Vapaus, December 31, 1966

              Sivu 2 Lauantaina, jouluk/31p.—-Satufday, Dee. 31,1966
k.
'i-IIII 4
m •
VAPAUS ( L I B E R T ' ' \
EL.rOR: VV. EKLUND
I N D E P E N D E N T L A B Ö R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Bstabllahed Nov. 6, 1917
MANAGERI E, S U K SI
TELEPHONE: O F F I C E AND €DtTO»«|AL 0 7 4 ^ 2 04
CO Limited, 100^ & Sk. \9tet.Ļry, Ontario. Oamda.
SKaiUng Addrd»: fika 69.
AdverUslng ratea upon appUcatlon, tnuMlatlon free_ of cHarse.
Authorlzed as second cläss rnall by the Post Ottice Depwtmpt, Ottaw».
and for paymenlj of poBtage In casn, •
Men,ber o. C A N & DIA N L A N G (lAG E" RR BS
tiLAKJSlilllNAti
'iCredibiltiy gap"
5.;;.
^ Otsikkoon otetut sanat eivät ote tietenkään suomea. Nii­den
käyttö nykyisessä merkityksessä ei ole kovinkaan van­haa.
Mutta jokamen aikaansa seuraava ihminto kuulee ne
televisiosta ja radiosta tai lukcie ne sanomalehdistä ja julkai­suista
monta kertaa päivässä. _ ,,
Meille puhutaan Yhdysvaltain hallituksen "credibility
gapista" ja sen "levenemisestä'\ Nyt kun New York Timesin
apulaistoimittaia Harrison E. Salisbury kävi Pohjois-Vietna­missa
ja kirjoitti,sieltä, että Washiligton puhuu palturia yrit­täessään
kieltää syytökset, että jenkit pommittavat siviiliasu-tuskeskuksia/
canadalaiset sanomalehdet ja muut tiedonanto-laitokset
totesivat ikään kuin yhdestä suusta, että Yhdysval­tain
hallituksen "credibility gap" laajeni jälleen.
Kuten tiedetään "credibility gap" on vain hienompi ni­mi
valheelle. Sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että Yhdys­valtain
hallituksen tapana on ahtaa gänömalehaille, telövisir
olle ja radiolle valheellisia tietoja tapahtumien kulusta yleen
säjä erikoisesti Vietnamiti sodasta. Huttalcun valhe sana on
huonossa huudossa yleensä, niin presidentti Johnsonia ja hä­nen
hallitustaan ei_sancta "valehtelijaksi"; sen sijaan puhu­taan
hienoimmin "credibility gapista" ja sen laajenemisesta
tarkoittaen, että Washingtonin tiedonantoihin ei voida luottaa
ja että aikaisemmin valheista kiinni joutunut Yhdysvaltain
hallitus'0ri jälleen heikentänyt tietojerisa "luotettavaisuutta".
Kun tavallisen kansan mielestä valehtelija on valehteli­ja,
huolimatta siitä kuinka hienoja nimityksiä siitä rumasta
menettelystä käytetään, niin aiaiakaan meillä ei ole mitään
näiden "hienoimpien" nimitysten käytt&mistä vastaan.
Sen kun muistamme Vain, että aina kun puhutaan "cre­dibility
gapista" tai sen "laajenemisesta" sillä tarkoitetaan
sitä eroa eli kuilua, mikä on todellisten tapahtumien ja Yh­dysvaltain
hallituksen niistä antamien "uutistietojen" välillä.
Tässä on viimeisin esimerkki tästä "credibility gapin"
laajenemisesta. ..
Hanoin radio syytti joulun edellä, että Yhdysvaltain len-toVoimat
pommittivat siviiliväestön asuintaloja Hanoin, kau-pungissa
joulukuun 13 ja 14 päivinä.
Yhdysvaltain toimesta annettiin silloin virallinen vakuu­tus,
että mitään Hanoin siviiliasutuskeskusta ei ole pommi­tettu
eikä'* sellaiselle pommitukselle ole myös mitään lupaa
annettu. ••
Muutaman päivän kuluttua, tarkemmin sanoen, joulu­kuun
22 pnä Yhdysvaltain ulkoministeriö perääntyi vähän
ja selitti, että siviiliasutusaluetta on voitu "vahiiigossa" pom-;
mittaa, ja; että mikäli sellaista on tapahtunut, Yhdysvaltain
hallitus esittää siitä valittelunsa.
