Vapaus, September 23, 1924

              S m 2
VAPAUS
TJistaina, syysk, ^ n. — Taes^ Sept 23rd, 1924
h u o l e n . Kun ei ententeltä lopuksi vohu DrtirfiilJiif l|||K M r!|||l<|
imillään keinoilla gaada suoriUiksia j a se hävisi j b a Iu||liaU6t« liUll JÄ lÄUlU
vastaava.
. - ^ isonin vetää maa sotaan. lamän kautta pääsi enienle
to^nutoBanulamen. .^^n^^^ ^ , ^ , k , ^ ^ . p ^ i f i , t i n e n.
VAPAUS (lÄerty) , p„K.iwilcon Europaan ja tervehtivät pikkuporrarijoukot
Satnrday.
Advertuine rates 40c per coL inch. Mmimum charge
for sngic insertion 75c Discount on standmg advertise-
BienL The Vapaus is the best advertiang medium
Amorig the Finnish People in Canada.
TILAUSHINNAT: ,
Canadaan yksi vk. J4.00, puoU vk. »2.25, kolme kk.
$1.50 jä yksi kk- 75c
olivat mahdottomat Yhdysvaltain suunnitelmille. Täi-löin
kukisteaiin Wilson. .Amerikan pikkueläjät olivat
väsyneitä Europan politiikkaan ja käänsivät Europalle
selkänsä- Valtaan astui crepublikaaninen» puolue, ta­kanaan
Rockefellerin öljytrusti.
Mutta nyt sekaantuu TtTidysvallat jälleen kuitenkin
' Yhiysraltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, pnoH vk. j Europan asioihin. Miksi? kysyy Radek, jota tässä
$3.00 ja kolme kk. $1.75. . - iolemme lainanneet Siksi, että Yhdysvallat on ekspor-j
j ^ ^ ^ 'S&u^T' .eera^nu. kaphaalia Europaan ja harjomaa va^inJar-
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont-torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3. :
Registered at the Post Office Department, Ottawa,
(U second class matter. -
St.
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty BIdg Lome
Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sndburj'. Ont
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja-i
persoonallisella nimellä.
J . V. KANNASTO, Liikkeenhoitaja.
Kaataako englantilais-venäläinen
sopimus MacDonaldin hallituksen
Siitä saakka kun Englannin työväenhallitus viimeisen
vaalivoittonsa jälkeen astui virkaan, on kaikissa piireis­sä
odotettu milloin minkin joko sisä- tai ulkopoliitti­sen
kysymyksen johtavan MacDonaldin hallituksen ku­kistumiseen.
Ikäänkuin sattuman kautta ei mitään raul-listavcmpaa
probleemia ole vielä kuitenkaan eteen sattu­nut.
Nyt kuitenkin useat merkit viittaavat siihen, että
. Englannin ja Venäjän neuvostohallituksen välillä äsken
tehty sopimus muodostuisi siksi kiveksi, johon MacDo­naldin
hallitus tulisi lopulta karahtamaan ja kukistu­maan.
Viime päivinä ovat englantilaiset lehdet kaivanneet e-sille
venäläis-englantilaisen sopimuksen. Alahuoneen
vanhoillisen puolueen ilmoitetaan tekevän ehdotuksen
sopimuksen hylkäämisestä ja puolueen toivovan halli
tuksen tappiota j a eroamista tai sitten .uusia vaaleja.
Myöskin vapaamielisten päämaja on aloittanut hyökkä­yksensä.
Se on levittänyt Häpeällinen sopimus-nimistä
herjauskirjoitusta, jossa kosketellaan juuri englantilais-venäläistä
sopimusta ja vastustetaan sen hyväksymistä.
Aika näyttää siis tulevan täyte^tyksi. MacDonaldilla
on kyllä mahdollisuus määrätä uudet vaalit, mutta ei
ole silti sanottu/että hän valitsee sen tien. cTyöväen-hallituksen
» politiikka on nimittäin viime aikoina he­rättänyt
verrattain laajaa tyytymättömyyttä työläisten­kin
keskuudessa. Daivesin sopimuksen hyväksymistä ei
juuri voi vaaliratsuna käyttää. Uudet vaalit voisivat
merkitä työväenpuolueelle vaalitappiota. Parlamentin
kokoonnuttua ratkaistaan kysymys. Koetinkivenä on
venäläis-englantilainen sopimus. ^
Elokuun alkupäivinä saiUiin Lontoossa aina huhti­kuun
puolivälistä saakka kestäneiden neuvottelujen jäi
keen solmituksi englantilais-venäläinen sopimus. Sopi-mus
jätettiin sitten Englannin alahuoheien hyväbyttä-väksi.
Parlamentti lykkäsi hyväksymisen syksyyn.
MacDonaldin hallitus vältti sillä kertaa — pääasialli­sesti
lähestyvän liittolaismaiden ja Saksan välisen va-hingonkosvanskohferenssin
takia — kohtaamasta ala­huoneen
porvarillista enemmistöä suoranaisena vas­tustajanaan.
