Vapaus, June 29, 1922

              eivii 2 Torstaina kesäk. 29 p. - Thorsday, June 29th.
ei
m
li
pii
u
Oi
1
i i
1 1
A
>
4;
rt
Hl
VAPAU
Punfidan enomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilnies-jiyy
SudburyeSa, Oat., joka tiistai, torstai j a lauantai.
H. PURO, J. W. S L U P _
l a s t a a v a toimittaja^ Toimitussihteeri.
V A P A U S
(Liberty) ' , r> ^.
The only organ of Finnish Workers m Canada, Pan- , , „ . ...... . ,, . i i • 4 i
iished in Sudbury, O n t , every Tnesday, Thursday and lankumoukselhset työläisten joukkoteloituksia. Arkan-estän>-
t vallankumouksen voiton Saksassa ja samalla
Keski-Europassa, Tämä on historiallinen tosiasia.
Ja jos Venäjän vallankumouksen on täytynyt antaa
verensä vuotaa kautta koko mantereen Arkangelista j
••••••
E i ole meidän päivinämme po-
Odessaan ja Varsovasta Vladivostokiin, niin johtui tä.p»"'f^.^^ «lamassa mitään riettaan
.. 1 . 11 11-. • • ipaa kum eri maiden sosiaiidemokra-ma
silta, etta se on yksinvallan kukistamisen ja porva-
Saiurday.
Advertising rates 40c per col. inch. Minimum cnarge
f o r single insertion 75c. Discount on standing advertise.
ment. The Vapaus is the best advertising mediom among
the Finnish People in Canada. • •
tisten itse itsensä jumaliksi huudat-tamain
velhojen oikeamielisjyden
teeskentely, mikä ei ole mitään
muuta kuin raivoisa koe iskeä ham-
^elissa puolusti kansansosialisti Tshaikovski imperia- P^^t mailman ainoaan proletaari-risluokan
nujertamisen jälkeen tiellään yhtenään tök­sähtänyt
sosialisteihin. Samarassa johtivat sosialival-
T I L A U S H I N N A T : , ,
Canadaan yksi vk. ?4.0a, puoli vk. $2.25, kolme kk.
81.50 ja yksi kk. 75c. ,
Yhdysvaltoihin j a Suomeen, yksi vk. ?5.50, puoh vk.
03.00 j a kolme kk. $1.75,
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
jpaitsl asiamiesten joillg on takaukset
Vapauden konttori j a toimitus on Liberty Building,
L c y e S . . . P u h e l i . 1038. ^ - P o = t . . . . t e . S.dbu,y. Ont.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
Aecund class matter.
Moskovan oikeusjutun merkitys
Oikeusjuttu sosialivallankumouksellisia v a s t a an
Moskovassa ei ole mitään muuta kuin vallankumouksen
oikeudenkäynti vastavallankumousta vastaan. Yksi­tyisten
persoonain yksityiset teot ovat tässä jostakin
merkitvksestä vain mikäli ne valaisevat keskeistä prob-leemia:
sosialismin asemaa vallankumouksessa.
Onko työväenluokan, joka ei enää mieli antaa käyt­tää
Itseään kanuunanruokana ja työjuhtana, joka nou­see
ja yrittää katkaista kahleensa kumoamalla ihmisten
riistolle pisrustuvan yhteiskuntajärjestyksen — onko
tämän luokan rauhallisesti siedettävä «sosialistien^» re­volveri-
ja käsikranaattihyökkäyksiä taikka edes «val­lankumouksellistenkaan
» väkivallantekoja?
Näin on kuitenkin runsain määrin tapahtunut Ve­näjän
ja esim. Saksan proletariaattiin nähden. Ja
sama kokemus odottaa mitä hyvänsä proletariaattia,
joka epätoivoissaan on noussut kapitalistista sortoa
vastaan. Historialliselta näkökannalta perustellaan
Moskovan oikeusjuttu seiiraavaisesti:
Venäjän vallankumous ei vaadi aikoja sitten voitet­tujen
Noskeinsa verta, eipä edes heidän vankinapitämis-tään.
Sehän olisi voinut jo aikoja sitten asettaa heidät
seinää vastaan ajankohtana, jolloin imperialistiset ka­nuunat
laasivat Venäjän proletariaattia. Sehän olisi
merkinnyt vain pisaraa verimeressä. Mutta hellä koh­deltiin
ylenkatseellisella välinpitämättömyydellä Jfl mo­nia
heistä karkoitettiin ilman muuta ja sallittiin heidän
täten ryhtyä propagandaansa Pariisin ja Praagln hai"
litiiskäytävissä. Mutta nyt pn kysymyksessä huolenpito
tulevaisuudesta. Kukaan el voi varmuudella ennustaa
jnitkä yhteiskunnalliset taistelut puhkeavat ehkä jo huo­menna.
