Vapaus, November 18, 1967

              ,-.-[.'Ws\'"
Sivu 2 Lauantai, mairrask. 18 p. Satoirday, Nov. 18, 1967
VAPAUS ( L I B E R T Y )
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Established Nov. 6, 1917
EDiTORi W. EKLUND MANAOER: E. SUKSI
TELEPHONE! OFFICE A N O ^ D I T O R I A L ^ 7 4 ^ 6 4
PubUahed thrlce-^otitly: Tuesdays, Thursdays and ^aturdays by Vapaus
Publishing Ck>. Uittlted, 100-102 Ebn St. We8t, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adtortisiiig rates upoQ applicatlon, transtatton free .of charge.
Authollzedas second clasa mall by the Post Office Department, OttawB,
and Sor payment of postage49 oash.^ ^
; M , . , ; , , . , :CANADIAN LANGUÄGEIPRESS: ^CLUB
TILAUSmNNAT:
Oanadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk. $555 USA:n:
3kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
I v k . IIÄ), 6Jtk..6.25
Sven Stadiuks^ puheesta -
Tororttolaisen Vapaa Sanan keartöman mukaan Suomen
vara)kionsuli Sven Stadius dli eräässä siikÄ
pitänyt puiheeni, "jonka sanait häm fcodistikolfco TVxr^
malaiselle väestölle". Me puolestamme tervehdimme lämpi­mästi
mr Stadiufesenpuiheen tätä.'kohtaa ja,erikoisesti hänen
vetoomustaan "paremman yfhrteisyroimäTTyksen aikaansaami­seksi
keskuuteemme, koska se samalla on edellytys entistä
paremmille saavutuksille". Me kannatamune lämpimästi tätä
-9jaituatia,ja us(komme,^etitä valtavan suuari, enemmistö Toaxmton
suomalaisista on samaa mieM kaikissa kansalaistemme yihteis
hyvää tarkoittavissa asioissa. Kaikki se, mitä alempana asiasta
lausumme, ei siis feoske mr Stadiuksen puhetta, vaan niitä
kysymyksiä, mitä hänen pulheensa herättää.
Asiassa on vankka pohja fcunmr Stadius sanoo, etltä "me
suomalaiset liiankin paljon pyrimmfe eristäytymään' tämän
maan englanninifcieilisestä pääväestöaltä . . .", että meidän kult-tuurisaavurtukserame
ovat lähes tuntemattormia "oman piirim-
;ne ulkopuolella oleville" ja että "ainakin Toronton suomalads-tenkiolhdalta
näyttää siltä, että nykyisen Icoftimaiamimte sata­vuotisjuhla
on jäänyt ansaitsemaansa huomiota paitsi . . . "
Miksi näin?
Peruskysymyksenä on hiaiketi mr Stadiuksen huomioima
yhteisymmärryksen ja yhteistoiimininan puute. Yksi adnda esi-merklki
riittää: Sudburyn suomalaiset saivat sekä mainostusta
että tunnustusta järjestäessään yhdlessä yhteisen Suomi-viikon
vieton Canadan Cenltennial juhlinnan merlkeissä.
Mutta Torontossa ei tällaisia myönteisiä tuloksia saatu
yksinOcertaisesti siitä syystä kun vissit piirit kieltäytyivät sel-laistesta
yhteisrttoiminnasta, mitä esimerkiksi CSJ:n Toronton
osasto sekä u.- ja u.-seura Yritys Jaannatltajineen ehdottivat;
Puhukaamme tässä ythteydessä suumme aivan puhtaiksi
vastaisuuden varalta. Asiasta vastuunalaiset piirit kieltäytyi­vät
Torontossa tästä yhteidtoiininnasta vissinlaisen "omahy-
0, väisyyden" pohjalla ja antoivat'silloin ymmärtää, että he hoi­tavat
yksin tämän lOO-vuctisjiihla-asian sillä vasemmistoa ei
kuitenkaan hyväksytä Centennial juhlan vietftöon. Me sanoim­me
silloin ja se osoittautui todeksi, että "omalle puolleen sika
kiusa tekee kun purtiloaisa kaataa", että CSJ:n osasto ja Yri­tys
kannattajineen ei vä!t tarvitse kenenkään "lupaa", sillä ne
tulevat jdka tapauksessa osallistiimaan Canadan centennial
juhlintaan, ja että loppujen lopuiksi yhteistoiminnasta kieltäyr
• tymiJien heikentää ja pienentää sitä panosta, minkä Toronlton
suomalaiset voisivat Canadan Centennial-juhlinnalle antaa.
