1958-09-06-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 Lauantaina, syysk. 6 p., — Saturday, Sept. 6, 1958 VAPAUS (UBEBTT) — Independent Labor Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed Nov. 6, 1917. Authorized as second class maU by the Post Office Department, Ottawa. Pub- Ushed thrice we€kly: Tuesdays, T h u r ^ y s and Saturdays by Vapaus Publishing Company Ltd.. at 100-102 Elm St. W.. Sudbury, Ont., Canada. Telephones: Bus. Qfflce OS. 4-4264; Editoria! Office OS. 4-4265. Manager E. Suksi. Editor W. Eklund. MaUing address: Box 69, Sudbury, Ontario. Advertising rates upon applicatlon. Translatlon free of charge. TILAUSHINNAT: Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75 3 kk. 2.25 Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30 Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75 Suolaa verihaavaan Tavallisille canadalaisille jostakin käsittämättömästä syystä Canadan kansalliseen näyttelyyn raahataan sekä ohjelman esittäjiä että murheellisia juhlapuheiden pitäjiä Yhdysvaltain puolalta. "Kansalliseen" näjrttelyymme ei mitenkään kelpaa oman maamme näyttelijät, laulajat, tanssijat — eikä .puhujatkaan. Yksi tällainen "kaukaa" tuotu vieras, Yhdysvaltain maataloussihteeri Ezra Taft Benson, jutteli Kansallisessa näyttelyssämme sanomalehtimiehille viime keskiviikkona jotakin sellaista, mikä on verrattavissa siihen jos hierotaan suolaa verihaavaan. Canadassa on protestoitu voimakkaasti sen johdosta kun Yhdysvallat on dumpingiohjelmallaan valloittanut Canadan perinteellisiä maatalousmarkkinoita. "Lahjoittamalla" maataloustuotteita, erikoisesti vehnää tarvitseville maille sillä ehdolla, että he tekevät varsinaiset vehnäostoksensa Yhdysvalloista ja vain sieltä, Yhdysvallat on valloittanut meiltä paljon vanhoja maatalousmarkkinoita. Seurauksena on, että Canadan meijerituotteet, vehnä ja muut maatalous-tuotteet seisovat varastoissa myymättöminä. Mutta sen sijaan, että olisi luvannut huomioida canada-laisten protestit tässä asiassa. Yhdysvaltain'maataloussihteeri Benson sanoi nyt, että meidän tulisi muka kansakuntana olla kiitollisia siitä, että Yhdysvallat on sivuuttanut maatalous-tuotteemme jo monilta markkinoilta ja tulee edelleenkin nykyistä dumpingiohjelmaansa seuraten sivuuttamaan. Mr. Benson ei yrittänytkään kieltää sitä, etteikö Yhdysvaltain dumpingiohjelma ole ollut turmiollinen Canadan maataloustuotannolle. Vaikenemalla kokonaan tästä puolesta- hän asiallisesti myönsi, että Canadalla on tässä- valittamisen aihetta. Mutta "pitkän tähtäimen" ohjelmana- Yhdysvaltain dum-pingi on kuitenkin eduksi Canadallekin, selitti mr. Benson samalla tavalla kuin sielunvihollinen selittää raamattua. Hänen meriselityksensä mukaan Aasian ja Afrikan kansoja on "opetettava" syömään — erikoisesti on opetettava syömään vehnää. Kun Yhdysvallat vie dumpingiohjelmansa perusteella vehnää Aasian visseille nälkäisille kansoille, ne tottuvat vehnäleipään ja siten niistä tulee vakituisia vehnän ostajia, sanoi mr. Benson. Me tavalliset kansalaiset tiedämme, että ihmisille ei tarvitse erityisesti syömisen taitoa "opettaa". Se taito osataan muutenkin —'• jos on vain mitä pannaan hampaitten rakoon. Mutta olettaen väitöksen vuoksi, että mr. Bensonin selitys pitäisi paikkansa — jotta siirto- ja puolisiirtomaaorjuudessa olevien maiden kansat tulevat tottumuksen perusteella vehnän ostajiksi, meille jää sittenkin selittämättä Canadan kohdalta eräs pikkuseikka. "Totuttaako" Yhdysvallat dumpin-gillaan esimerkiksi Japanin kansaa syömään amerikkalaista, vaiko canadalaista vehnää? Tähänastiset kokemukset nimittäin osoittavat, että Yhdysvallat ei vain "opeta", vaan vaatii tiukasti, että sen ''lahjavehnää" syövien ihmisten täytyy tehdä maataloustuot-teideh ostoksensa vain Yhdysvalloista, eikä mistään muualta. Tältä tosipohjalta katsoen mr. Bensonin "selitys" on pahempaakin kuin suolan hieromista verihaavaan. Oikeutta r a u t a t i e l ä i s i l le Vastustaessaan työläistensä kohtuullisia palkkavaatimuksia ja jarruttaessaan jopa sovittelulautakunnan päätöksen toteuttamista, molemmat rautatieyhtiömme, CNR ja CPR ovat esittäneet yhteisen vaatimuksen rahtimaksujen korottamiseksi 20 prosentilla. Jllautatieyhtiöiden tarkoitus on ilmeisesti mobilisoida inflaatiota pelkäävän "suuren yleisön" puolelleen rahtimaksu-jen. kprottamisvaatimuksen avulla ja samalla kiskoa kulutta-jäyleisöltä entistä suurempia voittoja. -Kuinka epäoikeutettu tämä rautatieyhtiöiden^rahtimak-sujen korottamisvaatimus on se näkyy mm. seuraavasta. ^Kysymys on niiden rautatieläisten palkoista, jotka eivät välittömästi osallistu junien käynnissäpitoon — siis huoltoja asematyöläisten palkoista. Keskimääräinen palkka on $1.63 tunnilta — mutta esimerkiksi kansallisesti omistetun CNR:n presidentti Donald Gordon, joka vastustaa jyrkästi työläisten palkkojen korottaamistä, nauttii itse $75,000 vuosipalkkaa. Jos CNR ei voi maksaa työläisilleen nykyoloissa $1.63 parempaa tuntipalkkaa, niin silloin ei liioin kannata mr. Gordonille maksaa $75,000 vuosipalkkaa. Sovittelulautakunnan enemmistöraportti suosittelee ko. rautatietyöläisille 14 sentin palkankorotusta tunnilta, työläisten vaatiessa alunperin 35 sentin korotusta. Rautatietyöläiset ovat kuitenkin "yhteishyvän" nimissä hyväksyneet tämän vaatimattoman palkankorotuksen, mutta kuten sanottu, kummatkin rautatieyhtiöt vastustavat sitä ja esittävät nyt puolestaan vaatimuksen, että rahtimaksuja korotettaisiin 20-pro-senttlsesti, mikä antaisi rautatieyhtiöille $60,000,000 lisätulot vuodessa, jotavastoin yhtiöiden omienkin lausuntojen mukaan sovittelulautakunnan suosittelema 14 sentin palkankorotus aiheuttaisi yhtiöille vain $38,000,000 vuosimenot. Mutta, selittävät yhtiöt, rahtimaksuja on korotettava siltä varalta, jos joudutaan korottamaan myös junamiesten, veturinkuljettar.. jien, lämmittäjien, ja konduktöörien palkkoja — ikäänkuin kukaan voisi hypätä uimaan ennen uimapaikan rannalle tuloa! Erittäin mielenkiintoinen seikka tässä yhteydessä on se, että vaikka rautatieyhtiöille annettaisin 20 prosentin korotus rahtimaksujen suhteen, niin ne eivät sittenkään lupaa nou-^ dattaa sovittelulautakunnan suositusta palkankorotusten suh- > teen. CNR:n presidentti, mr. Gordon selitti sanomalehtimiehille, että jos rahtimaksuja korotetaan, kuten nyt vaaditaan, silloin yhtiöt voivat harkita uudelleen palkankorotusvaatimusta sovittelulautakunnan enemmistö- ja vähemmistörapor-tin suositusten yhteispohjalta. Kuten tiedetään, sovittelulautakunnan puheenjohtaja ja union edustaja suosittelevat enenunistöraportissaan 14 sentin palkankorotusta, mutta sovittelulautakunnan työnantajan edustaja yksinäisessä vähem-mistöraportissaan suosittelee palkkojen ennalleen pitämistä. Mr. Gordonin lausunnosta siis näkyy, että tarkoitus on edel- U5A:n suuri päivälehti diplomaatin omistamana ^ e w York. — Amerikkalainen fi-nanssimies John Hay Whitney, Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläs, on saanut haltuunsa New York Herald Tribunen ja myös sen Pariisin painoksen osake-enemmistön, i l moitettiin New Yorkista torstai-il-tana. Lehden johtokunnan puheenjohtaja ja julkaisija Ogden Reid mai-nitsijkuitenkin, että hänellä ja hänen perheellään on huomattavia etuja valvottavanaan lehdessä ja hän jatkaa toimintaansa vastuussa olevana julkaisijana. Whitney jatkaa toimintaansa Lontoossa tammikuun 19 päivään vuonna 1961, jolloin hänen virka-aikansa päättyy. Sitten hän omistautuu yksin lehdolleen. New York Heraldin perusti 117 vuotta sitten Horace Greeley, joka sitten hankki New York Tribunen ja yhdisti lehdet. New