Vapaus, September 22, 1925

              astaakseea tsjj
ätöstä hia ö.
en yleiseni
jotka «siiatpit
iltama, j» jjj,
laskfitaaa.n.
n tilaisani^»
'isasä fflaäatjj.
niyös soith^jj
initonlaidiiL ti.
länen täytjyta
kin on taidttti,
laista haijotie.
-unta kerran pj.
Itiaiden doUji
keimpana ilia.
ei asettaa näjt.
>9 Ö
ten jonldcoon vai Tällaisen
prosessissa voi Icyllä menni aikaa
toifanaan enemmäsldj}, mutta «ih^n
haittJ^a, vaikka he ovat O£astos^m>
me jasenkokelaina väfeän pitemitmn
Tf • iM M«I»MM * - ^ J^- _ ^* HS
iuutta?
caistua tasapuj.
^ KiveläklnoV
tältä kanmlti,
y myontäS, tt.
nnan päätös to.
ematon", ei äi.
kylliksi pohdit,
niinkin akd, e!»
an kauan, taoj.
levässä kokoni-
»nottu siksi, tttä
•uolustaa «oitU-l
heidän meset-atta
pysyy tuo-ämä
tulkoon a-icertaisesti
«soi.
icouverin osasto
asettaa tor. &
kyseenalaisehi,
), että hänen ot>
)Ie oikea. SE
le mikään' ereli-etävä
profeetti,
Chase M^iM
ita ylimnuösei
ittavaa hnoni}-
l i
"• I
luri se pääspti,
opnllisesti ison-kyliin
piltille
än mielestä oi
1 osasto on roli'
än läheisiin b-iseneksi
•öttani"
Haisen' henkilöi
tuhnustokseiia
messa knolomt
Hän ntttävisli •
Nikkolaa, nii'
sanoa oikeaa li-summassa
tubi»
ksiä kuin soitto-apuharventsji,
[matta silti m-
»nko tuo kysy*,
kilö todella toi-
)uharventaJauV
lut suojeloskBJ-muuten
hiena
iti sen jälkeei,
3sä oleva fenfr
jejäseneksi Vai'
iellä VancoflW>
ia tietää sitä j»
1 entisyydestä j»
n Vancouveria
erettiläisyydöÄ
silt^, että kniB-koksen
VMMI;
lyt hyvaksynäB»,
' "valkonrlioB''
louverin osi^
ölan hyväksytit
entisyyttään I*
äseneltä tov. A
in hänen tuHeö
kuten tov.>.
olvisi, ei
,t toiminöt Jä­änen
snhtfeJft
s jäi Vaneoiff-
, varsnw«'-/
iUa Ije^TH
tehtävän,
h e i d ä t * ^
asuasi .|
UUlETTSSULUTt
40c lahetykBlsti' ane fSO.OO,
50e lähetykdsta $80-459.9d
gjBti, 76e IShetykdsit 960.00
^99.99 Ja 01.00 kaikflta
^ 0 . 0 0 taikka sitä sonrem-oilta
lähetykziltS. SShkS^o-oalShetylollle
os kaint $3.50.
Torontossa ott^, raha^rali-tyksiä
vastaan A. Hautamäki,
957 Broadview Ave.'
Sadburyssa Ja ympSristSUS
asuvat voivat kfiydS Vapauden
konttorissa tiedustamassa eri-koiskoreda.
Lairopäetto^ eayydSSa.
Hedostiibaa pilettiftMMtau
V A P A U S
Box 69. Sndbnry, Oat
kin aiknia, mielestämme ke eivät vo
o^stpn toimintaa vaTiingoittaa,^ kon
vän pääluokan, se on työväenluokan
ja vallassa olevan luokan välilE,
suosiolliseksi kommunistipuolueen
pyrldmykäDe, tai ainakän puolueet­tomiksi.
Kun nyt tässä valossa kat-selennne
aaaa ja otamme huomioon
een, että iaikissa^ maissa, joissa
InokkaSaisbelu jo on kehittynyt hiin
pitkälle, että on käyty todellista
taistelua vallasta työtätekevän ja
«mistevaai luokan välillä, niin on
näissä taisteluissa aina huomatta­van
suuri määrä työläisiä taistellut
vallassa olevan luokan riveissä. Niin
kä\d Suomessakin. Näin ollen on'
äis äisefitiään selvä, että suuri osa
Suomesta taSmn maahan tulevista:
siirtolaisista ovat juuri noita "vaÖco-urhoja:".
Mitenkä siis suhtaantua
imhm? Toveri Kivelän kanta on,
•että meidän on kieltäännyttävä kai­kesta
kanssakäynnistä heidän kans­saan
ja jättää heidät edelleenkin i l ­man
muirta porvarien talutettavak-
Mutta mikä olisi seurauksena
tallBisesta ^menettelystä? IHcdnker-tasesti
s&, että nämät "valkourhot"
taasen «euraavan taistelun tullen
ovat meitä asekädessä vastassa. SIE-si
olemmekin sitä mieltä, että pä-lempia
tuloksia tuottava menette­lytapa
Bieihin sruhtaantumiseen näh-wdeiL
ön. otettava käytantöJSn. jMei-dän
on < saatava ainakin nuorecain
aines iästä joukosta tietoiseksi siitä,
että heidän entinen menettelymä
OQ «GiBät vväärä j a että heidän (öbea
paikkansa on taistelua varten'järJM-tyiieiden
työläisten riveissä, taitrfaEl-lakseen
juuri sitä mahtia vasiaaji^
heHlä ei ~oIe päätösvaltaa. opistoa
asioilun nähden.