Käsi sydämelle: Eikö juuri näin käynyt? Ja lainkaan omai-keihu-
syntiin lankeamaitta me voimme sanoa vielä senkin, että
elokuun alussa Torontossa Canadan Centennial-juhlien mer­keissä
vietetty CSJ:n ja SCAUL:n yhdestoista yhteinen ur­heilu-
ja miisiikkijuhla, inikä onnistui niin erinomaisesti sekä
ohjelmistonsa tason että yleisökannatuksen puolesta, oli sit­tenkin
kaikkein arvokkain ja huomatuin panos mitä kansa­laistemme
toimesta Torontossa Canadan Centennial-juihlinnal-
Ite annettiin. Yksinomaan Torontlton kaupungin Centenniad juh-lakomitean
edustaja onnitteli Canadan suomalaisia tämän ti­laisuuden
järjestämisestä ja siitä mainiota ohjelmasta, josta
hän sanoi täysin siemauksin nauttineensa.
Me korostamme! Ylläesitettyä ei ole esitetty kerskumds-mielessä,
vaan käytännöllisenä osoituksena siitä, kuinka aut­tamattomasti
olivat ajan vaatimuksista jälessä ne voimat, jot­ka
siUoihyhteistoiriuimasta kieltäytyivät.
Meille sanottanee, että esimerkkimme koskee "kansallis­ta"
eikä "paikalUsitä" tilaisuutta. Hyvä niinkin. Mutta me
voimme esittää eräitä^muitakinesimerldcejä; Vapaa Sana^^fe
toi viiöÄ tiistaisessa uutistiedossä, missä piihutaan myös
edeUämainitiista mr Sta^^^ että Finnish Social
Clubin 35-vuptistiläisuuksien^^^^^p^^ "lähes pairiin sa­taan
noilÄeyajoulkko siioin
Mutta kun torontolaiset Vapauden ystävät ja kannattajat
järjestivät vähän aikaiöemmin Vapauden 50-vuotsipäivän kun-m
i ^ i juhlan Pon haalille, niin siellä oli sentään paljon suu-rertipi
jiihlayleisö, puhumattakaan nyt muista seikoista, vaikka
JTtiihlittavana oli 250 naaihn pipssä ilmestyvä sanom^dehti, eik^
paikallinen järjestö!
Mitä me tarkoitamme sanoa on tämä: On tullut aifca jol-loiri'\
dssien piirien sietää harkit^^^^^^^ että kannattaako hejdäln
: tähdentää omaa "suuruuttaan" ja sillä perusteella kieltäytyä
yhteistoiminnasta, kuten Torontossa kieHtäydyttiin yhteistol-minnaäta
Canadan Centermial juhlien hyväksi— ja kuten
kautta laajan maamme on kieltäydytty yhteistoiminnasta Suo­men
itsenäisyyden 50-vuotispäivän vieton hyväksi.
Mr. Stadius kinnitti. oikeutetusti huomiota siihen,, että
''monet meistä vielä taistelevat Suomen vapaussotaa", kuten
.hän;Sanoi.
Mutta mikä on kantona tässä kaskessa? "Meidän" tahol­tamme
on esitetty kanisalllisesti ja eri paikkakunnilla, elttä jär-jesttettäisiin
suuressa mittakaavassa yhteisin voimin Suomen
itsenäisyyden 50-vuotisjuhlia niin, että "vapaussota" kysymys
jätettäisiin pois päiväjärjeatylcsestä ja ohjelmistosta ja sen
sijaan juhlittaisiin täysin rinntoin pääasiaa — sitä että itsenäi­nen
Suomi on nyt saavuttanutt täimän tärkeän virstan tolpan,
mikä on todella juhlimisen arvoinen suurtapaus.
Mr. Stadius luonnoUiseäti tietää, missä on vika, eli miksi
tällaista yhteistoimintaa ei ole saatu aikakin Suomen itsenäi­syyden
50-vuotispäivän yiejton hyväksi.
; Mahdollisesti siitä voi jdku olla louikkaanltuvinaan, mutta
totuus on sanottava. PerinmiäisfeMsyj^ä tällaisesta yhteis­toiminnasta
kieltäytymisestä on se, että joitakin piirejä kiin-nlbetaa
enemmän halu "politikoida" Suomen itsenäisyyskysy-myksen
kustannuksella kuin järjestää todella suuria ja sytyt­täviä
kansanjuhlia Suomen itsenäisyyden öO-vuÖtispäiVän
.kunniaksi.
Joulukuun alussa se nähdään, mutta me rlohlkienemimie
.«mustaa, että niissä piireissä,, joiden aloitteesta ja tahdostai
Yhdistyneet Kansakunnat-jär­jestö
(YK) perustettUn toisen
maailmansodan jälkimainingeissa
kansojen .rauhanpyrkimysten aja­jaksi.