Mutta kun aikanaan Pulitzfer palkinnon saanut New
York Timesin apulaistoimittaja Harrison E. Salisbury saapui
joulupäivänä Hanoin kaupunkiin, niin hän sanoi paikan
"päällä suoritettujen tutkimustensa viitanneen siihen, että
amerikkalaisten pommitus on aiheuttanut huomattavasti si­viili-
ihmisten mene^ksiä Hanoin, kaupungissa ja sen lähet­tyvillä."
• Vahvistamatta tai kieltämättä mr. Salisbury h silminnä-kijäraporttia
Yhdysvaltain hallitus myöntää nyt, että joita­kin
siviiliasutuksia on Vietnamissa pommitettu ja pakko
on myöntää kun tällaisia tietoja lähettävät paikan päältä
eurooppalaisten sanomalehtien kirjeenvaihtajien lisäksi niin­kin
tunnettu sanomalehtimies kuin on mr. Salisbury.
Hanoin lisäksi yhdysvaltalaiset lentokoneet ovat pom­meillaan
aiheuttaneet suurta tuhoa ja suuren määrän siviili-ihmisten
kuolemantapauksia Namdinh-nimisellä paikkakunr
' nalla noin 50 mailia Hanoista kaakkoon. "Henkilökohtaisen
tutkimuksen perusteella näyttää ilmeiseltä, että katiikortteli
toisensa jälkeen tavallisia asuintaloja, erikoisesti tekstiili­tehtaan
ympäristössä, on tuhottu raunioiksi Seitsemännen
laivaston lentokoneiden toistuneiden hyökkäysten avulla"^ sa-
00 mr. Salisbury. ' . ; . .
-Mr; Salisbury esittää omana mielipiteenään tutkimus­tensa
tuloksista seuraavaa:
"Huolimatta siitä minkälaisia selityksiä annetaan, hen­kilö
voi nähdä että yhdysvaltalaiset lentokoneet pudottavat
suurenmoisia määriä räjähtäviä pommeja puhtaasti siviili-maaleihin
. . . Presidentti Johnsonin tiedohahnölla, että ame­rikkalaisten
maaleina Vietnamissa on niieluimniinkin teräs­tä
ja rautabetonia kuin ihmishenkiä, ei tunnu olevan yhtä­läisyyttä
Yhdysvaltain lentokoneiden suorittamien hyökkäys­ten
todellisuuden kanssa." \
Tässä- se "credibility gap" ^ottkili kaikessa alastomuudes­saan!
Presidentti Johnsonin ja hänen hallituksensa tiedon-,
annoilla yietnämin sodasta ei ole juuri mitään yhtäläisyyttä
; tosiasiain kanssa. . •••v_:\.'';
Ja kun näin tapahtuu pommituskysymyksen yhteydessä,
, hiin selvää on, että Yhdysvaltain hällltUkseh muut tiedonan­not,
selitykset ja lausunnot Vietnamin sodasta ovat yhtä kau­kana
totuudesta. ' :
• Onko sitten ihme, vaikka kukaan ei ota enää vakavalta
kannalta Washingtonin "rauhanvakUUtt^luja". Ihmiset yleen­sä
suhtautuvat niihin yhtä kyynillisesti km he suhtautuvat
aikoinaan Hitlerin "rauhahpuheisiih" pitäen ilman muuta Sel­vänä,
että joka kerta kuh Washington puhuu rauhasta, se
suunnitttlee uusia hyökkäyksiä tai nyt käynnissäolevlen
hyökkäysoperatiojensa laajentamista eli eskaloimista, kuten
myös "hienommin" puhuerl sanotaan.
Kun Washihgton vakuuttaa, että "me pöminltamme ai­noastaan
sotilaallisia kohteita"— ja sitten saamme jonkun
päivän kuluttua lukea, että siviiliasuntojen lisäksi on pom­mitettu
kirkkoja, sairaaloita ja muita niin siiloin tulee väki-
HITLER JA JOHNSON:
Rauhaa sanoissa ja sotaa teoissa
Natsi-Saksan joukkojen hyökä­tessä
Puolan rajan yli syyskuun
l J»hä 1939 julisti H i t l e r : "Ra-kastan
rauhaa . . . -Puolan halli­tus
ei ole osoittanut minkäänlais.
ta halua käydä vakavia neuvot­teluja."
Ennen tätä puhetta ja
hyökkäystä olivat natsit järjestä­neet
rajaprovokaaUon, "puola-laishyölckäyksen"
Gleiviritzin ra.
dioasemaa vastaan. Sodan jälkeen
paljastui, että Gleivvitzin välikoh.
taus oli suunniteltu jo huhtikuus­sa
samana vuonna.
