän ja
iski härkiä voimalnsa perästä sel­kään
ja kupeisiin kunnes hän itse
väsyi ja härät vuotivat verta.
Härät kavahtivat pystyyn, hy-pähteliyät
sinne jä tänne ulvoen
tuskasta. Mutta rautainen kytkyin
oli luja ja talli ahdas, niin että ne
tuottivat rimpuilullaan itselleen
vain lisätuskia. Tällöin painoivat
ne alas sarvensa ja antautuviat koh­talolleen.
Vuodet vierivät. Ja
tuh kevät, tunsivat härät vere=-
outoa vietettä. Mutta vaip
sa salaisuudessa, kun talonpoika
ollut näkemässä uskalsivat na ,
timattoman häränpyllyn. Mu^-,
korkealle! Olivathan ne tcH t
kesytettyjä, hyödyllisiä vetojuht
Ja siksi toiseksi eivät ne o!
enään yksimielisiä. Talonpoika
näet tehnyt niiden kesken kek=
ään eron. Pienintä ja heikoi
härkää nimitti se «uskolliseksi -
velijakseen». Se ei tosin saa
parempaa ruokaa kuin toisetkj
mutta sen ies oli silattu hope
ja sillä oli ensi paikka tallissa,
saksi sai se astella ensimmäis.
kaikkien kolmen kiskoessa äuraj
«Pidän sinua koko elämäsi aj
puheli isäntä tälle haralle, «ja
teet velvollisuutesi, niin en teui
ta sinua vaan ruokin autuaas
loppuusi asti.» Ja hän pidätti ji
päivä osan rehusta. «Huoletcon
vanhuutesi varalta» selitti talon]
ka ällistyneinä tuijottaville här
Toista härkää nimitti hän toi'
liseksi avukseen», — «Sanon sini
kuusi viikkoa etukäteen milloin
Ien sinut myymään taikka teui
tamaan» lupaili talonpoika, mäii
hänelle toisen paikan ja vapi
sen lantayaunujen vedosta. Hä
kärsi kyllä usein nälkää ja jaj
saipa usein iskujakin mutta
kuitenkin itseään parempana 1
känä.
Kolmatta härkää kutsui taloni
ka «rengiksi», eikä pitänyt tarp(
lisena sukia sitä taikka useinki
antaa raitista vettä ja ruohoa. .
ole suurenkaan arvoinen> möki
isäntä, «joka päivä voin ostaa ti
laisia härkiä tukussa. Jo huom
na saatan teurastaa sinut jos
pälkähtää päähäni.»
. Itse asiassa oli tämä härkä \
tenkin voimakkain ja työteliäin 1
kista. Mutta se oli se ainoa, j
talonpoika jonkun verran kammi
Tämähän se oli juuri tehnyt ens
maisen ilmahypyn silloin mo;
monta vuotta sitten! Ja välistä, 1
isäntä oli sitä oikein piessyt, k
se päälle sarvineen.
Ja niin seisoivat nämä kolme h
kää tallissa ja^ jankuttivat kuka >
si parhain. Ja pellollakin koetti'
ne saada toinen toisensa «destj
vetää retuuttamaan. Tätä nau
talonpoika partaansa. Hän pikkusen kutkutti ruoskalla <usk
lista palvelijaa», kun tämä jo pu
«oivallista apua» ja «oivallinen aj
puolestaan tärähytti vihan vimm
sa «renkiä».
Täten oli kaikki parhaassa j
jestyksessä. Vain «renki» ynisi 1
haenteisesti toisinaan ja olipa tä;
nä raivoa' muistellessaan niuinai
kevätpäivää. Mutta toiset härät i
kuivat sille ja pitivät yhtä isänn
kanssa.
Loppujen lopuksi tuli huono vi
si. Ei ollut satanut pitkään. Ei ^
ja eikä ruoho ottanut kasvaaksei
Talonpoika velkaantui.
Ei ollut apna siitä, että hän '
•hensi «rengin» annosta. Sitä
käynyt mendidytläminen, se teki kaikkein raskaamman tyc
Niinmuodoin vähensi isäiuä m
denkin härkäin osuutta. Niin. i
toipa näille välistä vähemmänl
kuin «rengille».
Paremmat härät vähän älliste
vät, mutta ymmärsivät ,etti ni
hyvälle herralle oli toki tehtä
uhrauksia. Tottakai! Mutta pitki
ei se vedellyt. Mahat kurisivi
ja lopuksi sanoi «oivallinen apu
«Minäkin vien kaiken kaikkiae
vain härkä, liityn «renkiiiu. •
vaati enemmän ruokaa.
«Uskollinen palvelija» vitkastj
vielä, mutta sitten astui sekin L^a
nän luo ja sanoi: «Minäkin oli
vain härkä, antakaa ruokaa:»
Tällöin kiukustui isäntä. <0n'
tämä 'kiitos minun hyvjTde--^äni
rähisi se. «Enkö juuri minä k
•hottanut sinua loasta, enkö antam
sinulle hopealla silattua iestä, sii
uskoton palvelija? Enkö minä 1
pauttanut. sinua lannanvedo-ta =