Vapaus, August 16, 1966

              Sivu 2 Tiistaina, elok. 16 p. — Tuesday, Aug. 16, 1966
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
( L IBERTY) EstabUshed Nov. 6. 1917
Eorron: W/EKLUND MANAGER: E. SUKSI
T i L t P H Ö N B : Ö r r i C * AND EDITORIAL •74.42S4
Publlshed tbrlce weekly: Tuesdaysi Thursdays and Saturdays by VapauB
Publfahltig Co. Limited, 100-1(18 Eim St. West, Sudbury, Ontario^ Canada
MaUintr Aädrea«: Bm 69
AdV«rtUttig rätes Ujkin aj^pUcationr tittnslaUcD free of c i i a^
Autborized as second class mail by the Post onice Department, Ottawa,
and flor payment of postage in cash.
M..n,H...onh.;CANAUIAN lANGUAGEiPRESS
TILAUSHINNAT:
danadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 tSA:ssa 1 vk. $10.00, 0 kk. 15.26
S kk. 3.75 6uöm«8a: l vk. 10.60, 8 kk. 5.75
HO TSHB MINKIN PÄIVÄKIIUA
Vaarallista uhkapeliä
Arvovaltaisten huomioitsijain yleisenä käsityksenä on
öHut, ja on, että Kiina vedetään Vietnamin sotaan viimeis­tään
sinä päivänä, jolloin yhdysvaltalaiset ylittävät mainitun
ihäatt demilitarisoidun rajan ja hyökkäävät maajoukkueineen
Pohjois-Vietnamiin.
Korean sodassa sai kenraali MacArthur kiinalaiset vas­taansa
hyökkäämällä "eikenenkään maan" yli Pohjois-Ko-ireaan,
ja samoin uskiotaan tapahtuvan silloin jos yhdysvalta­laiset
nyt työntävät hyökkäysarmeij ansa demilitarisoidun
alueen yli Pohjois-Vietnamiin. Tätä yleismaaOmallista taus­taa
vastaan ovat Yhdysvaltain viranomaiset tähän mennessä
vakuuttaneet vakuuttamasta päästyä, että niin edesvastuut­tomia
he eivät sentään ole, että hyökkäisivät maajoukoillaan
demilitarisoidun alueen yli Pohjois-Vietnamiin..
Mutta entäs nyt?
Yleisesti tiedetään, että Saigonin sotilasjuntan päämies,
kenraali Nguyen Cab Ky pn Washirigtonin uskollinen renki­poika,
joka tekee työtä käskettyä ja vain käskyn saatuaan.
Tämän vuoksi hänen heinäkuussa antamansa lausunto Poh­jois-
Vietnamin hyökkäyksestä vaikutti sähköiskun tavoin maa
ilman yleiseen mielipiteeseen. Näinkö pitkälle on Yhdysval^
tain imperialismi valmiina hyökkäyspolitiikasSa menemään
kysyivät silloin lukemattomat sanomalehdet esittäen tietysti
mielipiteensä monella eri tavalla.
Vissit täkäläiset päivälehdet — ne jotka pitävät velvolli­suutenaan
puolustaa Yhdysvaltain imperialismin veriruskei­ta
syntejä .vaikka "viimeiseen canadalaiseen asti", ja myös,:
ne, jotka uskovat sinisilmäisen lapsellisesti •Washingtonin
"rauhanpuheisiin" — selittivät silloin, että kenraali Kyn pu­heille
ei kannata antaa mitään arvoa; hän voi puhua mitä
sylki suuhun tuo, sillä hyökkäysasioista päättää lopullisesti
Washington, r
Nyt on kuitenkin ilmeistä, että kenraaU Ky liikkui sil­loinkin
Washingtonin asioilla. Hän oli ilmeisesti saanut mää­räyksen
tehdä alustavaa karkeistyötä sen hyväksi mitä jä-lestäpäin
tulevaksi oli suunniteltu.
Niinpä sitten tapahtui, että kenraali Kyn esittämää lin­jaa
täydennettiin Saigonista käsin entisen varapresidentin
ja Republikäanipuolueen mahdollisen presidentin ehdokkaan,
Richard Nixonin toimesta. Mr. Nixon esitti vaatimuksen, että;
yhdysvaltalaisia sotavoimia tulee lähettää paljon enemmän
Etelä-Vietnamiin, ja että Pohjois-Vietnamin pommitusta on
laajennettava iopa Red River suistamon patojen pommitta­miseen
asti, mikä tarkoittaisi kymmenientuhansien vietna­milaisten
hukuttamista, talousvahingoista puhumattakaan!
