1963-12-17-01 |
Previous | 1 of 32 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
l i i p i Christmas Issue - Section 1 Jo iiiunumero - osa 1 » • • Tiistaina, jouluk. 17 p. — Tuesday, Dee. 17, 1963 Sivu 1 .(SilKKUARVELLÄ) . , "Tuomas tuopi joulun tulles-i s a a i l ' ; sanottiin vanhojen v^iRana. ;Ennen sitä oli telity jo paljon val- •:^mistelwa joulua varten/ 'Kynttilät •. valmistettiin ; syksyn kuluessä^lah*: tauksessa' saaduista 'rasyoiiftä»^\^< Almoin teli^tiin myöskiö maltaat Joulu-' olutta varten. Lahnoja tai muita jisoja kaloja suolattiin joulusilakäk* si. Vähää voitakin käytettiin hyvin säästeliäästi jouhta ajatellen. Ja 'ne ^^taloudet, joilla itsellä ei ollut leh- 'miä, hankkivat voita jollakin muuK la tavalla sillä' ainakin jouluna piti pila pöytään pa.asta pantaya^a. jouluolut piti olla jo Tuomaan 'päivään mennesoä tynny)'iin pantu-rna. V ; A ;;pasissa: toimitettiin perinpobjainei» siivous, lattiat pestiin ja seinät sekä laet nuohottiin tuoreilla rhavUn oksilla-, ^.^iidjen pesu. supwte|ti^.,.la;c vallisestf väiit juhannuft^elcsi.^lnulid jotkut tekivät sen jouluksikin., Jos .niiohoaminen tehtiin yasta Tuto maan päivänä, niin jok^, joka kävi ,naat>urissa, jossa nuohottiin pai* haillaan, voi ^anoa kotiin tullessaan: •'Siellä nokituomas parhaillaan huis-k i . " -r- Leipää, piirakoita ja rieskoja leivottiin. Vehnäset 'tehtiin y-leensä vasta aaton vastaisena yönä. että olisivat olleet mahdollisimman tuoreita. Myöskin naisväen töiden runsaus oUslyynä tämmöiseen' järjestelyyn; Joissakin taloissa leivot tiin iso ns. joululeipä, l joka tuotiin joulun aikana jokaisella, ateriall^a KehKeile pöytää, mutta ei syöty. Joulun jälkeen se kuivattiin ja säilytettiin juhannukseksi;'jolloin se polkottiin ja syötiin maitolämmityk-sessä. . .Tuomaan päivästä"^ (Jouluk. 21 '^pstä) alkoi joulurauha. ; Silloin vietiin rukit pois tuvasta ja samoin muutkin työkalut. Ainoastagi,nj,vält- • tämättömiä Jöilä enää suoritettiin. >»ifon V""».-!»! hoitoa, ha.vulep hakkausta lehmien kuivikkeita varten, ) . >ii.' (eKoa vm; 'J»}onjaasta alkoi myöskin jouIurauha''eläHB|lIe. Lintuja varten viritetyt s^timet (silloin lauottiin sekä takat .poistettiin ja sanottiin: "Jouluksi- hiirikin ko-vuvaa." Kotieläimillekin varattiin niin hyvää ruokaa, kuin vain rehuvarat sallivat. Puolelta päivin pantiin jo (joulusauna lämpiämään. Huoneesta tuor iia pyliavaatteet lämpiämään ja puhdistettiin jos tarve vaati. Oljista tehtyjä koristeita, joulutuppuja, asetettiin lakeen ja seiniin; Myöskin jo aikaisemmin valmistetut kynttilät paintiin niille varatuille paikoille, puisiin,, läkkipeltisiin tai messinkisiin* jalkoihin. Pitkän pöydän Kumpaan.vin päähän asetettiin ky^t- .iläjalka.-, . Lapsilla oli joulun tuntu voimakkaana jo silloin, kun isä tai setä' kantaa kah isutti olkikuvot porstuaan. Ne-levitettiin^tuvan lattialle kun perhe oli saunassa. Joulukuusia ei ^silloin' vielä käy-fett. v. sillä ne 4unv4(£^uotiin vasta 1880-bivulla. :f> -^Aattoillan hämärtyessä porisi aattolphkopata ^Ijahlasi^an. ^Täinä lohko' oli 'tsnrattisfa parempaa liha' ^ k i n äätynyt, i^n pyhäpu-tttiin aatto- /keittoa.t Joskus. s< kaloitta, jos meri Oi että »aatiin norSsi^^ Saunasta tultua^' vut päälle ja valmli ateriblle. 