Vapaus, December 18, 1924

              ''nman vaUankmnoiikselBsta teoriaa on vallankumoukseUmen liike mahdottomttiis"--Leiitt
lero VA PAU S Fourtb sectioD
K i r j . H e r m j r u xnr Mohlen.
flennynia zar MuMen on asJcsalainen vallasnainen, jonka silmät ovat
ioenneet näkemään riis^yhteiskunnassa vallitsevan sorron ja vääryy­den,
ja joka on omistanut suuret kirjalliset lahjansa työväenluokan
vapaustaistelun palvelukseen.
OK kerran sanomalehdentoimitta-joka
oli tuhma mutta rehellinen
tämä kertomus on näet satu. —
Hän fcrjoitti taitavasti kaikesta,
jnistä päätoimittaja käski hänen k i r ­joittamaan,
eikä hän vaivautunut
jarkitsemaan, oliko siinä, mitä hän
iirjoitti, mitään järkeä.. Ja varsin-jon
vaalien aikana oli hänellä ollut
^jrikoisen paljon tehtävää j a nyt
myllersivät hänen väsyneessä pääs­sään
kaikki ne sanat, joita hän o li
idnneina viikkoina yhä uudelleen
ja uudelleen käyttänyt.
Kun hän sitten vapaapäivänään
oopnneena j a valvoneena lojui soh­vallaan
ja tuijotti ilmaan, sattui
Janelle jotakin vallan merkillistä:
iänen ahtaan j a epämukayan huo­neensa
seinät laajenivat tuhansien
valojen kirkastamaksi valtaiseksi sa­liksi,
minkä keskellä o l i suuri ka­latta
pSytä. Hopeamaljoissa j a k u l -
iavadeissa oli ihania ruokalajeja j a
iristallipalloissa hehkui ihanin v i i ­si.
Mutta jostakn kajahti ukkosen­jyrinänä
ääni:
— ^ouse, talon herra, tervehti­mään
vieraitasi!
Toimittaja silmäili hämillään itse­ään
ja havaitsi, että hän o l i täy­dessä
jnhlapuvussa. Hän nousi j a
astui eteenpäin.
. Ovella seisoi kaksik}rmmentäviisi
Uvreepukuista palvelijaa; he olivat
ylen pienikokoisia j a jokainen heis­tä
muistutti jotakin kirjainta. He
avasivat syvin kumarruksin oven,
ja vieraat näyttivät vähitellen saa­puvan.
. . \
Ensimäisenä saapui jättiläismäi­sen
neekeri viUinmuljottavin silmin
jä kähäräföutoin, Hän^^
idlisesti Jb^ niin et­tä
valkeat', hampaiinsa loistivat. Toi­mittaja
, vetäsrtyi kauhistuneena
taaksepäin; olisi kernaimmin piiloit-tantunut
johonkin nurkkaan. Mutta
sitten muisti hän velvollisuutensa
isäntänä, ojensi kätensä mustalle ja
kysyi värähtelevällä äänellä:
— Ken olet, jalo vieras?
Neekeri irvisti-vieläkin kauheam-ain
ja vastasi:
— Hitä, etkö; tunne minua? Ja
kuitenUB olet tuhansia kertoja kir­joittanut
minusta' • lehdessäsi. ' Olen
päämies In-Alla-Buk, mustaksi y ä -
Mvallaksi kutsuttu.
Toimittajariepu säikähti entista
enemmän.
~ Vai niin, vai musta väkivalta.
Salli minun tehdä muudan kysymys:
Kuinka monta - lasta olet tappanut
ja kuinka monta naista olet rais­kannut?
Neekeri kurkisti mieheen vihai-
«ena,: :
— Vielä en ole raiskannut y h ­tään
ainoata naista, j a mitä lasten
sunnaamiseen tulee, niin emme me,
«ito vUlit, pidä; tapanamme hyökätä
suojattomien kimppuun j a murha­ta
heitä, kuten poliisit näyttävät te­kevän
tässä maassa.
Ja sitten hän istuutui pöydän ää-
• . r e e n . ; ; • •
Mutta muitakin vieraita saapui.
Seuraavana järjestyksessä oli vä­hemmän
kauhistava kuin musta vä­kivalta;
tulija oli suurikasyuinen,
korkeapovinen impi, j a häntä seura­si
kaksi palvenkorkuista piienokaift-ta,
joista toinen kantoi kiihkokan-bnsallisten
lippua j a toinen haka­ristilippua.
Vekarat lauloivat isän­maallisia
lauluja. Immellä oli y l ­lään
lumivalkoinen viitta, joka oli
kJriaatu kotkaia j a hakaristeUlä.
Hänen kasvonsa olisivat olleet t a ­vattoman
fcaonut, elleivät hänen s f l -
»•änsä olisi surkeasti karsastaneet.
