Vapaus, December 5, 1967

              Sivu 2 Tiiätai, jouluöc. 5 p. — Tuesday, Dee. 5, 1967
INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Establlshed Nov. 6. 1917
MANAaERi K. sumi.
VAPAUS ^ (LIBERTY)
EDITORt W. EKLUND
TELEPHONE) OPPiee ANO EblTÖRlAI.674<4244
PubUshed ibiice «eäUy: Tuesdays, Thiirsdaysand Satuidays by Vapaus
PubU£ihiiig Co. Limited. 100-102 E lm St. Weat, Sudbury. Ontario. Canada.
^^^^^^^^^ M
\ Adi«rtl8liig rates opon appUcatlon. translation free of charge.
Authbrized as second claas m a l l by the Post Office DeiMurtment, Ottawa,
and for payment of postage i n oadL
M..n,u,.. oMH,. CANADIAN LANGUAGEIPRESS
TILAUSmNNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk. $5.26 USA:n:
Skk. 3.00 ; Suomeen:
lvk.$11.00.dkk.t5.7S
Ivk. 11.60, 6 kk. 6.36
Jouhipddd ja Idltif' suun^dkaat ^
Joulupukki on sitteaiikinolernassa.J^iasiassaiheitä joulu­pukkeja
on paljon ja niitär^'kilttejälapsia*\suurriWkaita, joille
lahjoja hankittaan, suhteellisen vähäfns.
Ken tätä fepäilee^ hän syventyköön tutkimaan raha-asiain
ministeri Mitchell Sharpinailahuoneen istunnolle torstai-iltana
esittämää mini-budjettia — mikä kokoaa tneil-tä tavallisilta
kadun miehiltä ja naisilta, lälhes $300 miljoonaa lisäveroa vuo­dessa
voidaiks^n "maksa takaisiJi" suuryhtiöille ns. pakko-sääatöveroa
hoin $139 miljoonaa vulodessa. Huolimaitta siitä,
mitä asiasta sanotaan tai sanomatta jätetään, ylläesitetty on
mr. Sharpinmini-budjetin -todellinen sisältö ja se mafesaa kes-
Mmäälin meille camadalais-joulupukeille, siis tavallisille vir­tasille,
$14.00 hengeltä ja $56.00 nelihenkistä perhettä kohti
vuodessa!
Kuten on uutistiedoissa aikaisemmin kerrottu, mr SIharpin
mira-budjetti korotti heti tupakan ja väkijuomien veroa sekä
taimmikuun 1 päivästä lukien myös tuloveroa.
Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, että m^iltätavaillisata
pulliaisilta kerätään vailtaosa niistä lisäituloista nrutä hallitus
sanoo tarvitsevansa ja suurrikkaait pääsevät 'kuin koira Vesrä-jästä,
tai oikeammin sanoen, saavat verdklorotusten välttymi­sen
lisäksi käytöönsä myös niitä "paJkko-säästöjä" mitä suur­yhtiöiltä
on Viimevuosina peritty. Toisin sanoen, tavallisille
pulliaisille lisää veroa, jotta hallituksen tulojen lisäämiseen
ohessa suuryhtiöt saisivat ennätysmäisiin, tuloihinsa lisätyksi
myös takavuosien "pakkreäästöt"!
Selvää on, että tupakan ja väkijuomien Verojen korotus
koskee ns. "ylellisyystavaroita", joita ilman voi tulla toimeen
joulunakin. Teoriat ovat kuitenkin harmaita silloin kun asiaa
katsotaan todellisuuspohjalta. Ja tosiasia on^ huolimatta siitä
mitä asiasta sanotaan tai sanomatta jätetään, että tavalliset
virtaset ovat myös väMjuomien ja tupakan käyttäjiä ja kun
meitä tavallisia pulliaisia on niin paljon ja niitä upporikkaita
numerollisesti vähän, niin näiden "ylellisyystavarain" verojen
korottaminen koskee valtaosalta 'tavallisia^ cajradalaisia koska
suhteellisen harvalukuiset suuirikkaat voivat lukumääränsä
pienuuden vuoksi käyttää näitä "yle'llisyystavaroita" suhteel­lisen
vähän kokonaiskäyttöön verrattuna.
Veristä vääryyttä veronmalksaljia kohtaan on se, että yhtiö
verot pidetään ennallaan, mutta yksityisten tuloveroja koro­tetaan
jo $3,600 vuositulosta lähtien perheellisten kohdalta
Vielä räikeämmäksi tulee tämä vääryys silloin kun muisfte-taan,
etjtä nyt määritelty lisävero kohoaa asteittain tulojen l i -
sääntymisen rinnalla aina $50,000 vuosituloon asti, mistä mato-setaan
lisäveroa $600.00 mutta siitä ylöspäin ei veroaste enää
kohoa. Kaksi tai kolmesatatuhatta dollaria ja sitäkin enemmän
Vuosittain rohmuavat suurtuloUiset maksavat ainoastaan $600
lisäveroa!
