Vapaus, March 14, 1967

              Sivu 2 Tiistai, maalisk; 14 p. - - T^i^sday, Mari 14, 1967
w
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ÖRGAN
OF FINNISH CANADIANS
( L IBERT^ t Establlshed Nov. 6. 1917
E^.CORr W EKLUND MANAGER; E. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND.EDITORIAL «74.4284
Published thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing C6. Limited, 100-102 Elin St. Weat, Suidbury, Ontario, Oanada.
Mailing address: Box 69
• Advertlsing rates upon nppllcatlon, tranalaUon free of öhatg^
Authorized as secondclass mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in cash.
Mon,b.,o„h.CANADIAN LANGUAGE-PRESS
Canadassa: 1 v k : $10.00, 6 kk. $5.25
3 kk. 3.00
TILAUSHINNAT:
USA:n:
Suomeen:
1 vk. $10.00, 6 kk. $5.75
Ivk. 11.50, 6 kk. 6.25
Prof. Myrdälin varoitus ja vähimmäisphjelma
Mainitulla lausunnollaan presidentti Johnson. vahvif^ti Kennedyn
ei ikoisneuvonantajana toimineen Arthur Schlesinger Jr. syytöksen,
eitä USA:n hallitus ei haluakaan neuvotella Vietnamin sodan lopet­tamisesta.
• '
Schlesinger oli varmasti oikeassa selostaessaan, että USA:n hal­litus
on koventanut viimeaikoina ehtojaan vaatiessaan Hanoilta niitä
"vastaehtoja", mistä on yl_enj.pänä mainittu ja mitä ei aikaisemmin
ole siten vaadittu.
Schlesinger sanoi yhdysvaltain hallit_uksen "logiikkaan" kuulu­van
se, että Washington "ei voi neuvotella jälessä ollessia siksi kun
olemme heikkoja, ja me emme voi neuvotella liioin edellä ollessam­me,
sillä, jos jatkamme sitä mitä olemme tehneet (sodankäyntiä), me
voimme päästä vieläkin enemmän eteen joskus tulevaisuudessa."
Toisin sanoen mr. Schlesinger sanoi nyt — ja hän on niies joka
tietää vähän enemmän kuin joku tavallinen kadunmies — että pre­sidentti
Johnson ei halua lainkaan neuvotteluja, vaan sodan edelleen
jatkamista.
Ilmeistä oh, että Washington ei halua muuta rauhaa kuin "hau­tausmaan
rauhaa" eli vietnamilaisten antautumista sellaisilla ehdoil­la,
että USA saa sanella mitä Vietnami-ssa tehdään tai tekemättä jä-
• tetään. ;
Mitkään tekopyhät vetoomukset "va.statekojen" puolesta ei voi
peittää sen- paremmin Yhdysvaltain sodan hyijkkäysluonnetta kuin
Washingtonin tavoitteiden imperialistisia pyyteitäkään.
Ne USAn "vastateot"
Julistaessaan Viikon lopulla, kuka tietää monennenko • kerran,
että Yhdysvallat viittaa kintaalla maailman yleisen mielipiteen toi­votuksiin
ja jatkaa edelleen JPohjois-Vietnamin pommitusta, Yhdys-valtain
presidentti Lyndon Johnson turvautui vanhaan, kuluneeseen
ja auttamattomasti läpinäkyvään "vastateko"-verukkeeseen.
Yrittäessään oikeuttaa Pohjois-Vietnamin pommituksen jatkamia
sen, presidentti Johnson sanoi torstaisessa haastattelutilaisuudessa
mm. seuraavaa:
"Minä en Usko, että me voimme lopettaa toisen puolen sodasta
samalla kun toinen puoli jatkaa miestemme tappamista, meidän lento-
• kenttiemme kranaaltipommitusta ja etelä-vietnamilaisten voimakei­noin
kaappaamista.
"Minä en pidä oikeudenmukaisena pyytää Amerikan asevoimien
ylipäällikköä sanomaan: miehilleen, 'pitäkää maassa lehtokoneenne,
sitokaa kätenne selkänne taakse, istukaa siellä ja katselkaa kun
divisiona toisensa jälkeen menee DMS:n (demarkaatiolinjan —>,.V)
poikki, älkääkä iskekö niitä ennen kuin ne tulevat mailin tai kah­den
läheisyyteen teistä.' Minä en usko sen olevan oikeudenmukaista
amerikkalaisille mariineille ja sotilaille."
Kansan kielellä sanoen tämä tarkoittaa, että presidentti Johnson
pitää edelleen "vastatekoja" Pohjois-Vietnamin pommituksen lopet­tamisen
ehtona.
