1924-09-23-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
S m 2 VAPAUS TJistaina, syysk, ^ n. — Taes^ Sept 23rd, 1924 h u o l e n . Kun ei ententeltä lopuksi vohu DrtirfiilJiif l|||K M r!|||l<| imillään keinoilla gaada suoriUiksia j a se hävisi j b a Iu||liaU6t« liUll JÄ lÄUlU vastaava. . - ^ isonin vetää maa sotaan. lamän kautta pääsi enienle to^nutoBanulamen. .^^n^^^ ^ , ^ , k , ^ ^ . p ^ i f i , t i n e n. VAPAUS (lÄerty) , p„K.iwilcon Europaan ja tervehtivät pikkuporrarijoukot Satnrday. Advertuine rates 40c per coL inch. Mmimum charge for sngic insertion 75c Discount on standmg advertise- BienL The Vapaus is the best advertiang medium Amorig the Finnish People in Canada. TILAUSHINNAT: , Canadaan yksi vk. J4.00, puoU vk. »2.25, kolme kk. $1.50 jä yksi kk- 75c olivat mahdottomat Yhdysvaltain suunnitelmille. Täi-löin kukisteaiin Wilson. .Amerikan pikkueläjät olivat väsyneitä Europan politiikkaan ja käänsivät Europalle selkänsä- Valtaan astui crepublikaaninen» puolue, takanaan Rockefellerin öljytrusti. Mutta nyt sekaantuu TtTidysvallat jälleen kuitenkin ' Yhiysraltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, pnoH vk. j Europan asioihin. Miksi? kysyy Radek, jota tässä $3.00 ja kolme kk. $1.75. . - iolemme lainanneet Siksi, että Yhdysvallat on ekspor-j j ^ ^ ^ 'S&u^T' .eera^nu. kaphaalia Europaan ja harjomaa va^inJar- Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont-torissa lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain lehteen torstaina kello 3. : Registered at the Post Office Department, Ottawa, (U second class matter. - St. Vapauden konttori ja toimitus: Liberty BIdg Lome Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sndburj'. Ont Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja-i persoonallisella nimellä. J . V. KANNASTO, Liikkeenhoitaja. Kaataako englantilais-venäläinen sopimus MacDonaldin hallituksen Siitä saakka kun Englannin työväenhallitus viimeisen vaalivoittonsa jälkeen astui virkaan, on kaikissa piireissä odotettu milloin minkin joko sisä- tai ulkopoliittisen kysymyksen johtavan MacDonaldin hallituksen kukistumiseen. Ikäänkuin sattuman kautta ei mitään raul-listavcmpaa probleemia ole vielä kuitenkaan eteen sattunut. Nyt kuitenkin useat merkit viittaavat siihen, että . Englannin ja Venäjän neuvostohallituksen välillä äsken tehty sopimus muodostuisi siksi kiveksi, johon MacDonaldin hallitus tulisi lopulta karahtamaan ja kukistumaan. Viime päivinä ovat englantilaiset lehdet kaivanneet e-sille venäläis-englantilaisen sopimuksen. Alahuoneen vanhoillisen puolueen ilmoitetaan tekevän ehdotuksen sopimuksen hylkäämisestä ja puolueen toivovan halli tuksen tappiota j a eroamista tai sitten .uusia vaaleja. Myöskin vapaamielisten päämaja on aloittanut hyökkäyksensä. Se on levittänyt Häpeällinen sopimus-nimistä herjauskirjoitusta, jossa kosketellaan juuri englantilais-venäläistä sopimusta ja vastustetaan sen hyväksymistä. Aika näyttää siis tulevan täyte^tyksi. MacDonaldilla on kyllä mahdollisuus määrätä uudet vaalit, mutta ei ole silti sanottu/että hän valitsee sen tien. cTyöväen-hallituksen » politiikka on nimittäin viime aikoina herättänyt verrattain laajaa tyytymättömyyttä työläistenkin keskuudessa. Daivesin sopimuksen hyväksymistä ei juuri voi vaaliratsuna käyttää. Uudet vaalit voisivat merkitä työväenpuolueelle vaalitappiota. Parlamentin kokoonnuttua ratkaistaan kysymys. Koetinkivenä on venäläis-englantilainen sopimus. ^ Elokuun alkupäivinä saiUiin Lontoossa aina huhtikuun puolivälistä saakka kestäneiden neuvottelujen jäi keen solmituksi englantilais-venäläinen sopimus. Sopi-mus jätettiin sitten Englannin alahuoheien hyväbyttä-väksi. Parlamentti lykkäsi hyväksymisen syksyyn. MacDonaldin hallitus vältti sillä kertaa — pääasiallisesti lähestyvän liittolaismaiden ja Saksan välisen va-hingonkosvanskohferenssin takia — kohtaamasta alahuoneen porvarillista enemmistöä suoranaisena vastustajanaan. Mutta Englannin kapitttlistilehÄjt julistivat juhlallisesti, että syksyllä tämä kysymys tulee kaatamaan MacDonaldin hallituksen. Sopimusta ei Billoin hyväksytä. Englantilais-venäläisessä sopimuksessa määritellään ensin joukko tavanmukaisia kansainkoskeisiä suhteita, säännöstellään brittiläisten oikeudet Jäämeren kalastukseen ja käsitellään useita muita vähemmän huomattavia kysymyksiä. Sopimuksen tärkein kohta on kuitenkin se, jossa puhutaan englantilaisista tsaarinai-kubista saatavista ja venäläisille taattavasta