Vapaus, October 6, 1959

              Sivu'2 ' . Tiistaina, lokak. 6 p. — Tuesday,'Öct. 6/1959
VAPAUS
(UBERTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. E s -
tabllshed^Nov.. 6, 1917. Authorized
83. s^önd class mail by the Post
Office' Department, Ottawa. Pub-
Ushed— thrice weekly: _ Tuesdays,
i.Thursdays i and Saturdaysby Vapaus
Publishing Company L t d ; at 100-102
Elm St. W.. Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: • Box;:69;vSudburyOntario;
Advertlslng/rates iupon • applicatlon;'
Translation free of charge. X '
TILAUSHINNAT:
Canadassa: ' 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
\ " 3 kk.-2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
Mutta työväki voittaa sittenkin
/Ganadassat r-T:kuten'^Yhdysvalloissakin — on A^iimepäi-i
,..vinä-"ilmaistu tämän tuosta porvarien iloa työvji• nliikkeen ,
^ vastoinkäymisistä. Milloin on • hammasteltava^ a työväen ?
.. polii^iset.j^^ niiden suhteellisesti heil:!.o kaniiatus,
. millöia.^. a^^ jotkut muut
takaraskeleet. - -
Viime viikolla kertoivat Suuren Rahan luret päiväleh-det
erikoisena makupalana miten Ontariori mrhättiyhdistys-liike
hävisi Viime vuonna 55 prosenttia ja voitti vain 45 pro­senttia
niistä työmaaääriestyksistä, nr"«ä ammattiyhdistysten
edustusoikeuksista m.aakunnassam-io suoritettiin maalis-kuun-
yiimeiseen päivään menncsäf rs' Ityneen vuoden aika­na.
Näin uutistietojen mukr.a.r maäku-inan ammattiyhdis-tysvaen
vastoinkäymiset eli häv:öl cvat lisääntyneet 23-pro-senttisesti
edelliseen vuoteen verraten.
Tämä sellaisenaan saattaa pitää paikkansa. Se todistaa
yhtäältä sen, että pikkuliikkeiden järjestäminen ön äärettö­män-
vaikeata, koska ne voivat käyttää työvoimana omart
perheensä jäseniä ja sellaisia yksilöitä, joilla on vissejä per­hesuhteita
liikkeeseen. Toisaalta tämä osoittaa, että työn-antäjapiirit,
ja niitä suosivat hallituselimet ovat voimistutta­neet
luokkahenkistä asennettaan ammattiyhdistysliikettä
vastaan yleensä.
Mutta nämä seikat ykisnään eivät selitä niitä vaikeuk­sia
ja vastoinkäymisiä mitä ammattiyhdistysliikkeemme on
viimeaikoina kokenut. Myös ammattiyhdistysliikkeemme
oikeistojohto on osavastuussa, ja saa nyt niittää sitä "kylmän
sodan" satoa, mitä se on omaksi kaulavilloikseen kylvänyt.
Ehdoton tosiasia nimittäin on, että jos tyÖyäenjohtajat
myötäilevät rahamiesten hyökkäyksen edessä ja yrittävät
löytää paikan auringosta esiintymällä kapitalisteja kapita-listisempina,
se ei lisää ammattiyhdistysliikkeen arvovaltaa
sen paremmin järjestymättömieTi kuin järjestyneidenkään
työläisten keskuudessa. Kilpaileminen porvarien kanssa pu-nakauhun
lietsomisessa ja sosialistisen maailmanosan parjaa­misessa
ei voi mitenkään innoittaa ja rohkaista rivijäseniä
järjestötoiminnan hyväksi. Mutta tämäkään mielettömyys
ei vielä riittänyt ammattiyhdistysbyrokraateillemme, sillä
he söivät porvarien ongesta sekä syötin että siiman ainakin
kohoon asti mennessä ns. työväenliikkeen mädännäisyysky-symyksessäkin
virran mukana, sen sijaan, että olisivat sano­neet
kapitalisteLlle, että ruokotkaa vain omat porraspäänne,
kyllä työväenluokka pesee omalla ajallaan omat nurkkansa.
Suurpääoman ja sitä tukevan valtiokoneiston kiihtyvä
hyökkäys työväenliikettä vastaan yleensä ja ammattiyhdisr
tysliikkeemme oikeistojohdon .antautumispolitiikka on joh­tanut
koko tämän maan työväenliikkeen epäedulliseen ase­maan.
Ammattiyhdistysliikkeen oikeistojohdon harjoittama .
punakauhun lietsonta ei liioin ole antanut lisää voita työ­läisten
leivän päälle, vaan aiheuttanut epäluuloja, toivotto­muutta
ja välinpitämättömyyttä työläisjoukkojen keskuu-
•..dessa. • •
Mutta kaikki tämä on sittenkin vain väliaikaista! Me
elämme nyt työväenliikkeen suurta voittojen aikakautta.
Voittoisa armeijakin voi kärsiä paikallisia tappioita ja taka­iskuja
siellä ja täällä, mutta se ei kuitenkaan estä sen vää­jäämätöntä
voittokulkua. Niinpä saamme olla varmoja
myös siitä, että meidänkin maamme työväenliike'tulee vielä
ryhdistymään, karsimaan pois ne porvareita matkivat johta­jat,
jotka ovat näihin väliaikaisiin tappioihin osaltaan syyl-li
§tyheet ja kokoamaan entista enemmän innostuneet rivi-joukot
yiiriensä alle joihin, on kirjoitettu rauha, edistys ja
parempi toimeerttiilo. •
o"o'(nn>Tr(r<rfl'ttxirm'fl'ffo(rfl'fl'o"r
i S<;YYNMTTYYMMÄÄ-. i
i PÄIVIÄ :
Ida Lehtinen, Sault Ste. Marie,
Ont;,: täyttäa^feeskiviiklsona,-lokakuun
7 pna 80 vuotta.