'Kynttilät sytytettiin ja kukin asettui paikallensa runsailla ruoilia varustetun ruokaluvut ääreen- Isäntä luki ruokaluvut tai hänen käskyltään joku - nuorenamista; Syömiin jälkeen luettiin kiitosrukous ja veisattiin joku värsy jouluvirrestä. Tämän jälkeen asetuttiin joulu-pahvoille,. joko lepäilemään tai leikkimään joululeikkejä; joihin ottivat osaa sekä nuoret että vanhat. Semmoisia oli m-m. "paistin syönti". Paistiksi määrätty henkilö asetettiin istumaan renkulle, silmät sidottiin huivilla ja käteen annettiin oljista tehty letti. Ympärillä olijat menivät vuoron perään pukkaamaan sormella renkulla istuvaa paistia", joka koetti vuorostaan letillä lyödä lähcstyjää. Se, johon hän sai lyöntiin osumaan, joutui vuorostaan paistiksi. Tätä voitiin jatkaa kunnes väsyttiin. Toisena leikkinä muistetaan suutarin pistäminen. Sinä tehtiin oljista suutari, joka kolmella jalalla sei^ soen pysyi pystyssä. Leikkivälinei- .siin kuului vielä seiväs tai nurkasta otettu otinlapio.' Leikkijöitä oli samalla kertaa kaksi, jotka asettuivat alkuasentoon siten, että suutarin HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ,pÄMBUCOVETSkY TIMMINS puolustaja seisoi Äsuijltaräi) päin kääntyneenä'ja hänen takanaan n. askeleen päBssä selkä vastakkain 011 toinen. Seiväs oli lattialla heidän jalkojensa välissä. < Sitten ^ molemmat kyyristyivät ja; ottivat^ molemmin käsin otteen, selpll^tä;^^ Ja sitten leikki alkoiklnl- ' / Selin suutariin oleva koetti omien sekä toiseii :haarpjenAyjilistä kat-. soen pistää suutaria t ^ e n yrittäessä ohjata fieivästa-^h^utse maalin. Kun pisto tul^ suditetuksi;; voitiin vaihtaa leikkijöltävi^T^iiifllöet leikkivät pahnoilld esiä/cVtfilksen. ampumista, jota /Viimeisillä vuosinakin vielä leikittiin h^nänteon.' /aikana ladoissa: v NämS. Olivat' mutta monia muitakii^ l e i l e j ä käytettiin. ]L,e^{dKeiä laJUan 44t)tpnisto voitiin jatkaa puolien yöhQn-:asti joUpiv *eitettiin fcäKvi^'^^JäHrfiirtt'^m moista sattui olemaan tai syötiin jotakin hyvää: .Tätft ruokailua sa^ nottiin yön puolipSiVäiseksi.' Hevosille ja lehmillekin annettiin kello 12 aikaan kauroja.^;'Jötkat^^kasteli-vat hevosten kaUi^^oliiellä.*) Sitten mentiin d^ticuniaan, vaikka varsinkaan Yläinaan puolalaisilla ei'ollut siihen pal'j^dh'äikaa,'6iltä jo kello 2 ajoissa pitil |uveta valjastamaan hevosta joulukirkkoon lähtea/ mistä varten. . Kello a i s a ^ tai vempeleessä sinne a jaettiin inonien per nikulmieh päästä, i^oulnkirkko alkoi Sylvinien aikana kedlb 5, ja Nordströmin aikan^se s U i ^ i kello kuudeksi. Carpenii\r8ika^ se alkoi kello 7 niinkuin sHten'myöhemminkin. Pitkin kirkkotien vartta oli kaikissa taloissa kynttilät ikkunoissa palamassa. Kirkko oli ^myöskin kirkkoväärtin tat ^unt|op ^^kemin kynttilöin valaistu. Kotiin* jäänyt väki pa'^t tuvan uunin lämpiämään ke^$ 6 ajoissa. Sinne pantiin sitten pafiassa lihaa, kuorittuja perunoita^ Ja nauriita paistumaan. Sitä sanoitan joulu-paistiksi ja sen piti olla valmiina Kun kirkkomiehet palasivat kotiin. Kotimatka suoritettiin kilpaa ajaen ja kukin hevosensa' kuntoa toisillekin 'näyttäen. Kotiin tultua syötiin yhteinen murkina ja käytiin pahnoiUc lepäämään ja voitiin siinä ottaa takaisin menetetyt aamu-unetkin. Joulupäivänä ei käyty vieraisilla, ei edes sukulaistenkaan luona, vaan se vietettiin rauhassa kotoha. Useissa kodeissa luettiin raamattua ja veisattiin virsiä. Jos joku meni kylään, sanottiin häntä jouluköyriksi. Tahvanan eli Tapanin päivä oli aivan edkoinen vi6railtip8ivä. Silloin jo päivän koittaessa isäntä pani hevo.sen»a valjaisiin Ja lähti tah-vänaa ajamaan. Ensin mentiin oman kylän taloihin: kysymä'4n: 'Onk' 1 ah vana kolona? ' Jos oli viinaa talossa ja kysyjä oli mieluinen, niin heti isäntä vastasi: ''Tässft on Tah-vana'|, ja pani viinapullon pöytään. Jos ci oolut viinaa, niin Vastattiin: Meijän Tahvo on uunin päällä". Monesti tahvananajajan pää.