Vapaus, February 8, 1968

              Sivu 2 Torstai, heHimiik. 8 p."— TKuTsday, Peb.S, 1968
VAPAUS
(LIBERTY)
EDITORt W/ fflCL-yi^
INDEPENDENT TABQR ORGAN
;OF;F|NNISH^^^C^
Established Nov. 6, 1917
^T0tEI»liöNBj':OrPie«-'AND^^EDITORlAUi6*4r42(84'.'^^^^
PubMshed thrlce * e ^ : ^Tiieadays. .q^uredayBj^d-.Satapdays.-by V M » ^
Publishing Ck>VLli]iilted, IOO-IO2 E h n St. ^ e s t . ^hury.^Qntarfo. OtnadA.
Äifllög aiädresfi: Box-ö» >
Adi«rtlsing rates upon appllcjitjon, «raiislation p e ^ Qif j*ajt)6fe.,
Authorlzed as second class maU by thePpst-pfflc^Pfipajrön^^
and for payment of poätiige l a -isaiaih;
CANADIAN LAMGUAGr-PRF.SS
TILAUSQINNAT;
Canadassa: 1 vk: $10.00. 6 te. $555 USA:n:
3 kk. 3.tl0 Suomeen:
1 vk. $11.00.6 kk. ^.7S
ivk. 11.50. 6 kk. fiS^
Tuure Lehen:
SUOMEN
Päämiiiisterien konferenssista
Kaikki ajattelevat canadalaiset haluavat välttää liittoval­tion
hajoaimisen. ~ ' ., ~^ ,
Jos canad^aisilta kysytääm esim. yleisääniestyksen muo^
äossa, "haluatteko säilyttää Canadan yhtenäisenä, koikomiadse-na
liittovaltiona", niin.' vastaus on niin Quebecista ifcuin muu^
aitaldn Canadasita ylivoianainen 'IfcyUä". Mutta' jos esiJtetään
fiaöiasta asiasta kysymys toisenlaisesa muodossa: ^''haluatteko
säilyttää liittovaition nykyisessä muodossa", niin melko var-
Thaftavoidaian pitää sitä, että suuri enemmistö ranskaaais-canai-dalaisista
antaa päättävän " E i " vastauiksen.
Kysymys ei siis ole niinkään paljon siitä "ihalutaariko"
Canada säilyttää yhtenä, kokonaisena lidittovaltibna, vaani siitä,
ölexnnieko me kansakuntana valmiina tekemään''sellaida uu-
0 g t t i l k ^ H\ä tämäfli yhteisen "halun" toteuttaminen tulee
mahttdolliseksi.
Mahdoin väärintulkintojen jai -käsiitysten välttämisek­si
haluäimime puolestamme alleviivaten sanoa, että Vapaus lu-fceiituu
niihin canadalaispiireihin, jotka toivovat j a i toimivat,
että liittovaltio säilyisi, kiehittyisi ja voimistuisi kaäMden ca-liadalaisten
hyväksi heidän kansallisesta alkuperästään huoli­matta!
Me uskomme, että pääministeri Lester B. Pearson ^ i t ti
Caaiiladän hykytilanteesta kaunisteflemattoman totuuden kim
hän maanantaina kokoöntiineesta liitto- ja maakuntahallitus­ten
pääministerien perustuslaillisessa konferenssissa korosti^
että kysymys ei ole "sen väheonmästä kuin Canadan liittoval­tion
säilymisestä", jai että tässä konferenssissa on "teidän haa­rautuma"
minkä valinnasta riippuu paljon Canad-an tulevai­suus.
Varmaa on myös se* että j o s liittohallituksen nyt esittä­mät
ebdotuiksetBNAn uudistamiseksi tai' korjaamiseksi kieli­uudistusten
ja kansalaisvapauksien tiimoilta disi esitetty pari­kymmentä
vuotta sitten, ne olisivat saaneet suurta myötättm-toa
ja vastakaikua' ransikalais-canadalaisilta. .
Mutta melko vamiana voidaan pitää sitä, että ne eivät
tyydytä enää Quebecin ransöcalaista Canadaa. Kysymys ei
liioin ole siitä, kuinka pieniin 'Myönnytyksiin" saadaan Que­becin
pääministeri Daniel Johnson koktouksessa suostumaan,
vaan^itäj mitä sanovat asiasta ramskalais-^anadalaiset yleensä.
Ensimmäisen kokouspäivän aikana pidettyjen puheiden
yhte^össä tahtoi tulla väkisin mieleen ajatus, että sellaiset
"kovanaamaiset" poliitikct kiuin Albertan pääministeri Man-ning
jne, haluavat edelleen jatkaa "voittarjan" ja "voitetun"
suhteita englantilaisen ja ranskalaisen Canadan välillä, kun
taas jotkut muut pääministerit ilmaisivat olevansa valmiina
tekemään melko useita myönnytyksiä, vaan ei kuitenkaan läh-fcemään
pois ranskalaisen-Ganadan niskan päältä.