Vikki Santa, r Toronto, Ont., viet­ti;
;maanantaina^^^^^ 6
(Hänen ^nimensä oli valitettavasti
kirjoitettu tässä osastossa "Santa­laksi".
Yhdymme sukulaisten ja tuttavain
onnentoivotuksiin;
tl enaa tata aseveljeytta
15 vuotta on kulunut siitä', (kun salksalaiset
sotajoukot hävittivät Lapin'kosstömielessä
Mitä muut sanovat
PAHOLAISEN SANOMAA
Raamatussa sanotaan, ''takastakaa
vihollistanne ja siunatkaa niitä, jot­ka
sadattelevat teitä:" -
Se opettaa kääntämään toisenkin
posken korvatillikan antajalle.
Raamattu käskee "rakastamaan
vihollistamme kuin itseämme". J a
meitä kielletääii vielä antamasta
"väärää todistusta lähimmäisestäm­me".
Mutta eräs sudburylainen kato-likkipappi
— joka ilmeisestikään ei
halua olla surullisen kuuluisia je-suiittapappi-
isiään huonompi — o n
kääntänyt kaikki nämä opetukset
nurinpäin kuin vanhat vällyt, ja
lietsoo "leipätyönään" vihaa ja vi­hamielisyyttä
tavallisten kansalais^
ten keskuuteen .sekä eri valtojen
välille. Tämä pn sudburylaisen yli­opiston
silmäntekevä. rev. Emile
Bouvier, jolla on kuulema läheisiä
yhteyksiä Yhdysvaltain valtiode-partmentin
kanssa, esitti Sturgeon
Fallsilla kaameata sananselitystä,
mistä torontolainen Globe and
Mail lehti kertoi seuraavaa:
Sturgeon Falls, syysk, 20 p. —
Kuvaten neuvostopääministcri
Ilrushtshevin gorillaksi ja *ryos-töjätteitä
etsiväksi raatelevaksi
korppikotkaksi' (vulture seeking
rapacious leftovers) Rev. Emile
Bouvier, Sudburyn yliopistosta va­roitti,
että neuvostojohtaja haluaa
rinnakkaisoloa ainoastaan omilla
ehdoillaan. Hän (Rev. Bouvier)
puhui Sturgeon Fallsin ranska-lais-
canadalaisessa yhdistyksessä.
"Isä Bouvier kuvasi mr. Hnish-tshevin
äskettäisen Yhdysvaltain
vierailun propagandaksi ja varoit­ti
että koko Sudburyn alueella on
käynnissä kommunistinen ai\ope-su.
"Hän syytti, että unio. mihin
Sudburyii kaivostyöläiset kuulu­vat,
International Union of Mine,
Mill and Smelter Workers, on yli
kymmenen vuotta kontrolloinut
ja johtanut työsuhteita sekä työ­väenluokan
opetusta . . .Tämä
unio erotettiin v. 1949 CLCrsla
väitettyjen kommunistiyhtcyksicn
takia . . ."
~ Puolitoista, vuosikymnieiiia on
kulunut Suomen historiassa kään­teentekeväksi
muodostuneesta
syyskuusta 1914 päivistä, jolloin
Suomi irtautuisotaliitosta.fasisti--
sen Saksan kanssa ja jolloin si-,
säisissä oloissamme alkoi kehitys
kansanvaltaisempaa« suuntaan
Viisitoista vuotta on kulunut
myös tämän tärkeän käänteen
synkimmästä vaiheesta, viikois­ta
jolloin äskeisen "aseveljen",
maamme pohjoisimmassa .osassa
isännöineen kenraalieversti Ren-dulicin
"vuoristoarmeija" aloitti
tuhoamisretkcn, jonka tuI,oksena
: Lapista tuli toisen maailmanso­dan
tuhotun maakunta.
"ASEVELJIÄ" y A S T A AN
Syksyllä 1944 Suomen poliittinen
johtokin vihdoin tajusi, että Sak­san
tappio maailmansodassa oli
kiertämätön ja ryhtyi toimenpitei­siin
sodasta irroittautumiseksi.
Syyskuun 2. , päivänä allekirjoitet­tu
tudehlopettmissopimus sisälsi
ennakkoehdon, jonka mukaan Suo­mi
sitoutui katkaisemaan suhteen­sa
Saksaan ja riisumaan aseista ja
luovuttamaan liittoutuneiden vi-asuihkylänsä
ja taivalsi monivuoti­sen
sodan aikana kelvottomaksi
muuttuneita teitä ja pitkiä tiettö­miä
tapaleita satojen kilometrien
matkat.;'Kuntien keskukset ja salo-kylätkin
autioituivat ja isänniksi
jäivät saksalaisten joukko-osastot.
R E N D U L I C I N KOSTO
Isännyyttään kenraaliveresti Lot­har
Rendulicin ylipäällkkyyden \ a-me
vuotja kestäneessä miinanrai-vauksei:
sa purettiin 70,000 miinaa
ja miinojen takia kuolleiden ja
haavoittuneiden määrä kohoaa sa-toiti'h.
^ arvioi sota-vauriotoimikunta
tuhojen nousseen
14.5 miljardiin senaikaiseen mark­kaan.
Toisten arvioiden mukaan tur
hojen todellinen suuruus on monin­kertainen.