Näiden korotusten perusteella näyttää mr Sharpin puheet
"inflaatiovastaisista" toimenpiteistä suorastaan irvokkailta.
Hän on sehttänyt, että "ostovoimaa" on liian paljon, ja että
sitä on supistettava rajoittamalla palkankorotuksia ja lisää­mällä
verokuormaa.
Mutta nyt hän lisäsi tavallisten pulliaisten veroja ja
päätti samalla ryhtyä maksamaan takaisin yhtiöiltä perittyä
5-prosenttisia pakkosäästöjä, joiden avulla sanottin muutama
vuosi sitten "vastustettavan inflaatioa".
Raha-asiain ministeri Mitchell Sharpin kaunistelematto­mana
tavoitteena an: Niille joilla paljon on, aamettakoon lisää
ja niiltä, joilla muutenikin on puute, jopa siinä määrin, etteivät
voi tulojensa pienuuden vuoksi omaa kotia rakentaa.tai ostaa,
on otettava "inflaation vastustamisen nimissä" pois siitäkin
vähästä mitä heillä vielä on.
Mr. Sharpin mini-budjetti tekee meistä tavallisista cana-dalaisista
entistä enemmän mini-elintasoisia!
LBJ:n oppositio kasvaa
Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnsonin poliittiset
osakkeet ovat Vietnamissa käytävän hyökkäyssodan johdosta
laäkeneet romahdusmaisesti. Ksimerkkinä mainittakooh, että
viikko sitten maanantaina julkaistu mielipidetutkimus osoitti,
jotta senaattori Kennedyn kannatus on 20 prosenttia suuaempi
kuin Johnsonin, jota kannattaa vain 32 pros. valitsijoista.
Presidentti Johnsonin poliittislten osakkeiden lasku on
htonnollisesti nostattanut demdkraattierikin keskuudessa voi­makkaan
opposition hallituksen nykyistä ohjelmaa, ennen-kailkkiea
ulkopolitiikkaa vastaan. Aivan äsikettäin julkaisi suuri
joukko demökraattipuolueen huomattuja henkilöitä eräässä
New Yorkin lehdessä sivun suuruisen — siis hyvin kalliin —
Umoitiiksen, missä he sanoivat ryhtyvänsä aktiivisesiti vastus­tamaan
mr Johnsonin nimittämistä uudelleen demökraattipuo­lueen
pi^esidenttiehdokkaafEsiV
Viime viikon lopulla saatiin Wa^ingtonistavirallinfen tie­to,
että presidentti Johnsonin Vietnam-politiikfkaa vastustava
senaattori Eugene McCarthy(D) ryhtyy vastustamaan' presi­dentti
Johnsonia ja tavoittelemnan demoteraattipuOlueen pre­sidenttiehdokkuutta.
Torstaisen uultistiedan njukaan senaattori:
McCarthy on päättänyt osallistua rauhan ohjelman puitteissa
ainakin neljän osavaltion — Wisoansinin, Oregonin, Kalifor­nian
ja Nebraskan esivaaleihin. Sen lisäksi sienaattori Mc­Carthy
suunnittelee ilmeisestti ikampanjansa edistäanisen hy-väfksi
ulkomaamatkaa, sisältyen siihen vierailu Etelä-Vietna­missa.
.
Antaessaan virallisen tiedoituksen siiitä, että hän ryhtyy
demökraattipuolueen presidenttiehdokkultta tavoittelemaan,
senaattori McCarthy sanoi menettelevänsä niin siksi, kun hal­litus
aikoo eskaloida edelleen sodankäyntiä Vietnamissa. sen
sijaan, että se pyrkisi vaipautumaan siitä.
Erikoinen mielenkiinto tässä yhteydessä kiintyy siihen.
WILSONIN HEVOSKUURI
JA AMMATTI LIITOT
- E n g l a i m i n hallituspiireissä' on to*
dettu, että punnan devalvojnti on
saamit suopean j a ymmärtävöisen
vastaianiolton maailman valuuttai^ ja
pörssifeeskusteluissa. Näiin onkin
asioiden viraUiofen laita, sillä tois­taiseksi
avainaseanissa olevissa län­nen
teollisuusmaissa ei ole seurattu
punnaft esimerkkiä. Englannin pun­nan
esiroerfckiä ovat seurannset
maat, jotka kaifcissa olosuhteissa
seuraavat puntaa, mutta jotka eivät
n^aailmankaupassa näyttele mitään
merkittävää osaa. Johtavat teolli-
TOIVOO RAUHAA
UUTENA VUONNA
Jospa ikirjoitan taasen täältäkin
kmilumisia. Syksy on ollut kaunis,
nyt on muutamana päivänä ollut vä­hän
kylmempää muitta voisi se olla
kylmempääkin j o itähän aikaan vuo­desta.