TASA-ARVOISUUS RATKAISEE
Itatian muuta voidaan nyt pitää vramana, että ranskalai­nen
Canada ei halua olla enää BNA:n alaisuudessa mikä pitää
Cmiadah ranskalaisia toisen luokan kansalaisina. Tältä pohjalr
ta katsoen ken todella haluaa Canadan liittovaltion säilymistä,
hänen tulee ensikädessä vaatia täysiä demokraattisia oikeuksia
ranstoalais-canadalaisille niin, että he voivat yhdessä ja tasa-arvoäsina
englantilais-canadalaisten rinnalla tuntea tämän
liittovaltion omaksi kodiikseen, missä ei syrjitä ketään.
Ranskalaisen Canadan itsemääräämisoikeuden tunnustami-s
e n ei suinkaam tarvitse johtaa Quebecin eroamiseen muusta
Canadasta. Päinvastoin voidaan jö hyvällä syyUä sanoa, että
jos ranskalaisen Canadan kansallisia oikeuksia ei tuomusteta,
se voianiätuttaa separatismia ja johtaa ennemmin tai myöhem­min
Quebecin eroamiseen Camadasta.
Selvää myös on, että Canadassa tarvitaan Oikeuksien la:-
kia, mikä Mdvoimaisesti takaa kansalaisvapaudet, joista liitto­hallituksen
ehdotuksien yhteydessä mainitaan, ja sen lisäksi
myös oikeuden työhön ja taattuun vuosiansioon niin kaupunH
Idlaisille kuin maaseutujenkin asukkaille. Oikeuksien' laissa
tiliisi taata järjestymis- ja lakkoutumjsoikeus. Oikeuksien lain
pitäisi tulla osaksi perustuslaista niin, että mikään lainlaadin-nallinen
elin (liittovaltion parlamentti tai maakunnan laihlaa-tijakumta)
ei voi kansalaisvapauksia miltään yksilöltä tai ryh­mältä
kieltää. ' ' I
Jos perustuslakia ryhdytään uudelleen kirjoittamaan siltä ,
pohjalta, että se takaa ranskalaisen ja englantilaisen Canadan
tasa-arvoisuuden, silloin ei vain voida pitää liittovaltiiommfi
yhtenäisenä, vaan myös kehittää ja voinnistuttaa sitä. • « «
Kukaan ajatteleva henkilö ei voi kieltää sitä tosiasiaa,
että Quebec on erilainen kuin Canadan muut maakumnat — r
että se on ranskalais-canadalaisten kansallinen koti, millä on
"kantsalle" kuuluvat kaikki ominaisuudet! omart kansaUisra-jansa,
'oma kielensä, kulttuurinsa-ja historiansa, loma talous­elämänsä
jne. J a kun Quebec on erilainen kuin muut maakun­nat,
siitä seuraa itsestään, että sen ongelmiin on suhtaudutta"-
va eri tavaUa kuin suhtaudutaan muiden maEdcuntien pulma-kysyjnayksiin.
-
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että miuut kansallisuiis-ryhonät
— suomalaiset, uöcrainalaiset, juutalaiiset, saksjfclaiset
jne. — olisi, jätettävä oraan onnensa nojaan. Kaukanat siitä.
Vaikka nämä muut kansallisuusryhmät eivät muodostakaan
erikoista "vähemmistökansaa" sen vuoksi kun niillä ei ble
rarjojensa puolesta yhteistä asuinmaata jne, kuten on Que­becin
ranskalaisilla, niin yhteenlaskien nämä 'Muista" kan-salljsuusryhmistä'
koostuneet canadalaiset miubdostavait itoin
ifcollmanndcseii koko Cainadian väestöstä. Ilman muiuta on sel­vää,
että näiden eri kansallisuiusryhmien tarpeet ja tavoitteet
001 myös huomioitaiva perustuslain uusimisen yhteydessä niin,
etttä meidän Melamme, kulttuuiiinime ja kansallisperinteei
^aalimi&vapafus-tulevät^äikiivoimaisesti-täy&in-^ti^ o — ^
PinmUinenkin tutustuminen maamrfne peruötuslaln uu-simisasiaan
osoittaa siis, että se on laajakantoinen jä äälrettö-
Wiän monisäfceinen ja kaiken lisäksi vaikea pulmakysy-ttelsinkL
ViettSe^sälnme «ITo-i^
io^sii|Uv^ä Qfiuiie Vioi^oUa:^^
maiseksi muistamatta niitä Suo^
ja velVOHiiaittdeii^iitOisiti jiiseniä,
lUitä työtätelc^vSii kahsamme uh-}
raiKttvia mlclfaiii ja kaisla, jotka)
sflloin vaivojaan ja helikeBSn »Säs
iiSiiiSttfi koittivat Vastaan raskaan
'4iäst^iun ihmisoikeuksiensa ja kan
sanvitlian puoltota.'Oikein siino-
' taan ^Suomt^ii iKmimiinfaitisen puo-
' iäeen vuesip^&i' johdosta anta­massa
lätisubtiössa: ''Suomen työ­tätekevällä
liimtidla, kaikilla kan­sanvallan
ja maamme Itsenäisyy­den
^.kandattajilta on täysi syy
fconnioittäa kansalaissodassa ;kaa
tiineiden ja valkoisen terrorin uh­reina
surmansa saaneiden työläis­ten
ja torpparien muistoa."
