Vapaus, January 22, 1923

              No.9_ _ Tiistaina, tammikuun 23 p. <^ tue> Jan. 23.
„ , e b p i Ä että mita he mm kuin
Taui-at. eikö Fatty obsi saatava
Ikäisin <muuveihin.> Numpa be.
^nKn Melkein poikkeuksetta por-lriyIeL=
ö kaipasi tämän irstailijan
.Uooria». joka on muka korvaa-matoo
Ja <muuvi>-trustit ju-
ILctirat fpannan> Fattyyn nähden
lopetetuksi. *
Ontarion eläväin kuvam sensuu-rilaotakunta
kuitenkin uhkaa pitää
Pattyl vielä toistaiseksi pannassa.
Mutta ei varmastikaan ota pitkää
aikaa kun tämä rähmästelijä on
jäBeeo. entistä suuremmin ilmoitet­tuna
täälläkin eläväin kuvain teat­tereissa.
Sillä porvarillisen yhteis-human
turmelema yleisö nauttii
loskasta ja yleensä kaikesta muus­ta
paitsi todellisesta taiteesta. —
Ganadan ja Yhdysvaltain viina-poliisit
nappasivat äskettäin erään
Roland Crouch nimisen pappismie­hen
kiinni, joka oli pitkän aikaa pa-pinkaapussa
harjoittanut hyvin tuot­tavaa
<moonsainini. salakuletusta
St. CiSr Joella, Yhdysvaltain ja
Canadan välillä. Poliisien käsiin
joatnessakin oli pappi täysissä va­rusteissa
ammatissaan. Musta pa­pin
kaapu, täysin ladattu revolveri
ja viisi suurta "^ukia» moonsainia
Cadillac-autossa. Papin komennon
alla iBuluu olleen huomattava <kän-gij
^ a i s i a , mitkä pappi piti ko­van-
karin alla. • ••
PoSseille papp\ kerskuili kuinka'
hänentmusta kaapunsa on häntä'oi­vallisesti
suojellut kauan aikaa^vii-napifineksessään,
ilkkuen, mitä'tomp
pofeitä te poliisit olettekaan,, kun
luulette pappismiestä niin, .viatto
maksi olennoksi.
Tämä ei kuitenkaan ole poliisien
syy, sillä yksinkertaisuudessaan he
ovat vain uskoneet, porvarillisten
sivistyneitten opetuksia, kunriioittä-en
pappeja «jumalan edustajina» ja
kaiken hyvän esikuvina, jahdaten
pääasiassa rääsypukaisia työmiehiä,
joilta joskus sattuu; nauicunottorei-sullaan
liikenemään taskumatin ös-foon
joku lantti. Näiden. niskaan,
ovat poliisit tottuneet tarraamaan
ja näitä on sakotettu tuhansia dol­larein,
samalla kun pappismiehet ja,
mutrt porvarit ovat.myyneet moon­sainia
ja rikastuneet sillä rajotto-masti.
Kuinka nionta pappismiestä ja
muuta porvaria onkaan käärinyt
kymmeniä, jojpa satoja tuhansia
muutamissa kuukaudissa «bpotleg-gerien
» ammattia harjoittamalla, joi
den ammattirauhaa eivät suuret vii-napoliisiarmeijat
ole ker^^aäh
häirinneet, heillä kun on ollut «hy­vämaineisen
kansalaisen» ulkonai­set
merkit. — Punikki. '
' Suojelutkuntamil Joonat
S. T. kertoo suojeluskunnille
myönnettävistä varoista budjettikä­sittelyn
yhteydessä seuraavaa;
E i RySmä <sd.) ehdotti^ etH
snojelnskuntain avustamiseksi val­tioneuvoston
Jtäytettäväksi merkitty
määräraha 25 miljoonaa markkaa
poistettaisiin inenoarviostaj koska
mainittu järjestö, jolle avustus-ttääräraha
tulisi, ei ole sellainen,
etta sen olemassaolo olisi edes. suo­tavaa,
saati sitten tarpeellista. H-moitti,
että jos ehdotus hyväksy­tään,
tulee hän ehdottamaan, että
snmmalla lisätään virka- ja palvc-lusmiesten
kalliinajan lisäyksiin eh-dotettna
määrärahaa.
Bd, Welling (^d.) esitti joukon
esimerkkejä suojeluskuntalaisten te-,
kemistä roistontöistä. Kannatti ed,
Kyflmän ehdotusta.
Ed. Engvist (tp.)
Jo» esille esimerkkejä niistä raaka-laisteoista,
joita suojeluskuntalaiset
ovat esim. Perä-Pohjolassa toimeen-
Aina perustamisestaan
saakka ovat suojeluskunnat teoillaan
mitä räikeimmin osoittaneet, että
1"^ fat kapitalistisen riiston suo­jaisi
ja työväenluokan sortamiseksi.
