Vapaus, February 18, 1922

              lauantaina, lielMlk. 18 p. - Sateday, Feb. 18tk
..•cf.
VAPAUS
{C^djui cuonmlsisen työväestön äänenkannattaja, ilmes-
^SBdbur>'«sa, Oct.,. joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO. J;F-.SLUP .
Vastaava toimittaja^^ Toimitussihteeri.
VAPAUS
(Uberty) j ^ „ ^
The only organ of Finnish Worker8 m Canada. Pub-lished
in Sudbury, Ont.. every Tuesday, thursday and
Saturday. • ^
Advertising rate» 40c per ccl. Inch. Miniraum charge
for singie insertion 75c. Discount on standing advertise-ment
The Vapaus is the best advertising medium araong
the Finnish People in Canada.
Umotushinta 40c palstatuumalta. — Alin hinta kerta-flmotnksesta
75c. - Kuolemanilmotukset ?2.00 (muisto-värsyistä
50c. kultakin lisäksi). — Kihlaus- ja avioliitto
ilmot alin hinta ?2.00. niraenmnntoailm. (muuten kuin
aviuiiittoilmotusten yhteydessä ?2.00 kerta.-- Avioeroil-
Biotukset $2.00 kerta (2 kertaa ?3.00. - Syntymailmo-tukset
12.00 kerta. ~ Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
«1.00 kerta (3 kertaa $2.00). — Kaikista ilmotuksista,
joista ei ole sopimuspa, tulee, rahan seurata mukana.
TILAUSHINNAT: .
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
#1.50 ja yksi kk. 75c. . , ^-^^ ,. ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
13.00 ja kolme kk. $1.75. _ ....
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
paitsi asiamiesten joille on takaukset.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per­soonallisella
nimellä.
J. V. KANNASTO. tiikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lone St., Puhelin 1038. ^- Postiosote: ^
Box 69, Sudbury, Ont.
Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as
«econd class matter.
Lohdutusta nälkäisille työläisille
Ellei kapinallisten työläisten taholla voitaisi syyt­tää,
että meidän herramme ja valtijaamme ovat koko­naan
unohtaneet nälkäkuoleman ja vilun kourissa tais­televia
työläisiä ja heidän periieilään, muistavat her­rat
porvarit työläisiä usein kaikenlaisilla päätöslausel­milla
ja tunnussanoilla, ja lukemaltomilla komissio-neilla.
Sen lisäksi etlä Dominion hallitus, eri maa­kunta-
ja kunnallishallinnot ovat Ravustaneet» työttö­miä
viimeisen kahden vuoden ajalla lukemattomilla
kallispalkkaisilla komissioneilla, joiden mukavuuksiin,
kyytikustannuksiin, hotelli- ja porsastelukuluihin sekä
dokumentteihin on uhraltu suuret summat, multa jotka
eivät ole työllään vähääkään lämmittäneet viluisia ja
nälkäisiä työläisiä ja heidän perheitään, on porva­reilla
kaikenlaisia seuroja ja klubeja, joissa he ai­kansa
kuluksi «yhteiskunnan parasta:?' harrastaen kes­kustelevat
muiden huviensa lomassa myöskin «työttö-myyskyuymykfiestä
», pitäen silmällä omia liikemahdol-lisuuksiaari,
jotka myöskin tahtovat kuiyua olematto­miin
kun ei pennittömät työläiset kykene oslamaatt
*edes yjjsjjjkQrlsiserapia resuja päälleen. Näiden klu-iien
joukossa oH in.in. n.k. «Rotary Cluh», johon kuu­luu
kussakin kaupungissa kaikki isommat ja pienemmät
•porvarit, hännäntupisla ammaltiunioitten johtajiin
saakka. Tämä klubi varkkäilee kaupunkien ilmotus-tauluihin
seuraavanlaisia lauselmia: «Ostakaa, raken­takaa,
työskennelkää Ja kehittäkää työpaikka jokaisel­le
», ja «Tämä on meidän maamme, sinun ja minun.
Me taistelimme sen puojesta, nyt meidän* tulee työsken­nellä
sen hyväksi». Ja herrat käyvät vielä voimakasta
sanomalehtiagitationia, ellä työläisten on koopereerat-tava
näiden tunnuslauseitlen ympärillä porvarien kans­sa
veljellisessä sovussa.