Täällä on joskus ollut luntg
ensimmäisenä päivänä marraskuuta
n i in paljon ettei ole päässyt minne­kään,
mutta nyt e i ole juuri ollen­kaan.
Onhan sitä ollut jo useamma-nakin
kerran vaan on sulanut pois.
Täällä meidSn kauppalassa aina
vain nousee rakennuksia pystyyn.
Ka*sdin tänään ikkunasta kun nos­tettiin
valmis sehiä paikoilleen. Siitä
tulee ensimmäinen apartmentiti tä­hän
kylään. Kyllä tämä kylä on pal­jon
muuttunut sen kolmen vuoden
aikana mitä täällä olemme olleet.
Pian tässä ollaan ihan keskellä kaup
sutismaat jotfca ovat hyväksyneet
punnan devalvoinnin, pjtäväit 'kyllä
myös huolen siitä, että niillä pun­nan
devalvointiheitlkellä ei olluit hal­lussaan
ollenkaan puntia. Suomen
•Pankilla el ollut reserveissään yh-itään
puntaa devalvointihetkieillä.
Tässä ei ollut mitään outoa, sillä
kaikissa valuutta- j a pörssikeskuk-sissa
tiedettiin hyvin, etitä punnan
devalvoiniti oli vain päiväniääräky-symys.
Kansainvälisen valuuttarahaston
kokou<kse53a Rio de Janeirossa vii­me
syksynä punnan devalvointi oli
julkinen salaisuus. Esimerkiksi
R u o t s i n ' vallionvarainniinisiteri
Strang vahvisti tämän punnan de­valvoinnin
jälkeen järjestetyssä leh-itimieskonferenssissa,
mihin osalli3-_
tuivat mm. pääminiateri Erlander,
Ruotsin Keskuspankin johtaja AST
bring j a valtionsihteeri K. Wickman.
Vieläpä Strang ilmaisi, efttä tilantee­seen
oli ryhdytty valmistautumaan
jo 1—2 vuotta sitten. Ruotsin oppor
sLUokin pidettiin tapausten tasalla.
Ruotsin keskuspankin oppositiota
edustavat pankkivaltuusjäsenet hy­väksyivät
Ruotsin päätöksen, jonka
mukaan kruunu ei seuraa punnan
devalvointia.
Jos punnan devalvointi oli jo täh­tiin
kirjoitettu niin ei suinkaan
le on muodostunut paikkäkunndll©
-työiäisteh väjiittänMllä äänestyksillä
valitsemia, paikallisia johtoja, jotka
jokapäiväisissä kokouksissaan työ­läisten
kanssa päättävät, mitä kul­loinkin
tehdään. Englannin Jcaikfci
^e' kirjoUeUu "ettii" nyt alkaisi Eng- vankilatilat yhteensä eivät riitä kaik­kien
naiden 'epävirallisten ammat^
t ^ i i i i i i ^ l i l i^
t i i v i i l i i i i i M ^
Artiklkeliimme kirjoittaja, vuori-insinööri
Harou n Tazlef f, on vuo­desta
1948 lähtien omistautunut
tuilivuorten tutkimiseen. Hän johtaa
tulivuoritutikimuifcsen opintoja Parii­sin
ja Brysselin yliopistoissa ja on
eräs CJataniaan (Sisalia) hiljattain
perustetun Kansainvälisen tulivuor­ten
tutkimus-instituutin perustajis­ta.
Tutkimustyön j ^ luQcuisten tie­teellisten
julkaisujen lisäksi hän on
julkaissut joitaikin' kansantajuistet­tuja
teoksia brateres en feu, Quand
la terre tremble, Les yolcans (suo-meiksi
on julkaistu "Maan uumenis­s
a " 1954.) ja filmejä mm. Les ren-dezvous
du diable ja Volcan Inter­it,
josta-hän vuonna 1966 sai Rans­kan
nuorisofilmipalkinnon.
Lähes kahidenikymmenen vuoden
ajan olen kierrellyt maailmaa tut­kien
loistossaan ja väkivaltaisuu­dessaan
kaikkein ihmeellisintä
luonnonilmiötämme ja vähitellen
olen tullut vakuuttuneeksi seikas-palaa.
Vapaus-lehdeatä on ollut puhetta
että josko sitä suurennetaan. Minun
mielestäm se saisi olla sellainen
kuin se nytkin on; K u n vaan ilmes­tyisi,
kahdesti tai kolmesti vukossa
Vapauden kultavuosikin on pian
lopussa. Toivon menestystä sillä
eteenpäin. E i ole montaa viikkoa
kun aletaan uusi vuosi ja uudet ta­vat,
kuten se vanha sananparei sa­noo.-
•
Toivoni olisi että rauha tulisi ja
nuo sodan pilvet häiviäisi kun astu­taan
uudelle vuodelle, että kansa­kunnat
saisivat: elää rauhallista ja
onnellista' elämää.