T^iiden lopullista mää­rää
on tietenkin mahdoton arvioi­da.
Asuin- talous ja liikerakennuk­sia
tuihottiin täysm 25O50~ja-vauri-kot
hoitivat tavalla jolle on vaikea^
ta löytää vertaa toisen maailmanso­dan
hävityksiä ja tuhoja täyrtnä p-levasta
histoi-iasta. Pohjois Suomes­ta
yritettiin yhdellä iskulla tehdä
autiomaakunta. —
Ainoa asiakirja, joka saksalais­ten
aikeita valaisee, on kenraare-eversti
Rendulicin Lapin vt. maa­herralle
jättämä kirjelmä, jossa tä­mä
syyttää suomalaisia joukkoja
"toveriusköllisuuden ja vanhan a-seveljeyden"
rikkomisesta, "salaka­valasta
hyökkäyksestä" j a "kauhis­tuttavasta
valapattoisuudosta" sekä
ilmo tetaan, että alppiarmeija tulee
va:takin säästämään siviiliomai-suutta
mutta "kostoksi" Suomen
. . . . , ... puolustusvoimien katalasta ja kun-
'^^^^^^^.^^^T^-^:.'^'^ niattoma.sta menettelystä tullaan
Rovaniemeä tyhjennettäessä hävit-laisena
toimineet alppijääkärijou-voitettiin 15,200, kouluja tuhottiin
kirkkoja ja seurakuntien ja
15 raiihän vuotta Suomessa
Syyskuun yhdeksäntenätoista päivänä tuli kuluneeksi 15
vuotta Suomen j a Neuvostoliiton välirauhasopimuksen alle-r
kirjoittamisesta. Suomi pääsi silloin irtaantumaan sille tu­hoisasta
sodasta, joskin tykkien pauke jatkui vielä seuraavan
vuoden huhtikuuhun asti, sillä välirauhasopimuksen mukaan
oli saksalaiset sotajoukot >— arviolta noin 200,000 miestä —
ajettava pois Pohjois-Suomesta.
:: ' Välirauhasopimuksen allekirjoittaminen avasi viisitois-
,ta vuotta sitten kokonaan uudet suhteet näiden naapurimai­den
yälille. ; Onnettomaan sotaan vienyt vihänlietsonnah po­litiikka
sai väistyä hyvien naapurien Ohjelmaan perustuvan
järkevän ulkopolitiikan tieltä.
Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ovat muodos-tujiefetkin
tämän lyhyen 15 vuoden aikana ainutlaatuiseksi
ennakkoesimerkiksi. rauhanomaisesta Tinnakkainolö^^^
sopii tutkia ja seurata monissa muissakin maissa, mukaan­lukien
Canadassa.
i Suomen eniten leviävä työväenlehti, Helsingissä ilmes-tyivä
Kansan Uutiset huomioi tämän ainutlaatuisen esimer­k
i t ja kirjoitti aselepopäivänä siitä toimitusartikkelissaan
mm. seuraavaa:
' "Nämä-suhteet ovat ainutlaatuiset yleensäkin toisen mäa-i!
tiansodan-Z^jälkeisessä kehityksessä^Ensinnä on kysymys_
l-ihdesta'rajanaapurista, joiden väkilUku ja voimavarat el-
\ät ole lainkaan verrattavissa toisiinsa, ja lisäksi vielä val-
Tioisla,. joiden yhteiskuntajärjestelmä on erilainen-ja joilla
on ollut takanaan pitkäaikaisen-syvän epäluulon, riaapurivi-ha.
n;Jopa solienkin vuodet.
J_ "Suomen itsenäisyysajan historiassa ovat 15 kulunutta
vuotta merkinneet mitä ratkaisevinta aikaa, -joka on lujitta­nut
sisäistä demokratiaa maassala^uoriut uuden kestävän
pdhjan myös- valtiolliselle itsenäisyydelle. Ilman sotienjäl­keistä
käännettä tämä ei olisi ojlut mahdollista.
' "Puhuttaessa Suomen ulkopolitiikan kehityksestä^tien
jälkeisinä vuosina mainitaan usein joidenkin valtiollisten
johtajien nimet.' Symbolisesti voidaan näin tehdäkin eikä
valtiollisten johtajien osuutta pidä väheksyä, mutta aina on
muistettava^ että kaiken perusta bn kansa Itse. Sotien jäl­keistä
käännettä ja viimevuosien 'kehitystä Suomessa ei olisi
voinut olla, jolleivät kymmenet ja sadat tuhannet ihmiset
olisi yhdessä vaikeuksia pelkäämättä, monin ajoin mitä ras-kMmmissa
^oloissa, tehneet työtä nykyisten suhteiden ai- •
kaansaamiseksi' ja säilyttämiseksi. " Mikä oh' merkittävintä
täs.sä kehityksessä on se, että
näiden vuosien aikana koko
Suomen kansan ajatustavassa
on tapahtunut suuri muutos.
Voidaan todella sanoa, että
Suomen kansan poliittisista
katsomuksista riippumatta on
maan virallisen ulkopoliittisen
linjan takana. . Juuri tämän
vuoksi oh paluu entiseen ää­rimmäisen;
vaikeaa, voidaan
sanoa, mahdotonta.
"Tästä huolimatta ei ole syy-r
tä väheksyä sitä vaaraa, joka
Suomea jatkuvasti . uhkaa.