Äskettäin juuri rähraimme läpi sodan, missä
uhrattiin 10 miljoonaa ihmistä, valkoisen rodun jaloin
jreri, ilman että tuloksena olisi ollut mitään muuta
kuin Euröpan luhJslus ja uusi harvainvaltainen ylös-ttousertius.
Kappaleiksi revitty, tyhjiin rosvottu Eu­ropa
näyttää olevan tuomittu parnntumaltomaan kur­juuteen.
Suuri brittiläinen Valtakunta, joka natisee
liitoksissaan Irlannissa, EgyptiftsH, Intiassa, ampuu la-
'kossaolevia kaivostyöläisiäan Johannesburgissa ja jät­tää
2 miljoonaa työtöntään Ravinnotta. Ranska, jonka
r Poincare-tilillä on l i miljoonaa sotauhria ja 289 mil-jaardin
velat, paistattelee päivää sillä ajatuksella, että
ficn tehtävänä on miljoonine sotilaineen «marssi maail-
Inänbanlutnuksen johdossa.» Volgan seuduilla kuolee
nälkään 20 miljoonaa ihmistä. Kymmenkunnan muun
maan yllä m valkoisen terrorin lyijynraskas paino.
Mikä kohtalo odottaa Europaa?
I' Nlifl, hilkä kohtalo odottanöekaan sitä, elleivät kaik­kien
maiden työkuntoiset luokat, joiden kaikkialla on
verellään ja hiellään makseltava militarismin, taantu­muksellisten
välivallantekojen ja kapitalististen valtain
ennalleen rakennuskokeiden kustannukset, elleivät nämä
luokat huomenna nouse vihdoinkin vakaultaakseen
maailmassa todellisen järjestyksen ja todellisen rau­han?
«Vallankumous taikka kuolema!» on kirjoittanut
mies, joka astui kuolemaan vallankumouksen puolesta.
Ja siinä sanassa on syvää aito totuutta. Jos ihmiskun­ta
mielii elää edelleen on sen huomenna ylösnoustava
ja elettävä uudelleen lyötyään kapitalismin, murrettu-aan
kaiken vastarinnan proletariaatin diktatuurin kaut­ta
ja luokkaeron lakkauttamisella lopetettuaan kaiken
hiestyksen ja sorron.
Emme tiedä, onko tuohon «huomeneen» kuukausia
taikka vuosia. Eikö esim. Poincare viime toukokuun
31 pnä ollut valmis sytyttämään uuden sodan palon
Euröpassa? Ja eikö hän voi yhtä hyvin tehdä tätä
kolmen päivän taikka kuukauden kuluttua?
Venäjän vallankumous oli vain meidän aikamme
ensimmäinen suuri luokkainvälinen yhteenotto. His­torian
muiden maiden proletaraiatille myöntämä lyhyt
hengähdysaika on vain omiaan osoittamaan tämän yh­teenoton
välttämättömyyden. Tällä tiellä voidaan vaN
lankumouksen tuskat tehdä hedelmällisiksi kansainvä
lisen proletariaatin tehtäväin keventämiseksi. Mutta
vain sillä edellytyksellä, että se jo etukäteen tuntee
vaarat, että se pitää perivihollisensa kaukana teiltään,
työntää, syrjään joukon harhakuvitelmia ja tempaa tar­mokkaasti
eräiden kasvoilta ilvehtijä- ja valhenaa-marit.
Jos Stinnes tällä haavaa hallitsee Saksaa, missä
työläisille on maailman kurjimmat palkat, niin riip­puu
tämä siitä, että siellä oli muudan työläinen, eräs
sosialidemokrati, luokkansa petturi, joka siitä huoli­malta
kuitenkin yhä vieläkin on Toisen Internationalen
jäsen, — verimies Noske, joka sen jälkeen, kun sotilaat
olivat ajaneet pois Keisarin, Hindenburgin ja Luden-dorffin,
tiesi ahkerasti pistimiä ja kuularuiskuja käyt­tämällä
iskeä maahan heräävän vallankumouksen. Sak­san
sosialidemokratia on tarkoituksellisesti ja harkiten
listista aseellista sekaantumista. Kievissä toimivat
menshevikit käsikädessä Denikinin kanssa. Irkutskissa
murhasivat sosialivallankumoukselliset joukoltain bol­shevistisia
proletaareja. Ja Vladivostokissa olivat so-siaiivallankumoukselliset
yhteistoiminnassa Jaappanin
suurrahamiespiirien edustajan Merkulovin kanssa.