Joulu ja uudenvuoden tei-veiset
kaikille. — Lännen Flikka. Thor-hild,
Alta.
V A P A U D E N J A L I E K IN
L U K I J A N A J A T U K S IA
VANCOUVERISTA
Olen seurannut kirjoituksia kir­jeitä
osastolla ja huomioinut että
monet ovat vastaan Vapaus-lehden
laajentamasta. Minun ehdotukseni
asiaan nähden olisi että Vapaus tu­lisi
kerran viikossa, »sivuisena ja
jos voitaisi Liekkiä isontaa samalla
tavalla. Tänne Vancouveriin kun
viikon Vapaudet melkein aim» tule­vat
yhtenä päivänä.
Kun saisi kaksi hyvää lehteä vii­kossa,
eri päivinä, ja niihin saatai­siin
ilmoituksia, niin olisi se mie­lestäni
parempi, taloudellisestikin,
kun on niin kova työvoiman puute­kin
siellä lehtipajassa.
Meidän on ajateltava aikaa eteen­päin.
Kun nuoriso ei tilaa Vapautta
ja Liekkiä, n i i n tälle meidän van­halle
kaartille kuuluu pitää huoli
lehtiemme toimeentulosta.
Tuskin Vapaus palvelee päiväleh-tenä
muualla kuin Sudburyssa, tän­ne
lännelle ja itä-Canadaan tulevat
päivän uutiset kovin myöhään.
Niin, yksi hyvä lehti on sama
'kuin kolme pientä. Ja se on vieläkin
halpa lehti vaikka ei tulisi kuin ker­ran
viikossa kun päivälehdet maksa­vat
$2.50 kuukausi j a Vapaus $10.00
vuosikerta.
Kirjeitten osasto on sitä varten,
että saamme tuoda mielipiteemme
juUä lehtiemme suhteen j a toivon­kin
lisää lukijain mielipiteitä kir­jeitä
osastolle. — M. V., Vancouver.
N Y K Y I N E N KOKO
ON RIITTÄVÄ
Neljäkymmentä vuotta Vapauden
tilaajana olleena minäkin haluaisin
sanoa Vapauden isontamisesta. Olen
'kiinnostunut etupäässä maailman
uutisista ja itapabtumis^ joita mei­dän
pienesssä lehdessämme ei oi­kein
paljon olle. Mutta siinä on mon­ta
kertaa turhanpäiväisiä kuvia, hal­litusmiesten,
filimitähtien ja kaiken­laisten
jonninjoutavien kuvia. E i kai
lehti mitään maksua saa kuvista ja
niitä näkee joka aika TV:stä.
Jos lehti isonee, luulen että mai­nos
siinä vain isonee, eikä ne mai­nokset
lufloijoita hyödytä. Olen täy­sin
sitämieltä, että lelitemme pide­tään
entisenlaisena, vain kuvat pois.
— Geo. Erickson, Timfmins, Ont.
dyn poliittisena "koleleijana"
siinä mielessä, että hän voi heit
tää kielteisistä lausunnoistaan
huolimatta otman laikkinaa ke­hään
siinä tapaulktsessa, jos Mc-että
demokraattien "tulevaisuuden toivo", Robert Kennedy on Carthy saa hyvän kaniniatiitesen,
antanut kannatuksensa senaattori McCarthyn esityksille Viet- mutta ei kuitenkaan nlirrKy-namin
sodan lopettamiseesi. Tämä sellaisenaan on aiheuttanut vää kannatusta etfä voisi presi-kannunvalantaa
siitä, että onko McCarthy senaattori Kenne- dentti Johnsonin sivuuttaa?
lännin .taloudellinen nousu. Kaikki
on yhlä hämärän peitossa kuin en­nen
devalvointiakin. Odotetaan kyl­lä,
että Englannin vienti kasvaa,
mutta ei tämä ilman muuta ole sel­vää,
k u n ottaa huomioon lännen
mui-ssa maissa yhä vallitsevan talou­dellisen
taantuman tai suoranaisen
laman. Kun ottaa huomioon, että
korkokanta nousi devalvoinnin yh­teydessä
6,5 prosentista kokonai.sta
8 prosenttiin — mikä yliilää hätära-jan
7'/, kokonaisella yhdellä pro-senMiyksiköllä
— niin sekä " k u u -
mia valuuttoja'- että normaalia in-vestointirahaa
piitäisi palata i-un-saanli
Englantiin.. Mutta tämä kor­kea
korkokanta tekee rahan englan­tilaiselle
myös kalliiksi. Ja .^itä ci
voi kompensoida muutoin kuin hinr
toja nostamalla. ;
VVilsonin hallitus on tietoinen sii­tä,
että punnan devalvointi aiheut­taa
hintojen nousua tuontitavaroissa
— raaka-aineet, puolivalmisteet ja
valmdt tuotteet. Hallituk<?en minis-tcril.