York Herald Tribunen päivittäinen painos on 326,000 kappaletta. Katselin Canadaa ja kävin niillä suurjuhlilla "Kauppasotaa" Englannissa Lontoo. — Englannin suurpankit ja vähittäismaksujärjestelmää käyttävät liikkeet ryhtyivät taistelemaan niistä 500 milj. punnasta, jotka englantilaiset käyttävät vähittäismaksui-hin. Suuri liikepankki Midland Bank otti käytäntöön uuden lainajärjestelmän, jonka mukaan jokainen pankissa tilin omistava voi saada takuitta 500 punnan lainan 5% tn korolla. Westminster Bank noudatti nopeasti esimerkkiä, ja kun muut kolme suurta liikepankkia — Barcleys, Lloyds ja National Provincial . — alkoivat vakavasti hrakitä äöafe^ päättivät johtavat vähittäismaksuliikkeet ryhtyä vastavetoon. Lontoossa ja Pohjois-Englannissa 700 myymälää omistava Drapery Stores, jonka vuosivaihto on 25 milj. puntaa, alensi vähittäismaksukorkon-sa viidestä prosentista 3"-i prosenttiin. Kaksitoista muuta .suurta vä-hittäismaksuliikettä harkitsee samanlaista toimenpidettä., . Taistelun vaikutukset ovat jo nähtävissä Lontoon pörssissä. Midland Bankin osakkeet' nousivat yli 2 shillingillä. Muidenkin pankkien osakkeet kohosivat, mutta vähittäis-maksuliikkeiden osakkeet laskivat jopa 4ii shillingillä. — Noteerata tafkoittäa' merkitä muistiin, panna kirjaah. — Noteeraus, hinnan määrääminen (esim. pörssisiä»; hinta.- • LPP vaatii USAn intervention lopettamista Kiinan sisäisiin asioihin Toronto, Ont. — . L P P : n (Canadan kommunistisen puolueen) kansallisen keskuskomitean kolniipäiväises-tä kokouksesta lähetettiin maanantaina pääministeri John Diefenba-kerille sähke, missä tuomitaan Yhdysvaltain asevoimien interventio Kiinan sisäisiin asioihin, vaaditaan Kiinan kansantasavallan tunnustamista sekä Kiinan laillisten oikeu.k- 'sien palauttamista YK:ssa. Pääministeri Diefenbakerille lähetetyssä sähkeessä sanotaan: "Alahuoneemme antaisi suuren panok-mentä mailia, niin saavutaan Ma-nitoban rajalle. Raja niin ikään on sydänmaalla, että mitään huomattavaa muutosta ei tapahdu. Tosin maantien vieressä olevissa tauluissa lausutaan vieraat tervetulleeksi Manitobaan. Ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun tämän kirjoittaja on Ontariosta poistunut yli kolmenkymmenen yuoden ajalla. Paljon on asioita sillä ajalla tapahtunut. Ei ollut autoja kuin ni-mekkäämmillä henkilöillä, on tullut puhuvat elokuvat, radiot ja TV ynnä valtiolliset verot, sekä viinaa ja olutta myydään aivan "Holseeni-kaupalla." Manitoban maakunta on sellainen alue tässä suuressa Canadan maassa, että sinne eivät suomalaiset ole suuremmalla joukolla pysähtyneet yhteen paikkaan, mutta kuitenkin tiedetään ka»;salaisiam-me sielläkin olevan useammassa eri paikassa. Niinpä monimutkaisten teiden ja karttojen huolellisen tutkimisen perästä osuimme Pointe du B o i i nimiseen kylään. Tässä kylässä sijaitsee yksi niistä monista sähkövoimalaitoksista, joita omistaa Winnipegin kaupunki. Ja tämän sähkövoiman avulla siellä eletäänkin, noin ulospäin nähtynä kokolailla loisteliasta elämää. Tässä' kylässä on jo pitemmäfi aikaa asustaneet minun nuoruustut-tavani, melkeinpä lapsuuden ieik-kitovent Tilda ja Arvi Maki, jotka elävät siellä takamailla rauhallista, mutta nykyaikaista suuresta maailmasta eristettyä elämää, koska kauppalassa ci ole väkijuomien myyntikiiuppaa eikä poliisilaitosta ja lehmätkin ovat sieltä hävinneet sukupuuttoon. Tääim nämä "perukkalaiset" ottivat meidät kaukaiset vieraat i.vo-sylin vastaan ja saattoivat meidät heille rakkaaksi käyneen kctikyn-nyksen ylitse. Täällä saimme nauttia talon vieraanvaraisuudesta ja tuttavuudesta, joka oli alkuisin vuosikymmenien takaa, sillä muistissamme olivat vielä ne kujat, joissa avojalkaisina paitaressuina juoksentelimme ja sairastimme jalkojen sierettymistä, jota "variksensaappaiksi" kansa kutsui. Ensitunnelmaa täydensi vielä se, että Arvi lämmitti heidän kotisaunansa, jo.ssa saimme puhdistaa matkato-muista kehomme. Ajattelen, että tällaiset suomalaiset saavatkin vierailleen lämpimän vastaanoton, j o i l la on sauna. Tuona iltana ja sita seuraavina vierailupäivien aikana tuntui kuin olisimme käännellyt elämänkirjaamme sen alku-lehdiltä saakka. Niiden sivuilta saimme huomata niin iloisia kuin surullisiakin tapahtumia. Pointe du Boisissa asuu useita suomalaisia perheitä, jotka ovat tehneet työtä tälle sähkökomppn-nialle vuosikymmeniä. Näistä toiset nauttivat jo yhtiön tarjoainas ta vanhuudeneläkkeestä pitkän päivätyön tehtyään ja tällaisen "oloneuvoksen" arvon on .saavuttanut myöskin Daavid Udd, joka terveyt-sen rauhan ja ekonomiamme elvyt- tä uhkuvan ja tarmokkaan emän-tämisen hyväksi jos se tunnustaisi | tänsä kanssa asuu heidän omassa, Kiinan kansantasavallan sekä ryh- i tilavassa kodissaan, mikä on raken-tyisi tukemaan Taiwanin liittämistä nettu tuon mahtavan, järveä muis- South Porcupine, — Siinä juhlahumussa ajattelin katsella tätä Canadaa vähän laajemmalta ja niin lähdin joukkoni kanssa jo viikkoa aikaisemmin kohti Port Arthuria. Kuten jokainen matkamies käsittää, nämä taipaleet ovat pitkät, jossa saa sytyttää tupakkansa useita kertoja ja miettiä sitä Sakari Pälsin- lausuntoa Canadasta, että tämä on "suuri, kaunis ja ruma maa". Vielä tällä kertaa ei kulje läpi mantereen kuin yksi valtatie, joka on numero 11. Se alkaa Ontario-järvestä vähän alapuolelta Union asemaa Torontossa ja päättyy Ni-pigonin kauniiseen kauppalaan Läns-Ontariossa. Ajattelen, että tämä on pisin yhtämittainen tie Ontarion maakunnassa. Cochranesta länteen alkaa niin kutsuttu savialue joka ulottuu aina Hearstin takapuolelle saakka. Siis alue on pitkä ja leveyttä tuskin kukaan tietää. Tämä alue joutui erikoisen huomion kohteeksi sen kaikkien muistissa olevan Talvisodan aikana. Siihen aikaan oli Cochranessa Karstulassa syntynyt kunnallislautakunnan esimies, jota suomalaiset koolasivat "majuriksi". Hän oli edesmennyt mr. A. I. Wicks, joka samalla oli pääjohtaja huomattavasra puuta\»flrayhtiössä. Hänen mieleensä oli juolahtanut ajatus, että ruvettaisiin kuljettamaan Suomesta suomalaisia joukkomitassa tälle alueelle maanviljelijöiksi, mutta toiset valtuuston jäsenet, jotka olivat Canadan ranskalaisia, panivat tälle aloitteelle jyrisevän vastalauseen, sillä omista kokemuksistaan he tiesivät, että sillä alueella ei voi kunnolleen elatustaan hankkia. Tästä syystä kerrottiin valtuuston kokouksien muodostuneen hyvin myrskyisiksi, että ne muistuttivat Italian valtiopäivien istuntoja, joissa joskus on puhuttu aivan käsivoimin. Niin jäi tämä savialue ilman suomalaista asutusta ja ehkä pysyykin vielä pitemmän aikaa. Tällaista harvan asuttua seutua on vielä Pohjois-Ontario, mutta vielä harvemmin asuttua on alue Port Arthurin ja Winnipegin välillä. Tuolla 450 mailia käsittävällä taipaleella on tuskin kuin kak-ii huomattavampaa asutuskeskusta, Ke-nora, joka on viimeinen kaupunki Ontarion puolella, on tosin luontonsa puolesta erikoisen kaunis, mikä sinänsä houkuttelee tuhansia kesävieraita noille saniaisille rannoille ja järvien saariin, jotka ovat kauniita kuin postikorttikuvat. Tämä paikkakunta muistuttaakin Niagaran seutuja, johon matkustaa vuosittain paljon kuherruskuukausien viettäjiä y.m. koroillaan eläjiä. Kenorasta vielä kolmisenkym-sallista rikkautta täällä uudessa kotimaassaan. Kiitos kaikesta, tulemme muistamaan teitä kauan aikaa. Täältä sivukylästä teimme matkan sinne maakunnan pääkaupunk i i n Winnipegiin. Tämä kaupunki on jo tasaisella preeriata muistuttavalla maalla ja tästähän se alkaakin Canadan vilja-alue. Viljan ylituotannosta on puhuttu - niin paljon, että se on kaikkien aikaansa seuraavien ihmisten tiedossa. Sille