jainasta. Englantilaiset kapitalistit vaativat tiukasti, ««Itä Neuvosto- Venäjän on tunnustettava tsaarinaikaiset englantilaiset saatanat ja ryhdyttävä niitä maksamaan. Neuvosto- Venäjä puolestaan vaatii ulkolaista lainaa ennenkuin se voi ryhtyä lainoja suorittamaan. Lontoon sopimuksessa ei näistä kysymyksistä päästy lopulliseen ratkai-suun, vaan siirrettiin ne tuonnemmaksi. Yleensä pidetään tätä Lontoon sopimusta, vaikkei se olekaan vielä ratkaiseva, suoranaisena neuvostohallituksen diplomatian voittona. Englannin vanhoillinen puolue on jo alunperin vastustanut mitään sopimusta Venäjän kanssa. Se ei hallia ottaa Neuvosto-Venäjän •europalaisen talouden yhteyteen» eikä se halua tunnustaa Neuvosto-Venäjällä vallitsevaa järjestelmää. Kuten sanottu, Englannin kapitalistit eivät halunneet heti kukistaa MacDonaldin työväenhallitusta. He tarvitsivat sen palveluksia Saksan kanssa käytävissä kon,ausneuvotteluissä: Dawesin suunnitelma odotti. MacDonald oli ainoa mahdollinen ratkaisu englantilai-selle kapitalismille siinä kysymyksessä. Neuvosto-Venäjän kanssa tehty sopimus sai sentakia jäädä toistaiseksi ^ syrjään. Mutta vain toistaiseksi. Sopivan ajan tullen se otettaisiin uudelleen esille. mokasta maailmanpolitiikkaa. Amerikan lisääntyvä agraarikriisi pakottaa myös puolestaan Rockefeller-kapitalismia etsimään Europasta — lähinnä Sabasta — markkinapaikan amerikalaisille maanviljelystuot-teille (?( sen kautta vapauttamaan itselleen farmarien äänet tulevissa vaaleissa. Lisäbi ajaa teollbuuspuri^ tus Amerikaa sekaantumaan europalaiseen vahingon-korrvauskysymykseen- Vihdoin pakottaa käyttämätön 4 miljaardin nouseva kultamäärä tähän, muuten kun on uhkaamassa inflationi, kullan arvon aleneminen. ,Mor-ganin monivaiheinen agentti ^ Dawes joutui ebpertti-komissionin johtoon, kun Morgan päätti liittää Saksan ja muun Europan liikeyritybiinsä. cKenraali» Dawes täydentää nyt kenraali Pershingin yoiton» kif-joittaa amerikalainen lehdistö, ja Dawesilla on kaikki mahdollisuudet uskoa, että hänen kauttaan, kuten aikaisemmin ColUmbuben, alkaa uusi ihmiskunnan historian kausi: että Amerika kebii nyt Europan. Co-lumbus oli, kuten tunnettua, rehti mies, mutta hänen seikkailunsa johtivat siihen, että Europan feodaaliset j a kapitalistiset ryövärit rosvosivat puhtaabi Amerikan rauhallisen väestön. Emme tahdo sanoa mitään pahaa kenraali Dawesista, huomauttaa Radek, mutta meidän on todettava, että hän erOaa Columbuksesta vain siinä, että hänellä on taskussaan matkustaessaan Europäan tarkastP harkittu rosvosuunnitelma. Sillä ebperttikomissionin suuiinitelma on mitä tehokkain^^ttaiien apuun. Kiskoja ja rata- *^ - pölkkyjä • ei voida korjata nnn paljon kuin tarvittaisiin." Raudan ja kaljetaslaitoksien tärkeydestä maailman taloudessa k i r - jottaa Mr. Keynes Eeconstnrtion-jukaisnssa mielenkiJntoisen Idrjb-tuksen. Rautateillä on kiistämättä sangen tärkeä osa kapitalistisessa kaupassa. Siksipä kansainvälinen rautatieverkko laajeni laajenemistaan ennen SOX&SLT' Sodan aikanakin se laajeni, mutta vain sotilaallisia seikkoja varten. Veturien ja vaunujen käyttö j a tuhoutuminen sinä aikana oli sangen snurL Pohumattakaan siitä hävityksestä ,mikä kohtasi suoranaisesti sodan aikana rautatieka-lastoa, lyötiin uusien rakentaminen ja vanhojen korjaaminen niin laimin, että vihollisuuksien päätyttyä olivat rantatiet yleensä rappiolla. Voittajamaat vaativat Saksalta 5,- 000 veturia j a 150,000 rautatievan nua, mutta ei sekään saattanut vielä niiden rautiiteitten liikkuvaa kalustoa siihen kuntoon kuin se oli 1914. Saksa kuitenkin on saanut tästä kestää raskaimmat seuraukset, ensiksikin sodan hävityksen aiheuttamat ja sitte sen kautta, että se oli pakotettu luovuttamaan pois noin puolet kunnossa olevista vetureistaan ja vaunuistaan. Kuukausimääriä olivat sen tehtaat kiireessä työssä korjaten vain entent&italloille määrättyjä rautatiekalustoja. Nykyään on tilanne jonkun verran parantunut, mutta valtion työpajat eivät vieläkään kykene huolehtimaan säännöllisistä töistä ja siitä syystä hallitus onkin pakoitettu turvautumaan yksityisten teoUfsuudenhar-keino Saban ryöstämisebi putipuhtaabi. Tämä suunitelma merkitsee Versailles-räuhan likvi-sointia ei parempaan vaan huonompaan suuntaan. Poincare mieli paloitella Saban kappaleibi. Mutta tämä ei käynyt laatuun teollisuuskansan suhteen, jonka pääluku on 60 miljoonaa. Se olisi myös ollut omiaan kumoubellistuttamaan Saban kansaa ja kärjistänyt konfliktia