Amerikkalainen The Minority
of One.leliti, jonka tutkijoina oh
edustava tiedemiesjoukko, vertaa
tv. marraskuun numerossa llit>c,
lerin rauhanpuheita pres. John­sonin
vastaaviin esimerkiksi hä­nen
syyskuun 21 pnä pitämäänsä
josta lehti lainaa: "Rakastamme
rauhaa . . . (mutta) ellei hyök.
kääjä halua luopua hyökkäykses.
tään ja istua neuvottelemaan
(taik), meillä ei ole muuta mah:.
dolUsuutta." Sanojen ja tekojen
yhtäläisyys on silmiinpistävä.
Joulukuun alussa julkaistiin vah-vistus
»iitLselle . joiden mukaan
Pohjois-Vletnamin presidentti Ho
Tshi-minh oli vuonna 1964 ollut
valmis : matkustamaan Rangooniin
neuvottelemaan- amerikkalaisten
kanssa Vietnamin tilanteesta. Välit
täjinä oli YK:n pääsihteeri U
Thant. Neuvottelusta -ei tullut mi.
täSn USA:n kieltäydyttyä. Sen si-jaan
aloitti USA helmikuun 7 pnä
1965 avoimen sodan Pohjois-Viet-namia
vastaan pommittamalla sen
alueita.
Pääsihteeri U Thanl vahvisti tk,
5 pnä Newsweekin kolumnistille
Emmet John Hujihesille, että tie
dot kahdesta pääsihteerin välitys
yrityksestä 1.984 ja niihin saaduista
amerikkalaisten kielteisistä ja Mc
Tshi-minhin myönteisistä vastauk-sista
pitävät paikkansa,
i Hieman ennen kuin U Thantin
välitys hylättiin oli USA:n silloin
vain 25,000 . mieheen nousevan
"neuvontaryhmän" päälliköksi ni-mitetty
kenraali Wii!iani Ghilds
VVestnioreiand, joka nyt vaatii
amerikkalaisten joukkojen määrän
nostamista nykyisestä yli 300,000:
sta puoleen miljoonaan ja ennustaa
sodalle pitkää ikää.
Päinvastaisista vaikutteluista.
huolimatta USA on alun alkaen
halunnut sotaa eikä ole missään
valhtessa ollut valmis neuvotte­lemaan
sen päättämisestä. Poh-jois-
Vietnamin pommitusten alet­tua
helmikuussa 1965 hylkäsi
USA U Thantin ehdotuksen mo.
nikansaisesta konferen.ssista ja .
sen edustajat ilmoittivat toistu-'
vasti,. ettei USA ole kiinnostunut
Dieuvotteluista sodan lopettami.
seksi. •.,; •
Kun tämä linja osoittautui pro­pagandistisesti
arveluttavaksi, ryh­tyi
USA maaliskuussa 1965 puhu­maan
rauhanhalustaan. 25. 3. 1965
presidentti Johnson sanoi olevan
sa valmis "lähtemään minne ta.
hansa milloin tahansa ja tapjja-maan^
kenel tahansa aina kun on
toiveita tai kehitystä kunnialliseen
rauhaan". ' Todelli.su,udessa USA
silloin niin kuin myöhemminkin
vaati ehdotonta antautumista ja
kieltäytyi hyväksymästä Etelä-Viet­namin
kansallista vapautusrintamaa
neuvottelukumppaniksi.
Kaikki erilaisten välikäsien yri­tykset
ovat pysähtyneet tähän
USA:n vastarintamaan, jota jokai
sessa vaiheessa on pehmennetty pai
jolla puheella rauhanhalusta.
U THANTIN EHDOTUKSET
.Kun pääministeri U Thant tä-män
vuoden maaliskuun 9 pnä leh
tikonferen.ssissa esitti kolmiosaisen
rauhanehdotuksensa, kiiruhti USA
jälleen propagandassaan "kannatta
maan" pääsihteeriä. Tämä U Than.
tin ehdotus edellyttää Pohjois.
Vietnamin pommitusten lopctta
mistä, kaiken sotilaallisen tDimin^
nah asteittaista vähentämistä Ete
lä.VietnamLssa ja myös kansallisen
vapautusrintaman tunnustamista
taistelevaksi osapuoleksi, joka on
kutsuttava neuvottelupöydän . ää-reen.
Tämän vuoden .syyskuun 22
pnä esiintyessään VK:.ssa USA:n
suurlähettiläs Arthur Goldberg
suoritti sellaisen ihmeteon, kir.;
joitti The New York Times, että
hän "sekä arvosteli ja hylkäsi, ylis-ti
ja hyväksyi U Thantin esitykset".
