Vapaus, June 20, 1968

              Sivu 2 ^Torstai, loesök. 20 p. — Thursday, June 20, 1968
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R O AN
O F F I N N I S H , C A N A D I A N S
1 L I B E R T Y ) Bstablished Nov; 6, 1917
EDITORI W . E K L U N D MANAOjmi K. S U K S I
TEiotPHONSi O F F I C E A N D EDITORIAL 674«42e4
Publisher tWce vitmr. T m ^ h TSJire^SP 9^ ^t¥«!py8 by Vepaus
Pul)llsbii:^cb/IiIndi£dL 106-102^^^^ 8udbury, Ontturto, XJattada.
MaUing address: Box 69
Adiijrtlslng rftte» iflppn uppjlcaitlo», ta»nBlatlon «ree of 0iacpe.
Authorteed as second i»afl ^7 «tx? f9S>\ Qftioi pepar<?nei#. P^V)p,
and for payment of poetage In cash.
Oaliiidaas»
«liLAUeBUniAV;
1 VK: SIO.OO, 61ck.«525 ' nSA:n:
9klL 3.00 gnomeen:
ivlL »11.00, «kk. $5.75
Ivk. 0kk. 6»
KansalaisvdvolUiuUiS vaatii
^ Kc!nfiniääri-€i ole palako l^äy<l& äi9n)e6läimiäss&. Kukaan ei
saaaniiÄ •''pyhiamyskeihää" pärinää p » J « U e , vaJMra hän käy-ksn
'äänestämässä dkä keitään rangaisto -tai nuhdella imillöSn
taivoin, vaikka häm sei käykään äiäinestäsmässä. Rid^jpani siis meis­tä
itsestämime', täjrttiäannidcö kansaJÄfl^ vaaliuur­nalla
käymiälllä tai enamekö 'täytä.
Kaiiktesta tästä huolimatta v t i M f a n ikuiteinikin sanoa, että
kansäia!isv«iv<^llisuius viae5tuTm,Rlfliisu'iis itseätotme, •kanssaih-niisiäimm
tätä w a t a fcdhitaajn— vaartäi^^
vaalitoimintam ja M y m ^ n ää^
Vaaleissa ei ole liioin Iqrsyiniys imaiätää^ 'karvauspelistä"
sikäli, että yritettäisiin ääneötäiä sitä puolujetta, mikä vaaleissa
todeamäkqSsesti selviää^^^^ v^^ Päinvastoin on vaalifuurr-naUfi
memtäiessä "vedettävä vijlya" vakaiimaiifcsen ja omanitun-lion
mrukaan Oliin, edJtä oma e M o ^ ja oma puoluieemime
saa zoahdoUisixnimian paljon äätnöä ^iitäkjua hvtolimatta vaikka
artvelisiiiime, että hänellä ei ole vielä "näissä y a a j e i ^ vpilon
mialhdoliisuuksia. Tosiasia nimittäin a a , että sdUä tenemmän
se panee vanhat puoiiieet tulevien vuosien aikama ajattelemaan
että seuraavissia vaalpiÄsa voi jo (fcäy(|tä huonosti, j ( » i ^ ^
huoimioott edes jkjssakin määrin tavalliseni kansain toivomuflcsia
tja pyrkimyksiä-
Täsiä seuraa, «ttä kaikM lyöväienehdokkdiUe »rua^&vstt
äänet ovat työtätekevien etujen kannalta' "voiton"' ääniä ja
vanhojen pufllliudödienehdflil^^
silttenkin, vaikka vanhat puoluetet eaisivatfljin vieJä antemmän
ehdotokaitaan vaiMtuksi kiliin työväenpuolueet. J a käyttämättä
jäävät työtätekevien äänet — (ne "k!atipuohielaisten'V äänet ^
suittavat vanhan ha^atulksen j^ouanosta buoUmjatta lamkaan
siitä haluavatko he n i in menteteöä tai eivätkö halua.
Kanisalaisvelvollisuudm täyirtämisen nimissä on siis ensi
tiistaina käytävä ääniestämiassä ja äänitettävä oman ha^
taonme mukaan toimien työväen ehdcödkaita.
: Äänestämällä työväenehddkkaiden puolesta äänestetään
kaupunikiväen työttömyyttä ja jköyhyyttä sefcä maaseutuasuk-kaidan
talousvaikeuksia ja puutteita vastaan. ,
Äänestämällä työväenJdidokkaita auteitaan kansallisen
sairaUshuoUon voimaan astuimifirta fcaaikissa maakunnissa' sekä
sosiaalihuollon, kuten vanhuus- j a muiden eläkkeiden paran­tamiseksi.
Äänestämällä työväenliMceen ehdokkaita autetaan välttä­mään
maiamane' haijoanusta.yhä pahemmal^i kehi^
salUsuuspulmaini johdosta samalla kun s i l : ^ menatelLen aute­taan
maan itsenäisyyden vaalimista taloudellisesti ja poliitti­sesti.