Joskus kuuluu kysytyn, tarvitsee^
k a tuollaisten vuosikymmenien ta­kaisten
sotamuistojen parissa nykyr
ajan ihmisten lainkaan askarrella?
Kiinnostavatko ne niulta kuin noi­den
tapahtumien välittömiä osanot­tajia,
vanhoja veteraaneja? Elihän
kouluissakaan enää päntätä Vänrik­ki
Stoolin tarinoita lasten päähän.
N i in kuitenkin on, «että selvää
kiinnostusta kansalaissodan hist<Miaa
kohtaan on havaittavissa muidenkin
kuin meidän vanhojen vaarien kes­kuudessa.
Se kiihnöstaa jopa nykyr
nuorisoakin. Tämä kiinnostus ei to­sin
kohdistu niin paljon varsinaisten
sotatapahtumien ykSi^sklDhtiin k u in
kysymyksiin ndksi maamme väestö
jakautui kahteen vihollisleiriin,
miksi rauhaa rakastavat suomalaiset
työläiset ja pienviljelijät lähtivät
sotapolulle omasta vapaasta tahdosr
taan. Kansalaissodan erottaa kaikis­ta
muista sodista se seikka, että s i i
nä maamme työtätekevä kansa kävi
kerrankin sotaa oman asiansa puo-lesta.
Sellaista sotaa ei täällä ollut käyr
tykään sitten Jaakko Tikan j a nuija­sodan
päivien. K a i k k i in muihin tun­temiimme
sotiin pätee se lakoninen
vastaus, joka "sinne jonnekin" läh­dössä
olleesta sotajermujen joukos­ta
annettiin uteliaaseen kysymyk
seen: "Minne te menette?" Vastaus
kuului: " E l me mihinkään mennä,
meitä viedään." Vuonna 1918' käy­t
i in tässä maassa kolmen kuukau­den
ajan sellaista sotaa, johon työ­miehiä
ja torppare3ta ei tarvinnut
viedä eikä raahata, eikä juuri agi-teeratakaan.
Siihen mentiin, koska
tiedettiin valkoiften vallanpitäjien
panneen väkensä liikkeelle antaak­seen
kuoliniskun Suomen työväen-iiikkeelle,
lyödäkseen hajalle työ
väestön itsepuolustusita ; varten pe­rustetun
punaisen kaartin ja teh­däkseen
Suomen työläisistä kaikkia
oikeuksia vailla olevan orjakastin
eli ns. paria-luokan, kuten eräs Virk­kusista
o l i silloisen kansanedustajan
O. W. Kuusisen todistuksen mukaan
kansalaissodan edellä eduskunnan
käytävillä uhkaillut.
Nykysuomalaisen yhteiskunnan
virkkuslaisella oikeistolaidalla on
tunnettua ulkomaista esikuvaa jälji­tellen
alettu puhua niin sanotusta
suomalaisesta elämänmuodosta. K u ­vasta
puuttuvat vain samojen mal
lien mukaiset "epäsuomalais^ toi­mintaa"
tutkivat surullisen kuuluisat
komiteat. Mutta halua ei siihenkään
puutu ainakaan niistä hysteerisistä
raivonpurkauksista päätellen, joita
kokoomuslehtien palstoilta ja muita
kanavia käyttäen on viime aikoina
syydetty niiden kansalaisien pään
menoksi, jotka eivät halua nimittää
vuonna 1918 Suomessa käytyä sotaa
vapaussodaksi, vaan luonnehtivat
sen historian totuutta vastaavasti
kansalaissodaksi e l i luokkasodaksi.
Murheeseen on nyt totista aihetta­kin:
oikeistoporvarille vuosikymme­nien
kuluessa n i i n rakkaaksi käynyt
tarina vapaussodasta on joutunut
pahaan vastatuuleen. Se on autta­mattomasti
menettänyt muinaisen
monopoliasemansa, eivätkä kommu­nistit
ole enää ainoita sitä hylki-mässä.
Hysteeristen mielenpurkaus
ten lähin aihe tällä hetkellä onkin
siinä., että eräillä porvarillisillaikin
tahoilla on havaittavissa pyrkimystä
vapaussotamyyitin vieroksumiseen.