Mutta mitä "vastatekoja"? Pitäisikö vietnamilaisten lopettaa Yh­dysvaltain
kylien, satamien ja kaupunkien pommituksen? Miten voi­vat
vietnamilaiset tällaisia "vastatekoja" suorittaa kun he eivät ole
pudottaneet ainoatakaan pommia sen paremmin Yhdysvaltain pää­kaupunkiin
kuin muihinkaan paikkoihin?
Tässä yhteydessä voidaan sanoa, että presidentti Johnson vaatii
"vastatekoa" nimenomaan sikäli, että Pohjois-^Vietnam vähentää sota­toimia
Etelä-Vietnamissa. .
Tämä sellaisenaan on järjetöntä. Kaikki puolueettomat asian:
tuntijat, monet yhdysvaltalaiset mukaanluettuna, ovat osoittaneet,
että Etelä-Vietnamin vapautusrintama päättää itsenäisesti siitä, mi­ten
se puolustustaisteluaan käy. Totta on, että pohjols-vietnamilal-set
ovat avustaneet veljiään ja sisariaan demarkaatiolinjan etelä­puolella
ylivoimaisesti aseistettua ulkomaalaista hyökkääjää vastaan.
Mutta sellaiset asiantuntijat, kuin esimerkiksi kenraah Charles de
Gaulle, Ranskan entinen pääministeri Edgard Faure ja monet muut
ovat ilmaisseet mielipiteen,, että kansan- vapautusrintama on se voi­ma,
mitä on demarkaatiolinjan eteläpuolella Vietnamissa kuunnel­tava.
. •
Tästä tosiasiasta huolimatta presidentti Johnson pitää kiinni siitä
kokonaan kestämättömästä asenteesta, että Etelä-Vietnami.ssa käytä­vät
taistelut voidaan muka lopettaa joko Pohjois-Vietnamin, tai pe­räti
Kiinan ja Neuvostoliiton hallitusten määräyksestä, vaikka nämä
viimeksimainitut ovat todellisuudessa sivullisia siinä sodassa mikä
Yhdysvaltain toimesta aloitettiin ja vielä käydään EteläTVietnamin
kansallista vapautusrintamaa (Viekongia) vastaan.
Miten voidaan kuvitellakaan, että käsky epätasaiseen viidakko­sotaan
Etelä-Vietnamissa olisi voinut lähteä joistakin neuvottelu­huoneista
maan rajojen ulkopuolelta? Siellä missä henki on päivit­täin
vaarassa; tehdään päätökset välittömästi paikan päällä. Sen
enempää Moskova, Peking kuin Hanoikaan eivät pysty käskemään
etelävietnamilaisia lopettamaan vastarintaansa.
Kuvaavaa muuten sivumennen sanoen, o n , että Yhdysvalloilla ja
. sen hyökkäyskumppaneilla on valtavan suuri ylivoima Etelä-Vietna­missa.
Amerikkalaisten komennossa, ottaen huomioon sen apulaisten
joukot, on tällä kertaa lähes miljoona hampaisiin asti mitä nyky­aikaisemmilla
sotavälineillä varustettua sotilasta. Sitä vastoin viida­koissa
lymyilevien sissien miesvahvuus on niin amerikkalaispiirien
kuin muidenkin lähteiden antamien arviotietojen mukaan vain 200,000
—285,000 miestä.
Siitä huolimatta Vietkong-slssit taistelevat sisukkaa.sti ja menes­tyksellisesti
maan vapauden puolesta ulkomaalaisia hyökkääjiä vas- .
taan. Ja mitä enemmän tämä hyökkäyssota jatkuu, sitä eristetym-pään
asemaan joutuu Yhdysvaltain hallitus. Kaakkois-Aasian vissejä
vasallimaita lukuunottamatta Yhdysvallat on nyt yksin jä täysin eris­tettynä.
E i edes propagandapalveluksiin altista Englannin hallitusta
ole saatu mukaan Vietnamin sotaan, joka nykyään kehittyy yhä
enemmän yksipuoliseksi ihmisteurastukseksi.
Kaikista näistä tosiasioista huolimatta presidentti Johnson puo­lustaa
vieläkin Pohjois-Vietnamin pommituksen jatkamista "vasta-tekoihin"
vetoamalla?
Maailma kulkee kohti historian
suurinta nälänhätää, väittää ruot­salainen
talousasi^ntuiitija, pro­fessori
Gunnar Myrdal, joka on
monissa kirjoissaan, broshyyrels-saan
ja artikkeleissaan käsitellyt
taloudellisia kehttystendeiissejä
sekä USA:n kaltaisissa hyvinvoih"
timaissa että etenkin alikehitty­neissä
maissa. Professori Myrdal,
jota pidetään öräänä' aikammfe
johtavimpana kehitysmaiden ta­lousasiantuntijana,
on monien
vuosien ajan vakavasti varoitta­nut
ja kehot-ianut kehittyneitä
maita täyttämään Y K : n yleisko­kouksessa
19. 12, 1961 antaman­sa
lupaukset kehitysavusta —
1 % ao. maiden kansantulosta.