Järjestölle, johon tänä päi­vänä
kuuluu jo 122 jäsenvaltiota,
hyväksyttiin kuuluisaksi tullut
Peruskirja Lökak. 24 päivänä 22
vuotta sitten. Tätä päivää on sen
Jälkeen 'Vietetty Jcansainvälisenä
Y K : n päivänä, johon myös Suo­mi
on osallistunut jo ennen jär­jestöön
kuulumistaan. Suomi pää­si
Y K : n jäseneksi vuonna 1955.
Y k : n TAVOITTEET
Y K : n tärkeimmät tavoitteet ovat.
kansainvälisen rauhan ja turvalli­suuden
ylläpitäminen, ystävällisten
suhteiden vääflminen kansakuntien
välillä ja ikansainvälinen yhteistyö
taloudellisten sekä sosiaalisten on^^
gelmien ratkaisemiseksi. ^
Yhdistyneet Kansakunnat tahtoo
myös luj-vata ihmisen perusoikeu­det
ja perusvapaudet sekä edistää
näiden oikeuksien ja vapauksien
yleistä hyväksymistä j a kunnioitta­mista.
Yhdistyneet Kansakunnat heijas-;
taa' maailmaa sen vaikeuksia ja
sen mahdollisuuiksia — kokonai­suutena.
Mikään yJtsityinen valtio
tai rajoitettu kansojen liitto ei voi
»ttaa sen paikkaa tässä toimin­nassa.
" E i mikään kansa, olipa se
miten voimakas ja hyvinvoipa ta­hansa,
pysty tulemaan toimeen yk­sinään",
sanoi pääsihteeri U Thant
uuden vuoden tervehdyksessään
tänä vuonna.
V K : n tavoitteet eivät ole muut­tuneet,
vaikka se joutuu päivästä
päivään kamppailemaan mitä eri­laisempien
ja nopeasti muuttuvien
ongelmien kanssa. Onko Y K otta­nut
oppia aikaisemmista erehdyk­sistä
ja pyrkinyt kehittämään uusia
menettelytapoja? Y K . n pääsihteeri
U Thant on puhunut Y K : n muutta­misesta
keskusleluarenasta toimin­nan
järjestöksi.
Luodakseen kansakuntien välisil­le
rauhallisille ja ystävällisille suh­teille
välttämättömät edellytykset
Yhdistyneet Kansakunnat toimii
elintason kohottamisen, täystyölli­syyden
sekä taloudellisen ja sosiaa^
lisen edistyksen ja kehityksen hy­väksi
sekä kaikille rotuun, suku­puoleen,
kieleen tai uskontoon kat­somatta
kuuluvien ihmisoikeuksien
j a perusvapauksien toteuttamiseksi.
RAUHANTURVAAMISTOIMINTA
Rauhan ja turvallisuuden yllä­pitämiseen,
kuuluu oleellisesti Y h ­distyneiden
Kansakuntien rauhan-tui-
vaamistoiminla eripuolilla maa­ilmaa.
Y K on useissa tapauksissa
onnistunut lopettamaan a.seelIison
välienselvittelyn toimimalla välit­täjänä
tai saattamalla osapuolet
neuvottelemaan YK:n suojelukses­sa.
Välitys- ja sovittelumenetelmiä
sovellettiin menestyksellä Hollan­nin
ja Indonesian välisten viholli­suuksien
lopettamiseksi. Suezin k r i i ­si
ratkaistiin vuonna 1956 sopimuk­sella,
jossa Israelin, Englannin ja
Ranskan joukot sitoutuivat vetäytyi
mään Egyptin' alueelta. Samalla
perustettiin YK:n valvontajoukot
huolehtimaan rauhan .säilymisestä
tällä alueella.
Kongon hallituksen kiireellisestä
vetoomuksesta YK lähetti heinä­kuussa
1960 Kongon tasavaltaan
joukkoja auttaakseen hallitusta säi­lyttämään
Kongon alueellisen yhte­näisyyden.
Y K : n joukot vetäytyivät
Kongosta kesäkuussa 1964.
. Kyprosta varten vuonna 1964 pe­rustetut
YK:n rauhanturvajoukot
ovat estäneet Kyproksen kreikka­laisten
j a turkkilaisten väliset tais­telut.
Ponnistelut jatkuvat välilys-ratkaisun.
löytämiseksi Kyproksen
ongelmiin.
Vuonna 1965 Y K onnistui kes­keyttämään
Intian ja Pakistanin
väliset taistelut Ksishmiri&sa ja
maiden välisellä :rajalla.:Tämä o l i
vuoden 1949 jälkeen jo töinen kerta
Jcun vihollisuudet Kashmirissa saa­t
i in loppumaan Y K : n avulla.
ASEISTARIISUNTA
Y K : n yleisknkouiksen .-ensimmäi'
nen päätös vuonna 1946 l i i t t y i ase­riisuntaan;
siilloin (perustettiin ato-mienergiaikomissio.