Luhistuvaa tsarismia ei enää käynyt puolustaminen.
Virkaheitolla ja itsepuolustukseen kykenemättömällä
porvaristolla ei enää ollut jäljellä ainoatakaan suurta
perusajatusta, mistä pitää kiinni. Ja voidakseen 4-
vuotisen verenvuodatuksen ja järjettömän hävityksen
jälkeen uudistaa murhayrityksensä vallankumousta vas­taan
oli taantumuksen käytettävä hyväkseen «sosialis­teja
» ja «vallankumouksellisia», jotka palvelivat taan­tumusta
ei ainoastaan välttämällä «demokratisella»
ideologillaan vaan myös — ja se on sydäntävihlovaa
tässä asiassa — hyväksyivät ja tukivat sen rikollisia
yrityksiä hävittää niiden sankarien muistokin, jotka
juuri olivat kuolleet vallankumouksen asian puolesta.
Käykö vallankumouksellisen proletariaatin edelleen
salliminen, että sosialismin nimeen saboleerataan luok­kataistelua?
Salliiko se, että' «sosialistiset» johtajat,
jotka todellisuudessa ovat porvarillisen yhteiskunnan
viimeisiä ideologeja, käyttävät vastavallankumouksellis­ten
tarkoilustensa hyväksi ja vallankumousta vastaan
niiden työläisten uhrausalttiutta ja sankarillisuutta,
jotka sattumalta lukeutuvat heidän puolueisiinsa? Onko
siedettävä, että vedotaan sosialismiin, joka kuitenkin
on luokkataisteluoppia, sen jälkeen, kun on vuosikausia
käsikädessä imperialististen interventionimiesten kanssa
taistelu vallankumousta vastaan? Onko sallittava, että
sosialistit ottavat porvarien puolella osaa sisällissotaan
muita sosialisteja vastaan? Onko annettava anteeksi,
että sosialistit taistelevat sosialisteja vastaan samoilla
aseilla kuin tavallinen yksinvalta?
Kaikki nämä kysymykset viskataan esiin Moskovas­sa
Ja vastaukset, jotka vallankumouksellisten yksin­kertaisten,
terveiden mielten on niihin annettava eivät
ole kyseenalaisia, Moskovassa syytettynä oleva «val­lankumouksellinen
gosialismi» ei ole kerrassaan mis­sään
suhteessa yhtä todellisen vallankumouksellisen so­sialismin
kanssa. Sillä sen sisältöpuhtautta voidaan
koetella vain yhdellä tunnustimella: Ollaan joko val­veutuvan
työväenluokan ja vallankumouksen puolella
kaikista ajatuseroavaisuuksista ja kaikista virheistä
huolimatta, joita arvostellaan, ja kaikista henkilöistä
huolimatta, joita ehkä vastustetaan. Taikka ollaan
kansainvälisen porvarisluokan puolella. Mitään kol­matta
mahdollisuutta ei ole olemassa. Ja jos viimeksi
mainitussa tapauksessa yhtäkaikki vedotaan vallanku­moukselliseen
sosialismiin, niin aivan yksinkertaisesti
kielletään oma menneisyys ja häväistään kautta maail­man
kaikki, joille nämä sanat sisältävät korkean ja
velvoittavan sisällön. ' ' ^
Tulevissa luokkataisteluissa ei vastavallankumous
saata käyttää sosialismia aseenaan. Ja Moskovan oi­keusjutun
merkityksenä tulee olemaan, että tämä joh­topäätös
tulee syvästi syöpymään jokaiseen, joka seu­raa
oikeudenkäyntiä asianvaatimalla tarkkaavaisuu­della.
,
— \ .
Saksan ulkomaanlaina
Saksan ulkomaanlainahankkeen johdosta kirjoittaa
berliniläinen toverilehti pilemmässä artikkelissaan mm.
seuraavaa:
Saksan porvaristo on tähän asti, kuten ei vielä mi­kään
muu luokka, joka on sodan alkanut ja hävinnyt>
kunnostautunut sillä, ettei ole omasta puolestaan pan­nut
pfennigiäkään likoon ja pitää kiven kovaan kiinni
siitä, että Saksan työväestön on kannettava koko sitou­musten
taakka. Ja työväestön on tietenkin myös mak­settava
lainojen korot. Uudel välilliset verot, kiristetty
riisto, siinä keinot, joilla porvaristo täyttää reparatio-nivelvoUisuutensa.