;^ol»i3ten päiden menoksi nämä jär
Jestöt ovat perustetut, sen on tääl-
^ mitä selvimmin ed. Heikinheimo,
JoSa rtsekin on suojeluskuntalainen,
tonnustanut
„ 5 ^ ^ ' > l e ^«lä hyvä Sillä, että
^ Järjestöt ovat työläisille ai-aiseoa
uhkana, vaan pakofetaan
yovaestö vielä pitämään pysyssä
murhakaartit, tukemaan nii-
^^t^oudellisesti. Näiden veriniil-
S"" ^°^°amiseksi asetetaan tyo-
J»«ten maksettavaksi yhä uusia toi-
^tmstaan raskaampia tulli: y.m.
että työvä-
?»Mnstaja ei voi taUaisia verimil-
' T ^ , koskaan myöntää. -
PsS^M^*^""''• eduskunta
ITV"^'^^ hallitusta ryhty-taiäri.^!-
suojeiuskun-
^r^^J;_»ton lakkauttamiseksi, ia et-
*välään "nerkitty määräraha
muka pakottaa porvariston kansa­laisten
omaisuuden ja hengen suo­jaksi
näitä verikaarteja pitämään.
Ön myös väitetty, ettei suojeluskun­nista
ole vaaraa kansanvaltaiselle yh
teiskuntaelämälle. Että tämä väite
on kerrassaan valheellinen, sen voi
huomata jo heti, jos muistaa sen,
mitä tässä maassa tapahtui v. 191?.*
Silloin vallitsi tässä maassa parla-menttaarinen
valta. Parlamentti-julistautui
maan korkeimman vallan
haltijaksi. Mutta tuo parlamentti
ei ollut porvariston mieleinen, koska
siinä oli työläisenemmistö. Porvaris­to
alkoi jo silloin perustamaan ase-kaartejaan
työläisten parlamentta-rismjsta
valtaa vastaan, kun työ­läisille
ei vielä ollut johtunut mie­leenkään
aseellinen toiminta. Sa­maan
aikaan teki porvarillinen vir­kamiehistö
kaikkensa parlamentin
vallan saboteeraamiseksi. Taloudel­linen
kiristys kasvoi päivä päivältä.
Työläisten hätä kävi yhä suurem­maksi
ja porvaristo lisäsi kaikella
tarmollaan tuota hätää. Tässä o!i
se syy, joka sai työväestönkin vih­doin
liikkeelle, sillä työläisilläkin on
elämänsä säilyttämisvaisto.
Ne teot, ja se toiminta yleencä
myöhemmin kansalaissodan jälkeen
mitä suojeluskuntain taholta on voi
tu havaita, osoittavat, että tarkoi
tus niillä : on aivan, sama tänäkin
p^ivähä. Puhuja mainitsi sitten niis­tä
lukemattomista roistontöistä, joi
ta suojeluskuntalaiset ovat tehnee
kautta linjan, ja jotka osoittavat
että tämä huligaanijärjestö on kaik
ikea muuta kuin rauhan ja ihmisten
hengen ja omaisuuden turva. Puhuja
kannatti ed. Enqvistin ehdotusta.
Ed. Ingman (kok.) polemiseeraili
ed. Ryömää vastaan. Oli huomannut
että Ryömä ei ole niin vapaa diK
tatuurisista ajatuksista kuin hän ja
sos.-deni. sanovat. *
SaitSte.iarieiiiiisia
C^r^.'" yhteydessä o
«ta työväestö toiminnaUaaa
Ed. Jaskari, A. (ed.) luki ottei­ta
Kommunistisen Internationaalen
päätöslauselmista, joilla tahtoi ösoit
taa, miten välttämättömiä suojelus
kunnat ovat. «Todisteli» Matti Paa-sivuoren
artikkeleilla ja muillakin
S, Sm artikkeleilla, että m.m. Perä-
Polijolan y.m. viimekesäiset lakot
olivat Moskovasta johdettuja lail
lista yhteiskuntaa kumoamaan tar­koitettuja..
Luki otteita sos.-dem
«Työväen tietokirjasta», j o i s sa
väitetään, että Sosialistästa Työvä­enpuoluetta
johdetaan maan alta.
Ed. Tainio (sd.) Huomautti por­varistolle,
etteivät sos.-demmit vaa
di sen vuoksi suojeluskuntien hajoit­tamista,
että. suojeluskunnat kyke­nisivät
estämään sitä yhteiskunnal­lista
vallankumousta, johon sos
demniit pyrkivät, ja joka tulee.
Mutta sos.-demmit vastustavat nii­tä
siksi, että ne ovat alinomaisena
uhkana rauhalliselle elämälle maas­sa.
Ed. Lampinen (tp.)
kiinnitti huomiota siihen mädännäi-^
syyteen, joka suojeluskuntien kes­kuudessa'
vallitsee. Polemiseerasi
porvarillisten antamia lausuntoja
vastaan suojeluskuntien tarpeelli­suudesta.
•
Ed. Valkama (tp.)
huomautti, että täällä tänä iltana
ja jo ennen on meidän puoleltam­me
seivästi ja lukuisilla esimerkeil­lä
osoitettu," että suojeluskunnilla ei
ole mifään merkitystä maanpuolus­tukselle.
Ainoastaan kapitalistien
luokkaetujen suojelemisessa sillä on
se merkitys mikä sillä on. Jos suo­jeluskuntia
ei biisi, olisivat kapi­talistit
hiukan heikompia omien it­sekkäiden
luokkapyyteidensä ajami­sessa.
Puhuja kannatti ed. Enqvis­tin
ehdotusta.
Ed. Kankari (tp.)
oikoi ed. Jaskarin väitteitä, että mu­ka
Warkauden viimekesäinen työ­lakko
olisi ollut poliittinen. Puhu­j
a osoitti, että palkat siellä olivat
niin kurjat, että työläisten oli nälän
pakotuksesta ryhdyttävä lakkoon.