Mutta Englannin kapitttlistilehÄjt julis­tivat
juhlallisesti, että syksyllä tämä kysymys tulee
kaatamaan MacDonaldin hallituksen. Sopimusta ei
Billoin hyväksytä.
Englantilais-venäläisessä sopimuksessa määritel­lään
ensin joukko tavanmukaisia kansainkoskeisiä suh­teita,
säännöstellään brittiläisten oikeudet Jäämeren ka­lastukseen
ja käsitellään useita muita vähemmän huo­mattavia
kysymyksiä. Sopimuksen tärkein kohta on
kuitenkin se, jossa puhutaan englantilaisista tsaarinai-kubista
saatavista ja venäläisille taattavasta jainasta.
Englantilaiset kapitalistit vaativat tiukasti, ««Itä Neuvosto-
Venäjän on tunnustettava tsaarinaikaiset englantilaiset
saatanat ja ryhdyttävä niitä maksamaan. Neuvosto-
Venäjä puolestaan vaatii ulkolaista lainaa ennenkuin
se voi ryhtyä lainoja suorittamaan. Lontoon sopimuk­sessa
ei näistä kysymyksistä päästy lopulliseen ratkai-suun,
vaan siirrettiin ne tuonnemmaksi.
Yleensä pidetään tätä Lontoon sopimusta, vaikkei
se olekaan vielä ratkaiseva, suoranaisena neuvostohalli­tuksen
diplomatian voittona. Englannin vanhoillinen
puolue on jo alunperin vastustanut mitään sopimusta
Venäjän kanssa. Se ei hallia ottaa Neuvosto-Venäjän
•europalaisen talouden yhteyteen» eikä se halua tun­nustaa
Neuvosto-Venäjällä vallitsevaa järjestelmää.
Kuten sanottu, Englannin kapitalistit eivät halun­neet
heti kukistaa MacDonaldin työväenhallitusta. He
tarvitsivat sen palveluksia Saksan kanssa käytävissä
kon,ausneuvotteluissä: Dawesin suunnitelma odotti.
MacDonald oli ainoa mahdollinen ratkaisu englantilai-selle
kapitalismille siinä kysymyksessä. Neuvosto-Ve­näjän
kanssa tehty sopimus sai sentakia jäädä toistai­seksi
^ syrjään. Mutta vain toistaiseksi. Sopivan ajan
tullen se otettaisiin uudelleen esille.
mokasta maailmanpolitiikkaa. Amerikan lisääntyvä
agraarikriisi pakottaa myös puolestaan Rockefeller-kapitalismia
etsimään Europasta — lähinnä Sabasta
— markkinapaikan amerikalaisille maanviljelystuot-teille
(?( sen kautta vapauttamaan itselleen farmarien
äänet tulevissa vaaleissa. Lisäbi ajaa teollbuuspuri^
tus Amerikaa sekaantumaan europalaiseen vahingon-korrvauskysymykseen-
Vihdoin pakottaa käyttämätön
4 miljaardin nouseva kultamäärä tähän, muuten kun on
uhkaamassa inflationi, kullan arvon aleneminen. ,Mor-ganin
monivaiheinen agentti ^ Dawes joutui ebpertti-komissionin
johtoon, kun Morgan päätti liittää Sak­san
ja muun Europan liikeyritybiinsä. cKenraali»
Dawes täydentää nyt kenraali Pershingin yoiton» kif-joittaa
amerikalainen lehdistö, ja Dawesilla on kaikki
mahdollisuudet uskoa, että hänen kauttaan, kuten aikai­semmin
ColUmbuben, alkaa uusi ihmiskunnan his­torian
kausi: että Amerika kebii nyt Europan. Co-lumbus
oli, kuten tunnettua, rehti mies, mutta hänen
seikkailunsa johtivat siihen, että Europan feodaaliset
j a kapitalistiset ryövärit rosvosivat puhtaabi Ameri­kan
rauhallisen väestön. Emme tahdo sanoa mitään
pahaa kenraali Dawesista, huomauttaa Radek, mutta
meidän on todettava, että hän erOaa Columbuksesta
vain siinä, että hänellä on taskussaan matkustaessaan
Europäan tarkastP harkittu rosvosuunnitelma. Sillä
ebperttikomissionin suuiinitelma on mitä tehokkain^^ttaiien apuun. Kiskoja ja rata-
*^ - pölkkyjä • ei voida korjata nnn pal­jon
kuin tarvittaisiin."
Raudan ja kaljetaslaitoksien tär­keydestä
maailman taloudessa k i r -
jottaa Mr. Keynes Eeconstnrtion-jukaisnssa
mielenkiJntoisen Idrjb-tuksen.
Rautateillä on kiistämättä san­gen
tärkeä osa kapitalistisessa kau­passa.
