Vapaus, September 6, 1958

              Sivu 2 Lauantaina, syysk. 6 p., — Saturday, Sept. 6, 1958
VAPAUS
(UBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed
Nov. 6, 1917. Authorized
as second class maU by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-
Ushed thrice we€kly: Tuesdays,
T h u r ^ y s and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd.. at 100-102
Elm St. W.. Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Qfflce OS. 4-4264;
Editoria! Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. MaUing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
Translatlon free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Suolaa verihaavaan
Tavallisille canadalaisille jostakin käsittämättömästä
syystä Canadan kansalliseen näyttelyyn raahataan sekä oh­jelman
esittäjiä että murheellisia juhlapuheiden pitäjiä Yh­dysvaltain
puolalta. "Kansalliseen" näjrttelyymme ei miten­kään
kelpaa oman maamme näyttelijät, laulajat, tanssijat —
eikä .puhujatkaan.
Yksi tällainen "kaukaa" tuotu vieras, Yhdysvaltain maa­taloussihteeri
Ezra Taft Benson, jutteli Kansallisessa näytte­lyssämme
sanomalehtimiehille viime keskiviikkona jotakin
sellaista, mikä on verrattavissa siihen jos hierotaan suolaa
verihaavaan.
Canadassa on protestoitu voimakkaasti sen johdosta kun
Yhdysvallat on dumpingiohjelmallaan valloittanut Canadan
perinteellisiä maatalousmarkkinoita. "Lahjoittamalla" maa­taloustuotteita,
erikoisesti vehnää tarvitseville maille sillä
ehdolla, että he tekevät varsinaiset vehnäostoksensa Yhdys­valloista
ja vain sieltä, Yhdysvallat on valloittanut meiltä
paljon vanhoja maatalousmarkkinoita. Seurauksena on, että
Canadan meijerituotteet, vehnä ja muut maatalous-tuotteet
seisovat varastoissa myymättöminä.
Mutta sen sijaan, että olisi luvannut huomioida canada-laisten
protestit tässä asiassa. Yhdysvaltain'maataloussihteeri
Benson sanoi nyt, että meidän tulisi muka kansakuntana olla
kiitollisia siitä, että Yhdysvallat on sivuuttanut maatalous-tuotteemme
jo monilta markkinoilta ja tulee edelleenkin
nykyistä dumpingiohjelmaansa seuraten sivuuttamaan.
Mr. Benson ei yrittänytkään kieltää sitä, etteikö Yhdys­valtain
dumpingiohjelma ole ollut turmiollinen Canadan
maataloustuotannolle. Vaikenemalla kokonaan tästä puo­lesta-
hän asiallisesti myönsi, että Canadalla on tässä- valitta­misen
aihetta.
Mutta "pitkän tähtäimen" ohjelmana- Yhdysvaltain dum-pingi
on kuitenkin eduksi Canadallekin, selitti mr. Benson
samalla tavalla kuin sielunvihollinen selittää raamattua.
Hänen meriselityksensä mukaan Aasian ja Afrikan kan­soja
on "opetettava" syömään — erikoisesti on opetettava
syömään vehnää. Kun Yhdysvallat vie dumpingiohjelmansa
perusteella vehnää Aasian visseille nälkäisille kansoille, ne
tottuvat vehnäleipään ja siten niistä tulee vakituisia vehnän
ostajia, sanoi mr. Benson.
Me tavalliset kansalaiset tiedämme, että ihmisille ei tar­vitse
erityisesti syömisen taitoa "opettaa". Se taito osataan
muutenkin —'• jos on vain mitä pannaan hampaitten rakoon.
Mutta olettaen väitöksen vuoksi, että mr. Bensonin selitys
pitäisi paikkansa — jotta siirto- ja puolisiirtomaaorjuudessa
olevien maiden kansat tulevat tottumuksen perusteella veh­nän
ostajiksi, meille jää sittenkin selittämättä Canadan koh­dalta
eräs pikkuseikka. "Totuttaako" Yhdysvallat dumpin-gillaan
esimerkiksi Japanin kansaa syömään amerikkalaista,
vaiko canadalaista vehnää?
Tähänastiset kokemukset nimittäin osoittavat, että Yh­dysvallat
ei vain "opeta", vaan vaatii tiukasti, että sen
''lahjavehnää" syövien ihmisten täytyy tehdä maataloustuot-teideh
ostoksensa vain Yhdysvalloista, eikä mistään muualta.
Tältä tosipohjalta katsoen mr. Bensonin "selitys" on pahem­paakin
kuin suolan hieromista verihaavaan.
Oikeutta r a u t a t i e l ä i s i l le
Vastustaessaan työläistensä kohtuullisia palkkavaati­muksia
ja jarruttaessaan jopa sovittelulautakunnan päätök­sen
toteuttamista, molemmat rautatieyhtiömme, CNR ja CPR
ovat esittäneet yhteisen vaatimuksen rahtimaksujen korot­tamiseksi
20 prosentilla.
Jllautatieyhtiöiden tarkoitus on ilmeisesti mobilisoida in­flaatiota
pelkäävän "suuren yleisön" puolelleen rahtimaksu-jen.
kprottamisvaatimuksen avulla ja samalla kiskoa kulutta-jäyleisöltä
entistä suurempia voittoja.