— Ken olet, ihana neito?, kysyi
toimittaja.
Impi hymyilimakeastL
— Tunnet minut kyllä, ystäväi-
«eni,_9fllä siksi monta kertaa olet
ylistänyt ja ihannoinut minua. O-
— j a hänen äänensä kaikui
« w satakielen kapitalistien u h -
^ a t u v a rakkaus isänmaahan.
Toimittaja kumarsi syvään.
Ylistetty olkoon p^vä, jolloin
kynnykseni y lL Sallinet m i -
noB ohjata aonut pöytään j a kan­taa
raskasta miekkaa, jota heilutat
oiieaden puolesta,
Tälla'nuel^aia, lausui neito
**P^ästi, lySnune «qie /vihollisen.
~ - Tarkoitat tietysti perivihoUis-ta,
ihana sankari-immyt, kysäsi toi­mittaja.
, Tällöin l o i neito ankaran katseen
toimittajaan ja lausuhti täynnä
malttamattomuutta:
— Ollaksesi toimittaja, olet to­dellakin
tuhma, ystäväiseni Luon­nollisesti
lyön minä miekallani v i ­hollisen,
mutta sisäisen vihollisen.
Kunniattomat, velvollisuutensa u-nohtaneet
proletaarit, jotka eivät
tunne mitään isänmaanrakkautta ja
jotka eivät tahdo tehdä 10-tuntisia
päiviä alennetulla palkalla pyhän
kotimaansa hyväksi. Roistot, jotka
rikollisilla lakoillaan vahingoittavat
tehtaita j a tuottavat kapitalistirau-koille
suuria suruja.
Poloinen toimittaja alkpi vavis­t
a ; tämä sankariheito on itse asi­assa
hiufjempi kuin neekeri. Hilli-täkseen
neitoa kysyi toimittaja
muun puutteessa:
— Mikä on sinulla vasemmassa
kädessäsi, jalo neitsyt?
Impi kohotti vasemman kätensä,
j a toimittaja äkkäsi, että siinä o l i
asiakirjalaukku. Laukku avautui
hieman ja- toimittaja pani merkille,
että se sisälsi sopimuspapereita. Y h ­dessä
niistä huomasi hän sanan
" M i c u i n " . Mutta neitsyt sulki no­peasti
laukun j a astui pöydän ää­reen.
Oi voi, ajatteli toimittaja, nyt a l ­kavat
minun molemmat vieraani t a ­pella,
--"-y/.
Mutta mitään sellaista ei tapah­tunut.
Impi dstuutui päinvastoin
kainostelematta, aivan neekerin vie­reen,
joka hohotti: ,
7. .—' T ä i ^ kut­sutaan
mustaksi väkivallaksi, mutta
sinä olet todellinen valkoinen väki­valta.
Impi ei puuttunut näihin vihjaile­viin
sanoihin; hän hyökkäsi päin­vastoin
ruokien kimppuun, j a kun.
hän oli tyhjentänyt yhden kulta-lautasista,
sukellutti hän tämän veit­sen
j a haarukan kera laukkuunsa.
Toimittaja aikoi nyt istahtaa vie­raidensa
pariin, mutta juuri - täl­löin
piipitti muudan äimeä ääni o-v
e l t a :
. — Miksi ei isäntä tule ottamaan
minua vastaan? Miksi ei minua
lausuta tervetulleeksi? Miksi ei mi­nulle
osoiteta mitään kunnioitusta?
Oi, miten karsasteltu minä aina
olenkaan!
Toimittaja kiirehti ovelle lausu-akseen
uuden vieraan' tervetulleek­si.
Nuo kaksikymmentäviisi lakei­j
a a kumarsivat syvään, mutta miten
toimittaja tuijottikin, ei hän sitr
tenkään voinut havaita ketään. Mut­t
a hän kuuli kuitenkin aivan lähel­lään
piipittävän' äänen:
— Miksi ei. minulle ösoileta mi­tään
kunniaa? Olenhan maan mah­t
a v i n !
Toimittaja kumarsi äänen suun­taan
j a vastasi kummastuneen koh-j
a peloittavana — . n i i n olen armah
tamaton tuomarisi
Toimittaja saattoi hänetkin pöy-tumatonta
väkeä j a vanhoja akko­j
a , kuin valistuneita, turkispukui
sia autollaajavia pääkaupunkilaisia
tään kuitenkin huolellisesti p y s y - j a siinä ijässä, jolloin sielunkyky- le, pani paperilapun sukan pääl-ka
ukko teki valmistelujaan. Nämä
viimemainitut kulkivat siihen Euun
taan, että ukko levitti sukan pöydäl
telien vieraan oikealla puolella. Im-}jen pitäisi vielä oDa tallella. Siellä
myt nousi j a syleili oikeutta, mut-[ seisonee kokonainen autovaunusto
ta näkymättömän vieraan ääni p i i - j o k a päivä vaatimattoman mökin
p i t t i :
— Terve tulemaan, terve tule­maan,
rakas ystävä. Istuudu tän­ne
pariimme.