Siksipä kansainvälinen rau­tatieverkko
laajeni laajenemistaan
ennen SOX&SLT' Sodan aikanakin se
laajeni, mutta vain sotilaallisia seik­koja
varten. Veturien ja vaunujen
käyttö j a tuhoutuminen sinä aikana
oli sangen snurL Pohumattakaan
siitä hävityksestä ,mikä kohtasi suo­ranaisesti
sodan aikana rautatieka-lastoa,
lyötiin uusien rakentaminen
ja vanhojen korjaaminen niin lai­min,
että vihollisuuksien päätyttyä
olivat rantatiet yleensä rappiolla.
Voittajamaat vaativat Saksalta 5,-
000 veturia j a 150,000 rautatievan
nua, mutta ei sekään saattanut vie­lä
niiden rautiiteitten liikkuvaa ka­lustoa
siihen kuntoon kuin se oli
1914. Saksa kuitenkin on saanut
tästä kestää raskaimmat seurauk­set,
ensiksikin sodan hävityksen ai­heuttamat
ja sitte sen kautta, että
se oli pakotettu luovuttamaan pois
noin puolet kunnossa olevista vetu­reistaan
ja vaunuistaan. Kuukausi­määriä
olivat sen tehtaat kiireessä
työssä korjaten vain entent&italloille
määrättyjä rautatiekalustoja. Nyky­ään
on tilanne jonkun verran pa­rantunut,
mutta valtion työpajat ei­vät
vieläkään kykene huolehtimaan
säännöllisistä töistä ja siitä syystä
hallitus onkin pakoitettu turvautu­maan
yksityisten teoUfsuudenhar-keino
Saban ryöstämisebi putipuhtaabi.
Tämä suunitelma merkitsee Versailles-räuhan likvi-sointia
ei parempaan vaan huonompaan suuntaan.
Poincare mieli paloitella Saban kappaleibi. Mutta tä­mä
ei käynyt laatuun teollisuuskansan suhteen, jonka
pääluku on 60 miljoonaa. Se olisi myös ollut omiaan
kumoubellistuttamaan Saban kansaa ja kärjistänyt
konfliktia Ranskan ja Englannin välillä. Ebperttisuun
nitelraa isen sijaan luovuttaa koko Saban kansainväli­sen
kapitaalin nyljettäväbi samalla kun se koettaa luo­da
pysyvän mielenkiinnon Saksan kansaa kohtaan. Täs­sä
on kysymyksessä kapitalististen etujen . . s.t.s. nyl-jennän
..solidaarisuuden asettaminen kilpailun tilal
le. Mutta miten Ebperttipolitiikkaa harjoitdtaankin,
niin tulee Saksaan-viety ulkomainen, pääasiassa eng­lantilainen
ja amerikalainen kapitaali saamaan voittoa
vain sikäli, että Saksan teollisuus saadaan kilpailukel
voUisebi maailmanmarkkinoilla. Mutta tästä kilpailus­tahan
juiiri pyritään pääsemään! Tämä vastakohtaisuus
voidaan kapitalistiselta näkökannalta ratkaista vain
peästi laajentamalla maailmanmarkkinoita, mikä salli­si
Englannin, Amerikan, Ranskan ja Saban teollisuu­den
~ samanaikaisen laajentumisen. Mutta tällä haavaa
nähdään Vain pari tällaista markkinaa: Y^näjä ja K i i
na. Mutta niin hyvin poliittiset kuin taloudelliset olo
suhteet vaikeuttavat näitä selviytymiskeinoja ja vaatisi
vat ne kahta valtaista,imperialisteille voitokasta sotaa.
Molemmat maat ovat agraarimaita ja voivat ne saavut­taa
ostovoimansa nopeasti vain pitkäaikaisten ja suur­ten
luottojen avulla, joita kansainvälinen kapitaali ei
kuitenkaan tätä nykyä kykene myöntämään.
Ebperttipolitiikka ei niinmuodoin poista vahingon
korvauskysymyben vastakohtaisuuksien kumouksellista
ratkaisumahdollisuutta, vaan jpäinyastoin luo uusia täl<
laisen ratkaisun edellytybiä. Soksan nyljennän kan-sainvälistyttäminen
tule<^ luomaan myös tvöväi>nIuokan
taistelun kansainväli^tyttämisen, sillä saksalaisten tvö-
Iäisten painaminen kiinalais-kulien tasolle uhkaa myös
Englannin, Ranskan, Amerikan ja kansainvälistä prole­tariaattia.
Yhdysvaltain europalaiset edut
"^^dysvallat yhtyivät maailmansotaan puhtaasti ka­pitalistisista
€tuk>-symybislä. Sota oli sille selvä lii­keasia,
ja ellei Englanti olisi hallinnut meriä, olisivat
Yhdysvallat yhtä kernaasti tukem^et molempia taistele­via
puolia muonalla, tykeillä jä sotatarpeilla. Mutta
kun Englannin laivasto esti tavarainhankinnan Sabaän,.
niin voitiin verilöylyllä ansaita rahoja^ vain tukemalla
ententea. Samaan aikaan kun Europassa ammuttiin
kaupunkeja maan tasalle, kasvoi A m e r i k a t iiusia kau­punkeja
säilyke- j a Jsotatarvetuotannon johdosta. Pian
«i entente kuitenkaan voinut maksaa tilaubiaan. Pier-pont
Morganin pankkiiriliike otti tällöin niiden riAas- jumalansa kaikkivaltiaan rahan jumaluuteen.