Samana päivänä pres. Johnson —
saman lehden mukaan — tervehti
paavi Paavalin ja U Thantin rau
hanpyrkimyksiä ja "halusi ilmeises-ti
osoittaa tukeaan pääsihteerille
ja vihjaista, että tämän esitykset
kiinnostavat USA:ta". — "kiinnos­tus"
jäi jälleen vain sanoiksi.
LYNDON JOHNSON
Presidentti Johnsonin ja hänen Jä-hettilään.
sä propagandistista USAn
rauhanhalua alleviivaavaa sanoilla
leikittelyä seurasi nyt, niin kuin aikai­semminkin,
aivan toisenlainen käytän
nön toiminta. Pilkulleen samana päi­vänä
(22. 9. €6) ilmoitti puolustusmi­nisteri
McNamara, että USA aikoo nos
taa pommikor.etuolantoaan 30 prosen
tilla. jotta ensi vuoden kesäkuun 30
päivän <US.^n varainhoitovuoden
päättyessä) jälkeen taisteluihin saatai­siin
nykyistä enemmän pommikoneita
Ennen, marraskuun välivaaleja, oli
presidentti John.scn — kotimaan mie
lipitccen lakia — jonkin verran pidät­tyväinen
sodan laajentamiseene näh­den.
Nyt kun vaalit ovat takanapäin,
puhutaan jälleen selväsanaisesti jouk
kojen lisäämisestä, pommitusten koh-disiami.
sesta nimenomaan Hanoihin —
ja ydina.seidcn käytöstä. Etelä Vietna-mi.
s.sa .on nyt yli miljoonan miehen
suuruinen armeija taistclema.ssa Viet-kongin
si.ssejä vastaan ja pommitta­massa
Pohjois Vietnamia, näi.^itä on
vieraita joukkoja 370,000 eli enemmän
kuin USA:lla oli Korean sodassa. Jouk
kojtn määrää lisätään tätä nykyä 15,-
000—17.000 miehen kuukausivauhdilla'
"eikä vauhdin hidastumista, ole näkö
piirissä", sanoo Ncw.sweek. Samaan
aikaan .tapahtuu eskalaatiota naapu
rissa Thaimaa.ssa, minne USA raken­taa,
suuria sotilas- ja .lentotukikohtia
ja strategisia teitä. Siellä olevat 35.-
000—50,000 mieheen nousevat amcrik-y
SYNTYMÄ- y
PÄIVIÄ
E. Johnson, Sudburysta, täyttää
sunnuntaina, tammikuun 2 päivänä
60 vuotta.
' W. Eklund, Sudburysta, täyttää
sunnuntaina, tammikuun 1 päivänä
60 vuotia.
Einari Pelto, Nolalu, Ont., täyt-tää
perjantaina, tammikuun 6 pnä
67 vuotta.
Yhdymme'sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin. '
kalaiset joukot suorittavat jo nyt
pommituslentoja Laosin alueen yli
Vietnamiin.
PUOLEElVlTOlSTA MIUOONAN
ARMEIJA?
Viime syyskuussa väitettiin Johnso
nin suunnittelevan Vietnamissa ole­vien
joukkojen määräp nostamista
600.000 tai 750,000 mieheen — nyt ipu-hutaan
miljoonasta, mikfi kaikki Vt»i-mat
yhteenlaskien merkitsisi puolen­toista
miljoonan miehen armeijan,
asettaitiista taistelemaa» metsissä ly-myileviä
.sissejä vastaan, joiden luku­määrän
amerikkalaiset itse arvelevat
200,000:ksi korkeintaan 283,000: ksi
(NY Times 4. 10. 66). - .
YDINASEVAATIMUKSET
KASVAVAT ^
Vaatimukset ydinaseiden käytöstä ja
ratkaisusta yhdellä iskulla ovat .USA
: ssa käyneet yhä äänekkääni miksi.
Entinen presidentti Eisenhower on
u.seaan! kertaan vaatinut ydinaseiden
käyttöä Vietnamissa. Viime lokakuus­sa
hän neljässä eri puhee.ssaan julki 1
suudessfl katsoi, ettei ollut mitään
eroa kaasusodan ja ydinasesodan vä­lillä,
vaatien voittoon tarvittavan voi-mapanoksen
välitöntä käyttämistä,
"mukaan lukien ydinaseiden käyttö".