Tässä siis lyhyesti sanottuna"se
kanta, jonka Yanconverin osasto on
ottanut kysymyksessä olevassa asi­assa
jä jonka perusteella tämä
"soittoniekka" -laskettiin osastomme
yhteyteen. Ja tietääksemme ovat
työ^iset muissakin mussa, kuten
Suomessa,. Venäjällä, y.m., ottaneiet
samansuuntaisen kannan tässä ky­symyksessä,
kokemuksensa perus­teella.
Mitenkähän todaan. olid
asiat esimerkiksi Neuvostoliitossa,
jos siellä OUM seurattu tov. Kivelän
edttämää taktiikkaa tällaisissa ky­symyksissä.
Tov- Kivelälle pyydäm­me
huomauttaa, että osastoiänie
kanta tässä kysymyksessä tulee edel­leenkin
olemaan sellainen kuin
ylempänä on - selostettu, paitsi, jos
Kommunistipuolueen ja S. järjestön
menettelytavoista päättämään val­tuutetut
orgaanit toisin säätävät.
Emme ainakaan voi hyväksyä tov.
Kivelän uskonlahkolaisuuteen ver­rattavaa
itseensä salkeutumis- tai
karsinapolltiikkaa, vaan pidämme
sen puolueelle vahingollisena ja siis
paheksuttavana.
jota ;he tähän asti ovat toiminnal­laan
,l£oettaneet pystyssä pitää ja
jonka puolesta he ovat taistelleet,
asiaa paremmin käsittämättä. On-'
han inyonnettävä, että suurin osa
näistä ".valkourhoista" on ollut por-j
vanen jiuolella vaan siksi, että ei­vät
ole .toisin ymmärtäneet, ja mei­dän
on koetettava estää se, e£t»
he taasen seuraavan taistelun aika­na
.samasta syystä joutuisivat vää-:
rälle jmolelle barrikaadia. Tämä
päämäärä taasen mielestämme voi­daan
saavuttaa parhaiten siten, että
laskemme heitä järjestojemme ybr
teytee^, sillä ainoastaan siten voim­me
heitä kasvattaa ja vaikuttaa hei­hin
sekä saada heidät tietoisiksi
pyrkimyksistämme jä menettelyta­voistamme.
Siten kun menettelent-me,
niin dm jtoiveita siitä, että ai­nakin
osa Jieistä voidaan muuttaa
saosiollisekei työväenliikkeelle, ehkä
joistakin .saada innokkakaMn työs»
kentelijöitä asiamme * hyväksi. Täs­sä
tietysti on pidettävä mielessä se,
että suuri, osa näistä valk^sijoista
Suomessakin räsälfissodan aikana ja
sen jälkeen menettelivät siksi rafl*
kamaisesti, että heidän rikostaan e>
koskaan voida unohtaa, eikä heitä
koskaan laskea minkäänlaisiin suh­teisiin
järjeslgrneiden työläisten
kanssa, vaan tulee heitä aina js
kaikkialla^ minne ikänä he menevät­kin,
seuraamaan kaikkien ajattele­vien
työläisten inho ja. kiroiis. Jo­ten
siis sellaiset, joiden tiedetfÄn
lukeutuvan näihin, voidaan tässä d-vnuttaa
ilman j ^ m p i ä puheita.
Mutta mitenkä voidaan kulloinkin
päästä selville «Utä, että k u i a h c i^
tä on tietoi^sti kunnps^tuhi^
lahtari ja kuka on' tietämättömyy­dessään
joutunut lahtanen jouk­koon?
"Siinä se bnldn pulmar j ^
on osottautunnt vaikeaksi: ratkaista.
Tämäkin kysymys Iniitenäntmie*
Irstämme voidaan helpoimmin
paista siten, että h««^t I d e t ä än
järjestömme yhteyteen j a ktm ön
saatu heiltä, osotteet y.m. tarvittava
tiedot, niin voidaan heidäii e
syyttään tiedustella SnoioBSta ja
muilta paikkakahnilt^ joissa he
mahdollisesti ovat ennen olleet Näin
eaatujen tietojen i a kysynjkBk^
olevan henkilön oman käyttäytymi­sen
perusteella voidaan-ffltten lo-padsesti
päättää, ettS onko haa
kelvollinen järjestyneiden tyoMäs-
Tov. Kivefö puhuu "taloudellises­ta
ontuvaisuudesta" myöskin hyvin
omituisessa äänilajissa. Eikö hän
siis tosiaankaan ole vielä tullut sitä
kokemaan, että yleisesti koko työ­väenluokan
taloudellinen asema on
"ontuva** j a että juuri siksi on ole­massa
järjestöjä sellaisia kuin Kom-munlsöpuoluekin
on, jotka taistele­vat
'ämän taloudellisen "outuvaisuu-den"
paistamiseksi. Vai onko K i -
vefö tosiaankin kommunisti, vaan
muodin vuoksi? Tietääksemme on
Vaooouverin osasto Icuitenkin tähän
meamessä suoriutunut taloudellids-ta
sitoumuksistaan, tov. Kivetään
erikoisemmin nojaamatta, ja toivot­tavasti
tulee niin edelleenkin te-kssmään.
Tov. Kivelä sanoo, että "moidlla
urhoilla ei ole tämän mantereen'
järjestyneiltä työläisiltä mitään an-!
toeksianottavaa, ja meillä vielä vS-;
3>emmän heille > mitään anteekdan-l
mettavaa". Mutta jos katselemme'
asioita tuossa valossa, niin silloin «ä
luulisi chaseriveriläidllä myoskalin
•olevan mitään komentelnvaltaa vxn-rcouverilaisiih
nähden. Sitäpaitsi on-lian
se "soittoniekan" anteeks^ryyn-
» • 1 .