Multa kun kaivokset ovat suljetut, metsäkämpät
kylmillä ja tehtaat sekä myllyt kiinni, niin näistä loh­duttavista
ja kehottelevista tunnuslauseista huolimalta
työläiset eivät yoi saada päähänsä, mitenkä he voisivat
olla yhteistoirainnasea ede? herrain «lyÖ8k()ntoly>?-keliQ?
tusta toleullaakseen, silli» «työskentely» on ehdottomasti
jioissa tunnuslauseissa jätetty työläisien osalle tässä
Icauniissa yhleisloimihnassa, elllii herrat porvarit eivät
ole tottuneet työskentelemään eivätkä kai aijo nytkään
ruveta, ellei kiljuvan paniikin aiheuttamat vararikot,
jotka ovat tuhkatiheitä, heistä monia lopulta siihen
pakota. .
Näin siis herrain porvarien hyväntahtoiset lohdut-telut
ja kauniit tunnuslauseet, jotka on tarkotellu
«avustamaan» työttömyyttä, jäävät kokonai^i hedelmät­tömiksi
työläisille.
Työläiset voivat ainoastaan vaatia tehtaita, kaivok­sia
ja kaikkia työpaikkoja sekä koko yhteiskuntahuus-hollia
omiin käsiinsä. ,
Helmikuun 26 päivä on määrätty siksi päiväksi,
jolloin työläisiä kautta Canadan (sama päivä Yhdys­valloissa)
kehotetaan toimeenpanemaan työttömäin
mielenosoluksia, joissa kieräilemältömin sanoin tuo­daan
työläisten tahto esiin lyöttömyyskysymykseen näh­den.
Lähtekää sinä päivänä liikkeelle kaikkialla ja
liittykää proletaarisiin luokkatovereihinne!
Joko alkavat seuraukset tuntua?
Silloin kun Ontarion työläiset äänehtivät maakun­nan
lainlaatijakuntaan toista kymmentä työläisten eh­dokkaaksi
itseään nimittävää porvaria, tai ainakan
"suurelta osaltaan porvarillisilla mielipiteillä varus­tettua
miestä, olivat työläiset monessa suhteessa toivo­rikkaita.
Vanhaan opportunistiseen tapaan he toivoi­vat,
ellä kun lainlaatijakuntaan saadaan joitakin työ-läislenoedustajia,
alkaa sieltä ikäänkuin ilman mitään
satamaan parannuksia. Työläiset saivatkin, kuten sa­nottu,
toislakymmenlä edustajaa valituksi yhteistoimin­nalla
farmaripuolueen kanssa, joka määrä oli suu­rempi
kuin uskallelliin ollenkaan toivoa. Multa niilä
nämä lainlaatijat ovat saaneet aikaan? Ei mitään.
Ei sekään, että työväenpuolueen, edustajat yhtyi­vät
vaaleissa suurimman cduslajamäärän saaneen far­maripuolueen
kanssa, saadenpa vielä pari tärkeätä mi-niste^-
in ppikkaakin, ole voinut työläisille maakun­nassa
taata parannuksia. Jo heti alussa kun uusi far­mareista
ja vanhoillisista työläisistä muodostettu hal­litus
astui toimeensa, sai ymmärtää, että hallitus, mi­käli
työväestö on kysymyksessä, on sittenkin vain hal­litus,
joka kaikessa tekee parhaansa työväestön ajamain
parannusvaatimusten vastustamiseksi. Pääministeri
Druryn tiedettiin jo silloin olevan vastustavalla kan­nalla
kahdeksan tunnin työpäivälain hyväbymiseen.
Tosin hän el alkuaikoina selittänyt muuta kuin, että
kahdeksan tunnin työpäivä käytännössä, ainakin mikäli
se koskee maanviljelystyöläisia, on mahdoton.
Mutta nyt, nyt kun hän on ministeristönsä kanssa
pari vuotta ehtinyt hoitamaan maakunnan asioita, on
hänessä alkanut ilmetä yhä suurempi vastenmielisyys
työväestön esittämiä vaatimuksia kohtaan. Hän ei
enään aivan yhtä sievästi koita salata mielipiteitään
kuin alussa, mutta uskaltaa j(f ottaa selvemmän kan­nan,
saatuaan kapitalistisilta politikoitsijoilta päänsi­litystä,
osalessaan niin mainiosti esiintyä ^vaatimuksiaan
esittävää työväestöä vastaan. Sensijaan, että pääminis­teri
Drury toimisi jotain puolueettomasti, töjmii hän
mahdollisimman puolueellisesti. Kaikessa toiminnas­saan
jos vain työväestö esittää vaatlmubia, jotka ta­valla
taikka toisella loukkaavat kapitalistien liike-etuja
asettuu hän kapitalistien puolelle. Aivan samalla
lavalla edustavat varsinaiset hallituksessa olevat «työ-väenedustajat
» työväenluokan asiaa. Hyvin niukaksi on
käynyt ne parannukset, joita tuon hallituksen taholta
työläisille on saatu. Voipa sanoa, että suurin saavu­tus,
mitä työväenluokalle on tipahtanut rajoittuu On­tarion
tapaturmavakuutuslakiin saatuun korjaukseen ja
sitäkin voidaan kiertää miten vain kapitalisteja haluttaa.