Erityisesti näkyy oikeistolaisia kiu­kuttavan
.se, että valtiovallankin
edustajien julkisissa lausunnoissa
ntyönneitään avoimesti Lokakuun
vallankumouksen ja neuvostohailli-tiöitisett
i»»tiköiseva;OsyuS:'Suomen- it­senäisyyden
saavuttamisessa.
Mitään sotaa ei Suomen itsenäi­syyden
puolesta (tarvinnut käydä ei
kä käyty, ellei oteta lukuim niiitä
puolustustaisteluja^ joita punakaar-tilaisosastot
kävivät tänne tunikeutu-nutta
Saksan keisarin sotaväkeä Vas-itaan
Karjaalla; Helsingissä, Kotkan
edustalla, Uudessakylässä Hauholla,
Tuuloksessa ja Lahdessa; Lokakuun
vallankumous nrerkitsi Suomenkin
kansan itsen^äräämisoiikeuden vä;}i-töntä
ja-varauksetönta tunnustamis­ena.
Ja ;kttn kävi selväksi, että' Suor
men väestö ja nimenomaan myös
työväenluokka tahitoi käyttää tätä
oikeutta oman riippumattoman Su'0-
metn vaHtion muodostamiseen, ei täi
lainen ratkaisu kohdannut mitään
esieitä neuvostoh allitu ksen taholta.
Muodollinenkin Suomen itsenäisyy­den
tunnustaminen tapahtui kauan
ennen kansalaissodan alkamista " V a
paussotaa" ei ollut, mutta ei toida
sanoa, että Suomen itsenäisyys-^aa-
Vutettiin ilman taistelua. Sitä ioli
käyty hyvinkin voimakkaasti tsaa­rien
sortopolitiikkaa jatkanutita Vev
näjän väliaikaista hallitusta vastaan.
Tämän taistelun perusvoiman Suo­messa
muodosti maamme työväen
liike.
Arvostelua ei kestä myöskään se
usein kuultu väite, että sotaa tarvit­tiin
venäläisen sotaväen karkoittami-seksimaasta.
Loputkin niistä venä­läisistä
joukoista, jotka maailman­sodan
aikana oli sijoitettu Suomeen:
saksalaisen sotaväen mahdollisten
maihinnousuyntysten varalle, vietiin
hei;i pois, kun rauha Saksan kanssa
oli solmittu. Niin kauan kuin oli
olemassa Saksan hyökkäyksen uhka
Suomen kautta sosialistisen vallan­kumouksen
kehtoa, Pietaria vastaan;
eivät suomalaiset sosialistit luonnol­lisestikaan
voineet yhtyä kiihkokan
sallisiin vaatimuksiin venäläisen so­taväen
poisviemlsestä. Kurittomuut­ta
sen keskuudessa kyllä esiintyi,
mikä aiheutti tiettyä hankaluutta,
mutta mitään uhkaa Suomen itse­näisyydelle
se ei muodostanet. Var­sinkin
vuoden 1917 s y y ^ u s t a läfa-i
i m , jolloin.johto täkäläisissä työ­väen
j a sotilaiden neuvostoissa'{4ir
lyi bolshevikeille, iimaisivstt venä­läistät
sotilasjoukot monän tavoin-tu­kevansa
Suomen itsenäisyyspyrki­myksiä;
PääasialUnen syy siihen h i l ­littömään
vihanlietsionta^ jota tie­tyt'
piirit tääUä silloin' harjoittivat
venäläisiä sotilaita j a varsinkin fcfol-shevikk^
ja vastaan, olikin Suomen
taistelevan työväestön näiltä psak
seen saamissa kansainvälisen «rii-daarisuuden
i l m a u k s ^ .
Kun ollaan tekemisissä linAkä-taisteluj
en historian kanssa, ön ai­van
luonnollista, ettei asioista pääs­tä
helposti yksimielisyyteen eri aja­tussuuntia
edustavien tutkijoidenr
kaan kesken. Ranskan porvarillises
ta vallankumouksesta tulee kohta
kuluneeksi; kaksisataa vuotta, mutta
siellä puhkeaa silloin tällöin vielä­kin
kiivas kiista siitä miiteai sen iiis-
'toria olisi kirjoitettava. Se ettätpsi
50-vuotispäiväksi ei ole ilmestynyt
kansalaissodastamme historiateosta,
joka suomalaisen yhteiskunnan kai­k
i l la laidoilla voitaisiin timnustaa
ainoaksi ja lopulliseksi totuudeksi
näistä asioista en täysin normaali
tapaus. Olisi kuitenkin m i e l e s M ^
hätiköityä tehdä tästä sellaista johto
päätöstä, että mitään yleispl^ää
totuutta ei ole olemassakaan, vaan
että totuus tässäkin tap»iksessaolir
si monenväristä, esim. punaista, val­koista,
vihreää jne. Uskon vahvasti,
että yksi yleispätevä. totuus on löy
deltävissä, se on vain kiven takana.