Ranskan ja Englannin välillä. Ebperttisuun nitelraa isen sijaan luovuttaa koko Saban kansainvälisen kapitaalin nyljettäväbi samalla kun se koettaa luoda pysyvän mielenkiinnon Saksan kansaa kohtaan. Tässä on kysymyksessä kapitalististen etujen . . s.t.s. nyl-jennän ..solidaarisuuden asettaminen kilpailun tilal le. Mutta miten Ebperttipolitiikkaa harjoitdtaankin, niin tulee Saksaan-viety ulkomainen, pääasiassa englantilainen ja amerikalainen kapitaali saamaan voittoa vain sikäli, että Saksan teollisuus saadaan kilpailukel voUisebi maailmanmarkkinoilla. Mutta tästä kilpailustahan juiiri pyritään pääsemään! Tämä vastakohtaisuus voidaan kapitalistiselta näkökannalta ratkaista vain peästi laajentamalla maailmanmarkkinoita, mikä sallisi Englannin, Amerikan, Ranskan ja Saban teollisuuden ~ samanaikaisen laajentumisen. Mutta tällä haavaa nähdään Vain pari tällaista markkinaa: Y^näjä ja K i i na. Mutta niin hyvin poliittiset kuin taloudelliset olo suhteet vaikeuttavat näitä selviytymiskeinoja ja vaatisi vat ne kahta valtaista,imperialisteille voitokasta sotaa. Molemmat maat ovat agraarimaita ja voivat ne saavuttaa ostovoimansa nopeasti vain pitkäaikaisten ja suurten luottojen avulla, joita kansainvälinen kapitaali ei kuitenkaan tätä nykyä kykene myöntämään. Ebperttipolitiikka ei niinmuodoin poista vahingon korvauskysymyben vastakohtaisuuksien kumouksellista ratkaisumahdollisuutta, vaan jpäinyastoin luo uusia täl< laisen ratkaisun edellytybiä. Soksan nyljennän kan-sainvälistyttäminen tule<^ luomaan myös tvöväi>nIuokan taistelun kansainväli^tyttämisen, sillä saksalaisten tvö- Iäisten painaminen kiinalais-kulien tasolle uhkaa myös Englannin, Ranskan, Amerikan ja kansainvälistä proletariaattia. Yhdysvaltain europalaiset edut "^^dysvallat yhtyivät maailmansotaan puhtaasti kapitalistisista €tuk>-symybislä. Sota oli sille selvä liikeasia, ja ellei Englanti olisi hallinnut meriä, olisivat Yhdysvallat yhtä kernaasti tukem^et molempia taistelevia puolia muonalla, tykeillä jä sotatarpeilla. Mutta kun Englannin laivasto esti tavarainhankinnan Sabaän,. niin voitiin verilöylyllä ansaita rahoja^ vain tukemalla ententea. Samaan aikaan kun Europassa ammuttiin kaupunkeja maan tasalle, kasvoi A m e r i k a t iiusia kaupunkeja säilyke- j a Jsotatarvetuotannon johdosta. Pian «i entente kuitenkaan voinut maksaa tilaubiaan. Pier-pont Morganin pankkiiriliike otti tällöin niiden riAas- jumalansa kaikkivaltiaan rahan jumaluuteen. Rahajiimaluuden kaikkivaltius Uutiset ovat kertoneet, että amerikalaisla kapitalisteja on koetettu innostaa ostamaan Araratin vuori ja laittamaan siitä huvittelupuisto, eli suoremmin sanoen keinottelupaikka. Tarjous on epäilemättä tehty oikeaan paikkaan. Voidaan kyllä ajatella, että tarjouksella on saatettu ivata amerikalaisWn keinotteluinnos-tusta, mutta joka tapauksessa on totta, että amerikalainen liikemies on valmis käyttämään raamatunhistorian ja uskonnon pyhimpiä paikkoja tunteettoman keinottelunsa välikappaleeksi. Sellaiset uskonnon fraasit kuin «Jumalaan me luotamme», on Yhdysvaltain hallitus lyönyt rahansa kylkeen ollenkaan välittämättä, että Jumala tämän kautta tulee vedetyksi hyvin alhaisiin asioihin. Raamatunhistoriallisen Araratin vuoren käyttäminen keinottelutarkbtubiin olisi vaan lasten leikkiä siihen verraten, mitä amerikalainen liikemies uskonnollisista asioista on jo ennen kuHabi myntännyt. Tarjouksen lopullinen hyväbyrainen riippuu nyt vaan siitä kuinka paljon amerikalaiset bisnesmiehet laskevat yrityksiltä olevan kä>1ännöllistä hyötyä, joka tietysti suurelta osalta riippuu siitä, missä määrin Araratin vuoren ominaisuudet tarjoavat tilaisuuden muuttaa Noa-kih arkin juttuun liittj-vät asianhaarat humbuugin väli. kappaleiksi rahan tekoa varten. Ja toiselta puolen ne armenialaiset, jotka Araratin vuorta nykyään kauppai-levät, on keinottelumaailma muuttanut jo siinä mää-rin kaltaisekseen, ettei mikään ole heille niin pyhää, jota ei voitaisi asettaa humbuugin palvelukseen oikein ehta amerikalaisella pohjalla. Kapitalistinen maailma on jo aikoja sitten vaihtanut kaikki pyhäinkuvansa ja Tähän lisäksi on huomautettava, että sodan aikana oli Saksan rauta-tiehallinnoUa. hallussaan yhtenäinen rautatiejärjestelmä Itävalta-Unkarin kanssa, kun nyt sitä vastoin Keski- Europan rautatiejärjestelmä ön valtioitten j a tullirajain pirstoma... Muissa valtioissa, kuten Puolassa ja Balkanin valtioissa, ovat rautatiet surkuteltavassa tilassa. Siperiassa ovat ne