Toimittaja ehti jo iloita vieraiden­sa:
sopusoinnusta, kun musta 'Väki­valta
yhtäkkiä nousi j a sylkeä
roiskahutti päin oikeuden naamaa.
Neitsyt tarttui miekkaansa, oikeus
kohotti piiiukkopyssynsä iskeäkseen
sen perällä neekeriä i j a piipittävä
ääni hoputti:
—'• Vomvärts! Vorwärtsl (Eteen­päin!
— K i r j o i t t a j a tähtää Saksan
sos.-dem. tämännimistä äänenkan­nattajaa.)
Mutta neekeri puolusti itseään
niin menestyksellisesti, etteivät i s ­kut
sattuneet häneen, mutta kyllä
dessä j a siellä käy niin paljon
ihmisiä, että vastaanottaaika on
määrättävä ennakolta, useita päi­viä
aikaisemmin. Niin paljon vä­keä
e i tosiaankaan ole lääkärin vas­taanottohuoneessa.
• *^
— Niitä lääkäreitäkin on niin
monenlaisia, sanoi tarkastaja odöt-tomattomalla
ilkeydellä.
— No niin, jatkoi tohtori kiinnit­tämättä
lainkaan huomiota tarkas­tajan
sutkaukseen,' muiden muassa
saapui eräänä päivänä hyvin valis­tunut
mies etdmään parannusta sai­raalle
sisarelleen, keski-ikäiselle nai­selle,
jolla oli heikot hermot. (Toi­nen
puoli seurueesta heitti tarkas­tajaan
uteliaan katseen: tiedettiin.
että hänellä on_^ keski-ikäinen heik-poloseen
toimittajaan, joka riensi kohermoinen sisar.) Hänet otettiin
väliin. Taistelun riehuessa valahti vastaan j a Noita-Pelle selitti ettei
impyen valkoinen viitta lattialle, j a hänen tarvinnut potilasta laisin-toimittaja
näki, että hänellä o l i sy­dämen
sijasta tulenkestävä kassa­kaappi.
Mutta neekeri tunkeutui
immen luokse j a huusi:
— Miten , kieroon hän katsoo!
Hän kieroilee rajan y l i nähdäkseen,
eikö siellä voisi tehdä hyviä afää­rejä.
. ,
Taistelu riehui kahta kauheampa­na
j a toimittaja luuli jo viimeisen
päivänsä koettaneen, kun samassa o-vi
aukeni j a siitä astui sisään var­teva
proletaari. Tämä tarttui t o i -
mttajaa kauluksesta, kohotti hänet
pöydälle j a k y s y i :
— No, mitä pidät vieraistasi?
Sitten veti proletaari jätti syvän
henkäyksen j a puhalsi vieraisiin —
j a • katso, koko kummittelu katosi
jäljettömiin. Toimittaja vain v i ­rui
vohvallaan j a päätään kivisti,
— Jumalan kitos, että se oli
vain unta! huokasi hän.
kaan nähdä, mutta asiamiehen oli­si
tultava uudelleen j a tuotava mu­assaan
sukka, jonka sairas omin kä­sin
oli riisunut vasemmasta jalasta
j a paperilappu, johon hän omakäti­sesti
oli kirjoittanut nimensä. Ja
uskokaa minua, hyvä herrasväkki,
valistunut mies palasi seuraavana
päivänä j a t o i mitä oli pyydetty.
Hän istui j a k a ^ eU vakavana kuin­ka
Noita-Pelien vanha talouderihoi-taja
sulatti lyijyä takassa j a kuin-le
j a vesikupin paperilapun pääl­le.
Tähän kuppiin kaasi hän sitten
lyijyä mutisten samalla synkkiä loit­suja
j a manauksia sekä viilasi ja
hioi terästä kupin yllä. K u n toimi­tus
oli tehty, sanoi hän:
— Joo-o, hän on oikein heikko,
mutta tulee kohta paremmaksi. '
—- Sinkoabimmeko, hyvät naiset
j a herrat, halveksuvat "taikaus­koa"
etäisiä maankolkkia j a kum
mituspappiloita vastaan?
Koko seura nauroi, kun tohtori
kaiken lisäksi kääntyi tarkastajan
puoleen j a sanoi:
—. Apropos, miten on nyt sisare­si
teirveyden laita?
Mutta tarkastaja heitti menemään
rikkipureksitun sikarinsa j a sanoi
hermostuneesti:
Hän tahtoi sitä enkä minä
voinut kieltää.