^ täyttyi jo ensimmäisessä taloasa. Mutta jos niin ci käynyt, vierailuja jatkettiin jopa naapurikylään asU ja kultiin kotiin vasta iltapUvBllä. Kun Ula rupesi hämärtymään kokoontuivat nuoret johonkin määrättyyn taloon tapaniiltda viettämään. Aikaisemmin oli jo sovlttUi milloin mihinkin taloon joulunpyhinä mennään. Viuluniekka cli vioninsoit taja oli myöskin hankittu. Pian ke-rättiinkin oljet penkin alle ja aloitettiin tanssi. Kun oli jonkin aikaa tanssittu, alettiin leikkiä erilaisia joululeik- (Jatkuu sivulla'8) Joulupukki I ja äiti-hanhi Inlossa lapsukaisia ilahduttamaan ja Vapauden lukijoita tervehtimään.—: TNS-kuva. Hauskaa joulua sekä onnellista ja rauhallisia uutta vuotta toivotamme kaikille työläisille! Pysyväinen rauha maailman kansoille vuotena 1964! CSJ:n TIMMINSIN OSASTO ja NAISTEN KERHO TIMMINS ONTARIO VUODENAJAN TERVEHDYS SUOMALAISILLE KAIVOSMIEHILLE JA HEIDÄN PERHEILLEEN! MINE-MILL UNION LOCAL 241 148 Algonquin Blvd. East TIMMINS ONTARIO MAHIA REMSU: Oli ennen köyhä veli ja pohatta veli; Pohatta veli lähti kerran markkinoille. Kun palasi markkinoilta köyhä veli tuli tavaroiden hintoja tiedustelemaan. — Mitä veikko markkinoille kuuluu? kysyi köyhä veli. — Mitä maksetaan maalaisten tavaroista? Pohatta veli vastasi, jotta: Itse kuolleen elukan nahkasta siellä maksetaan mitä vain, olipa se sitten hevosen tai minkä elikon aahka tahansa; Pohatan veljellä oli paha mielessä: ajatteli, että kun köyhällä Veljellä ei ollut muuta kuin huono kaakki, joutuiv tappamaan senkin. Kun köyhä veli ei antanut muu-tamaa*^^ l?|läm?;|;äakilleen ruokaa; niin se heti Opittuaan olemaan syömättä otti ja kuoli; Köyhä .veli nylk i ' silloin kaakin, kuivatti nahkan ja lähti markkinoille. Alkoi siellä ikaupata nahkaa .Kenkään ei ostanut. Jokainen sanoi samat sanat: > — Mitäpä mokomaa ostamaan kun täällä on hyviäkin nahkoja myytävänä vaikka millä mitalla. ^ Ja kaiken kukkuraksi sattui paikalle vielä vihainen herrakin, joka kihahti kiukkuisena: — Mitä sinä turakka tulet mokomaa nahkaa tänne kauppaamaan joudutat itsesi vain tyrmään. Köyhä veli silloin hätäännyksissään herralle mikä vallesmanni lienee ollutkin — selittämään, jotta eihän hän toki olisi hoksannut tänne tullakaan, jollei rikas veli olisi kehottanut tulemaan. Lopulta köyhä veli päästyään pinteestä, kuin koira veräjästä, lähti kiiressti markkinoilta matkaan ja kulki kunnes tuli talo vastaan. — Menenpä tuonne arveli, — vähän levähtämään. Köyhä veli tuli taloon, nahka laukussa selässään. Ketään ei ollut kotona. Löysi onneksi ruokaa vähän .sieltä, vähän täältä. Näppi yhtä ja toista suihinsa ja painui lopulta kiu-kaanperälle piiloon. Samassa emäntä tuli kotiin, pisti pirtin lämpiämään ja alkoi leipoa kakkaroita ja paistaa piirakoita. Pani sitten lihaa kiukalle paistumaan, paistoi monenlaisia kalaherk-k »|a, pisti vasta lypsämänsä maidon , hautumaan ja keltti lopuksi makoi-sen kaalikeiton. Ja kun kaikki oli lopulta valmista ja köyhä veli tunsi kiukaanpcrällä olevansa nälkäänsä nääntymäisillääy, emännälle tuli ra-ka. staja. _:,„Kmäntä silloin syöttämään kultaselleen herkku jaan ja livertämään linnun kielellä tämän korvaan: — Syö nyt niin, että napasi naukuu ja. tule'illalla sitten kun mies 011 lähtenyt työhön, toisen kerran pislelemään poskeesi loput. Tulethan rakkaani. Miehelleni keitin pelkän kaalikeiton, ajattelin, että jos (M se hänelle mokomalle kelpaa, olkoon kelpaaniatta,' Vähät minä häntä pashastolemaan. Multa sinu^ le minä laitan vaikka • linnunkieliä, kultaseni. Ja on minulla sinua varten rahaakin vaikka kuinka paljon lippaassa piilossa, liverteli emäntä kaulaillessaan rakastajaansa. — Ei se lopu. kun yhp uutta sinne työnnän. Kun tulet tänne joskus sellaiseen aikaan, jolloin en satu olemaan kotona ^a tarvinnet rahaa, niin sinun ei tarvitse muuta kuin mennä karsinaan, siellä sitä on. Olet; pistänyt 'sinne paperipalan merkiksi multaan sille kohtaa missä aarre on. Syötyään itsensä