Että lakko ei ollut suinkaan kom­munistisen
kiihoituksen tulos, sitä
osoittaa sekin, että myös sosiali­demokraatteihin
lukeutuvat työläi­set
ja järjestymättömät, joiden kai
ei voitane väittää kuuluvan tuon
Moskovan johdon alaisiksi, olivat
yksimielisesti mukana lakossa. Itse
työnantajakaan ei \ kertaakaan lakon
yhteydeösä tapahtuneissa neuvotte­luissa
yrittänytkään väittää, että
lakko olisi poliittinen.
Puhuja todisteli myöskin tosiasi­oilla,'
etteivät myöskään Pohjolan
lakot olleet poliittisia. Itse Vaasan
hovikin on havainnut sen, koskapa
antoi vapauttavan tuomion tuon la­kon
johdosta vangittujen asiassa.
Ed. Renvallille vastasi puhuja sen
johdosta, kun tämä ennusti, että
kommunistien päivät ovat luetut,
että jos ed. Renwall tarkoitti jon­kinlaisen
uuden apuharvennuksen
toimeenpanemista, niin tähän on
vastattava, että ei kommunismia täl­lä
tavoin poisteta. Kapitalistinen
järjestelmä tarvitsee työläisiä ja
kasvattaa niis^. kommunisteja.
Istunto päättyi klo 6.25 ip., jol­loin
keskustelu asiasta päättyi.
Äänestys jäi seuraavan päivän is­tuntoon.
>K
Tämä kaupunki on ollut tavallis­ta
hiljaisempi nykyään. Nyt kui­tenkin
on huhuja että terästehdas
pitäisi alkaa. Siellä on joitakin on-
"nellisia saanut olla koko talven
työssä — enimmäkseen. Suomalaiset
ovat olleet pakoitetut menemään
metsiin elatusta hankkimaan. Ja ei
se ole kadehdittavaa kun suuri per­he
on monellakin kaupungissa. Kun
lapsilla olisi pakko käydä .koulua,
eikä saa kaupungista työtä. On se­kin
hyvin järjestetty. Millä he itse
kukin tämänkin talven yli pääsevät.
«Kun ruusut kukkivat». Niin nyt
minun pitää ilmoittaa että ompelu­seura
näyttelee 27 p. kappaleen ni­meltä
«Kun ruusut 'kukkivab. Se
joku vuosi sitten näyteltiin. Kuulin
silloin sanottavan että tykkäävät
katsoa vaikka kuinka monta kertaa.
Samaa sanon minäkin. Ja «Mamman-
Liisan» osa on sellaisissa käsissä et­tä
se kyllä luistaa. Ei ole lippujen
hinta kallis, 25c. etukäteen"ja 3oc
ovella.
Ja huvitoimikunta laittaa naa­miotanssit
helmikuun loppupuolella.
En muista oliko se 20 tahi 27 päi­vä.
Olisi hauska jos metsästäkin
tulisi tovereita. Viime talvella oli
niin paljon hyviä aiheita että olisi
tarvinnut' monta palkintoa lisää,
Toivoisimme että nytkin olisi niin
monipuoliset. — Eräs joukosta.
Fort filliamin uutisia
Hiukan inkivääriä Fort Willia-min
kirjeenvaihtajalle vaikka ei oli­si
pahitteekisi vaikka antaisi täyden
annoksen, koska eivät edes nimek­sikään
täytä tehtäviää^n, vaikka niin­hän
se uutistenkirjpitt^jaksi valit­tu
henkilö sanoi: ei täällä ole mi­tään
kirjoittamista, erään kerran kun
oli kysymys F. Will. uutisista Va­paudessa.
En tiedä eletäänkö tääl­lä
raportterin mielestä niin sulois­ta
hyvän sovun ja yhteisymmär­ryksen
aikakautta, että ei tapahdu
mitään sellaista joka kannattaisi
työväenlehden palstoilla mainita. Mi­nun
käsittääikeeni kaukana siitä.
No missä sitte vika on, että hen­kilöt
eivät täytä edes: sitä pientä
velvollisuuttaan yhteisen asiamme
tunnetuksi tekemisessä suuremmille
joukoille, sillä ripeä ~ ja vilkaskin
toiminta iiienettää merkityksensä
jos se tapahtuu suljetussa piirissä,
muusta mailmasta eroitettuna. Mitä
olisi koko kommunistinen vallanku­mousliike
ja Venäjäi^ vallankumous
jos se olisi tehty salassa muusta
mailmasta. Venäjän rajojen sisällä.
• Jos kohta toimintamme ei ole ol­lutkaan
mallikelpoista, niin on aina­kin
sen yhteydessä tapahtunut yh­tä
ja toista joka olisi kannattanut
julkituoda Fort Williamin rajojen
ulkopuolella olevillekin. Onhan m.
m. osastomme yhteyteen perustettu
kaikellaisia toimikuntia, kuten nuo­riso-
osasto ja voimisteluseura, jot­ka
ovat jo mitä vilkkaimmassa toi­minnassa
ja lauluseura myöskin al­kaa
toimintansa. Ompa tullut uusia
jäseniäkin osastoonkin useampia,
eikö tämä kaikki todista toimintam­me
vilkastumista. Jo yksin nämäkin
olisi ollut aikanaan mainitsemisen
arvoisia ja, monta muuta seikkaa.