Multa työväestökin, se sama joukko, joka oli va­litsemassa
hyviä miehiään lainlaatijakuntaan, alkaa
hiljalleen vapautua kohmelostaan. Se ei enään luota
yhtä kiinteästi kuin ennen siihen, että lyöväenedustajat
hallituksessa ja lainlaatijakunnassa saisivat jotain mer­kittävämpiä
parannuksia ja työväelle hyödyllisiä la­keja
syntymään. Se alkaa käsittämään, etlä heidän
edustajansa eivät olekaan edustamassa' työläisiä, mutta
sitä enemmän itseään. (
Viimeisimpänä^ valaisevana esimerkkinä mainitta­koon
joitakin viikkoja sitten pääministerin luona neu­vottelemassa
käyneen työväeneduslajiston saavutus. Ky­symyksessä
oleva edustajisto esitti pääministerille m.
m, kahdeksan tunnin työpäivälakia koskevan ehdotuk­sensa,
tarkoituksella saada pääministeri ja tietysti sa­malla
hallitus kannattamaan ehdotusta, joka pitäisi
lainlaatijakunnassa esitelläman. Mutta mitä sanoi
herra pääfflinisteri Drury? Hän selitti edustajille, etlä
kahdeksan tunnin työpäivää koskevan lain laatiminen
ainoaslajai Ontarion maakuntaa käsittäväksi olisi mie-lellömyys
ja että jos aijoltaisiin sellainen laki vastaa­maan
tarkotustaan, olisi myöskin toisten maakuntain
tehtävä samoin. Vieläpä hän selitti, etlä sellainen
toimenpide olisi saatava jos kerran sillä jotakin mer-kltystä
tulisi olemaan Canadan parlamentin hyväksy­mänä
ja koko maata käsittävänä läpäisemään.
Pääministeri siis yksinkertaisesti, kielläessäärt ahta­masta
kannatustaan kahdekäah tuftttin tyopaivavaati-muksen
lainlaadinnällista tielä hyväksymiselle selittää
kantansa, joka on työväestön esittämiin vaatimuksiin
nähden vastakkainen. Ottamallaan vastustavalla as­keleella
hän lopullakin suoranaisesti paljastaa olevansa
kapitalististen politikoitsijain ja teollisuuspohattain mi­tä
uskollisin juoksupoika; mies, jolle työväestön inhi-milllsimmälkin
vaatimukset kaikuvat kuuroille korvil­le.
Ja vieläkin enemmän voimme nähdä hänen työ­läisten
vaalimusvastaisesta toiminnastaan siinä, etlä jiän
sallii hallituksen urakoitsijoille antamissa töissä pitää
työläisiä vaikka kuinka mitättömällä nälkäpäivällä, vä­littämättä
vähääkään siitä minkälaiseksi työläisten
elintaso alenee. Eipä edes Domion hallituksenkaan ta­holta
ole menty niin pitkälle, sillä saimmehan äsket­täin
lukea iilii^n uusi työministeri, vaikka ei ainakaan
ole' mikään erikoinen työväenystävä, selitti tulevansa
valvomaan, ellä kaikilla hallituksen antamilla töillä,
huolimatta siitä, ellä kontrahtori niitä teettää, makse­taan
kohtuullinen palkka. Mutta meidän pikku pää-minislerimme,
vaikka sanookin olevansa maanviljeli­jäin
ja työläisten etujen ajaja, kehtaisi ottaa viimei­senkin
leipäpalan työläisten, heidän vaimojensa ja las­tensa
suusta.