Hetken kuluttua:
— Muuten en tiedä, voidaanko
sellaista kutsua taikauskoksi. Joka
tapauksessa voi hän nyt huomatta-vatsi
paremmin.
J a lopuksi, katsoen ilkeästi hyök­kääjään
: .
— Jota ei j u u r i voitu sanoa sinun
parannuskeinojesi jälkeen!
Koko seura nauroi uudelleen. J a
tohtori itse kaikista eniten. Mutta
tarkastaja nousi j a lähti, siitä huo­limatta
että tuo nuori nainen ehdot­t
i , että ruvettaisiin kertomaan kum­mitusjuttuja."
teliaasti:
Tervetuloa näkymätön .vieras.
Mutta mainitsehan nimesi.
Olen, piipitti ääni, sosialide­mokraattisten
johtajain vallankumo­uksellinen
hfenki. - Olen pelastanut
maan.
Toimittaja johti näkymättömän
vieraan pöytään j a näki, miten i m ­myt
ojensi käsivartensa ja sulki j o ­takin
näkymätöntä näkyvälle povel­leen.
Mutta neekeri nauroi ääneen
j a pilkallisestL
Mutta nyt lähestyi neljäs vieras
j a toimittajan oli jälleen juostava
ovelle. Saliin astui eriskummalli­nen
olento.. Sen oikea sivu oli r a u ­hallinen
ja hyväntahtoinen J*a oi­keassa
kädessään oli hänellä ruur-sunoksia,
mutta tulijan vasen puoli
oU kauhistuttava nähdä — v i l l i v i ­ha
liekehti sen silmästä, sen va­semmassa
kädessä oli vanhanaikai­nen
piilukköpyssy j a sen vasem­malla
sividla roikkui miekka.
Ole tervehditty, jalorotu, j a
mainitse n i m e s L^
^ Olen maasi oikeus. Niin kau­an
kuin pysyttelet oikealla^ olen
minä hellivä äiti, joka katson sor­mieni
läpi pikku-JiiairahaukBia, pie­noisia
muiMa iitj-pääflekaricattksia.
Mutta jos olet vasemmalla.' j»
nyt kaikui •rieraafli aani abkasvaaa
Puheeksi tulivat kummitukset.
Seurueessamme oli tähän nähden e-dustettuina
eri katsantokantoja: e-räs
nuorimies teki pilaa kaikesta
tästä, eräs nuori nainen, taas" arveli
aivan yleensä, että se o l i "kauhean
mielenkiintoista — hänestä on kaik­k
i aina "kauheaa": kauhean kaunis­ta,
kauhean hauskaa, kauhean s u ­rullista,
mutta tällä kertaa oM —
sanan käytössä kuitenkin hiukan jär­kisyytä
— eräs vanhempi nainen
arveli, että se oli yksinkertaisesti
vain'kauheaa'. Eräs nuori herra pa­loi
innosta saada tästä kaikesta a n ­taa
"tieteellisen selityksen", mutta
tarkastaja lausui kuivalla tavallaan:
— Taikauskoa!
Lääkäri yskäsi niin tarkoituksel­lisesti,
että kaikki' kääntyivät hä­neen
päin. Siinä hän istui j a hy­myili
huoletonta hymyään, samalla
kuin hänen ihmeellisesti , loistavat
silmänsä herkeämättä olivat kiinni
tarkastajassa, joka vieläkin suurem­malla
ponnella toisti: — Taikaus­koa!
J a hän lisäsi:
Eikö olekin merkille pantavaa
että kaikki tällaiset historiat tapah­tuvat
hyvin etäisissä maankolkissa
j a ennenkaikkea pappiloissa?
Tarkastaja ei lainkaan sietänyt
pappeja, eikä hän sitä ensinkään
salannut. Vanhemmat pahansuovat
henkilöt, jotka tunsivat hänet h a ­masta
nuoruudesta asti, arvelivat,
että hän on korviaan myöten ollut
rakastunut erääseen tyttöön, joka
meni naimisiin papin kanssa.
Tohtori sanoi:
— Axelin käyttääntyminen ei
millään muotoa keholta minua p u ­humaan,
mutta minä "olen sanomat­toman
huvitettu kertomaan pienen
tapauksen siitä huolimatta. Se on
tosi j a se on jotenkin u u s i — - j a a ,
päälle päätteeksi, se on aivan uusi.