Vaikka ne piirit, jotka halua­vat
heikentää Suomen ja Neu­vostoliiton
suhteita ja estää
niiden normaalin kehitykseny
ovat lukumäärältään vähäisiä,
on niiden vaikutusvalta sitä
suurempi. Jopa kansanedu.s-kunnas.
sa "on yksilöitä ja ryh-,
miä jotka esiintyvät avoimesti
ystävyyssuhteita vastaan. Suo­men
j a Neuvostoliiton talou­dellisia
suhteita jarrutetaan
haikailematta, neuvostovastai­nen
propaganda on jälleen
kiihtynyt, Suomea: yritetään
uittaa länsivaltaini jopa.Atlan^
tin liiton taloudelliseen ja po­liittiseen
.vanaveteen : juuri ulr
kopoliittisten tavoitteiden mer­keissä
yrittää taantumus kai-kin:
voimin ha 11 itusuuidis-tusta
ja paluuta kylrnieh tuulten
kauteen j a tähän liittyy Iän-'
nestä Suomeen ulottuva neu-vostovihamielinen
painostus.. '
"Mikäli voitaisiin luottaa
Suomen hallituksen . kykyyn
ja haluun jatkaa ja lujittaa ny­kyistä
virallista kurssia, ei uh­kaavaan
vaaraan tässä yhtey­dessä
olisi tarvis niin voimak­kaasti
viitata, mutta Suomen
nykyinen hallitus on heikko
eivätkä sen linjat suinkaan ole'
selvät. Tä.ssa mielessä on hal-ituksen
vahvistaminen kansa-valtaiseen
suuntaan ja nimen­omaan
työväenliikkeen ja kan­sandemokraattien
mukaantulo
hallitukseen ehdottoman vält­tämätöntä."
jälkeen maassa olerkelleet saksa­laisjoukot.
Tämä määräys sisältyi
myös syyskuun 19. päivänä hyväk­syttyyn
välirauhansopimukseen.
Kun oli selvää, että sakalaiset ei­vät
vapaaehtoisesti suostuisi evaku-o'maan
pääasiassa pohjois-Suomes-sa
sijainnutta hyvinvarustettua
200,000 miestä käsittävää armei­jaansa
merkitsi tällaisen sitoumuk­sen
hyväksyminen sitä, että Suo­men
sotavoimien piti kääntää a-
.secnsa ä keistä "aseveljeä" vastaan
ja ajaa saksala'set sotajoukot maas­ta.
Näin jai alkunsa Läpin sota."joka
varsinkin alkuv;iihei.ssa lukuisten
todistusten mukaan sai suomalais­ten
upseerien taholta leikkisodan
luonteen. Eräiden upsceripiirien
keskuudessa säilyi halu jatkaa " a -
scvelisuhteila" sodankin oloissa.
Myöhemmin saksalai::ten sotajouk­kojen
paljastettua todelliset pyrki­myksensä,
sodan luonnekin muut
tui ja eräitä varsin ankaria taiste­luja
käytiin.
Suomalaiset sotilaat, joiden yh­teydet
"asevcljiin" eivät sodan ai­kana
muiodostuneet kovinkaan lä­heisiksi,
joutuivat käymään sotaa
erittäin vaikeissa oloissa usein y l i ­voimaista
vihollista vastaan. Nuo­rista
ikäluokista, kokoonpannut suo-maln\<^
joukot osoittivat tällä sota-retkoliä
erinomaista kestävyyttä ja
.sen ansiosta viholliset kyettiin työn­tämään
valtakunnan rajan taakse.
Kun oli selvää, että Lappi joutui­si
sotatantereeksi, toimeenpantiin
koko Lappia ja osaa Oulun lääniä
käs ttänyt evaäkuointi. Lapin kan­sa
jätti asuinsijan.sa — väestö, kar­ja,
arvokkain omaisuus evakuoitiin
Ruotsiin ja Keskipohjanmaalle.
Kaikkiaan n. 104,000 henkeä jätti
tämään kaikki tällä paikkakunnalla
olevat valtion rakennukset.
Rendulicin joukot toteuttavat
kostosuunnitelman korkojen kans­sa:
Rovaniemi poltettiin miltei ko
konaan — ja samalla tuhottiin mil­tei
koko Lappi ja osia Oulun lää­nistäkin.
Kaikk'alla, missä saksa­laisille
suinkin jäi aikaa, he poltti­vat,
räjäyttivät j a hävittivät kai­ken
mikä muistutti asum<sesta ja
inhimillisestä elämästä. Kirkonky­lien
ohella muutettiin tuhkaksi ja
raunioiksi erämaankylät j a yksinäi­set
saloseudun torpatk-n.
Osa hävityksistä liittyi sotatoi­miin:
puhelinpylväät katkottiin,
tiet tehtiin kulkukelvottomiksi
murroksilla, maant e- ja rautatie­sillat
räjäytettiin. Hävitys kohdis­tui
päinvastaisista vakuutteluista
huolimaitta nimenoniaan siviiliomai-suuteen
ja .-^eutuihin, joissa .sotatoi­milla
ei ollut minkäänlaista merki­tystä.
Kemissä saksalaiset yrittivät
räjäyttää pilvenpiirtäjä-kaupungin­talon,
mutta räjäyttäjien kiusaksi
se jäi huojumaan pystyyn. Kemin
i-atapiha, satama ja sillat tuhottiin.
Sen ohella poltettiin yksi työväen
asuntoalue (Koko Kemin polttami­seen
saksalaisille ei jäänyt mahdol-
MsuDtta). Rovaniemen kauppalas­ta
saksalaiset polttivat 87 prosent­tia.
Yhtä täydellinen on tuho mo­nissa
muis-Ta Lapin pitäj'ssä. Hävi
lys on $itä huolellisempi, mitä poli-jojsemmaksi
tullaan.