Multa Druryh suhtautuminen vaatimuksiin, joita
työläiset ovat esittäneet, alkaa kantaa hedelmiä. Ylei­nen
suuttumus on vallalla ja työläiset heräävät huo­maamaan,
että ovat tekemisissä hallituksen kanssa,
jolla ei ole työväen vaatimusten kanssa muuta teke­mistä
kuin niiden vastustaminen. Äänet työläisjou-joista
puhiivat uhkaavassa mielessä. Uhataan jo hal­litukselta
kannatuksen kieltämisellä, sanomalla, mitä
hallitus tekee jos lainlaatijakunnassa olevat työväen-edustajat
siirtyvät vaslustuspuolelle. . Tuollaisilla vaa­timuksilla
ei ole luonnollisesti suuriakaan merkitystä,
sillä voihan porvarillinen hallitus saada menellelylleen
ja politiikalleen lukea suoranaisiin porvariryhmiin
kuuluvilta edustajilta, mutia se osottaa täysin selvästi,
että Ontarion maakuntahallitus ei ole yhtään parempi
kuin mikä tahansa entisistä porvarillisista, hallituksista.
Varmana asiana nyt jo voidaankin sanoa, että jopa yk
sin sellaisetkin työläiset, jotka ovat luottaneet paria
mentlaariseen toimintaan alkavat käsittämään, eitä par­lamentti
nykyisessä järjestelmässä ei voi työväenluokan
aseman parantamiseksi,tehdä mitään.
To7. SinojenD puhe V. K. Pai puelse-konferensissa
.
Ksnsainvälueo vallaokumooksen
bnlkti.
Minkä tähden kansainvälinen vai-lankumous
oa T i i p y n i r t.
Toverit, meidän /tehtäväksemme
lankeaa lähitulevaisuudessa pohtia
useita kansainvälisen liikkeen kysy­myksiä,
jotka ensi kerran kohtaa­vat
meitä äärettömän mutkikkaas­sa
tilanteessa. Kominternin taktii­kan
määrää tietenkin viime sijas­sa
kansainvälisen vallankumouksen
kokonaiskulku ja tämän kulun no­peus
taasen on mitä kiinteimmäs-sä
yhteydessä proletaarisen vallan­kumouksen
kehityksen kanssa siinä
maassa, jossa se ensimmäisenä on
voittanut, Venäjällä. Joskus oso-tetaan
meidän- päävirheenämme mu­ka
olevan sen, että me arvioimme
liian nopeaksi kansainvälisen ^ 1 -
länkumouksen kehityksen. Jos kan­sainvälisen
vallankumouksen kulku
olisi muka nopeampi, niin meillä
Venäjällä ei olisi vastassamme nii­tä
suunnattomia vaikeuksia, jotka
meitä nyt kohtaavat. Toisin sano­en
selitetään, ettei kansainvälinen
vallankumous olekaan osoittanut
toiveitamme täysin oikeiksi. Mie­lestäni
on välttämätöntä ennen
kaikkia pysähtyä tähän.
Puhuessamme k a n s a i n välisestä
vallankumouksesta on välttämättä
muistettava, että me itse olemme
osana siitä ja sitäpaitsi hyvin huo-. yojjjjaijijajtg
mattavana osana. Meidän maam­me
ominaispaino kansainvälisessä
vallankumouksessa . on suunnaton.
Tämän tähden kun me sanomme
ettei kansainvälinen vallankumous
kehity niin nopeasti kuin mitä me
tahdomme, me samalla sanomme,
että meidän oma vallankumouksem­me
ollen puolet kansainvälisestä val­lankumouksesta
ei ole oikeuttanut
miiutamia meidän toiveitamme. Tä­tä
ei ole unohdettava hetkeksikään.
Kansainvälisen vallankumouksen ai­kakausi.
Te tiedätte, ett^ III Internatio-naaleh
ja kansainvälisen vallanku­mouksen
aatteet' siinä mielessä kuin
me ne nyt ymmärrämme, oli mei­dän
puolueemme määriteltävä jo
imperialistisen sodan ensi kuukau­sina.
Te tiedätte, että ensimäisenä
Kominternin pohjaksi muodostunee­na
ryhmänä oli Zimmerwaldin kon­ferenssin
vasemmisto, jonka johta­jana
oli meidän puolueemme. On
äärettömän mielenkiintoista lukea
nyt silloin laatimamme asiapaperit.