Tällaisen "alkuvalmistelun" jälkeen puuttui lopulta
asiaan Yhdysvaltain ulkoministeri Dean Rusk, joka antoi
kylmästi harkiten tietää» että Washington ei enää pidä mah­dottomana
Pohjois-Vietnamiin tehtävää maajoukkojen hyök­käystä.
Tähän on lisättävä se tosiasia, että Yhdysvallat lisää kuu­meisella
kiireellä Etelä-Vietnamissa olevia suuria sotavoimi­naan
siinä määrin, että tämän vuoden loppuun mennessä siel­lä
tulee olemaan 376,000 amerikkalaista sotilasta. Vissien
"tutkimusten" perusteella on povailtu, että Yhdysvallat voi
lähettää kaikkiaan 750,000 sotilasta Etelä-Vietnamiin. Wash-ingtonissa
on siis ilmeisesti hyvin vaikutusvaltaisia voimia,
jotka ovat valmiina vaarantamaan koko ihmiskunnan hyök-käystöimenpiteillä,
mitkä melko varmasti johtavat kolman­teen
maailmansotaan.
Meille vakuutetaan, että Yhdysvaltain hallituksen enem-jmistö
ei ole vielä hyväksynyt tätä perikadon ohjelmaa. Toi­votaan,
että asia niin on. Ja toivotaan samalla, että sodan­vastainen
yleisen mielipiteen painostus nousisi kautta maail­man.
Yhdysvallat mukaanlukien niin voimakkaaksi, että
Washington ryhtyisi hyökkäyssotansa eskalaation asemesta
etsimään keinoja vihollisuuksien lopettamiseksi ja asevoi-miensa
kotiuttamiseksi.
"VOITON" MAHDOLLISUUTTA EI OLE
Yhdysvaltain kansan ja valtion todellisten ystävien vel­vollisuus—
erikoisesti Canadan hallituksen velvollisuus on
julkisesti sanoa, että jenkkihyökkääjillä ei ole mitään voi­ton
mahdollisuuksia Vietnamissa. Joistakin tilapäisistä etui­suuksista
ja voitoista sekä asevoimiensa suuruudesta ja aseis­tuksensa
paremmuudesta huolimatta Yhdysvaltain kansain­välinen
asema heikkenee jatkuvasti.
Presidentti Johnson lähimpine_neuvonantajineen alkaa
Ijäädä ainoaksi, joka vielä uskoo, että amerikkalaisten voitto,
tai ainakin tilanne, mikä pakottaisi Vietnamilaiset taipumaan
USAn ehdoilla "rauhaan"', olisi saavutettavissa nykyisin kei­noin.
Amerikkalaisilla^on jättiläiskokoisten asevoimiensa
avulla mahdollisuus tuhota Vietnamin kaupungit, kylät, teol­lisuuslaitokset
ja viljavainiotkin; mutta amerikkalaisilla
hyökkääjillä ei ole sittenkään mitään voiton mahdollisuutta
Vietnamissa,
Presidentti Johnson on jo saanut "toivorikkautensa" joh-iiosta
runsaasti jobinpostia. Hänelle vakuutettiin vielä muu­tama
kuukausi sitten, että Pohjois-Vietnamin rautateiden,
maanteiden ja liikennekeskuksien pommittaminen saa viet­namilaiset
polvilleen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kun jenk­kien
toimesta laajennettiin sotatoimia Hanoin ja Haiphon-gin
tiheästi asutulle seudulle, niin sitä rikosta puolusteltiin
sillä, että Pohjois-Vietnamin öljyvarastojen ja satamien pom­mittaminen
tuottaa voiton jenkkihyökkääjille. Niin ei ole
kuitenkaan käynyt. Päinvastoin on tunnustettu, että mitä
enemmän jerikfcihyökkääjät sötatoimiaah eskaloivat Vietna­missa,
sitä läheisemmin ja päättävämmin yhdistäväit Vietna-jnilaiset
rivinsä isänmaansa yäpauden puolustamiseksi.
Teoreettisesti voi' Olla mahdollista, että Yhdysvallat voi
KUN Ho Tshi Minh, Vietna­min
demokraattisen tasavallan
presidentti, matkusti vuoni<tt
1942 Kiinaan hankkiakseen apua
vietnamilaisille heidiin sodut-saan
Japania vastaan, Tshiang
Kai-shek vangitsi Itänet. Vuoden
vankeudessa Olon aikana h^ni
kifjoittl runoja, jotkd on myS-hemmin
koottu ja julkaistu kir­jana
nimeltä "Vankit^äiväkir-ja.