Perääntyvät saksalaisjoukot mii­noittavat
kaikki mahdolPset paikat
— asuntojcnrauniot, tiet .metsät,
järvien ja jokien rannat — j a teke­vät
siten näille alueille palaavalle
siviiliväestölle elämisen epävar­maksi
vuosikausksi eteenpäin. K o i -
ja nousua nopeimmin
Ottawa. Hallitusten menojen huomioonottamatta velkojen
suuri ja jatkuva lisääntyminen ei
saa Canadan veronmaksajia iloitse­maan
eikä hurraa-huutoja esittä­mään.
Samalla kun kansallistuotanto
(rahamääräi-sesli) on viimeksikulu-ncen
kymmenen vuoden aikana l i ­sääntynyt
104-proscnttise.^sti, halli-tusmenot
ovat lisääntyneet 155-pro-senttisesti.
J a hallitusten sekä nii^
den • puhemiesten kaikista, "säästä-väisyyspuheista"
huolimatta tämä
suunta jatkuu edelleen.
.. Vuonna 1949 Canadan koko kan­sallistuotanto
yhteenlasketut pal­kat,
kuukausipalkat, voitto-osingot,
sijoituksista saadut tulot jne.. 7 ^ oli
-.16.343,000,000. Nyt,saatavissa ole­vat
viimeisimmät tilastot^ osoittavat
koko. Aansallistuotannon olevan
$34,000,000,000.
;Toisaalta liiltohalliluksen menot
v. 1949 olivat $2,1.57,900,000. Mutta
tänä vuonna:liittohallituk.sen=menot
-ovat $5.387,400,000 ollen lisäys 148-
prosenttineni-Ja vaikka-^ pääminis::^
teri-Oiefenbaker on puhunut'm
nojen vähentämisestä niin liittohal-_
lituksen>menot: ovat tänä vuonna
$300,000,000 suuremmat, k u i n : viime
vuonna j a noin:$50O,000,000 suui"cmr
mat. kuin sitä.edellisenä vuonna
(1957).
i L e i j o n a n osuus näistä liittovaltion
menoisita menee mielettömään va-rustelukilpailuun.
Vuonna 1949 käy­tettiin
maanpuolustukseen $268,-
800,000 — tänä vuonna $1,418,000,-
000 ollen lisäys y l i SOO-prosenttinen;
Puolustusmenot •,vievät nyt miltei
viidennen osan eli "20 prosenttia
liittovaltion kaikista menoista! Toi­sin
sanoen puolustusmenot ovat
vuosittain nyt noin $88.00 jokaisia
canadalaista miestä, naista j a lasta
kohti, eli $350 jokaista nelihenkistä
canadalaista perhettä kohti.
Ilallitusinenot alemmilla portail­la
ovat myös jatkuvasti noususuun--
nassa."Vuonna 1949-Canadan kym­menen
vmaakuntahalliluks6n menot
maksuja — olivat yhteenlaskien
.$724,200,000. Viime vuonna niiden
menot olivat jo $2,279.000,000, ollen
1 säys yli 210 prosenitinen.
Kunnallishallintojen kohdalta on
kuva yhtä lohduton. Kymmenen
vuotta sitten kunnallishallintojen
yliteenliiskotut menot olivat $519,-
200,000 viime vuonna $1.370,-
600,000 ollen s is ILsäys siltäkin
kohdalta, y l i 200-piosenttinen.
125
kuntien ranennuksia tuhottiin 165
ja^vaurioitotti^h" 130. Pohjois-Suo-men
900 huomattavammasta maaii-ticsillasta
räjäytettiin y l i 700.
'^SADISMIN ERIKOIS­TUNTIJOITA"
Saksalaiset eivät perääntymishet-kellään
syyllistyneet vain omaisuu­den
tuhoamiseen, vaan suorittivat
joukon suorana sia sotarikoksia.
Valtioneuvoston liittoutuneiden val­vontakomission
esityks.estä nimit­tämä
toimikunta totesi mietinnös­sään
mm. .seuraavia sotarikoksia ta­pahtuneen:
siviiliväestön surmaa-mifren
ja pahoinpitely, antautiivan
surmaaminen, omaisuuden ryöstö,
siviiliväestön, sotavankien ja inter­noitujen
henkilöiden epäinhimill'-
ncn kohtelu. Punaisen Ristin lipun
loukkivaminen. Tämä toimikunta
toteaa hiin. että saksalai.-^et lentoko­neet
t"^kivät Utsjoen Karigas-nie-mellä
matalahyökkäyksä Punaisen
Ristin tunnuksilla varustettua sai-raalaparakkia
v>ast;ian. Hyökkäyk­sessä
kuoli ja haavoittui venäläisiä
j a suomalaisia sotilaita. Lokakuun
1. päivänä saksalaiset vangitsevat
Raumon sillan luona kolme suoma­laista
sillanvartijaa ja veivät hei­dät
pellolle, misä SS-yliluutnantti
ampui heidät konepistoolilla. Nel­jäs,
haavoittunut heHettiin ojaan
ja kolhittiin kiväärinperällä kuoli­aaksi.
Lokakuun 10. päivänä am­pui
saksalainen kapteeni Kemin—
Karihaaren maantiellä vangiksi jou­tuneen
Suomala sen korpraalin ja
toinen saksalainen upseeri onnitte­l
i hyvästä laukauksesta. Lokakuun
8. päivänä raksalaiset ampuivat
Jäätilassa kaksi kalastamassa ollut­ta
vanhaa miestä. Vihtori Koivunie­mi
ja Pekka Riikosen. Raakaa o l i
niiden suomalaisten kohtelu, jotka
joutuivat saksalaisten vangeiksi Ro­vaniemellä.