on etsitty markkinoita oikein valtion mahdilla ja ostajiakin olisi, mutta ei tahdo olla sitä "maan-tekevää", koska Canadasta ei saa viljaa kuten vanhanmaan kunnan-makasiinista velkakaupalla. Winnipeg on tyypillinen canada-lainen kaupunki, jonka~liikekadut ovat paljon tilavammat kuin esimerkiksi Toronton ja suuret tavaratalot tarjoavat väestölle mainion talla näytti olevan erikoista, joka-päiväisestä. elämästä poikkeavaa l i i kehtimistä. Tervehdyksiä vaihdett i in jatkuvasti ja siinä tapasivat tuttavat toisensa toiset ehkä vuosikymmenien perästä. Siinä arvostelt i in ulkokuorien muuttumista, toisia nämä elämän vuodet ovat painaneet raskaamminen ja ulkonainen asummekin on sen mukainen, niutta kajkki olemme eläneet omaa elämäämme, toiset paremmin, toiset heikommin. Mutta yhteistä meille kaikille oli se, että työn lähtemättömät merkit on jokaisella, ja cilä elon ruoska on meihin kaikkiin sattunut ja sen siiinan-iskut ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä. Siinä heti ilmestyi eteeni entisiä pohjoisen poikia, kuten Siljander, Jalmar Lehto, Alarik Laine, Matti Maki, jonka kanssa näyttelin ensimmäisessä näytelmässä oslotilan, koska tavaraa on näyt- tässä maassa ollessani, nuoruuden-teillä aina englantilaisista autoista tuttavani Fred Aho sekä reipas ja lähtien, joita on sijoitettu useammalle lattialle aina ylimpiin Kei-- sanavalmis Laurilan Topi, Vilj.'>m Berglund, Rasanen ym. Port Art-roksiin saakka. Eatonin tavaratalo; hurin miehiä (naisia ei vielä tässä on avattu siellä vuonna 1905 ja i vaihee.ssa ollut paljon näkyvissä). Hudson Bay on tunnettu aina met- Joukossa oli tuttavani Emil Rak-säläisajoilta alkaen, jolloin kanoo- kola Soostafpoka on vielä liuii-tilla tehtiin pisimmät reissut sisä- j kaampia fciiehiä tanssilattialla. maahan. Muuten kaupungin johto näyttää siellä seuranneen aikaansa kiinteästi ja vaalineen väestön huvittelu- ja ajan vietetoimintaa, koska on rakennettu useita puistoja, joita hoidetaan ja pidetään jatkuvasti katselemisen arvoisina. Kävimme niistä yhdessä, joka on ehkä suurin, käsittäen toistatuhatta eekke-vaikka ikä lähenteleekin kuutta kymmentä, samoin tuttavani Antti Hietala Torontosta. Hänellä on verissä niin kutsuttu "Real Estate-bisnes" ja oli jo katsellut minullekin asunnon. Muuten Antti kertoi luopuneen tupakkalakosta ja oman kertomansa mukaan hän olikin ollut enemmän kannatuslakossa. Mutta kuka on tuo pitkänsutjak-siTÄiiniiiiiiiiiniiii JA IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHIIIIIIITÄTÄ P O L I T I I K K AA Eräs poliitikko oli hyväksynyt kutsun saapua nudistien päivSlIi-sille ((tämä tapahtui Ruotsissa). Seuraavana päivänä hän kuvaili kokemuksiaan: "He olivat hyvin perusteellisia. Jopa hovimestarikin, joka avasi oven, oli täysin alaston." "Mutta jollei hänellä ollut virka-kapukua, niin kuinka voitte tietää, e t t ä hän oli hovimestari?" "No", myönsi poliitikko, "ei hän ainakaan ollut talon tytär." T E R V E T U L L U T Mies oli lähdössä kesälomalle ja tahtoi ottaa koiransa mukaan. Hän kirjoitti hotelliin ja tiedusteli otet-taisiinko heidät molemmat siellä vastaan. Hotellin johtaja vastasi: "Olen ollut tässä ammatissa kolmekymmentä vuotta eikä yksikään koira ole vielä pyrkinyt tänne humalaisena. Koskaan koira ei ole polttanut savukkeilla reikiä vuodevaatteisiin eikä vienyt mukanaan hotellin pyyhe- ja lautasliinoja. Koskdan koira ei ole kirjoittanut väärää nimeä vieraskirjaan eikä l i vistänyt maksamatta. Tietenkin koiranne on tervetullut. "J.K. — Jos koiranne menee takuuseen teistä, olette tekin tervetullut." äidinmaahan. Kiinaan ja sen hyväk- tuttavan joen äyräälle. David on leen "tinkiä" sovittelulautakunnan suosittelemasta palkankorotuksesta, vaikka rautatieyhtiöt saisivat nyt pyytämänsä rahtimaksujen korotuksen. Tunnettu- tosiasia tietenkin on, että maamme rautatietyö-läisten palkat ovat jääneet vii-meksikuluneitten vuosien aikana syviin kuoppiin. Tämä tapahtui ns. "hyvänä" aikana, jolloin rautatiet kahmivat rahaa kuin heinää. Jos rautateiden tulot ovat nyt hieman vähentyneet vallitsevan talouskriisin johdosta, jossa työläisillä ei ole osaa eikä arpaa, ja'jos se vaatii menojen supistamista, niin nyt on osakkeenomistajain uhrautumisvuoro. Vähennettäköön osakkeenomistajain suurista voitoista ja vesitetyn pääoman suurista korkomenoista, mutta rautatietyöläisetkin ovat. ansainneet säädyllisen toimeentulomahdollisuuden maassamme. Kaikki hyvää tarkoittavat canadalaiset vaativat rautatieyhtiöitä maksamaan työläisilleen sovittelulautakunnan suositteleman 14 sentin palkankorotuksen tunnilta. Samalla vastustetaan jyrkästi yhtiöiden rahtimaksujen korottamisvaa-timusta — sillä rautatieyhtiöt voivat suostua tähän •vaatimattomaan palkankorotukseen ilman sitäkin. symistä Y K i n jäsenyyteen". Edel- i myöskin omalta vaatimattomalta leen korostetaan, että Kiinan tun- j osaltaan rikastuttanut suomalaistan nustamisella "olisi tärkeä vaikutus kulttuurielämää, kirjoittanut aika laajakantoisen kaupankäynnin ke- ' liepeiltä — monivuotinen vieras jo kymmeniltä Canadan suomalaisten kulttuurijuhlilta. Matti on syntyisin Laihialta ja on niitä nuukia laihialaisia, mutta on poikkeus turhasta nuukuudesta. Hän kulkee j u h l i l l a pitkien matkojen takaa ei- I kä käytä lainasaappaita ja ihmet- ! telee kuinka ihmiset vanhemmalla I puolella ikäänsä tulevat niin "ita- ' r i k s i " että eivät raaski j u h l i l l a käy- ; dä. Muuten Matti kertoi entisestä i Cobaltin elämästä ja järjestötoiminnasta siellä ja näissä Matin ju- [ tuissa ilmeni sellaista, jota minä- I kään en ole aikaisemmin kuullut. ; Hän kertoi et^ osastossa opetettiin Suomesta tulleita lukemaan ja , kirjoittamaan.^''Siihen aikaan Suo-ajoin lehdillemme uutisia, kerto-hittämisessä Canadan ja Kiinan vä- muksia sekä runoja joita Liekki ^'^'ä". : on julkaissut useita. Mutta kaikii^ta Samassa yhteydessä hyväksyttiin i suurimman huomion sai osakseen 1 viettopaikkaa ja helteisen kuuman Yhdysvaltain presidentti Eisenho- täällä Pohjoisessa Davidin kirjoit-j päivän jälkeen saavuimme tuolle werille ja Alabaman kuv.ernööii | i^ma melodraama "Piittarinsjksy", j kuuluisalle Bay kadulle, jossa suo- Folsomille osoitettu sähkösanoma- n^i^ä näyttelijä Heikki Päätalon \ malais»', ovat kuluttaneet saappai-rinalaa maata. Siellä on laajat kuk- { ka mies tuolla? Jaa, sehän on Matti kiennäyttelyalueet, joita hoidetaan , K l i p p i , Spennerista New Yorkin asiantuntemuksella, sekä monipuolinen eläimistö Alaskan ruskeista karhuista Pohjois-Amerikan puh-veleihin ja hirviin asti ja joiden ympärillä kiehuu suuret syöpäläisten laumat cina täistä lähtien. Kävimme yhdellä kaupungin hautausmaalla, jossa eräs nuoruus-män ilta-auringon heittäessä viime tuttavani lepää ikiuntaan, lämpi-säteitään näiden vainajien lepopaikan ylitse. Sain lukea graniittisesta muistokivestä: "Tässä lepää Herman Hyvönen". Mieltäni vaivasi kaukaa menneisyyden muisto, että hänkin oli yksi luokkamme asemaa ymmärtävä poika, joka vakavan taudin murtamana joutui jättämään elämäntehtävänsä. Samalla loin silmäyksen yli kalmiston. Tällöin saatoin huomata sen toisella laidalla olevan ehkä tuhansia pieniä valkoisia muistomerkkejä, jotka on pystytetty sodassa kaatuneiden kaupungin poikien muistoksi. Suuret ovat ne lunnaat, jotka l ä -1 mäkin paikkakunta on joutunut antamaan sodan Molokille. Näissä va- j kavissa mietteissä siirrymme illan; pimentyessä kaupunkiin, missä ih-! miset iloitsevat, surevat ja unhoit- j tavat. Winnipegin kaupunki on erikoisesti valaistu kaikkina vuodenaikoina. Sen pääkadulla saattaa loistaa kymmeniätuhansia