täyteen, rakastaja lähti, ja isäntä tuli nälkäisenä kulA susi tupaan ja istahti pöydän päähän vaatimaan ruokaa. Samalla kun isäntä astui ovesta sisään, köyhä velikin laskeutui kiukaalta lattialle. Nähdessään vieraan isäntä pyysi tämänkin pöytään ja käski tällekin tuomaan ruokaa. Emäntä muljautti silloin vihaisesti isäntään ja säklätti: — Mistä minä panen, kun ei ole itsellämmekään mitä syödä. Talon häviöksi ne ovat vain tuollaiset kulkijat. — No jos ei muuta ole, anna hänelle vaikka rokkaa ja kuivia lei: vän kasukoita — sellaisia joita annoit minullekin. Emännän ei auttanut silloin muu kuin kantaa vieraan eteen pöytään rokantfihettä ja kuivia homeisia lei-vänkannikoita, jotka olivat kovia kuin kivi. Isäntä ja vieras tekivät ristinmerkin ja alkoivat hyvällä ruokahalulla lusikoida ja pehmitellä leivänsyrjiä kuumassa liemessä. Mutta kun kivenkovat kannikat eivät oikein Ottaneet pehmitäkseen, köyhä veli otti ja tallasi jalkojensa juuressa pöydän alla olevan nahkasäk-kinsä päälle, joka parkaisi silloin pahan kerran. — Ole ääneti ja pidä mölyt mahassasi, komensi köyhä veli säkki-, ään ja potkaisi sitä uudemman k c r ran, jolloin se kriiskahti entistä pahemmin, —opi olemaan ihmisiksi ja kieltäytymään mokomista — eihän sitä meille kuitenkaan anneta. —- Mitä hän pyysi? kysyi isäntä. — Mitä ei muka- anneta? — Mitäpä mokoman mankumisis-ta, sanoi köyhä veli ja potkaisi vielä kerran narisevaa nahkasäkkiä. — Kehui olevan kaapissa herkullisia piiraita ja kalittua; vaan eihän niitä sellaisia herkkuja meille. Mistä lie mokoma oppinut tuollaiseksi mustalaiseksi, eikä opi ymmärtämään-kään el millään, ettei se mikä on nokassa, ole kuvassa. Silloin i-säntä karjaisi harjakset pystyssä emännälle: . — Olkoonpa kaapissa mitä tahansa, kanna kaikki heti pöytään! Kuu-l luuko sana? ' Eikä emännä auttanut taaskaan; muu kuin totella ja kantaa vihan vimmoissaan rakastajalleen piiloit-famansa herkut pöytään.: Mutia tuskin herkut olivat vielä pöydässä ja syöminen oli ruvennut käymään kuin tanssi, nahkasäkki parkaisi taas entistä pahemmalla äänellä. Isännältä jäi silloin syönti kesken, kun ei malttanut olla kysymättä: — Mikä hätä siellä pöydän alla nyt on? — - K a , lihapaistl sanoi olevan kiukaassa » vSelittir köyhä veli. isännälle; — mutta mene ja tiedä onko. Otin-kin mokoman nälkäisen inukaani. Silloin isäntä tuntiessaan paistin käryn sicramissaan, komensi emäntänsä ja äkkiä tuomaan paistin pöy-tään. •. Syömisen jälkeen isäntä ja hänen kylläinen vieraansa pakisivat pöydässä vielä kotvan yhtä ja toista. Mutta kun köyhä veli lopultakin nousi, kiitti kestiystävyydestä ja rupesi tekemään lähtöä, nahkasäkille tuli hätä ja se parkaisi jälleen luir hin ja ytimiin tunkevalla äänellä. — Ei niitä meille anneta, usko jo, karahti köyhä, veli säkille ja potkaisi sitä vihaisena. — En ota enää ikinä sinua mukaani markkinoille, kun et näytä osaavan vähääkään hävetä. Isäntä silloin uteliaani kyselemään vieraaltaan mikä sai säkin niin pahalla äänellä parkaisemaan. — Ka, sanoi olevan rahaa vaikka millä mitalla tässä talossa piilossa,: sanoi köyhä veli aivan kuin anteek-jipyydellen. — Kysy, hyvä veli, sanoi isäntä silloin—missä ne rahat ovat. Köyhä veli kysyi ja nahka oltuaan hetken ääneti kriiskahti jälleen. • — Mita se sanoi? uteli isäntä. — Tiesikö se missä rahat ovat? Ota selvä asiasta ennenkuin läh- (.latkuu sivulla 8) HaiLskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuolta • --Jfr-^ri KORMAN'S DAIRY LIMltED HYVIÄ PASTÖROITUJA MEIJERITUOTTEITA! PARHAAN MAIDON KOTI! PUHEUN 2641859 230 Wilson Ave. Timminsy Ont i i
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, December 17, 1963 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1963-12-17 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus631217 |