Heidät raahattiin epä
inhimillisellä tayälla pohjois-Nor-jaan.
Arvovaltaisen todistuksen saksa­laisten
käyttäytymisen luonteesta
antaa cvorsilluutnanlti Halsti: "Ta­pasimme
iunsaasti häväistyskirjoi­tuksia,
a danscipäisiin pistettyjä
eläinten päitä yllä muaita. Näytti
siltä, että saksalaisten puolella rie­hui
sadi-sitiin erikoistuntijoita. Eräs
vihasi pihapup ta, sahasi ne nurin
ja kirjoitti hävyttömyyksiä kantoi­hin.
Toinen särki ompelukoneet le­kalla
pieniksi siiuiksi. Kolmas e i
ollut voinut nähdä nukkea repimät­tä
sitä alkutekijöihinsä.
Sadon polttaminen kuuluu saksa­laisen
ohjesäännön mukaan perään-tymisrqtken
tehtäviin. Pello'lle
jääneet mädänneet kauratkin o li
huohliisesti sytytelty ja poltettu".
Raskaalta evakkotaipaleeltaan tal­vella
1944—45 palannut Väestö näki
joka puolella vain tuhoa ja raunioi­ta.
Muutamassa kuukaudessa oli ha­viteltu
kaikki se. mikä vuosikym­menien
ponnistuksen oli luotu. Vaa­ra
piili vieläkin miinojen muodos-
.sa kaikkialla: I e n vierellä, entisen
pirtin savupiipun raunioissa, ranta-kivicn
alla. Elämän aloittaminen
luhan jälkeen näytti toivottomalta.
Lapista ci lulluil. auliomaakuntaa.
M ttaamatlomicn ponnistuksin, so­danjälkeisen
kansanvaltaisen halii-voimalaitoksella
. Helsinki. ^ Kaihuan Toimalaitok-sella
sattui syyskuun 29 /pnä katas-
>trofaalinen^ vahinko' maapadon mur­tuessa
liiin pahoin, että vesimassat
pääsivät vahingoittamaan tuloputkea
ja sen perustuksia. Vahingot nousi­vat--
useihin kymmeniin miljooniin
markkoihin, cja vaikka i korjaustöihin
ryhdytään niin pian kuin mahdoll s-ta,
ei voida -vielä varmuudelal sanoa,
.saadaanko ne suoritetuksi loppuun
taman vuoden aikana.
Padon IV murtumisen seurauksena
oh koko i <Yla-KemiJokivarsl syyskuun
29 pn Iltapäivän sähköttä mutta mai­nitun
päivän iltana kärsi pimeydes­tä
enää. Kaihuan lähiympäristö. Itse
voimalaitos ei kärsinyt vahinkoa.
S I T Ä J IM
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin^
OPPIA IKÄ KAIKKI! ^ , ^
Pienen pieni poikK' JoUf oli lem*. ~ ' K
pinimi Paller, tuliv kotiin oltuaan,
ensimmäistä päivää'leikkikoulussa, - ' - ^ j i f
Äiti kysyi, oliko, hän oppinut mi- ''.^j,, >
tään. Ja tosiaan, muuan tiedonjyvä - -
oli jo tullut talteen.
— Mitä sinä 'opit siellä?
— Että nimeni on Kalle!
SOTAVÄESSÄ ' '' "
Vääpeli: "Alokas, osaatteko kir­joittaa?/'
.
Alokas (loukkaantuneena): "Her-,Vv
ra I vääpeli;; olen I siviilissä lafcitie-;
teen'kandidaatti." f FSJMIVI
Vääpeli; " E n kysiy^yt mikä ./aio-/jjgj.-.
kas on siviilissä, vaaa osaatteko, kirjv:
joutiiivät vaikenemaan
Fääministeri Hrushtshevin ja
Yhdysvaltain konfressin johtomies­ten
kesIitistelaUIaisuodessa esitti
senaattori Wiley pääministerille
kysymyhLsen, millaisia tuloksia tä-jnä,
aikoo saada USAn matkasta.
— Minulla olisi, iierra senaattori,
oikeus asettaa sama kysymys teille,
vastasi pääministeri Hrushtshev. —
Mitä meihin tulee niin olemme val­miita
kaikkiin toimenpiteisiin rauhan
turvaamiseksi, mukaan luettuna
myös aseistariisunta. Mutta sopimuk­seen
pääsemiseksi vaaditaan' molem­minpuolista
halua saavuttaa toivot­tuja
tuloksia. Ottakaamme kysymys
aseistariisunnasta. Oletteko valmiita
heti liävittämään vierailla alueilla
olevat sotilaalliset tukikohtanne ja
kuljettamaan joukkonne kotimaa­han?
Me olemme siihen valmiita.
Te väitätte, että sellaiset sosialisti­set
maat kuin Puola ja Unkari, jois­sa
on vielä toistaiseksi meidän jouk­kojamme,
pysyvät pystyssä vain nii­den
varassa.
.. •'•m
VAIKENI-,
Haluatteko Jsiis asettaa itsenne ko­keeseen?
Teillä on mahdollisuus näh->
dä, miten puolalaiset tulevat s.elviy-'
tymääh asioistaan ilman vieraita
joukkoja. Te sanotte, että Saksan de­mokraattinen
tasavalta pysyy pystys­sä
vain meidän pistintemme vai-assa..