sähkölamppuja, että tuskin mikään toinen kaupunki vetää tälle vertoja koko maassa. Viimeisenä vierailuni iltana en tahtonut saadalUnta, koska mieleeni tuli edessä olevat vuorokaudet, joiden aikana pidetään Port Arthurissa ne suurella joukkojen työllä valmistetut kansan juhlat. Niinpä seuraavana aamuna käänsimme kulkumme kohden tuota juhlien mesta vielä saapui aivan lukutaidottomia kansalaisia. Näitä seikk-D-ja kunajattelee, niin täytyy myöntää, että suuren työn on järjestömme tehnyt kaikella kulttuurin alalla ja että alkuraivaajat ovat jättäneet jälkeensä "Matti-vaarin testamentin". Yhtäkkiä ilmestyy siihen haalin edustalle hyvin voimakkaan näköinen pariskunta. He ovat mrs. ja Kalle Karjala, Montanan valtiosta, jotka ovat myöskin ohjanneet kulkunsa näille Canadan suomalaisten, suurjuhlille. He ovat syntyisin sieltä "Taka-Kainuusta" ja saapuneet valtoihin vuosisadan vaihteessa, raivanneet laajat maa-alat viljelykselle ja kasvattaneet karjaa tuolla villillä lännellä, missä pojat pitävät huolta tilasta, mutta navetan tuoksu vetää kuitenkin heidät talveksi kotinurkille. Kovasti kertoivat tykkäävänsä eanadalaisten juh- (Jatkuu 4:llä sivulla) protesti, missä sanotaan: "Labor-Progressive puolue on tyrmistynyt siitä kun Alabaman oikeuslaitos tuomitsi James-Wilson-nimisen neekerin kuolemaan syytettynä siitä, että hän on varastanut eräältä valkoihoiselta naiselta $1.- 95. Jos tämä julma tuomio pannaan täytäntöön, se on laillinen i . lynkkaus Alabaman Valkoihoisten toimesta. Me pyydämme teitä he-tikohtaisesti sekaantumaan asiaan antamalla hallituksen armahduksen Wilsonille. Keskuskomitean plenumin 3päi-väisessä kokouksessa todettiin, että L P P on selvitynyt revisionistien aiheuttamasta kriisistä ja ottanut jö huomattavia edistysaskeleita:- Tärkeimpinä keskustelun aiheina oli taistelu jatkuvaa talouskriisiä vastaan. Tämän asian edistämiseksi hyväksyttiin laajahko päätöslauselma "Puoluetyö kansalli-sen itsenäisyyden puolesta ja talouskriisiä vastaan". Keskustelu puolueen kansallisen puheenjohtajan Tim Buckin esittämän selväpiirteisen ja mielenkiintoisen raportin perusteella oli vilkasta ja itsearvostelumielessä hyvin rakentavaa. esittämänä oli suuressa arvossa. taan runsaasti viimeisen viiden- Vierailimme vielä Lahden ja | kymmenen vuoden aikana. Blummin perheissä, jotka myöskin ovat rakentaneet itselleen omat ja nykyaikaiset kodit ja luoneet kan- Tällä kadulla sijaitsee kaksi suomalaisten nimissä olevaa canadalaista työväen haalia, joiden edus- HP Keski-Idän kaksi piippuisena ongelmaria on lännen imperialistien himoitsema öljy, ja toisaalta arabikansojen nouseva kansallismielisyys, halu hallita itsenäisesti omia alueitaan. PÄIVÄN PAKINA Ihmismetsästystä yöllä ja päivällä Yhdistynyt Arabitasavalta ja Irak talous-yhtenäisyyteen Dama.skos. — Yhdistyneen Arabitasavallan Syyrian valtion lalousnii nisleri Khalil Kallas ennusti viikon alusta, että Yhdistynyt Arabita.sa-valta ja Irak piakkoin allekirjoittavat kauppa- ja maksu.sopimukscn. Kallas sanoi, että toimenpide olisi askel kohti taloudellista yhtenäisyyttä. Linnuilla ja muilla riistaeläimillä yleensä on ainakin näissä sivistysmaissa vissi rauhoitusaikansa. Tolloin niitä~ei ole lupa häiritä, ampumisesta puhumattakaan. Ja metsästysaikanakin kielletään tavallisesti riistan ampuminen auringonlaskun jälkeen yöpimeän ajaksi. Mutta ihmispoloisia "metsästetään" vielä herran vuonna 19.58 sekä yöllä että päivällä — ja ilmeisesti ilman mitään varmaa "rauhoitusaikaa". Torstaiaamuinen radiouutinen antoi tästä asiasta uusimman esimerkin. Sen tiedonannon mukaan oli brittiläisille annettu Kyprok.sen saarella määräys ilman muuta tavattaessa ampua kuoliaaksi EOKAn vastarintaliikkeen jäsenet — mikä tarkoittaa käytännössä, että brittiläisillä on nyt Kyproksella hallituksensa ukaasin mukaan "oikeus" ampua kuoliaaksi "kaikki mikä liikkuu", kuten sanotaan, ja sitten selittää, että tapettu ihminen oli EOKAn va.starintaliikken mies, nainen tai lapsi! Näin kauhistuttavaan tilanteeseen on johtanut se kun Britannian hallitus yrittää sotilaallisista syistä pitää sitä saarta "strategisena tukiasemanaan", mistä käsin voidaan järjestää hyökkäyksiä siir-tomaakansoja vastaan, kuten tapahtui esim. Suezin hyökkäyksen yhteydessä. Kaiken liikkuvaisen ampuminen on vain askel eteenpäin siinä terrorissa, mitä on ylläpidetty Kyproksen saarella, Sanomalehtitieto-jen mukaan Kyp4^fe»fella on jo murhattu noin 400 ihmistä, joiden ainoa "rikos" on se, että he haluavat päästä vapaiksi ulkomaalaisten miehity.sjoukkojen mielivallasta. Suuri osa näistä Kyproksen kreikkalaisista patriooteista on teloitettu "laillisesti", tapettu brittiläisten sotilaiden tai poliisien toi; me.sta, ammuttu "pettureina", jne. Toista-sataa kreikkalaista on "tuomittu" vastarintaliikkeeseen osallistumisesta vankilaan — mutta sen lisäksi on keskitysleireillä pidätettynä yli 2,000 kyprokselaista, joita vastaan ei ole miehitysjoukkojen toimesta voitu nostaa mitään syytettä? Heitä epäillään "vääristä ajatuksista" eli siitä, että he ovat myötämielisiä EOKAn vastarintaliikettä kohtaan — mutta viranomaiset eivät voi esittää mitään todisteita "rikollisista teoista" näitä ihmisiä vastaan! J a kuten sanottu, verenvuodatusta ja terroria puolustetaan vain sillä, että Britannia "tarvitsee Kyproksen saarta strategisena tukiasemana". Millä moraalisella oikeudella B r i - Keskitysleirit ovat täynnä näitä j t a n n i » yrittää väkivalloin pitää hyvämaineisia saariasukkaita — ja hallussaan toisella puolen Euroo-lisää leirejä rakennetaan ilman, että viranomaisten toimesta voitaisiin mitään syytettä nostaa pidätettyjä patriootteja vastaan. Kun ihmisiä — kaikin puolin kunniallisia kansalaisia raahataan tällä tavoin joukkonjitassa keskitysleirille, niin silloin ei ole oikeastaan enää mitään kummallista sekään, vaikka miehitysviranomaiset antavat määräyksen ampua kaikki liikkuvat. Mutta asia erikseen on se, mihin tällaisella terrorilla päästään. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei Kyproksen asukkaita saada polvistumaan terrorin avulla. Totta on, että Kyproksen vastarintaliikkeen toimesta on useita kertoja annettu ymmärtää; jotta se on valmis verileikin lopettamiseen kunniallisella ja oikeudenmukaisella perusteella. Mutta miehitysjoukot ovat aina vetäneet näistä esityksistä sen ilmeisesti virheellisen johtopäätöksen, että heikentämällä verenvuodatuksen ja terrorin avulla vastarintaliikkeen rivejä, brittiläiset saavat sittenkin ylivaltansa säilytetyksi Kyprokset} saarella. j pan mannerta olevaa Kyproksen saarta, siitä ei hiiskahdetakaan. Ihmiskunnalle pitäisi riittää se, että tällainen hyökkäystukikohta on muka viei"aan maan miehitysjoukoille "strategisesti" tarpeellinen ja sillä siisti. Mutta herran vuonna 1958 Kyproksen saari on melko merkityksetön "strategisena tukipaikkanakin" — sillä sellainen tukipaikka, mitä on pidettävä valloittajan hallussa jatkuvan väkivallan ja terrorin avulla, ei tiukan tullen auta missään muualla kuin intervention järjestämisessä sellaisten liivintas-kukuninkaiden puolesta kuin on Jordanin kuningas Hussein — ja kaikki asiantuntijat myöntävät jo, ettei kuningas Husseiniakaan voida enää pitää Kyprokselta käsin valtaistuimellaan. Tuhannesti parempi siis olisi, että Kypros jätettäisiin Kyproksen a.sukkaille". Joka tapauksessa ihmiskunta tulee kauhistuneena vastaanottamaan tiedon siitä, että Kyproksen asukkaita ruvetaan virallisesti nyt summamutikassa ampumaan. — Känsäkoura,
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, September 6, 1958 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1958-09-06 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus580906 |