ovat jo ehtineet vakuuttaa, et­tä
hintojen nousu kotimaassa jäisi
2 - 3 prosenttiin. Mutta VViLson ai­koo
noudattaa The Economist-lehden
lokakuun 13. päivänä ilmestyneessä
numerossaan suosittelemaa ohjetta,
jonka mukaan punta on devalvoita­va,
mutta tämän jälkeen on panta­va
toimeen ehdoton palkkasulku.
Hintojen muodostumisen on sen s i ­jaan
jäätävä vapaaksi. Tämä käskee
nimenomaan tuontitavaroista johtu­via
hintojen nousua. Tämä on kui­tenkin
helpommin sanottu kuin
tehty.
\Vilsonin työmini-steri Gunther ja
talousasiain.sJhtcenShore kutsui­vat
heli puhutteluun ammatillisen
keskui?järje.stön johtohenkilöt, mu­kana
myös iJääsihleeri Woodcock ja
korostivat, että kaikista palkanko-rotuk-
fista on pidättäydyttävä. Sen
sijaan kuljetustyöläisten pää.sihteeri
Cousins, jota ei kutsuttu tilaisini-teen,
hylkäsi .suoralta kädeltä halli­tuksen
edustajien vaatimukset. Näin
ovat menetelleet myös eräät muut
ammattiliitot, joita Wilson apurei­neen
ei pysty komentelemaan. Ja
viime aikojen kehitykses.sä kaikkein
tärkeintä on se, että virallisen am-mattiyhdi-
stysliikkeen johdon rinnal-liyhdi.
stysjohta>ien sullomiseksi nii­hin.
Sangen vaikeita aikoja on odo-
'cr.itavissa työmarkkinoilla, varsinkin
kun rahaministeri Callaghan on l u ­vannut
pitää työttömyyden suure­na,
koska se muka on välttämätön
ehto taloudelliselle nousulle.
L I B RA
ta, josta tavaUisen Icadunmiehen l i -
säiksi ovat tietämättömiä myös
useimonat asiantuntijat, geologit ja
tultvuorentutkijat. Kayhu valtaa mi­nut,
kun ajattelen, että lähitule­vaisuudessa
tulee tapalhtumaan hir­vittäviä
tulivuoren puT^kauksia, jois­sa
muutaman minuutin a ilcana kuo­lee
satojatuhansia, ehikä miljoonia­k
i n ihmisiä.
Selvät geologiset tosiseikat ovat
saaneet minut vakuuttuneeksi, että
tähän asti ihmislkunnalla on ollut
suunnattoman hyvä onni ja että
Pömpeliin' j a Martmique-saaren
pääkaupungin, Saint-Pierren ikatas-trofit
eivät^olleet mitään siihen ^ver­rattuna
mitä on odotettavissa. Vaik^
ka nuo kolmen-, neljänkymmenen-tuhannen
ihmisen hengen vaatineet
onnettomuudet olivatkin hätkähdyt
täviä, olivat mainitut kaupungit pie­niä
niihin valtaviin nykyaikaisiin
'keskuksiin, joita tulivuorenpurkaus
uhkaa laihempaa tai kauempaa, ku­ten
Rooma ja Napoli, Poitland ja
Seattle, Mexico, Bandung, Sapporo,
Oakland, Gatknia, Clermont-Fer-rand.
L Y H Y T MUISTI?
Roama, Portland? Clermont-Fer-rand?
Aivan, Näiden kaupunkien lähellä
olevia tulivuoria pidetään viralli­sesti
sammuneina, multa ne ovat
ikuolleita vain niille, jotka eivät tie­dä
tai eivät halua uskoa. Kuten tie­detään
on ihmisillä lyhyt muisti.
i\sken sattuneetkaan katastrofit
eivät vaikuta heidän käyttäytymi­seensä
eivätlkä itse asiassa opeta
Pääminjsteri Paasio:
Itsenäisyys ei ole sotaisen
puolustustahdon korostamista
Helsinki.—Itsenäisen Suomen
alkutaival ei ollut helppo. Sisäl-lis.
sota julmuuksineen j a veritöi-neen
avasi kansamme keskuuteen
kuiluja, joiden umpeenluooti on
kestänyt puoli vuosisataa. ^ K u i l u ­jen
syvyyttä osoittaa sekin, ettii
vasta nyt 1600-luvuUa on vuoden
1918 tapahtumiin tutkijain kes^
kuudessa paneuduttu laajalla rin­tamalla.