Ja olisihan se tavallaan innostaja
sellaisille, jotka viettävät kaiken
joutoaikansä kotonaan, mutta kum­minkin
lukevat lehteämme ja mah­dollisesti
Vapauskin saisi jonkun i.i-lauksen
lisää ja näinollen tulisi
kaikille ^ tiedoksi että ollaan sitä
sittenkin vallankumouksellisen työ­väenliikkeen
raivaustyössä siitä huo-imatta
vaikka duluthilainen lika-viemäri
oksentaakin aivan sutinsa
äydeltä kaiken duluthilaisen mos­kan
näihin kaksoiskaupungeihin,
;ietysti täkäläisten agenttiensa suo­siollisella
avustuksella.
No. toiminnan paljousko rasittaa
kirjeenvaihtajia. Se mahdollisesti, on
ollut syynä jonkun verran kolmella
ensimäisellä vuosineljänneksellä.
Mutta nyt \-iime kuukausina d öe-cään
ole ollut esteenä. Ja tämä
vuosi näyttää olevan aivan vapaa
;aikesta toiminnasta, joten pitäisi
ruveta olemaan aikaa kirjoittelemi­seen.
Valittiinhan se apulaiskirjeen-vaihtajakin,
mutta ei siltäkään ole
tullut kuin yksi ainoa kynätuote kö-
;o olemassaoloajallaan. Tarkoit-js
pyhittää keinot, sanotaan, ja se nä-cyy
pitävän paikkansa Port Ait-lurin
hajotusrenkaaseenkin näh­den.
Nimittäin sikäläinen näytelmä-seura
ilmoitti mahtavasti paikallisil-a
ilmotuksiila että näytellään t. k.
3 p. Temppelin näyttämöllä ensi­kerran
kaksoiskaupungeissa ja mah­dollisesti
Canadassa «Jäätynj-t kyy-neb,
erittäin hauska, mutta mitä
ollakaan^ kun esirippu nousi, kap­paleen
esitys olikin aivan sanasta
sanaan suuremmalle osalle yleisöä
tuttua «Harha-askeleitax*. Näin ollen
synnytti suurta tyytymättömyyt­tä
katsojissa, sillä kappale oli näy­tetty
toista kuuta aikaa Fort Wil-iamin
Pirtillä, osastomme asettama­na
ja oli vielä johtajamme tuliais-cappale,
joten melkein kaikki kap­paleita
katsova yleisö vvilliamilaisia
ja suuri osa arthurilaisiakin näki sen
Williamissa, ainoastaan nimi kap­paleessa
ja joillakin rooleilla oli
muokattu taj muutettu. Arthurin
renkaalaiset ajattelivat kuten ennen
vanhassa maassa tavattiin sanoa
«pitkätukkaista saa jymäyttää».
Mutta tällaiset pymähykset koituu
pitemmän päälle omaan nilkkaan j-i
vielä niin raskaasti että se tuntuu.
Mitähän siitä sanoo kappaleen te­kijä
nimensä ja tekeleensä väären­tämisestä.
Tällaista sitä tapahtuu
tuoreessa puussa, mitä sitten kui­vassa.
— Hora.
SOINTULA, B. C.
Joulu on toki taas hyvällä puolen,
kylläpä sitä olikin touhua joulun ai­kana.
Näyteltiin ja tanssittiin, vie­läpä
kerättiin rahaakin, kohta joka
toisella miehellä oli keräyslista kun
yhdestä pääsit eroon, astui toinen
esiin listansa kanssa. Viime osaston
kokouksessa päätettiin että osasto
osastona ei toistaiseksi ota huomi­oon
yk^tyisluontoisia keräyslistoja,
paitsi jos joku yksityipen haluaa ot­taa
niillä kerätäkseen. Päätöstä pe­rusteltiin
sillä, että Canadan Työ-läispiiolueen
toiminta öii vallan­kumouksellista
eikä tarkoita yain
yksilöitten avustamista, kun sitä­paitsi
meidän avustus on kovin pien­tä
siihen nähden mitä kapitalismi
kerkiää ruhjoa työläisiä. Ja toisek­seen
me emme koskaan tunne hen­kilöä
jolle kerätään. Onhan käynyt
niinkin että avun saaja bn lakan­nut
olemasta toveri eikä ole nähnyt
hyväksi edes kiitollisuudesta kuu­lua
osastoon sen perästä. Piirikon-ventsioniin
joka pidettänee t. k. 23
p. valitsi Sointulan osasto edusta­jaksi
tov. A. B. Mäkelän täältä ja
toiseksi edustajaksi hyväksyttiin
tov. Bennet Vancouverista/^ Tässä
tuonnottain kun Vapauden liikkeen­hoitaja
selosti Vapauden kolme ker­taa
viikossa ilmestymisen välttä­mättömyyttä,
tuli hän julistaneekiii
mäilmälle ettei me näin maailman
syrjällä eläjinä voida ymmärtää sei
laista kuin sanomalehtiliikettä. Kait-pä
hän puhui kokemuksestaan. Ei­kä
minullakaan tässä nyt ole .tarko-tus
siitä riitaa haastaa minkä ver­ran
me sitä ymmärrämme. Mutta
kun ymmärtämättömyytemme: ker­ran
noin paljastetaan yhdespä asi­assa,
niin on siitä vieraan hyvin
helppoa vetää sellaisen johtopäätök­sen
ettei näin mailman syrjällä ym­märretä
mitään muutakaan niinkuin
siellä suuressa maailmassa. Paikka
kuntakirjoittikslssa eri paikkakun'
nilta vähä väliä näkyy, että päih'
tyneet tahtovat häiritä iltamatilai-suuksia.