-Kuinka epäoikeutettu tämä rautatieyhtiöiden^rahtimak-sujen
korottamisvaatimus on se näkyy mm. seuraavasta.
^Kysymys on niiden rautatieläisten palkoista, jotka eivät
välittömästi osallistu junien käynnissäpitoon — siis huolto­ja
asematyöläisten palkoista. Keskimääräinen palkka on $1.63
tunnilta — mutta esimerkiksi kansallisesti omistetun CNR:n
presidentti Donald Gordon, joka vastustaa jyrkästi työläisten
palkkojen korottaamistä, nauttii itse $75,000 vuosipalkkaa.
Jos CNR ei voi maksaa työläisilleen nykyoloissa $1.63 parem­paa
tuntipalkkaa, niin silloin ei liioin kannata mr. Gordonille
maksaa $75,000 vuosipalkkaa.
Sovittelulautakunnan enemmistöraportti suosittelee ko.
rautatietyöläisille 14 sentin palkankorotusta tunnilta, työläis­ten
vaatiessa alunperin 35 sentin korotusta. Rautatietyöläiset
ovat kuitenkin "yhteishyvän" nimissä hyväksyneet tämän
vaatimattoman palkankorotuksen, mutta kuten sanottu, kum­matkin
rautatieyhtiöt vastustavat sitä ja esittävät nyt puo­lestaan
vaatimuksen, että rahtimaksuja korotettaisiin 20-pro-senttlsesti,
mikä antaisi rautatieyhtiöille $60,000,000 lisätulot
vuodessa, jotavastoin yhtiöiden omienkin lausuntojen mukaan
sovittelulautakunnan suosittelema 14 sentin palkankorotus
aiheuttaisi yhtiöille vain $38,000,000 vuosimenot. Mutta, selit­tävät
yhtiöt, rahtimaksuja on korotettava siltä varalta, jos
joudutaan korottamaan myös junamiesten, veturinkuljettar..
jien, lämmittäjien, ja konduktöörien palkkoja — ikäänkuin
kukaan voisi hypätä uimaan ennen uimapaikan rannalle
tuloa!
Erittäin mielenkiintoinen seikka tässä yhteydessä on se,
että vaikka rautatieyhtiöille annettaisin 20 prosentin korotus
rahtimaksujen suhteen, niin ne eivät sittenkään lupaa nou-^
dattaa sovittelulautakunnan suositusta palkankorotusten suh- >
teen.
CNR:n presidentti, mr. Gordon selitti sanomalehtimie­hille,
että jos rahtimaksuja korotetaan, kuten nyt vaaditaan,
silloin yhtiöt voivat harkita uudelleen palkankorotusvaati­musta
sovittelulautakunnan enemmistö- ja vähemmistörapor-tin
suositusten yhteispohjalta. Kuten tiedetään, sovittelu­lautakunnan
puheenjohtaja ja union edustaja suosittelevat
enenunistöraportissaan 14 sentin palkankorotusta, mutta so­vittelulautakunnan
työnantajan edustaja yksinäisessä vähem-mistöraportissaan
suosittelee palkkojen ennalleen pitämistä.
Mr. Gordonin lausunnosta siis näkyy, että tarkoitus on edel-
U5A:n suuri päivä­lehti
diplomaatin
omistamana
^ e w York. — Amerikkalainen fi-nanssimies
John Hay Whitney, Yh­dysvaltain
Lontoon suurlähettiläs,
on saanut haltuunsa New York He­rald
Tribunen ja myös sen Parii­sin
painoksen osake-enemmistön, i l ­moitettiin
New Yorkista torstai-il-tana.
Lehden johtokunnan puheenjoh­taja
ja julkaisija Ogden Reid mai-nitsijkuitenkin,
että hänellä ja hä­nen
perheellään on huomattavia
etuja valvottavanaan lehdessä ja
hän jatkaa toimintaansa vastuussa
olevana julkaisijana. Whitney jat­kaa
toimintaansa Lontoossa tammi­kuun
19 päivään vuonna 1961, jol­loin
hänen virka-aikansa päättyy.
Sitten hän omistautuu yksin lehdol­leen.
New York Heraldin perusti
117 vuotta sitten Horace Greeley,
joka sitten hankki New York Tri­bunen
ja yhdisti lehdet. New York
Herald Tribunen päivittäinen pai­nos
on 326,000 kappaletta.
Katselin Canadaa ja kävin niillä suurjuhlilla
"Kauppasotaa"
Englannissa
Lontoo. — Englannin suurpankit
ja vähittäismaksujärjestelmää käyt­tävät
liikkeet ryhtyivät taistelemaan
niistä 500 milj. punnasta, jotka eng­lantilaiset
käyttävät vähittäismaksui-hin.
Suuri liikepankki Midland Bank
otti käytäntöön uuden lainajärjestel­män,
jonka mukaan jokainen pan­kissa
tilin omistava voi saada takuit­ta
500 punnan lainan 5% tn korolla.