Me puhumme systetnaattisesti kai­kissa
näissä asiapapereissa kansain­välisestä
vallankumouksesta ja' tämä
kohdataan yleis-venäläisen konfe­renssimme
päätöslauselmassa V. 1917
Ennen kaikkea on otettava huo­mioon
se, mitä voi nimittää sub­jektiiviseksi
tekijksi. Vv. 1919 ja
1920, , imperialistisen sodan lopus­sa
oli vallankumousliike myrskyi-sesti
kehittymässä tavattoman voi­makkaaseen
nousuun useammassa
maassa. Silloin eivät ainoastaan
kommunistit vaan vieläpä osa kes­kustalaisista
ja reformisteista ajat­telivat,
että kunhan vain kapitalis­tien
linnoitukset eivät tänään tai
huomenna sortuisi. Tyytymättö­myys
sotaa vastaan oli äärettömän
suuri joukkojen suuttumus oli voi­makas,
vallankumousmyrsky nousi
kaikkialla valtavana. Yhtä vain
puuttui. Ei ollut subjeksiivista te­kijää,
ei ollut työläisten järjestöä,
ei ollut suoraan sanoen kommunis­tista
puoluetta. Juuri sen tähden
sellaisessa maassa kuin Italia, jos­sa
voitto oli tullut itsestään ja mis­tä
voi sanoa, että viimeistään vii­den
minuutin kuluttua vallanku­mouksen
voitto olisi ollut selvä, se
silti livahti käsistä.
Tästä esimerkistä parhaiten selvi­ää
kommunistisen puolueen tehtä­vä
ja merkitys. Useassa maassa
meiltä ei ainoastaan puuttunut kom­munistinen
puolue vaan oli vielä
kommunismia ja val­lankumousta
vastustavia s. o, so­sialidemokraattisia
puolueita. -Juu­ri
tämän tähden me voimme Sak­san
esimerkistä erikoisen selyästi
todeta sen tieteellisen aksioonin, et­tä
mitä voimakkaampi sosialidemo­kratia
on jossain maassa, sitä vai­keammaksi
ja monimutkaisemmaksi
käy vallankumous. Niin kutsuttu
«Kominternin kriisi», josta niin pal­jon
puhutaan, tarkoittaa juuri sitä,
että myrskymäjsen nousun kohotes­sa
huippupisteeseensä, kommunisti­set
puolueet merkitsevissä maissa
osottautuivat olevan aivan alkeelli­sessa
tilassa. Juuri tästä johtuvat
ne vaikeudet, jotka kansainvälinen
työväenliike on kokenut ja joita
kokee Komintern, Mitä korkeam­malle
kohosivat nämät luonnonvoi­maa
muistuttavat aatteet, sitä suu­remmaksi
muodostuivat vaikeudet
p i e n e l l e , valmistautumattomalle
kommunistien etujoukolle ottaa har­teilleen
tehtävä, joka on suoritetta­vissa
kaikkien kansainvälisten työ­läisjoukkojen
yhteisin voimin.
Tästä johtuvat ne kommunistis­ten
• puolueitten verenvuodatukset,
jotka sillbin koettiin. Tästä usei-'
deh fyysillisten tappioiden jälkeen
seurasi kommunististen puolueiden
äärimmäisen heikontunut asema.
|iiiii!!iHiiiinj<!iiJHiiii!iHiiii!iiiiiiJHiiiiiiniuiiini!ii5iiinmni^
S
— Mailnvan ponraristo on liittänyt yhteen kaikki
poliittiset ja taloudelliset järjestönsä, kaikin voimin
taistellakseen. työväenluokkaa vastaan. Kuitenkin löy
tyy työväen johtajina itseään pitäviä henkilöitä, jotka
vastustavat kaikkia tällaisia voimien yhteenliitlämisiä
tvöväcnluokan taholta.
— <Filosofiaa ei voida toteuttaa poistamatta prole­tariaattia,
proletarij^i ei voi vapauttaa itseään omaa­matta
filosofiaa:»^— Mar.^.
tsaarivallan kukistamisen jälkeen. Tästä on johtunut rappioituminen
Me lausumme,siinä, että imperialis­tisen
sotakauden jälkeen seuraa kan­sainvälisen
proletaarisen vallanku­mouksen
.aika. Me tahdoimme täl­lä
sanoa, ettemme käsitä kansainvä­lisen
vallankumouksen voittoa ker­rassaan
tapahtuvana kapinana vaan
kokonaisena aikakautena,, vuosi jak­sona,
jonka kuluessa sota vaihtuu
yksityisiin vallankumouksiin kehit­täen
lopputulokseksi proletaari­sen
V a 11 a n k u m o u k s en täy­den
voiton maailman merkitsevim-missä
maissa. Voitettuamme Venä­jällä
aloimme usein vaihtaa kan­sainvälisen
kumouskauden käsitteen
pikaisen tänään tai huomenna ta­pahtuvan
vallankumouksen käsit­teeseen
.
, Tämä selviää, jos palaamme sii­hen
aikaan, jolloin kävimme. Bres-tin
rauhaa edeltäviä neuvotteluja.