Ei käy kieltäminen, etteikö yksi tai toinen lainan
muoto tuottaisi lyhyttä parannusta Saksan kapitalisti-luokan
asemassa. Mutta annettaneenpa lainaa taikka
ei, olipa se suuri taikka pieni, niin on Saksan työväen
luokan oltava selvillä yhdestä: Saksan kapitalistinen
talous on vaarassa joutua vedetyksi yleiseen maailman
talouspualan. Lainanantajat, varsinkin amerikkalaiset,
pyrkivät lainallaan Saksassa toteuttamaan samallaiset
tuotantoehdot kuin mitkä paraikaa vallitsevat Ameri
kassa ja Euröpan teollisuusmaissa. Tämä inerkitsee,
että Saksassakin syntyy menekkipula ja sen seurauk­sena
työttömyys suuressa mittakaavassa, kuten on laita
Amerikassa ja Euröpan teollisuusmaissa. Saksan kapi
talistinen talous on kuitenkin sodanaikaisen ryöstövilje-lyksen
ja Versailles'n rauhansopimuksen taloudellisten
ja poliittisten ehtojen johdosta tavattomasti heikontu­nut.
Maailmanmittakaavaa olevan talouspulan laajen­taminen
myöskin Saksaa käsittäväksi merkitsisi sen
takia sille vieläkin suurempaa taloudellista romahdusta
kuin muille maille. Saksan taloudellinen ja poliittinen
riippuvaisuus länsimaisesta kapitalismista tulee yhä
suuremmaksi. Saksan kapitalistiluokka, Saksan pon'a-rillinen
hallitus on osoittanut olevansa kykenemätön
astumaan ainoalle ulospääsytielle: ryhtymään poliitti­seen
ja taloudelliseen yhteistoimintaan Venäjän kanssa.
Minkälainen olkoonkin reparationipulman tilapäi­nen
taikka lopullinen ratkaisu, niin yksi pitää paikkan­sa:
Saksan työnantajisto on kärjistävä olemassaolos­taan
käymänsä taistelua ja hyökkäävä 8-tunnin työpäi-ää
vastaan, yhteiskunnallista lainsäädöstöä vastaan ja
palkkain polkemisen puolesta!
1 valtioon ja sen kautta nujertaa val­lankumouksellisen
proletariaatin esi­taistelijat,
jotka_i:ivät ainoastaan i n ­nollaan
ja uhrautuvaisuudellaan
vaaranna matalamielisten reformis­ti
johtajain tmainetta? vaan myös
joka päivä iskevät naulan luokkain
välisen sovittelun ruumiskirkstuun,
sovittelun, mikä kapitalistisen ma-ilmantalouden
nykyisessä vaihekau-dessa
merkitsee säännöllisesti suur­ten
työtätekeväin kerrosten tappio­ta,
mutta omistavan luokan lisään­tyvää
riistovoittoa ja näiden työläis-luutnanttien
poliittisen olemassaolon
jatkumista — pysyvää «maineen
hobdetta, verrattomia tuloja, mini?-
teriviittaa, mikä myöskin merkitsee
pyövelikauhtanaa — Noske, Seve-ring,
Pilsudski ja virolaiset herrat
sosialidemokratit.
Sillä: miksi nukkui vanhan inter­nationalen
puujumalain omatunto
kun Suomen proletariaatin parhaim­mistoa
laastiin hekatombittain sora­kuoppiin,
miksi eivät Saksan sosia-lidemokratiset
johtajat yrittäneet­kään
estää goltzilaisten maantieri-tarien
lähettämistä Suomeen taik­ka
Ruotsin Palmstjernat aseiden
kuljettamista ja ruotsalaisten kuri­tushuoneiden
tyhjentämistä varkais­ta
ja murhamiehistä, jotta saatiin
ruotsalainen «yapaustaistelijabrigaa-dis.
Tamperetta puolustavain ryysy-
Iäisten teilaajaksi?
Kuinka saattoi Vandervelden oma­tunto
torkahtaa niin sikeästi, että
itse täytti Belgian vankilat flaami­laisilla
riippumattomuuden asianaja­j
i l l a ja vallankumouksellisilla työläi­sillä?
Ja Nosket ja Scheidemannit ja
Severingit ja Radbruckit! Missä oli
heidän oikeamielisyytensä laastes-saan
maan päältä Saksan työläisiä
tai täyttäessään heillä kuritushuo­neet,
joidenteljet eivät auenneet vie­lä
senkään jälkeen, kun sadat hei­dän
uhreistaan tekivät nälkälakon
kerran, kahdesti, kolmasti?