»
Seuraavassa julkaisemme tä­män
kirjan toisen painoksen
esipuheen, jonka on hirjolttantit
Phan Nuan:
HEINÄKUU 1946,
PARIISI
Joen oikealla rannalla erään pa­latsin
vastaanoltohuoneessa ter^
veen näköinen ja sydämellinen sa­nomalehtimies
ahdisti kysymyksil­lään
neljännestunnin laihsa mies­tä,
jolla oli syvät kärsimysten ja
vankeuden merkit kasvoillaan. Hä­nen
edessään oli maljakossa vaalean
punaisia ruusuja.
Ympärillä pyöri satakunta muu­ta
lehtimiestä ja huomioitsijaa lähes
kaikista maista.
"Herra Presidentti, tehän olette
kommuaisti, eikö lotta", kysyi lehti­mies:
"Kyllä", vastasi mies sävyisästi.
"Olettekc ollut vastarintaliikkees­sä?"
"Kyllä."
"Kuinka kauan?"
"Noin Jieljäkymmentä vuotta."
"Olettoko ollut myös vankilassa?"
Oli selvää, niihin lehtimies aikoi
jaada haastattelun johtamaan.
"Kyllä."
"Missä vankiloissa?"
"Hyvin n:onissa."
"Kauanko?"
Laiha mies katsoi tei-veennäköi-ieeii
ja sydämelliseen sanomalehti­mieheen
heikko hymy huulillaan j.i
sanoi: 'Vai.keudessa aika on aina
pitkä, kuten tiedätte."
Vastaus oli Ranskassa anneUuna
asuva, sei vi; ja odottamaton. Oliko
;e sanottu \ asiakysymykseksi, oliko
;e ironiaa vai huumia? Oli miten oli
mutta läsnäolleet ranskalaiset, ame-ikkalaiset
ja englantilaiset huoma­sivat
hämmästyneinä, että . pukin-partainen
oppinut saattoi hymyillä
Pariisi.ssa J3 Lontoossa yhtä hyvin
i u i n Hanoissakin: se oli viisaan
niehen s a k p e r ä i n e n hymy. miehen
jonka näkemys ei pysähtynyt tähän
päivään, vaan riitti myös huomiseen
"Onko teillä vielä kysymyksiä?"
"Vankeudessa a-ka on aina pit­kää."
ELOKUU 1942,,
AASIAäSA
Toinen sotavudsi alkoi loppua; Ja­panilaiset
ottivat haltuunsa Indo­kiinan.
Mutta esiin sukelsi uusia
voimia. Vietnamissa vastarintaliik­keen
tukikohta ylängöillä vahvistui
yhä.
Eräänä päivänä lähellä rajaa
Tshiang Kairshckin poliisi pidätti
miehen, josta he eivät, tietäneet
muuta kuir että tämä halusi nflat-kustaa
Tshungkingiin ja tämä väitti
olevansa vietnamilaisten isänmaan
ystävien edustaja.
Kuka tämä Ho Tshi Minh oli?
Vuosien 1926 ja 1927 Uenoilla oli
olemassa vietnamilainen_:patriootti
nimeltään Nguyen A i Quoc — jon^
ka kaikki kaukoidän poliisit tunsi­vat
jollu oli tapana kulkea edes
takaisin tätä väkeä kuhisevaa maa^
ilman kolkkaa. Mutta Nguyen-pat-
•iooUi oli kuollut.
Tämä m'es nSytti saman ikäisel­lä.
Hänen vaatteensa olivat yksin­kertaiset,
mutta mautamat yksityis­kohdat
hähessä paljastivat, ettei
hän ollut mikään tavallinen mies,
ia mikä o l i ihmeellistä hän halusi
tavata kiinalaisia viranomaisia
rshungkingissa. Tämä riitti hyvin
syyksi siihen, että "nies voitiin pan-
.la vankilaan.
Ensin hänet vietiin Tsbin Sim
vankilaan; sitten liman mitään i l ­meistä
syytä hänet kuljetettim Nan-ningiin;
Ncnningista hänet lähetet­tiin
Kweiliniin Ja Kweilinistä Liu-chowiin,
mistä hän palasi samaa
lietä . . .
Ennen aamunkoittoa, kun tähdet
alkoivat himmetä, hänet lähetettiin
matkaan kahden -ikaa kuljettavan
vahdin talutuanuornssa 'rädet sidot­tuina.
Illan suussa, kun linnut pala­sivat
pesiinsä, hänet sysättiin erää­seen
hätävaraksi tihtyyn vankilaan
jätteiden joukkoon, ja vain ojenta­malla
toisen jalkansa tueks: saattoi
vanki > nukkiia putoamatta Ukal^^-
voon.
jotlduttuaan viettäqi^lii^ haikklanti
kolmessakymmenessä vankilassa yh­teensä
neljätoista kuukautta taiänet
pantiin kotiarestiin LiUchowissa,
josta hän sitten palasi takaisin sa­man
rajan y l i , jonka hän oli ylittä­nyt
kaksi vuotta aikaiäeiiimiii.