Westminster Bank noudatti nopeasti
esimerkkiä, ja kun muut kolme suur­ta
liikepankkia — Barcleys, Lloyds
ja National Provincial . — alkoivat
vakavasti hrakitä äöafe^ päättivät
johtavat vähittäismaksuliikkeet ryh­tyä
vastavetoon.
Lontoossa ja Pohjois-Englannissa
700 myymälää omistava Drapery
Stores, jonka vuosivaihto on 25 milj.
puntaa, alensi vähittäismaksukorkon-sa
viidestä prosentista 3"-i prosent­tiin.
Kaksitoista muuta .suurta vä-hittäismaksuliikettä
harkitsee saman­laista
toimenpidettä., .
Taistelun vaikutukset ovat jo
nähtävissä Lontoon pörssissä. Mid­land
Bankin osakkeet' nousivat yli 2
shillingillä. Muidenkin pankkien
osakkeet kohosivat, mutta vähittäis-maksuliikkeiden
osakkeet laskivat
jopa 4ii shillingillä.
— Noteerata tafkoittäa' merkitä
muistiin, panna kirjaah. — Notee­raus,
hinnan määrääminen (esim.
pörssisiä»; hinta.- •
LPP vaatii USAn intervention lopetta­mista
Kiinan sisäisiin asioihin
Toronto, Ont. — . L P P : n (Canadan
kommunistisen puolueen) kansalli­sen
keskuskomitean kolniipäiväises-tä
kokouksesta lähetettiin maanan­taina
pääministeri John Diefenba-kerille
sähke, missä tuomitaan Yh­dysvaltain
asevoimien interventio
Kiinan sisäisiin asioihin, vaaditaan
Kiinan kansantasavallan tunnusta­mista
sekä Kiinan laillisten oikeu.k-
'sien palauttamista YK:ssa.
Pääministeri Diefenbakerille lä­hetetyssä
sähkeessä sanotaan: "Ala­huoneemme
antaisi suuren panok-mentä
mailia, niin saavutaan Ma-nitoban
rajalle. Raja niin ikään on
sydänmaalla, että mitään huomat­tavaa
muutosta ei tapahdu. Tosin
maantien vieressä olevissa tauluis­sa
lausutaan vieraat tervetulleeksi
Manitobaan. Ja tämä olikin en­simmäinen
kerta kun tämän kir­joittaja
on Ontariosta poistunut
yli kolmenkymmenen yuoden ajal­la.
Paljon on asioita sillä ajalla ta­pahtunut.
Ei ollut autoja kuin ni-mekkäämmillä
henkilöillä, on tul­lut
puhuvat elokuvat, radiot ja TV
ynnä valtiolliset verot, sekä viinaa
ja olutta myydään aivan "Holseeni-kaupalla."
Manitoban maakunta on sellai­nen
alue tässä suuressa Canadan
maassa, että sinne eivät suomalai­set
ole suuremmalla joukolla py­sähtyneet
yhteen paikkaan, mutta
kuitenkin tiedetään ka»;salaisiam-me
sielläkin olevan useammassa
eri paikassa. Niinpä monimutkais­ten
teiden ja karttojen huolellisen
tutkimisen perästä osuimme Pointe
du B o i i nimiseen kylään. Tässä ky­lässä
sijaitsee yksi niistä monista
sähkövoimalaitoksista, joita omis­taa
Winnipegin kaupunki. Ja tä­män
sähkövoiman avulla siellä ele­täänkin,
noin ulospäin nähtynä ko­kolailla
loisteliasta elämää.
Tässä' kylässä on jo pitemmäfi ai­kaa
asustaneet minun nuoruustut-tavani,
melkeinpä lapsuuden ieik-kitovent
Tilda ja Arvi Maki, jotka
elävät siellä takamailla rauhallista,
mutta nykyaikaista suuresta maail­masta
eristettyä elämää, koska
kauppalassa ci ole väkijuomien
myyntikiiuppaa eikä poliisilaitosta
ja lehmätkin ovat sieltä hävinneet
sukupuuttoon.
Tääim nämä "perukkalaiset" ot­tivat
meidät kaukaiset vieraat i.vo-sylin
vastaan ja saattoivat meidät
heille rakkaaksi käyneen kctikyn-nyksen
ylitse. Täällä saimme naut­tia
talon vieraanvaraisuudesta ja
tuttavuudesta, joka oli alkuisin
vuosikymmenien takaa, sillä muis­tissamme
olivat vielä ne kujat, jois­sa
avojalkaisina paitaressuina
juoksentelimme ja sairastimme
jalkojen sierettymistä, jota "varik­sensaappaiksi"
kansa kutsui. Ensi­tunnelmaa
täydensi vielä se, että
Arvi lämmitti heidän kotisaunansa,
jo.ssa saimme puhdistaa matkato-muista
kehomme. Ajattelen, että
tällaiset suomalaiset saavatkin vie­railleen
lämpimän vastaanoton,
j o i l la on sauna. Tuona iltana ja
sita seuraavina vierailupäivien ai­kana
tuntui kuin olisimme kään­nellyt
elämänkirjaamme sen alku-lehdiltä
saakka. Niiden sivuilta
saimme huomata niin iloisia kuin
surullisiakin tapahtumia.