Brestin aikoihin oli asemamme niin
vaikea, että me erikoisen herkästi
kiinnitimme katseemhie kansainväli­sen
työväenliikkeen jokaiseen ta­pahtumaan,
joka saattoi vahvistaa
meidänkin vallankumoustamme. Me
rupesimme ajattelemaan ^kansainvä­lisen
vallaankumouksen voitosta,
mutta epäilemätöntä oli, ettei se
saattanut olla todellisuudessa no­pea.
Tässä se pettymys, mikä valta­si
jotkut toverit, jotka puhuivr';
«Emme me ole syylliset, vaan syyl­linen
on Saksan vallankumous». Nä­mä
toverit pyrkivät laskemaan kaik­ki
epäonnistumiset toisten syyksi;
samalla oikeudella voisivat saksa­laiset
kommunistit kokouksessaan,
sanoa, että jos proletaarisen val­lankumouksen
kehitys 'oli tapahtunut
toisin, niin Saksassa neuvostovallan
aatteen ja tunnuslauseen asema oli­si
myöskin toisin eikä saksalaisen
työläisen tarvitsisi esittää «yhtenäi»
sen työläisrintaman» ja «puhtaan
sosialistisen hallituksen» tunnuslau­seita,
joille • huomattavassa määrin
omistan tämänpäiväisen selostukse­ni.
Itsestään on selvää, että "yllä
mainitut toverimme ovat oikeassa
ja oikeassa olisi myös saksalainen
toveri. Molemminpuolista riippu­mattomuutta
meidän maamme ja
muiden maiden v-illanlcumousten ku­lun
välillä ei ole hetkeksikään unoh­dettava.
On muistettava ne kaikki
näkökannat, jotka puolueemme muo­dosti
juuri Kominternin syntyessä,
jolloin se puhui kansainvälisen val­lankumouksen
aikakaudesta.
Canadan |
dollarista I
LÄHETYSKUSTANNUKSET: |
Postissa 15c kaikiha summilta. Sähkösanomalla $3,50 kaiici.ta suma. ^
Kysykää erikoiskurssia suurille summille. ' §
Pankkimme ilmottaa Jtaikki rahavälityksemme numeroon 9fiq •
asti lähetetyn Helsingistä vastaanottajille, niistä viinieset Umniik i
11 p,
I Box 69, V A P A U S ,
Sudbury, Ont. I
= Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A, T. Hill 177 M] 2
= fair Ave. • ' 'e- ;
mm m
fiiniiiiiiiniiniiiiiiiiiiniiniiiiiiiiiiniiiiiiiiiniiimiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiuiiiiiiiiii^^^^
ja sisäinen kriisi näissä nuorissa
puolueissa. Tämä on erittäin; sel­västi
havaittavissa Saksassa, Puhu­essaan
Kominternin suonenvedosta,
Martov, lisää seuraavat sanat: «Oli
aika jolloin Komintern tosiaan johti
monimiljoonaisia joukkoja. Tämä
oli V, 1919 ja vuoden 1920 alussa,
jolloin Europan ja Amerikan laajat
joukot suhtautuivat melkein uskol­lisesti
kommunisteihin. Nykyään
Komintep kokee pimeitä aikojaan
työväenliikkeen eläessä suunnatonta
kriip». Martov epäilemättä poik­keaa
totuudesta. Vuosina .1919 ja
1920, jolloin hänen lausuntonsa mu­kaan
meitä seurasivat miljoonat,
Martov "puhui samaa. Hän kirjoit­ti,
että 'Komintern on Leninin päi­vän
puita, että "Komintern on Neu­vostovallan
tekelej jne. Juuri tä­män
tähden, kuin hän puhuu:
«Vuonna 1920 te olitte vahvat, nyt
teillä on. synkät ajab, olemme me
oikeutetut kysymään, milloika hän
puhuu totta.
Rauha keltaisen Internationale^
kanssa ei ole uialidollinen.
Missään tapauksessa ei saa puhua
minkäänlaisesta järjestösopimukses­ta
keltaisen II :n ja II 1/2 :n inter-nationaalen
kanssa. Rauhasta mei­dän
ja sosialipetturien kanssa ei voi
olla puhettakaan. Jos me /myön­nymme
joukkoon sopimuksia, niin
me teemme ne sentahden, että me
nykyään olemme työväenliikkeen
uudessa nousuvaiheessa, jolloin mei­dän
on oltava likempänä joukkoja
kuin konsanaan. Yhtenäisyys jouk­kojen
kanssa, mufei koskaan johta-jasovittelijain
kanssa. Kuitenkaan
ei yhtenäiseltä työläisrintamalta saa
jättää huomioon ottamatta luon­non
voimain tapaista liikettä, sillä
johdoltaan se on syvästi vallanku­mouksellinen.