Description
Title | 1963-12-17-01 |
OCR text | l i i p i Christmas Issue - Section 1 Jo iiiunumero - osa 1 » • • Tiistaina, jouluk. 17 p. — Tuesday, Dee. 17, 1963 Sivu 1 .(SilKKUARVELLÄ) . , "Tuomas tuopi joulun tulles-i s a a i l ' ; sanottiin vanhojen v^iRana. ;Ennen sitä oli telity jo paljon val- •:^mistelwa joulua varten/ 'Kynttilät •. valmistettiin ; syksyn kuluessä^lah*: tauksessa' saaduista 'rasyoiiftä»^\^< Almoin teli^tiin myöskiö maltaat Joulu-' olutta varten. Lahnoja tai muita jisoja kaloja suolattiin joulusilakäk* si. Vähää voitakin käytettiin hyvin säästeliäästi jouhta ajatellen. Ja 'ne ^^taloudet, joilla itsellä ei ollut leh- 'miä, hankkivat voita jollakin muuK la tavalla sillä' ainakin jouluna piti pila pöytään pa.asta pantaya^a. jouluolut piti olla jo Tuomaan 'päivään mennesoä tynny)'iin pantu-rna. V ; A ;;pasissa: toimitettiin perinpobjainei» siivous, lattiat pestiin ja seinät sekä laet nuohottiin tuoreilla rhavUn oksilla-, ^.^iidjen pesu. supwte|ti^.,.la;c vallisestf väiit juhannuft^elcsi.^lnulid jotkut tekivät sen jouluksikin., Jos .niiohoaminen tehtiin yasta Tuto maan päivänä, niin jok^, joka kävi ,naat>urissa, jossa nuohottiin pai* haillaan, voi ^anoa kotiin tullessaan: •'Siellä nokituomas parhaillaan huis-k i . " -r- Leipää, piirakoita ja rieskoja leivottiin. Vehnäset 'tehtiin y-leensä vasta aaton vastaisena yönä. että olisivat olleet mahdollisimman tuoreita. Myöskin naisväen töiden runsaus oUslyynä tämmöiseen' järjestelyyn; Joissakin taloissa leivot tiin iso ns. joululeipä, l joka tuotiin joulun aikana jokaisella, ateriall^a KehKeile pöytää, mutta ei syöty. Joulun jälkeen se kuivattiin ja säilytettiin juhannukseksi;'jolloin se polkottiin ja syötiin maitolämmityk-sessä. . .Tuomaan päivästä"^ (Jouluk. 21 '^pstä) alkoi joulurauha. ; Silloin vietiin rukit pois tuvasta ja samoin muutkin työkalut. Ainoastagi,nj,vält- • tämättömiä Jöilä enää suoritettiin. >»ifon V""».-!»! hoitoa, ha.vulep hakkausta lehmien kuivikkeita varten, ) . >ii.' (eKoa vm; 'J»}onjaasta alkoi myöskin jouIurauha''eläHB|lIe. Lintuja varten viritetyt s^timet (silloin lauottiin sekä takat .poistettiin ja sanottiin: "Jouluksi- hiirikin ko-vuvaa." Kotieläimillekin varattiin niin hyvää ruokaa, kuin vain rehuvarat sallivat. Puolelta päivin pantiin jo (joulusauna lämpiämään. Huoneesta tuor iia pyliavaatteet lämpiämään ja puhdistettiin jos tarve vaati. Oljista tehtyjä koristeita, joulutuppuja, asetettiin lakeen ja seiniin; Myöskin jo aikaisemmin valmistetut kynttilät paintiin niille varatuille paikoille, puisiin,, läkkipeltisiin tai messinkisiin* jalkoihin. Pitkän pöydän Kumpaan.vin päähän asetettiin ky^t- .iläjalka.-, . Lapsilla oli joulun tuntu voimakkaana jo silloin, kun isä tai setä' kantaa kah isutti olkikuvot porstuaan. Ne-levitettiin^tuvan lattialle kun perhe oli saunassa. Joulukuusia ei ^silloin' vielä käy-fett. v. sillä ne 4unv4(£^uotiin vasta 1880-bivulla. :f> -^Aattoillan hämärtyessä porisi aattolphkopata ^Ijahlasi^an. ^Täinä lohko' oli 'tsnrattisfa parempaa liha' ^ k i n äätynyt, i^n pyhäpu-tttiin aatto- /keittoa.t Joskus. s< kaloitta, jos meri Oi että »aatiin norSsi^^ Saunasta tultua^' vut päälle ja valmli ateriblle. 