Pointe du Boisissa asuu useita
suomalaisia perheitä, jotka ovat
tehneet työtä tälle sähkökomppn-nialle
vuosikymmeniä. Näistä toi­set
nauttivat jo yhtiön tarjoainas
ta vanhuudeneläkkeestä pitkän päi­vätyön
tehtyään ja tällaisen "olo­neuvoksen"
arvon on .saavuttanut
myöskin Daavid Udd, joka terveyt-sen
rauhan ja ekonomiamme elvyt- tä uhkuvan ja tarmokkaan emän-tämisen
hyväksi jos se tunnustaisi | tänsä kanssa asuu heidän omassa,
Kiinan kansantasavallan sekä ryh- i tilavassa kodissaan, mikä on raken-tyisi
tukemaan Taiwanin liittämistä nettu tuon mahtavan, järveä muis-
South Porcupine, — Siinä juhla­humussa
ajattelin katsella tätä Ca­nadaa
vähän laajemmalta ja niin
lähdin joukkoni kanssa jo viikkoa
aikaisemmin kohti Port Arthuria.
Kuten jokainen matkamies käsit­tää,
nämä taipaleet ovat pitkät,
jossa saa sytyttää tupakkansa usei­ta
kertoja ja miettiä sitä Sakari
Pälsin- lausuntoa Canadasta, että
tämä on "suuri, kaunis ja ruma
maa".
Vielä tällä kertaa ei kulje läpi
mantereen kuin yksi valtatie, joka
on numero 11. Se alkaa Ontario-järvestä
vähän alapuolelta Union
asemaa Torontossa ja päättyy Ni-pigonin
kauniiseen kauppalaan
Läns-Ontariossa. Ajattelen, että tä­mä
on pisin yhtämittainen tie On­tarion
maakunnassa.
Cochranesta länteen alkaa niin
kutsuttu savialue joka ulottuu ai­na
Hearstin takapuolelle saakka.
Siis alue on pitkä ja leveyttä tus­kin
kukaan tietää. Tämä alue jou­tui
erikoisen huomion kohteeksi
sen kaikkien muistissa olevan Tal­visodan
aikana. Siihen aikaan oli
Cochranessa Karstulassa syntynyt
kunnallislautakunnan esimies, jota
suomalaiset koolasivat "majuriksi".
Hän oli edesmennyt mr. A. I.
Wicks, joka samalla oli pääjohtaja
huomattavasra puuta\»flrayhtiössä.
Hänen mieleensä oli juolahtanut
ajatus, että ruvettaisiin kuljetta­maan
Suomesta suomalaisia jouk­komitassa
tälle alueelle maanvil­jelijöiksi,
mutta toiset valtuuston
jäsenet, jotka olivat Canadan rans­kalaisia,
panivat tälle aloitteelle
jyrisevän vastalauseen, sillä omis­ta
kokemuksistaan he tiesivät, että
sillä alueella ei voi kunnolleen ela­tustaan
hankkia. Tästä syystä ker­rottiin
valtuuston kokouksien muo­dostuneen
hyvin myrskyisiksi, että
ne muistuttivat Italian valtiopäi­vien
istuntoja, joissa joskus on pu­huttu
aivan käsivoimin. Niin jäi
tämä savialue ilman suomalaista
asutusta ja ehkä pysyykin vielä pi­temmän
aikaa.
Tällaista harvan asuttua seutua
on vielä Pohjois-Ontario, mutta vie­lä
harvemmin asuttua on alue Port
Arthurin ja Winnipegin välillä.
Tuolla 450 mailia käsittävällä tai­paleella
on tuskin kuin kak-ii huo­mattavampaa
asutuskeskusta, Ke-nora,
joka on viimeinen kaupunki
Ontarion puolella, on tosin luonton­sa
puolesta erikoisen kaunis, mikä
sinänsä houkuttelee tuhansia kesä­vieraita
noille saniaisille rannoille
ja järvien saariin, jotka ovat kau­niita
kuin postikorttikuvat. Tämä
paikkakunta muistuttaakin Niaga­ran
seutuja, johon matkustaa vuo­sittain
paljon kuherruskuukausien
viettäjiä y.m. koroillaan eläjiä.
Kenorasta vielä kolmisenkym-sallista
rikkautta täällä uudessa
kotimaassaan. Kiitos kaikesta, tu­lemme
muistamaan teitä kauan ai­kaa.
Täältä sivukylästä teimme mat­kan
sinne maakunnan pääkaupun­k
i i n Winnipegiin. Tämä kaupunki
on jo tasaisella preeriata muistut­tavalla
maalla ja tästähän se al­kaakin
Canadan vilja-alue. Viljan
ylituotannosta on puhuttu - niin
paljon, että se on kaikkien aikaan­sa
seuraavien ihmisten tiedossa.
Sille on etsitty markkinoita oikein
valtion mahdilla ja ostajiakin olisi,
mutta ei tahdo olla sitä "maan-tekevää",
koska Canadasta ei saa
viljaa kuten vanhanmaan kunnan-makasiinista
velkakaupalla.