olleet miltei kokonaan tuhotut. Neuillyn sopimus on pakottanut Bulgarian luovuttamaan melkein puolet liikkuvasta kalustostaan. ItänEuropan rautatielinjat, j o i l l a a n pillit tärkeä taloudellinen merkitys kauppayhteydessä Venäjän kanssa, ovat kokonaan tuhoutuneet, i^enäjän naapurimaissa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa, ovat rauta^ tielinjat osittain normaalisessa kunnossa, osaksi rappiolla ja suuri osa samoilla alueilla puoleksi rappiolla. Kaikista näistä maista puuttuu rautatievaunuja ja on n i iM tavallisesti huonossa kuTinossä olevia venäläi-siä vetureita. ' Muutamat europalaiset rautatielinjat ovat tuottavalla pohjalla . kapitalistiselta näkökannalta katsottuna. Samaan aik&än kiiin'moottorien käyttö ja ilmailu on kehittynyt huomattavasti -viimeisten vuosien kuluessa, ei sitä voida sianoa rautateistä. Monessa tapauksessa On kuljetus autoilla halvempaa kuin rautateitse. Uudelleen lastauksista johtuvat kustannukset ovat poissa.. Brittiläisissä siirtomaissa on uusi •tapa tullut käytäntöön: käytetään autoja kiskojen päällä (mikä säästää sekä kiskoja että autoja), mutta joita voidaan käyttää ilman kiskojakin tarpeen tnllen. Ilmailulla niinikään näyttää olevan Inpaava tulevaisuus. . Niin kauan kuin hydraulinen voima ei kehity riittävässä jäärässä, on kivihiili kaiken teollisuuden kehityksen perustus. Sota on kuitenkin perinpohjin vaikuttanut k i vihiiliteollisuuteen puhumattakaan yleisestä taloudellisesta pulast^ ja vaikutuksesta yhteiskunnallisiin liik-keisiin. Nykyään riippuu kivihiili-pulma sotakorvauskysymyksestä. lEnnen sotaa tuotti Saksa vuosittain 34,000,000 tonnin ylijäämäi» kivihiiltä ulkomaille lähetettäväksi. Sodan seurauksena menetti Saksa Versaillesin sopimuksessa Saar- alueen ja suurimman osan Ylä-Slesian aluetta (josta Puola sai 75 pros.) Tämän lisäksi täytyy Saksan antaa Ranskalle suunnattomat summat k i vihiiltä sotakorvaukseksi. Asettaessaan sellaiset ankarat ehdot hklusi Ranska saada korvausta Pohjoisessa hävitetyistä kaivoksistaan ja samalla hankkia tarveaineita Lpthingerista vasta saamiinsa valimoihin. Ranskan vähentyneen kivihiilen kulutuksen ja yleisen pulan takia sekä ranskalaisilla hävitetyillä alueilla tapahtuneen kivihiilituotannon . l i - ^äntymisen takia kärsii Ranskan hiiliteollisuus markkinain puutetta ja työttömyyttä. Mutta : Ranskan sulimot tarvitsevat kobia. Ja koska Saar'ii\ a^e ei sitä tuota hankitaan sitä Ruhriin alueelta. Ja edelleen: .koska Ranska tarvitsee koksia ja Saksalla ei ole rautamalmia^ pyrkivät kumman-kin maan , vaiimokaprtalistit muodostamaan suuren kaivostrustin. Englannin hiiliteollisuntta taas uhkaavat Saksan Ranskalle tekemät hiilen InovntukseL Hiilen vienti Englannista Kansikaan on vähentynyt 11.6 miljoonasta tonnista 5.5 miljoonaan tonniin. Suurbritannias-sa riehuva teollisuuspula vaikeuttaa suiiresti Englannin kaivoskapitalis-tien asemaa. , Tsekko-Slovakian hiiliteollisuus on yhtä epävakaisessa asemassa. Markkinoita puuttuu, työttömyys vallitsee. Raudan taloudellinen merkitys on yhtä suuri kuin kivihiilenkin. Sota ja sitä seuranneet rauhansopimukset ovat • vallankumouksellistuttaneet rauta- ja terästeollisuudet. Saksassa vallitsee rautamalmin puute samaan aikaan kuin Ranskassa vallitsee koksin puute.. Vanhoista sota-tarpeista saatu romurauta tyydytti jonkun aikaa raudan tarvetta Sak sassa. Mutta pian oli sekin kaikki kulutettu. Rantamalinin puute Saksassa kannustaa Saksan raskaan teollisuuden ja Ranskan kaivosteolli^ suuksien yhdistymispyrkimyksiä. Saksan markan arvon jatkuva aleneminen oli: ensin suotuisa Saksan metalliteollisuudelle. Mutta sen jälkeen ovat sen hinnat kohonneet alentuneen markan arvon yläpuolelle. Samaan aikaan kuin Ranskan ja Englannin teräksen hinta on laskeutunut, on Saksan teräksen hinta noussut. Saksan metalliteollisuuden menestys on niin muodoirP vakavasti uhattu. Brittiläinen metalliteollisuus on osoittanut jonkunlaista parantumista palkkojen polkemisen . ja tuotantokustannuksien vähentämfsen kaut ta.' Italian j a Tsekko-Slovakiay metalliteollisuuksissa on sen sijaan,.vakava pula. Kabi trustia Italias^sa epäonnistuivat yrityksissään yhdistää itseensä suuren pankkihuoneen. Kuitenkin yritetään pitää, teollisuutta . kykenevänä tyydyttämään kahta kolmatta- osaa - maan tarpeista.' Tsek-ko- Slovakiaa, joka nyt omistaa puo let vanhan Babsburgrin monarkian terästuotannosta, on ''ohdannut ankara taloudellinen pma. Sen sulat-timot lakkaavat työskentelemästä