Professori Myrdalin viimeisim­mät
asiaa koskevat' puheenvuorot
ovat Lundissa toimivan ulkopoliit
tisen yhdistyksen - lehdessä Aspekt
julkaistu artikkeli, jossa kiinnite­tään
huomiota kehitysmaiden maa­talouden
rappiotilan poistamiseen,
ja oslolaiselle Dagbladetille annet
tu lausunto, jo.ssa: varoitetaan "rik­kaiden
maiden klubin" itsetyyty­väisyydestä.
Y K : n elintarvike- ,.ja maatalous­järjestön
FAOin laskelmien mu­kaan
on maapallon ravintoaineiden
tuotanto kaksinkertaistettava vuo­teen
1980 mennes.sä ja kolminker­taistettava
vuoteen 2000 mennessä,
jos halutaan välttyä nälänhädästä.
Prof. Myrdal on .sitä mieltä, että
nämä FAO:n arvioluvut ovat ali­mitoitettuja.:
Syntyvyydensäännös-tely,
jonka propagoiminen ja osit­tainen
toteuttaminenkin on jo aloi­tettu,
ei vaikuta elintai-vjketilan-teeseen
lähitulevaisuudessa —
asiantuntijain mukaan sen vaiku­tus
tuntuu.vasta n. 20 vuoden ku­luttua.
Lähimmän 30 vuoden kuluttua
nousee maailman väkiluku 3:sta 6
miljardiin maataloustuotannon li-
SYNTYMÄ-^
PÄIVIÄ
Arvi Salo, Beavcr Lako, Ont-,
täyttää perjantaina, maaliskuun 17
päivä 74 vuotta.
Lasse .Sinisalo, Sudbury, Ont..
tävttää torstaina, maaliskuun 16.
päivä 72 vuotia.
Taina Koskinen, Point, du Bois,
.Man., täytliiä perjantaina, maali?-
kiuin 17. päivä 60.vuotta.
Hilda Feuramäki, Kaministiquia.
Ont., täyttää perjantaina, maalis­kuun
17. päivä 68 vuotta.
fjohn Saloranta, Toronto Ont..
täyttää maanantaina, maaliskuun
20. päivä 70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja lutla-vain
onnentoivotuksiin.
Ydinvoimalaratkaisu
kireä asia Suomessa
Helsinki. — Kahdesti lykättyä
ydinvoimalan tilauspäätöstä siirret­tiin
jälleen. Imatran Voiman hal­lintoneuvoston
viikko .sitten tiistai­na
pidetyssä kokouksessa. Asiasta
annetussa tiedotuk.sessa todetaan,
että valtioneuvoston käsiteltyä ato-mivoimalaitosasiaa
Imatran Voima
Oy:n hallintoneuvosto päätti valtio­neuvoston
kehotuksesta siirtää vie­lä
ratkaisun teon a.sia.ssa;
Ydinvoimalaratkaisu oli tiistaina
esillä myös eduskunnassa kauppa-ja
teollisuusministeri Olavi Salo­sen
; va.stattua asiaa koskeneeseen
suulliseen kysymykseen. Hän tote­si,
että kauppa- j a teollisuusminis­teriön
sekä valtioneuvoston o.sallis-tumiselle
ydinvoimalan hankintaa
koskevien kysymy.sten käsittelyyn
on omat tärkeät syynsä; Ydinvoi­malan
ja ennen kaikkea sen käyt­tämän
ydinpolttoaineen hankinta
edellyttää valtiosopimuksia, joiden
tekemismahdollisuudet ja vaikutuk­set
hallituksen on todettava ennen
kuin valitaan maa, mistä hankinta
suoritetaan. Ministeri Salonen huo­mautti
edelleen, että hallituk.sen
on kiinnitettävä asiassa huomiota
myös maan koko teollisuuspolitiik­kaan,
tutkittava valtion, rahoitus­mahdollisuudet
. edeltä käsin, koska
Imatran Voima ei pysty hanketta
yksin -rahoittamaan, sekä: kilnnltel^
tävä huomiota valtion edun tnukai-sesti
hankinnan kauppapolittiseeii
merkitykseen,
Siitä, milloin ydinvoimalan tilaus
tulee -Imatran Voiman hallihtbriou-vostossa
uudelleen esille, ei tiistai­na
oliut saatavissa tietoja. Myös­kään
hallituksen taholta ei asiasta
haluttu sanoa mitään.