Winnipeg on tyypillinen canada-lainen
kaupunki, jonka~liikekadut
ovat paljon tilavammat kuin esi­merkiksi
Toronton ja suuret tava­ratalot
tarjoavat väestölle mainion
talla näytti olevan erikoista, joka-päiväisestä.
elämästä poikkeavaa l i i ­kehtimistä.
Tervehdyksiä vaihdet­t
i in jatkuvasti ja siinä tapasivat
tuttavat toisensa toiset ehkä vuosi­kymmenien
perästä. Siinä arvostel­t
i in ulkokuorien muuttumista, toi­sia
nämä elämän vuodet ovat pai­naneet
raskaamminen ja ulkonai­nen
asummekin on sen mukainen,
niutta kajkki olemme eläneet omaa
elämäämme, toiset paremmin, toi­set
heikommin. Mutta yhteistä
meille kaikille oli se, että työn
lähtemättömät merkit on jokaisel­la,
ja cilä elon ruoska on meihin
kaikkiin sattunut ja sen siiinan-iskut
ovat jättäneet lähtemättömät
jälkensä.
Siinä heti ilmestyi eteeni enti­siä
pohjoisen poikia, kuten Siljan­der,
Jalmar Lehto, Alarik Laine,
Matti Maki, jonka kanssa näyt­telin
ensimmäisessä näytelmässä
oslotilan, koska tavaraa on näyt- tässä maassa ollessani, nuoruuden-teillä
aina englantilaisista autoista tuttavani Fred Aho sekä reipas ja
lähtien, joita on sijoitettu useam­malle
lattialle aina ylimpiin Kei--
sanavalmis Laurilan Topi, Vilj.'>m
Berglund, Rasanen ym. Port Art-roksiin
saakka. Eatonin tavaratalo; hurin miehiä (naisia ei vielä tässä
on avattu siellä vuonna 1905 ja i vaihee.ssa ollut paljon näkyvissä).
Hudson Bay on tunnettu aina met- Joukossa oli tuttavani Emil Rak-säläisajoilta
alkaen, jolloin kanoo- kola Soostafpoka on vielä liuii-tilla
tehtiin pisimmät reissut sisä- j kaampia fciiehiä tanssilattialla.
maahan.
Muuten kaupungin johto näyttää
siellä seuranneen aikaansa kiin­teästi
ja vaalineen väestön huvitte­lu-
ja ajan vietetoimintaa, koska on
rakennettu useita puistoja, joita
hoidetaan ja pidetään jatkuvasti
katselemisen arvoisina. Kävimme
niistä yhdessä, joka on ehkä suu­rin,
käsittäen toistatuhatta eekke-vaikka
ikä lähenteleekin kuutta
kymmentä, samoin tuttavani Antti
Hietala Torontosta. Hänellä on ve­rissä
niin kutsuttu "Real Estate-bisnes"
ja oli jo katsellut minulle­kin
asunnon. Muuten Antti kertoi
luopuneen tupakkalakosta ja oman
kertomansa mukaan hän olikin ol­lut
enemmän kannatuslakossa.
Mutta kuka on tuo pitkänsutjak-siTÄiiniiiiiiiiiniiii
JA
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHIIIIIIITÄTÄ
P O L I T I I K K AA
Eräs poliitikko oli hyväksynyt
kutsun saapua nudistien päivSlIi-sille
((tämä tapahtui Ruotsissa).
Seuraavana päivänä hän kuvaili ko­kemuksiaan:
"He olivat hyvin perusteellisia.
Jopa hovimestarikin, joka avasi
oven, oli täysin alaston."
"Mutta jollei hänellä ollut virka-kapukua,
niin kuinka voitte tietää,
e t t ä hän oli hovimestari?"
"No", myönsi poliitikko, "ei hän
ainakaan ollut talon tytär."
T E R V E T U L L U T
Mies oli lähdössä kesälomalle ja
tahtoi ottaa koiransa mukaan. Hän
kirjoitti hotelliin ja tiedusteli otet-taisiinko
heidät molemmat siellä
vastaan. Hotellin johtaja vastasi:
"Olen ollut tässä ammatissa kol­mekymmentä
vuotta eikä yksikään
koira ole vielä pyrkinyt tänne hu­malaisena.
Koskaan koira ei ole
polttanut savukkeilla reikiä vuode­vaatteisiin
eikä vienyt mukanaan
hotellin pyyhe- ja lautasliinoja.
Koskdan koira ei ole kirjoittanut
väärää nimeä vieraskirjaan eikä l i ­vistänyt
maksamatta. Tietenkin
koiranne on tervetullut.
"J.K. — Jos koiranne menee ta­kuuseen
teistä, olette tekin terve­tullut."
äidinmaahan. Kiinaan ja sen hyväk- tuttavan joen äyräälle. David on
leen "tinkiä" sovittelulauta­kunnan
suosittelemasta pal­kankorotuksesta,
vaikka rauta­tieyhtiöt
saisivat nyt pyytä­mänsä
rahtimaksujen korotuk­sen.