Huolimatta viidenkymmenen kilor
metrin kävelystä, unettomista öistä,
nälästä, kylmyydestä, kuumeesta,
vanki edelleen hymyili,mikä to^ist^
hänen suilnnatontn luottamustaan
elämään, sen voittoon pahasta ja
kuolemasta.
Kädet ja jalat sidottuina, viUkO)
mikään estää sinua kuulemasta lin­nun
laulua, aistimasta kukkien tuok
sua? Painaako yksinäisyys, toimetto-mous
sinua? tCiökuuA kuutamo etl
kirkas. Typeryttääl'-ö illan hämärä
tahdonvoimasi? Katso tuota taloa,
joka valaisi pilkkopimeän:
Linnut lentävät väsyrteinä metsään
etsien paikkaa jossa levätä
Tyhjän taivaan läpi
ajelehtii yksinäinen pilvi
Kylässä vuorilla
tyttönen jauhaa maissia
Kun maissi on jauhettu
palaa tuli punaisena takassa
Poliisit tutkivat jokaisen tekosi
ja ilmeesi. Kuka vOi kieltää sinua
kirjoittamasta muistiin hetken ykii-näi.
syyttä, tilannetta josta et ole pu­hunut
kenellekään, näytelmää yh­den
hymyn takana? Kaikki runous
on elämän sydäntä. Ja jos runous
koskaan voi olla avuksi elämässä,
se on niissä olosuhteissa, jotka yllä
on kuvattu.
Kiinalaiset vankilat olivat tuohon
aikaan pikemminkin ihmeiden ta-pahtumispaikkoja
kuin kalteriselle-jä.
Ne olivat kammottavia kurjuu­den,
saastun, mädännäisyyden ja
kulkutautien pesäpaikkoja, joihin
oli sullottu sikin sokin pelureita^
luteita, oopiumin orjia, punkkeja,
kuppatautia. Erill^iän tuosta siellä
(Jatkuu seuraavalla sivulla;
Mitä mittit $luiovat
"YIERAILMAN" IVHLABAVAIKTOJA
Kesä on juhlien aikaa ja Siksipä ulkojuhlatilaisuuksia on j ä r j e s t e t ty
kuluneena kesänä kaikille paikkakunhille missä vielä sUomalair.ten toi­mintaa
vähänkin on; Meidän seurueemme matka näiden kesäjuhlien viet­toon
alkoi noin tuhannen mallin takaa Lake Heatista jo ennen Soon
kansallisia juhlia, jotka nähtiin ensin ja vasta sen jälkeen tulimme Port
Arthurissa pidettäville C.S.J:n ja Scaulrn kymmenvuotisille suurjuhlille.
Bn tiedä miksi näitä juhlia halutaan nimittää 'suurjuhliksi" koska sel­laiselta
ne eivät näyitäneet ainakaan Soossa, vaan vuosivuodelta näky­vät
hui»etl^van, nyt el esim; kuoroja ollut esiintymässä ollenkaan vaan
yksittfiiii voi kuoroista olla eri inaikkakunniltä. \
Täällä Port Arthurissa juhlat vieläkin menestyivät suiireiimoisesti,
vierailijoita oli matkaan lähtenyt vähin joka suunnalta Canadaa ja niin
ndQfKI )i^t,fl|8tl|4l8tttt(l6t Olivat ceninukaiisia. Kaikista niistä en yöi antaa
lausuntoani siksi e t t ä kuumat ilmat väsyttivät kaksipäiväisissä tilaisuuk­s
i l l a l i i l l i ^ e i jolt^e«tf voinut osaa ottaakaan. Iskun -^uisto.nsa päivällä
j a Lake Viewr^korkeakoulun konsertissa pyhäiltana_riitti väenpaljous
sekä cthjjfctitiatJi tHoniptldlisttuS Koifvaamaan pijempienkin mätkäisten vaa­timukset
niin esitettyyn ohjelmaan kuin sen sisältöönkin jotka olivat
työläisomaifiia, kun sensijaan laulujuhlat Soossa oli kohdistettu Suomen
sekä isänmaa-bengen palvomiseksi . . . '
Vierailija, Industnalisti, elok. 9 p. 1966.
Illllllllllllllilllltllllllllliuilllillllllllllllllllllllllllillillllllllllllllllllllllllllllll^
JOHNSON JÄ USA:n
TERÄKSEN HINNAT
RHODESIAN PULMA
TIIVISTYMÄSSÄ
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Valpas Hännjnpn, Long Lake,
Ont., täyttää tänään, elokuun 16
pnä 82 vuotta.
ilmi Syrjä, Fort William, Ont,
täyttää tänään; elokuun 16 päivänä
73 vuotta.