Ja samaa osoittaa sekin, että
vasta tänä vuonna on syntynyt
päätös punakaartin historian val­mistamisesta
valtiovallan talou­dellisen
tuen turvin, sanoi pää­ministeri
Rafael Paasio puhues­saan
VarsinaisrSuomen syysmaa-kuntapäivillä
Turussa.
Itsenäisyytemme si.sältö on eri
aikoina maassamme ymmärretty eri
tavoin eri lahoilla kansamme k&s-kuudcssa,
jatkoi Paasio. Yleisenä
linjana aikiiisemmin oli sotaisen
puolustustahdon ja uhrimielen ko­rostaminen
jopa siinä määrin, että
äärim.Tiäisajattelussa ihmiselämää
.sinän.sä pidettiin arvottomana val-iliioHiseen
itsenäisyyteen verrattu­na.
Virallisillakin tahoiÖa' lähdet­t
i i n siitä, että maan itsenäisyyden
t u l i olla yhtä selvästi tunnetta arr
VO n i in rikkaalle kuin köyhällekin,
niin omistaville kuin omistamatto­millekin.
Työttömän ja puutteessa
elävän tuli kiittää itsenäisyyden
säilymisestä siinä kuin niidenkin,
j o i l la oli mahdollisuus saada kor­keampaa
opillista sivistystä, oli
omaisuutta ja hyvinvointia. Sosiaa­listen
epäoikeudenmukaisuuksien ei
sallittu sekoittavan kansakunnan
mieltä silloin kun o l i puhe valtiolli­sesta
itsenäisyydestä.
Tuontapainen itsenäisyyden ym--
imäitämään tuntuu edelleenkin ole­van
varsin yleistä suomalaisessa yh­teiskunnassa.
Koulujen, armeijan
ja julkisten laitosten itsenäisyysjuh­lissa
näjtään edelleenkin katsotta­van
itsenäisyyttä Ksearvona, jonka
tunnuvmerkistö liittyy pikemminkin
ulkoisen turvallisuuden koi-ostami-
=;een kuin esimerkiksi kansalaisten
hyvinvoinnin lisäämiseen, sosiaalis­ten
epäkohtien tasoittamiseen tai
yhtäläisten kjoulutusmahdollisunk-sien
luomiseen kaikille varallisuu-iteen
katsomatta. Minun käs'tykse-ni
on, että valtiollisen itsenäisyj--
den sisältö on saatettava laajemmak
si kuin minkälaisena se^vielä ylei­sesti
koetaan. Yhteiikuntamme
henkinen ja aineellinen kehitys on
olellinen.
Itsenäisyys ei ole sotilasparaatia,
se on arkipäivän työn ai^vo ja i h ­misyyden
tunnustamista. Se on yh­teiskuntapolitiikan
puitteissa tapah­tuvaa
uudistamista, joka kohdistuu
kansalaisten elämänolosuhteiden
parantamiseen. Sanalla sanoen se
on suomalaista työtä, ihmisten toi­mintaa
ihmisen hyväksi.
heille mitään. Vaikka tulivuori on
ollut, sammuneena vasta tusk,in vuo­sisadan
ajan, niin ei enää juuri ku-.
kaan pidä sitä tulivxKnrena. Vielä
vähemmän, jos (kysymyllBeisä on tu­hat
vuotta tai enemmän,,
Asianlaita on niin, että tulivuo­ret
ovat geologisia eläimiä, .naiden
ailkay(ksiktkö ei ole vuosi; .eikä edes
vuosisata, vaan pikenxminkin tuiuit
vuotta, jopa ikymmenen tuhatta
vuotta. Niille tuhat vuotta on pieni
asia, kun taas niiden varjossa elä­välle
ihmi£ikunnalle se on ikuisuus,
N i i n on asianlaita Ranskan keski-ylängön,
Latiumin, Oregonin ja jCa-lifornian
tulivuorten kohdalla, vaik­ka
viimeksi mainituissa tapahtuikin
useita pieniä.punkauifcsia 'koko viime
vuosisadan ajan ja Lassenin huippu
purkautui vielä vuonna 1916. M i l ­joonia
vuosia vanhojen tulivuorten
historian aikana on epäilemättä ol­lut
lukuisia tuhansia, jopa kymme­niä
tuhansia vuosia kestäneitä rau-;
hallisia aikoja eikä mikään tue olet­tamusta,
että nykyinen rauhallisuus
merkitsisi toiminnan loppumista.
Tietenkin, rauhallisten kausien pi­tuus
antaa aihetta toivoon, vuosi- ,
satoja, vuosituhansia voi kulua en­nen
kuin Rooma, Glermont-Ferrand,
tai Seattle,tuhoutuvat. Mutta kuka
ti<;s paljon pikemminkin.