Viimeksi on Kalifornian kuvernöörin­vaalien
voittaja : tv tähti Ronald Rea­gan
(10. 12.3 asettunut ydinaseilla lei­kittelevien
rinnalle. Colorado Spring-si.
ssä pitämässään lehdistökonferens­sissa
Reagan vaati sotilaallisen panok
sen, materiaalitoimitusten ja pommi-tusretkien
tehostamista. "Voiton tie
on ainoa, joka johtaa poikamme ko­tiin",
Reagan sanoi ja .jatkoi: "Kom­munistit
eivät voisi mennä turvallises
ti levolle ainoanakaan iltana olemaUa
huoIis.saan, jos he heräisivät -ydinase-räjähdyksen
ääneen". Reagan on ai­kaisemmin
ehdottanut, että ''koko
Vietnam asfaltoidaan 'ja muutetaan
jättiläismäi.seksi parkkeerausalueeksi"
Nyt on selvää, että pres. Johnsonin
suunnitelmiin ei suinkaan kuulu rau­han
etsiminen vaan sodan laajentami
nen. Ja yhä .selvemmäksi käy, että
sodan ulottaminen Kiinaan ei ole pois­sa
laskuista.
USA PYRKII AASIAN
HALUNTAAN
Molempiin maaiimansotrin osallistu­nut
amerikkalainen kenraali Hugh B;
Hester toteaa kuivasti, että USAn hal­lituksen
väitteissä rauhanhalusta "on
vähän tai ei lainkaan totuutta". Jos
USAn hallitus pyrkisi rauhaan ja Viet
namin kan.san itsenäisyyden säilyttä
miseeen, se olisi tukenut vuoden 1954
Geneven sopimuksia. "Mutta USAn
hallituksella ei ole aikomustakaan luo­vuttaa
aluetta niiden ihmisten käsiin
jotka siellä asuvat", kenraali Hester
sanoo. .
Hester syyttää Johnsonin hallitusta
halusta hallita Aasiaa .samalla tavalla
kuin se jo sukupolvien ajan on valvo­nut
latinalaista .Amerikkaa, Batistan
j{i muiden hänen kaltaistensa mario­nettien
avulla."Päästäkseen tähän on
USAn ensin eliminoitava Kiinan vahva
keskushallitus", kenraali Hester sanoo
The Minority of One lehdessä julkais­tussa
kirjoituksessaan.
Tämä USAn ek.spansio Aasiassa_ ef
todellakaan eroa muuta kuin muodoil­taan
Hitlerin ekspansiosta 27 vuotta
sitten. Niin kuin Hitler silloin poiki
Toimiftaja Win. f klund 60-vuotiäs
Kolmekymmentä vuotta Vapau­den
päätoimittajana toiminut W i l -
lianm Eklund täyttää huomfenna,
tammikuun 1 päivänä 60 vuotta.
Toveri Eklund on syntynyt Po­rissa
JlammiKuUn 1 päivänä 1907.
Jo nuorukaisena hBn joutui teol­lisuuden
palvelukseen hankkimaan
sieltä toimeentulonsa. Samalla tuli
ensimmäinen kosketus Suomen työ­väenliikkeeseen
—^ työalansa amt
JtiattilUtön kautta: Mieleeni on jää­nyt
henkilökohtaisesta keskustelus­ta
"Porin pajan" kanssa hänen ;nuo-ruuden
ajoiltaan tapaus, kun hänet
asevelvollisena ikutauttiin Suomen
armeijan palvelukseen ja sieltä
vapauduttuaan meni kysymään työ­tä
entiseltä työnantajaltaan Rosen-lew-
yhtiöltä, niin työtä ei ollut
saatavana,.;Vaail hän oli yksi niistä
monista työläisistä, jotka yhtiön
.toimesta olivat joutuneet mustalle
listalle ei • ainoastaan Porissa^ mut­ta
myöskin._ Tampereella.- Toveri
Eklund .sanoi, että tämä oli en­simmäinen
luokkataistelun ^opetus
hänelle.
Kun työtä ei .saanut hakemalla­kaan,
päätti hän jättää synnyin­maan
rannat ja lähti Canadaan
V. 1928; Tänne saavuttuaan Eklund
liittyi jäseneksi Canadan Suoma­laiseen
Järjestöön ja kuluneen 38
vuoden aikana hän on toiminut
monissa vastuunalaisissa järjestö­tehtävissä.
.