Eikä sitä ilmeisesti löydetäkään vie­lä
tällä vuosisadalla eikä siis tällä
vuosituhannellakaan, mutta ehkä jo
seuraavalla. Joka tapauksessa siihen
tar\'itaan hyvin pitkä aika ja paljon
vaivaa, siitä kirjavuudesta päätellen
joka nykypäivän klrjamarkkinoilla
tämän asian kohdalla vallitsee. A i ­noa
mahdollisuus tästä kirjavuudel­ta
selviytymiseen on avoin julkinen
keskustelu erilaisia näkemyksiä edus
tavien ihmisten välillä. Keskustelua
helpottaa se, että kansalaissota on
taakse jäänyttä elämää.: emme ole
enää "punikkeja" emmekä "lahta-rJatkuu
sivulla 3)
Mi
JÄ1KM
HelsinU. . —Edu^jouit^ t ^ o s sä
järjestäydyttiin viime viikolla kah­della
tasolla: torstaina juäilaHisiln
avajasilnsa kokoontuvat vuoden
4968 'valtt^äivät valiteiv^ jo ei^en
e d u s k u n n i n ptdiemiduiBtön ja l i -
säkSBi'^ e^tiiOäitttaiiVhmät su(»riittivat
järjestäjrtymistoimeninfceensä. .
Presidentin V9'li^iiamiesvaalien
"työUiStämältä" tantmikuuh lomalta
lainsäadänti^ön ääneen palannut
edijukuiitä v ^ ^ od0teitos^
puhem&istön 'jatkamaanty^än.
Puhemieheksi valittiin edelleen kes­kustapuolueen
^jd^^nnes Virolainen,
I vai^^u^emiehc^ soslalidenoMv
kraattien Viedk^o JK^o^ola j a II va-rapuhemi^
böksi ^ K D L : n Paavo' A i ­tio.
^ -
Paavo A i t i o jatkaa edelleen teh--
täviään myös S K D L m eduskunita-ryhmän
puheenjohtajana.; Ryhmän
varapuhejohtajien kolmikko ei se­kään
muuttunut: yksinuelisesti vä-'
Iittiin edelleen Anna-Uisa Tjekso,
Taiäto Siiddalo j a ' Georg Bfl<^und.
Muiden «duskuntaryiumen koh-:;
dalla merkittävimmät ii^utoSfset ta-pabluivat;
sosialidem^^^älen: p i i - A
rtesä,;jossa ryhmän puiheenjjohtajan -
tehtävistä eroa pyytäneen Veil^o
Koldcolan tilalle v d i t t i i n yksimieli- •
sesti Veikko H e l l ^ entpnon cjpsu^-
mäiqen varapufaeenjtAtäja. yara-pi]
ihe«n(iplitajiksi valitttn Väinö f<e-s
k i n ^ ja Meeri Kalavainen.
Eduskunnan kokoontnessa tors­taina
alkamaan vuoden 4 ^ valtior
päiviä toimi ikäpuiieinieihenä 71-vuo-tias
louma^li^euvos j a maanviljeli-.
jä Kustaa T i i t u . Nimenhuuto osoitti,
että eduskunnan järjestäytymisko­kouksesta
Olivat poissa PekkaSilan-
4er^ jonka saapumisen o l i sairjius
estänyt ,sekä Aimti P^eeotupa^
joka: matkansa vuok^ saappu Hel­sinkiin
vasta ensi viScolla.
USÄn ÄSe/OIMtllÄ O w
mmm m m t m m m
SUOMEN VALTIOPÄIVÄT
AVATTIIN TORSTAINA
Helsinki. — Kansantaloutem­me
vah vii tamiseen tähtäävät toi­met
kuuluvat eduskunnan j a hai-:
lituksen laajakantoisimpiin teh­täviin.
Tärkeänä päämääränä tu­lee
tällöin olemaan edellytysten
löytäminen pitkän tähtäyksen
kasvu- ja tulopoliittisille ratkai­suille,
sanoi tasavallan presidentti
Urho Kekkonen avatessaan per­jantaina
vuoden 1968 valtiopäivät
eduskunnassa.
Presidentti Kekkonen esitteli ava­jaispuheessaan
tärkeimpiä alkavil­le
valtiopäiville annettavia lakiesi­tyksiä.
Hän totesi, että valtiollisia
vaaleja ko-ikevan lainsäädännön ko­konaisuudistuksen
valmistelu py­ritään
saattamaan valmiiksi tulevan
kevään aikana, j o l l o in esitys asiasta
voitaisiin antaa eduskunnalle syys­istuntokauden
alussa.
Edelleen presidentti Kekkonen
mainitsi mm. esitykset kansalais­luottamuksen
menettämiseuraamuk-sen
poistamisesta, sotilasrikoslaista.
rannansuojelulaista arvonnousuve-rosta
ja asuntosäästämisestä.