Vuonna .1966
yleiskockous'^kehotti valtioita solp)!-
maan sopimuksen ydinaseiden le­viämisen
ehkäisemiseksi. Moskovan
sopimuksessa vuodelta 1963 kiellet­tiin
ydinkokeet il'ma'kehässä, ulkoi­sessa
avaruudessa ja veden alla.
Genevessä on ollut koolla vuo­desta
)962 lähtien 18 vallan ase-riisuntakomitea,
jonika — samoin
kuin Y K : n aseriisuntakomissionkin,
Ijohon kuuluivat järjestön kaikki
jäsenmaat -—-päämääränä on ylei­nen
- ja täydellinen aseriisunta.
Vuonna 1965 yleiskokous hyväksyi
ehdotuksen kaikkien maailman
valtioiden aseriisuntakonferenssin
kollekutsumisestci.
A P A R T H E ID
Y K on ilmaissut huolestumisen-
:Sa,.etelä-Afrikan tasavallassa val­litsevasta
tilanteesta, mikä on seu­rausta
Etelä-Afrikan hallituksen
rotuerottelupolitiikasta. y K on
pyytänyt Etelä-Af rikan hallitusta
luopumaan politiikastaan, jonka
yleiskokous on julistanut rikoksek­si
ihmisoikeuksia vastaan. Turvalli­suusneuvosto
on pyytänyt kaikkia
valtioita lopettanifvui ^ueitten, j i m -
mubslen ja «ptjuaateriaajin mV9U
n i n J a toimittamlseh Etelä-Aifrik'
kaan. Yleiskokous on. vaatlniit bau
pan ja diplomaattisten juhtelden
katkaisemista Etelä-Afrikan kans-^
'Sa.
Y K pitää tiedotustöiniintfinsa
avulla maailman kansat tietoisina
apartheid-<politiikasta ja järjestön
taistelusta sitfi vastaa». T^jöä .vuon­pa
järjestettiin myös Etelä-Afrikan
apartiiejd-pblitiikkaa, rotusyrjin-tää
}a kolonialisimia käsitt€slev^ kan
sainvälinen seminaari. Yleiskokous
0)fi pyytänyt valtioita, järjestöjä ja
yksityisiä henkilöitä avustamaan
Etelä-Affikan rotusyrjinnästä kärsi­mään
joutuneita ja heidän perhei­tään.
Tätä varten Y K on peinistanut
rahaston.
KEHITYSYHTEISTYÖ
Kaksi'kolmannesta maailman väes­töstä
elää kehitysmaissa, joissa vuo­sittain
kuolee satojatuhansia ihmi­siä
nälkään ja tarttuviin tauteihin,
joissa tulvat ja kuivuudet vaativat
n i in ikään tuhansia uhreja ja joissa
luonnonvarat jäävät (käyttämättömi­nä
maan uumeniin taidon tai varo­j
en puuttuessa. Avain tämän mur­henäytelmän
poistamiseen ei ole
(Jatkuu sivulla 3)
Mitä muut «anovat
"HENKEVÄÄ" JA «iORIJBKTUVISTA" SANANRISIgKAA
Kehtaamatta avoiniieäfai puolustaa niitä huliganeja, jotka marraskuun
7 pnä räyhäsivät kiviä J a maallpusseja kutsuviei-aita ja rakennusta vas­taan
beiteUein Neuvostoliiton suurlälhetystön edustalla OttäwässQ,To-
.rs)!ttl)ossa,JAi^X8tyvä Vapaa Sana näikyy tmhoittaneen.sen, että me .cana-dalaiset
vieromnaiksajat joudunume maksamaan : näiden ilkityöhtekijäln
aiheutt^aimat vahingot. Oman lukäjakuntansa harkintakykyä loukaten ja
häväisten. mainittu lehti kirjoitti asiasta "kiertoteitse" marraskuun 11
pn tonpiiltvskirjoilnkfiiessaan^m^ s«tiraaivaa: ^
— Seilaillen tapaus kuin kommunismin 50-vuotisen olemassaolon
jubliminiein NeuvostoUitQssa ei voi o l l a Jieijastunutta muuälla> maailmas­sa,
jonne o n paennuifc yji miljoona venäläistä j a monin verroin enemmän
Neuvostoliittoon väkivalloin liitettyjen maiden sekä muilla keinoin sen
vaikutuspiiilssä olevien maiden asukkaita. Voimakkaimmat reaktiot ta-paiituvjOt
ti«tenk»i'PÖbjois-Amerikassa, jonne pakolaisten matka usejm-miten
on suuntaiytunut.