Sopikaamme teidän ja meidän Jouk­kojen
siritämisestä kansallisten r a ­jojen
sisälle jä katsokaamme mitä.
tästä seuraa. Oletteko valmiita t ä "
hän (SENAATTORIT
VAT). Allekirjoittakaamme sopimus-joukkojen
poistamisesta. Päästä-, ,
käämme sotilaat palaamaan kotei­hinsa,
joissa äidit ja morsiamet t u -
levät ilosta suutelemaan heitä. Olet-; ,
teko valmiita tähän? (SENAATTO­RIT
VAIKENIVAT).
Siinä" näette, jatkoi Hrushtshev, te
ette itse rohkene mennä tähän.
Kuinka minä sitten voisin sanoa mii-laisia
tuloksia tullaan saavuttamaäii
matkani tuloksena. Minä eri voi suin­kaan
tietää millaisia asikelia te olet­te
valmiita ottamaan ja senaatista ,
riippuu Yhdysvalloissa paljon.
•• ;
w
-m
"m
•1
.m
Suomi äänesti Kiinan puolesta
Helsinki. (S-S) — Suurlähettiläs aloite olisi hyläftävä. Emme näe ftf-
Enckellih Yhdistyneiden Kansakun­tien
yleiskokouksessa 21. 9. käyttämä
puheenvuoro koskien Kiinan edus­tusta
YK:ssa:
Herra Puheenjohtaja, nayttaa ole­van
vaikeata välttää aikaisemmm sa­notun
toistamista puhuttaessa taalla
Kiinan edustuksesta. Yritän kuiten­kin
asian käsittelyä edistääkseni teh­dä
parhaani tässä suhteessa.
Suomen valtuuskunta on moneen
otteessen esittänyt kantansa tassa
asiassa ja tahtoisin erityisesti viita­ta
siihen mitä sanoimme taalla asi­asta
viime vuonna.
Valtuurkunta selitti silloin, mista
syistä se ei voinut yhtyä siihen käsi­tykseen,
että Intian valtuuskunnan
lussuuntauksen tukeen nojautuen
Lapin väestö rakensi uudelleen elä­mänsä.
Mutta syksyn 1944 muisto
jäi ikiajoiksi Lapin väestön mie­leen.
Saksalaisen militarism'n uu-delleenherääminen
ja Rendulicin
vuoristoarmeijan rippeiden tänä
kesänä uudelleen herännyt kiinnos­tus
Pohjolan valoisia öitä kohtaan,
vierailut entisillä hävityspaikoilla,
hautojen aukirepiminen jne aiheut­tavat
Lapin työtätekevän kansan
vastalauseen: Tällaisia aseveljiä
emme uudelleen tarvitse!
nakaan vuonna, miten Y K : n menesr-tysta
ja arvovaltaa voitaisiin edistää
olematta käsittelemättä tätä kysjri
mysta.
Kuunnellessani tämänpäiväistä
keskustelua olen kuulut useita perus­teluja
sen puolesta ja sita vastaan,
etta Kiinan kansantasavalta olisi
YK:ssa edustettuna. En ole sensijaan
kuullut esitettävän mitaan syitä,
miksi Kiinan edustuksesta ei täällä
puhuttaisi.
Suomen valtuuskunnan mielestä on
erityisen tärkeätä, etta Y K suhtau­tuu
asiallisesti ja vastuunsa mukai­sesti
maailman realiteetteihin.
Mielestämme vain nain menetel­len
järjestömme voisi luoda vankan
perustan tehtäviensä täyttämiseksi.
Miten voltaisimkaan puolustaa s i ­tä,
etta ehdoin tahdoin kielletään
sellainen tosiasia kuin Kiinan kan­santasavallan
olemassaolo, maan, j o ­hon
niin monet taman järjestön j ä ­senet.
Suomi niiden joukossa,,ovat
JO vuosikausia olleet normaaleissa ja
täysissä suhteissa, kuten kansakun­tien
tuleekin olla.
Esittämistäni syistä; Suomen val-r
tuuskunta tulee kannattamaan ehdo^
tusta, jonka mukaan kysymys Kiinan
edustuksesta YK;ssa tulee otettavak-
I SI yleiskokouksen asialuetteloon. ^
• f
• l i
t l
m
m
PÄIVÄN PÄKIHÄ sillä Länisi-Saksan saatavissa on y h - jolloin: valtiovallan toimesta suosi-;
Korvike on aina korviketta
Vaikkei Dicfcnbakerin hallitus
yoinut," tai chka: isoisten .määrityk­sestä
ei tahtonutkaan kutsua- rajan
eteläpuolella käynyttä NL:n päämi­nisteri
HrushLshcvlaCanadanni niin
kaikesta ; huolimatta' mekin saimme
kaukaisen:vieraan. Lansi-Saksnnso-tnmlnlsterl
tn- Franz Straussin.
££.!Mutta kuten liian monet meislh
omista kokemuksestamme vtiecliimmcj
"korvike on aina vain korviketta", ja
niin saatiin :tä.ssivkin tapauksessa ha­vaita.
.Samalla kun koko vmaailman huo­mio
oli; kiintynyt 'Hrushtshovin vie­railuun
Yhdysvalloissa, sai Länsl-
.Snksan.sotaminl.stcrl olla' Uiällä mil­tei
huomaamattomana suuruutena,
vaikka erhatpäiviilehdet ja maan
TV-verkoston edustajat koettivat jo­tenkin
, pitiiä; häntä suuren yleisön
vnlokellnssa.