Virallisesti ovat tarjouskilpailus­sa
vielä mukana länsisaksalainen
AEG, canadalainen General Elec­tric
sekä Westinghouse Yhdysval­loista.
Lisäksi ovat tiedotusluontei­set;
tarjoukset jättäneet ruotsalai­nen
ASEA sekä neuvostoliittolai­nen
Technopromexpört,
sääntyessä Vain hyvin vähäisessä
määrin — ellei ryhdytä radikaa­leihin
ratkaisuihin. Vuoden 1985
aikana nousi maailman väkiluku 70
miljoonalla elintarviketuotannon
pysyessä ennallaan. Kun nälänhätä
alkaa, oh rauhan säilyttäminen ole­va
vaikeaa, professori Myrdal en­nustaa
ja varoittaa. .
Pröf. Myrdal vaatii paitsi maa­taloustuotannon
huomattavaa lisää­mistä
ja tehokasta syntyvyyden-säännöstelyä
myös kehitysmaa^vun
lisäämistä ja uudelleen organisoin­tia.
Hän arvostelee ennen kaikkea
kansallisia kehitysapuohjelmia ja
vaatii avun ohjaamista Y K : n kana­via
myöten. Kehittyneiden maiden
apu on nykyisellään vain pisara
meressä, hän sanoo.
Viime vuosina ovat USA ja Ca­nada
myyneet ylijäämäelintarvik-keitaan
Kiinalle ja Neuvostoliitol­le.
Niiden varastoja on niin ikään
pienentänyt Intian nälänhädän ai­heuttama
vienti. Lisäksi on USA:s-sa
ruvettu selvästi väistämään avun­antoa
ja kat.sottu, että myös mui^
den maiden olisi osalli-stuttava elin­tarvikeapuun.
A V A I N MAATALOUDESSA
Tässä tilanteessa on tärkeintä —
.sanoo Myrdal — tehostaa kchity.s-maiden
maataloustuotantoa ja teh­dä
se siten,, että lisääntyvä väki
löytää työtä juuri maatalouden pii­ristä.
Kokemukset nimittäin o.soit-favat,
.e4tä teollisuuden työvoiman
tarve kehitysmaassa teollistamisesta
huolimatta vähenee. Maataloussuun
nittelun täytyy siis, lähteä ei ko­neellistamisesta
vaan suuresta työ­voimareservistä,
jonka työllistämä
nen tulee tapahtua maatalouden
puittei.ssa.
Suurimpana esteenä tällaisen ke-hityk.
sen tiellä prof. Myrdal pitää
poliittisia ja perinnetekijöitä. Us­konnolliset
ennakkoluulot (Intia)
ovat eräs tehokkaita uudistuksia
estävä tekijä, loinen nurinkuriset
maanomistu.solot, joiden muutta­mista
cstämä.ssä ovat suurmaan­omistajien,
maanvuokraajain ja ra-hanlainaajain
muodostamat painos­tusryhmät;
NMissäkin mai.ssa, jois­sa
lainsäätäjät ovat kyllin kauko­näköisiä,
py.styvät tämänkaltaiset
ryhmät estämään välttämättömän
manuudrstuksen, joka siirtäisi maat
harvoilta suuromistajilla niiden vil­jelijöille.
Myrdal arvostelee myös Y K - n
elinten ja FAO:n maatalousasian-tuntijain
asenteita kehitysmaiden
maatalouden uudistamisky.symyk-
.>-i,ssä. Nämä asiantuntijat väistävät
usein ky.symyk.sen ydintä ja taker­tuvat
teknologisiin ky.symyksiin,
keämpSä on nostaa työvoiman ja
maan tuottavuutta, Myrdal sanoo.
HEIKENTYVÄ KAUPPA
Kehitysij?^apulmien toisena FUO^
lena ovat kehittyneet maait, joiden
tehtävänä Myrdal pitää kebitysmai-den
auttamista uudelle tiellie. HÄh
toteaa, että kehitysmaiden aseina
icansainvälises/ä kaupassa on jatku­vasti
huonontunut. Kehitysmaatuot­teiden
kysyntä on laskenut sanial-la
kun kehitysmaiden oma tuonti­tarve
ön kasvanut. Tfetll johtuvat
kauppatasevajaukset/ jotka «älhin
asti on täytetty ulkomaisilla avus­tuksilla
tai lainoilla. Alueellisten
talouskomissioiden arvioiden mu­kaan
tämä epäsuhde, tulee kasva­maan.