Pakolaisten vihaa eivät vuodet sammuta. Neuvostoliitossa on ta­pahtunut
edistystä, mutta kukaan ei voi herättää eloon niitä miljoonia,
jotka surmattiin stalinistisissa puhdisUrksissä^toisen maailmansodan jäl­keisissä
kommunistisissa vallankaappauksissa Itä-Euroopassa sekä U n -
k a r i n - j a Itä-Saksan vallankumousyrityksissä. Suurvallan vaiikuripyörien
jäljissä ei ruoho kasva . . .
JUJÄMDYSTILA
RUHRIN ALUIELLA
Jokafsette katisaiaiseile taattava
kansalaisöikeudd - Max Mobson
New York. — Lähes kaikki
Y K : n jäsenvaltiot ovat nykyään
valmiit soveltamaan Etelä-Afrikan
harjoittamaan apartheid-politiik-kaan
periaatetta, että valiot ovat
kansainväliselle yhteisölle vas­tuussa
sellaisista teoistaan, joilla
on merkittäviä kansainvälisiä seu­raamuksia,
lausui Suomen Y K -
edustaja suurlähettiläs Max Ja-kobion
Y K n yleiskokouksen e r l -
tyispoliiltiscssa komiteassa käyt­tämässään
puheenvuorossa. Ko­mitea
käsittelee paraikaa kysy­mystä
Etelä-Afrikan apartheid-poliliikasta.
Suurlähettiläs Jakobson jatkoi, et­tä
tuskin kukaan enää epäilee, että
apartheid-politikalla on tällaisia
seuraamuksia; Sitä pidetään yleises­ti
potentiaalisena selkkauksen ai­heena,
joka saattJia vaarantaa kanr
sainväljsten suhteiden tasapainoa.
N i in kuin ulkoministeri Ahti Karja­lainen
totesi yleiskeskustelupuheen-vuorossaan
lokakuun kolmantena
päivänä, ellei edistystä saada aikaan
rauhanomaisin asein kansainvälisin
toimin, väkivaltaisen iotuselkkauk-sen
vaara tulee jatkuvasti kasva­maan,
eikä mikään maa, olipa se mi­ten
kaukana tahansa tapahtumapai­kalta
voi suhtautua tähän vaaraan
välinpitämättömästi.
Yleiskokous onkin viime vuosina
suurella enemmistöllä hyväksynyt
päälöälauselmia, joissa kiinnitetään
tui-vallisuusneuvoston huomiota sii­hen,
että yleiskokouksen mielestä t i ­lanne
Etelä-Afrikassa muodostaa
uhan kansalnväli.selle rauhalle ja
tui-vallisuudelle, ja kehotetaan tur-valll.
suusneuvostoa ryhtymään asian­mukaisiin
toimiin tämän uhan tor­jumiseksi.
Suurlähettiläs Jakobson
huomautti, että yleiskokous ei voi
mennä suosituksissaan tätä pitem­mälle,
sillä peaiskirjah mukaan vain
turvallisuusneuvosto voi päättää toi­menpiteistä
rauhan ja turvallisuu­den
ylläpitämiseksi. Turvallisuus­neuvosto
ei ole edes käsitellyt neljä
vuotta sitten asettamansa asiantun­tijakomitean
mietintöä, jossa käsi­tellään
taloudellisten pakotteiden
käyttöä. Sillä välin on saatu koke­muksia
tällaisten pakotteiden käy­töstä
Rhodesian tapauksessa; Ne ei­vät
ole vielä johtaneet tuloksiin,
mutta käsiteltäessä eteläisen AJfri-kan
eri ongelmia voi s i l t i olla rea-listisinta
pyrkiä tehostamaan Rhode­siaa
vastaan käytettyjä pakotteita ja
lähestymään uudella tavalla Lou-nais-
Afrikan kyrymystä,,sillä näiden
kysymysten kohdalla on olemassa
ainakin jonkinlainen yhteisymmär­rys
johtavien valtojen välillä.
Suurlähettiläs Jakobson jatkoi,
että Y K n pakotepolitiikan eräänä
peru«pheikkoutena on pidettävä, et­tä
se ei saa liittävästi kannatusta
yleiseltä mielipiteeltä niissä maissa,
joiden myötävaikutusta tai-vitaan,
jotta pakotteet johtaisivat tulokseen.
Sama koskee Y K n toinunlaa apart­heidin
suhteen. Y K n omassa piirissä
ollaan tosin kuta kuinkin yhtä niiel-tä
siitä, että apartheid-politiiMcä on
vaarallinen selkkauksen aihe, mutta
ei pidä kuvitella, että maailman
yleinen mielipide riittävän laajassa
mita.ssa hyväksyisi tämän käsityk­sen
toimintaohjeeksecn.