'Kynttilät sytytettiin ja kukin asettui paikallensa runsailla ruoilia varustetun ruokaluvut ääreen- Isäntä luki ruokaluvut tai hänen käskyltään joku - nuorenamista; Syömiin jälkeen luettiin kiitosrukous ja veisattiin joku värsy jouluvirrestä. Tämän jälkeen asetuttiin joulu-pahvoille,. joko lepäilemään tai leikkimään joululeikkejä; joihin ottivat osaa sekä nuoret että vanhat. Semmoisia oli m-m. "paistin syönti". Paistiksi määrätty henkilö asetettiin istumaan renkulle, silmät sidottiin huivilla ja käteen annettiin oljista tehty letti. Ympärillä olijat menivät vuoron perään pukkaamaan sormella renkulla istuvaa paistia", joka koetti vuorostaan letillä lyödä lähcstyjää. Se, johon hän sai lyöntiin osumaan, joutui vuorostaan paistiksi. Tätä voitiin jatkaa kunnes väsyttiin. Toisena leikkinä muistetaan suutarin pistäminen. Sinä tehtiin oljista suutari, joka kolmella jalalla sei^ soen pysyi pystyssä. Leikkivälinei- .siin kuului vielä seiväs tai nurkasta otettu otinlapio.' Leikkijöitä oli samalla kertaa kaksi, jotka asettuivat alkuasentoon siten, että suutarin HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ,pÄMBUCOVETSkY TIMMINS puolustaja seisoi Äsuijltaräi) päin kääntyneenä'ja hänen takanaan n. askeleen päBssä selkä vastakkain 011 toinen. Seiväs oli lattialla heidän jalkojensa välissä. < Sitten ^ molemmat kyyristyivät ja; ottivat^ molemmin käsin otteen, selpll^tä;^^ Ja sitten leikki alkoiklnl- ' / Selin suutariin oleva koetti omien sekä toiseii :haarpjenAyjilistä kat-. soen pistää suutaria t ^ e n yrittäessä ohjata fieivästa-^h^utse maalin. Kun pisto tul^ suditetuksi;; voitiin vaihtaa leikkijöltävi^T^iiifllöet leikkivät pahnoilld esiä/cVtfilksen. ampumista, jota /Viimeisillä vuosinakin vielä leikittiin h^nänteon.' /aikana ladoissa: v NämS. Olivat' mutta monia muitakii^ l e i l e j ä käytettiin. ]L,e^{dKeiä laJUan 44t)tpnisto voitiin jatkaa puolien yöhQn-:asti joUpiv *eitettiin fcäKvi^'^^JäHrfiirtt'^m moista sattui olemaan tai syötiin jotakin hyvää: .Tätft ruokailua sa^ nottiin yön puolipSiVäiseksi.' Hevosille ja lehmillekin annettiin kello 12 aikaan kauroja.^;'Jötkat^^kasteli-vat hevosten kaUi^^oliiellä.*) Sitten mentiin d^ticuniaan, vaikka varsinkaan Yläinaan puolalaisilla ei'ollut siihen pal'j^dh'äikaa,'6iltä jo kello 2 ajoissa pitil |uveta valjastamaan hevosta joulukirkkoon lähtea/ mistä varten. . Kello a i s a ^ tai vempeleessä sinne a jaettiin inonien per nikulmieh päästä, i^oulnkirkko alkoi Sylvinien aikana kedlb 5, ja Nordströmin aikan^se s U i ^ i kello kuudeksi. Carpenii\r8ika^ se alkoi kello 7 niinkuin sHten'myöhemminkin. Pitkin kirkkotien vartta oli kaikissa taloissa kynttilät ikkunoissa palamassa. Kirkko oli ^myöskin kirkkoväärtin tat ^unt|op ^^kemin kynttilöin valaistu. Kotiin* jäänyt väki pa'^t tuvan uunin lämpiämään ke^$ 6 ajoissa. Sinne pantiin sitten pafiassa lihaa, kuorittuja perunoita^ Ja nauriita paistumaan. Sitä sanoitan joulu-paistiksi ja sen piti olla valmiina Kun kirkkomiehet palasivat kotiin. Kotimatka suoritettiin kilpaa ajaen ja kukin hevosensa' kuntoa toisillekin 'näyttäen. Kotiin tultua syötiin yhteinen murkina ja käytiin pahnoiUc lepäämään ja voitiin siinä ottaa takaisin menetetyt aamu-unetkin. Joulupäivänä ei käyty vieraisilla, ei edes sukulaistenkaan luona, vaan se vietettiin rauhassa kotoha. Useissa kodeissa luettiin raamattua ja veisattiin virsiä. Jos joku meni kylään, sanottiin häntä jouluköyriksi. Tahvanan eli Tapanin päivä oli aivan edkoinen vi6railtip8ivä. Silloin jo päivän koittaessa isäntä pani hevo.sen»a valjaisiin Ja lähti tah-vänaa ajamaan. Ensin mentiin oman kylän taloihin: kysymä'4n: 'Onk' 1 ah vana kolona? ' Jos oli viinaa talossa ja kysyjä oli mieluinen, niin heti isäntä vastasi: ''Tässft on Tah-vana'|, ja pani viinapullon pöytään. Jos ci oolut viinaa, niin Vastattiin: Meijän Tahvo on uunin päällä". Monesti tahvananajajan pää.