"NIMETTÖMÄN" TULIVUOREN
PURKAUS
.Molemmat tämän vuosisadan voi­makkaimmat
purkaukset sattuivat
näennäisesti; sammuneissa tulivuo­rissa,
toinen, Amerikassa Alaskan
niemimaalla Katmaissa 6, 7 ja 8
päivänä kesäkuuta 1912 ja toinen
Neuvostoliittoon ikuuluvalla Kam-shatkan
niemimaalla Bezimiannysäa
30, päivänä maaliskuuta 1956. Kat-ma&
sa ja sitä ympäröivistä tuli­vuorista
ei tiedetty paljon mitään,
mutta se tulivuorijono, johon Be-zimieriny
kuului, luultiin tunnetta­van
perusteellisesti, k o ^ a vain vii­denkymmenen
kilometrin pääjsä
siitä sijaitsee muuan tunnetuimmis­ta
tulivuorten tutkimusasemista.
Siitä huclimatta,. että lähistöllä ole­via
suuria tulivuoria tutkittiin i n ­tensiivisesti,'
ei tuohon meiMtykset-tömään
"sammuneeseen" huippuun,
jota kutsuttiin "Nimettömäksi",
kiinnitetty pienintäkään huomiota,
Maafökuun 30 päivänä 1956 ta­pahtunut
räjähdys halkaisi vuoren
lennättäen kappaleita aina 40,000
metrin /korkeuteen, kaataen sen juu­rella
levittäytyvän metsän, katkoen
rungot kuin tulitikut 20 kilometrin
matkalta. Koska alue oli käytännöl­lisesti
katsoen asumatonta, ei uh­reja
ollut. Mutta entäs jos samaa
suuruusluokkaa oleva purkaus sat­tuu
Jaavalla tai Japanissa. Vuonna
1951 purkautui Uudessa-Guineassa
v u o i i - J o t a ei edes tiedetty tulipe­räiseksi.
Lamington vuorta, joika s i ­jaitsee
saaren itäosassa, pidettiin
tavallisena vuorena tammik. 16 p. .
1951 asti, jolloin nähtiin ohuen höy-iiypatsaah'
kohoavan sen huipusta.
Seuraavana päivänä havaittiin pie­niä
maanjäristyksiä vuorta ympä­röivällä
alueella. Kahden seuraavan
päivän aikana maanjäristykset ja
kaasujen tulo lisääntyivät ja vähän
tuhkaakin purkautui. Tammiäniua
20. päivänä puilkaus oli kehittynyt
valtavaksi näytelmäksi. Tuhkapat-saat
kohosivat y l i jkymmenentuhan-nenmetrin
korkeuteen ja jylinä kuu
Jui - toisinaan useiden kymmenien
(Jatkuu sivulla 3)
PÄIVÄN PAKINA
H E V O S K U U R I El A U T A
Vuodesta vuoteen 1942—64 "ex-chequer
courtin' presidenttinä ol­l
u t J . T. Thorton oli viime v i i -
ikolla puhumassa Canadian Clubin
täkäläisessä tilai-suudessa ja antoi
siellä käytännöllisen esimerkin s i i -
tä, miten ei pitäisi tärkeistä asi­oista
puhua.
Jos maan (ja maailman) asioita
-voitaisiin ratkoa pelkästään hal­linnollisilla
määräyksililä, silloin
»lisivat räyhäsuiset pomotyypit
mestareita maan ja maailman on­gelmien
ratkaisemisessa.
Ei tarvittaisi muulia ikuin kova­äänisiä
ikomennuksia — tee se,
tai olä tee noin, ole siellä tai
tule tänne — ija sillä siisti.
Mutta nykyinen sivistyskauden
yhteiskunta ja sen eri osat ovat
n i i n monisärmäisiä ja monitahoi-ovat
ilmeisen tyytymättömiä kan­sallisesta
asemastaan, niin hänen
"hymynsä jäätyi ii*vistykseksi",
kuten suomalainen sananparsi
asian selittää.
Samoin kävi tässä asiassa Sa";-
katchevvanin Ross Thatoherille.
B.C.:n pi-okuraattori Robert Bon-nerille
ja mukavien juttujen ker­tojalle,
Newfoundlandin pääminis­teri
Joseph SmallwoodiLle, ikun he
yrittivät tynkyttää saneluratkai-sua
ransakalais-canadalaisten va­listusten
Ja tyytymättömyyden
osoitusten ratkaisemiseksi.