FRED HAKALA, .Mattawa, Ont.,
täyttää torstaina, elokuun 18 pnä
75 vuolta. :
MATILDA NIEMI, SprUcedale,
Ont, täyttää torstaina, elokuun 18
päivänä 83 vuotta.
Senja Järvis, Toronto, Ont., täyt­tää
lauantainai elokuun 20 päivänä
80 vuolta.
Verner Lammi, Beavei Lake.,
Ont., täyttää sunnuntaina heinäkuun
21 pnä 73 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Suurine sotajoukkoineen mie­hittää
myös Pohjois-Vietnamin
kaupungit kuten se on nyt mie­hittänyt
Etelä-Vietnamin kau­pungit.
Mutta kun yhdysvalta­laiset
hyökkääjät eivät ole voi­neet
mitään Etelä-Vietnamin
Vietkong partisaaneille, joiden-hallussa
on % Etelä-Vietnamin
maaseudusta, niin miten ih­meessä
he 'voivat -odottaa pa­rempaa
menestystä, missä on
presidentti Ho Tshi-Minhin
suulla julistettu, että vietnami­laiset
tulevat taistelemaan kak­sikymmentä
vuotta, jos se tu­lee
tarpeelliseksi, maansa itse­näisyyden:
puolustamiseksi ja
hyökkääjien karkoittamiseksi.
Jos koskaan, niin nyt pitäisi
Canadan liittohallituksen pu­hua
avoimesti Vietnamin sodan
lopettamisen puolesta; Todella
ystävällinen teko Yhdysvaltoja
kohtaan oh se, jos Canada vaa­tii
julkisesti jenkkien hyök-käysodan
lopettamista ja Viet­namin
kysymyksen rauhan­omaista
ratkaisua Geneven so­pimuksen
kirjaimen ja hengen
I miikaisella tavalla.
Englannin taloudellisten vaikeuk
sien keskellä on viime aikoina jä.v
nyt koitonaan unlioon Rhodcsi;inon-gelma,
joka nyt kuitenkin on lähes­tyvän
kansainyhteisömaiden koko­uksen
ja labourin oman puoluekon­ferenssin
takia tulossa uudelleen
uUialalle. Myjis Afrikan yhtenäi-syysjärjestön':
OAU:n _ Rhodesia-ko­mitea
lisää hiiliä Wilsonln nykyi­sen
kiirastulen liekkeiiiin.
Marraskuussa tulee kuluneeksi
vuosi Rhodesian valkoisen pääminis­terin
Jan Smithin suoritlanuista yk-
.=;ipuolisesta itsenäisyysiulistuk,sest,-)
ilman, eitä Harold Wilson olisi on­nistunut
hänen "kukistamisessaan".
Taloudelliset pakotteet, jotka juh­lallisesti
julistettiin YK:n myötävai-kutuksellla,
ovat j ä ä n e e t täysin mer­kityksettömäksi,
ehdonvallasla riip:
puviksi. Rhodesia on onnistunut
kiertämään öljysaarron Etelä-Afri­kan
myötävaikutuksella ja saatta­maan
lupakkasatonsa markkinoille
kiertoteitse. I ä n Smithin hallitus on
itse asiassa pilaillut emämaan ku.s-tannuksclla
aina siitä alkaen, kun
Wilson viime vuonna teki tulokset­toman
puhuttelumatkan Smithin
luo. Viimeksi on kiristyvää rotu­politiikkaa
sovellettu Salisburyn
yliopistossa, jota Englanti lukee
200.000 punnan vuosiavustuksin!
Wilsonin hallituksen uusin aloite
on neuvottelujen aloittaminen Smit­hin
kanssa sovintoratkaisun löytämi­seksi
kuten sanotaan. Mutta miten
tämä sovinto olisi löydettävissä muil
Ia kuin Smithin ehdoilla? Labourin
kapinalliseen siipeen kuuluva kan­sanedustaja
Fcnncr Brockway tor­juu
Tiibunelehdcssä neuvotteluajan
tuksen jyrkästi ja vaatii labourhal-litu.
sla katkaisemaan kaikki sovitte­luyritykset;
"Olisi mitä nöyryyttä-vinlä
jatkaa neuvotteluja silloin,
kun tämä hallitus (Smithin) kar-koittaa
Englannin kansalaisia siksi,
että he puolustavat EngJanriin asi­aa",
Brockway kirjoittaa. Hän vaa­t
i i tiukkoja YK-pakotteita Rhodesi­an
mustan enemmistön (4 mlljoo-n.
ia) oikeuksien turvaamiseksi kei­nona
pelastaa Englannin mureneva
muine Afnka.ssa.