yksi toisensa jälkeen. Minlö johtopäätöksen teemme näitten porvarrlehdistön meille an tamien tapahtumain lyhyestä tarkastuksesta? Neljä vuotta on kulunut imperialistisen sodan päättymisestä eikä. kapitalismi ole kyennyt korjaamaan sodan tuottamia vauriolta kolmella tärkeimmällä alalla, rautateillä, hiili- ja rautateollisuudessa. Ja sen sijaan että tikanne olisi parantumaan päin on piila yhä pahenemassa eräissä maissa. Kilpailu ja taistelu markkinpista käy katkerammaksi; Ranskalais-saksaläisen trustin . muodostaminen voi olla taloudellisen sodan taistelu merkki Ranskan ja Englannin välillä. Ja lopuksi osot-taa Saksan esimerkki, että kilpaili-jain väkivaltainen poistaminen maa ilman markkinoilta ei ratkaise mark-kinavaikeuksia eikä poista kapitalistisen järjestelmän oleellisia pulia. vattosum «onimotkajnen koneieto. Mikä ääretön muxAot onkaan oloissa tspahtonnt. Talonpoika on heitetty yhtfäkkiä valtavain historiallisten tapaosten pyörteiain. Perinpohjainen taloodeHinen xnnllis-tns, maailman sota,-veriset ssäiset taistelut syökdvät talonpojmkin asekädessä hyökkäämään työväkeä vastaan. ^ Nykyään talonpojan eteen talee joukko vakavia yhteiskdnnallisia ky. .symyksiä. Joita ei voida - kiertää, vään jotka vaativat ehdotonta vastausta. — Valtavimpia näistä kysymyksistä' on: onko voimassa her-rainvalta, vai kansanvalta? Onko talonpoika saavuttanut ne oikeudet j a edut, joita herrat oivat sille l u vanneet j a joiden puolesta se on taistellut? Onko talonpojan asema nyt turvatumpi, sen varallisuus 8uui%mpi kuin kymmenen vuotta takaperin? — Kuuluuko talonpoika riistävään vai riistettävään kansä-iuokkaan ja mikä ^ on oleva talon-poikaisluokan tulevaisuus nykyisen järjestelmän vallitessa? ,— Nämä ovat kaikki kysymybiä, .jotka tällä hetkellä askartelevat talonpoikain mielissä. • Jos me kykenemme ummistamaa'! korvamme kaikilta niiltä korulauseilta, JiBita herrasluokka valtavine sanomalehdistöineen ja tuhanMne op-pineine neropatteineen tuhlaamalla talonpojille jakelee, ja ottamaan elämän, kylmän todellisuuden sellair sena kuin se on, täytyy kerta kaik-ja Herravalta on aina seisonut ta-talonpojan hartioilla. Entisaikaan sai talonpoika yksinänsä kantaa koko yhteiskunnan rasitubet. Talon-, poika oli ainoa tuottaja, veronmak-saja ja sotamies. Teollisuuden ke-hittyesisä on talonpojan rinnalle astunut teoUisuustyöläinen tuottajana, veronmaksajana ja sotilaana. Nämä kaksi ryhmää, talonpojat ja tfeoUi suustyöläiset, pitävät tällä hetkellä työnsä kautta koko yhteiskuntaa y l lä, maksavat verot, miehittävät so-talait^ oksen j.n.e., niin että heidän työnsä tuloksista koko. yhteiskunta elää ja pysyy pystyssä. Maanviljei-lyksen on nykyään mahdoton tulla toimeen ilman teollisuutta, mutta ei teollisuuskaan voi tulla toimeen ilman maanviljelystä, ^^e ovat kum-pikin toisilleen "Trhtä välttämättömiä kuin sydän ja keuhkot ihmisruu.. miille. Jos jompi kumpi kärsii tai tuhoutuu, tuhoutuu toinenkin luonnonlain välttämättömyydellä. Sananlasku sanoo: «aika muuttuu ja me muutumme ajan lanssa.> Nyt ei oJe enää samanlainen aika kuin 50 vuotta takapierin. Talonpoika ei Ole enää sama kuin se oli meidän isoisämme aikana. Talon, pojanr yhteiskunnalliset suhteet ovat kaikilla elämänaloilla perinpohjin muuttuneet. Sen elinehdot, tuotan; totavat, kauppa, luottosuhteet , kaikki ovat toisenlaiset kuin ennen. Samoin on koko yhteiskunta muut-tunnt. Vakiosta, joka ennen oJi varsin ybinkertainen, on tullut ta-kiaan «noa, että clkoon^, • kunta y^ti<>^uozcu^^'^^ aoeen, P o o t o e r y h n i i t y ä ^^ muotoinen tahansa, T ^ " " see äärimmilleen * d S S f w ?^ valte, ierravalta ^Sokoskaan ennen, ^ ^ ^ T i . ^ luokan muodostavat' isottehtamjat, .^urybSS.^^ tajat, pankkiherrat, i j ^ i S j ^ tavat miHtavat yhmT^yLT^ ja. nuden monet a^^tj^^^. herroja, joilla on ^ tarkennmat vallanohjakset Ja ^ deDiset v W , e d u s t a v a t ' ; ,^ puolueet. Porvaripuolneet, ne mmkä nimisiä tahanL af^^ kaikkialla herrasluokan % ^ asiaa. Armeijasta alkaen k o e t t a^ herrat anastaa kaikki voimaa 5a vZ lan välineet omakseen. Kaiild i ä l maan edun nimessä. Matta todaJ assa ne elämässä tolmeenpaaeTat talonpoikain orjuuttamisen ja har joittavat joka hetki talonpoikab riistoa. Tästä syystä 'onkin talon poika joutunut suure.mpaaa ahdin kotilaan kuin se koskaan oa ollut. Sen ovat herratkin pakoitetnt avov mesti myöntämään. Talonpojan as^ ma on- -uhatumpi ja varallisuus heikompi kuin se ennen on ollut Tämä on tosiasia, josta