Rahajiimaluuden kaikkivaltius
Uutiset ovat kertoneet, että amerikalaisla kapitalis­teja
on koetettu innostaa ostamaan Araratin vuori ja
laittamaan siitä huvittelupuisto, eli suoremmin sanoen
keinottelupaikka. Tarjous on epäilemättä tehty oi­keaan
paikkaan. Voidaan kyllä ajatella, että tarjouk­sella
on saatettu ivata amerikalaisWn keinotteluinnos-tusta,
mutta joka tapauksessa on totta, että amerikalai­nen
liikemies on valmis käyttämään raamatunhistorian
ja uskonnon pyhimpiä paikkoja tunteettoman keinot­telunsa
välikappaleeksi. Sellaiset uskonnon fraasit
kuin «Jumalaan me luotamme», on Yhdysvaltain hal­litus
lyönyt rahansa kylkeen ollenkaan välittämättä, et­tä
Jumala tämän kautta tulee vedetyksi hyvin alhaisiin
asioihin. Raamatunhistoriallisen Araratin vuoren
käyttäminen keinottelutarkbtubiin olisi vaan lasten
leikkiä siihen verraten, mitä amerikalainen liikemies
uskonnollisista asioista on jo ennen kuHabi myntännyt.
Tarjouksen lopullinen hyväbyrainen riippuu nyt vaan
siitä kuinka paljon amerikalaiset bisnesmiehet laskevat
yrityksiltä olevan kä>1ännöllistä hyötyä, joka tietysti
suurelta osalta riippuu siitä, missä määrin Araratin
vuoren ominaisuudet tarjoavat tilaisuuden muuttaa Noa-kih
arkin juttuun liittj-vät asianhaarat humbuugin väli.
kappaleiksi rahan tekoa varten. Ja toiselta puolen ne
armenialaiset, jotka Araratin vuorta nykyään kauppai-levät,
on keinottelumaailma muuttanut jo siinä mää-rin
kaltaisekseen, ettei mikään ole heille niin pyhää,
jota ei voitaisi asettaa humbuugin palvelukseen oikein
ehta amerikalaisella pohjalla. Kapitalistinen maailma
on jo aikoja sitten vaihtanut kaikki pyhäinkuvansa ja
Tähän lisäksi on huomautettava,
että sodan aikana oli Saksan rauta-tiehallinnoUa.
hallussaan yhtenäinen
rautatiejärjestelmä Itävalta-Unkarin
kanssa, kun nyt sitä vastoin Keski-
Europan rautatiejärjestelmä ön val­tioitten
j a tullirajain pirstoma...
Muissa valtioissa, kuten Puolassa
ja Balkanin valtioissa, ovat rauta­tiet
surkuteltavassa tilassa. Sipe­riassa
ovat ne olleet miltei koko­naan
tuhotut. Neuillyn sopimus on
pakottanut Bulgarian luovuttamaan
melkein puolet liikkuvasta kalustos­taan.
ItänEuropan rautatielinjat,
j o i l l a a n pillit tärkeä taloudellinen
merkitys kauppayhteydessä Venäjän
kanssa, ovat kokonaan tuhoutuneet,
i^enäjän naapurimaissa, Virossa,
Latviassa ja Liettuassa, ovat rauta^
tielinjat osittain normaalisessa kun­nossa,
osaksi rappiolla ja suuri osa
samoilla alueilla puoleksi rappiolla.
Kaikista näistä maista puuttuu rau­tatievaunuja
ja on n i iM tavallisesti
huonossa kuTinossä olevia venäläi-siä
vetureita. '
Muutamat europalaiset rautatie­linjat
ovat tuottavalla pohjalla . ka­pitalistiselta
näkökannalta katsottu­na.
Samaan aik&än kiiin'moottorien
käyttö ja ilmailu on kehittynyt huo­mattavasti
-viimeisten vuosien kulu­essa,
ei sitä voida sianoa rautateis­tä.
Monessa tapauksessa On kulje­tus
autoilla halvempaa kuin rauta­teitse.
Uudelleen lastauksista joh­tuvat
kustannukset ovat poissa..
Brittiläisissä siirtomaissa on uusi
•tapa tullut käytäntöön: käytetään
autoja kiskojen päällä (mikä sääs­tää
sekä kiskoja että autoja), mut­ta
joita voidaan käyttää ilman kis­kojakin
tarpeen tnllen. Ilmailulla
niinikään näyttää olevan Inpaava
tulevaisuus.
. Niin kauan kuin hydraulinen voi­ma
ei kehity riittävässä jäärässä,
on kivihiili kaiken teollisuuden ke­hityksen
perustus. Sota on kui­tenkin
perinpohjin vaikuttanut k i ­vihiiliteollisuuteen
puhumattakaan
yleisestä taloudellisesta pulast^ ja
vaikutuksesta yhteiskunnallisiin liik-keisiin.