Vastauspuheessaan edu^ikunnan
puhemies Johannes Virolainen tote­si
myös,, että eduskunnan j a halli-tuil<
sen keskeiset tehtävät liittyvät
edelleenkin Suomen talouselämän
vaikeuksiin- Keskeisille taloudelli­s
i l le ongelmillemme olisi löydettä­vä
tosiasioihin ja kansallisiin edel-lytyksiimme
perustuvat ratkaisut.
Puhemies Virolainen toivoi myös.
että peruskoulun . puitelakiesitys
saataisiin kevään aikana käsitellyk­si
ja että kansalaisten sosiaaUtur-vaa
voitaisiin . vaikeasta taloudelli­sesta
tilanteesta huolimatta paran­taa.
Valtiopäivien avajaisjuhlallisuu­det
sujuivat vakiintuneiden meno­jen
mukaisesti. Hallitus oli aitios­saan
paikalla täysilukuisena ulko­maanmatkalla
olevaa kauppaminis­teri
Olavi Salosta lukuunottamatta.
Perinteelliseen tapaan siirtyivät
kansanedustajat ja kutsuvieraat vai*-
sinaisten avajaisten jälkeen valtio­saliin
kahvitilaisuuteen.
KooDMu — Italialainen iltalehti
Paeae Sera on julltaissut USAn
Euroopassa toimivien päämajan
kolmen salaisen asiakirjan valo­kopiot.
Niistä ilmenee, ettei Krei­kan
huhtikuan vallankaappauksen
toteuttamisessa käytetty Promet-heussuunnltelma
ole ^ o a laa­tuaan.
Julkaistut asiakirjat vah-vistifivat,
etta on olemassa Pro-metheus-
suuiMiitelmat jokaista
Atlantinliiton jäsenmaata varten
Englantia lukuunottamatta.
Ne paljastaivtd yksityiskohtaisesti
sen, mihin U S A n asevoimat nojaa­vat
ottaessaan itselleen o&euden
puuttua NATO-inaiiden sisäisiin asi­oihin,
mlkäU U S A pitää niitä uhka
na sotilaallisille ja strategisille
eduilleen.
Asiaklt^jat jutkaistiin Norjassa
toista kuukautta sitten, eikä niitä
s i l l o in ole kumottu. Yksi asiakir­joista,
jonka o n ^ l e k i r j o K t a n u t U-S
A n Euroopassa olevien asevoimien
ylipaällEfcön sijainen, kenraali J : P .
McConnell, käsittää salaisen USAn
jouukojen asemaa koskevan sopi­muksen.
USAn asevoimilla on oi­keus
vallata alue tai kohde, jota
ne pitävät välttämättömänä tehtä­viensä
loppuunsaattamista tai tur­vallisuutensa
takaamista varten,
sekä myös näitten päämäärien lo^
teuttamisen kannalta välttämättö­mien
sotilas^kohteiden rakentamista
varten, sanotaan sopimuksessa.
Sellaisten sisäisten selkkausten,
aseellisten kapinoiden ym> sattues­sa,
j ( ^ a saattaisivat k^iytännössä
estää USAn asevoimia täyttämästä
tehtäväänsä tai vaarantaisivat nii­den
turvallisuuden,'^im- i ^ e i s en
maan hallituksen tehtävä kaiheensa
kapinan ikuikisfamiseksi, omin voi­min.
Mikäli voimat eivät riitä, tai
hallitus pyytää apua, t a i jos U S An
asevoimien päällystö katsoo halli-tuiksen
olevan kykenemättömän k u ­kistamaan
kapinan nopeasti, voivat
USAn asevoimat ryhtyä toimiin,
joita ylipäällystö pitää välttämättö­mänä.
Näin ollen amerikikalaiset
voivat ottaa vallan käsiinsä maassa
aina, kun katsovat sen olevan vält­tämätöntä'.
- . -
NATO-maiden vakoilu- j a vasta-vakoiluelinten
hallussa ;oleva a i -
ineisitO on "sopimuksen" mukaan
luovutettava USAn yllpäälysti^e,
j c k a käyttää sitä hyväkseen har­kintansa
mukaan. U S A n - ^ t i l a ^ ' ^ h -
to voi siis poikkeustilan v r f i i t e ka
käyttää hyväkseen aineistoa; jonka
esim. SIFARI Italian puolustusmi-nisteriön
v£'koilujärjestö o n hank­kinut
salakuuntelemallapuheluja,
sekä mustia listoja henkilöistä, jot­ka
muodostavat vaaran U S A n jouk­kojen
turvalllsiHidelle.-;
JAPANI AVUSTAA AVOIMESTI
USAn TOIMINTAA VIETNAMISSA
Moskova. —- Japani on tosiasialli­sesti
ryhtynyt suoranaisesti ja avoi­mesti
avustamaan Yhdysvaltoja ag­gressiivisten
suunnitelmien toteut­tamisessa
Etelä-Vietnamissa, sano­taan
Neuvostoliiton julkilausumassa
viikko sitten maanantaina Japanin
suurlähettiläälle edelleen hallituk­selle
toimitettavaksi. Nämä teot ei­vät
luonnollisesti voi o l l a vaikut­tamatta
kielteisesti Neuvostoliiton
ja Japanin suhteisiin.