ei mihiniäin päästä. -Talonpoika elää riistonalai-sessa asemassa, iuvatkoonpä herrat' ohjelmissaan ja vaalipuheissaan mitä tahansa. Herrain j a talonp-DJkain edut ovat ja pysyvät vastakkaisina. Kuka tahansa osaa. nyt selittää, että, bolshevikien menestys perustuu suureksi osaksi heidän oivalliseen järjestöönsä. Sitä vain ei tavallinen poropbrvarisjärki tahdo t a juta,, kuinka se järjestö on käynyt salaliitosta ' laajenemaan joukkopuo-lueekÄ 1905 ja sitten taas kätkeytymään maan alle, - noustakseen 1917 esille johkkona, joka kymmeninil-joonaisten kansanjoukkojen kannatuksella otti maan aisiat käsiinsä ja on niitä'sitten hoitanut tavalla, joka on saattanut vastustajat kadehtimaan,;.- jaA—matkip^^^^ Porvarit — mukana noskelaisct — nolaantuvat tuon tuostakin, kun puolue jonka ne ovat, julistaneet suvaitsemattomana, johtajavallan ja häviävien. aatteiden puolueebij panee toimeen pohjia myöten myllertäviä, keskusteluja j a niistä lähtee entistään eheämpänä j a lujempana. Kuitenkin on näitten näennäisesti ristiriitaisten spikkojen csalateuusj. hyvin ybinkertainen. ; Puolue ei aseta tielleen mitään kaavoja. Se tietää yfileiskunnan alituiseen muuttuvan, jokia-hellyttää alituisia muutoksia toimivan järjestön rakenteessa j a menettelytavoissa. Mutta^puo-lueen kokoonpanon ja menettelyn perusteet eivät muutu siitä yksinkertaisesta syystä, J että: niiden perustana on . uusaikaineln .työväenluokka, jota; kehitys itse joka askeleelta johtaa siihen suuntaan kuin mihin puoluekin pyrkii. .Näin itse kehitys vain edistää ja lujittaa kommunistien asiaa. Mutta kiin nyk. yhteiskunnan- olemus j a kehitys on erittäin mutkikasta, on sen seuraaminen ja joka hetki siihen oikein suhtautuminen niin vaikeata että ereh. dyksiä sattuu. Siksi puhuikin Lenin^ usein tehdyistä . «tyhmyyksistä» jä tarkoin arvosteli -^erehdyksiä ja kokemuksia. Hän olikin puolueen yhteiskokemuben paras kokooja jä tulkki. Huolellinen tieteellinen valmistus jä kolmen vnosrkymmenen käytännöllisen johtamisen kokemua olivat antaneet hänelle harvinaisen päällikkökyvyn. Ja kun hän piarai-ten tulkitsee tuon inerkillisen ja esikuvallisen järjestön rakentamista sekä kokemuksia, on syytä hänen opetubiinsa tässäkin suhteessa tutustua. Venäjän puoluekeskustelua varten ön koottu, hänen örganisatsio-nia koskevia Idrjpituksiaan yhteen. Lähdemme niitä selostelemaari; «Misti alkaa?» Noin kysyy Lenin 1901. Ei ole nyt, sanoo hän, kuten 1880-luvun lopulla j a 1890-luvun alussa kysymys tien valitsemisesta, vaan pii kysymys naiten jp, viittoitettua tietä on eteenpä^^^ kuljettava. Öorjumi- Tjeri" j a hapiiilu osottavat, että jär-jestäytymiskysymys on vielä: ratkaisematta. Tuntuu «ekonomismin» jätteitä — että muka työväen p i täisi harragjtaa etupfiässä taloudellisia asioita eikä «riskeerattava» ja «tuhlattava voimia» 'ysitiolliseen val-lanknmoustöiinintaan. Toiselta puolen saattaa samain »piirren lehdissä, löytää äkkipyörähdyksiä, joissa [lujia taistelujärjestöjä» kehotetaan. Tällaisten hyppelyjen j a tuulahdusten johdosta, joiden yhteydessä vielä toistellaan; W^ tunnettua lausetta että voi muuttaa 24 kertaa vu^orokaudessa tafctiikkaa jos tilanne muuttuu, lausun I^nin, että agitatsionia j a taktiikkaa tosiaankin niin voi muuttaa, mutta ei tioUista agitatsionia kansanjoukkojen keskuudessa. Se on välttämätön, aina, myös. «vallankumouksellisea hengen lamausaikanas., j a juuri erikoisesti silloin, sillä tapausten kuohahtaessa on liian myöhäistä hapuilla järjestön luomista. Lenin lausuu: .«Mutta voidakseen muuttaa taktiikkaa; täytyy olla taktiikka. Jot ei ole lujaa järjestöä, joka on harjaantunut valtiolliseen taisteluun' kaikenlaisissa tilanteissa ja kaikenlaisina' aikoina, ei voi olla puhetta-kaair• järjestelmällisestä, lujien periaatteiden valaisemasta j a horjumatta toimeenpantavasta suunnitelmasta, joka vain ansaitsee taktiikan nimen.» J a kun nuo hapuilevat oli^ vat myös puhuneet joitakin suuria sanoja ankarasta toimeenpiteestä, lausui Lenin, että «periaatteessa emme me koskaan kieltäydy emmekä voi kieltäytyä ankarista toimenpi-teistäi, Se on sotatoimi, joka voi cl la paikallaan jopa välttämätÖnkia jossakin tilanteeissa ja jossain maä- Täöloissa.» Mutta erillisenä ja ajatv tomalla ajalla käytettynä on se tar-kotustaan vastaamaton j ^ kumouksellisia voimia hajottava.' Johtaa vain täistefijain huomion pois pääasiasta, joka on vihollisen joukkojen hajottamisen ja vallankumouksellisten voimien kokoaminen. Nyt pyrkivät työväen