Nykyään riippuu kivihiili-pulma
sotakorvauskysymyksestä.
lEnnen sotaa tuotti Saksa vuosit­tain
34,000,000 tonnin ylijäämäi»
kivihiiltä ulkomaille lähetettäväksi.
Sodan seurauksena menetti Saksa
Versaillesin sopimuksessa Saar- alu­een
ja suurimman osan Ylä-Slesian
aluetta (josta Puola sai 75 pros.)
Tämän lisäksi täytyy Saksan antaa
Ranskalle suunnattomat summat k i ­vihiiltä
sotakorvaukseksi. Asettaes­saan
sellaiset ankarat ehdot hklusi
Ranska saada korvausta Pohjoisessa
hävitetyistä kaivoksistaan ja samal­la
hankkia tarveaineita Lpthingerista
vasta saamiinsa valimoihin. Rans­kan
vähentyneen kivihiilen kulutuk­sen
ja yleisen pulan takia sekä
ranskalaisilla hävitetyillä alueilla
tapahtuneen kivihiilituotannon . l i -
^äntymisen takia kärsii Ranskan
hiiliteollisuus markkinain puutetta
ja työttömyyttä.
Mutta : Ranskan sulimot tarvitse­vat
kobia. Ja koska Saar'ii\ a^e
ei sitä tuota hankitaan sitä Ruhriin
alueelta. Ja edelleen: .koska Rans­ka
tarvitsee koksia ja Saksalla ei
ole rautamalmia^ pyrkivät kumman-kin
maan , vaiimokaprtalistit muodos­tamaan
suuren kaivostrustin.
Englannin hiiliteollisuntta taas
uhkaavat Saksan Ranskalle tekemät
hiilen InovntukseL Hiilen vienti
Englannista Kansikaan on vähenty­nyt
11.6 miljoonasta tonnista 5.5
miljoonaan tonniin. Suurbritannias-sa
riehuva teollisuuspula vaikeuttaa
suiiresti Englannin kaivoskapitalis-tien
asemaa. ,
Tsekko-Slovakian hiiliteollisuus on
yhtä epävakaisessa asemassa. Mark­kinoita
puuttuu, työttömyys vallit­see.
Raudan taloudellinen merkitys on
yhtä suuri kuin kivihiilenkin. Sota
ja sitä seuranneet rauhansopimuk­set
ovat • vallankumouksellistuttaneet
rauta- ja terästeollisuudet. Saksas­sa
vallitsee rautamalmin puute sa­maan
aikaan kuin Ranskassa vallit­see
koksin puute.. Vanhoista sota-tarpeista
saatu romurauta tyydytti
jonkun aikaa raudan tarvetta Sak
sassa. Mutta pian oli sekin kaikki
kulutettu. Rantamalinin puute Sak­sassa
kannustaa Saksan raskaan te­ollisuuden
ja Ranskan kaivosteolli^
suuksien yhdistymispyrkimyksiä.
Saksan markan arvon jatkuva
aleneminen oli: ensin suotuisa Sak­san
metalliteollisuudelle. Mutta sen
jälkeen ovat sen hinnat kohonneet
alentuneen markan arvon yläpuolel­le.
Samaan aikaan kuin Ranskan
ja Englannin teräksen hinta on las­keutunut,
on Saksan teräksen hinta
noussut. Saksan metalliteollisuuden
menestys on niin muodoirP vakavas­ti
uhattu.
Brittiläinen metalliteollisuus on
osoittanut jonkunlaista parantumis­ta
palkkojen polkemisen . ja tuotan­tokustannuksien
vähentämfsen kaut
ta.'
Italian j a Tsekko-Slovakiay metal­liteollisuuksissa
on sen sijaan,.vaka­va
pula. Kabi trustia Italias^sa
epäonnistuivat yrityksissään yhdis­tää
itseensä suuren pankkihuoneen.
Kuitenkin yritetään pitää, teollisuut­ta
. kykenevänä tyydyttämään kahta
kolmatta- osaa - maan tarpeista.' Tsek-ko-
Slovakiaa, joka nyt omistaa puo
let vanhan Babsburgrin monarkian
terästuotannosta, on ''ohdannut an­kara
taloudellinen pma. Sen sulat-timot
lakkaavat työskentelemästä
yksi toisensa jälkeen.
Minlö johtopäätöksen teemme
näitten porvarrlehdistön meille an
tamien tapahtumain lyhyestä tarkas­tuksesta?
Neljä vuotta on kulunut imperia­listisen
sodan päättymisestä eikä. ka­pitalismi
ole kyennyt korjaamaan
sodan tuottamia vauriolta kolmel­la
tärkeimmällä alalla, rautateillä,
hiili- ja rautateollisuudessa. Ja sen
sijaan että tikanne olisi parantumaan
päin on piila yhä pahenemassa eräis­sä
maissa. Kilpailu ja taistelu
markkinpista käy katkerammaksi;
Ranskalais-saksaläisen trustin . muo­dostaminen
voi olla taloudellisen
sodan taistelu merkki Ranskan ja
Englannin välillä. Ja lopuksi osot-taa
Saksan esimerkki, että kilpaili-jain
väkivaltainen poistaminen maa
ilman markkinoilta ei ratkaise mark-kinavaikeuksia
eikä poista kapita­listisen
järjestelmän oleellisia pulia.
vattosum «onimotkajnen koneieto.