Mutta täällä Sudburyssa, "kau­kana
Jumalan selän takana", voi
imr, Thorton esittää vastaväitteitä
kuulematta edellämainittujen hcr-irojen
Torontossa tynkyttämiä aja­tuksia
miltei taivaallisina totuuksi-sia,
että sen pienempiäkään on-^' na.
gelmia ei voida enää ratkaista
"isännän äänellä" karjuen niiiä-räytksiä
antamalla,
Kaiklkein vähemmän voidaan
odottaa, että niin tuntopitoisla ja
yleensä vaikeasti ikäsitellävää
asiaa, kuin (kansallisongelmaa, voi­daan
moisilla menetelmillä rat-
'kaista.
Kun Albertan ikiihko-kansallis-imielinen
pääministeri E, C. M«n-ning
yritti Torontossa pidetyssä
Huomisen liittovaltio-konferens­sissa
lukea lakia ja herran nuhdet­ta
ransikalais-canadalaisille, jotka
Hän sanoi asiallisesti puhuen
olevansa Canadan lkanisallis|pulnia-asiassu,
anti-tkaikikea-järkevää-rat-kaisua.
E l i kuten hän sanoi:
"Minä hylkään ikahden kansan
käsityksen 'maastamme niin voi­makkaasti
kuin puhesanat.sen sal­livat.
"Se on väärä käsitys. Ei ole
i-ansikalais-canadalaista kansaa. E i
ole englantilais-camidalaista kan^
saa. On vain yksi Canadan kan-
: s a ".
Tämä oppimit lakimies on i l ­meisesti
unhoittanut jotakin hy­v
i n tärkeätä. Kansa ei ole välttä-imättä
sama kuin valtio tai valta­kunta.
Valtakunta on valtiollLsesti itse­näinen
alue. Mutta yhden valtion
rajojen sisällä voi olla useitakin
kansoja, Esimenkiksi Neuvostoliit­to
muodostuu niin ja niin monesta
eri kansasta ja autonomisesta alu­eesta.
Suomi on kansa, mutta se­k
i n kuului aikoinaan autonomise­na
valtiona Venäjään, Belgia koos­tuu
flaamilaisista ja ransskalaisista.
joista edelliset pohjois- j a Jälkim­mäiset
eteläosassa maata.
Muita esimerikkejä voitaisiin
luetella. Samoin on Canadan val­tion
rajojen-sisällä kaksi erillistä
ikansaa, ranskalainen j a englanti­lainen
kansa, sekä lukuisia eri
kansallisuusiiyhmiä, jotka ovat ha-tjaantuneel
suihteellisesti puhuen
pikkuryhmiin kumpaankin Cana-daan.
Oppineena ja poliittisesti koke­neena
miehenä mr. Thorten on
luonnollisesti täysin tietoinen
näistä kysymylklsistä. Mutta hän
sekotlaa »Ilmeisesti tahallises­ti
kansa ja valtio-^käsitteet, voidak-iseon
siten''antaa~:jWottomia is­kuja
niille, jotka ovat valmiina
ikuuntelemaan ransflcalais-canada-lalsten
valituksia.
"Kautta maan pitäisi nojusla
äänekäs viistarinta kaksikielisyys-käsitettä
vastaan. Toiminta sen hy­väksi
ei saa onnistua . . .Canada
ei ole kaksikielinen maa,"
Toinen torjuttava seikka on kä­sitys
"kaksikulttuurisuudesta", sa­noi
mr, Thorton.
Hän linjoittui selvästi niitä vas­taan,
jotka toivovat kansallisuus-puiman
ratkaisua uuden perustus­l
a in laatimisen avulla ja "unhoit­t
i " sen ehdottomasti oikean käsi­tyksen,
että maan ja kansan etu
on monessa suhteessa vanhentu­nutta
perustuslaikia tätikeämpi.
Ihmeellisintä tässä yhteydessä
on kuitenkin se, mirikä venäläi­set
pukevat sanontaan: "Karavaa­ni
jnenee koirien haukkumisesta
huolimatta".
Ihmiskunnan edistystä ei voida
estää "ikovilla puheilla" eikä yh­teiskunnallisia,
sen paremmin
Ikuin muitakaan pulmia ratkaista
ylhäälttäpäin annettavilla mää-iräyksiilä.
Miitta asiaa voidaan vaikeuttaa
Ija pulmia pahentaa moisilla pu­heilla.
Sellaisten puheitten pitä­jät
saavat syyttää vain itseään ja
Ikaltaisiaan, jos esim. ranskalais-canadalaisten
.Jto^kuudessa kehit­tyy
ajatus, että mitään korjauksia
ei saada aikaan, ja että sen vuok­si
on anneltava tuki ja kannatus
separatisteille. Separatistien par­haita
avustinjia ja propagandisteja
ovatkin ne, jotlka kieltäytyvät kat­somasta
todeHisuutta.-viiften kas­voja
ja yrittävät tuudittaa itseään
jä muita sellaiseen luuloon, että
ikovia isännän puheita pitämällä
saadaan muka tyytymättömyys lo-petetuksi.—-
Känsä<wwBf'