ja cyhtei-. sen kansan» suuret joukot taisteluun, mutta ei ole johtajain ja or-gänisaattorian esikuntaa. Tällöin-oh : menestyksen ainoana takeena lujat siteet järjestön j a joukkojen kesken." Niiden solmiamista ei edL«- • täisi ankarat toimenpiteet, jotka tavallisesti tulevat kysymykseen vain yhtenä sotatoimena rynnäkössi Mutta nyt ei ole rynnäkön aika. Oa siis tuulenpieksämistä puhua <ryn näkk^joukoista», ne on ensin muodostettava. Nyt on vain hajallisia joukkoja, he on oikein järjestettävä vihollista piirittämään. <0n muodostettava vallankumouksellinen järjestö,' joka kykenee yhdistämään kaikki voimat j a johtamaan liikettä €1 vaifl nimeksi yaan itse asiassa, olemaan " a i n a valmiina kannattamaan jokaista vastalauseliikettä ja ioU kuohahdusta. • Ensimäisenä käytan-nölUsenä tehtävänä järjestön rakentamisessa: j a joukkojen kokoamisessa, oh yleisvenäläisen lehden aikaansaaminen, sanoi Lenin, «Se ei ole'tarpeen vain periaat-teellisesti pitävän ja kaikinpuolijen propagandan takia, jossa yhte.«° linjan tarve on suun lehtien ja julistusten yhtenaistji^a-miseksi. «Tuskinpa on «i^caa sa-että lehden ilmestymisen _ (ja levit' pidä 24 kuukaudessakaan muuttaa iäsityksiääh siitä, tarvitaanko ylipäänsä taistelevaa järjestöä j a val-tämisen) laajuuden Ja saannofc^^ den aste voi olla tarkimpana^i«»_ tnealu, tkoiumininktaa mlumjae st-ie npsiomhäjianpen < >«a leellisin .ala». Lehden piUa_ o^J leisvenäläiheh, S.O. yhdistää ^kaja^ maan liikkeet; yhtenäisiksi.^ on oltava poliittinen. < ^ ^ ^ ^^ tista äänenkannattajaa ^ e i ^ .„a -Europassa ole ^^^^^U kettä, joka ansaitsee p o I n U ^^ men. Ilman sitä on aivan mafi^^^^ ktoatiekuHtt^a av altioUisen^^^^ty^"y^t'y"^n^^^«M^°ö^m jy' den ja vastalauseiden ^ ^ ^ ^ ^ kä täydentää niilla ^pwl«^ vallankumouksellinen j^^^^^^^^o- Nyt on-sanoo U n i ^ , j ^ - ^^ uksellisia joukkoja J» ^j^ä b i i ^ mutta ei ole puhujalav8a^«^^_^^ ljeahktui njtaa as,e n Jlu°k^i!j°aft ^^cTxaä^fl^s^i-^^e^»^ ^i "^^* kokysynnän »i^^^.^^Lfen «Saes-lankumouksellisten johtaja-
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, September 23, 1924 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1924-09-23 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus240923 |
Description
Title | 1924-09-23-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
S m 2
VAPAUS
TJistaina, syysk, ^ n. — Taes^ Sept 23rd, 1924
h u o l e n . Kun ei ententeltä lopuksi vohu DrtirfiilJiif l|||K M r!|||l<|
imillään keinoilla gaada suoriUiksia j a se hävisi j b a Iu||liaU6t« liUll JÄ lÄUlU
vastaava.
. - ^ isonin vetää maa sotaan. lamän kautta pääsi enienle
to^nutoBanulamen. .^^n^^^ ^ , ^ , k , ^ ^ . p ^ i f i , t i n e n.
VAPAUS (lÄerty) , p„K.iwilcon Europaan ja tervehtivät pikkuporrarijoukot
Satnrday.
Advertuine rates 40c per coL inch. Mmimum charge
for sngic insertion 75c Discount on standmg advertise-
BienL The Vapaus is the best advertiang medium
Amorig the Finnish People in Canada.
TILAUSHINNAT: ,
Canadaan yksi vk. J4.00, puoU vk. »2.25, kolme kk.
$1.50 jä yksi kk- 75c
olivat mahdottomat Yhdysvaltain suunnitelmille. Täi-löin
kukisteaiin Wilson. .Amerikan pikkueläjät olivat
väsyneitä Europan politiikkaan ja käänsivät Europalle
selkänsä- Valtaan astui crepublikaaninen» puolue, takanaan
Rockefellerin öljytrusti.
Mutta nyt sekaantuu TtTidysvallat jälleen kuitenkin
' Yhiysraltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, pnoH vk. j Europan asioihin. Miksi? kysyy Radek, jota tässä
$3.00 ja kolme kk. $1.75. . - iolemme lainanneet Siksi, että Yhdysvallat on ekspor-j
j ^ ^ ^ 'S&u^T' .eera^nu. kaphaalia Europaan ja harjomaa va^inJar-
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont-torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3. :
Registered at the Post Office Department, Ottawa,
(U second class matter. -
St.
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty BIdg Lome
Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sndburj'. Ont
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja-i
persoonallisella nimellä.
J . V. KANNASTO, Liikkeenhoitaja.
Kaataako englantilais-venäläinen
sopimus MacDonaldin hallituksen
Siitä saakka kun Englannin työväenhallitus viimeisen
vaalivoittonsa jälkeen astui virkaan, on kaikissa piireissä
odotettu milloin minkin joko sisä- tai ulkopoliittisen
kysymyksen johtavan MacDonaldin hallituksen kukistumiseen.
Ikäänkuin sattuman kautta ei mitään raul-listavcmpaa
probleemia ole vielä kuitenkaan eteen sattunut.