Kansallisufusvelvollisuus vaatii siis äänestämässä käymis-
!tä! Työtäteikevien ja yleensä pikfcuihmisten edut vaativat.
Oonien ehdokbaittensa, työväten e h d o k k ^ ja
valitsemista.
- Työväellä on. nyt mahdollisufus saada äänensä kuulluksi.
On miaihdollista vallita entistä enemmän työväen edustajia! On.
mahdollista lisätä kaikkien työväenehdofldDaiden yhtjeistä ääni­määrää!
. Käyttäkääanme h y v ä ^ niäitä miahdollisuuksia käy-inällä
tiistaina äänestämässä --- j a äänestämällä luotettuja työ-yäen
ehdokkaifta.
Ranskan vaaleista
Parisen viikkoa sitten viralhsesti aloitettu Randcan va^^^^
taistelu sai alusta pitäen piirteitä, joiden medutystä el voitu
väärinkäsittää. Mainittakoon, että esimeridksi maanpaossa öl-
Itiit ojkeiätojohtaga Georges Bidault ilmesltyi takaisin Pariisiin,
missä hänellä oU miltei virallinen vatstaanotitotilaisuus.
Vuoden 1962 armeijakaipiniain jädikeen maasta salatledtse
paenneen entisen pääministeri Bidaiultin paluu ei Voinut t a ­pahtua
ibnan hallituksen kanssa itejiltiyä sopimusta, totesivat
asioita tuntevat kommientaattopt. Tähän" viittasi myös Bidaul-tinlausunlto,
jonka miakaan hähan paliuunsa "julistaa täydel-lUttä
armahdusta j a oikeuiksien palauttamista niille, joilta n e
oli riistetlty". Vankilassa olijat ovat salaisen armeijajärjestön
OAS:n upseereita, jotka 19^1 nousivat ikapimaian hallitusta vas^
taan. Monet onnistuivat välltäimään Jalri kouran pakeomemaUa
maasta, mutta imm. kenraali Raioul Salan sai elinkautistuo-mjion.
Kuvaatvaa on, että Sadanin .tuomioait lielvyys herätti jo
1961 tyrmistystä/Nyt; on Salan vapautettu. Se sopiikin kuvaian
sen jälkeen kun armeijaliikkeen poliittinen johtaja om jo toivo­tettu
tervetulleeksi maanpaosta.
Bidaultin paluu osoittaa selvääädm selvemimin, totesi H e l -
simgissä idmestyvä Kansan Uiitiset lehti, että kenraali Charles
de' CrauUe noj'aiutuu vaaliaseteknissaan ääsrioikleistoon, joka
muutenkin gaulUsmin kymmeniviiotisJimitena 001 anitanut .tu­kensa
kenraalin yksilövalMle. Jakauma oikeistoion j a väsem-mistoon
ylioppilas- ja lakkoliikkeiden aiheuttamissa ennen­aikaisissa
vaaleissa on siis erittäin; selvä tilanteen tojstaessa,
vaikka uiusin muodoin, kymonemien vmgjden .takaista asetelmaa
kahdesta voimanavasta. • —
Vuioden 1967 kansalliskoklausvaaleissa saivat löyhässä vaa­liliitossa
olleet fcclnBhunistit ja vasemmistofederaatio yhteensä
9.2 miljoonaa äämftä, miutta kuitienkin vain'162 paikkaa ^auUe-lasten
saadessa vajaalla 8.5 miljoonalla äänelllä 242 paikkaa.