Mikä ääretön muxAot onkaan
oloissa tspahtonnt. Talonpoika on
heitetty yhtfäkkiä valtavain histori­allisten
tapaosten pyörteiain. Pe­rinpohjainen
taloodeHinen xnnllis-tns,
maailman sota,-veriset ssäiset
taistelut syökdvät talonpojmkin
asekädessä hyökkäämään työväkeä
vastaan. ^
Nykyään talonpojan eteen talee
joukko vakavia yhteiskdnnallisia ky.
.symyksiä. Joita ei voida - kiertää,
vään jotka vaativat ehdotonta vas­tausta.
— Valtavimpia näistä kysy­myksistä'
on: onko voimassa her-rainvalta,
vai kansanvalta? Onko
talonpoika saavuttanut ne oikeudet
j a edut, joita herrat oivat sille l u ­vanneet
j a joiden puolesta se on
taistellut? Onko talonpojan ase­ma
nyt turvatumpi, sen varallisuus
8uui%mpi kuin kymmenen vuotta
takaperin? — Kuuluuko talonpoika
riistävään vai riistettävään kansä-iuokkaan
ja mikä ^ on oleva talon-poikaisluokan
tulevaisuus nykyisen
järjestelmän vallitessa? ,— Nämä
ovat kaikki kysymybiä, .jotka tällä
hetkellä askartelevat talonpoikain
mielissä. •
Jos me kykenemme ummistamaa'!
korvamme kaikilta niiltä korulau­seilta,
JiBita herrasluokka valtavine
sanomalehdistöineen ja tuhanMne op-pineine
neropatteineen tuhlaamalla
talonpojille jakelee, ja ottamaan
elämän, kylmän todellisuuden sellair
sena kuin se on, täytyy kerta kaik-ja
Herravalta on aina seisonut ta-talonpojan
hartioilla. Entisaikaan
sai talonpoika yksinänsä kantaa ko­ko
yhteiskunnan rasitubet. Talon-,
poika oli ainoa tuottaja, veronmak-saja
ja sotamies. Teollisuuden ke-hittyesisä
on talonpojan rinnalle as­tunut
teoUisuustyöläinen tuottajana,
veronmaksajana ja sotilaana. Nämä
kaksi ryhmää, talonpojat ja tfeoUi
suustyöläiset, pitävät tällä hetkellä
työnsä kautta koko yhteiskuntaa y l ­lä,
maksavat verot, miehittävät so-talait^
oksen j.n.e., niin että heidän
työnsä tuloksista koko. yhteiskunta
elää ja pysyy pystyssä. Maanviljei-lyksen
on nykyään mahdoton tulla
toimeen ilman teollisuutta, mutta
ei teollisuuskaan voi tulla toimeen
ilman maanviljelystä, ^^e ovat kum-pikin
toisilleen "Trhtä välttämättömiä
kuin sydän ja keuhkot ihmisruu..
miille. Jos jompi kumpi kärsii tai
tuhoutuu, tuhoutuu toinenkin luon­nonlain
välttämättömyydellä.
Sananlasku sanoo: «aika muut­tuu
ja me muutumme ajan lanssa.>
Nyt ei oJe enää samanlainen aika
kuin 50 vuotta takapierin. Talon­poika
ei Ole enää sama kuin se oli
meidän isoisämme aikana. Talon,
pojanr yhteiskunnalliset suhteet ovat
kaikilla elämänaloilla perinpohjin
muuttuneet. Sen elinehdot, tuotan;
totavat, kauppa, luottosuhteet ,
kaikki ovat toisenlaiset kuin ennen.
Samoin on koko yhteiskunta muut-tunnt.
Vakiosta, joka ennen oJi
varsin ybinkertainen, on tullut ta-kiaan
«noa, että clkoon^, •
kunta y^ti<>^uozcu^^'^^
aoeen, P o o t o e r y h n i i t y ä ^^
muotoinen tahansa, T ^ " "
see äärimmilleen * d S S f w ?^
valte, ierravalta ^So­koskaan
ennen, ^ ^ ^ T i . ^
luokan muodostavat'
isottehtamjat, .^urybSS.^^
tajat, pankkiherrat, i j ^ i S j ^
tavat miHtavat yhmT^yLT^
ja. nuden monet a^^tj^^^.
herroja, joilla on ^
tarkennmat vallanohjakset Ja ^
deDiset v W , e d u s t a v a t ' ; ,^
puolueet. Porvaripuolneet,
ne mmkä nimisiä tahanL af^^
kaikkialla herrasluokan % ^
asiaa. Armeijasta alkaen k o e t t a^
herrat anastaa kaikki voimaa 5a vZ
lan välineet omakseen. Kaiild i ä l
maan edun nimessä. Matta todaJ
assa ne elämässä tolmeenpaaeTat
talonpoikain orjuuttamisen ja har
joittavat joka hetki talonpoikab
riistoa. Tästä syystä 'onkin talon
poika joutunut suure.mpaaa ahdin
kotilaan kuin se koskaan oa ollut.