Ja kaikkien muiden maidten so-sialidemokratiset
patsaspyhimykset'
Ovatko he käyttäneet omaatunto­aan
korvatukkoina, jotta eivät olisi
kuulleet ja yhä kuulisi maidensa
työläisuhrien kuolonkiljahduksia ja
tuskanhuutoja, uhrien, jotka he
taikka porvarit taikka. molemmat
yhdessä ovat jouduttaneet piilun a l ­le
taikka telkien taakse?
Taikka onko heillä yleensä ollen­kaan
omaatuntoa?
Ei ole!
Sillä sen näkee erinomaisen hy­vin
siitä, että se <heräää> vain kun
on kysymyksessä rikoksen puolus­tus,
kuten venäläisiä myrkkykuula-miehiä
koskevassa tapauksessa, mut­ta
ei osoita pienintäkään elonmerk­kiä
paraikaa hirveästi kärsiväin pro­letaaristen
uhrien cherättämänä».
E i näet omantunnon kolkutusta
etsiessä lainkaan tarvitse turvautua
menneiden kauhunvuosien proletaa-rimarttyyriuteen;
se jatkuu, vallit- S
see jatkuvana tilana useimmissa
maissa, alkaen valkoisen Suomen oi-keusvallasta
aina viimeisen Hohen-zollernin
mustaan helvettiin asti.
Elleivät sosialidemokratiset pirun-palvelijat
sattumalta tiedä mikä kär-simystaakka
on kannettavana Suo­men
luokkatietoisella työväestöllä,
Puolan, Viron, Jugoslavian, Espan­jan
proletariaatilla, niin pitäisi heil­le
ainakin o l l a selvillä, mitä tapah­tuu
paraikaa Ramaniasta, missä 300
kommunistia paraikaa vähin erin
tapetaan väih sen vuoksi, että ovat
melipiteiltään kommunisteja mutta
eivät ole tehneet mitään edes por­varillisten
<lakienj mukaan rikollis­ta
tekoa. Siellä, siellä olisi herroilla
sosialidemokratisilla oikeamielisillä
tuomareilla vasta työmaa, siellä olisi
paikallaan länsimainen inhimillisyys
ja «poliittinen vapaus^, siellä tarvit­taisiin
kaunopuheisuutta, vaikkapa
sitä olisi kehitetty kymmenien vuo­sien
veijaritoimissakin, kaunopuhei­suutta,
jota nyt tuhlataan moskova­laisten
murhaajain, varkaiden ja pe­rimmäisten
heittiöiden valkaisemi-seksi
j a enkelisentämiseksi.
Mutta sosialistiministerien ja mi-nisterisosialistien
huomio ei ehdi
kiintyä Rumaniaan ja 300 tapetta­vaan
kommunistiin, ruumiillisen ja.
henkisen työntekijään, mieheen ja
naiseen siellä ei jo murhattuihin ei­kä
vasta murhattaviin, ei nälässä ja
janossa kidutettaviin, ei naisiin, j o i ­ta
keskiaikaiseen tapaan pidetään
häkissä, häkissä jopa oikeussalissa­kin
kuin eläimiä, eikä miehiin, jotka
On pinottu — sana on yhden syyte­tyistä
— vankilakoppeihin niin ah­taasti,
etteivät voi liikuttaakaan i t ­seään
j a mistä eivät moniin päiviin
pääse edes luonnollisille tarpeilleen.
Mutta tämä teurastus- ja elävältä-mädännyttämisprosessi,
se ei, ku­ten
sanottu, kiinnitä länsimaisten
oikeamielisyyden apostolien mieltä.
Sillä se ei hyödytä heitä.
Raukkoina ja roistoina viljelevät
he «omaatuntoaan» vain mikäli he
sillä voivat palvella porvarillista
yleistä mielipidettä, kapitalistista
yhteiskuntajärjestystä, paikata omaa
surkastunutta poliittisen merkki­henkilön
olemustaan, rasvata nati­sevia
ministerituolejaan, mutta is­keä
työväenluokkaa ja koettaa k u ­ristaa
hengettömäksi proletaarinen
Venäjä ja sen sankarillisimmat esi­taistelijat!
Tätä tarkoitusta ei palvelisi ru-maanilaisten
työläisten pelastaminen
eikä proletariaatin tuköminen yleen­sä.
Siksi Moskovaan! Vähätpä siitä,
että länsimainen oikeamielisyys sil­lä
aikaa nujertaa ja menehdyttää
satoja syyttömiä työtätekeviä ihan-teenihmisiä!
Mutta jos Vanderveldein ristiret­keä
pidetään jonain muuna kuin
huijauksena, jota riettaampaa ei po­liittisessa
elämässä ole ikinä näh­ty,
niin ei inhimillisellä erehtyväi-syydellä
enää- ole lainkaan fajaa,
M, T.