Väärentyraä jbhtuu kaksivaiheisesU enemmistövaalijäxjestel^
mäistä, jomfea tuldksenia ei syniny «dustavaa parlamentitia,
Ranalkan lakkoliikfloeet ja oppilaiden tmielenosoifcukset koh-distuivait
demökraJtian puutteesieien, joäta lulktopuöiisille selvim­pänä
osoituksena edeJllämaiinijjtuva^ Tämän
vuoksi on ymmäimettävää, ettei vaalien järjestäminen ole m i ­kään
ratkaisu vaalijärjestelmäin pysyessä entisellään, de Gaul-
I m yksilövfldtaa j a hänen pa«MiirihialUdtijik6ensa ' '^
miedten" valtaa tukevana. N i i n Läinisi-SalfcsaBsa 'kuin USArssa,^
CanMasisa ja Ranskassaödji juuri vaalijärjestelmält ovat pahin
demH3(fcratian ja össJlistuniisen este,
Gaullelaiset tuntevat siitä huolimiiatba) maam' murenevan
jalkojensa alta ja siksi värvätään mnHta. tuikea äärioikeistosta,
jo^jtka varsinaifliot puolueet ovat saanteet kovin vähäin kanma-
Myöskin mainitsi fain jotain 34
tuhannen velasta — tämä ei liioin
p d i psikita^nsa pifli '^elka
"ei suinkaan voinut olla ni|n pieni —
parenmilqkiii mitfi mirmi^- ol­koon
mitä hyvänsä niin sitä vel-
Jiasumoia^ oli vAstaamassa l$h$? koi
me 'kertaa suurewp,9t,yprat Jfuten
pdplJisp^ä nupprojjisessa Wrjp}
tMksessani ^iU^-
-jUitä taas tulee hänie^maiiUntaan-pa
että olin kieltänyt vuoden 1067
vjiu>sikokoukseM« kääntäjästä—ra­porttiani
^«me^kieJolle. Asj»
nyt .sillä JaUla »ttä ^ahtojtunta tätä
kokousta järjestäessä -erikoisesti
pääjLti että se tullaan pitämään eng­lannin
toelfillä ja Mt» jobi»>kunnan
s^ä liikkeenhoitajan raportit
myöskin esitetääri ainoastaan siUä
kielellä ja jos kieJenkääntöä vaadi­taan
niin kokous valitsee keskuu­destaan
kielenkään^täjän jonka se
myöskin teki. Jos käännöstyö puut­tui
tai oli vaillinainen niin se seik­ka
ei suinkaan minun vikani ollut.
Mikäli kirjoitus ko^eealennusr
my^Qtiä, ^n iabdo siihen asiaan
koj^etella koska sen järjesti minun
«evreajani. Sivumennen voi mainita
että aina vuoden 1866 loppuun asti
oli Qllui tapana tavarai^arastoa et-
-taessa vähentää loppu summasta
10% joka vuoden 1068 inventariossa
teMi^liSOO.OO ja joka johtokunnan
nfielestä korvaisi kalkki maiidolliset
tappiot alennusmjryntejä järjestettä­essä.
Tm IQ% poistoa «i oltu tehty
1967 lopulla inventariota ottaessa.
Vjielä mainitusta kirjoituksesta
saa sellaisen käsityksen että olen
jättänyt liikkeenhoitajan toimen enr
nenaikaisesti — Tämä ei ole totta*
iKoska liikkeessämme on tullut
sellainen tapa että henkilön saavut­tua
65 vuotiaaksi, tulisi hänen siir­tyä
pois Ja sentähden esilinkin
eroanomukseni 1967 tammikuussa
huomioiden sovitun kuuden kuu­kauden
ylössanomisajan joten eroa­minen
olisi tullut tapahtua heinä­kuun
lopussa. Kuitenkin lupauduin
MÄTÄ YHTEISKUNTA
Historian lehdet todistavat monia
mätiä aikoja.
Kun miehet ja naiset, jotka työs-kentelevät
rauhan hyväksi, yksilöi­den
oikeudesta elää rauhassa tässä
maailmassa, ammutaan hengettö­miksi
se on mätä päivä. Niin nionta
heistä meidän maailmassamme,, mci
dän aikanamme.
Martin Luther King, John F. Ken­nedy
ja nyt hänen veljensä Robert
Francis Kennedy.
Jos ei ihminen voi kulkea ihmis­ten
joukossa ja puhua heidän kans­saan
tai heille ilman henkivaftioi-ta
ja suojelijoita, silloin on mätä
yhteiskunta.
Tuo mätä yhteiskunta täytyy
muuttaa.
Suurin osa mädännäisyydestä tä­nä
aikana, tihkuu Vietnamin so­dasta.
Rahamiesten on myytävä sota-aseita.
Keinottelijoiden on kontrol­loitava
kauppaliikettä. Kokeilijoiden
on kokeiltava uusia aseitaan,
Sotahullut puhdistautuvat vää-ryyksistä
naisia, lapsia, vanhuksia,
eläimiä, puita, viljaa; vieläpä hau­tausmaan
kukkiakin kohtaan.
Monet yhteiskunta-osat ovat to­dellakin
mätiä.
Meidän jotka teemme rauhan työ-tä
j a koetatnme kuoria pois-noita
mätiä paikkoja, on työskenneltävä
tarmokkaammin.
Meidän on päästävä omista vir­heistämme^
antamalla kaiken voi­tavamme,
eikä yhtään vähempää,
tukemalla kantaamme niitä vastaan
jotka mätää yhteiskuntaa pystyssä
pitävät.
Kenenkään ei tarvitse odottaa
huomista päivää nähdäkseen mitä
tulee tapahtumaan. Se tapahtuu tä­nään.