Ei ole huonommin meillä­kään
ja pitkän aikaa on kokouksis­sa
kerran toisensa jälkeen sukel­tanut
esille Eysymy.s: miten saada
päihtyneet pidetyksi pois iltamati-laisuuksista.
Kun tähänastiset toi­menpiteet
eivät ole mitään mer­kinneet,
niin tehtiin viime syksynä
päätös, että suletaan kokonaan haa­lin
ovet määräajaksi sellaisille hen­kilöille,
jotka pitävät tapanaan
esiintyä päihtyneinä iltamatilaisuuK-sissa.
Joulukuun 17 p. kokouksessa
pantiin tuo päätös täytäntöön, kiel­lettiin
kaksi miestä j a kolme poi­kasta
pääsemästä haaliin ennen en­si
tammikuun loppua. Miehet tietys­ti
kunnioittivat joukon päästöstä,
mutta pojat jotka eivät vielä ole
tunteneet velvollisuudekseen kuulua
järjestyneeseen joukkoon, eivät
myöskään aiitaneet mitään arvoa
järjestyneen;^ joukon päätökselle,
vaan tukkivat haaliin niinkuin sika
aidan rakoon. Kun jotkut nuoret
miehet yrittivät vedota poikain kun­niantuntoon
kun he tukjcivat haa­liin
vaikka se On heiltä kielletty,
vakuutteli pojat vaan, että he ei­vät
häpee. Surullisin puoli asiassa
on kuitenkin että yhdellä pojalla
sattui olemaan isä vanhoja osas­ton
jäseniä, kuulunut osastÄon tois­takymmentä
vuotta, joka sattumal­ta
ei ollut kokouksessa kun tuo laki
pantiin käytäntöön, mutta kovasti
näytti pojan kova kohtalo isään vai­kuttaneen
koska hän koko tapanin-päiväillan
rähisi järjestysmiehille,
ettei osastolla ole muka mitään oi­keutta
sellaisia päätöksiä tehdä, sa­noi
se päätös varmasti ensi kokouk­sessa
purettavan. Myöskin vakuutel­len
että uudenvuoden iltamia ei pi­detä,
että hän on niin tuttu naa­purikylän
poliisin kanssa, että hän
voi sen estää. Uudenvuoden iltamat
on nyt kuitenkin pidetty ja haa',i
oli täynnä väkeä. Ei siellä kyllä
isää näkynyt, vaan ei siellä näky­nyt
poliisiakaan. Lieneekö isä sit­ten
ollut liian tuttu poljisille, vai
mikä oli s^cynä. Se ensikokouskin m
jo pidetty eikä »itä päätöstäkään
purettu vaikka se näihin henkilöi-hift
nähden nyt peruutettiin nuori­soliiton
ehdotuksesta, sillä ehdoll.i,
että nuorisoliitto ottaa vastuulleen
järjestyksen pidon. Mutta osaston
päätös jää voimaan edelleen vastai­sen
varalle. On sitä vieläkin mu­kavampaa
tapahtunut viime vuoden
ajalla ja vaikka se on täällä aivan
u]^tta, niin.ea-<.siitä nyt kuitenkaan
lörpöjt^e. —- Kirjeenvaihtaja.
A. C. RY. VARRELTA.
^ Työväenluokan luokkaliike on hy­vin
hajanaista täällä sanotulla met-säkämpiköllä,
järjestymisen puute
on suuri, sillä vain lujan Järjesty­misen
kautta . me voimme taistella
tämänpäivän parannuksia oloihimme
sekä yleensä valmistamaan itseämjne
ottamaan vallan käsiimme silloin
kun olemassa olevat olot siihen^ pis­teeseen
kehittyvät. Mutta mihin
järjestyä, sitä on meidän katselta­va
että järjestymme sellaiseen jär­jestöön
joka vastaa tämänpäivän
vallankumouksellista luokkataistelua
käytännössä, eikä vain teoriassa,
meidän on järjestyttävä niin talou­dellisesti
kuin poliittisestikin, sillä
meidän on käytettävä kaikki löyty­vissä
olevat keinot kapitalistisen
riistojärjestelmän kukistamiseks'.
Eikä heittää toista taisteluhansi-kasta
nurkkaan kun molemmatkin
ovat yhtä tärkeät Jos . niin olisi
että olisimme ainoastaan taloudelli­sen
järjestön kannalla tai päinvas­toin,
niin silloin olisimme kuin tois­ta
kättä vailla ja mikä on mies i'.-
man toista kättä? Siksi on näit­ten
kahden järjestömuodon kuljet­tava
rinnan käsikädessä.
Poliittinen järjestö meillä kyllä
on sellainen vallankumoukselliste.ii
työläisten järjestö, joka vastaa ny­kyään,
luokkataistelutaktiikkaa, sil­lä
Workers Party' on lyhyellä ole-massaoloaikanansa
näyttänyt että
se on järjestö joka ajaa meidän
työläisten asiaa suoralla vallanku­mouksellisella
ohjelmallansa, sekä
jäsenistön kontrollin alla eikä vaan
joidenkin johtomiesten (kuten sitä
joltain taholta koetetaan työläisille
syöttää). Mutta miten on laita ta­loudellisen
järjestön kanssa, sitii
meillä ei ole. täällä A, C. Ry var­rella
olevilla metsätyöläisillä, joka
vastaisi tämänpäivän vaatimuksia.