Presidentti Johnsonin j a päämi-nisteri
Saton allekirjoittama sopi­mus
televisioverkon rakentamises­ta
Etelä-Vietnamiin yhteisvoimin
valistustankoituksessa" on osa suun­nitelmasta
Vietnamin kansan tukah-duttamiseiksi.
Julkilausumassa mainitaan myös*
että Japanin hallitus on <viraEllisesti
suostunut Yhdysvaltain seitsemän­nen
laivaston atomikäyttöisten alus­ten
vierailuihin Japanin satamissa.
Nämä alukset osallistuvat välittö­mästi
taistelutoimiin Vietnamin
rannikolla, ja tämä johtaa'Japanin
vetämiseen . mukaan Yhdysvaltain
aggressioon, jonka poliittiseksi ja
diplomaattiseksi tueksi on katsot­tava
Japanin virallisten 'edustajien
lausunnot, joiden mukaan Pohjois-
Vietnamin' pommituksia : e i voida
lopettaa ilman j o l t i s i n a''takuita",
jotka on heidän mielestään velvol­linen
antamaan hyökkäyksen uhri
eikä hyökkääjä.
mys. Päämimsteri Pearson oli
ehdotitömasti oikeassa sanoes­saan,
että sitä ei voida yhdessä
eikä kahdessa pääministerikonH
ferenssissa tatkaista. Tosiasias­sa
täonän puillhian lopiiifllinieni
raftfcaisu oUsi alistettava koko
maan väestön tehtäväflksi yleis-äänestyksen
pelrueteella.
: Jokatapaiuksessa meistä tim-tufu,
että "muun" Canadan täy­tyy
olla valmiina tairrjoamaan
ja antamaan paljon enemmSn>
mitä liittohallitukisen puoleista
nyt on ranskalais-canadalailsille
luvattu, jos mjelUtään,^ 1^
varmasti halutaan» että Quiebec
pysyy-liittoyaltion-jä^yyaes-sä
—• mikä jtein takaa Ceqia-dan
liittovaltiamiuodon säilymi­sen.
PÄIVÄN PAKINA •m:
PROPAGANDAMYLLYT KOVILLA
Kukaan ei voi kieltää sitä, et­teikö
nyikyaikaisilla propaganda-ilaitoksilla
ole suuri vaikutus, eikä
myös sitä, etteikö niitä käytetä
armottomasti pahaa-aavistamatto­mien
[jymäyttämiseksi.
Yksi viimeisin esimerkki tämän
saman asian kahdesta päästä saa­t
i in viimeksi Suomen presidentin-va'alien
tiimoilta. Täkäläiset suu­ren
rahan lehdet sekä radio ja
televisioasemat eivät perustaneet
'{uon taivaallista Suomen .vaalei.s-ta.
Ne eivät monissa tapauksissa
jyaivautuneet edes tiedoittamaa n
miten vaaleissa kävi.
Mutta olisipa äärioikeiston edus­taja
saaniut hyvän 'kannatuksen,
voitosta puhumattaikaan, niin kyllä
siitä olisi liuudettu yhtä suuiripiir-teisiesti
ikuin jauhettiin aikanaan
talvisodan hirmujuttuja. ;
Kaikesta huolimatta näyttää kui­tenkin
siltä, että niin suuri kuin
suuren rahan kontrolloiman pi-o-ipagandailaitoisten
voima ja vaiku­tusvalta
ortkin, kaikkivoipa ei scr
kään ole.
- Otetaanpa nyt vaikka ne Etelä-
Vietnamin Vapautusrintaman ase­voimien
yllätysoperatiot* joiden
avulla partisaanit valtasivat sa­manaikaisesti
joko osittain tai ko-ifconaan—
ikymmenfcunta tärkeätä^,
kaupunkia ja kauppalaa. Se o l i sei
västi iklrpeä ipiisikan sivallus röyh-k
e i l l e ameriikkalaismiehittäijillo.
Miltei kokonaan suuren rah^n
iköntrollissa olevat yhdysvaltalai­set
uutistoimistot, sanomaleihdet,
radiot j a televisiot yrittivät kui­tenkin
kaikin mahdollisin keinoin
"pienennellä" näiden operatiojen
merkitystä.
E i sen.pienempi viskaali kuin
Yhdysvaltain asevoimien yleisesi-iku
nna'n pu!heenjohtaja, kenraali
Ear! Wheeler pantiin senaatin vai-miusikomitealle
tiedoittamaan.
että Vietkong on kärsinyt "ääret-tömänLSUuria
menetyksiä", j a että
"jyhollisen,yritykset eivät ole on-ni?
tuneet".