Suurlähettiläs Jakobson totesi
Suomen valtuskunnan kuuluvan
niihin, jotka haluavat Y K n voivan
vaikuttaa rauhanomaisen muutos­prosessin
hyväksi Etelä-Afrikassa.
Hän jatkoi "Emme voi hyväksyä
sitä, että toimintaa apartheidia
vastaan pidetään maailmanlaajui­sen
rotujen välisen taistelun osa­na.
Käsityksemme mukaan on tär­keätä,
että varmiEtetaan sekä Itse
Etelä-Af rikassa että kaikkialla
muuallakin kaikkien rotujen kan­natus
sellaisen pluralistisen yhr
telskunnan luomiseksi jossa jokai­selle
kansalaiselle taataan ihmis­oikeudet.
Afrikassa p n j ö useita
valtioita, joissa tällainen yhteis­kunta
on toteutettu^ ja niissä eri­laisten
kulttuuriperinteiden esiin­tyminen
väestössä ei ole; jännityk­sen
J a selkkauksen aiheena, vaan
tunnustetaan rikkauden lähteeksi.
Länsi-Saksan liittopäivät aloit­tivat
kaikessa hiljaisuudessa vii­me
viikolla poikkeuslakien käsit­telyn.
Näitä lakeja, jotka viime
12 vuoden aikana ovat J o kah­desti
aikaisemmin olleet liittopäi­vien
työlistalla, verrataan yleises­t
i siihen valtalakiin, joka 1933
mahdoUisti Hitlerin vallanoton.
Maan ammattijärjestö vastustaa
lakiesityksiä, Joiden (akana nyt
on sosialidemokraattien j a kris­tillisdemokraattien
yhteishallitus.
Sosialidemokraattien j a kristil­lisdemokraattien
yhteishallitus,
joka on hallinnut maata kohta vuo­den,
suunnittelee toistakin demo­kratiaa
kaventavaa otetta, vaaliuu­distusta,
joka - poistaisi nykyisen
suhteellisen vaalitavan ja toisi tilal­le
enemmistövaalit ts. tekisi maasta
Englannin ja U S A : n mukaisen kak-sipuoluevaltion.
Tämä merkitsisi
n>)kyisen ainoan oppositiopuolueen
— vapaiden demokraattien — kuo­lemaa.
Liittokansleri Kiesingerin
•viikko sitten esittämän lausunnon
mukaan aikoo (hallitus ajaa vaalilain
läpi jo nykyisten liittopäivien ai­kana.
Vaalilain uudistusta perustellaan
mm. sillä, että siten saadaan "voi­makas
hallitus" ja sivutuotteena es­tetään
uusnatsien tulo parlament­t
i i n . Seuraavat vaalit toimeenpan­naan
kuitenkin vanhan vaalilain mu­kaan
ja asiantuntijat ovat vakuut­tuneita
siitä, että , uusnatsilainen
puolue tällöin pääsee liittopäiville.
Ruhrin alueella ovat mielialat
paraillaan- erityisen kiihkeitä hiili­kaivoksen
toisensa jälkeen sulkeu­tuessa
kannattamattomina j a öljyn
vallatessa hiilen aseman. Noin 80,-
000 kaivosmiestä odottaa lopputili
lähimmän 4 kuukauden aikana. So­sialidemokraattinen
talousministeri
Karl Schiller ei ole kallistanut kor­viaan
kaivosmiesten esityksille sa-neerausajanjakson
pidentämisestä
vuodeksi, tai ylimääräisestä öljy\'e-rosta,
joka hidastaa öljyn voitto­kulkua
polttoainemarkkinoilla.
Tämä alhaalta päin tuleva ar-ivostelu
ei ole heiluttanut Bonnin
sosialidemokraatteja. Sen sijaan
näyttää viime torstainen äänestys,
jossa suurempi hallituspuolue ää­nesti
yhdessä opposition kanssa tu­lo-
ja yhtiöverotuksen lisäämistä
vastaan, panneen spsialidemokraatit
uudelleen harkitsemaan hallitusyh­teistyön
kannattavuutta.
Nousuvaiheessa olleet sosialide­mokraatit
ovat hallitusyhteistyöhön
ryhdyttyään vaali vaalilta menet­täneet.
Ruhrin alueella suoritetut
mielipidetiedustelut osoittavat, että
jos vaalit toimeenpantaisiin nyt,
olisi sosialidemokraatien äänten
menetys 14 pros. — uusnatsit sai­sivat
10 pros. äänistä.
Koko sosialidemokraattinen kent­tä
on kapinatilassa. Westfalenin
maakunnan sosialidemokraattisessa
paikalliskonferenssissa (1,300 osan­ottajaa)
ei selostusten mukaan k u ­kaan
puhujista kannattanut halli­tuksen
nykyistä linjaa. Rivijäsenet
saavat kuitenkin esittää puolueessa
vain "kreikkalaisen tragedian kuo­ron
osaa*.