^ täyttyi jo ensimmäisessä taloasa. Mutta jos niin ci käynyt, vierailuja jatkettiin jopa naapurikylään asU ja kultiin kotiin vasta iltapUvBllä. Kun Ula rupesi hämärtymään kokoontuivat nuoret johonkin määrättyyn taloon tapaniiltda viettämään. Aikaisemmin oli jo sovlttUi milloin mihinkin taloon joulunpyhinä mennään. Viuluniekka cli vioninsoit taja oli myöskin hankittu. Pian ke-rättiinkin oljet penkin alle ja aloitettiin tanssi. Kun oli jonkin aikaa tanssittu, alettiin leikkiä erilaisia joululeik- (Jatkuu sivulla'8) Joulupukki I ja äiti-hanhi Inlossa lapsukaisia ilahduttamaan ja Vapauden lukijoita tervehtimään.—: TNS-kuva. Hauskaa joulua sekä onnellista ja rauhallisia uutta vuotta toivotamme kaikille työläisille! Pysyväinen rauha maailman kansoille vuotena 1964! CSJ:n TIMMINSIN OSASTO ja NAISTEN KERHO TIMMINS ONTARIO VUODENAJAN TERVEHDYS SUOMALAISILLE KAIVOSMIEHILLE JA HEIDÄN PERHEILLEEN! MINE-MILL UNION LOCAL 241 148 Algonquin Blvd. East TIMMINS ONTARIO MAHIA REMSU: Oli ennen köyhä veli ja pohatta veli; Pohatta veli lähti kerran markkinoille. Kun palasi markkinoilta köyhä veli tuli tavaroiden hintoja tiedustelemaan. — Mitä veikko markkinoille kuuluu? kysyi köyhä veli. — Mitä maksetaan maalaisten tavaroista? Pohatta veli vastasi, jotta: Itse kuolleen elukan nahkasta siellä maksetaan mitä vain, olipa se sitten hevosen tai minkä elikon aahka tahansa; Pohatan veljellä oli paha mielessä: ajatteli, että kun köyhällä Veljellä ei ollut muuta kuin huono kaakki, joutuiv tappamaan senkin. Kun köyhä veli ei antanut muu-tamaa*^^ l?|läm?;|;äakilleen ruokaa; niin se heti Opittuaan olemaan syömättä otti ja kuoli; Köyhä .veli nylk i ' silloin kaakin, kuivatti nahkan ja lähti markkinoille. Alkoi siellä ikaupata nahkaa .Kenkään ei ostanut. Jokainen sanoi samat sanat: > — Mitäpä mokomaa ostamaan kun täällä on hyviäkin nahkoja myytävänä vaikka millä mitalla. ^ Ja kaiken kukkuraksi sattui paikalle vielä vihainen herrakin, joka kihahti kiukkuisena: — Mitä sinä turakka tulet mokomaa nahkaa tänne kauppaamaan joudutat itsesi vain tyrmään. Köyhä veli silloin hätäännyksissään herralle mikä vallesmanni lienee ollutkin — selittämään, jotta eihän hän toki olisi hoksannut tänne tullakaan, jollei rikas veli olisi kehottanut tulemaan. Lopulta köyhä veli päästyään pinteestä, kuin koira veräjästä, lähti kiiressti markkinoilta matkaan ja kulki kunnes tuli talo vastaan. — Menenpä tuonne arveli, — vähän levähtämään. Köyhä veli tuli taloon, nahka laukussa selässään. Ketään ei ollut kotona. Löysi onneksi ruokaa vähän .sieltä, vähän täältä. Näppi yhtä ja toista suihinsa ja painui lopulta kiu-kaanperälle piiloon. Samassa emäntä tuli kotiin, pisti pirtin lämpiämään ja alkoi leipoa kakkaroita ja paistaa piirakoita. Pani sitten lihaa kiukalle paistumaan, paistoi monenlaisia kalaherk-k »|a, pisti vasta lypsämänsä maidon , hautumaan ja keltti lopuksi makoi-sen kaalikeiton. Ja kun kaikki oli lopulta valmista ja köyhä veli tunsi kiukaanpcrällä olevansa nälkäänsä nääntymäisillääy, emännälle tuli ra-ka. staja. _:,„Kmäntä silloin syöttämään kultaselleen herkku jaan ja livertämään linnun kielellä tämän korvaan: — Syö nyt niin, että napasi naukuu ja. tule'illalla sitten kun mies 011 lähtenyt työhön, toisen kerran pislelemään poskeesi loput. Tulethan rakkaani. Miehelleni keitin pelkän kaalikeiton, ajattelin, että jos (M se hänelle mokomalle kelpaa, olkoon kelpaaniatta,' Vähät minä häntä pashastolemaan. Multa sinu^ le minä laitan vaikka • linnunkieliä, kultaseni. Ja on minulla sinua varten rahaakin vaikka kuinka paljon lippaassa piilossa, liverteli emäntä kaulaillessaan rakastajaansa. — Ei se lopu. kun yhp uutta sinne työnnän. Kun tulet tänne joskus sellaiseen aikaan, jolloin en satu olemaan kotona ^a tarvinnet rahaa, niin sinun ei tarvitse muuta kuin mennä karsinaan, siellä sitä on. Olet; pistänyt 'sinne paperipalan merkiksi multaan