Todtarina Eoltdiakm loppuajoilta
HdBsu - Aro
to lähetetty julaistavaksi myöskin
"Suomen Työväenjärjestöjen Tie
döniahtajassä". Jä" jös" <kute» Ifov.
Kivelä myöskin viittaa) idässä ta
jollain muulla ilman ^unnnaSa «on
tovereita, jotka voivat antaa Laurj
Nikkolan entisyydestä luotettavia
tietoja, niin tekirivät he palveluk­sen
työväenliikkeelle, lähettämällä
nämä tietonsa Vancouverin osastol­le^
Lopuksi pyydämme fauomiaxtftaa
että-emme aio tämän pitemmälle
käyttää "Vapauden" palstoja tämän
jupakan selvittelyyn. Jos tämä se­lostus
ei tyydjrtä tov. KlveTää -ja
kumppaneita, niin katsokaa lEom
munistipuolueen perussäänöihin ja
menetelkää sen mukaan, kuin niissä
määritellään. Lopullinen päätös
'tässä jäsenyyskysymyksessä lä^SaSlli-seen
toveriluottoon nähden, josko
osasto sitä myöntää tai ei, tullaan
julkaisemaan tässä lehdessä.
Johtokunta.
I Eri paikbki •an
ST. CATHARirjESIN UUTISIA
Hfleid&n kylän noiaet ovat nykyään
kovassa touhussa saadakseen iltaman
pys^Tnti 26 päiväksi tätä kuuta. Pyy-;
tivst minun vähän tuhrasemaan Va­pauteenkin
ditä. Siellä kuulemma
tulevat naisemme edttämään kai­kenlaista
ohjelmaa, muun muassa
näytöskappalekin, jonka nimeää en
ole saanut.tietooni. Ja jos aikaa riit­tää,
niin lopuksi tansda. Sisään­pääsymaksu
kuuluu sentään olevan
vain 35 senttiä, vaikka sanovat ole­van
suuremman arvoisen,, tilaisuu­den
kuin on perukoilla tähän men­nessä
ollut
SOS jokainen end laäantai-iltana
ohjaa. askeleensa kanavan fakaselle
haalille, jossa viime kerralla tans-
«ttiin. —^ Tohnekd saanut
fCAAfCiCU KAHDELLE fttJOBEL-LE
RAKASTUNEELLE
500 gr. rakkauttaT 400 gr. hel­lyyttä,
1,000 gr. suuteloita, 650 gr.
hyväflyjä, 400 gr. Inupia. ^
Bakkauis, suutelot ja hyväilyt
vaöcataan hyvin, hellyys lisätään
vähttelien joukkoon. Seos kaade­taan
voideltuun vuokaan ja luupi
sirotellaan pääfle. Paistetaan ta­saisessa
- uunin lämmössä. Tarjo­taan
jälkimokana sylieOyn kera.
Tarjotaan mieluummin' syyskuun
kuutamossa, mnuten se laskee ja
tnlee —> pannnkakkn.
Kertoja on personallisesti
tuntenut useita salaliiton
jäseniä, jotka ykdtyiskohti-aan
myöten ovat hänelle
tapahtuman kuvanneet.
: • . j.. I
Sahsdiittolaisten kokoushuone oli
väkeä .tupatenjtäyimä. Hma oli ta­vattoman
raskas, eikä akkunoita
saanut javataib ettei vain ääni olid
kuulunut kadulle, vaikka huone oli­kin
pihan perällä olevassa pikku-rakennuksessa.
Tkdnpä ^kunaluu-kutkin
olivat kiinni, ettei vain valo
olid kavaltanut tätä salaista ahjoa
Koltshakin vainukoirille, joita oli
nuuskimassa jokaisessa nurkassa. ,
Kokous kuohui. Oli päätettävä
siitä, yrittääkö ottaa valta omin
voimin, vaiko odottaa Punaista Ar­meijaa,
joka oli jo ehtinyt pohjoi-,
sessa lähelle Omskia. Oli kysymys
vain viikosta, korkeintaan puolesta,
toista, kenties vdn muutamista päi­vistä,
kun he. Venäjän bolsheviikit,
olisivat jo täällä. MieUpiteet ha­jaantuivat,
toiset tahtoivat odottaa
Punaista Armeijaa, toiset vaativat
vallan ottoa omin voimin. Puhut­tiin
puoleen joa toiseenkin. Käytet­tiin
kiivaita, tulisia puheenvuoroja,
eivätkä kiihtyneet mielet jaksaneet
lopulta pysyä järjestyksessäkään,
vaan puhui kolme jopa neljäkin hen­kilöä.
yhtäaikaa.
Puheenjohtajan kello soi kiivaasti.
Melu hiljeni vähitellen.
- Toverit, kuului puheenjohta­jan
kaikuva ääni, — tällä tavoin
emme pääse mihinkään. On koetet­tava
rauhoittua ja keskusteltava
adasta maltillisesti ja järjest^ses-sä.
Aikaa ei ole paljon ja päätet-ävanä
on t&rkeä kysymys, xyhtyä-so
yritykseen omin voimin, rdko
odottaa apua. Painostan siis vielä
rerran järjestyksessä pysymisiä.
Kuka tahtoo puheenvuoron?
— Minä.