Tunnettu- tosiasia tietenkin
on, että maamme rautatietyö-läisten
palkat ovat jääneet vii-meksikuluneitten
vuosien aika­na
syviin kuoppiin. Tämä ta­pahtui
ns. "hyvänä" aikana,
jolloin rautatiet kahmivat ra­haa
kuin heinää. Jos rautatei­den
tulot ovat nyt hieman vä­hentyneet
vallitsevan talous­kriisin
johdosta, jossa työläisil­lä
ei ole osaa eikä arpaa, ja'jos
se vaatii menojen supistamista,
niin nyt on osakkeenomistajain
uhrautumisvuoro. Vähennettä­köön
osakkeenomistajain suu­rista
voitoista ja vesitetyn pää­oman
suurista korkomenoista,
mutta rautatietyöläisetkin ovat.
ansainneet säädyllisen toimeen­tulomahdollisuuden
maassam­me.
Kaikki hyvää tarkoittavat
canadalaiset vaativat rautatie­yhtiöitä
maksamaan työläisil­leen
sovittelulautakunnan suo­sitteleman
14 sentin palkanko­rotuksen
tunnilta. Samalla
vastustetaan jyrkästi yhtiöiden
rahtimaksujen korottamisvaa-timusta
— sillä rautatieyhtiöt
voivat suostua tähän •vaati­mattomaan
palkankorotukseen
ilman sitäkin.
symistä Y K i n jäsenyyteen". Edel- i myöskin omalta vaatimattomalta
leen korostetaan, että Kiinan tun- j osaltaan rikastuttanut suomalaistan
nustamisella "olisi tärkeä vaikutus kulttuurielämää, kirjoittanut aika
laajakantoisen kaupankäynnin ke-
' liepeiltä — monivuotinen vieras jo
kymmeniltä Canadan suomalaisten
kulttuurijuhlilta. Matti on syntyi­sin
Laihialta ja on niitä nuukia
laihialaisia, mutta on poikkeus tur­hasta
nuukuudesta. Hän kulkee
j u h l i l l a pitkien matkojen takaa ei-
I kä käytä lainasaappaita ja ihmet-
! telee kuinka ihmiset vanhemmalla
I puolella ikäänsä tulevat niin "ita-
' r i k s i " että eivät raaski j u h l i l l a käy-
; dä. Muuten Matti kertoi entisestä
i Cobaltin elämästä ja järjestötoi­minnasta
siellä ja näissä Matin ju-
[ tuissa ilmeni sellaista, jota minä-
I kään en ole aikaisemmin kuullut.
; Hän kertoi et^ osastossa opetet­tiin
Suomesta tulleita lukemaan ja
, kirjoittamaan.^''Siihen aikaan Suo-ajoin
lehdillemme uutisia, kerto-hittämisessä
Canadan ja Kiinan vä- muksia sekä runoja joita Liekki
^'^'ä". : on julkaissut useita. Mutta kaikii^ta
Samassa yhteydessä hyväksyttiin i suurimman huomion sai osakseen 1 viettopaikkaa ja helteisen kuuman
Yhdysvaltain presidentti Eisenho- täällä Pohjoisessa Davidin kirjoit-j päivän jälkeen saavuimme tuolle
werille ja Alabaman kuv.ernööii | i^ma melodraama "Piittarinsjksy", j kuuluisalle Bay kadulle, jossa suo-
Folsomille osoitettu sähkösanoma- n^i^ä näyttelijä Heikki Päätalon \ malais»', ovat kuluttaneet saappai-rinalaa
maata. Siellä on laajat kuk- { ka mies tuolla? Jaa, sehän on Matti
kiennäyttelyalueet, joita hoidetaan , K l i p p i , Spennerista New Yorkin
asiantuntemuksella, sekä monipuo­linen
eläimistö Alaskan ruskeista
karhuista Pohjois-Amerikan puh-veleihin
ja hirviin asti ja joiden
ympärillä kiehuu suuret syöpäläis­ten
laumat cina täistä lähtien.
Kävimme yhdellä kaupungin
hautausmaalla, jossa eräs nuoruus-män
ilta-auringon heittäessä viime
tuttavani lepää ikiuntaan, lämpi-säteitään
näiden vainajien lepopai­kan
ylitse. Sain lukea graniittisesta
muistokivestä: "Tässä lepää Her­man
Hyvönen". Mieltäni vaivasi
kaukaa menneisyyden muisto, että
hänkin oli yksi luokkamme asemaa
ymmärtävä poika, joka vakavan
taudin murtamana joutui jättä­mään
elämäntehtävänsä. Samalla
loin silmäyksen yli kalmiston. Täl­löin
saatoin huomata sen toisella
laidalla olevan ehkä tuhansia pie­niä
valkoisia muistomerkkejä, jot­ka
on pystytetty sodassa kaatunei­den
kaupungin poikien muistoksi.
Suuret ovat ne lunnaat, jotka l ä -1
mäkin paikkakunta on joutunut an­tamaan
sodan Molokille. Näissä va- j
kavissa mietteissä siirrymme illan;
pimentyessä kaupunkiin, missä ih-!
miset iloitsevat, surevat ja unhoit- j
tavat.
Winnipegin kaupunki on erikoi­sesti
valaistu kaikkina vuodenaikoi­na.
Sen pääkadulla saattaa loistaa
kymmeniätuhansia sähkölamppuja,
että tuskin mikään toinen kaupun­ki
vetää tälle vertoja koko maassa.