Meidän taistelumme rauhan puo­lesta
täytyy myöskin tapahtua tä­nään,
muuten tulMume yhtä syyl­liseksi
kuin kukaan, tämän meidän
yhteiskunnan olemassa4>loon. ,
Jerry Morse,
Toronto.
olemaan vielä yhden Jcuukauden
lifrää Jos minua tAPvitaao koska
näbtSiväslJ .esiintyi vaikeuiksiä saada
sopiva henkilö tilalleni. Heinäkuun
alussa viimein löytyikin johtokun­nan
mielestä sopiva henkilö ja sa­aman
ikuukauden puolivälissä minul­le
ilnioitti persoonakohtaisestl
senaikainen johtokunnan sihteeri
Mrs. Mildred Growell että uusi hoi­taja
uskoo i^rjäävänsä. ilman. minun
apuani j a että olin näinollen vapaa
jättämään toimen saman heinäkuun
SI. jpäivänä 1987._Näin on asiat to-dollisuudessa.
Vielä yhteen kirjoituksessaan
mainittuun kohtaan haluaisin sanoa;
^'Härt (allefldPjoittanut) nähtä­västi
pitää meitä kaupan perusta-jia
toisen luokan jäseninä."
En todellakaan voi jrmmärtää mi.
ten kirjoittaja voi tällaiseen johto­päätökseen
tulla ja olisin toivonut
toisenlaista lausuntoa häneltä pe­rustuen
puolensadan vuoden tunte­mukseen
jonka ajan olemme yhdes­sä
eläneet ja toimineet saarellam­me.
Jokainen kylämme vanhempi
ihminen olkoonpa hän kaupan
perustajajoukkoon lukeutuva tai ei
— voi varmasti todeta että, kyläm­me
notariona ia rauhantuomarina
olen aina ollut valmis autta­maan
heitä etenkin silloin kun he
ovat olleet pakoitettuja hakemaan
avustusta hallituksen huolto osas­toilta.
Tämän kaiken olen tehnyt
mielelläni ja maksutta ja tulen sen
tekemään edelleenkin.
Toivon että edellä olevan selos­tuksen
kautta saavat ulkopuolella
Sointulaakin asuvat henkilöt tay.
dellisemmän käsityksen tästä yh­teisestä
kaupastamme — sen koke-muksista
ja toiminnasta. En tule
enempää tästä aiheesta kirjoitta^
maan lehdessänne mutta vakuutan
että tulen aina oleinaan valmis per-soonakohtaisesti
osallistumaan kau­pan
kokouksiin paikallisisti ja se­lostamaan
parhaan tietoni ja kykyni
mukaan asioita, joita ilmenee oi-koompa
ne kokoukset Englannin,
Suomen tai molemmilla kielillä.
Hannes Myntti
Sointula. B. C. Kesäk. 10/1968
Aarne iSaarinieii:
JSiliÄiiiii^^
: Helsinki. Saksan valtMAen
tunnustamiskysymys on snurfl^sa
määrin juridinen r - olkeudenmu*
kaisuuskysymys. Eli ole oikein oUa
tunnustamatta valtiota, Joka on
>Dllut nlenasss Jo 19 vuotta ja Joka
on Dsoittautujuit elinkelpoisek^
kehittyväksi Ja sntiriin saavutuksiin
pystyväksi kaibdUa elämän aloilla;
Tätä-puoUa täällä varmasti käsit­televät
monet. Minä balualBin kä­sitellä
asiaa ennen mnuta Euroor^
pan turvallisuuden nHkökulmasta,
lausui SKP:n puheenjohtaja Aar­ne
; Saarinen Euroopan iurvalli-suutta
Ja DDR:n tunnustamista
käsitelleen kansainvälisen kovie-renssän
istunnossai 8. 6. HelsingiS'
Sä.
Se seikka, eittä on~olemassa sak»
salainen sosialistinen valtio, Sak­san
demokraattinen tasavalta^ m^r
kitsee sellaisenaan tiettyä turval­lisuuden
lisääntymistä toista maa­ilmansotaa
edeltäneeseen olotilaan
verrattuna. Euroopan rauhan tur­vaamiselle
on suuresta mcr^tyk-sestä
Saksan demokraattisen tasa­vallan
(DDR:n) kasvava kansain­välinen
merkitys Ja rakentava
rauhan poUtilkka.
Mutta se, että Saksan liittotasa­vallassa
ovat revanshistiset ja mili­taristiset
voimat niin ratkaisevilla
paikoilla valtioelämässä tekee Sak­sasta
jännitysperäkkeen. Kun Bon­nin
"hallitus vaatii itselleen atomi-rseita
ja suorittaa toimenpiteitä
Bundeswehrin taisteluvoiman lisää-niiseksi.
vaatii oikeutta edustaa kaik­kia
saksalaisia ja rajoja muutetta­vaksi,
muodostuu siitä jatkuva uhka
Euroopan rauhalle. Uhkaukset voi­vat
johtaa myös hyökkäystoimiin
DDR vastaan, mikä — ottaen huo­mioon
kummankin Saksan kuulumi-tcn
vastakkaisiin sotilaallisiin liit­toutumiin
voi johtaa kolmannen
maailmansodan syttymiseen. Myös
kansalaisten demokraattisten oikeuk
sien rajoittuneisuus ja kaventami­nen
Saksan liittotasavallassa, samal­la
kun ääritaantumukselliset ja fa-iistiset
voimat ovat saaneet täyden
toimintavapauden, lisää sodati vaa­raa,
koska hyökkäyshenkinen mili­tarismi
kulkee aina fasismin rin­nalla.