Länsi-Saksan sosialidemokratia
on sitoutunut niin tiiviisti kris­tillisdemokraattiseen
politiikkaan,
ettei puoluejohto näe mitään ulos
pääsytietä. Ennenaikaiset vaalit,
jotka olisivat väistämätön seuraus
sen eroamisesta hallituksesta,
merkitsisivät tässä vaiheessa
Jättiläistappioita. Siksi sosialide­mokraatit
jatkavat tiellä, joka
Johtaa demokratian supistamiseen
j a sitä tietä sosialidemokratian
omaan tappio<Hi;
Hilkka Ahmala.
Tem)iri on huono
rauhan puoltaja
New York. — Eräs johtava yh­dysvaltalainen
ydinvoima-tiede-mies
sanoi tiistaina, että rauhaa
ei voida ikuisesti säilyttää yHä-pitämällä
terrorin tasapainoa, jfiän
suositteli maailmalle hyökkäys-järjestelmästä
puolustusjärjestel­mään
siirtymistä.
Ydinvoimahallinnon johtaja tri
A l v i n Weinberg sanoi olevan yleis­tä
olettamus, että ydinpommi ja
molemminpuolinen pidätysvoima on
keinona sodan syttymisen dikäise-miseksi.
.
"Siitä huolimatta suurin osa
meistä tuntee elämänsä epämuka­vaksi
tea*rorin tasapainosta, missä
kaksi supervaltaa pitää panttivan­kina
100 miljoonaa ihmistä toinen
toisensa maista", hän sanoi. T ri
Weinberg sanoi tavallisen älyn sa­novan,
että maailma, minkä pää­tavoitteena
on puolustus eikä hyök­käys,
on järkevämpi kuin se "oikul­linen
ja vaaranalainen maiailma
missä nyt elämme". ;
on Suomen itsenäisyyden yh­teisistä
50-vuotisjuhlista kiel­täydytty,
tullaan mr Stadiuk­sen
sanoja käyljtäen, **taistele-"
maan uudelleen" Suomen " v a ­paussota"
sekä yuödattamaan
propagandapitoisia kyyneleitä
nyky-Suomen "kurjasta" poliit-^
tisesta tilanteesta jne.
On valitettavaa, etrtä "asiat
näin ovat. Me olisimme toivo­neet
jä olemme saniomalehtenä
sitä jatkuvasti suositelleet, että
olisi jätetty "vapaussota" uu­delleen
taistelemialtta jä vietet­ty
yhteisin voimin todella ar-vokkaita
Suomen itsenäisyy­den
5Ö-vuotisjuhlia. Nyt se jää
toteutumatta — mutta toivotta­vasti
tulevana vuonna löydäm­me
toisemme Suomien itsenäi­syyspäivän
vieton yhteydessä
nimenomaam sillä perusteella,
että jätetään hisltloria historian
ratkaistavaksi ja juhliltaeh. Suo­men
itsenäisyyttä mitä me kai­kin
kaninatamme ja tuemme.
PÄIVÄN PAKINA
PILAtUMÖNSTlm
Jeeisuksen kuolemaan tuomin-
. heen Pilatuksen kerrotaan pes­seen
kätensä jä sanoneen, "syy^
tön olen minä".
Tämä surkea esimerkki tuli van-tustamattomalla
voimalla mieleen
kun ulkoministerimme, Paul Mar­t
i n sanoi maanantaisen televisio­haastattelun
yhteydessä, että mitä
tahansa Yhdysvallat tekee Gana-dasta
ostajniUaan aseilla "se on
Yhdysvaltain asia":
Jos koskaan on Pilatuksen tyy­l
i in turvauduMu, niin _iässä<. on
valitettava.esimerkki siitä.
: \Mieli'hyväilä . panivat canadalair
set merkille mr, Martinin uudel-.
leen esittämän c7jatuksen, että Ga-nadari
hallituiksen mielestä Viet­namin
sodan ; rauhanneuvottelui-hiri
pääsemisen perusehtona on
se, että USA lopettaa Pohjois-
Vietnamin pommituksen.
Tämä lausunto heijastaa var­masti
Canadan kansan suuren
enemmistön toivomusta ja mieli-
• alaa.,;
Mutia mr. Martin heikentää sa­nomattoman
.paljon omaa ase­maansa
kieltäytyessään menemäs­tä
loppuun asti tämän ajatuksen
mukana. Jos Vietnamin likainen
sota on .kiinni Yhdysvaltain pom­mituksessa
. ija jos vain tämän,
pommituksen lopettamisen avulla
•voidaan rauhanneuvotteluihin
päästä, kuten mr. M a i t in sanoo
j a kuten enemmistö cänadalaisis-ta
varmasti katsoo — s i l l o in olisi
kansallinen Velvollisuutemme teh­dä
kaiken voitavamme sen hyväk^
si, että Yhdysvallat saataisiin jär-kiintymään
ja lopettamaan pom-mitushyökkäyksensä.