Viimeisenä vierailuni iltana en
tahtonut saadalUnta, koska mielee­ni
tuli edessä olevat vuorokaudet,
joiden aikana pidetään Port Art­hurissa
ne suurella joukkojen työl­lä
valmistetut kansan juhlat. Niin­pä
seuraavana aamuna käänsimme
kulkumme kohden tuota juhlien
mesta vielä saapui aivan lukutai­dottomia
kansalaisia. Näitä seikk-D-ja
kunajattelee, niin täytyy myön­tää,
että suuren työn on järjestöm­me
tehnyt kaikella kulttuurin alal­la
ja että alkuraivaajat ovat jättä­neet
jälkeensä "Matti-vaarin testa­mentin".
Yhtäkkiä ilmestyy siihen haalin
edustalle hyvin voimakkaan näköi­nen
pariskunta. He ovat mrs. ja
Kalle Karjala, Montanan valtiosta,
jotka ovat myöskin ohjanneet kul­kunsa
näille Canadan suomalaisten,
suurjuhlille. He ovat syntyisin siel­tä
"Taka-Kainuusta" ja saapuneet
valtoihin vuosisadan vaihteessa,
raivanneet laajat maa-alat viljelyk­selle
ja kasvattaneet karjaa tuolla
villillä lännellä, missä pojat pitä­vät
huolta tilasta, mutta navetan
tuoksu vetää kuitenkin heidät tal­veksi
kotinurkille. Kovasti kertoi­vat
tykkäävänsä eanadalaisten juh-
(Jatkuu 4:llä sivulla)
protesti, missä sanotaan:
"Labor-Progressive puolue on tyr­mistynyt
siitä kun Alabaman oi­keuslaitos
tuomitsi James-Wilson-nimisen
neekerin kuolemaan syytet­tynä
siitä, että hän on varastanut
eräältä valkoihoiselta naiselta $1.-
95. Jos tämä julma tuomio pan­naan
täytäntöön, se on laillinen i .
lynkkaus Alabaman Valkoihoisten
toimesta. Me pyydämme teitä he-tikohtaisesti
sekaantumaan asiaan
antamalla hallituksen armahduksen
Wilsonille.
Keskuskomitean plenumin 3päi-väisessä
kokouksessa todettiin, että
L P P on selvitynyt revisionistien ai­heuttamasta
kriisistä ja ottanut jö
huomattavia edistysaskeleita:-
Tärkeimpinä keskustelun aiheina
oli taistelu jatkuvaa talouskriisiä
vastaan. Tämän asian edistämisek­si
hyväksyttiin laajahko päätöslau­selma
"Puoluetyö kansalli-sen itse­näisyyden
puolesta ja talouskriisiä
vastaan".
Keskustelu puolueen kansallisen
puheenjohtajan Tim Buckin esittä­män
selväpiirteisen ja mielenkiin­toisen
raportin perusteella oli vil­kasta
ja itsearvostelumielessä hyvin
rakentavaa.
esittämänä oli suuressa arvossa. taan runsaasti viimeisen viiden-
Vierailimme vielä Lahden ja | kymmenen vuoden aikana.
Blummin perheissä, jotka myöskin
ovat rakentaneet itselleen omat ja
nykyaikaiset kodit ja luoneet kan-
Tällä kadulla sijaitsee kaksi suo­malaisten
nimissä olevaa canada­laista
työväen haalia, joiden edus-
HP
Keski-Idän kaksi piippuisena ongelmaria on lännen
imperialistien himoitsema öljy, ja toisaalta arabikan­sojen
nouseva kansallismielisyys, halu hallita itsenäi­sesti
omia alueitaan.
PÄIVÄN PAKINA
Ihmismetsästystä yöllä ja päivällä
Yhdistynyt Arabitasa­valta
ja Irak talous-yhtenäisyyteen
Dama.skos. — Yhdistyneen Arabi­tasavallan
Syyrian valtion lalousnii
nisleri Khalil Kallas ennusti viikon
alusta, että Yhdistynyt Arabita.sa-valta
ja Irak piakkoin allekirjoitta­vat
kauppa- ja maksu.sopimukscn.
Kallas sanoi, että toimenpide olisi
askel kohti taloudellista yhtenäi­syyttä.
Linnuilla ja muilla riistaeläimil­lä
yleensä on ainakin näissä sivis­tysmaissa
vissi rauhoitusaikansa.
Tolloin niitä~ei ole lupa häiritä,
ampumisesta puhumattakaan.
Ja metsästysaikanakin kielletään
tavallisesti riistan ampuminen au­ringonlaskun
jälkeen yöpimeän
ajaksi.
Mutta ihmispoloisia "metsäste­tään"
vielä herran vuonna 19.58 se­kä
yöllä että päivällä — ja ilmei­sesti
ilman mitään varmaa "rauhoi­tusaikaa".
Torstaiaamuinen radiouutinen an­toi
tästä asiasta uusimman esimer­kin.