Vielä kärkkevämmin kirjoittaa
New Statesmanin .Afrikka-asiantun­tija
John Halch,- joka on sitä miel­le,
että Harold Wilson tulee mene­mään
historiaan pääministerinä,
"joka tuhosi kansainyhteisön", el­lei
hän suhteessa Rhodesiaan pys-'
ly tyydyttämään kansainyhteisön
afro-aasialaiskaribilaisia jäseniä.
Halch toteaa, että kansainyhteisön
afrikkalaiset maat ovat aina tunte­neet
vetoa labouria ja sen edusta­maa
sosialismia kohtaan siitä huoli­matta,
eitä juuri labour-hallituk-
.sia on kiittäminen mm. Seretse
Khaman maanpakolaisuudesta ja
keinotckoisi.sta Keski-Afrikan liitto­valtiosta;
Nyt nämä samat maat
syystä epäilevät labourin vilpittö­myyttä
rotukysymyksessä, joka
Rhodedcsiassa on pulman alku ja
juuri. Usko ja luottamus labouriin
on Afrikassa nyt nollassa, sanoo
Halch, joka asettaa viimeisen toi­vonsa
kansainyhteisömaiden konfe­renssiin.
Nyt on ratkaistava, joko
Englanti todella kukistaa valkoiset
rolukiihkoilijat tai provosoi värilli-
.set Englantia vastaan; —^ H A .
Taloudellisten tapahtumien kehi­tys
itse USA:ssa uhkaa presidentti
Johnsonin asemaa ensi marraskuun
vaaleissa ehkä vielä enemmän kuin
Vietnamin sodan laajentaminen.
Kysymyksessä ei ole tosin president­tivaalit,
vaan kongressin ja kuver­nöörien
osittaiset vaalit, joissa vas­takkain
ovat demokraatit ja repub­likaanit,
multa vaalien pohjalla teh­dään
pitkälle meneviä johtopäätök­siä
Johnsonin koko politiikasta —
niin hyvin uiko- kuin sisäpolitiikan­kin
alalla, ja seuraukset voivat olla
kohtalokkaat. Presidentti Johnson
on yrittänyt luovia kotoisessa ta­louspolitiikassaan
suurmonopolien,
joiden äänimäärä vaaleissa on vähäi­nen,
ja ammattiliittojen, joiden' ta­kana
on suuri äänestäjämäärä sekä
lehökas vaalikoneisto, yhä jyrkem-mäksi
käyvien eturistiriitojen välil­lä.
Presidentti Johnson on joutunut
puuttumaan useita kertoja eri lak-koliikkeisiin,
mm. itärannikon sata­matyöläisten
j a merimiesten palkka-liikkeisiin.
Sen sijaan suurmonopo-leihin
Johnsonin "huolenpito" on
rajoittunut pelkkiin "huomautuk­s
i i n " ja "suosituksiin", mutta tu­loksetta.
Hintakierre on jatkunut
ylöspäin huolimatta hallituksen ja
Johnsonin lukuisista inflaatiovaroi-tuksista.
Pahan takaiskun Johnson
koki äsken lentomekaanikkojen suu­rein
ja tärkeän ammattiliiton paris­sa.
Presidentti yrittää välittää me­kaanikkojen
lakossa. Osapuolet ovat
päässeet noin 3 prosentin palkanko­rotuksesta
sopimukseen. Johnson
määräsi kuitenkin palkankorotuk­seksi
3,3 prosenttia. Ammattiliiton
johto oli valmis hyväksymään tä­män
huononnuksen; mutta jäsenää­nestyksessä
mekaanikot hylkäsivät
presidentin puuttumisen — 75 pro­senttia
äänesti vastaan. Nyt presi­dentillä
ei ole muuta mahdollisuut­ta
kuin turvautua pakkolainsäädän-töön,
mikä on perin vaikeaa kong­ressissa,
joka on vaalien edessä.
Lentomekaanikkojen lakko on
kestänyt jo toista kuukautta. Pre­sidentti
suunnittelee pakkolakia
lakon murtamiseksi, siten että pre­sidentti
ja kongressi olisivat yhteis­vastuullisia
lakon keskeyttämisesti:,
30 vuorokaudeksi, minkä jälkeen
presidentillä olisi oikeus julistaa
lakko laittomaksi edelleen 150 vuo­rokauden
ajaksi. Viimeistä sanaa
lentokonemekaanikkojen lakossa ei
ole vielä sanottu ja olipa lopputu­los
mikä tahansa, niin Johnsonin
arvovalta-on saanut tässäkin yhtey­dessä
pahan kolauksen.