Me suomalaiset olemme jo kah­desti
joutuneet imperialistisen Säk-
SELVÄ JAKO RANSKAN
VAALITAISTELUSSA
tusta —• oikeisto on ryhmittynyt
t-TUllismin lipun alle. _
Muutenkin tarpeeksi omalaatuista
tilannetta hämmentää entisen maa-
. talousministerin pisanin pari viikkoa
sitten perustama,, oikeistolainen kes­kustapuolue,
Lecanuefn vanhempaa
perua oleva keskusta ja pikku-gaul-lelaisten
eli entisen valtionvarain­ministerin
Giscard d'Estaigniii puo­lue,
joka tapansa mukaan yrittää
hyötyä tilanteesta mahdollisimman
paljon. Eri taholta ahdistetut gaulle
laiset katsovat tarvitsevansa tukea
ja sitä haetaan kuten näkyy oikealta
Riepotellissa Ranskassa ei kukaan
tunnu pystyvän ennustamaan vaali­tuloksia^
mutta harvinaisen monet
ovat sitä mieltä, että koko järjestel­mä
kaipaa korjaamista. Ensimmäi­nen
vaalipäivfi on sunnuntaina, ke­säkuun
23 pnä Ja toinen viikon ku-iutUia,
eli 80 päivänä: Vaalituloksia
odotetaan suurella mielenkiinnolla
muuallakin kuin Ranskassa.
Pariisi. — Vaalitaistelu kesäkuun
23. ja 30, pidettävissä Ranskan par­lamenttivaaleissa
alkoi viime viikol­la
kun kaikkiaan yli 3,000 ehdokasta
i-yhtyi kilvoittelemaan kansallisko­kouksen
487 paikasta.
Ehdokkaiden joukossa ei ole en­tistä
pääministeriä Georges Bjdaul-lia,
joka pari viikkoa sitten palasi
Ranskaan kuusi vuotta kestäneen
maanpakonsa jälkeen. Bidault, joka
lähti maanpakoon ryhdyttyään vas­tustamaan
de Gaullen Algerian-poli­tiikkaa,
sanoi ilmoittaessaan päätökr
sestään olla asettumatta ehdokkaak­si,
ettei nykyoloissa: valittava kan­salliskokous
pysty rauhoiUumaan ja
uudistamaan maata.
Myös Sveitsissä maanpaossa oleva
entinen ministeri ja Algerian kuver­nööri
Jacques Soustelle ilmoitti, sa­malla
kun hän jyrkästi arvosteli
Caulliirtihallitusta, ettei hän asetu
ehdokkaaksi,
Vaalien vastakkaisasetelma on
selvä. Kommunistit ja heidän liitto-lakensa,
Francois Mitterrandin va-eeramistofederaatio,
haluavat päät­tää
kymmenen vuotta kestäneen
Saullistivallan ja saada aikaan hal­lituksen/
joka pystyy, toteuttamaan
viime kuussa lakkoon ryhtyneiden
Kymmenen miljonan työläisen vaati­mukset.
• Kolme vikkoa kestänyt lakko pa­kotti
presidentti de Gaullen hajotta­maan
kansalliskokouksen 30. touko­kuuta:
Samalla hän antoi ymmärtää
eroavansa, jos gaullistit häviävät.
Presidentti de Gaulle selitti la^
kon "kommunistien yritykseksi ot^
taa valta käsiinsä ja luoda dikta­tuuri''
ja poliittisten tarkkailijoiden
mukaan tämä tulkinta saattaa peloit-taa
keskiluokan äänestäjät anta­maan
tukensa gaullisteille.
Edellisissä kansalliskokouksen
vaaleissa maaliskuussa 1967 gaullis­tit
saavuttivat ainoastaan yhden pal­kan
enemmistön. Toukokuun lop­puun
mennessä he olivat jo kuiten­kin
menettäneet enemmistönsä, jos­kin
saaneet tärkeissä kysymyksissä
aina tukea keskustaryhmiltä.
Ranskan tunnuksen lakkoaallon
jälkeen on kuuluttava "takaisin työ­hön",
sanoi Pompidou, joka on edel­leen
maan pääministerinä.