— Tovori Roditshev -kuularmsku-komennuskunnasta,
olkaa hyvä.
, Seisomaan nousi nuori mies so­tilaspuvussa.
Ellei hänellä oHd ol­lut
vänrikin olkalappuja, olisi häntä
voinut pitää rintamasotilaana. Hän
oli pieni ja heikko ruumiiltaan ja
puhui matalalla äänellä: • ''
— Toverit Me olemme lassä jo
pitkän aikaa puhuneet «ivan liur-haan,
kiistelleet asiasta, jossa <ei mi
^ n kiistan varaa ole. Sillä Tiuoli-matta
ditä, että melbdn bo&o -ta­lonpoikainen
osa -kaupungin varus­väkeä,
kuularuiskukomppanra
päässä, onkin valmis noirsemami ka­pinaan,
on voiton mahdollisuus dt-tenkin
hyvin epävarma. Vastusta­jalla
on hyvät voimat; Ik-okonainen
rykmedtti kasakoita, atamaani An-nenkovin
dniset ulamfft, serT)ialai-nen
erikoisjoukko-osasto, AntoncFvin
kiinalainen partisaanljoul^o^osasto
ja lisäksi kakd rykmenttiä I s h e ^ i -
dä. Ja kuten te taSÖi tiedätte,
ovat ne kaikki hurjan uhkaroTikei-ta,
sillä he tietävät, ctla koonnan
tapahtuessa on heillä kalkilla var­ma
kuolema edesrään, dksi hurjasti
ovat he aikanaan elämöineet. Tffei-dän
joukkomme ovat yksinomaan
nourta talonpoikaisjoukkoa, jonka
urhoollisuus riippuu kapinan «nsi
laukauksista.
- Oikein, toveri Boditshev, juu
ri niin on, kuin sanoit —huusi pai­kaltaan
toinen upseeri, tyldstokap-teeni
Bronin, asemalla olevan pat­terin
päällikkö. — Ei ole joukkoi­himme
luottamista, lapda ovat, kuu­si-,
seitsemäntoista' vuotisia nooru-kaida
kaikkL Liian uskallettua on
sellaisilla joukoilla yrittää^ Pitää
odottaa Punaista Armeijaa.
- Odottaa, odottaa... Hyvä tei­dän
on sanoa, että odottaa. Mutta
sillä välin teurastavat valkoiset van­kiloissa
istuvat toverimme viimei­seen
mieheen. Eilen aamullakin
veivät kaksikymmentä ammuttavak­si.
Ja Idusaavat vielä. Paljain ja-tia
haistaneet,—eivätkä tyhjää
kähdä. Meitä tdda taas innostaa
Annenkovin teurastamien toverc!
den muisto, niin että me kaikki
olemme varmaa' v ^ e ä .
Puheenvuoron otti ts^dstökapteeni
Bronin.
;— Totta on mitä sanoitte, että
toverit työläiset ova^ valmiita nou­semaan
ja lisakd varmaa väkeä,
mutta he ovat aseettomia, ja on
vielä kysymys, voivatko he kapinan
puhjettua tuUa kaupunginosastaan
edes aseita hakemaan. On nimit­täin
muistettava, että kasakoiden
kaupunginosa on välissä, ja dtä
paitd, jos työläiset joukolla tulid-vat
kaupunkiin- ennen kapinan al­kuakin,
herättäisi se epäluuloa, ja
koko jrritys vöid tulla ilmi ennen
aikojaan ja mennä myttyyn. Työ-läistovereita
ei dis voi ottaa lukuun
alussa. On luotettava vain sotilai'
siin. Tämän vuoksi minä...
— Puheenjohtaja... toveri pu
faeenjohtaja, kuului arka ääni pe-ränurkasta.
— Kuka pyysi puheenvuoroa, ol­kaa
hyvä.
Pimeästä nurkasta, jonne olivai
ryhmittyneet salaliittoon kuuluval
nuoret talonpoikaissotilaat, nousi
yksi heistä. Hän oli nuori, melkein
poikanen vielä, kovasti hämillään ja
silmäili avuttomana ympärilleen.
Hän punasteli ja alkoi änkyttäen ja
katkonaisesti pahna:
— Minusta, toverit, upseerit ova;
väärässä, kun sanovat, että s;>tilal-iiin
ei ole luottamista, kun me olemj
me monta kertaa näyttäneet ole^
vamme Koltehc^ia vastaan, kun
emme ole taistelleet isiämme ja vei
jiämme vastaan, vaan menneet hei­dän
puolelleen ja taistelleet itseään
Koltshakkia vastaan, niin kuin vii­me
kerrallakin, kun sotilaita lähe­tettiin
kapinaan nousseita talonpoi>
kia vastaan.
— Oikein, toveri.
Sotilaat työntävät keskuudestaan
esiin toisen nuoren sotilaan, jolla
on vilkas terävä katse. Hän puhuu
rohkeasti, kuin tottunut.
— Sitäpaitsi on huomattava, että
me talonpojat tahdomme ottaa vai
lan itse ja omiin käsiimme, emme
kä jättää sitä holshevlikeille. Jos
me odotamme kunnes he tulevat,
niin he ottavat, vallan ja pitävät­kin
sen, ja talonpojan el dtten ole
muuta tekemistä kuin antaa pois
leipä viimeistä Jyvää myöten,'kuten
kuuluvat bolsheviikit tehneen Ve­näjällä:
Ei käy laatuun. Meidän
itsemme on huoB pideUavä ditä,
että valta joutuu meille, ja siksi on
ryhdyttävä toimeen Aikäräan. ^
—^ Ja kuka'sen tietää, mitä ne
bolsheviikit oikeastaan ovatkaan —
alkoi toinen sotilas. — Mitä liene­vätkin
vierasta' kansaa, «ivat <ei-keauskoisia.