On kyllä täällä unio, OBU. No,
miksi se ei tyydytä työläisiä^ että
yhtyisivät siihen? Siksi että se on
käytännöllänsä osoittanut että se ei
vastaa tarkotustansa taloudellisena
järjestönä, siliä se ei ole voinut
koota joukkoja ympärilleen vaikka
tosin on tehty järjestämistyötäkin
koko voimaperäisesti, mutta ainoas­taan
suomalaisten keskuudessa. Ja
sekin kovin huonoilla tuloksilla. Ja
juuri syy onkin siinä löydettävissä,
miksi ei joukot kuule kutsua. Met-sämiehetkin
vaikka ei olekaan mi­tään
profeetoita, ymmärtää että jo­tain
on vinossa, olisi korjaamista
mutta kolttaapa korjatla — silloin
kun nämä union johtomiehet teke­vät
kaikkensa mustatakseen Neu­vosto-
Venäjää, joka on ainoa työ­läisten
ja talonpoikain hallitus. Tuo
räävitön roska minkä samaiset työ­läisten
nimellä kulkevat ratsastajat
ovat lyöneet ja lyövät Neuvosto-Ve­näjän
ni.skoille, niin se panee ."o
meikäläiset metsätyöläiset ajattele­maan
että eiköhän ole johdossa vi­ka?
Tuo samainen hyökkäys saa
mielet katkeraksi sellaisilta työläi­siltä,
jotka ottavat kyöhälistön luok­kataistelun
^.sydämena8iakseen, että
katkera kirous tulee huulille aina
silloin kun kuulee oikein raskaasti
mustattavan tuota työn tasavaltaa.
Ja niitä työläisiä ja työläistoverei
ta jotka ovat kaikkensa antaneet
Venäjän suuren vallankumoukseh
eteen ja yhä vieläkin antavat. Se
kansa joka on. kaiken kärsinyt ja
taistelun tuoksinat läpi käynyt. Ia
nuo monet tuhannet proletaarit jot­ka
ovat vuodattaneet verensä tais­telukentälle
valkopetoja vastaan jn
ne miljoonat naiset, miehet ja lap
set jotka ovat kuolleet nälkään, kut
kutauteihin ja ylimääräisiin ponnis­tuksiin,
ja he, toverit, oikeat san-karimarttyyrit,
ovat tämän tehnee»,
nui^kumattaf ainoastaan kalliimman
aatteensa tähden. Ja nytkö me oli-simrfte
valmiit ilkkumaan heille kai­kissa
näissä aisteluissa niinbi
verikasteen läpi he ovat käyneet.
Ja tätä tehdään vielä muka järjes­tön
nimessä ja union jä.seninä, mut­ta
niin totta kuin tämä onkin, niin
täytyy jo metsämiehenkin järjen
välähdyksellä sanoa, että kuolema
•inulle joka muttifia aikeitta par­jaat
paljon käriinyttä työntaiaval-taa.
^Samoin nuo kurjat Savolaisen
kirjotukset ja matkakertomukset
Industrialistissa, joita on ollut ny­kyaikana
lioppumattomiin ja noi­hin
luikkien kirjotuksiin vielä us­komme
ja otamme kaikki annok;jc:
täydellisesti vastaan jotka on .se-pusteltu
visseissä tarkoituksissa. - -
Ja tämä on syy kun työläiset ovat
uppiniskaisia yhtymään OBU:hun.
Joukot alkavat ajattelemaan omilli
aivoillaan, että heitä ei enempi käy­tetä
näin mustissa; tarkoituksiKs:;.
Siksipä onkin työläisten keskuudes­sa
ilmennyt mielipiteitä, että pi­täisi
saada unio täälläkin metsä-perukalla
joka nostaisi tämänpäivä.i
luokkataistelua kansainvälisenä unio-na
ja joka myös voisi ^toota kaikki
työläiset yhden punaisen lipun al­le
kansallisuuksiin katsomatta.
armopaloihin mitä kapitalisti ku"i-loinkin
suvaitsee antaa. Ei-, tuhat
kertaa ei! aikamme vaatii meitä toi­mintaan.
Ja se kuuluu meille. Mei­dän
pitää katspa että minkälaisen
linion me luomme ja miten me jär­jestymme,-
se riippuu meistä koko­naan,
sillä emme me ole karjaa,
joka tarvitsee paii'nenta, vaan teem­me
itse sen mitä on tehtävä. Jos
tahdomme olla uskollisia sille luo­kalle
ja sille aatteelle johqn kuu­lumme,
niin ryhtykäämme työhö.i
kukin tarmolla ja kukin kohdal­tansa,
niin silloin- täytämme tehtä­vämme
vallankumouksellisten työ­läisten
riveissäl Emmekä pety toi­veissamme
silloin kun tulee viimei­nen
yhteentörmäys työn jn pääoman
välillii. Vallankumoulcsellisella ter­vehdyksellä
,
Ontarion leijona.
». .
Sellainen metsätyöläisten unio,
jota kirjoittaja sanoo kaivattavan,
on jo olemassa. Ja se on Lumber
Workers Industrial Union of Ca­nada
(Canadan Puutavaratyöläisten
Teollisuusunlo), jonka päiVmajaoso-te
on: J. M. Clarkc, 61 Cordova
St., W<!it, Vancouver, B. C Kir-jottakaa
tällä osotteella ohjeita ja
tietoja. Tähän jiiijestöön järjesty­tään
parhaillaan m.m. Pohjois-0:i-ariossa.