Vuonna 1936 oli toveri Eklund
GSJ:n järjestäjänä Pohjois-Onta-riossa,
mi.ssä hän menestykselli-sesli
auttoi järjestömme toimin­nan
kasvua sekä puhui ja kirjoitti
selväsanaisesti yhtenäisyyden ja
yhteistoiminnan puolesta. Lainaan
tähän kohdan toveri Eklundin kir­joituksesta,
joka on julkaistu kir­jassa
"Canadan Suomalainen Jär­jestö
25 vuotta". Eklund kirjoi­tuksessaan
"Tie yhtenäisyyteen
PohjoJs-Ontarion alueella" sanoo
seuraavaa:
"Jos missään, niin Pohjois-
Ontarion alueella on kysymys
työväen yhtenäisyydestä, asia
jota niman työtätekevä , väestö
ei voi saada parannuksia talou­dellisiin
eikä yhteiskunnallisiin
oloihinsa. Turmiolliset ryhmä-riidat
ja lahkolaismainen karsi- <
noituminen 'omaan virheettömään
joukkoonsa' on kyllin kauan ha-joittanut
ahieemme jSrjestynei-neiden
suomalaistenkin raatajien
rivejä. Tänä päivänä on laajojen
pohjajoukkojen vaatimus voimak­kaampi
kuin koskaan aikaisem­min
yhtenäisyyden puolesta."
Kolmekymmentä vuotta sitten
William Eklund rehellisesti ja
avoimesti korosti suomalaisten yh­teistoiminnan
tärkeyttä, ja tästä
samasta tärkeästä kysymyksestä on
hän toimittajauransa aikana kir­joittanut
ja puhunut kymmeniä
kertoja.
HuhAikuiissa la^^V tuli William
Eklund Vapauden kesäloma toi­mittajaksi,
missä vaativassa ja
vastuunalaisessa tehtävässä hän on
ollut ja on edelleenkin,. lukuun­ottamatta
sitä aikaa kun hän pal­veli
Canadan aseellisissa voimissa
toisen maailmansodan aikana. Ek-
,lund liittyi vapaaehtoisena Cana­dan
armeijaan elokuussa 1943.
jonka peru.skirjan tärkein artikla kiel
tää väkivallan käytön k a n s ^ ^ ^ j ^.
erimielisyyksiä ratkaistaessa.
Joulukuun 8 p. v. 1812 taist^^vat.
kenraalit Porter ja Smyth kaksint^is^
telun, mutta heidän avustajansa " j ä r ­jestivät"
niin, etteivät heidän pis­toolinsa
lauenneet.
. .,, .,. ,. . ..., . 'uan armeijaan eiuKuussa ly^a.
jalkoihmsa Kansamlnton ,a^»^Jfc|m-^^^,^^,^^^^^ ^^^^^^^ itärannikolla,
välisen lam. uhmaa USA nyt YKta, vapautui hän armeija.sta terveys­syistä
lokakuussa 1944.
Toimittaja Eklundilla on pitkä
ja työntäyteinen työväensanoma-lehden
vastaavan toimittajan ura
takanaan, jota hän on menestyk­sellisesti
ja ahkerasti työskennel­len
vaalinut 30 vuoden ajan. Vii­meisten
vuosien aikana, kun toi-
W!VI. EKLUND
mituksessa on ollut todellinen
työvoimakriisi tai toimitusvoimieh
pula, on hän joutunut yksin toi­mittamaan
koko lehden. Siihen ei
ole tavallinen työpäivä' riittänyt,
vaan työtä on täytynyt "paiskia"
iltaisin.
Toimittaja Eklundin kirjalliset
työt eivät ole yksistään rajoittu­neet
Vapauden toimittamiseen, vaan
sen lisäksi hän on huolehtinut
'•Kevät"r ja "Joulu"-julkaisujeri
sekä"Taskukalenterin" toimittami­sesta.
Vuonna 1941 suoritti h|n
suuren kirjallisen tehtävän, kun
hän suomensi tunnetun canada-laisen
kirjailijan professori Step­hen
Leacockin kirjan "The Suns-hine
Sketches of a Little Town",
joka ilmestyi suomenkielisenä ni-mellä"
Aurinkoisia piirteitä pie­nestä
kauppalasta" Vapaus-kustan­nusyhtiön
kustantamana.
Vapauden päätoimittajan ja mui­den
kirjallisten tehtäviensä ohessa.,
toveri Eklund osallistuu järjestö­toiminnan
tehtäviin. Hän on CSJ:n
toimeenpanevan komitean jäsen,
CSJ:n Keski-Ontarion aluesihteeri
sekä osallistuu paikallisen osaston
toimintaan.
Sanomalehtitoimensa lisfiksi to­veri
Eklund tunnetaan järjestö-väen
keskuudessa puhujana ja
luennoitsijana. Monet ovat he
juhla- ja puhetilaisuudet missä
olemme saaneet kuulla hänen opet­tavaisia
ja kiinnostavia puheita.
Monet ovat olleet ne keskustelu-:
tilaisuudet, joissa toveri Eklund on
luennoinnut kulloinkin - esillä ole­vasta
kysymyksestä.