Niin kuuluvat olevan
suuriakin, että ihan hirveitä. Ja
kirkot kuuluvat polttavan ja papit
tappavan. Venäjälläkään ei kmilu
olevan enää yhtään kirkkoa. Yk-dn
jumalatkin kuuluvat, ne anti­kristukset,
polttavaa j a Ukaan tal­laavan.
— Oikein, oikeassa olet Tshndnov-
Niin juuri kuuluvat tekevän. Ja
jos kenen tapaavat rukoilemassa,
niin kappaleiksi kaninvat lu^aa-älnestimläa,'
mutta cnnenkoin df-hen
ryhdytään, edtän vielä kuulta-vakd
Venäjiltä saapunutta potilor
vilaista toyeria, mitä hän tihän ^
noo.
- — Oikein.
— Hyvi, hyvä.
.—• Pyydämn».
— Toveri ptttilovilainen, teillä on
pu&eenvnoro, olkaa hyvä.
Ovensuunurkasta noud kedciko-koinen
mies. Hänellä oli päällään
öljyntahraama kulunut nahkatakki
takki ja päässään.samoin kulunut ja
öljyn tahraama ' 'nahksdnen lidiM.
Kasvot olivat luisevat, • melkein ne­likulmaiset
Tuuheiden-rkulmakar*
vojen alta katsoivat,; viisaat, terä.
vät silmät Koko hänen olemuk­sensa
osoitti maltillisuutta, tyyntä
harkitsevaisuutta ja varmaa päät-van
ja villipedoille syöttävän.
— Eikä se ole ihmekään, holshe
Viikit kun kuuluvat olevankin saa
tanan siittämiä, jumala ja kaikki
pyhät heistä varjelkoot — hunsi yk­si
sotilas ja teki ristinmerkin. —
Niin sanoi batjudikamme, isä Jev-lampli,
ja hän tietää kaikki. Kaikki
vallankumoukset kuuluvat olevan
saatanan sikiöitten toimeenpanemat.
Kuuluu han, saatana, tuon tuosta­kin
tulevan maan päälle viettelee
ihmisten tyttäriä ja dittää lieista
dkiöitänsä, ja nämä sitten tekevät
vallankumonkda. Niin kuuluvat val­lankumoukset
tapahtuneen, ja niitä
loin ja alusvaatteissaan savat tove- ovat nämä bolshevilkitkin. Anna
rit kulkea, vaikka maa oli hnurteesr niiden vaari ottaa valta ja itkeä
sa. Ihan säälitti. Ci käy laatuun saamme sitten heidän kyndssään
odottaa. Parhaat toverit menevät
turhanpäiten, on yritettävä, kävi
nriten kävi — puhui kuohuksissaan
ykd työläistoveri.
— Se on totta... Kaikki tappa^
vat Yritettävä on.
— Ja hävittävä.
— Vaikkapa niinkin.
— Hullutusta.
— Mutta ne teurastavat toverim­me.
Ei auta.
Puheerijohtajan kello soi.
--^^ Pöheenjohtaja.
-^O&aaljyvä.
Puhumaan noud luiseva, tarmok­kaan
ja 'päättävän näköinen työläi­nen.
, ; . • . '
— Toverit, upseerit — alkoi hän
:ämeästi — unohtavat .yhden sei­kan,
sen nimittkin, että paSisi soti­laita
ovat kapinaan myöskin valmii­ta
työläiset Ja meidän voimamme
ei ole vähäkd arvioitava. Meitä «Ai
yli kolmetuhatta ja ainaldn' puolet
entisiä rintamasotilaita, jotka ma£i-ilmansodan
aikana ovat kyllä ron*
E,i, aikanaan on yritettävä, ennen
heidän tuloaan.
— Oikein. Ei ole heitä odotta­minen,
—-Ei, itsemme se on tehtävä.
— Ja heti.
— Heti, jos mieli elää.
Ja kyllä me kasakoista suoriu-durame.~
-— Ja serbialaisista;
— ' • Mokomistakin herrastelijoista,
jotka eivät muuta tee, kuin herras-neitosten
kanssa kuhertelevat
— Ei muuta kqn toimekd j a . ..
Taas soi puheenjohtajan kello,
mutta melu ei tefatonut tauota. So­tilaat
olivat kuumenneet, ja heitä
oU vaikea hillitä. Puheenjohtaja
huud ja löi vasarallaan pöytään,
mutta mikään el tnntonut autta­jan.
Viimein mped kuitenkin me­lu
vähitellen asettumaan.
' — Toverit, tyyntykää, muuten
ef^e pääse entistä pitemmälle. Ja
asia on nyt kerta kaikkiaan raticais-iava.
Te olette jo esittäneet mie­lipiteenne,
voitaldin siis jo ryhtyä
täväisyyttä, mikä heti end hetkestä
veti vastustamattomasti puoleensa
ja herätti luottamusta.