Kirjoittakaa vaikka suo­meksi,
kyllä he siellä ottavat sel­viin.
— Toinv.
CONNAUGHT STA, ALTA.
Markkinailtamat ovat olleet jU
menneet t.k. 13 p. ja voipu sano»
että olosuhteisiin (verraten ne on­nistuivat
yli toiveiden.
Tulopuoli jakaantui seuraavasti:
Naisten käsitöitä $13.80
Kukista 21.05
Omenapu.sseist«-' 27.15
Ravintolasta 10.20
Yht. $72.20
Menot:
Naisten käsityötarp. $4.1ij
Omenoista ja pu.s.seisla ........ 1.70
Ravintolatarpeisiin 3.05
Palkintoihin <!.00
Soittajalle 6.00
$20.90
51.30
$72.20
Tämä puhdas tulosunima $51.30
on paikallisen Karjalan T.O.K. toi­mesta
lähetetty New Yorkiin »uily-tettäväk.
si osuuskuntamme konera-hnston
tilille.
Rento metsämiehen kur.ssi on
tä.ssä tulok.se.ssa erittäin silmiin pis­tävä.
Omasta puolestani en voi
muuta kuin toivoa, että meidän
kuuluisat' «kalankuva-räketit» vielä
kerran katkoisi, Karjalan kuu»!»
Neuvo.sto-Venäjällä. Meidän oman
työn tasavallan hyväksi. Tässä maas­sa
ne ovat pakotetut palvelemaan
paperipuutrustin melkeinpia ai,vnn
rajatonta riistoa vielä vuosikausia,
ehkä kymmeniä.
Työsuhtieet ovat vilkastuneet ai­van
yhtäkkiä, muutaman viikon ajal­la,
mutta katkasuhinta ei vielä ole
sanottavasti kohonnut. Kuuluvat
maksavan ^2.i60--$3.25 koordiltn,
riippuen metsän laadusta y.m, sei­koista.
KIVIKOSKI, ONT.
Otattomme TUoaikokottksCMai jo­ka
pidettiin 7 p. tammikuuta Icä-siteltiin
seuraavia asioita: Luettiin''
tilikertomud joka tilintarkastajien •
lausunnon perusteella hyväksyttiin
ja annettiin vanhalle johtokunnalle
tilivapaus. Valittiin johtokunta täl­le
vuodelle, valituksi tnli seuraa­vat:
puheenjohtajaksi L Peterson,
varalle V. Haxel, kirjuriksi A. Fors-per,
varalle J. Korhonen, rahaston­hoitajaksi
J. Lyytinen, rahaston kir­juriksi
A. Pitkänen, jasenkirjuriksi
P. Laaperi, kirjallisuus- ja sanoma-lehtinsiamieheksi
tuli H. Lappalai­nen,
osaston antaman 25 dollarin
takauksella. Näinollen toverit.saatte
luottamuksella kääntyä toveri Lap­palaisen
puoleen, tarvitessanne leh­tiä
ja kirjallisuutta. Naytelmaseu-ran
toimeenpaneviksi • henkilöik-si
valittiin seuraavat: Mrs. ja Mr.
Forsper ja Lääperi, jotka tulev.it
valitsemaan eli ostamaan näytelmä­kirjallisuutta
ja keräämään niihin
tarvittavat henkilöt. Sitten vielä
paljon ärkeitä asioita täytyi jättää
.seuraavaan kokoukseen kun tuli i l ­ta
ja täytyi lopettaa kokous, kun
oh määrä alkaakin kokoukset vasta
kello 2 iltapäivällä ja sittenkään ei
vielä päästä alkamaan ennen neljaa.
Tullhise-sta velttoudesta on edellä-mainitsemani
seuraus, että jääpi
asiat kesken joka kerta. Millä tämä
epäkohta korjataan, se korjataan
sillä että saaVumme täsmälleen kel­lo
2 kokouspaikalle ja alamme heti
järkiperäisesti seurata kokouksen
menoa, heitämme pois muut sivu-keskustelut
yksityisten kanssa niin­kuin
meilläi on tapana ollut .tahan
asti, joka on kaikkein katallnta pit­kittämään
ja sekoittamaan, kun ei
jouda kaikki seuraamaan asiain ku-sittolyä.
O.sastoUamme oh iltamat joulu­kuun
23 päivä Venäjän nälkaorpo-jen
hyväksi sekalaisella ohjelmalla,
oli runoja, laulua, kalcvalai.set lau­lajat'
.Puhdas tulo oli $23.65, joka
on' koko sievä tulos katsottuna nain
meikäläisten taloudellista asemaa tä­nä
aikana.
ToveritI Meillä on tehtävä ede.v
sämme, mutta «e riippuu meistä
miten otamme elämän tehtävän va.s-taan'^
vai hylkäämmekö «en koko­naan,
ja jäämme edelleenkin jär­jestymättömäksi
ja yhdymme niihin tykää yhteen. — X.
Järjestämi.styö on taas pitkästä
aikaa alulla ja meille suomalaisille
ominaisella tavalla kahteen eri uni-oon.
Lännen metsätyöläistcn toi­mesta
perustetun Canadan metsä-työläisten
Teollisuusunion alettua
järjestämistyön tälläkin alueella on
Sudburyn piirikin ulottanut järjes-tämishommansa
näille maille.