Kolmenkymmenen vuoden aika­na,
minkä ajan olen työtoverina
työskennellyt toveri Eklundin kans­sa,
olen oppinut tuntemaan hänet
hyväntuulisena,- tietoisena: kansan-miehenä,
aina valmiina antamaan
apuaan ja jakamaan neuvojaan.
Olen oppinut tuntemaan hänet
horjumattomana .rauhanmiehenäj
kaiisalaistemme yhteistoiminnan se­kä
Canadan ja Suomen itsenäisyy­den
puolustajana.
Joulukuun 3 päivän Vapauden
pääkirjoituksessa toimittaja Eklund
kirjoittaa Suomen itsenäisyyspäivän
vietosta seuraavaa:
"Nyt vietettävällä Suomen itse­näisyyspäiväjuhlalla
on erikms-merkitys
siksi kun ensi vuonna
vietetään Suomen kansallisen va­pautumisen
50-vuotisjahlia — r
mitä vietetään, kuten odottaa
sopii koko vuoden ajan.
. ''Täkäläisillä kansalaisillamme
saattaa olla ja onkin eriäviä
mielipiteitä Suomen itsenäistymi­sen
ja sen historiallisen kehityk-
PÄIVÄN PAKINA
MINNE MENEE KIINA?
sin mieleen kysymys, että onko USA
yhtä epärehellinen vakuuttae.s.saan, et
tä sen tarkoituksena ci oIe_jnikään
muu kuin Saigonin sotilasjuntan aut­taminen
ja että .se on valmi.s votä-mäaiT
yissis.sä tilanteps.sa sotajouk­koonsa
ja välineensä pois Etelä Viet­namista?
Onko näissäkin väitöksissä
yhtä suuri"credibility gap" kuin oli
mr. Salisburyn juuri paljastamassa
Hanoin pcmmitustapauksessa?
kun Pphjois-Viclnamin taholta syy­tetään,
että elokuun 5 pstä .1.964 .syys­kuun
loppuun mennessä 196(5 on amc
rikkalaistcn pomm^uksen kohteena
ollut 29-1 koulua, 74 sairaalaa ja muuta
hoitopaikkaa, 80 kirkkoa ja kolmea-kynimentä
budhalaLspyhättöä, niin
mitään ihmettelemisen aihetta ei ole;
vaikka USAn hallituksen ja sen asia­miesten
uutistietojen 'luotctlavai.suus'
onkin painunut siihen tasoon, että hy
kyään . puhutaan kaikkialla siilii
"credibility gapista".
Vuoden viimeisenä päivänä pir
täisi pakinapalstalla puhua joko
menneistä tosiasioista tai tulevai­suuden
ounasteluista. .
Kuluneen vuoden ajalta olisi­kin
paljon kirjoittamisen aihetta,
alkaen kaikkein "pienimmistä",
eli lyhyehköistä minihameista.
Siitä voitaisiin luoda silmäys hir­veän
korkeisiin hintojen korotuk­siin,
niitä seuranneeseen,-.mini­budjettiin,
mikä ennakoi lisää_
hinnankorotuksia, kuluneen vuo­den
suuriin jaisitkeisiin lakkoi­hin,
Yhdysvaltain militaristien
epäonnistumiseen Vietnarnissa,
iN ATO-päämajan Pariisista läh;^
töon, liberaalien vaalihäviöön
Quebecissa jne.
Mutta näiden rivien kirjoitta­misen
edellä kiintyi huomio eräi­siin
Kiinan kysymyksiin, ja kun
Kiinan asioista ei ole varmaan­kaan
"lj|an paljoa" kirjoitettu ku­luneen
vuoden aikana, niin eikö­hän
se ahna jutun aihetta aina­kin
yhdeksi kerraksi?
Pekingistä keskiviikkona tulleit­ten
uutistietojen mukaan sikäläi-
.sellä Työläisten Stndiumilla oli
pidetty suuri kansankokous, mis­sä-
oli pauhtittu väellä ja voimal­la
Kiinan valtlopäämiestä Liu
Shap-chia vastaan siitä, että häh
on " K i i n a n suurin revisionisti"
ja kaiken muun lisäksi vielä pu­heenjohtaja
"Mao Tse-tungin
ajatusten vastustaja".
Viime keväästä alkaen on K i i ­nassa
toteutettu ns. kulttuuri­vallankumousta,
jonka yhteydessä
on tuomittu menneiden vuosi­satojen
kulttuuriperintö ja tilalle
kohotettu ahtaasti viime vuosien
uusi ns. sosialistinen taide.