Muuten tuntui hieman kummaltn,
että tätä Länsi-Saksan sotaministe­riä
kiikutettiin — mikäli nyt uutis-
'tletoihln voidaan luottaa'----maamme
puolustaslaitoksia. tutkimassa? ' H ä ­nelle
-näytettiin .:Cnnndnn:nlomlvol-r
mnlajtosta Chalk Rlveiilla ja ties
vaikka' mitä, Kun muistamme sen.
että kalidcs';a cnsimmaises.sä Saksan
militnrisnun. aloittamassa - maailman-;
sodassa : .saivat •cnnadnlai.set::nuoru-kaiset-
taistelurintamilla - ."vastaansa
canacialaistn"nik:kcli(i, -rautaa jaV-te^
rustä, jnin~tunlui todcllfPhirvealtA.
ajalclln, etta laUi Saksan revnnsS-henkisen
militarismin •edustajaa' kul­jeteltiin
taalla maanpuolustuslaitok­sia
tutkimns.sn?
Mc emme halua valella kannuja
siltä, - niiksi':sotaministeri;-,^
täällä liyy.sät.tlin, emmekä' siltakaan,,
mitä mahdollLsij. "salaisuuksia" hä­nelle
näytettiin, ja mita niistä evät­tiin.
Mutta mikäli on puhe tri Straus-sj.
sta itsestään, niin siinä suhteessa
meille canndalaisille ei jäänyt mi­tään'epäselväksi-
eikä arvattavaksi.
. K u n , , häneltä kysyttiin:,TV;n kan-snllison
mili.slähelyk-en yhteydessä
viime kosklvtikkonn, aikooko Länsi-
Saksa ;;kehlllää:;oman.atomipommln-
.sa, niin tri S(,rau.ss ei suinkaan sano-nut
'inltään selinisla, että; hänen hal-liluksensa
kieltäytyy leikkimästä-moi­silla
vokottlmiUn. Päinvastoin' hän
korosti, että turhaa on.Saksani mili­tarismin
omaa pommiaan kehittää,
dysvaitälaisla atomi- ja. vetypomme­ja,
joitä ori. jo raahattu Yhdysvaltain
kontrollissa, Länsi-Saksaan. Tietäen,"
että canadalalset ovat huolissaan
Saksan militarismin uudelleen aseis­tamisesta;
sotaministeri Strauss ko­rosti
kyllä sitä, että: LansirSaksassa
olevat ydinaseet ovat. Yhdysvaltain
kontrollissa ja hallinnassa, mutta
samassa hengenvedossa han kiirehti
miltei silmää vilkauttaen. antamaan
sellaisen kuvan, että nama amerikka=-
Iniset. joukkotuhovälineet r ovat • kul-:
lenkin tarpeen tullen Saksan milita--
ristlen saatavissa! ' —
ToLsaalta sotaministeri Strauss
tuTitui olleen - kovin huolissaan siita;
että poliittinen suojasää voi helttaa
santaa Länsi-Saksan uudelleen aseisr.;
tamlsen; liyväksi--toimiyiin:.-rattaisiin.
GP:n: Vancouverin uu:tistiedossaftesi­merkiksi
kerrottiin' syyskuun '29 '•: pna
seuraavaa: -
" T r i Strauss varoitti, etta Euroo­passa;
olevia NATO-joukkoja: ei saa:
vähentää;. ;sillä vaikka: atomisota el
näytäkään olevan puhkeamassa,: niin
hyökkääjävaltloita voidaan rohkaista
pieniin, maata isteluihinja-.valloituk'^
s i i n . ^ M e emme s^aavatarportteja
auki', sanoi hän , .
Tri Straussilla on otsan puhua
"hyökkääjävalloista" aikana Jolloin
hänen hengenheimolaisensa Länsi-
Snksassa ^ puhuvnt el vain Itä-Snk-snn,
vnnn myös Saksan ,"vanhojen
rajojen"' takaisin—valloittamisesta
taan sellaisia militaristien kiihoitusr:
tilaisuuksia; .missä' esimerkiksi; cana-:
dalaisten : murhaajarkenraall,. - Kurt;
Meyer voi pitää: ylistyspuheita: nat-, •
sismiile • jä kiihoittaa - kuulijoitaan.
uusiin verileikkelhln, kuten: tapahtui
Lansi-Saksassa aivan vastikään.
Ja etta' preussilainen "herra-, Ja
hallitsija-rotu''henki elää sotaminisr
ten Straussin' sydämessä;; aivoissa JÄ:
munaskuissa, se näkyy peloittavan
-selvästi:siitälausunnoEt'äi minkä hän
antoi viime torstaina Torontossa.
Uutistietojen 'mukaanc sotaministeri
Strauss oh selittänyt, etta pienet It­senäiset
maat eivät ole enää Euroo-
::pas.sa realistisia ja; että Saksan histo­riallisena
tehtävänä on auttaa Eu­roopan
..yhdistämistä." (Globe and
Mail).
Hitler "auttoi" aikanaan tätä E u ­roopan
yhdistämistä. , Muun lisäksi
Hitlerillä' oli;aselepopäivanakln;;vielä-
Suomessa 200,000 sotilasta, ilmeisesti;
sen käsityskannan mukaan, että
"pienet Itsenäiset maat elTOt ole
realistisia Euroopassa", ja että "Sak­san
historiallinen velvollisuus on
lopettaa;,; pikkukansojen'itsenäisyys,?
Siinä mielessä kaiketi 'poltettiin ;Ro--:
vaniemi ym.
Tällainen ..oli siis vieraamme hen­kinen
olemus.
Parempi siis olisi ollut jättää kut-sumnttn
tämäkin vieras, sillä hänestä
ei ollut edes korvikkeeksi.
—^Känsäkoura. .