Sanomattakin on .selvää, että väi­tös
union paremmuudesta on tullut
päiväjärjestykseen aivan heti kun
kaksi eri union dclikeittiä kulkee
samoilla alueilla. Omasta puolestani
en haluaisi näitä suuntariitoja ke­hittää
enkä lietsoa, mutta ko.ska pe­riaatteessa
olen ,sitä mieltä, että
kaikkien metsätyöläistcn pitäisi kuu­na
yhteen teollisuusunioon kautta
rantain ja silä tietä Punaiseen Ta­loudelliseen
Kansainväliseen, on L
W. I. U. of Canada saanut mie­lessäni
etutilan ja siihen olen yh­tynyt
vaikkakin kuukaU8imak.su on­kin
1 dollari. Se on puolta kal­liimpi
kuin Ontarion metsätyöläis­tcn
unioKsa jota Sudburyn piiri
edu.staa.
Niille tietenkin jotka ovat innos­tuneet
n,s, maantieteelliseen «karsi­na
unionismiin» on Sudburyn piiri
Ö, K. Mutta mielestäni on tämän­kin
maan taloudellista työväenliiket­tä
jo revitty ja karsinoitu aivan
tarpeeksi, joten olisi aika jo ruveta
miettimään keinoja miten näitä .eri­mielisiä
ryhmiä voitaisiin yhdistää
ja näin luo>la ja^oota meidän met­sätyöläistcn
kin unioon taloudellista
voimaa, sillä siinä mielessä sitä kui­tenkin
unioon yhdytään että siitä
olisi ja tulisi vastaavla^Jaloudellisia
etuja.
Jätän tämän kysymyksen tällä
ikertaa tähän, muistuttaen vain tj-vereille
mitä merkitsee käytännö.s.sä
Marxin Kallen ikimuistettavat sa­nat:
Kaikkien maitten työläiset liit-
NOLALU, ONT.
Vanha vuoii on päättynyt. Se on
inennyt menojaan eika silleen pala­ja,
nijutta ei unhoitu. Kalkkeen ole­vaan
on .se jättänyt jäljen, jota oi
sormin vo| ppispyyhkiä. Vaiherikas
oli se meille Canadan järjestyneil­le
työläisille jo yksistään siitilkin
syystä, että sen kuluessa olemme
joutuneet tiivistämään rivejammd,
koska omistava luokkakin on liit­toutunut
yli maailman. Ja voimmepa
ilomielin sanoakin edistyneemme oi­kein
harppa-askelin, sillä alkuvai­keudet
ovat jo voitettu. Jos aika-:
van vuoden ajalla jaksamme pon­nistella'
samalla tarmolla; jos aina
pidämme päämärän kyllin selvänä
edessämme, niin.silloin jo etukäteen
voimme uskoa rintamaketjummc ko­konaisuuteen.
Epäilys alkoon mielin
lannistako; eripuraisuutta kartta­kaamme
ja silloin tnas voimme vuo­den
päättyessä hioda silmäyksen te-kemiiämme
työhön, joka puolestaan
todistaa silloin eteenpäinmenoa. Yh­teinen
on vihollinen joka meitä kaik­kia
sortaa; yhteinen olkoon myös
taistelumme sortoa vastaan. Se ol­koon
raatajarahvaan tunnus,
Ösaitotoiminnaita vuoden lopus­sa
voimme sanoa vain paljasta hy­vää,
joskaan emme aivan kaikis^^a
pyi^kimyksiflsämme onnistuneet juuri
niin hyvin kuin olimme toivoneet,
mutta pitäkäämme paalle yhä edel­leen
niin emme pety, eikä aloitta­mamme
työ jää tuloksia tuottamat­ta,
•
Ohjelmaihamia tullaan o.sa8ton
talolla pitämään aina aika-ajoittain
joissa esitetään . puheita, runoja ja
lauluja. Nyrkkilehti, joka muodos­tetaan
uuteen asuunsa, luetaan
myöskin aina niissä tilaisuuksissa.
Tulevilta huveitta lienee paikal­laan
sanoa että näytelmäseura har-jottelee
parhaillan kappaletta «Vai­mo
jonka minulle annoit», joka esi­tetään
osaston talolla tk. 27 päivä­nä
kello 9 illalla. Saapukaa kaikin,
läheltä ja kaukaa.
K - v - j a .
Sveitsiläisiä maanvilje-lijoita
aikeissa
Canadaan
Ottawa. — Hallituksen .siirtolai.s-departementti
harkitsee parhaillaa:i
tuhannen sveitsiläisen maanviljeli­jän
Canadaan siirtämistä. Sikäli
kuin tiedetään on Sveitsin hallitus
luvannuT avUj&faa- rfaidcn maanvil­jelijäin
siirtymistä, edellytyksellä
että Canadan hallitus takaa heille
yhden-vuoden ajaksi työtä. Halli­tus
ei ole kuitenkaan vielä ainakaan
tähän .suostunut, sitävastoin on siir-tolaisministeri
Stewart kääntynyt
Canadassa 'olevien sveitsiläisten
maanviljelijäin puoleen, tarkoituk­sella
saada heidät neuvottelemaan
Sveitsin hallituksen täällä olevan
siirtolalskoniissionerin Fritz Beckin
kanssa. Nähtävästi siirtolaismlnis-teri
haluaisi heidän avustamaan
maamiestensä tänne saapumista.
P
*f5