Sen ovat herratkin pakoitetnt avov
mesti myöntämään. Talonpojan as^
ma on- -uhatumpi ja varallisuus hei­kompi
kuin se ennen on ollut Tä­mä
on tosiasia, josta ei mihiniäin
päästä. -Talonpoika elää riistonalai-sessa
asemassa, iuvatkoonpä herrat'
ohjelmissaan ja vaalipuheissaan mi­tä
tahansa. Herrain j a talonp-DJkain
edut ovat ja pysyvät vastakkaisina.
Kuka tahansa osaa. nyt selittää,
että, bolshevikien menestys perus­tuu
suureksi osaksi heidän oivalli­seen
järjestöönsä. Sitä vain ei ta­vallinen
poropbrvarisjärki tahdo t a ­juta,,
kuinka se järjestö on käynyt
salaliitosta ' laajenemaan joukkopuo-lueekÄ
1905 ja sitten taas kätkey­tymään
maan alle, - noustakseen 1917
esille johkkona, joka kymmeninil-joonaisten
kansanjoukkojen kanna­tuksella
otti maan aisiat käsiinsä
ja on niitä'sitten hoitanut tavalla,
joka on saattanut vastustajat kadeh­timaan,;.-
jaA—matkip^^^^
Porvarit — mukana noskelaisct —
nolaantuvat tuon tuostakin, kun
puolue jonka ne ovat, julistaneet
suvaitsemattomana, johtajavallan ja
häviävien. aatteiden puolueebij pa­nee
toimeen pohjia myöten myller­täviä,
keskusteluja j a niistä lähtee
entistään eheämpänä j a lujempana.
Kuitenkin on näitten näennäisesti
ristiriitaisten spikkojen csalateuusj.
hyvin ybinkertainen. ; Puolue ei
aseta tielleen mitään kaavoja. Se
tietää yfileiskunnan alituiseen muut­tuvan,
jokia-hellyttää alituisia muu­toksia
toimivan järjestön rakentees­sa
j a menettelytavoissa. Mutta^puo-lueen
kokoonpanon ja menettelyn
perusteet eivät muutu siitä yksin­kertaisesta
syystä, J että: niiden pe­rustana
on . uusaikaineln .työväen­luokka,
jota; kehitys itse joka as­keleelta
johtaa siihen suuntaan kuin
mihin puoluekin pyrkii. .Näin itse
kehitys vain edistää ja lujittaa kom­munistien
asiaa. Mutta kiin nyk.
yhteiskunnan- olemus j a kehitys on
erittäin mutkikasta, on sen seuraa­minen
ja joka hetki siihen oikein
suhtautuminen niin vaikeata että ereh.
dyksiä sattuu. Siksi puhuikin Le­nin^
usein tehdyistä . «tyhmyyksistä»
jä tarkoin arvosteli -^erehdyksiä ja
kokemuksia. Hän olikin puolueen
yhteiskokemuben paras kokooja jä
tulkki. Huolellinen tieteellinen val­mistus
jä kolmen vnosrkymmenen
käytännöllisen johtamisen kokemua
olivat antaneet hänelle harvinaisen
päällikkökyvyn. Ja kun hän piarai-ten
tulkitsee tuon inerkillisen ja esi­kuvallisen
järjestön rakentamista
sekä kokemuksia, on syytä hänen
opetubiinsa tässäkin suhteessa tu­tustua.
Venäjän puoluekeskustelua
varten ön koottu, hänen örganisatsio-nia
koskevia Idrjpituksiaan yhteen.
Lähdemme niitä selostelemaari;
«Misti alkaa?»
Noin kysyy Lenin 1901. Ei ole
nyt, sanoo hän, kuten 1880-luvun
lopulla j a 1890-luvun alussa kysy­mys
tien valitsemisesta, vaan pii ky­symys
naiten jp, viittoitettua tietä
on eteenpä^^^ kuljettava. Öorjumi-
Tjeri" j a hapiiilu osottavat, että jär-jestäytymiskysymys
on vielä: rat­kaisematta.
Tuntuu «ekonomismin»
jätteitä — että muka työväen p i ­täisi
harragjtaa etupfiässä taloudelli­sia
asioita eikä «riskeerattava» ja
«tuhlattava voimia» 'ysitiolliseen val-lanknmoustöiinintaan.
Toiselta puo­len
saattaa samain »piirren lehdis­sä,
löytää äkkipyörähdyksiä, joissa
[lujia taistelujärjestöjä» kehotetaan.