Tässä tilanteessa kehitys­maiden
on pakko suojtfta omaa
tuotantoaan. Myrdal katsoo, että
kehitysmaiden mahdolliset tulli­muurit
ovat siinä määrin pakon
sanelemia, ettei niitä voida verra­ta
kehittyneiden maiden vastaaviin
järjestelmiin. Myrdal vaatii lisäksi,
että teollisuusmaat antavat kehitys-ntaatuotteille
suosituimmuuskäsitt«-
lyn omissa maissaan. Myrdal toi­voo
myös, että teollisuusmaat ostiai-sivat
kehitysmaista myös näiden
maiden teollisuustuotteita. TSssä on
kysymys niin epäoleellisesta osuu­desta
maailmankaupassa, että täl­lainen
järjestely ei vaikuttaisi suu­restikaan
teollisuusmaiden <oma«n
tuotantoon, Myrdal toteaa;
Myrdal pitää perinteellisten ke­hitysmaatuotteiden
pienenevän ky­synnän
tärlceimpfinfi syynä teolli­suusmaiden
soveltamia tulleja j«
muita maksuja, jotka esim. kahviin
kohdistuessaan syrjivät vain kehi­tysmaita
— kahvihan ei kuulu teol-iisuusmaiden
omaan tuotevalikoi­maan
eikä siis kilpaile kotimaisen
tuotannon kan.ssa.
K A K S I O S A I N EN
T U L L I O I I J E L MA
Myrdal vaatii, että kehittyneet
maat ensinnäkin poistavat kaikki
kehitysmaatuotteiden tullit ja muut
tuontimaksut ja toi-seksi alentavat
ja lopulta poistavat kokonaan ne
suojamuurit, jotka estävät muiden
kehitysmaatuotteiden (siis lähinnä
teollisuustuotteiden) kysyntää. Pit­källä
tähtäimellä on jopa viimeksi
mainittukin toimenpide eduksi ke­hittyneille
maille, jotka silloin voi­vat
sijoittaa omat työvoimareser-vinsä
korkeampitasoiseen tuotan­toon;
Tullimuurien purkaminen on
•Myrdalin mielestä vielä tehokkaam­paa
kehitysmaa-apua kuin ne lan­tit,
joita rikkaat maat vastentah­toisesti
myöntävät. ''Meidän ci pi­dä
sulkeutua rikkaiden miesten
klubiksi, vaan avata rajat", hän sa­noo.
Me autamme paljon tehok-
Mitä muut danovat
SiyiSTYKSENESfE' '
Amerikka, joka on voimakkain ja demokraattisin kansojea,Joukossa
on nyt suurimman sivistyksen kynnyksellä, mitä ihminen ön koskaan
Voinut tehdS mahdolliseksi, estää oman edistyksensä harrastamalla no­peasti
laajenevaa sotaa 10,000 mailin päässä omalta rannikoltaan. Koska
amerikkalaisilla on kieltämättömät kyvyt Ijphtaamaai ja
rakentaviin päämääriin, maailma ei ole ainoastaan hämmästynyt, vaan
myös kj^inapäällä meidän päättäväisyydestämme, äiheuttaraaila hävitys­tä
hillittömästi. Ja aina vain suureneva amerikkalaisten lukumäärä ky^
selee^ että miksi olemme omaksuneet tällaisen suunnan.
Onko se niin, ettemnie omahyväisessä koppavuudessamme voi su­vaita
mitään joka on meistä toisenlaatuista ja - täjrtyykö meidän pakot­taa
k a i k k i <maotoutumaan meidän itserakkauden narsismi-kuvan kaltai­siksi?
Onko tämä meidän laajalle levinnyt vandalismimme takaveto siihen
hiivamaiseen rauhattomuuteen . . . perintöön esivanhemmiltamme, jotka
etsiskelivät ja löysivät sekä valloittivat väkivaltaisesti uusia maailmoja?
Olemmeko kulkeneet jo niin pitkälle tätä tietä (todistaaksemme voit­tama
ttomuutemme itsellemme-ja. maailmalle) että olemme sokeita ja
kuuroja rääkkäämiemme ihmisten huudoille ja muun maailman inholle
ja pelolle meitä kohtaan?
" ~ "• : —Jeanette de L e o n , ;—
U.S. Farm News.
Kirjapainoalan lakko Suomessa
Helsinki.'— Suomen sanoma­lehtien
ilmestyminen keskeytyi
keskiviikkona. Ilmestymisen teki
mahdottomaksi mainittuna päivä­nä
aUcanut kirjapainoalan lakko.
Keskiviikon kuluessa tehdyt
»nvittelnyriCykset osoittautuivat
tnloksettomlkfli osapuolten hylät­tyä
sovittelueflityksen kaikkien
pääkysymysten osalta. Kello 21
aikaan pidetyn lyhyen neuvotte­lun
jälkeen valtakunnansovitteli­ja
Keijo Liinamaa katsoi neuvot­telujen
katkenneen. Neuvottelut
jäivät kiinni lyöaikaj&rjestelyis-tli,
|»alkaBltorotuksista ja sopimus­kauden
pituudesta esiintyneistä
erimielisyyksistä.