2iniiuiiiiiiiiiiiiimiiiuiiimniiiiJwiiiiuiuiiiHiiiii,,,,,,,,,,,,„^
»iiiiii
LÄHETYSKUSTANNUKSET:
Canadar
dollaristj
Postissa 15c kaikilta summilta. Sähkösanomalla $3.50 kai
Kysykää erikoiskurssia suurille eummille. ^^"^^ ^'"^
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A , T H '
view Ave, • • '.- '5. 057 Broad
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
i BOX 69, V A P A U S .
Pilettiliike tehtävä J . V . Kannaston nimessä.
SUDBURY, ONT
ton. Työläinen, joka lukeutuu kom­munistiseen
järjestöön Virossa, on
rikollinen, jota on rangaistava ja
rangaistava ankarasti. Useassa ta-paukse-
ssa ovat kommunistit yhteis­toiminnassa
riippumattomain kans­sa,
jotka ovat joukon vasemmalla
kuin vastaavat länsimaiset puolueet.
Kommunisteilla on myös hyvin jär­jestetty
nuorisoliitto. Sosialidemo­kraattien
vaikutus työläisiin on sen
sijaan nopeasti hupenemassa,
— Viron työväenliike ei porva­rillisiin
puolueisiin verraten kui­tenkaan
ole erin voimakas. Viro on
talonpoikaismaa j a talonpojat taipu­vat
kernaasti pikkuporvarilliseen
katsomukseen.
Suuret joukot työläisiä on siirtynyt
Venäjälle
osin vainoja pakoon, osin ^iksi, et­tei
virolainen teollisuus voi tarjota
heille ansiomahdiollisuutta. Virolai­nen
teollisuus ei lainkaan voi k i l ­pailla
saksalaisen kanssa. Lisäksi t u ­lee
hallituksen mieletön politiikka
Neuvosto-Venäjää kohtaan, joka se­kin
osaltaan huonontaa virolaisten
teollisuustuotteiden menekkimahdol-lisuutta.
Kauttakulkuliike Venäjälle
on kuitenkin tuottanut Viron pyö-velistölle
suuria tuloja,
— Kingiseppin murha oli tieten­kin
kova isku Viron kommunis­teille?
Vallankumous Biig;
riassa
Yhteiskunnallinen va]'--:-.
Bulgariassa ei ole mik^^-^\'-
sille, joka on tutustunut nuia"'
suhteisiin ja muiden mnl^k^"^.
musten nojalla vetänyt niinä '
päätökset. Jos uutiset puhiev:^
v a l l a n ^kumouksesta osoi-:ar
vääriksi taikka ennenaikaisiksi',
kitsee se vain, että vallankuT-sen
hetki ei vielä ole Buifca--
lyönyt; koittava on so joka :
uksessa.
Työväen taistelurintaialta eri maista
Viron demokraattinen
terrori
Kingisepp — kaamea yksityistapaus
jatkuvassa ajojahdissa.
Kapitalistinen ja oikeistososialisti-nen
lehdistö, joka on tulvillaan k u ­vauksia
Neuvosto-Venäjän raakalais-maisuudesta
ja joka niin viehkein
sanoin puhuu viattomista sosialival-lankumouksellisista,
on merkillisen
vaitelias, kun on kysymyksessä val­koisen
terrorin temmellysmaat. Har­voin
on esim. eri maiden sosialide-mokratisilla
lehdillä mitään kerrot­tavana
valkoisen vallan orgioista
Suomessa ja Unkarissa. Yhtä hiljaa
on oltu taantumuksen hirmutoimis-ta
Virossa, minkä demokraattinen
hallitus on kukkuroittanut verisen
mitan tarmokkaan toverin, Kingisep­pin,
murhalla. Kuten tunnettua am­muttiin
tämä tutkinnotta tuomiot­ta,
ja asianomainen ministeri va­kuutti
ennen tappoa Neuvosto-Venä­jän
edfustajalle, että kysymyksessä
oli vain vähäpätöisyys, josta tuskin
syntyi laillista oikeudenkäyntiäkääi^
Nyt jälkeenpäin käyvät nämä työ­väenpuolueeseen
lukeutuvan minis­terin
sanat profetiasta. Kingisepp
ammuttiin 6 tuntia sen jälkeen to­dellakin
ilman laillista o i ^ d e n -
käyntiä!