Tällaisten hyppelyjen j a tuulah­dusten
johdosta, joiden yhteydessä
vielä toistellaan; W^
tunnettua lausetta että voi muuttaa
24 kertaa vu^orokaudessa tafctiikkaa
jos tilanne muuttuu, lausun I^nin,
että agitatsionia j a taktiikkaa tosi­aankin
niin voi muuttaa, mutta ei
tioUista agitatsionia kansanjoukko­jen
keskuudessa. Se on välttämätön,
aina, myös. «vallankumouksellisea
hengen lamausaikanas., j a juuri eri­koisesti
silloin, sillä tapausten kuo­hahtaessa
on liian myöhäistä ha­puilla
järjestön luomista. Lenin
lausuu:
.«Mutta voidakseen muuttaa tak­tiikkaa;
täytyy olla taktiikka. Jot
ei ole lujaa järjestöä, joka on har­jaantunut
valtiolliseen taisteluun'
kaikenlaisissa tilanteissa ja kaiken­laisina'
aikoina, ei voi olla puhetta-kaair•
järjestelmällisestä, lujien pe­riaatteiden
valaisemasta j a horju­matta
toimeenpantavasta suunnitel­masta,
joka vain ansaitsee taktiikan
nimen.» J a kun nuo hapuilevat oli^
vat myös puhuneet joitakin suuria
sanoja ankarasta toimeenpiteestä,
lausui Lenin, että «periaatteessa em­me
me koskaan kieltäydy emmekä
voi kieltäytyä ankarista toimenpi-teistäi,
Se on sotatoimi, joka voi cl
la paikallaan jopa välttämätÖnkia
jossakin tilanteeissa ja jossain maä-
Täöloissa.» Mutta erillisenä ja ajatv
tomalla ajalla käytettynä on se tar-kotustaan
vastaamaton j ^ kumouk­sellisia
voimia hajottava.' Johtaa
vain täistefijain huomion pois pääa­siasta,
joka on vihollisen joukkojen
hajottamisen ja vallankumouksellis­ten
voimien kokoaminen.
Nyt pyrkivät työväen ja cyhtei-.
sen kansan» suuret joukot taiste­luun,
mutta ei ole johtajain ja or-gänisaattorian
esikuntaa. Tällöin-oh
: menestyksen ainoana takeena
lujat siteet järjestön j a joukkojen
kesken." Niiden solmiamista ei edL«- •
täisi ankarat toimenpiteet, jotka ta­vallisesti
tulevat kysymykseen vain
yhtenä sotatoimena rynnäkössi
Mutta nyt ei ole rynnäkön aika. Oa
siis tuulenpieksämistä puhua <ryn
näkk^joukoista», ne on ensin muo­dostettava.
Nyt on vain hajallisia
joukkoja, he on oikein järjestettävä
vihollista piirittämään. <0n muodos­tettava
vallankumouksellinen järjes­tö,'
joka kykenee yhdistämään kaik­ki
voimat j a johtamaan liikettä €1
vaifl nimeksi yaan itse asiassa, ole­maan
" a i n a valmiina kannattamaan
jokaista vastalauseliikettä ja ioU
kuohahdusta. • Ensimäisenä käytan-nölUsenä
tehtävänä järjestön raken­tamisessa:
j a joukkojen kokoamises­sa,
oh yleisvenäläisen lehden aikaan­saaminen,
sanoi Lenin,
«Se ei ole'tarpeen vain periaat-teellisesti
pitävän ja kaikinpuolijen
propagandan takia, jossa yhte.«°
linjan tarve on suun
lehtien ja julistusten yhtenaistji^a-miseksi.
«Tuskinpa on «i^caa sa-että
lehden ilmestymisen _ (ja levit'
pidä 24 kuukaudessakaan muuttaa
iäsityksiääh siitä, tarvitaanko yli­päänsä
taistelevaa järjestöä j a val-tämisen)
laajuuden Ja saannofc^^
den aste voi olla tarkimpana^i«»_
tnealu, tkoiumininktaa mlumjae st-ie npsiomhäjianpen < >«a
leellisin .ala». Lehden piUa_ o^J
leisvenäläiheh, S.O. yhdistää ^kaja^
maan liikkeet; yhtenäisiksi.^
on oltava poliittinen. < ^ ^ ^ ^^
tista äänenkannattajaa ^ e i ^
.„a -Europassa ole ^^^^^U
kettä, joka ansaitsee p o I n U ^^
men. Ilman sitä on aivan mafi^^^^
ktoatiekuHtt^a av altioUisen^^^^ty^"y^t'y"^n^^^«M^°ö^m jy'
den ja vastalauseiden ^ ^ ^ ^ ^
kä täydentää niilla ^pwl«^
vallankumouksellinen j^^^^^^^^o-
Nyt on-sanoo U n i ^ , j ^ - ^^
uksellisia joukkoja J» ^j^ä b i i ^
mutta ei ole puhujalav8a^«^^_^^
ljeahktui njtaa as,e n Jlu°k^i!j°aft ^^cTxaä^fl^s^i-^^e^»^ ^i "^^*
kokysynnän »i^^^.^^Lfen «Saes-lankumouksellisten
johtaja-