Muutamia peninkulmia kaupun­kimme
pohjoispuolella asuu vanha
puoskari, jota kutsutaan Noita-Fel-leksi;
mikä hänen varsinainen n i ­inensä
on, sitä en. tieclä, eikä se
kuulu asiaankaan. Häh on hyvin
vanha, hän asuu vanhassa mökis­sä,
jota kuulemma puhdistetaan
vain joka seitsemäs: vuosi ^ joh­tuuko
tämä sitten, kuten on hy­vin
luultavaa, mieltymyksestä l i ­kaan
vai onko näissä 7-vuotisissa
väliajoissa ehkä jotain syvempää
tarkoitusta, sitä en t i e d i . Tämän
ukon luo; hyvä kuulijajoukkoni, e i
pyri nHnkiän paljon erämaan vaUs-
Onhian lukija sattunut kuulemaan
tai lukemaan kapitalistisen "sivis­tyksen"
puolustajam kauhua herät­täviä
kuvauksia kommunistien hir­muisista
orgioista?^; (Tämä muuka­lainen
saria ita;rkqtta:a kaikellaisia
mässäysjuhlia, . j o w ^ moraalisista
rajoista ei ole/haittaa.) No niin, '
jos lukija on niistä kuullut, ori hän
tullut siihen tulokseen; että ne kom-
"Sellainen valtio on sosialistisen
filosofian yksilöUisyysvastaisen kä­sityksen
korkein ilmaisumuoto. Y k ­sityinen
simian erectua (pystyssä
kävelevä apina) ei ole mikään- luo­kalla,
kansakunnalla, vain merkitys­tä
on. .:_ : .. , ^ . i
"kansalaiset elävät valtiota var­ten.
Xlyii ^ja lihasten täytyy aina
olla sen palveluksessa.: Kommunis-munistit,
bolshevikit siellä Neuvos- t i , j o k a on irrallinen eläjä, on poik-to-
Venäjällä ovat sellaisissa mäs-säysjuhlissa
aina. pääpappeina ja
että koko kommunistinen politiik­ka
j a homma on yleisen moraalitto­muuden
järjestelmäksi kohottamis­ta.
Sellaisen käsiityksen kapitalistileh-distä
saa.
Mutta me julkasemme tässä erään
kunnon amerikalaisen porvarin
Louis Fischerin näkemyksiä Neuvos­to-
Venäjältä. Hän on tullut vallan
päinvastaiseen tulokseen. Hän ni­mittää
kommunisteja puritaaneiksi,
oikeiksi siveellisten j a yksinkertais­ten
tapojen intoilijoiksi aina s i i ­hen
määrään, että kirjottäjan poro­porvarillinen
persoonallisuus on
tuntenut ahdistavaa tunnetta tuos­sa
puritaanien riiaassa. Puhuriiatta-kaan
pikku napsusta : ruoka-aikana
j a välUläkin, herttaisesta naisseu­rasta
y. m. s,, jota hyvinyointia r a ­kastava
poroporvari persoonallisuus
vaatii, on. hän hoksannut, että puri-taanisuus
menee Neuvosto-Venäjäl­lä
niinkin pitkälle, että yritetään
rajotella mehevimpäin kirosanojen
vapaata käyttöä. Ajatelkaa! Kirjot-taja
melkein kauhistujn j a sanoopa
melkein, että mikÄi oikeastaan
enää kannattaisi elää?
Mutta antakaamme kirjottäjan
itsensä kertoa.
Näin järkeilee Loiiis Fischer ame­rikalaisen
liberaalilehden — The
Nationin — syysk. kolmannen päi­vän
numerossa: .>
• «Neuvostovaltio on kaikkivaltias j a
kaikkialla läsnäoleva. Buharin, se
arkkiteorioitsija, väittää tämän ole­van
.. ylimenokauden ; kommunismin
k e h i t t y e s ^ täydellisyyttään kohti.
keuksellinen. Askeettisuudesisa ja
«moraalisuudessakin» on hyvettä,
ei siksi, se on tärkeä huomata, että
ylellisyys j a hillittömyys ovat syn-nillisyyttä,
kadotukseen j a helvet­tiin
johtavaa, mutta siksi, että f}ry'
sillisten halujen ylenmääräinen tyy'
dyttämineri, olkoon sitte kysymys
sukupuoli- tai alkoholinautinnöista,
tai minkään riiuunkin itsekkään hen­kisen
heikkouden yletön valloilleen
päästäminen vähentää sitä tarmoa
j a tarkkaavaisuutta, jota yksilö voi
valtiolle j a yhteiskunnalle tarjota.
"Bolshevikit eivät usko kehityk­seen
poliittisella alalla; ne ovat val­lankumouksellisia.
Yhdeksännen­toista
j a yhdeksännentoista vuosisa­dan
liberalismin . pyrkimykstinä oli
soveltuvimman säilyminen. Mutta
Venäjän vallankumouksen olemus
j a sisältö on alakynnessä olevan
suojeleminen, proletaarin j a talon­pojan,
jotka, avuttomina, eivät säi­lyisi
epätasaisessa taistelussa kapi­talistin
j a maanomistajan kanssa.