\
_M:utta mr. Martin kieltäytyy
sanoutumasta i r t i Yhdysvaltain so-tavankkurien
veliyän toimesta.
Päinvastoin hän varoittaa meitä
nöyränä alamaisena, että Yhdys­valtain
sotaohjelmastä -—\ esim.
NATO ja NORAD-liitoista eroami­nen
— johtaisi "perusteelliseen
muutokseen Canadan jä Yhdysval­tain
välisissä suhteissa.
Viimeaikoina Onkin paljon pu­huttu
niistä "kostotoimenpiteis-ta",
mihin Yhdysvallat voi Cana-.
daa vastaan erinäisissä tilanteissa
ryhtyä, mutta monesta "canadaFäi-sesta
tuntuu kuitenkin, ;että tätä
peloittelua harjoitetaan liiankin
ipaljon. Tola tietenkin on, että
Yhdysvallat voi aiheuttaa talou­dellisilla
siirraillaan vissejä vai­keuksia
Canadalle, mutta totta on
myös se, että Setä Samulilla ei
ole sittenkään kaikki valtit, sillä
se tarvitsee kipeästi vissejä cana-dalaistuotteita.
Olkoon näiden kanssa niin tui
näin, mutta budolta tuntuivat mr.
Martinin vetoomukset n i i h in "suh­teiden
täydelliseen muuttumis-imahdollisuuksiin".;
Ja kerrassaan kestämätön oli
hänen selityksensä siitä, ottei Ca­nada
yöi muika tehdä mitään Viet­namin
verirahojen vastaanottami­sesta
kieltäytymiseksi.
jJös Ruotsi voi- kieltäytyä asei­den
myynnistä Yhdysvaltoihin, ku
t«n. se on menetellyt, ja silti, on
ihyvissä suhteissa Yhdysvaltain
.kanssa,, n i in miksi ei sitten Cana-da?
Suorastaan Ivurskasteiua öli ul-koriiinisteri
Martinin vetoomus pa­rikymmentä
vuotta sitten Yhdys­valtain
j a Canadan kesken alle-ikirjoitettuun
puolustustuotantoso-piraukseeri
ja väittää, että sen so-ipimiiksen
.perusteella on myytävä
aseita Yhdysvalloille huolimatta
lainkaan siitä,-^ mitä -Yhdysvallat
niillä tekee.
Olettakaamme, että Yhdysvallat
aloittaisi Vietnamin sodan lisäksi
hyökkäyssodan- myös Englantia
vastaan. Pitäisikö meidän sittenkin
myydä v. 1945 allekirjoitetun so­pimuksen
, perusteella .aseita Y h -
dysvaUolUe >ja sanoa, kuten sanoi
nyt mr. Martin, että Canada " e i
'lä'hetä aseita millekään vaaravyö­hykkeelle,
mutta mitä USA tekee
täältä saamillaan aseilla: "se on
Yhdysvaltain asia?"
Tarkoituksellinen vyön alle
suunnattu isku oli mr. Martinin
väistös että Puolaa (valvohtako-missionin
kolmatta jäsenmaata Ca­nadan
j a Intian lisäksi) vastaan
voitaisiin eittää samanlainen syy­tös
verirahojen vastaanotosta,
minkä Pohjois-Vietnam esitti Ca-nadaa
väistään sen vuoksi kun Ot-tawasta
myydään aseita pientä
Vietnamin kansaa vastaan hyök­käävälle
USArlle.
Koska on Puolasta myyty asei­ta
Yhdysvalloille — tai millekään
muulle yietlflamia vastaan hyök­käävälle
valtiolle? "
Mahdollisesti mr. Martin taiikoit
ti sitä,. että Puolasta myydään
aseita Neuvostoliittoon ja Neuyo.s-toliitto
auttaa Vietnamin kansaa
taistelussa päällekarkaajaa vas-taan.
.
Mutta totta kai on eroa siinä
jos myydään aseita hyökkääjälle,
kuten Ga nadasta myydään, tai jos
niitä mahdollisesti myydään
hyökkäyksen uhrin avustajalle?
Me puolestamme toivomniie va-kaasti,
että ulkoministeri - Martin­i
n sana verirahakaupästa ei olisi
hallituksen viimeinen sana, sillä
siitä ei kunnian kukko laula sen
ijjaremmin nykyiselle liittohallituk­selle
k u i n koko maallemmekaan.
— • Känsäkou(t'a.