Huoneessa syntyi hiljaisuus. Kaik
kien katseet olivat tähdätyt häneen,
—- Toverit — alkoi hän mataldla
äänellä ja harvakseen, katsahdettu
aan yli kokouksen. — Kummallisia
harhakäsitteitä on bolshevikeista to­vereilla
nuorilla sotilailla. On sel­vää,
että ne on vastustajiemme kyl-vämät
Ne pitäid selvittää, muUa
siihen ei ole nyt alkaa, tärkeämpi
ratkaisu, kysymyr elämästä ja kuo­lemasta
on edessämme, ja se on teh­tävä
ennen kaikkea muuta. Mutta
koska nämä harhakädtykset voivat
lähitulevaisuudessa tuottaa arvaa
matonta vahinkoa, «Hei niistä ml
tään puhuta, on niistä joku sana sa
nottava.
Toverit. Eivät bolshevikit mi­tään
vierasta kansaa ole, vaan omia
venäläisiä kuten tekin. Katsokaa
minua, minä olen myöskin holshe
Viikki ja syntyperäinen venäläinen
ja syntynyt oikeauskoisena niinkuin
tekin kaikki. Samoin kertomukset
kirkkojen hävityksestä ja pappien
tappamisesta ovat paljaita vastus­tajiemme
valheita yhtään kirkkoa
eivät bolsheviikit ole polttaneet, el?
yätkä yhtään pappia tappaneeti el­lei
heitä ole tavattu ase kädessä, ta­hi
elleivät hie ole ottaneet osaa sa­laliittoihin
vallankumousta vastaan.
Nuo jutut ovat vastustajiemme val­heita
saattaakseen siperialaiset to­verimme
suhtautumaan epäluulolla
Venäjällä tuleviin tovereihin ja vai­keuttaakseen
meidän yhteistä työ­tämme
vuosisatoja kärsineen «Vei^ä-
Jän työtätekevän kansan hyväksi.
Mutta kaiken tämän lähempi sel­vittely
on jätettävä toiseen aikaan.
Nyt on vain jätettävä syrjään epäi­lykset
ja yhtenä miehenä käytävä
yhteistä vihollista vastaan. Ja käy­tävä
juuri nyt.- Nyt ovat voito^
mahdollisuudet parhaimmat Punal
sen Armeijan voittoisa eteneminen
Omskia kohti «n vihollisen lamaut­tanut.
Se näkee selvästi, että het­kensä
ovat luetut, ja pelko on lyö«
nyt sen sekaisin. El vain saa huka­ta
hetkeäkään. Nyt el jriholllnen
kykene ajattelemaan muuta kuin
lähestyvää tiHnteon päivää, mutta
päivän pariny kuluttua kykenee se
jo ajattelemaan kostoa. Ja silloin
ovat vankilassa istuvat toverimme
mennyttä. Sitä el saa sallia. Se
on ehkäistävä, ja siksi on kapina
nostettava ja- heti.
Sitäpaitsi on meillä ylivoimakin
puolellamme. Miesluvussa olemme
tasaväkiset, ja aseistus on meilir
parempi. Tykistö on meidän käsis­sämme,
samoin kuularulskut. Vi­hollisella'
el ole muuta kuin kivää
rit. Ja' jos ken vieläkin epäilee
voittoamme, niin hän muistakoon
että 120 virstan päässä on Mairion
tovin kymmenentuhatta pistintä kä-dttävä
talonpoikain sissijoukko, jon
^ turviin on aina mahdollisuus
päästä.
Ei dis muuta kuin pois epäilys ja
epäluulot ja rohkeasti sortajia vai;^
taan. Kylliksi ovatkin he jo elä­möineet.
Kyllin ovat he tovereita
tappaneet, kyllin naisiamme rais­kanneet
kyllin kotiliesiä kylmiks
jättäneet Kostoa huutaa toverien
veri. Kostoa. Ja hetki on lyönyt.
Aseisiin! >
Hän lopetti. Hetkisen olivat kaik­ki
hiljaa. Kuin oUd kukin itsek-seen
vieE kerran kerrannut hänen
sanansa. Sitten syntyi samoin ku­vaamaton
melu.. - /
— Oikein.
— Juuri niin, heti se on alettava.
— Oikeassa on toveri putilovi-
' Ovesta t^Skssi dimin .hesgästj'
neenä, ISihättlsa nsosi, yksliikep»
taisesti psetto nainen | a katsoi et­sien
ympäriHees.
—' T^ne, toveri MedvedJeva.
Se oli puheenjohtajan U ni
Nainen syöksähti puheenjohtajan
luokse ja kuiskutti jotain hänen
korvaansa. Kokous seurad - helti
jännittyneinä, kärdmättömänä odot­taen.
- Nuo kakd minuuttia, minl^
puheenjohtaja Ja nainen keskenään
puhuivat, tuntuivat kahdelta pitkäl­tä
tunnuta.
Vihdoin nainen lähti.
Kokous odotti kärsimättömänä.
Yhden ja toisen kasvoilla Uikahti
hermostunut lihas, mutta puheen
johtaja näytti ajattelevaa kokonaan
muuta.
Toverit — alkoi hän vihdoin
j a hänen äänensä värid^ posket pa­loivat
ja silmät säihkyivät tuhoa
ennustavastl. —Tämä naistoveri oli
kenraali Lttkinin palvelija, ja sa­malla
meidän palveluksessamme ole­va
vakoilija. Hän toi juuri tiedon,
että kenraali oli juuri kahvipöydäs­sä
puhunut perheelleen, että vielä
tänä yönä klo 2 viedään kaikki po­liittiset
vangit yhteensä noin sata
toveria, ammuttavaksi ja klo 12 saa
asemalla oleva kuuden tuuman pat­teri
määräyksen ampua raunlolkd
työläisten kaupunginosan, niin sano­tut
Turkisrivit Hän piti pienen
paussin, kuin antaakseen kokouksen
ajatella kuulemaansa, ja jatkoi dt­ten:
— ^[äin ollen on dis heti
lainen.