Kulttuurivallankumouksen joh­dossa
on ns. työläisten punainen
vartiokaaiti, joka toimii miltei
armeijan lailla ilmeisesti hyyih
järjestetyn ja. keskitetyn johdon
j alaisuudessa. Ei ole epäilystäkään
siitä, etteikö"tämä ''kaarti" ' toimi
Kiinan kommunistisen puolueen
kesktiskomitean tai. dlkeamniin
sanoen^ sen korkeimman johdon
alaisuudessa.
Punaisen kaartin toimesta tai
aloitteesta on Kiinassa sivuuteflu
viroista ja tehtävistä ne, joiden
väitetään ittustavan "yahhaa i'äp-peutunutta"
kulttuuria — Shakes-pearesta
Beethoveniin asti.
Rinnan tämän kehityksen kans­sa
on havaittavissa "jpuhecnjoh-tajo
Mao Tse-tungin ykisilökultin
kehittäminen huippuunsa. Yhtenä
räikeimpänä esimerkkinä siitä oli
viime kesänä palstamSäräinen kir­joittelu
"puheenjohtaja Maon"
uimamatkasta. Tällaiseen uinti­matkaan
liittyy tietenkin myös
uutisarvoa kun huomioidaan,, että
"uimarina" on yli 70 vuotta täyt­tänyt
suurmaan tunnustetuin joh­taja
— mutta liika on liikaa
uimajutuissakin.
Vuosien kuluessa on Mao Tse-tungista
tehty suorastaan jumala-olento.
Kun maan johtava lehti, Kan­san
Päivälehti julkaisee seitse­män
laulua, joiden viiden nimes­sä
mainitaan Mao Tse-tungin ni­mi
ja hänen ajatuksensa, kun
" K i i n a n mongolikansallisuuteen
kuuluvat karjanhoitajat ovat pu­heenjohtaja
Maon teoksia luo­valla
^tavalla opiskelleet ja käy­täntöön
soveltaen saavuttaneet
huomattavia tuloksia työssään^"
kuten_ eräs kiinajajsjulkaisu on
toistamiseen kertonut, ja kun
"Shanghain keyät-"musiikkifesti^
vaalin kaikissa yli 200 humeros-sa
"Suiiri Mao Tse-tungin ajat­telutapa
oli. puriaiseha lankana,"
niin selvää on, että Kiipa on
ajautunut sille yksilöpalvonnan
tielle, mistä eräät miiut sosialis­min
tielle aikaisemmin siirtyneet
kansat saivat, niittää hyvin kat--
.keria kokemuksia. A ,
On sanottu — Kiinan asioita
tuntemattomana henkiliJnä on sii­hen
vaikea mitään Eskon puu­merkkiä
v e t ä ä— ^ttä viime­vuosien
aikana tapahtunut kehi­tys
on vaikuttanut kielteisesti
Kiinan taloudelliseen ja sosiaali­seen
edistykseen. _
Olkoon niiden seikkojen kans­sa
niin tai näin, mutta kuka ta­hansa
tarkkailija voi nähdä, että
kansainvälisissä suhteissa Kiinan
nykyjohdon "kova ohjelma" on
osoittautunut kaikeksi muuksi,
mutta ei kovaksi ohjelmaksi im­perialistisia
rosvosotia vastaan.
Jos Kiinan haUitsevat piirit oli­sivat
suostuneet muiden sosialis­tisten
maiden ja toisten rauhan­voimien
kanssa saumattomaah yh­teistoimintaan
Vietnamin kansan
avustamiseksi, niin kovaa koke-/
neen Vietnamin pikktlkänsan ase­ma
olisi varmasti nyt paljon huo­keampi,
mikä se tällä kertaa~^n.
j-;" "Kovalla" ulkopoliittisella oh­jelmallaan
Kiinan johto on ilmei­sesti
auttanut Xhdysvaltain hyök-käyspolitiikkaa
Vietnamissa —
eikä tämä asia muutu miksikään
siitä, onko Kiinan johto auttanut
hyökkääjiä tarköitukselliijesti tai
onnettoman hajoitusohjelmansa
sokaisemana.
Minkälainen "revisionisti" Kii­nan
valtion päämies Liu. Shao-
(^hi on, tai ei ole, se on tässä
yhteydessä toisarvoineti .seikka.
Tärkeätä:: on se suunta mitä Liu
Shao-chia vastaan aloitettu hyök-käy?
ja siUien verrattavat toimen­piteet
ed^avat — ja • ne eivät
ole rohkaisevia kenellekäiin niil­le,
jotka toivovat Kiinan sosia­listiselle
kehitykselle kaikkea
mahdollista hyvää. Känsäkoura