Description
Title | 1958-09-06-02 |
OCR text | Sivu 2 Lauantaina, syysk. 6 p., — Saturday, Sept. 6, 1958 VAPAUS (UBEBTT) — Independent Labor Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed Nov. 6, 1917. Authorized as second class maU by the Post Office Department, Ottawa. Pub- Ushed thrice we€kly: Tuesdays, T h u r ^ y s and Saturdays by Vapaus Publishing Company Ltd.. at 100-102 Elm St. W.. Sudbury, Ont., Canada. Telephones: Bus. Qfflce OS. 4-4264; Editoria! Office OS. 4-4265. Manager E. Suksi. Editor W. Eklund. MaUing address: Box 69, Sudbury, Ontario. Advertising rates upon applicatlon. Translatlon free of charge. TILAUSHINNAT: Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75 3 kk. 2.25 Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30 Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75 Suolaa verihaavaan Tavallisille canadalaisille jostakin käsittämättömästä syystä Canadan kansalliseen näyttelyyn raahataan sekä ohjelman esittäjiä että murheellisia juhlapuheiden pitäjiä Yhdysvaltain puolalta. "Kansalliseen" näjrttelyymme ei mitenkään kelpaa oman maamme näyttelijät, laulajat, tanssijat — eikä .puhujatkaan. Yksi tällainen "kaukaa" tuotu vieras, Yhdysvaltain maataloussihteeri Ezra Taft Benson, jutteli Kansallisessa näyttelyssämme sanomalehtimiehille viime keskiviikkona jotakin sellaista, mikä on verrattavissa siihen jos hierotaan suolaa verihaavaan. Canadassa on protestoitu voimakkaasti sen johdosta kun Yhdysvallat on dumpingiohjelmallaan valloittanut Canadan perinteellisiä maatalousmarkkinoita. "Lahjoittamalla" maataloustuotteita, erikoisesti vehnää tarvitseville maille sillä ehdolla, että he tekevät varsinaiset vehnäostoksensa Yhdysvalloista ja vain sieltä, Yhdysvallat on valloittanut meiltä paljon vanhoja maatalousmarkkinoita. Seurauksena on, että Canadan meijerituotteet, vehnä ja muut maatalous-tuotteet seisovat varastoissa myymättöminä. Mutta sen sijaan, että olisi luvannut huomioida canada-laisten protestit tässä asiassa. Yhdysvaltain'maataloussihteeri Benson sanoi nyt, että meidän tulisi muka kansakuntana olla kiitollisia siitä, että Yhdysvallat on sivuuttanut maatalous-tuotteemme jo monilta markkinoilta ja tulee edelleenkin nykyistä dumpingiohjelmaansa seuraten sivuuttamaan. Mr. Benson ei yrittänytkään kieltää sitä, etteikö Yhdysvaltain dumpingiohjelma ole ollut turmiollinen Canadan maataloustuotannolle. Vaikenemalla kokonaan tästä puolesta- hän asiallisesti myönsi, että Canadalla on tässä- valittamisen aihetta. Mutta "pitkän tähtäimen" ohjelmana- Yhdysvaltain dum-pingi on kuitenkin eduksi Canadallekin, selitti mr. Benson samalla tavalla kuin sielunvihollinen selittää raamattua. Hänen meriselityksensä mukaan Aasian ja Afrikan kansoja on "opetettava" syömään — erikoisesti on opetettava syömään vehnää. Kun Yhdysvallat vie dumpingiohjelmansa perusteella vehnää Aasian visseille nälkäisille kansoille, ne tottuvat vehnäleipään ja siten niistä tulee vakituisia vehnän ostajia, sanoi mr. Benson. Me tavalliset kansalaiset tiedämme, että ihmisille ei tarvitse erityisesti syömisen taitoa "opettaa". Se taito osataan muutenkin —'• jos on vain mitä pannaan hampaitten rakoon. Mutta olettaen väitöksen vuoksi, että mr. Bensonin selitys pitäisi paikkansa — jotta siirto- ja puolisiirtomaaorjuudessa olevien maiden kansat tulevat tottumuksen perusteella vehnän ostajiksi, meille jää sittenkin selittämättä Canadan kohdalta eräs pikkuseikka. "Totuttaako" Yhdysvallat dumpin-gillaan esimerkiksi Japanin kansaa syömään amerikkalaista, vaiko canadalaista vehnää? Tähänastiset kokemukset nimittäin osoittavat, että Yhdysvallat ei vain "opeta", vaan vaatii tiukasti, että sen ''lahjavehnää" syövien ihmisten täytyy tehdä maataloustuot-teideh ostoksensa vain Yhdysvalloista, eikä mistään muualta. Tältä tosipohjalta katsoen mr. Bensonin "selitys" on pahempaakin kuin suolan hieromista verihaavaan. Oikeutta r a u t a t i e l ä i s i l le Vastustaessaan työläistensä kohtuullisia palkkavaatimuksia ja jarruttaessaan jopa sovittelulautakunnan päätöksen toteuttamista, molemmat rautatieyhtiömme, CNR ja CPR ovat esittäneet yhteisen vaatimuksen rahtimaksujen korottamiseksi 20 prosentilla. Jllautatieyhtiöiden tarkoitus on ilmeisesti mobilisoida inflaatiota pelkäävän "suuren yleisön" puolelleen rahtimaksu-jen. kprottamisvaatimuksen avulla ja samalla kiskoa kulutta-jäyleisöltä entistä suurempia voittoja. -Kuinka epäoikeutettu tämä rautatieyhtiöiden^rahtimak-sujen korottamisvaatimus on se näkyy mm. seuraavasta. ^Kysymys on niiden rautatieläisten palkoista, jotka eivät välittömästi osallistu junien käynnissäpitoon — siis huoltoja asematyöläisten palkoista. Keskimääräinen palkka on $1.63 tunnilta — mutta esimerkiksi kansallisesti omistetun CNR:n presidentti Donald Gordon, joka vastustaa jyrkästi työläisten palkkojen korottaamistä, nauttii itse $75,000 vuosipalkkaa. Jos CNR ei voi maksaa työläisilleen nykyoloissa $1.63 parempaa tuntipalkkaa, niin silloin ei liioin kannata mr. Gordonille maksaa $75,000 vuosipalkkaa. Sovittelulautakunnan enemmistöraportti suosittelee ko. rautatietyöläisille 14 sentin palkankorotusta tunnilta, työläisten vaatiessa alunperin 35 sentin korotusta. Rautatietyöläiset ovat kuitenkin "yhteishyvän" nimissä hyväksyneet tämän vaatimattoman palkankorotuksen, mutta kuten sanottu, kummatkin rautatieyhtiöt vastustavat sitä ja esittävät nyt puolestaan vaatimuksen, että rahtimaksuja korotettaisiin 20-pro-senttlsesti, mikä antaisi rautatieyhtiöille $60,000,000 lisätulot vuodessa, jotavastoin yhtiöiden omienkin lausuntojen mukaan sovittelulautakunnan suosittelema 14 sentin palkankorotus aiheuttaisi yhtiöille vain $38,000,000 vuosimenot. Mutta, selittävät yhtiöt, rahtimaksuja on korotettava siltä varalta, jos joudutaan korottamaan myös junamiesten, veturinkuljettar.. jien, lämmittäjien, ja konduktöörien palkkoja — ikäänkuin kukaan voisi hypätä uimaan ennen uimapaikan rannalle tuloa! Erittäin mielenkiintoinen seikka tässä yhteydessä on se, että vaikka rautatieyhtiöille annettaisin 20 prosentin korotus rahtimaksujen suhteen, niin ne eivät sittenkään lupaa nou-^ dattaa sovittelulautakunnan suositusta palkankorotusten suh- > teen. CNR:n presidentti, mr. Gordon selitti sanomalehtimiehille, että jos rahtimaksuja korotetaan, kuten nyt vaaditaan, silloin yhtiöt voivat harkita uudelleen palkankorotusvaatimusta sovittelulautakunnan enemmistö- ja vähemmistörapor-tin suositusten yhteispohjalta. Kuten tiedetään, sovittelulautakunnan puheenjohtaja ja union edustaja suosittelevat enenunistöraportissaan 14 sentin palkankorotusta, mutta sovittelulautakunnan työnantajan edustaja yksinäisessä vähem-mistöraportissaan suosittelee palkkojen ennalleen pitämistä. Mr. Gordonin lausunnosta siis näkyy, että tarkoitus on edel- U5A:n suuri päivälehti diplomaatin omistamana ^ e w York. — Amerikkalainen fi-nanssimies John Hay Whitney, Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläs, on saanut haltuunsa New York Herald Tribunen ja myös sen Pariisin painoksen osake-enemmistön, i l moitettiin New Yorkista torstai-il-tana. Lehden johtokunnan puheenjohtaja ja julkaisija Ogden Reid mai-nitsijkuitenkin, että hänellä ja hänen perheellään on huomattavia etuja valvottavanaan lehdessä ja hän jatkaa toimintaansa vastuussa olevana julkaisijana. Whitney jatkaa toimintaansa Lontoossa tammikuun 19 päivään vuonna 1961, jolloin hänen virka-aikansa päättyy. Sitten hän omistautuu yksin lehdolleen. New York Heraldin perusti 117 vuotta sitten Horace Greeley, joka