Neuvostovaltion tehtävänä on t u ­kea
sorrettua enemmistöä taloudel­lisesti
voimakkaammian yähentmis-tön
etuja vastaan.
"Soveltuvimman säilymisen oppi
sallii, sovellutettuna jokapäiyäiseen
elämään, toimintavapauden, niin vä­hällä
hillitsemisellä kuin mahdollis­ta,
vapaimman leikin luonnolle j a
ihmisluonnolle. (Sitä se tietenkin
sallii! Katsokaa välkohallituksien
vankiloita, jotka ovat täynnä työ-iäistaistelijoit^
— Toira.)" Kom­munismin
oppi sisältää yksilöllisen
vapauden kieltämisen; sosialistisesr
sa puntarissa .Ja mitoissa on ihmis­luonto
pelkistetty; anna-meniia-opin
Botelievikien tunnustettu päämäärä tilalle on asetettu kuri, jos tarvi-on
reJncUo ad admlnUtratnm (val­tion
hallitustoimien vähentäminen);
ne tekisivät hallituksesta kansakun­nan
liikiennepoliisin, mutta ei joka
paikkaan ennättävän j a aina jokai­sen
asioihin nokkaansa tunkevan,
jommoirien se Venäjällä nykyään
on. Mutta se ylimenokausi kuiten­k
i n voi kestää kauan; Maailmanval-knkumouksen
viipyessä voi se työn­tyä
nykyisen sukupolven ajan, jopa
seuraavankin tuolle puolen. J a sillä
aikaa on hyvää kommunistista oppia
pitää yllä Argu5-silmaista, Herku-leen
nuijan tapaista valtiota. Neu­vostohallitus
on y h f a i k a a hallitsija,
politikoitsijaj valtiomies, kauppias,
tehtailija, sanomalehden kustantaja,
koulunopettaja j a saarnaaja.
taan voiman avulla. Vain eräässä
tapauksessa ösottivat kommunistit
vapaamielistä mielialaa. Se Ilmeni
kohdellessaan niitän jotka omantun­tonsa
takia vastustivat sotaa kan­salaissotien
aikana. Venäjällä on
monia lahkoja, sellaisia kuin duho-borit,
jotka vastustavat väkivalt:^
omantuntonsa takia. Vaikka halli­tus
kamppaili elämästä ja kuole­masta,
kunniotti se näitä mielialoja^
Mutta kaikessa muussa, milloin t a ­hansa
sen omat edut ovat olleet k y ­symyksessä,
on valtio jättänyt huo­mioonottamatta^
ihmisyksilön toiveet
j a halut. Yksilön vapaus ei ole niin
pyhä j a palvottu asia kuin länsi­maissa.
Taloudellisen vapauden an­taminen
joukoille on jalompi pää-mäilrä.
Sillä tavalla kommunistit se­littäisivät
j a oikeuttaisivat (mutta
minun mielestäni se ei oikeuta) va-pxian
lehdistön puuttumisen Venä­jällä.
"Bolshevikien päämäärä el ole
pelkästään yhden hallituksen k u '
kistaminen j a omansa perustami­nen.
Tämä on vain keino, jonka
avulla mennään uuden yhteiskun­nan
luomista kohti. Tässä suhteessa
ovat bolshevikit yhtä itseensäluot-tavia
kuin useimmat reformaatto­reista.
1917 on niiden täytynyt sa­noa
itselleen jotenkin tähän ta­paan:
'Me olemmie vähemmistönä.
Enemmistö ei ole meitä kutsunut
sitä hallitsemaan. Mutta me tiedäm­me
paremmin kuin enemmistö m i ­kä
sille hyvää on.' Uuden yhteis­kunnan
eduksi pystjrtettiin voima­kas
valtio. Tällä voimakkaalla val­tiolla
oli etuoikeus karskisti alistaa
yksilö. Bolshevikit katsovat oikeu­dekseen
sanoa yksityiselle miten
menetellä j a miten elää. Tämä on
sitä 'ylemmyyttä', mikä on purita­nismin
oleellisin tunnusmerkki. «Mi­nä
olen täydellineri. Katso mintia.
Mene j a tee sinä samoin.' Venäläi­set
kommunistit 6vat uskonnottomia
puritaaneja.