Työläisille Pompidou lausui, että
heidän on hyvitettävä menetetty
san taholta sytytetjm sodan t>firiih
ja viime sodan aikana jaksan iasis-tisten
joukkojen eteneminen naapu­rimaatamme
Neuvostoliittoa vastaan
kävi myös Suomen alueen kautta-
Juuri siksi on Neuvostoliiton ja Suo­men
väliseen ystävyys-, keskinäiseen
avunannon ja yhteistyön sopimuk­seen
hyväksytty maininta yhteisistä
ioimenpiteistä Saksan taholta tule­vaa
vastaavaa hyökkäysuhkaa silmäl
IBPltäen. Me näemme yhä selvem­min
Euroopan kahtiajaon politiikan
vaarallisuuden. Erityisen vaarallir
nen se on nykyisessä -vaiheessa, jol­loin
maailman tilannetta kärjistävä
Vietnamin sota jatkuu eivätkä rau­hanneuvottelut
ole vielä tuoneet tu­loksia.
Meidän maamme virallinen ul-kopolittikka
on yhteistyöpolitUk-kaa
yhtcisknntaJärJesteUnlltään
erjlaisten maiden kanssa. Käsit­tääkseni
yhteistyön kehittäminen
sosialististen ja kapitalististen mai­den
kesken on myös Euroopan
turvallisuuden ja rauhan ehto. Se
edellyttää, että luovutaan vaati­muksista
minkä tahansa valtion
sulattamisesta toiseen valtioon ja
rajojen nuuttandsesta tai toisten
valtioiden sisälsäin asioihin se
kääntämisestä.
Rakentamalla sellaiset suhteet
valtioiden välille, jotka poistavat jo­kaisen
hyökkäyksen mahdollisuuden
jji turvaavat Euroopalle ja koko
maailmalle kestävän rauhan, voi­daan
jännitys poistaa. Me suomalain
set kommunistit pidämme oikeana
viime vuoden Karlovy Varyssa pide­tyn
Euroopan kommunististen ja
työväenpuolueiden kansainvälisen
konferenssin 'julkilausumassa esitet­tyä
toimintaohjelmaa kollektiivisen
turvallisuusjärjestelmän luomiseksi
Siinä edellytetään mm; että:
"—Euroopassa vallitsevat rajat;
erityisesti Oderin ja Neissen raja
sekä molempien saksalaisten valtioi­den
väliset rajat tunnustetaan rik­komattomiksi;
— tunnustetaan kahden suveree­nisen
ja yhdenvertaisen saksalaisen
valtion — Saksan demokraattisen
tasavallan ja Saksan liittotasavallan
olemassaolo, mikä edellyttää vii­meksimainitun
luopuvan vaatimuk­sesta
saada esiintyä koko Saksan
edustajana;
— estetään mahdollisuus Saksan
liittotasavallan päästä jossain muo­dossa
yhteyteen atomiaseiden kans­sa,
ei myöskään niin sanotun eu-
.-poppalaisen, monenkeskisen tai
j Atlantin liiton ydinvoiman puit-
- teissä;
- - Mynchenin sopimus katsotaan
pätemättömäksi sen solmimishetkes-tn
lähtien:"
Me suomalaiset kommunistit ja
muut kansandemokratit olemme
Jo vuosikausia pitäneet yllä esi­tystä
siitä, että Suomi solmisi dip­lomaattiset
suhteet molempien
Saksan valtioiden kanssa Nyt kun
ajatus on saavuttanut yhä suuremr
paa kannatusta mm. kaikki
maamme kolme työväenpuoluetta
ovat ilmaisseet kai^attavvnsa tun­nustamista
ovat myö9 entWä
suuremmat edellytykset sen myön
tedselle ratkaisulle.
Bonnin hallituksen tahoUa on t ^
sin useampaan feerfaankin .annettu
ymmärtää, että Suomen ^i^pitäisi
suorittaa diplomaattista tunnustu^
Suomalainen oikeisto painottaa sa­maa,
väittäen DDR:n t^ustaqaisen
merkitsevän puolueettomuuspolitii­kasta
luopumista. Me kaMpiuP^
tä nimenomaan pudliieetiömuiMfKH
litiikka yhdistyiieenä rauhanpolitiik­kaan
edellyttää ^tällaista tunnusta­mista.
Suomen etu, kuten kaikliiien kan­sojen
etu on tässäkin kysymyksessä
ratkaisevin. Nykyinen tilanne lisää
sodan vaaraa, uhkaa maaUosainnie
turvallisuutta. Saksan demokraatti­sen
tasavallan tunnustaminen Ja sen
suvereenisten oikeuksien puolusta­minen
on muodbstimut erääksi i>BS-tchtäväksi
taistelussa Euroopan tur­vallisuuden
puolesta . •
Pelkkä DDR:n tunnustaminen; ei
tietysti riitä Euroopan rauhaa iiir-vaamaan.