— Kyllä me voitamme.
— Sitä «i tarvitse epäilläkään.
— Näytämme, kultaolkaisille.
— Nyt on heidän hetkensä lyönyt
— Irtyshiin syöksemme.
— Kyllikd ovat jo vertamme juo­neet
/ "'
— Ja lapdaiiiin^'murhanneet,
—• Saakoot (untea= kerrankin kos­ton
koittavan.;! . H
Kansan kostqn.
Puheenjohtajan yritykset hiljai­suuden
palauttaiQisekd olivat tur­hat
Melu aina vain kiihtyi Sitä
olisi jatkunut kenties kauankin, el
lei kova koputus oveen olisi dlmän-räpäyksessä
dtä lopettanut Syn
tyi haudan hiljaisuus. Paljastuivat
aseet
— Avatkaa ovi — käski puheen­johtaja.
tettävä mitä tehdä. — ikltä ehdo*
tetaan?
— Kapinaan. . I ^ M i ' " "!
— Ja heti.
— Tovereita ei anneta teurastaa.
— Kuolema pyöveleille.
— Aseisiin.
Puheenjohtajan kello helähti.
Huudot vaikenivat hctl.
— Yleinen mielipide näkyy ole­van
se, että kapina on alettava.
Kuka vastustaa? ,
El yksikään käsi noussut
— Siis yksimielisesti. Ja koska
kello on nyt jo puoli yksitoista, niin
ehdotan ajan voittamiseksi, että
patteri, määräyksen saatuaan, am­puu
kaksi laukausta'Turklsrivlen yli
joen toiselle puolelle arolle ja kol­mannen
pääesikuntaan. Se on ka­pinan
alkamisen merkki. Sen jäl­keen
sotaväenosastot ottavat hal­tuunsa
kaupungin tfirkelmm&t lai­tokset
ennen tehdyn suunnitelman
mukaan. Erikoisesti huomautan vie­lä
vankilan nopeasta valtaamisesta
j a asekuormlen varaamisesta van­kilan
portille... Ei siis muuta kuin
— toimeen toverit 1 Kuolema pyö­veleille!
Eläköön vallankumous!'
Kokous Jjtajaantul. Kohta oli pie­ni
piharakennus öloton ja tyhjäi
Viimeiset salaliittolaiset kiipesivät
jo pihan ympäröivän aidan yli pi­han
takana olevalle sortuneiden va­rastorakennusten
raunioiden täyttä­mälle
tontille ja sitä'tietä pimeän
turvissa määräpaikoilleen. Hetken
perästä vallltd kuoleman hiljaisuus
kaikkialla.
• n.,- • . '
Tornikello löi puoli kakdtoista
Yö oli kuulas ja hiljainen. Täh
det välkkyivät kirkkaana tummalla
taivaalla ja kimaltelivat joen plnr
nassa, katujen vesilätäkölden riit­teessä
ja lljanteisissa peltikatoissa
Tuulikin oli päivän ankarasti puhal
lettuaan käynyt lepoon savupiippu­jen
tuuliviirien juurelle, ja nyt huo
kasi ainoastaan silloin tällöin ktiin
raskaan unen keskellä. Hiljainen
oli kaupunkikin, kuin olisi se uupu­nut
piiritystilan raskaita kahleita
kantaessaan. El soinut musiikki
kaupungin keskellä olevassa huvit-telupuistossa,
ei vyörynyt sieltä ku
ten ennen aina aamupuolelle yötä
juhlivan joukon humu. Ei näkynyt
kulkijoitakaan hiekkaisilla kaduilla.
Vain silloin tällöin hiipi kunlumht-tomin
askein kiireesti joKu myö­hästynyt
kulkija, pyrkien mitä pi­kemmin
suojaavan portin taakse.
Ja pimeää oli. Tulia ei näkynyt
missään muualla kuin esikunnan
korkeassa talossa, joka kaupungin
ainoana kolmikerroksisena raken­nuksena
ja lisäksi korkeiden ker-
. 'Hänen {MOJS p^Hmi ate.
Kello .läi ksMt/oMa. ,
Se nosti pMn; lestyyn.' FS^A-västi
k i i n t y i h l n / s o t i M ^ n pmäem'
j a sanoi lujalla UneBä:
— Pojat Sain inuii mäSiäyk-sen,
että meidän on ^ammuttava -ha*
jalle Turkisrivit Samoin aiotaan
tänä yönä ampua kaikM jälellE ole­vat
poliittiset vanis^t Se osoittaa,
että valmistaudutaan jättämään
kaupunki Salaliitto, johon minäkia
kuulun, vaikka ^ ole d t ä teille en­nen
sanonut, saatuaaxi tästä edeltS-kädn
tiedon, päätti tämäniltaisessa
kokouksessaan, että iät& joukkoteu­rastusta
ei enää sallita, vaan teh­dään
kapina. Ja meidän olid es ka­pina
aloitettava. Sen sijaan, että
pudottellshnme pommit työläiseen
kaupunginosaan, me .anxmmnme kek-d
laukausta yli ja sen jälkeen käym­me
pommittamaan e^connan taloa, .
jonka valkeiden seinien näette tuol­la
hohtavan 'muita korkeammalla.
Oletteko ymmärtäneet? •
— Kyllä, herr^ kapteeni
— Suostutteko kapinaan?
— Kyllä, herra kapteoni AUOS-tumme
—-vastasivat sotilaat dlmät
loistaen.