Lentokonemekaanikkojen lakko
kauaskantoisampi on USA:n teräs-monopojicn
äsken toimeenpanema
terästuotteiden yleinen hinnankoro­tus,
jonka suuruus on vähän yli 2
prosenttia. Tämä hinnankorotus ui
nopeasti autoteollisuuteen ja raken­nusalalle
sekä ajan päälle kaikkiin
tuotteisiin, joissa: käytetään terästä;
Ja tämä korotusvyöj-y tuj>':in rajoit­tuu
2 prosenttiin. Terästeollisuudel­la
on US.A: n suurteollisuudessa kes­keinen
asema. On syylä palauttaa
mieliin presidentti Kennedyn es-tämä
tcräsmonopolien ilman neuvot­teluja
toimeenpanema terästuottei­den
hinnakorolus vuoden 1982 ke­väällä.
Estäessään teräksen hinnan-koroliikset
lausui Kennedy, että
hän oli luullut tietävänsä kaiken
USA:n suurliike-elämästä ja sen
häikäilemättömistä nienettelytavois-fa,
multa oli tyrmistyttävää ja edes-vasluuttominta,
että kourallinen
teräsbaroneja viittasi kintaalla 180 ;
miljoonaisen kansan elintärkeille
eduille. Tämä oli yksi varma naula
presidentti Kennedyn tulevaan ruu-'
miskirstuun.
Presidentti Johnson joutui vuon­na
1964 suostumaan leräsmonopoli-en
"valikoituihin" hinnankorotuk­siin.
Viime vuonna solmittiin te-rästyöläisten
ammattiliiton kanssa
työehtosopimus, joka edellytti ni­menomaan
teräksen hintojen koro­tuksista
luopumista. Mutta vanhaa
taktiikkaa noudattaen leräsmonopo-lit
panivat kocpallona liikkeelle
erään pienemmän leräsyhliön.;
Inland Steel Co ilmoittaen ensin
teräksensä hintojen korotuksesta ja •
tämän jälkeen seurasivat Armco
Steel ja Jones Laughlin. Viime vii­kon
torstaina tuli lopullinen isku,
kun u'SA:n suurin teräsyhtymä U.S.
Steel; jonka osuus on USA:n koko
teräksen tuotannosta noin kolman-hes,
ilmoitti kohottavansa myös
kaikkien tuotteittensa hintoja 2—3
dollarilla tonnilta.. Valkoisesta talos
la kuului vain vaisu vastalause, jon­ka
mukaan korotukset ovat "edes­vastuuttomia"
ja "sotivat kansakun­nan
etuja vastaan." Mutta ei enem­pää.
Johnson oli laskenut voivansa
välttyä kannaoloilla asianmukaisine
vastatoimenpiteineen ennen marras­kuun
vaaleja, mutta nyt hän on jou­tunut
tunnustamaan väriä. "
LIBRA.
NÄIN VOI KÄYDÄ
Noin 250 englantilaisen Swinney
Brosin tehtaan työntekijää ja vir­kailijaa
poistui äskettäin työpaikal­laan
ilmoiUaen, eitä he eivät voi
tehdä työtä, koska työpaikalla oli
niin kylmä. Tehdas valmistaa läm-paljon
pahempi ja seurauksiltaan | pökalliloita.
PÄIVÄN PAKINA
ti MISSÄ PILKKAAJAT ISTUVAT"
Pörröpäisen Beaies yhtyeen
manageri Brian Epstein lähti Lon­toosta
viikko sitten torstaina sala-makiireellä
New Yorkia kohti sel­vittelemään
Yhdysvalloissa puh^
jennutta Bealles-se+iia.
UulisliedoiHsa kerrotaan, että
ctoläv.illioiden vrilkoilioiset "usko­vaiset',
jotka suosivfvt vaitiolol­laan
ncei%eiion lynkkausta, nee­kerien
väijytysammuntaa neeke-rimielenosQiitajion
pahoinpitelyjä
jne. ovat silmillömästi raivoslu-ncel.
"juniaiatto.iiasti" esiintyvil­le
Bcalle.spojillo.
'Jumalanpilkkaajiksi nimilettj<-
jen Beatlesien levyt on j u l i s l e l lu
pannaan sadoissa yhdysvaltalais-kaupungeissa
etelävaltioissa, kuin-kas
muuton, myös joi.ssakin ca-nadalaiskaupungeissa.
Jos pitää paikkansa sanonta,
e t t ä "seura.slasi sinut tunnetaan",
niin Beatles-yhtymän levyjen pan­naan
iulistajien sietäisi tällä man­tereella
niin Canadassa kuin Yh­dysvalloissakin,
katsoa kuvasti­meen.