sitten hankki New York Tribunen ja yhdisti lehdet. New York Herald Tribunen päivittäinen painos on 326,000 kappaletta. Katselin Canadaa ja kävin niillä suurjuhlilla "Kauppasotaa" Englannissa Lontoo. — Englannin suurpankit ja vähittäismaksujärjestelmää käyttävät liikkeet ryhtyivät taistelemaan niistä 500 milj. punnasta, jotka englantilaiset käyttävät vähittäismaksui-hin. Suuri liikepankki Midland Bank otti käytäntöön uuden lainajärjestelmän, jonka mukaan jokainen pankissa tilin omistava voi saada takuitta 500 punnan lainan 5% tn korolla. Westminster Bank noudatti nopeasti esimerkkiä, ja kun muut kolme suurta liikepankkia — Barcleys, Lloyds ja National Provincial . — alkoivat vakavasti hrakitä äöafe^ päättivät johtavat vähittäismaksuliikkeet ryhtyä vastavetoon. Lontoossa ja Pohjois-Englannissa 700 myymälää omistava Drapery Stores, jonka vuosivaihto on 25 milj. puntaa, alensi vähittäismaksukorkon-sa viidestä prosentista 3"-i prosenttiin. Kaksitoista muuta .suurta vä-hittäismaksuliikettä harkitsee samanlaista toimenpidettä., . Taistelun vaikutukset ovat jo nähtävissä Lontoon pörssissä. Midland Bankin osakkeet' nousivat yli 2 shillingillä. Muidenkin pankkien osakkeet kohosivat, mutta vähittäis-maksuliikkeiden osakkeet laskivat jopa 4ii shillingillä. — Noteerata tafkoittäa' merkitä muistiin, panna kirjaah. — Noteeraus, hinnan määrääminen (esim. pörssisiä»; hinta.- • LPP vaatii USAn intervention lopettamista Kiinan sisäisiin asioihin Toronto, Ont. — . L P P : n (Canadan kommunistisen puolueen) kansallisen keskuskomitean kolniipäiväises-tä kokouksesta lähetettiin maanantaina pääministeri John Diefenba-kerille sähke, missä tuomitaan Yhdysvaltain asevoimien interventio Kiinan sisäisiin asioihin, vaaditaan Kiinan kansantasavallan tunnustamista sekä Kiinan laillisten oikeu.k- 'sien palauttamista YK:ssa. Pääministeri Diefenbakerille lähetetyssä sähkeessä sanotaan: "Alahuoneemme antaisi suuren panok-mentä mailia, niin saavutaan Ma-nitoban rajalle. Raja niin ikään on sydänmaalla, että mitään huomattavaa muutosta ei tapahdu. Tosin maantien vieressä olevissa tauluissa lausutaan vieraat tervetulleeksi Manitobaan. Ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun tämän kirjoittaja on Ontariosta poistunut yli kolmenkymmenen yuoden ajalla. Paljon on asioita sillä ajalla tapahtunut. Ei ollut autoja kuin ni-mekkäämmillä henkilöillä, on tullut puhuvat elokuvat, radiot ja TV ynnä valtiolliset verot, sekä viinaa ja olutta myydään aivan "Holseeni-kaupalla." Manitoban maakunta on sellainen alue tässä suuressa Canadan maassa, että sinne eivät suomalaiset ole suuremmalla joukolla pysähtyneet yhteen paikkaan, mutta kuitenkin tiedetään ka»;salaisiam-me sielläkin olevan useammassa eri paikassa. Niinpä monimutkaisten teiden ja karttojen huolellisen tutkimisen perästä osuimme Pointe du B o i i nimiseen kylään. Tässä kylässä sijaitsee yksi niistä monista sähkövoimalaitoksista, joita omistaa Winnipegin kaupunki. Ja tämän sähkövoiman avulla siellä eletäänkin, noin ulospäin nähtynä kokolailla loisteliasta elämää. Tässä' kylässä on jo pitemmäfi aikaa asustaneet minun nuoruustut-tavani, melkeinpä lapsuuden ieik-kitovent Tilda ja Arvi Maki, jotka elävät siellä takamailla rauhallista, mutta nykyaikaista suuresta maailmasta eristettyä elämää, koska kauppalassa ci ole väkijuomien myyntikiiuppaa eikä poliisilaitosta ja lehmätkin ovat sieltä hävinneet sukupuuttoon. Tääim nämä "perukkalaiset" ottivat meidät kaukaiset vieraat i.vo-sylin vastaan ja saattoivat meidät heille rakkaaksi käyneen kctikyn-nyksen ylitse. Täällä saimme nauttia talon vieraanvaraisuudesta ja tuttavuudesta, joka oli alkuisin vuosikymmenien takaa, sillä muistissamme olivat vielä ne kujat, joissa avojalkaisina paitaressuina juoksentelimme ja sairastimme jalkojen sierettymistä, jota "variksensaappaiksi" kansa kutsui. Ensitunnelmaa täydensi vielä se, että Arvi lämmitti heidän kotisaunansa, jo.ssa saimme puhdistaa matkato-muista kehomme. Ajattelen, että tällaiset suomalaiset saavatkin vierailleen lämpimän vastaanoton, j o i l la on sauna. Tuona iltana ja sita seuraavina vierailupäivien aikana tuntui kuin olisimme käännellyt elämänkirjaamme sen alku-lehdiltä saakka. Niiden sivuilta saimme huomata niin iloisia kuin surullisiakin tapahtumia. Pointe du Boisissa asuu useita suomalaisia perheitä, jotka ovat tehneet työtä tälle sähkökomppn-nialle vuosikymmeniä. Näistä toiset nauttivat jo yhtiön tarjoainas ta vanhuudeneläkkeestä pitkän päivätyön tehtyään ja tällaisen "oloneuvoksen" arvon on .saavuttanut myöskin Daavid Udd, joka terveyt-sen rauhan ja ekonomiamme elvyt- tä uhkuvan ja tarmokkaan emän-tämisen hyväksi jos se tunnustaisi | tänsä kanssa asuu heidän omassa, Kiinan kansantasavallan sekä ryh- i tilavassa kodissaan, mikä on raken-tyisi tukemaan Taiwanin liittämistä nettu tuon mahtavan, järveä muis- South Porcupine, — Siinä juhlahumussa ajattelin katsella tätä Canadaa vähän laajemmalta ja niin lähdin joukkoni kanssa jo viikkoa aikaisemmin kohti Port Arthuria. Kuten jokainen matkamies käsittää, nämä taipaleet ovat pitkät, jossa saa sytyttää tupakkansa useita kertoja ja miettiä sitä Sakari Pälsin- lausuntoa Canadasta, että tämä on "suuri, kaunis ja ruma maa". Vielä tällä kertaa ei kulje läpi mantereen kuin yksi valtatie, joka on numero 11. Se alkaa Ontario-järvestä vähän alapuolelta Union asemaa Torontossa ja päättyy Ni-pigonin kauniiseen kauppalaan Läns-Ontariossa. Ajattelen, että tämä on pisin yhtämittainen tie Ontarion maakunnassa. Cochranesta länteen alkaa niin kutsuttu savialue joka ulottuu aina Hearstin takapuolelle saakka. Siis alue on pitkä ja leveyttä tuskin kukaan tietää. Tämä alue joutui erikoisen huomion kohteeksi sen kaikkien muistissa olevan Talvisodan aikana. Siihen aikaan oli Cochranessa Karstulassa syntynyt kunnallislautakunnan esimies, jota suomalaiset koolasivat "majuriksi". Hän oli edesmennyt mr. A. I. Wicks, joka samalla oli pääjohtaja huomattavasra puuta\»flrayhtiössä. Hänen mieleensä oli juolahtanut ajatus, että ruvettaisiin kuljettamaan Suomesta suomalaisia joukkomitassa tälle alueelle maanviljelijöiksi, mutta toiset valtuuston jäsenet, jotka olivat Canadan ranskalaisia, panivat tälle aloitteelle jyrisevän vastalauseen, sillä omista kokemuksistaan he tiesivät, että sillä alueella ei voi kunnolleen elatustaan hankkia. Tästä syystä kerrottiin valtuuston kokouksien muodostuneen hyvin myrskyisiksi, että ne muistuttivat Italian valtiopäivien istuntoja, joissa joskus on puhuttu aivan käsivoimin. Niin jäi tämä savialue ilman suomalaista asutusta ja ehkä pysyykin vielä pitemmän aikaa. Tällaista harvan asuttua seutua on vielä Pohjois-Ontario, mutta vielä harvemmin asuttua on alue Port Arthurin ja Winnipegin välillä. Tuolla 450 mailia käsittävällä taipaleella on tuskin kuin kak-ii huomattavampaa asutuskeskusta, Ke-nora, joka on viimeinen kaupunki Ontarion puolella, on tosin luontonsa puolesta erikoisen kaunis, mikä sinänsä houkuttelee tuhansia kesävieraita noille saniaisille rannoille ja järvien saariin, jotka ovat kauniita kuin postikorttikuvat. Tämä paikkakunta muistuttaakin Niagaran seutuja, johon matkustaa vuosittain paljon kuherruskuukausien viettäjiä y.m. koroillaan eläjiä. Kenorasta vielä kolmisenkym-sallista rikkautta täällä uudessa kotimaassaan. Kiitos kaikesta, tulemme muistamaan teitä kauan aikaa. Täältä sivukylästä teimme matkan sinne maakunnan pääkaupunk i i n Winnipegiin. Tämä kaupunki on jo tasaisella preeriata muistuttavalla maalla ja tästähän se alkaakin Canadan vilja-alue. Viljan ylituotannosta on puhuttu - niin