— Siispä aliupseeri Nikitln, kakd
äärimmäistä tykkiä oikealla, tähtäin
kahdeksan virstan matkcJle.- Toiset
kaksi kahti esikunnan taloa, tähtäin
yläkerroksen viidennen ikkunan oi­kealta
laitaan.
Bronin tarkkasi itse näiden tyk­kien
tähtäyksen.
~< Kakd äärimmäistä tykkiä oi-kealla...
laukals —• kaa.
Kajahti kaksi kumeata paukaus­ta.
Hetki sen jälkeen näkyi kakd
kaukaista leimahdusta, ja jonkun
ajan kuluttua kuului kaksi terävää
räjähdystä, /
— i a nyt tulkoon tämän verisen
vallan loppu. Nyt laulcaukset, jot­ka
tuovat kansalle kauan kaivatun
rauhan... Onko valmis?
— Valmis on,
—- Laukals — kaa. '
Kaiahtl toiset kaksi kumeata lau­kausta
ja samassa näkyi leimahdus­ta
esikunnantaton seinässä ja kuului
4>ltkä terävä räiskäys. Laukaukset
olivat osuneet.
Silloin se alkoi. Kaupunki heräsi
yhtäklclä kuin taikasauvan kosketuk^r
sesta. Alkoi kuulua huutoja, kiro-ukda,
vihellyksiä, slgnaalitorven -toi­totuksia,
hevosten korskumista Ja
tiheää klväärinammuntaa. Jä kai­ken
tämän melun yli kuului ase­malta
harvakseen mahtava hnm...
bum...
Tiellä näkyi taaskin täyttä lauk­kaa
tnleva^^ ratsastaja, Bronin v|-.
rostensa vuoksi kohod korkealle ko­ko
kaupungin y l i
KeUo löi neljännestä kaksitoista.
Asemalla aron laidassa, puolen­toista
kilometrin päässä kaupungis­ta
asteli tykistökapteeni Bronin her­mostuneena
patterinsa luona. Nuo
kuusituumaiset teräskimut näytti­vät
nekin uhkaavilta, mustat kidat
ammollaan odottaen vain määräystä
syöstäkseen tuhoa tuottavan panok­sen
rauhalliseen työläisten kaupun­ginosaan.
Bronin kuvitteli mieles­sään
dtä hälinää, mikä ^ t y y pom­mien
räjähtäessä arolla joen toisel-ä
puolen. Sotilaille ei hän ollut vie­lä
mitään sanonut. Hän tahtoi sa­noa
sen vasta määräyksen saatuaan.
Ja kohta dli kello lyövä kaksitoista,
eikä mitään määräystä ollut v i ^
tullut;
Silloin eroittautul laitakaupungin
viimeisten rakennusten varjosta ase­maa
kohti täyttä laukkaa ajava rat^
sastaja. Parissa minuutissa oli se
patterin luona ja jätti kapteenille
^kirjelapun.
Lähetti laukkasi pois.
Bronin sytytti taskulampun ja lu­ritti
tiaganln.
Tulija oli kuitenkin kaplnalli'i^'
ten- lähetti.
Toveri Bronin. Esikunnan
pommittaminen lopetettava. Am­muttava
joelle Ja Alashin yli Ser-glopoUn
ja Salaamiin tielle: valkoi­set
pakenevat niitä myötten. Puolen
tunnin kuluttua ampuminen koko­naan
lopetettava: rätsuväkemme
Jähtee takaa ajamaan.
— Panevatko kovasti vastaan?
Eivät olienl^an. Lähtivät
suinpäin pakoon.
— Hyvä on, määräys täytetäfin.
Lähetti ratsasti pola.
Innolla / täyttivät sotilaat anne­tut
määräykset Kohta dli uud täh­täys
otettu ja^entlstä tiheämmin kaf.
kuivat kirkkaassa yössä kumeaisolh.
tuiset burn... b u m . ; b u m . ..
Vähitellen rupesi taistelunmelske
kaupungissa taukoamaan.
' Ainoastaan asemalta kuului vie­lä
kumea bum... bnm... burn...
Kohta sekin lakkad.
Uud aika oli kolttonut arojen
raatajarahvaalle, iJ
LAULUN VOIMA
ei ole vielä laannut Mrs» Elisa­beth
Skinner, muuan je^rseyläinen,
on avioerojuttunsa yhteydessä ker­tonut
oikeudessa m.m; seuraavaa:
"IJaulu on ollut minun aseeni
IMilloln miehenlon alkanut kiroilla
Ja päxmäntätä ja paiskoa huonekalu­ja,
olen ruvennut laulamaan. Ta­vallisesti
olen laulanut (hän nimit­tää
erään laulun, joka suunnilleen
vastaa "Itkevää huilua" jä Jonka «ä-;
veleessä on yksi hy^^n, hyvin korkea
ääni) ja kun olen dtä korkeinta
nuottia vetänyt kolme heiigenvetoa
(dis kohne k e r ^ pitemmäkd kuin
Koskelo vetää "SoiHii" dinä "Itke­vässä
huilussa"), niin Jopa on ukko
painanut ulos ovesta. Sillä tavalla
olen saanut rauhan 'palautetukd se­kä
asunnolleni että huoneelleni, nd-kä
ilman Juota kiroilevaa miestä oli-d
kerrassaan ihana, taivaitten ed-kartanoita
muistuttava pyhättö... **
Kyynel vierähti tuomarin leskel­le.
Kertomus laulun mahdista oli
tehonnut Vaimo sai eron.
"'4
(
' H
r JA