Pienempien kihojen tehtävänä
oli vakuuttaa, että kaikkivoipa y h ­dysvaltalainen
vakoilulaitos oli
saanut ennakolta tiedot tämän
operation tulosta jne.
Ja itse USAn presidentti John­son
oli) New York Times Ser­vicen
Washingtonista helmikuun 3
pnä lähettämän uutistiedon mu­kaan
vakuuttanut huolestuneille
ameriktealaistfliaukoille että " p u ­naiset
kohtasivat sotilaallisesti to­taalisen
epäonnistuman kautta
Eteläi-Vietnamin . . ." Ja hän o l i
"ilmaissut vakaumuksensa, että
kuji kaikki tosiasiat saadaan tie-
(dofcsi, niin me osoittavat,, ettiä
Vietikong ei saavuttanut psykolo-giatotikaan
mitään."
Mutta kuten on meidänkin leh­temme
uusiosastolla keroottu, Ete­lä-
Vietnamissa olevien ylhdysvalta-laisjoukkojen
operatiojen johtaja,
prikaatinkenraali John Chaisson
o l i sunnuntaina myöntänyt, että
Vietkongin operatiot tulivat yhdys
valtalaisille täydellisenä yllätykse­nä".
"Minun täytyy tunnustaa, että
V . C (Vietikong) yllätti meidät
hyökkäyksellään", hän sanoi.
Tämä siitä, kuink^ vähän ame­rikkalaisten
suuri vakoilokoneisto
loppujen lopuksi Vietnamin asiois­ta
tietää.
Ja vaikka presidentti Johnson
yrittääkin esiintyä kovanaamaise-na
pokerin pelaajana, n i i n se ei
muuta kuitenkaan miksikään sitä
tosiasiaa, että Washington näytti
olevan ikäänkuin painajaisunen
vallassa siitä' mitä Vietnamissa v i i ­me
viikoilla tapahtui. Senaattori
JOhn ^tennis (D. Miss.) sanoi v i et
namrlaisten operatiöja amerikka­laisten
kannalta "nöyiTyttäviksi".
N 5 . maltillisten amerikkalaisten
keskuudessa — jotka tukevat hal­lituksen
kuTjaa sotapolitiikkaa,
vaikka eivät voikaan sitä kaikessa
karmeudessaan hyväksyä — ker­rottiin
olleen tyrmistynei^n'ttä ta­pahtumien
johdosta.
''Mitä on tapjflitunut", kerrot­t
i in yhden edöUämainittuun ryh­mään
lukeutuvan senaattorin ky-j^
Äeen__-?^Minä-!luulinr^ttä-me—
olemme Vietnamissa voiton puo­lella.
"Tämä on todella huolestutta­vaa",
o l i eräs toinen senaattori sa-nonut.
"Meidät on johdetta usko­maan,
että me olemme sotilaalli­sesti
niskan päällä, j a ^ ä olem­me
sivuuttaneet sen .vaiheen, mis­sä
jotakin tällaista vOi tapahtua
meaie."
Se siitä.
Erikoisen 'mieleiduintoista on
tässä yhteydessä seurata sitä, yrit-tävätkö
Vapautusi;intaman asevoi-.
mat jo pitää joitaldn kaupunkeja
hallussaan?
Sissisodassa ei kaupunkeja yri­tetä
vallata puhumattakaan nyt
niiden hallussapidositiu. ,Mu(t9 jos
sissien toiminta on-joi'saanut riit­tävän
.suuren 'kansansuosion y h -
dSysvaltalaistenkin miehittämissä
kaupunkipaikoissa, n i i n voi sissi­sota
vaihtua avoimeksi vapautus­taisteluksi
jonka tarkoituksena on
vallata ja pitää ehkä hallussaan
joitakin kaupunkipaikkoja.
Lähipäivät antavat vastauksen
, tähän kysymykseen. Selvää k u i -
Etenkin on, että amerikkalaisella
ja heidän liittolaisilleen on sotilas-teknisesti
n i i n suuri ylivoima; että^'
partisaanit eivät voi vaarantaa ole­massaoloaan
"asemasotaan" antau­tumisella.
Selvää on sekin, että kehitys
Etelät-Vietnamissa on viiijaepäivlnä
ollut kaikkea muuta vaan ei suo­tuisaa
amerikkalaisten kannalta
katsoen.
Yhtä täriceätä on tämä: Jos
.ko£i:<aan niin nyt itKvatoan työ-
-väen-simomalehdis^;^^TOsBä-mie--—
.lessä toivotaan j a uskotaan, otta
Vapauden j a L i e k i n p a p e r i k e r i^
kamparua saa hyvän alun ja kan.
natuksen. — Känsäkoura.