Sen tiedonannon mukaan oli
brittiläisille annettu Kyprok.sen
saarella määräys ilman muuta ta­vattaessa
ampua kuoliaaksi EOKAn
vastarintaliikkeen jäsenet — mikä
tarkoittaa käytännössä, että britti­läisillä
on nyt Kyproksella hallituk­sensa
ukaasin mukaan "oikeus"
ampua kuoliaaksi "kaikki mikä
liikkuu", kuten sanotaan, ja sitten
selittää, että tapettu ihminen oli
EOKAn va.starintaliikken mies, nai­nen
tai lapsi!
Näin kauhistuttavaan tilantee­seen
on johtanut se kun Britan­nian
hallitus yrittää sotilaallisista
syistä pitää sitä saarta "strategise­na
tukiasemanaan", mistä käsin
voidaan järjestää hyökkäyksiä siir-tomaakansoja
vastaan, kuten ta­pahtui
esim. Suezin hyökkäyksen
yhteydessä.
Kaiken liikkuvaisen ampuminen
on vain askel eteenpäin siinä ter­rorissa,
mitä on ylläpidetty Kyp­roksen
saarella, Sanomalehtitieto-jen
mukaan Kyp4^fe»fella on jo
murhattu noin 400 ihmistä, joiden
ainoa "rikos" on se, että he ha­luavat
päästä vapaiksi ulkomaa­laisten
miehity.sjoukkojen mielival­lasta.
Suuri osa näistä Kyproksen
kreikkalaisista patriooteista on te­loitettu
"laillisesti", tapettu britti­läisten
sotilaiden tai poliisien toi;
me.sta, ammuttu "pettureina", jne.
Toista-sataa kreikkalaista on "tuo­mittu"
vastarintaliikkeeseen osal­listumisesta
vankilaan — mutta
sen lisäksi on keskitysleireillä pi­dätettynä
yli 2,000 kyprokselaista,
joita vastaan ei ole miehitysjouk­kojen
toimesta voitu nostaa mitään
syytettä? Heitä epäillään "vääristä
ajatuksista" eli siitä, että he ovat
myötämielisiä EOKAn vastarinta­liikettä
kohtaan — mutta viran­omaiset
eivät voi esittää mitään to­disteita
"rikollisista teoista" näitä
ihmisiä vastaan!
J a kuten sanottu, verenvuodatus­ta
ja terroria puolustetaan vain sil­lä,
että Britannia "tarvitsee Kyp­roksen
saarta strategisena tukiase­mana".
Millä moraalisella oikeudella B r i -
Keskitysleirit ovat täynnä näitä j t a n n i » yrittää väkivalloin pitää
hyvämaineisia saariasukkaita — ja hallussaan toisella puolen Euroo-lisää
leirejä rakennetaan ilman, et­tä
viranomaisten toimesta voitai­siin
mitään syytettä nostaa pidätet­tyjä
patriootteja vastaan.
Kun ihmisiä — kaikin puolin
kunniallisia kansalaisia raahataan
tällä tavoin joukkonjitassa keski­tysleirille,
niin silloin ei ole oi­keastaan
enää mitään kummallista
sekään, vaikka miehitysviranomai­set
antavat määräyksen ampua
kaikki liikkuvat.
Mutta asia erikseen on se, mihin
tällaisella terrorilla päästään.
Kaikki merkit viittaavat siihen,
ettei Kyproksen asukkaita saada
polvistumaan terrorin avulla. Totta
on, että Kyproksen vastarintaliik­keen
toimesta on useita kertoja an­nettu
ymmärtää; jotta se on val­mis
verileikin lopettamiseen kun­niallisella
ja oikeudenmukaisella
perusteella.
Mutta miehitysjoukot ovat aina
vetäneet näistä esityksistä sen il­meisesti
virheellisen johtopäätök­sen,
että heikentämällä verenvuo­datuksen
ja terrorin avulla vasta­rintaliikkeen
rivejä, brittiläiset saa­vat
sittenkin ylivaltansa säilytetyk­si
Kyprokset} saarella. j
pan mannerta olevaa Kyproksen
saarta, siitä ei hiiskahdetakaan. Ih­miskunnalle
pitäisi riittää se, että
tällainen hyökkäystukikohta on mu­ka
viei"aan maan miehitysjoukoille
"strategisesti" tarpeellinen ja sillä
siisti.
Mutta herran vuonna 1958 Kyp­roksen
saari on melko merkitykse­tön
"strategisena tukipaikkanakin"
— sillä sellainen tukipaikka, mitä
on pidettävä valloittajan hallussa
jatkuvan väkivallan ja terrorin
avulla, ei tiukan tullen auta mis­sään
muualla kuin intervention
järjestämisessä sellaisten liivintas-kukuninkaiden
puolesta kuin on
Jordanin kuningas Hussein — ja
kaikki asiantuntijat myöntävät jo,
ettei kuningas Husseiniakaan voida
enää pitää Kyprokselta käsin val­taistuimellaan.
Tuhannesti parempi siis olisi, et­tä
Kypros jätettäisiin Kyproksen
a.sukkaille". Joka tapauksessa ihmis­kunta
tulee kauhistuneena vastaan­ottamaan
tiedon siitä, että Kyprok­sen
asukkaita ruvetaan virallisesti
nyt summamutikassa ampumaan.
— Känsäkoura,