Tarvitaan uudet kansojen
keskinäiseen luottamukseen j a to­delliseen
jännityksen lieventämiseen
perustuvat suhteet Euroopan valtioi­den
välille. Se taas on mahdollista
vain jos kaikissa Euroopan maissa
kansalaiset, järjestöt ja v puolueet
yhdistävät voimansa kollektiivisen
urvallisuusjärjestelmän luomiseksi
Eurooppaan, tehokkaan yhteistyön
aikaansaamiseksi yhteiskuntajärjes­telmistään
erilaisten valtioiden vä­lille
ja yleensä aktiivisen rauhan­politiikan
toteuttamiseksi.
Siten voidaan luoda jriittävät
edellytykset Euroopan valtioiden
konferenssille, jonka lopullisena
tehtävänä on luoda koUekttivinen
turvallisuusjärjestelmä. Tällä ta-voin
toimien Juotaisiin asteittala
suotuisa tilanne molempien soti­lasliittoutumien,
Atlantin Ja Var­sovan
liiton purkamiselle.
työaika sekä "annettava täysi arvo
niille eduille, joita he juuri ovat
saavuttaneet".
Opettajille pääministeri sanoi, et­tä
heidän velvollisuutensa on ohjata
lapsia, jotka eivät ylitöitä tekemällä
voi saavuttaa takaisin menetettyä
aikaa.
Opiskelijoille puolestaan tähdensi
Pompidou, että hallitus—- "eikä
opiskelijoiden hallitus" — on maan
laillinen hallitus, hyväksyivät nämä
sitä sitten tai eivät Ylioppilaiden
on tyydyttävä tähän hallitukseen,
etenkin jos he toivovat yliopisto-reformeja.
Naisia kuuluteltu
tn Kingin jutussa
Toronto. — Aikaisemmin "baari-emäntänä
ja bunny-tyttönä" toimi­nut
nainen oli viime perjantaihin
mennessä ollut RCMP:n kuulustelta­vana
kak.si kertaa "TcunRGMP ja
Suur^Torontdn poliisi on koettanut
iaada selvyyttä James Earl Rayn
liikehtimiseen Toronton alueella.
Ray on syytettynä t r i Martin Luther
Kingin salamurhasta
: Poliisi kulutti tunnin kaupungin
itäosassa sijaitsevassa naisen asun­nossa
ja keskusteli myös ' naisen
asuntotalon peräänkatsojan kanssa-
Kumpiakin varoitettiin antamasta
.mitään tietoja sanomalehtimiehille.
Nainen, joka on hiljattain ollut
Hiielipide-tutkimustyössä eräille mai
nosyhtiölle, sanoi poliisien lähdettyä
sanomalehtimiehille, ettei hänellä
ele mitään sanottavaa: Hän kidsi
tietävänsä jutusta mitään. .
Mrs. Ramon George Sneyd, jonka
aviomies on Toronton poliisi, sanoi
erään naisen esittäneen hänelle U -
lastotietokysymyksiä. Naisella oli ol­lut
mukanaan kirjoituslauta ja oli
oanonut olevansa tilastotietojen ko­kooja.
Poliisi sanoi kuitenkin, että mrs
Sneydiä oli haastatellut eräs toinen
nainen/joka asuu samassa raken­nukseen.
Nainen ei ollut kjiitenkaan
esittänyt kysymyksiä Sneydin per­heen
suhteen.
Ramon George Sneyd oli yksi niis­tä
vääristä nimistä, joita Ray käytti
hankkiessaan väärän Canadan pas­sin.
, - ,
PÄIVÄN PAKINA
ITSESUGGESTK) JA TODELLISUUS
Sanotaan, että tautejakin voidaan
parantaa itsesuggeroimisen avulla.
Olkoon sen asian kanssa niin tai
näin, mutta näin vaalien aattopäi­vinä
meitä canadalaisia yritetään
saada joukkomitassa uskomaan ja
uskottamaan muillekin, että kaikki
tässä yhteiskunna.ssa on niin hyvin
ettei paremmasta väliä,
Toisinsanoen, tässä ''hyvinvointi- ,
valtiossa" ei ole mitään huolia, ei •
mitään puutteita eikä ainakaai? mi-'
tään sellaista, mikä voisi olla pa-
'xemrain kuin nyt. : .
Mutta kuinka hyvin-ovat loppu-jen
lopuksi asiat tässä hyvinvointi­maassa?
Kaikki riippuu tietenkin siitä,
kenen hyvinvoinnissa on kysymys.
Mikäli henkilö on osannut vali­ta
itselleen sellaiset vanhemmat,
mitkä kuuluvat 25-prosenttiseea
^'pai-fimmistoon" niin hänellä ei ole
todellakaan mitään valittamisen
aihetta.
Mutta kun mennään siitä alem­malle
tasolle ja tullaan vaikkapa
ns, keskinkertaisen canadalaiscn
kohdalle, niin silloin nähdöän, että
tämän "hyvinvointivaltion" keskin­kertainen
kansalainen el pysty
edes ostamaan eikä rakennutta­maan
itselleen omaa asuntoa.