sille kohtaa missä aarre on. Syötyään itsensä täyteen, rakastaja lähti, ja isäntä tuli nälkäisenä kulA susi tupaan ja istahti pöydän päähän vaatimaan ruokaa. Samalla kun isäntä astui ovesta sisään, köyhä velikin laskeutui kiukaalta lattialle. Nähdessään vieraan isäntä pyysi tämänkin pöytään ja käski tällekin tuomaan ruokaa. Emäntä muljautti silloin vihaisesti isäntään ja säklätti: — Mistä minä panen, kun ei ole itsellämmekään mitä syödä. Talon häviöksi ne ovat vain tuollaiset kulkijat. — No jos ei muuta ole, anna hänelle vaikka rokkaa ja kuivia lei: vän kasukoita — sellaisia joita annoit minullekin. Emännän ei auttanut silloin muu kuin kantaa vieraan eteen pöytään rokantfihettä ja kuivia homeisia lei-vänkannikoita, jotka olivat kovia kuin kivi. Isäntä ja vieras tekivät ristinmerkin ja alkoivat hyvällä ruokahalulla lusikoida ja pehmitellä leivänsyrjiä kuumassa liemessä. Mutta kun kivenkovat kannikat eivät oikein Ottaneet pehmitäkseen, köyhä veli otti ja tallasi jalkojensa juuressa pöydän alla olevan nahkasäk-kinsä päälle, joka parkaisi silloin pahan kerran. — Ole ääneti ja pidä mölyt mahassasi, komensi köyhä veli säkki-, ään ja potkaisi sitä uudemman k c r ran, jolloin se kriiskahti entistä pahemmin, —opi olemaan ihmisiksi ja kieltäytymään mokomista — eihän sitä meille kuitenkaan anneta. —- Mitä hän pyysi? kysyi isäntä. — Mitä ei muka- anneta? — Mitäpä mokoman mankumisis-ta, sanoi köyhä veli ja potkaisi vielä kerran narisevaa nahkasäkkiä. — Kehui olevan kaapissa herkullisia piiraita ja kalittua; vaan eihän niitä sellaisia herkkuja meille. Mistä lie mokoma oppinut tuollaiseksi mustalaiseksi, eikä opi ymmärtämään-kään el millään, ettei se mikä on nokassa, ole kuvassa. Silloin i-säntä karjaisi harjakset pystyssä emännälle: . — Olkoonpa kaapissa mitä tahansa, kanna kaikki heti pöytään! Kuu-l luuko sana? ' Eikä emännä auttanut taaskaan; muu kuin totella ja kantaa vihan vimmoissaan rakastajalleen piiloit-famansa herkut pöytään.: Mutia tuskin herkut olivat vielä pöydässä ja syöminen oli ruvennut käymään kuin tanssi, nahkasäkki parkaisi taas entistä pahemmalla äänellä. Isännältä jäi silloin syönti kesken, kun ei malttanut olla kysymättä: — Mikä hätä siellä pöydän alla nyt on? — - K a , lihapaistl sanoi olevan kiukaassa » vSelittir köyhä veli. isännälle; — mutta mene ja tiedä onko. Otin-kin mokoman nälkäisen inukaani. Silloin isäntä tuntiessaan paistin käryn sicramissaan, komensi emäntänsä ja äkkiä tuomaan paistin pöy-tään. •. Syömisen jälkeen isäntä ja hänen kylläinen vieraansa pakisivat pöydässä vielä kotvan yhtä ja toista. Mutta kun köyhä veli lopultakin nousi, kiitti kestiystävyydestä ja rupesi tekemään lähtöä, nahkasäkille tuli hätä ja se parkaisi jälleen luir hin ja ytimiin tunkevalla äänellä. — Ei niitä meille anneta, usko jo, karahti köyhä, veli säkille ja potkaisi sitä vihaisena. — En ota enää ikinä sinua mukaani markkinoille, kun et näytä osaavan vähääkään hävetä. Isäntä silloin uteliaani kyselemään vieraaltaan mikä sai säkin niin pahalla äänellä parkaisemaan. — Ka, sanoi olevan rahaa vaikka millä mitalla tässä talossa piilossa,: sanoi köyhä veli aivan kuin anteek-jipyydellen. — Kysy, hyvä veli, sanoi isäntä silloin—missä ne rahat ovat. Köyhä veli kysyi ja nahka oltuaan hetken ääneti kriiskahti jälleen. • — Mita se sanoi? uteli isäntä. — Tiesikö se missä rahat ovat? Ota selvä asiasta ennenkuin läh- (.latkuu sivulla 8) HaiLskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuolta • --Jfr-^ri KORMAN'S DAIRY LIMltED HYVIÄ PASTÖROITUJA MEIJERITUOTTEITA! PARHAAN MAIDON KOTI! PUHEUN 2641859 230 Wilson Ave. Timminsy Ont i i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1963-12-17-01