Tukholmalaisen toverilehden edus­t
a j a on Viron barbaarimaassa on­nistunut
pääsemään kosketuksiin s i ­käläisten
toverien kanssa tavalla, j o -
ka on salaisuutensa — sillä kom­munistit
.ovat Virossa kaikkien l a k i ­en
ulkopuolella. Hän v i r i t t i erään
nuoren taistelijatoverin kanssa kes­kustelun
Kingiseppin murhasta ja
uusista ajojahdeista.
Virolainen toveri selitti, että
pelissä oli mukana provokaattori.
Tämä oli luikerrellut liikkeeseen
j a jopa hankkinut sellaisen luotta­muksen,
että toimi Kingiseppin k u ­riirina.
Täten oli tällä ohranan kä­tyrillä
hyvä tilaisuus ottaa selvää
puolueen organisationista. Tästä
johtui, että poliisit tällä kerralla
saattoivat iskeä ankarammin kuin
koskaan ennen. Jo huhtikuun 29
pnä toimeenpantiin joukkovangitse-misia
j a monia työläisiä tuomittiin
summittaisen «oikeudenkäynnin» jäl­keen
pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Kommunistien äänenkannattaja lak­kautettiin,
ja on pantu käyntiin
uusi hirvittävä sotaretki kommunis­tista
liikettä vastaan,
— Ovatko sosialidemokratitkin
kanssasyyllisiä vainoihin?
—- Ovat. Virolaiset sosialidemo­kratit
ovat melkein poikkeuksetta
asettuneet porvariston puolelle val­lankumouksellisia
työläisiä vastaan.
Ja siksi toiseksi seuraa nykyinen
kokoomushallitus vain Hellatin ja
muiden sosialistiministerien esimerk­kiä.
Nämä murhauttivat aikoinaan 26
TallankumoukseHista työlaista.
Sosialidemokratien j a työväenpuo­lueen
painostuksesta vangittiin kol­messa
viikossa 160 kommunistia.
Porvarit astuvat siis vain sosialide­mokratien
veristä vanaa pannessaan
toimeen uusia vainoja.
— Mikä suunta tällä hetkellä on
hallitsevana Viron työväenliikkees­sä?
— Ehdottomasti kommunistinen.
Ja siihen kallistuu se päivä päiväl­tä
yhä enemmän, Sosialidemokrati-nen
kuhertelu taantumuksen kanssa
j a sietämätön taloudellinen puris­tus,
joka on tehnyt Viron proletaa­rit
todellisiksi ryysyläisiksi, vaikut­tavat,
että Viron työväestön enem­mistö
liittyy vainottujen kommu­nistien
riveihin. Ja tämä siitä huo­limatta,
että puolue on täysin l a i -
— Luonnollisesti. Kingisepp oli
tavallista suurempaa johtajamittaa.
Lisäksi tulee, että poliisit löysivät
salaisen kirjapainon ja hävittivät
sen. Mutta me tulemme kyllä sel­viytymään
tästäkin porvarien riis­tana
josta, .Tunnemme, että meidän
ihanteemme saavuttavat yhä suu­rempaa
jalansijaa työläisten kes­kuudessa.
Vapunpäivänäkin otti
mielenosoitukseemme osaa 15,0Q^0
työläistä. Poliisit ampuivat luonnol­lisesti
ja useita haavoittui. Mutta
vielä senkin jälkeen oli meillä tou­kokuun
lopussa suuri mielenosoitus.
Ja taas kovia panoksia ja uusia uh­reja.
—- Varustaudutaanko porvariston
taholta yhä uuteen sotaan Neuvosto-
Venäjää vastaan?
— Halua'ei kyllä puuttuisi, mut­ta
kaikki riippuu länsivaltain talou­dellisesta
tuesta, ja lisäksi' on v i ­rolaisten
työläisten maltti jo mel­kein
saavuttanut äärimmäisen rajan­sa.
Mutta myös meille työläisille on
Viro pieni maa. Olemme riippuvai­sia
kehityksestä muissa maissa. K a i ­kista
vainoista huolimatta tiedämme
me yhtäkaikki järjestäytyä, niin et­tä
kun hetki koittaa, olemme val­miit
tekemään tilin niiden kanssa,
jotka ovat vanginneet, kiduttaneet
ja murhanneet niin monia meidän
tovereistamme.
Tähän lopetti toverihaastateltava,
ja tukholmalaisen toverilehden
edustaja päättää:
Ulkona lekotti aurinko hehkuva­na
yli likaisen j a löyhkäävän Tal­linnan,
Likaisenvihreitä sotilastak­keja
näkyi kaikkialla. Satamassa
vartioivat muutamat ladatuin asein
varustetut vanginvartijat repaleisia
j a haavoissa olevia vankeja, jotka
suorittivat katupuhdistusta. Muuta­mia
savukkeita puolijuopuneille var­tijoille
j a heti sai tilalsuudten puhu­tella
vankeja. Poliittisia kaikki ja
2—3 vuotta jäljellä rangaistusajas-ta.