Me emme esitä II:lle
ja II l/2:lle, internationaalelle rau­haa,
vaan ristikuulustelun työväen­luokan
kanssa. Taistelua sotaa vas­taan
elinehtojen kallistuessa (tuki­en
lakkoja yms.), kas näissä kon-greettisissa
kysymksissä voi olla pu­hetta
sopimuksesta.
Kominternin oraaksutna unsi aseaz
Uuden talouspolitiikan p.ohjalla
meidän lukuisat vihollisemme kävviit
meitä vastaan taistelua joskus nie-nestyenkin:
1) Porvaristo ja sovit­telijat
selittävät Neuvosto-Venäjän
/
häilyvän taloudellisen aseman, ta­louden
rappiotilan ja nälän olevan
seurauksina proletaarisesta vallan­kumouksesta
ja tällä pyrkivät tap­pamaan
köyhälistön vallankumouk­sellista
-mielialaa, 2) Anarkistiset
esittelevät meidän ,uuden talouspoli­tiikkamme
vallankumouksen pettä­miseksi
pääoman hyväksi ja pyrki­vät
luomaan jonkunmoista neljättä
internationaalea. Mutta nämät ovat
kuitenkin pieniä, voimattomia ryh­miä,,
jotka pian kuolevat. Tältä
kannalta kansainvälisen asemamme
lujittamiseksi saa '»taloutemme uu­delleen
kohottamisen kehitysnopeus
nykyoloissa suunnattoman merki-'
tyksen. Voidaan sanoa että jokai­nen
voittokulkii taloudellisella rinta­malla
on myöskin voitto maailman­vallankumouksen
rintamalla.
o—
Kansainvälinen valko-kaartilaisarmeija
Neuvosto-Venä­jää
vastaan
Berliniläisissä lehdissä on tunnet­tu
valkokaartilais-kalyankalistaja,
kenraali Hoffmann, julkaissut ar­tikkelin:
«Onko sotilaallinen se­kaantuminen
Venäjän asioihin vält­tämätön?
» Arvon kenraali, joka mi­tä
häpeällisimmin pakeni bolshevis­mia
Ukrainasta, vastaa asettamaan­sa
kysymykseen näinikään: Kun
Venäjälle tullaan Cannesissa tehdyn
ehdotuksen mukaan Europan suur-teollisuudenharjoittajain
. toimesta
luovuttamaan työvoimaa ja kapi­taalia,
on välttämätöntä saada Ve­näjän
taholta eräitä vakuuksia.
Voiko nyt siis Neuvostohallitus tar­jota
näitä vakuuksia taikka onko
se ylipäänsä taipuvainen sellaiseen?
Hoffmann vastaa tähän kielteisesti
ja lisää, että vaikkapa neuvostohal­litus
itse tahtoisikin antaa tällaisia
vakuuksia, niin ei se voisi sitä tehdä,
kapinoivat .kansanjoukot kun tulisi-'
vat repimään sen kappaleiksi (!).
Omasta puolestaan sanoo tämä lah-tarikenraali
jo kauan olleensa sitä
mieltä, että Venäjän tabuspnlma
voidaan ratkaista vain europpalais-ten
suurvaltain yhteistyöllä. Sen
takia mielii hän vieläkin kerran poh-tia
tämän pulman sotilaalli.stapuol.
ta. Kaikilla välttämättömillä sota-tarpeilla,
kuten panssarivaunuiiia,
lentokoneilla, raskaalla tykistöllä jä
miinanheittäjilla varustettu inter-ventioniarmeija
olisi tässä suhtees­sa
ehdottoman välttämätön. Yhdis­tynyt
saksalais-ententeläinen armei­ja
kykenisi tuhoamaan punaisen ar­meijan
ja raivaamaan tien I*ieta-riin
ja Moskovaan. Tätä muka vaa­tisi
ihmisyyskin, tässä kun Hoffman-nin
mielestä on kysymyksessä rai!-
joonain venäläisten työläisten ja ta-lonpoikain
(mutta ei tsarististen
riistonylkyrien) pelastaminen var­masta
perikadosta ja heidän vapa­uttamisensa
venäläisten orjainpitä-jäin
hirmuvallasta!!
Tämä verenvuodatuksesta tylsis­tyneiden
pyöveliaivojen tuote on jäl­leen
todistus siitä, ettei länsimaisis­sa
imperialistisissa piireissä suin­kaan
vielä ole luovuttu aseellisen se­kaantumisen
hankkeista Venäjään-nähden.