Sekä Graafisen teollisuuden työn­antajaliitto
että Kirjatyöntekijäin
liitto hylkäsivät valtakunnan.sovit:
telija Keijo Liinamaan sovittelu-esityksen
kaikkien pääkysymysten
osalta.
Graafisen teollisuuden työnanta­jaliitto
piti vastauksessaan Liina­maan
ehdqtukseen sisältyviä talou­dellisia
ratkaisuja liian kalliina,
Myrdal ottaa esimerkiksi Intian ja i kaammin kehitysmaita poistamalla
Paki.stanin ja toteaa,-että elintar-i tullimuurit j a lisäämällä siten ke-viketuotanto
koko Etclä-Aasia.ssa on
viime vuosikymmenien aikana muut
tunut — ylituotannon sijalla on nyt
alituolan'0. Latinalaisessa Ameri-ka.
ssa taas ovat eri etupiirit estä­neet
todellisen maauudistuksen toi­meenpanon
ja maatalou.stuotannon
kehittämisen.
Hylkäämättä kehitysmaiden teol-listamistarvctta
— jonka eräs in­nokkaimpia
puolestapuhujia hän on
— Myrdal on sitä miellä, että tässä
vaiheessa on etusija annettava maa
taloudelle, jonka uudistamisessa ei
tarvita enempää koti- kuin ulko­maistakaan
valuuttaa. Samaan suun
taan vaikuttaa sivistys- ja tervey-denhoitotasbn
nostaminen, joka se­kään
ei vaadi suuria pääomia. Teol­listaminen
yksin ci riitä, vielä tär-hitysmaatuotteiden
menekkiä omis­sa
mais.samme, kuin antamalla
niille rahalli.sia avustuksia. Myrdal
toteaa: Tämän voimme tehdä tääl­lä
Pohjolassa toisia maita odotta­matta,
Myrdal korostaa edelleen.
Prof. Myrdal vaatii myös varsi­naisen
kehitysmaa-avun (avustus­ten
ja luottojen) lisäämistä. Y K : n
kauppa- ja kehityselimen (UNC­TAD)
ilmoituksen mukaan on teol­lisuusmaista
kehitysmaihin suun­tautu
va.ssa pääomaliikkeessä, jossa
mukana ovat myös yksityiset sijoi­tukset,
tapahtunut laskua vuoteen
1963 nähden. Vuonna 1965 kehitys­maihin
teollisuusmaista siirtyneet
luotot ja avustukset!, olivat vain
0,6 % teollisuusmaiden bruttokan­santulosta
tavoitellun 1 7o
Samaan aikaan on entisten laino­jen
. takaisinmaksu syömässä sui­hinsa
kaikki uudet lainat ja avus­tukset.
Kehitysmaalainojen ehdot
ovat myös huonontuneet:. lainoja an
netaan kovin . lyhyeksi ajaksi ja
korkokanta on noussut.
Lokakuun lopulla - ilmoitettiin
Lontoossa, että brittiläiseen kan­sainyhteisöön
kuuluvalta Jamaikal­la
on vaadittu 7,5 % korkoa lai­nasta,
joka on tarkoitus käyttää
saaren maatalouden ja teollisuuden
kehittämiseen. Jamaika itsenäistyi
V; 1963 ja on hyvin köyhä ja jat­kuvan
työttömyyden rasittama saa­rivaltio
Karibian merellä. Siltä vaa­dittua
korkoa pidetään viime 40
vuoden ennätyksenä. " A v u n " nimi­ke
tuntuu tässä valossa ironialta.
H. A.
Mikojan muistelee
Moskova. — Neuvostoliiton (en­tinen
presidentti Anastan Mikojan
alkaa piakkoin julkaista muistel­miaan.
Katkelma niistä Julkaistaan
aikakauslehdessä Junost ("Nuo­ruus").
Mikojan, joka on nyt 72-yuQtias,
erosi presidentin tehtävistä tei-vey-dellisistä
syistä joulukuussa. Sen
jälkeen henellä on ollut aikaa omis-sijasta.
tautua kirjoittamiselle.
mutta o l i valmis hyväksymään so-vitteluesityk.
sen muilta osiltaan.
Kirjatyöntekijäin liiton neuvotte­lijat
ilmoittivat liiton liittoneuvos­ton
hylänneen sovitteluesityksen
yksimielisesti.
Liinamaan ehdotuksessa oli sopi­muskauden
pituudeksi esitetty kah­ta
vuotta. Palkankorotuksissa läh­dettiin
siitä, että vähimmäispalk­koja
korotetaan maaliskuun alusta
tänä vuonna 7 prosentilla ja maa­liskuun
alusta ensi vuonna 8 pro­sentilla.