Siitä he näkisivät minkä­laisia
henkiystäviä Espanjan fa-sislikenraali
Fraricolla on, sillä
Fi-ancokin on julistanut Beatles- .
ieri levyt esityskieltoon. v
Synnitöntä ja viatonta lasten
leikkiä on näiden "uskovaisten"
mielestä se kun yhdysvaltalaiset
polttavat- hyytelögasoliinipommeil-
Ia lapsia naisia ja vanhuksia
Vietnamissa. Mutta nämä pörrö-päisel
laulajapojat tuomitaan
mammonan kiroukseen jostakin
•jumalanpilkaksi" väitetyilä .viat­tomasta
virkkeestä!
Lonioosta saapuneet uutistiedot
lielävät kertoa, että näillä yhdys­valtalaisilla
kiihkouskovaisilla — .
joilla ei ole ilmeisesti yhtään
moitteen sanaa sen paremmin
victnamih.isten joukkolappami-sesta
kuin amerikkalaisten lieteke-"
rien yksityistappamisestakaan, on
kuitenkin "taivaallinen" valta
. mammonan vallakunr.assa, sillä
'Beatles musiikkiyhtic n osakkei­den
hinnat ovat tämän, uskonso­dan
johdosta laskeneet tuntuvasti,
eli $1.40—$1.26 osake.
Kaiken lisäksi tämä uskonsota
nousi vähää ennsn kuin Beatles
ryhmä tuli Yhdysvaltoihin ja Ca-nadaan
4-viikkoiselle kiertueelle.
Heidän amerlkkaiaismatkansa al­koi
torstaina, elokuun 11 pnä. To­rontossa
nämä varsinkin nuoren
väen suosiota nauttimat pörröpäät
esiintyvät elokuun 17 pnä
Beatlesia vastaan nostettu,
ikäänkuin yhdestä keskuksesta
johdettu ajojahti sai alkunsa sii­t
ä-kun yhden noista John Len-nonin
väitettiin sanoneen, että
"me olemme kansansuosiossa
enemmän kuin 'eesus".
Tämä sanonta julistettiin Yh­dysvaltain
etelävaltioissa "juma-lanplliiaksi".
Sen johdosta kiel­lettiin
radioverkostol soittamasta
heidän levyjään kaikissa sellaisis­sa
"autuaitten" kansanvihollisten
pesäpaikoissa, kuin Yhdysvaltain
etelävaltioissa, Etelä-Afrikassa ja
Francon Espanjassa!
Kaikki Ihmiset eivät ole kui­tenkaan
luojalle kiitos tähän hys­teeriseen
Beatles-vainoon ryhty­neet.
Britannian kansallisen maal­likkojen"
yhHistyksen (Britian
National Secular Society) presi­dentti
Drvid Tribe yhtyi keski­viikkona
julkisesti siihen käsity.s-kantaan,
että Beatles-ryhmä on
suuremmussa kansansuosiossa
kuin Jeesus ja vaikka ci olisikaan
pojilla ori oikeus niin uskoa.
"Omnpa alkaman Jeesus voi
olla suuri siiBrnaaja", sanoi Da-vide
Tribe. 'Nyt h | n on muinai­nen
visyttäjä, jolla ei ole mitään
: opetettavaa.
" B e a t l e s i t antavat ainakin vilhr
dytyslä. Uskonto on laskusuun­nassa.
Pop-musiikki elää housu-kauttaan."
Mainitun sekiilaariyhdistyksen
.presidentti Trilje sanco julkaise-niussaan
kirjallisessa lausunnossa:
" M u t t a siinä!;in tapauksessa,
vaikka Lennon i.niluusi hölynpö­lyä,
häiiollä on o kuu-s niin. mene­tellä.
Jos se oli juni;iI;M7pilkkaa,
hänellä . OH; oiki-iis jiinvjlanpilfo
kaamiseen Jumalanpilkka on
uloskulunul r i k o s ,"
• Daily Expressin" pakinoitsija
Robert Pitman K t r j o i t t i , ctlä lau­sunnosta
"on kovin vaikea löytää
jumalanpilkkaa jos muistetaan,
* että Lennon ei sanonut mitään sen
enempää, mitä ovat piispatkaan
sanoneet, nimittäin, että kristin­usko
on vähemmislöuskonloa pop-hulluuden
maaihrassa."
J a jos totta puhutaan Yhdys­valtain
nykykulttuurista, mitä
meille canadalaisillekin tyrkyte-
; tään, siitä löytyy paljon sellaista
rienausta ja törkyä mihin verrat­tuna
Liverpoolin työläiskodeista
lähteneiden Boatles-pönöpäiden
pop-laulut ovat kuin ciikelien har­punsoittoa.
— Känsäkoura. :
i i i i ' t iii
ii*!:; ;i'v
•i^.' , . -'1.1
::|f|,, ;•!•:
f '