Hoffmannin lausunnoilla
on takanaan Ranskan, ja sen vasal-limaiden
varustelut ja aseidenkalske.
Rinnan taloudellisten suhteiden sol-mismisen
'kanssa suunnittelevat län­simaiset
ryövärivallat myös Neuvos­to-
Venäjän kukistamista tulella ja
miekalla. Teeskentelevä hyväntah­toisuus
on vain avara hiha mihin
piilotetaan verinen veitsi. Kansain­välisellä
proletariaatilla on näin ol­len
entistä suurempi syys varoa,
etteivät nämä Hoffmannilaiset teu-rastussuunnitelmat
pääse kypsy
mään teoksi asti. — TKT.
NeuTOsto-Venajän asema Genoassa.
Radek on Pravdassa julkaissut
artikkelin neuvostohallituksen saa­man
kutsun johdosta kansainväliseen
taloudelliseen konferenssiin Geno­assa.
Radek lausuu, ettei neuvosto­hallituksen
tunnustaminen voi tulla
minkään erikoiskäsittelyn esineeksi,
se kun on eroittamattomasti yhdis­tetty
taloudellisiin kysymyksiin;
Neuvostohallitus ei ole koskaan pyr­kinyt
saamaan mitään hyvpellisyys-todistusta.
Velkain tunnustamisel­la
on vähemmän aineellinen kuin
oikeusopillinen arvonsa. Sillä istu-koonpä
Kremlissä mikä hallitus ta­hansa,
mikään niistä ei kuitenkaan
voisi tehdä paperista kultaa taikka
pakottaa talonpoikia luovuttamaan
kylliksi viljaa ja raaka-aineita vel­kain
maksamiseksi. Velkain tunnus­tamisella
on merkitystä vain sikäli,
kun niiden nojalla annetaan eräille
Maaliskuulla.
Thorhild 1, 2 ja 3 p
valtioille etuoikeus konsessiooneihi«y>- •War3pite^ 4^^^ Ja 6 p
velkain tunnustamista vastaan, niin
oli tämä kysymys kuitenkin edellä-käyneissä
ryhmäkokouksissa vilkkaan
pohdinnan alaisena. Monien kuver-nementtikon^
essien pöytäkirjoista
näkyy, että suuri osa talonpoikaistoa
on ankarasti vastustanut toimenpi­dettä,
joka tulisi niin raskaasti kos­kemaan
niihin. Neuvostohallitus
olisi pakotettu neuvotteluissa otta­maan
nämä vastalauseet varteen.
— TKT.
S. S. JÄRJESTÖN ORGINISEE-RAAJAN
A. HAUTAMÄEN
MATKAOHJELMA LÄNNEN
MAAKUNNISSA:
Helmikuulla.
Red Deer'in alue 16—27 P-jotka
ovat vakuuksina Venäjälle an­nettavasta
luotosta. Konferenssin
päätarkoituksena on määrätä luoton
suuruu.-- ja vakuus, jota vastaan
sitä myönnetään^Kaikki muu olisi
diplomaattista hölynpölyä. Kapitaa­li
voi toimia myös proletariaatin
diktatuurin alaisena, niin kauan
kuin se on varma rikkaista voitoista.
. Lopuksi' huomauttaa Radek, että
liittoutuneet nähtävästi uskovat,- et­tä
Lenin yksinään voisi kaiken rat­kaista.
Todellisuudessa voivat tär­keimmät
asiat ratkaista vain toi­meenpaneva
keskuskomitea taikka
neuvostokongressi. Vaikka ei vii­me
neuvostokongressissa • ollutkaan
havaittavissa mitään oppositionia
Radvvay Centre 7 ja 8 P-Lake
Cateau 10, H ja P-Coteau
Hill 13, 14 ja 1^
Nummola 17, 18 ja 19 P-New
Finland 21, 22 ja 23 p.
Freedale 25 ja 26 p.
Ohjelmaa jatketaan myohenimm.
Osastojen on ilmoitettarn i i ' ^ '
suuksista mahdollisimnian a>-.^.^
paikkakunnilla misja ei "ie ^-
tai on toiminta lanwannu-M,-....^.^-^_
dämme tovereita ottnmaaA ;
tetut päivät huomioon, ^^-^Z^^^r,
ilmoittaen tilaisuudet, suen
matkan onnistumista.
Puhetilaisuuksien y h t g d j j :
lee antaa tilaisuus keskusteluun
o