Tällainen on piskuinen Viron ta­savalta,
maa, missä hallitsee demo­kratia,
j a minkä läpi äskettäin mat­kusti
Vandervelde mennäkseen puo­lustamaan
omia ja ministeri Hella­tin
rikostovereja Venäjällä. Mutta
nuo 105 äskettäin Virossa vangit­tua
vallankumouksellista, samoin
kuin ne sadat, jotka siellä ovat jo
aikaisemmin olleet telkien takana,
eivät kaiken todennäköisyyden mu­kaan
saa Vanderveldestä asianaja­jaa.
TDiTKMVitfAöS!
_ Tämän pientalonpoikai.=;maan
tivät valassaolevat sotilas- ja
porvaristokastit mailmansotaan
kusvaltojen puolelle. Kutea mu:
kin maissa loihtivat porvarit j
läkin roistomaisen kiihkokansal!
kiihoituksen avulla sodan. M
kun peli hävittiin ja voittajain
to kohtasi maata 'kolmen miijaa
frangin hirvittävän sotakorvaui
muodossa, vieritti tuo samainen
koUiskopla, porvaristo, tämän si
nattoman taakan yksinomaan
tätekevän, varattoman kansan
nettavaksi. Kansan oli nyt, p
j u u r i suorittamaansa veriul
miespolvia, kestävällä orjuuc
maksettava herrojensa suun-;
mielipuolisuus. Suur-iskusanahan
monien maiden 'kiskuriporvari
mielilörpötystä mutta kansalle 1
kitsee se kaikkialla orjuuden
kurjuuden helvettiä.
Bulgariassa on kaikki tämä he
tänyt kansankerroksissa voiraakl
vastustushalun. Sosialistinen
on Bulgariassa'h u o l i m a t t a n
maanviljelysluonteesta — ollut
koja sitten pitkälle kehittynyt. '
väenliike on täällä aina ollut
kempi kuin useimmissa muissa n
sa — suorastaan Ikommunismiin
täävä. Bulgarian sosialistinen
lue riensi m.m. ensimäisenä y
mään Zimmervaldin internati
leen. Huolimatta ententen kon
Iin alla olevan hallituksen ankai
vainosta on kommunistinen liike
dan jälkeen varttunut niin voii
kaaksi, että puolue viime sobra
vaaleissa valloitti yli kolmanne
edustajapaikoista. Useissa Bulga
kaupungeissa on sen lisäksi mel
'kommunistiset valtuustot.
Kun puna-armeija pieksi me
Wrangelin joukot pakotti ent
Bulgarian ottamaan hoiviinsa
000 miestä tästä rosvojoukosta,
mä katkeroitti kansan mielialan
tisestäänkin. Muutamia, viik
sitten juuri kerroimme kuinka 1
munistipuolue on kautta, maan
jestänyt valtaisia mielenosoitt
kouksia, tehnyt välikyselyn 1
tyksessa ja joka pienimpäänkin
lään levittänyt meidänkin lai
maamme julistusta, jossa, sai
kuin joukkokouksissa ja edus
nassa, vaadittiin wrangelilai
päällikköjen häätämistä maasta
miehistön toimittamista Venä
sekä taloudellisten ja poliitti
suhteiden solmiamista neuvost(
lituksen kanssa, Stambulinskin
dossa olevan hallituksen täji;yi
tota, että sen oli romahdusta
taakseen tehtävä loppu tällaif
sietämättömästä tilanteesta. B
tushuone on luonnollisesti omia
jaan valvoakseen täydellisesti
tunut ententen määräyksiin. P<
tinen mullistus ilman hallitus
neen riepoittamista maasta olisi
sin mahdoton. Maan kuningas,
ris Koburg, oli bulgarialaisen t
tumuksen ja agraarikapita!':
vahvin tuki, agraarikapitalis
jotka sodan aikana pilkkahini
ostivat köyhtyneiltä taikka ka
neiden talonpoikain omaisilta
kottain maa-alueita ja jotka '
ovat syosseet talonpoikaisen väe
mitä suurirmpaan kurjuuteen ja
juuteen.
Talonpojille saattaisi vain va
kumous taata oikeudenmuka
maanjaon. Mikäli kommunisti
lue, jolla on koko Bulgarian tj
tekevän väestön luottamus, on
nyt liiton Stambulinskin kausia,