Henkilökohtaisiin palkkoihin esi­tettiin
maaliskuun alusta 6 prosen­tin
korotusta j a ensi vuonna vas­taavaan
aikaan 6,5 prosentin koro­tusta.
Lisäksi ehdotettiin viikkopalkka-järjcstelmään
siiilymlstä ; vähim­mäis-
j a henkilökohtaisten palkko­jen
osalta sopimuskauden alusta
lukien. Vuoro-, ilta- ja yötyölisien
pitämisestä' pennimääräisinä edel­leen
sisältyi myös ehdotus sovit-teluesitykseen.
Pennimääräisiä lisiä
korotettaisiin maaliskuun alusta 7
prosentilla kuitenkin vähintään 2
pennillä ja ensi vuoden maalis­kuun
alusta 8 prosentilla.
Lisäksi on esityksessä indeksi­ehto
3:n j a 4:n prosentin y l i me­neviltä
osilta kumpanakin vuonna.
Työaikajärjestelyistä esitettiin so­vitteluehdotuksessa,
että vuoden
1966 työehtosopimuksen työaika-määräykset
pidettäisiin voimassa
kuluvan vuoden loppuun; ja vuo­den
1968 alusta siirryttäisiin ker­ralla
40-tuntiseen ympärivuotiseen
työaikaan.
Kirjatyöntekijäin liitto piti vas­tauksessaan
kiinni, yhden vuoden
soplmusajasta ja henkilökohtaisten
palkkojen korottamisesta 7 prosen­tilla
maaliskuun alusta lukien sekä
vähimmäispalkkojen 10 prosentilla
samasta ajankohdasta. Liitto katsoi
edelleen, että siviilitöissä ei olisi
mahdollisuuksia k e s k i määräisen
työajan käyttöön viisipäiväiseen 40-
tuntiseen työviikkoon siirryttäessä.
Lehtityön osalta liitto hyväksyi ns;
kiertävän vapaapäivän, mutta piti
välttämättömänä sen soveltamista
siten, että molemmat vapaapäivät
saataisiin peräkkäin.
Valtion kirjajlainojen puolesta
ilmoitettiin, että ne hyväksyvät
Liinamaan välitysesityksen. Demo­kraattisten
kustantajain liiton edus­tajat
totesivat liiton olevan neuvot­teluratkaisun
kannalla.
PÄIVÄN PAKINA
t l KIRKASTA KUIN MUTA s r
Jotkut korkean raadin edessä ol­leet
henkilöt ovat sanoneet, että
pötyä, puhuvat ne jotka sanovat,
että Vtisiakkaat ovat aina oikeas­sa".
Kun esimcrkik.si joltakin syy­tetyltä
ky.sytään, että "oletko jo
lakannut pieksämästä vaimoasi",
niin miespoloiscsta tulee aina
"vaimonsa picksäjiä", huolimatta
siitä, miten hän kysymykseen vas­taa.
Muita, miltei yhtä kiperiä ja
kuperia kysymyksiä voidaan oikeu­dessa,
oppineiden ja. liipattujen
lakimiesten loimesta tavalliselle -
kuolevaiselle esittää.
Tällä pohjalta katsoen, sen avoi­mesti
myönnämme, tunnemme
vissinlaista vahingoniloa — ja
supisuomalaisen, käsityksen, mu­kaan
vahingonilo aidointa iloa —
kun oikeudellekin esitetään joita­kin
sellaisia kysymyksiä, joiden
takia menee vuorostaan tuomari­en,
ja muiden herrojen lakiinies-ten
sormi suuhun.
Meillie puhutaan paljon "sielus­ta",
mutta kun eräälle yhdysvalta­laiselle
oikeuslaitokselle ja luor
märille annettiin; tehtäväksi mää­ritellä,
että onko sielu olemassa,
niin vastauksen antaminen ei ol­lut
niinkään helppo asia. "Tuo­mion"
langettaminen oli lykättä­vä
tuonnemmaksi ja asiaan kiin­tyneenä,
me puolestamme yritäm­me
auttaa palkkiota pyytämättä
tämän kiperän kysymyksen eteen
joutunutta tuomaria.
Pinnallisesti tuntuu sielusta pu­huttaessa,
että kysymys on jos­takin
henkisistä arvoista. Tässä
tapaukscs.sa on kuitenkin asia
siten, että sielun oleminen tai
olemattomuus liittyy varsin ma­teriaaliseen
käsitykseen rahasta,
eli siihen, miten käytetään huo­mattava
perintö. Näinollen meitä
maallikkojakin kiinnostaa tämä
sielukysymys.