"Moraalisissa asioissa kommunis­tit
advokeeraavat j a agiteeraavat,
mutta .eivät käytä pakotuskeinojai
Vain kommunistipuolueen jäseiniin
nähden ne sekaantuvat yksilöitten
asioihin, jos ne toiminnallaan 'suO'
rannisesti tai epäsuorasti haiventa'
vat puoluetta.' (Sellainen fraasi
sallii mitä laajimman tulkinnan ja
väärintulkinnaan,) Niinpä Pravdaa,
•a julaistussa artikkelissa, joka
koskee puoluetta j a persoonallista
elämää, O.Zortzeva, eräs keskuskon
trollikomitean virkailija, kirjottaa,
että *el kauan sitte eräs kontrolli-komitean
edustaja Etelässä pyysi
neuvoja taistellakseen avioeropahejt-ta
vastaan.' Hän kertoo eräästä ta­pauksesta
(ja siellä on täytynyt o l ­la
paljon sellaisia tapauksia) jolloin
jotakin kommunisteja on vaadittu se
littäniään mikpi hän jätti' vaimonsa.
Hän, vastasi,: että; hän- ei?:y^^
lää hSnen kanAsaan, koska vaimo ei
voinut mukautua hänen uusien ys­täviensä
j a tuttaviensa seurapiiriin.
Vastausta ei pidetty tyydyttävänä.
Neuvostovaltio on pannut voimaan
mitä vapaamielisimmän avioero
lain. Mutta kommunistit eivät suosi
avioeroa. Puolueen keskuudessa p i ­detään
sitä epäsuotayana.
"Sota, vallankumous, kansalaisso­dat
ovat aiheuttaneet tuhoa venäläi­selle
perheelle. Ehkäpä ei ole mi­tään
Hiottelua sanoa, että perhe-elämä
on murtumassa. Trotski, joka
on kiinnittänyt enimmän aktiivista
huomiota näihin persoonallisen käyt­täytymisen
kysymyÖTsiin kujri.kukaan
muu kommunisti johti, pyrkii vahvista­maan
luhistuvia perheen tukipylväi­tä,
— Muistettakoon.että Engels,
joka Marxin kanssa kirjötti 'Kommu­nistisen
Manifestin', kirjotti teoksen
'Perheen Alkuperä' osottamaan, eti-tä
perhe oli uusi, tarpeeton j a taan­tumuksellinen
laitos. (Mr, Fis-cherin
sietäisi lukea mainittu E n ­gelsin
teos, niin hän tulisi huomaat
maan, että Engels tulee vallan päin­vastaiseen
tulokseen. Toim.)
Trotski , kehottaa 'kommunalisoi-maan
perhetalouden' j a sitten ' v a ­pauttamaan
perheen keittiöstä ja
pyykinpesusta.' Otettakoon pyykin­pesun,
keittämisen, ompelemisen ja
lastenkasvatuksen tehtävät pois
perheeltä niin 'miehen j a vaimon
keskinäiset suhteet puhdistuvat kai­kesta
sellaisesta, mikä on ulkopuo­lista,
vierasta, pakollista j a epäo­leellista,
satunnaista. Kumpikin lak­kaisi
turmelemasta toistensa elä­m
ä ä . f : ' ' ; • V \ vV
"Useampain kommunistijohtajain
perhe-elämää katsoisi New Yorkin
piispa mahdollisesti suopein silmin.
J a me voimme kuvitella, että j os
Cotton Mather (kuuluisan puritaa-nisuvun
jäsen) palaisi jälleen maan-päälle
j a vieraiilisi Moskovassa, kii­rehtäisi
hän Trotskin luo j a taput­taisi
häntä selkään epäteoloogisesti
j a sanoisi: 'Sinäpä- olet mies.' Siinä
elämässä, jota Lenin eli, o l i jotakin
askeettimaista ja persoonatonta.
Tshitsherinin, Buharinin, Radekin
hyvien vaatteiden halveksimisessa
on jotakin kristityn itsekieltäyty-mistä
muistuttavaa. Kommunistin
vaaditaan "suorittamaan puolueen
rahastoon ansaitsemasta palkastaan
kaiken sen. mikä nousee y l i 95 dol­l
a r i n kuukaudessa. J a vaikkapa hä­nen
kirjotuksensa tuovat hänelle l i ­sätuloja,
ei hänen tule niitä ylelli­syyksiin
käyttää. Kommunistit ovat
neuvostohallituksen iskujoukkoja
Niiden on oltava kuin atleettien
harjotuksissa. Ne eivät saa tofalata
henkisiä berkkiijaan.
"Aleksandra Kollontai, joka nyky-ään
on lähettiläänä Kristianfasaa,
puolustaa äärimmäistä vapautta «a>
kupuolisuhteissa. Hutta erSi arvos»
telu virallisessa lehdessä, joka k i>
sittelee hänen teostaan 'Työmehi-
Iäisen rakkauselämä', leimaa hänen
käsityskantansa tässä asiassa 'pro;»-
titutsioniksi' j a 'henkiseksi hölyn­pölyksi.'