paljon, että se on kaikkien aikaansa seuraavien ihmisten tiedossa. Sille on etsitty markkinoita oikein valtion mahdilla ja ostajiakin olisi, mutta ei tahdo olla sitä "maan-tekevää", koska Canadasta ei saa viljaa kuten vanhanmaan kunnan-makasiinista velkakaupalla. Winnipeg on tyypillinen canada-lainen kaupunki, jonka~liikekadut ovat paljon tilavammat kuin esimerkiksi Toronton ja suuret tavaratalot tarjoavat väestölle mainion talla näytti olevan erikoista, joka-päiväisestä. elämästä poikkeavaa l i i kehtimistä. Tervehdyksiä vaihdett i in jatkuvasti ja siinä tapasivat tuttavat toisensa toiset ehkä vuosikymmenien perästä. Siinä arvostelt i in ulkokuorien muuttumista, toisia nämä elämän vuodet ovat painaneet raskaamminen ja ulkonainen asummekin on sen mukainen, niutta kajkki olemme eläneet omaa elämäämme, toiset paremmin, toiset heikommin. Mutta yhteistä meille kaikille oli se, että työn lähtemättömät merkit on jokaisella, ja cilä elon ruoska on meihin kaikkiin sattunut ja sen siiinan-iskut ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä. Siinä heti ilmestyi eteeni entisiä pohjoisen poikia, kuten Siljander, Jalmar Lehto, Alarik Laine, Matti Maki, jonka kanssa näyttelin ensimmäisessä näytelmässä oslotilan, koska tavaraa on näyt- tässä maassa ollessani, nuoruuden-teillä aina englantilaisista autoista tuttavani Fred Aho sekä reipas ja lähtien, joita on sijoitettu useammalle lattialle aina ylimpiin Kei-- sanavalmis Laurilan Topi, Vilj.'>m Berglund, Rasanen ym. Port Art-roksiin saakka. Eatonin tavaratalo; hurin miehiä (naisia ei vielä tässä on avattu siellä vuonna 1905 ja i vaihee.ssa ollut paljon näkyvissä). Hudson Bay on tunnettu aina met- Joukossa oli tuttavani Emil Rak-säläisajoilta alkaen, jolloin kanoo- kola Soostafpoka on vielä liuii-tilla tehtiin pisimmät reissut sisä- j kaampia fciiehiä tanssilattialla. maahan. Muuten kaupungin johto näyttää siellä seuranneen aikaansa kiinteästi ja vaalineen väestön huvittelu- ja ajan vietetoimintaa, koska on rakennettu useita puistoja, joita hoidetaan ja pidetään jatkuvasti katselemisen arvoisina. Kävimme niistä yhdessä, joka on ehkä suurin, käsittäen toistatuhatta eekke-vaikka ikä lähenteleekin kuutta kymmentä, samoin tuttavani Antti Hietala Torontosta. Hänellä on verissä niin kutsuttu "Real Estate-bisnes" ja oli jo katsellut minullekin asunnon. Muuten Antti kertoi luopuneen tupakkalakosta ja oman kertomansa mukaan hän olikin ollut enemmän kannatuslakossa. Mutta kuka on tuo pitkänsutjak-siTÄiiniiiiiiiiiniiii JA IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHIIIIIIITÄTÄ P O L I T I I K K AA Eräs poliitikko oli hyväksynyt kutsun saapua nudistien päivSlIi-sille ((tämä tapahtui Ruotsissa). Seuraavana päivänä hän kuvaili kokemuksiaan: "He olivat hyvin perusteellisia. Jopa hovimestarikin, joka avasi oven, oli täysin alaston." "Mutta jollei hänellä ollut virka-kapukua, niin kuinka voitte tietää, e t t ä hän oli hovimestari?" "No", myönsi poliitikko, "ei hän ainakaan ollut talon tytär." T E R V E T U L L U T Mies oli lähdössä kesälomalle ja tahtoi ottaa koiransa mukaan. Hän kirjoitti hotelliin ja tiedusteli otet-taisiinko heidät molemmat siellä vastaan. Hotellin johtaja vastasi: "Olen ollut tässä ammatissa kolmekymmentä vuotta eikä yksikään koira ole vielä pyrkinyt tänne humalaisena. Koskaan koira ei ole polttanut savukkeilla reikiä vuodevaatteisiin eikä vienyt mukanaan hotellin pyyhe- ja lautasliinoja. Koskdan koira ei ole kirjoittanut väärää nimeä vieraskirjaan eikä l i vistänyt maksamatta. Tietenkin koiranne on tervetullut. "J.K. — Jos koiranne menee takuuseen teistä, olette tekin tervetullut." äidinmaahan. Kiinaan ja sen hyväk- tuttavan joen äyräälle. David on leen "tinkiä" sovittelulautakunnan suosittelemasta palkankorotuksesta, vaikka rautatieyhtiöt saisivat nyt pyytämänsä rahtimaksujen korotuksen. Tunnettu- tosiasia tietenkin on, että maamme rautatietyö-läisten palkat ovat jääneet vii-meksikuluneitten vuosien aikana syviin kuoppiin. Tämä tapahtui ns. "hyvänä" aikana, jolloin rautatiet kahmivat rahaa kuin heinää. Jos rautateiden tulot ovat nyt hieman vähentyneet vallitsevan talouskriisin johdosta, jossa työläisillä ei ole osaa eikä arpaa, ja'jos se vaatii menojen supistamista, niin nyt on osakkeenomistajain uhrautumisvuoro. Vähennettäköön osakkeenomistajain suurista voitoista ja vesitetyn pääoman suurista korkomenoista, mutta rautatietyöläisetkin ovat. ansainneet säädyllisen toimeentulomahdollisuuden maassamme. Kaikki hyvää tarkoittavat canadalaiset vaativat rautatieyhtiöitä maksamaan työläisilleen sovittelulautakunnan suositteleman 14 sentin palkankorotuksen tunnilta. Samalla vastustetaan jyrkästi yhtiöiden rahtimaksujen korottamisvaa-timusta — sillä rautatieyhtiöt voivat suostua tähän •vaatimattomaan palkankorotukseen ilman sitäkin. symistä Y K i n jäsenyyteen". Edel- i myöskin omalta vaatimattomalta leen korostetaan, että Kiinan tun- j osaltaan rikastuttanut suomalaistan nustamisella "olisi tärkeä vaikutus kulttuurielämää, kirjoittanut aika laajakantoisen kaupankäynnin ke- ' liepeiltä — monivuotinen vieras jo kymmeniltä Canadan suomalaisten kulttuurijuhlilta. Matti on syntyisin Laihialta ja on niitä nuukia laihialaisia, mutta on poikkeus turhasta nuukuudesta. Hän kulkee j u h l i l l a pitkien matkojen takaa ei- I kä käytä lainasaappaita ja ihmet- ! telee kuinka ihmiset vanhemmalla I puolella ikäänsä tulevat niin "ita- ' r i k s i " että eivät raaski j u h l i l l a käy- ; dä. Muuten Matti kertoi entisestä i Cobaltin elämästä ja järjestötoiminnasta siellä ja näissä Matin ju- [ tuissa ilmeni sellaista, jota minä- I kään en ole aikaisemmin kuullut. ; Hän kertoi et^ osastossa opetettiin Suomesta tulleita lukemaan ja , kirjoittamaan.^''Siihen aikaan Suo-ajoin lehdillemme uutisia, kerto-hittämisessä Canadan ja Kiinan vä- muksia sekä runoja joita Liekki ^'^'ä". : on julkaissut useita. Mutta kaikii^ta Samassa yhteydessä hyväksyttiin i suurimman huomion sai osakseen 1 viettopaikkaa ja helteisen kuuman Yhdysvaltain presidentti Eisenho- täällä Pohjoisessa Davidin kirjoit-j päivän jälkeen saavuimme tuolle werille ja Alabaman kuv.ernööii | i^ma melodraama "Piittarinsjksy", j kuuluisalle Bay kadulle, jossa suo- Folsomille osoitettu sähkösanoma- n^i^ä näyttelijä Heikki Päätalon \ malais»', ovat kuluttaneet saappai-rinalaa maata. Siellä on laajat kuk- { ka mies tuolla? Jaa, sehän on Matti kiennäyttelyalueet, joita hoidetaan , K l i p p i , Spennerista New Yorkin asiantuntemuksella, sekä monipuolinen eläimistö Alaskan ruskeista karhuista Pohjois-Amerikan puh-veleihin ja hirviin asti ja joiden ympärillä kiehuu suuret syöpäläisten laumat cina täistä lähtien. Kävimme yhdellä kaupungin hautausmaalla, jossa eräs nuoruus-män ilta-auringon heittäessä viime tuttavani lepää ikiuntaan, lämpi-säteitään näiden vainajien lepopaikan ylitse. Sain lukea graniittisesta muistokivestä: "Tässä lepää Herman Hyvönen". Mieltäni vaivasi kaukaa menneisyyden muisto, että hänkin oli yksi luokkamme asemaa ymmärtävä poika, joka vakavan taudin murtamana joutui jättämään elämäntehtävänsä. Samalla loin silmäyksen yli kalmiston. Tällöin saatoin huomata sen toisella laidalla olevan ehkä tuhansia pieniä valkoisia muistomerkkejä, jotka on pystytetty sodassa kaatuneiden kaupungin poikien muistoksi. Suuret ovat ne lunnaat, jotka l ä -1 mäkin paikkakunta on joutunut antamaan sodan Molokille. Näissä va- j kavissa mietteissä siirrymme illan; pimentyessä kaupunkiin, missä ih-! miset iloitsevat, surevat ja unhoit- j tavat. Winnipegin kaupunki on erikoisesti valaistu kaikkina vuodenaikoina. Sen