Mutta lainatkaamme nyt Phoe­nix,
Arizonasta maaliskuun 7. päi-
~vä 1967 tulleesta A P : n uutistie-dosta
seuraavat, tärkeimmät koh-dat:
— L«ikimiesten toistuneista vaa­timuksista
huolimatta tuomari Ro­bert
L. Myers lykkäsi eilen lau­sunnon
antamisen sielun olemas­saolosta.:
Kolmekymmentäyhdeksän yksi­löä
ja järjestöä on anonut 200,
000' dollaria "tutkiaksech tai
hankkiakseen tieteellisesti jonkun
todistuksen sielusta .mikä.' jättää
ihmiskehon . kuolemantapauksen
yhteydessä."
Tämä raha on jäänyt perintönä
vuonna 1950 kadonneelta yksinäis
seltä arizonalaiselta kaivosmjehel-tä,
James Kiddilta. Hän antaa tä­män
määritelmän perintörtsä käy­töstä
käsin kirjoitetussa testa­mentissa,
mikä löytyi sen jälkeen
kun mr. Kidd julistettiin laillisesti
kuolleeksi.
Yksi lakimies pyysi eilen Mari-cope
Superior oikeuden tuomaria
antamaan päätöksensä, onko sielu
olemassa. Sitten, hän selitti, jos
sielu on olemassa^ ne ihmiset jot­ka
haluavat suorittaa tulkimusr
töitä sielun olemassaolosta, yrittä­vät
saada selville jotakin sellaista
minkä olemassaolo on jo tiedos-
•••sa. •••
. . . Jos oikeus julistaa,, että
sielua ei ole olemassa, mikäU oi­keuslaitos
asiaa katsoo, silloin
tulevat ei-kelpoitetuiksi ne hen­kilöt
jotka haluavat todistaa, et­tä
sielu (mitä ei ole) on olemas­sa
.. •. .•
Toiset lakimiehet, kerrotaan
uutistiedossa, jakaantuivat ilmei-
.sesti palkanmaksajiensa mukaan
kahteen ryhmään, niihin, jotka ha­lusivat.
saada tämän rahamäärän;
tutkimustyöhön yleensä ja niihin,
jotka haluavat "todistaa" että sie­lu
on olemassa. •
Vaikka allekirjoittanut ei ole
maallikkona kiintynyt sielun asi­oihin
yleensä, niin lähimmäisiäm­me
auttavana henkilönä olemme
kuitenkin valmiina tarjoamaan,
ilman maksua kuten on jo sanottu,
kaikki ne tiedot, mitä Suomian
Pieni Tietosanakirja sielusta an­taa.
Siis näin.
Sielu on sahan laajimmassa
tomuus). Suppeammassa merkityk
sessä sielulla tarkoitetaan vain'
tajuisten ilmiöiden kokonaisuutta,
joita psykologia voi empiirisesti
tutkia. Alkukantaisen ihmisen
käsityksen mukaan sielun elinvoi­man
antajana oli ilman tai höyryn
tapainen, hienoaineinen olento.
Sielun ja ruumiin välistä suhdet­ta
on koetettu selittää neljällä e r i
tavalla. Materialismi (Holbach,
Bychner) johtaa sielullisen ruu­miillisesta
ja käsittää sen aivojen
toiminnoiksi Spiritualismi (Lei­bniz)
pitää sielua varsinaisena
olemuksenamme, ruumistaan vain
sen elimistönä. Dualismi (Descar­tes)
olettaa, että sielu ja ruumis,
. jotka molemmat käsitetään tosi-oleviksi,
ovat keskenäisessä vuoro­vaikutuksessa,
ja paralleliteoriä
(Spinoza) taas, että sielliset ja
ruumiilliset tuomiot on käsitettä­vä
kahdeksi rinnan kulkevaksi i l -
miösarjaksi, jotka eivät koskaan
leikkaa toisiaan. \
Tietosanah perusteella ei siis
ole lainkaan ihmeteltävää, vaikka
jotkut "pikkurahan puutteessa"
olevat yksilöt ja järjestöt halua­vatkin
. " t u t k i a " , onko sielu ole-,
massa vai eikö ole. •
Ja siltä, varalta, jos esim tieto-.'
sanakirjasta otetun lainauksemme
merkityksessä aineeton, tajuinen lukee joku pierheen nuoremmista,
puoli elävätssä olennoissa, eten­kin
ihmisessä, siis aineellisen i"uu-miin
vastakohta. Vanhan meta­fyysisen
käsityksen mukaan sielji
on llsenäineri olio, joka voi säilyä
ruumiin kuoltua (sielu kuolemat-jonka
englanninkieli on parempi-kuin
suomenkieli, niin mikään i h - -
me ei o l i s i vakka hän sanoisi mu­tisten
"Clear as a mud" eli "mu­ta—
kirkasta" — Känsäkoura. >