Keskinkertainen cnnadnlainen an
saitsee tasaluvuissa puhuen, viiti-sentuhatta
dollaria. Mutta jos läh­detään
siitä yleisesti omaksutusta
käsityskannasta, että henkilö ei voi
käyttää tuloistaan yhtä neljättä-osaa
enempää "asumiseen", silloin,
on selvää, että keskinkertainen ca-nadalainen
ei pysty nykyoloissa
tulojensa pienuuden vuoksi - oma­kotitalon
ostoon.
Eikä tässä ole"Vielä muut kiflR
alku siitä, mitä vaikeuksia meillä
tästä "hyvästä ajasta" huolimatta
on.
r Meillä on 500,000 työtöntä ja
monien paikkakuntien korkeakou­lujen
ja yliopistojen oppilaille on
sanottu, että he saavat harjoittaa
elämänsä työttömänä olemisella,
sillä mitään kesätöitä ei heille voi­da
järjestää opintojen avustami­seksi
ja elämänkokemuksen saami­seksi
työmailta.
Ja entäs sitten työssä olevat?
/ Kiitos suurelta osalta aiemmille
sodille, ja varustelukilpailulle sekä
edelleen menossa olevalle mielet­tömälle
varustelulle, "keskinker­tainen
canadalaineh", jonka ansio
on .$5,200 vuodessa, maksaa tu­loistaan
32,1 prosenttia veroa, se­litti
Torontossa kommunistien eh­dokkaana
oleva William Kashtan
viikon vaihtoossa.
Käytännössä se tai-koittaa, että
me kaikin työssä käyvät olemme
noin 4 kuukautta vuodessa halli­tuksen
taksvärkkäreitä — työssä
vain siitä ilosta, että saamme mak­saa
hallitukselle veroa!
Toisaalta, kuten mr Kashtan ai­van
oikein osoitti, suuret kaivos-ja
öljy^yhtiöt sekä osake- ja maa-keinottelijat
saavat vuosittain puo-,
li miljardia dollmia verovapaata
tuloa aikana, jolloin me tavalliset
virtaset maksamme jokaisesta ko­valla
työllä ansaitsemastamme dol­larista
32,1 senttiä veroa,
Jotakin on tässä ilmeisesti vias­sa
— Ja jotakin luulisi voitavan
tehdä sen hyväksi, että saataisiin
oikeutetumpi verotusmuoto, sekä
työtä kaikille jotka työtä haluavat
ja säädylliset elämänmahdollisuu-det
niin eläkeläisille kuin niillekin
jotka joutuvat sairauden, louk­kaantumisen
tai jonkun muun
oman kontrollinsa ulkopuolella
olevan syyn vuoksi työkyvyttö­miksi
.
Vanhojen puolueiden ehdokkaat,
jotka välttelevät keskusteluakin
kansakunnan edesisä olevista todel­lisista
pulmakysymyksistä, pitävät
joskus turvallisena laverrella jota­kin
siitä vaarasta, mitä ilman ja
vosistöjemmc saastutus tälle maal­le
aiheuttavat
Käytännöllisenä esunerkkinä sii­tä
kuinka katteettomia nämä pu­heet
ilman ja veden saastutuksesta
ovat, saadaan täältä Sudburyssa,
Paris-kadun varrelta, missä on
kuukausikaupalla t^btjty suurta
maanalaista viemäriä ttim«)omaan
siinä mielessä, että No.K69 maan­tien
ja Paris-kadun kulmauksessa
olevat likaiset pintavedet voidaan
laskea Trout- «li Nepahwin-Jär-veen,
minkä vesi on täbän men­nessä
väestön ankarien ponniste­lujen
avulla saatu pidettyä^saas-tuttamattomana.
Vanhojen puolueiden hallinta-kauden
alajsuudessa on saastutettu
hälyttävässä määrässä veslstöjäm-me
ja ilmaa aivan samalla tavalla
kuin on turmeltu tuhansien ihmis­ten
onni ja elämäkin vain sen hy­väksi,
että jotkut etuoikeutetussa
asemassa olevat piirit rikastuisivat
seurauksista välittämättä kansan
ja maan luonnonresurssien kus­tannuksella.
Joka haluaa tällaisen komennon
jatkumista, hän äänestää tietenkin
jompaa kumpaa vanhaa puoluetta
kesäkuun 25 päivän, vaaleissa.
Me muut, jotka emme ole itse-suggestion
vallassa tulleet siihen
harhauskoon, ettei mitään voi mu­ka
olla nykyistä paremmin, äänes­tämme
työväenehdokkalta nimen­omaan
muutosten ja parannusten
saavuttamiseksi, — Känsäkoura.