pääkadulla saattaa loistaa kymmeniätuhansia sähkölamppuja, että tuskin mikään toinen kaupunki vetää tälle vertoja koko maassa. Viimeisenä vierailuni iltana en tahtonut saadalUnta, koska mieleeni tuli edessä olevat vuorokaudet, joiden aikana pidetään Port Arthurissa ne suurella joukkojen työllä valmistetut kansan juhlat. Niinpä seuraavana aamuna käänsimme kulkumme kohden tuota juhlien mesta vielä saapui aivan lukutaidottomia kansalaisia. Näitä seikk-D-ja kunajattelee, niin täytyy myöntää, että suuren työn on järjestömme tehnyt kaikella kulttuurin alalla ja että alkuraivaajat ovat jättäneet jälkeensä "Matti-vaarin testamentin". Yhtäkkiä ilmestyy siihen haalin edustalle hyvin voimakkaan näköinen pariskunta. He ovat mrs. ja Kalle Karjala, Montanan valtiosta, jotka ovat myöskin ohjanneet kulkunsa näille Canadan suomalaisten, suurjuhlille. He ovat syntyisin sieltä "Taka-Kainuusta" ja saapuneet valtoihin vuosisadan vaihteessa, raivanneet laajat maa-alat viljelykselle ja kasvattaneet karjaa tuolla villillä lännellä, missä pojat pitävät huolta tilasta, mutta navetan tuoksu vetää kuitenkin heidät talveksi kotinurkille. Kovasti kertoivat tykkäävänsä eanadalaisten juh- (Jatkuu 4:llä sivulla) protesti, missä sanotaan: "Labor-Progressive puolue on tyrmistynyt siitä kun Alabaman oikeuslaitos tuomitsi James-Wilson-nimisen neekerin kuolemaan syytettynä siitä, että hän on varastanut eräältä valkoihoiselta naiselta $1.- 95. Jos tämä julma tuomio pannaan täytäntöön, se on laillinen i . lynkkaus Alabaman Valkoihoisten toimesta. Me pyydämme teitä he-tikohtaisesti sekaantumaan asiaan antamalla hallituksen armahduksen Wilsonille. Keskuskomitean plenumin 3päi-väisessä kokouksessa todettiin, että L P P on selvitynyt revisionistien aiheuttamasta kriisistä ja ottanut jö huomattavia edistysaskeleita:- Tärkeimpinä keskustelun aiheina oli taistelu jatkuvaa talouskriisiä vastaan. Tämän asian edistämiseksi hyväksyttiin laajahko päätöslauselma "Puoluetyö kansalli-sen itsenäisyyden puolesta ja talouskriisiä vastaan". Keskustelu puolueen kansallisen puheenjohtajan Tim Buckin esittämän selväpiirteisen ja mielenkiintoisen raportin perusteella oli vilkasta ja itsearvostelumielessä hyvin rakentavaa. esittämänä oli suuressa arvossa. taan runsaasti viimeisen viiden- Vierailimme vielä Lahden ja | kymmenen vuoden aikana. Blummin perheissä, jotka myöskin ovat rakentaneet itselleen omat ja nykyaikaiset kodit ja luoneet kan- Tällä kadulla sijaitsee kaksi suomalaisten nimissä olevaa canadalaista työväen haalia, joiden edus- HP Keski-Idän kaksi piippuisena ongelmaria on lännen imperialistien himoitsema öljy, ja toisaalta arabikansojen nouseva kansallismielisyys, halu hallita itsenäisesti omia alueitaan. PÄIVÄN PAKINA Ihmismetsästystä yöllä ja päivällä Yhdistynyt Arabitasavalta ja Irak talous-yhtenäisyyteen Dama.skos. — Yhdistyneen Arabitasavallan Syyrian valtion lalousnii nisleri Khalil Kallas ennusti viikon alusta, että Yhdistynyt Arabita.sa-valta ja Irak piakkoin allekirjoittavat kauppa- ja maksu.sopimukscn. Kallas sanoi, että toimenpide olisi askel kohti taloudellista yhtenäisyyttä. Linnuilla ja muilla riistaeläimillä yleensä on ainakin näissä sivistysmaissa vissi rauhoitusaikansa. Tolloin niitä~ei ole lupa häiritä, ampumisesta puhumattakaan. Ja metsästysaikanakin kielletään tavallisesti riistan ampuminen auringonlaskun jälkeen yöpimeän ajaksi. Mutta ihmispoloisia "metsästetään" vielä herran vuonna 19.58 sekä yöllä että päivällä — ja ilmeisesti ilman mitään varmaa "rauhoitusaikaa". Torstaiaamuinen radiouutinen antoi tästä asiasta uusimman esimerkin. Sen tiedonannon mukaan oli brittiläisille annettu Kyprok.sen saarella määräys ilman muuta tavattaessa ampua kuoliaaksi EOKAn vastarintaliikkeen jäsenet — mikä tarkoittaa käytännössä, että brittiläisillä on nyt Kyproksella hallituksensa ukaasin mukaan "oikeus" ampua kuoliaaksi "kaikki mikä liikkuu", kuten sanotaan, ja sitten selittää, että tapettu ihminen oli EOKAn va.starintaliikken mies, nainen tai lapsi! Näin kauhistuttavaan tilanteeseen on johtanut se kun Britannian hallitus yrittää sotilaallisista syistä pitää sitä saarta "strategisena tukiasemanaan", mistä käsin voidaan järjestää hyökkäyksiä siir-tomaakansoja vastaan, kuten tapahtui esim. Suezin hyökkäyksen yhteydessä. Kaiken liikkuvaisen ampuminen on vain askel eteenpäin siinä terrorissa, mitä on ylläpidetty Kyproksen saarella, Sanomalehtitieto-jen mukaan Kyp4^fe»fella on jo murhattu noin 400 ihmistä, joiden ainoa "rikos" on se, että he haluavat päästä vapaiksi ulkomaalaisten miehity.sjoukkojen mielivallasta. Suuri osa näistä Kyproksen kreikkalaisista patriooteista on teloitettu "laillisesti", tapettu brittiläisten sotilaiden tai poliisien toi; me.sta, ammuttu "pettureina", jne. Toista-sataa kreikkalaista on "tuomittu" vastarintaliikkeeseen osallistumisesta vankilaan — mutta sen lisäksi on keskitysleireillä pidätettynä yli 2,000 kyprokselaista, joita vastaan ei ole miehitysjoukkojen toimesta voitu nostaa mitään syytettä? Heitä epäillään "vääristä ajatuksista" eli siitä, että he ovat myötämielisiä EOKAn vastarintaliikettä kohtaan — mutta viranomaiset eivät voi esittää mitään todisteita "rikollisista teoista" näitä ihmisiä vastaan! J a kuten sanottu, verenvuodatusta ja terroria puolustetaan vain sillä, että Britannia "tarvitsee Kyproksen saarta strategisena tukiasemana". Millä moraalisella oikeudella B r i - Keskitysleirit ovat täynnä näitä j t a n n i » yrittää väkivalloin pitää hyvämaineisia saariasukkaita — ja hallussaan toisella puolen Euroo-lisää leirejä rakennetaan ilman, että viranomaisten toimesta voitaisiin mitään syytettä nostaa pidätettyjä patriootteja vastaan. Kun ihmisiä — kaikin puolin kunniallisia kansalaisia raahataan tällä tavoin joukkonjitassa keskitysleirille, niin silloin ei ole oikeastaan enää mitään kummallista sekään, vaikka miehitysviranomaiset antavat määräyksen ampua kaikki liikkuvat. Mutta asia erikseen on se, mihin tällaisella terrorilla päästään. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei Kyproksen asukkaita saada polvistumaan terrorin avulla. Totta on, että Kyproksen vastarintaliikkeen toimesta on useita kertoja annettu ymmärtää; jotta se on valmis verileikin lopettamiseen kunniallisella ja oikeudenmukaisella perusteella. Mutta miehitysjoukot ovat aina vetäneet näistä esityksistä sen ilmeisesti virheellisen johtopäätöksen, että heikentämällä verenvuodatuksen ja terrorin avulla vastarintaliikkeen rivejä, brittiläiset saavat sittenkin ylivaltansa säilytetyksi Kyprokset} saarella. j pan mannerta olevaa Kyproksen saarta, siitä ei hiiskahdetakaan. Ihmiskunnalle pitäisi riittää se, että tällainen hyökkäystukikohta on muka viei"aan maan miehitysjoukoille "strategisesti" tarpeellinen ja sillä siisti. Mutta herran vuonna 1958 Kyproksen saari on melko merkityksetön "strategisena tukipaikkanakin" — sillä sellainen tukipaikka, mitä on pidettävä valloittajan hallussa jatkuvan väkivallan ja terrorin avulla, ei tiukan tullen auta missään muualla kuin intervention järjestämisessä sellaisten liivintas-kukuninkaiden puolesta kuin on Jordanin kuningas Hussein — ja kaikki asiantuntijat myöntävät jo, ettei kuningas Husseiniakaan voida enää pitää Kyprokselta käsin valtaistuimellaan. Tuhannesti parempi siis olisi, että Kypros jätettäisiin Kyproksen a.sukkaille". Joka tapauksessa ihmiskunta tulee kauhistuneena vastaanottamaan tiedon siitä, että Kyproksen asukkaita ruvetaan virallisesti nyt summamutikassa ampumaan. — Känsäkoura, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1958-09-06-02