'Välttämätöntä on,' sano­taan
eräässä lauseessa mainitussa
arvostelukirjotuksessa, 'vastustaa-toveri
KöIIontain vahigollista vaiku­tusta.'
Tämä on se käsityskanta, mi­kä
maissa johtaa niraittämfian s i -
veyshuoltajat.
"Trotskin saarnat eivät varmasti­kaan
vahingoita väestöä. VcniiUys-^ ^
sissä tuskin on puritanismin jä-keä.
Muistakaamme esim. heidän
kuuluisia, ahkerasti käyttämi&än
ti kirouksiaan. Niiden rinnalla brit- >
tilaisen sotalaivaston törkeimm&tkin
tuotteet kalpenevat. Trotski sanoo: ;
'pitäisi kysyä filoloogeilta, kielien-taitureilta
j a kansanrunojen tunti-, i
joilta onko millään muulla kansat-
Ia sellaisia hillittömiä j a inlMttavla
kirosanoja kuin meillä on; Mikäli
minä tiedän, ei millään muulla kan­salla
ole,' Kommunistit ovat aika- (
neet taistelun kiroilemista vastaan; :
Joissakin tehtaissa ovat tySläiset i;
itse päättäneet sakottaa- jokaista,
joka käyttää 'voimasanaa.' Jos me­nee
teollisuuslaitoksiin, oluttupiin, :
klubeihin^ näkee värikkäitä ilmo-;^t
tuksia, joisssi sanotaan 'Alä kiroi-'
le.' Armeijassakin, jossa k i r o i l e m i - :^
ncn kerran löysi hedelmftlKsimmän ;
maaperiin, käy se yhä harvinaisem­maksi.'"
rv
Kommunistin ei pitäsi v pelata
korttia. Puolueen Jäsen, jos hän on '
hyvä kommunisti, el mene pelikasi- ^
noihin. (Moskovan kasinot ovatkin v
jo suljetut hallituk.<<en määräykses- ;
tä.) Vasta ptfolueesecn liittyneet
kommunistit kysyvät neuvonantajil-taan
saavatko he sallia vaimojensi^ i
puuteroida ^ kasvonsa. vK<)mmuntstl- /:
nainen tuskin ti^^ee "kondoriinsa ?
huulet maalattuna' ja ' vieläpä ei-kommunistisetkin
työläiset' monissa
neuvostovirastoissa: pitäväv pahana .
tapana käyttää huulipunaa. Sangen
harva, jos kukaan, kommunlstinai- •
sista pukeutuu kuosin m,ttkai808t{.
Suurin osa niistä pukeutuu huonos-t
l . On vakavampia tehtäviä koin y l ­lään
^olevasta puvusta huolehtimi­nen.
}\1^\f^ i
" E i voi olla mitään peräänanta-^
mistä sodassa alkohoolia' vaataan, -;
sanoo Trotski. Hallitus on poistanut
vodkan, mutta salakapakoitBiJaitt
'samogonka' on t u l l u t sen tilalle.
Poliisi vangitsee miehiä ja naisia ^
(Venäjällä ovat ovelista bootlegga-reista
useimmat naisia), mutta pak­kokeinot
poistavat siellä yhtä vähän
tlltä pahetta kuin Yhdy^alloissa-kin.
Niin voimakas on juomatapa
Venäjällä,että monet kommunisteis­takin
antautuvat käyttämään luval-^
lisiä juomia, viinejä j a mietoa olut-:
ta. Mutta puolue muistuttaa jäse­nilleen,
että niiden tulee pidättäy- :
tyg sellaisista haluista. E i sovi val­tion
parhaille sotilaille ja uuden yh-v.
teisktihnan mestarirakentajille hu­maltua
tai menettää harkintakyr; '
kyään j a kuluttaa aikaansa naisten
jälessä juoksennellessa, kori^npe»
luussa tai pysähtymällä korjaaniaan .
kaulanauhaansa silloin kun uuden
yhteiskunnan perustuksia laske­taan."
Katsoo äiti al[i[]ina8ta...
Katsoo äiti, akkunasta,
katsoo kohti kujaa.
Katsoin oottaa ainokaistaan . .
- r - Sitte tuska sulaa.
Katsoo kauan, idcee, katsoo,
katsoo vuoden, toisen. —
«Missä viivyt ainokaisein,
sinä, mieron loinen?
Kolme oli poikaa mulla
kaksi kaatoi myrsky;
kolmas — sit' en tiedä, koska
raivoo vihan tyrsky.»
«Mieronmerta mittaelee
kaukaa ulapalla;
kulkein kiertää kaokoinaita,
ettei kaatais' halla.»
1
Katsoo äiti akkunasta,
katsoo kohti kujaa, —
Yhä oottaa ainokaistaan. <,
— Ktnan tuska sulaa.
Eeto SiloBKk
1^' r 'C-^f