Nyt kuitenkin useat merkit viittaavat siihen, että
. Englannin ja Venäjän neuvostohallituksen välillä äsken
tehty sopimus muodostuisi siksi kiveksi, johon MacDonaldin
hallitus tulisi lopulta karahtamaan ja kukistumaan.
Viime päivinä ovat englantilaiset lehdet kaivanneet e-sille
venäläis-englantilaisen sopimuksen. Alahuoneen
vanhoillisen puolueen ilmoitetaan tekevän ehdotuksen
sopimuksen hylkäämisestä ja puolueen toivovan halli
tuksen tappiota j a eroamista tai sitten .uusia vaaleja.
Myöskin vapaamielisten päämaja on aloittanut hyökkäyksensä.
Se on levittänyt Häpeällinen sopimus-nimistä
herjauskirjoitusta, jossa kosketellaan juuri englantilais-venäläistä
sopimusta ja vastustetaan sen hyväksymistä.
Aika näyttää siis tulevan täyte^tyksi. MacDonaldilla
on kyllä mahdollisuus määrätä uudet vaalit, mutta ei
ole silti sanottu/että hän valitsee sen tien. cTyöväen-hallituksen
» politiikka on nimittäin viime aikoina herättänyt
verrattain laajaa tyytymättömyyttä työläistenkin
keskuudessa. Daivesin sopimuksen hyväksymistä ei
juuri voi vaaliratsuna käyttää. Uudet vaalit voisivat
merkitä työväenpuolueelle vaalitappiota. Parlamentin
kokoonnuttua ratkaistaan kysymys. Koetinkivenä on
venäläis-englantilainen sopimus. ^
Elokuun alkupäivinä saiUiin Lontoossa aina huhtikuun
puolivälistä saakka kestäneiden neuvottelujen jäi
keen solmituksi englantilais-venäläinen sopimus. Sopi-mus
jätettiin sitten Englannin alahuoheien hyväbyttä-väksi.
Parlamentti lykkäsi hyväksymisen syksyyn.
MacDonaldin hallitus vältti sillä kertaa — pääasiallisesti
lähestyvän liittolaismaiden ja Saksan välisen va-hingonkosvanskohferenssin
takia — kohtaamasta alahuoneen
porvarillista enemmistöä suoranaisena vastustajanaan.
Mutta Englannin kapitttlistilehÄjt julistivat
juhlallisesti, että syksyllä tämä kysymys tulee
kaatamaan MacDonaldin hallituksen. Sopimusta ei
Billoin hyväksytä.
Englantilais-venäläisessä sopimuksessa määritellään
ensin joukko tavanmukaisia kansainkoskeisiä suhteita,
säännöstellään brittiläisten oikeudet Jäämeren kalastukseen
ja käsitellään useita muita vähemmän huomattavia
kysymyksiä. Sopimuksen tärkein kohta on
kuitenkin se, jossa puhutaan englantilaisista tsaarinai-kubista
saatavista ja venäläisille taattavasta jainasta.
Englantilaiset kapitalistit vaativat tiukasti, ««Itä Neuvosto-
Venäjän on tunnustettava tsaarinaikaiset englantilaiset
saatanat ja ryhdyttävä niitä maksamaan. Neuvosto-
Venäjä puolestaan vaatii ulkolaista lainaa ennenkuin
se voi ryhtyä lainoja suorittamaan. Lontoon sopimuksessa
ei näistä kysymyksistä päästy lopulliseen ratkai-suun,
vaan siirrettiin ne tuonnemmaksi.
Yleensä pidetään tätä Lontoon sopimusta, vaikkei
se olekaan vielä ratkaiseva, suoranaisena neuvostohallituksen
diplomatian voittona. Englannin vanhoillinen
puolue on jo alunperin vastustanut mitään sopimusta
Venäjän kanssa. Se ei hallia ottaa Neuvosto-Venäjän
•europalaisen talouden yhteyteen» eikä se halua tunnustaa
Neuvosto-Venäjällä vallitsevaa järjestelmää.
Kuten sanottu, Englannin kapitalistit eivät halunneet
heti kukistaa MacDonaldin työväenhallitusta. He
tarvitsivat sen palveluksia Saksan kanssa käytävissä
kon,ausneuvotteluissä: Dawesin suunnitelma odotti.
MacDonald oli ainoa mahdollinen ratkaisu englantilai-selle
kapitalismille siinä kysymyksessä. Neuvosto-Venäjän
kanssa tehty sopimus sai sentakia jäädä toistaiseksi
^ syrjään. Mutta vain toistaiseksi. Sopivan ajan
tullen se otettaisiin uudelleen esille.
mokasta maailmanpolitiikkaa. Amerikan lisääntyvä
agraarikriisi pakottaa myös puolestaan Rockefeller-kapitalismia
etsimään Europasta — lähinnä Sabasta
— markkinapaikan amerikalaisille maanviljelystuot-teille
(?( sen kautta vapauttamaan itselleen farmarien
äänet tulevissa vaaleissa. Lisäbi ajaa teollbuuspuri^
tus Amerikaa sekaantumaan europalaiseen vahingon-korrvauskysymykseen-
Vihdoin pakottaa käyttämätön
4 miljaardin nouseva kultamäärä tähän, muuten kun on
uhkaamassa inflationi, kullan arvon aleneminen. ,Mor-ganin
monivaiheinen agentti ^ Dawes joutui ebpertti-komissionin
johtoon, kun Morgan päätti liittää Saksan
ja muun Europan liikeyritybiinsä. cKenraali»
Dawes täydentää nyt kenraali Pershingin yoiton» kif-joittaa
amerikalainen lehdistö, ja Dawesilla on kaikki
mahdollisuudet uskoa, että hänen kauttaan, kuten aikaisemmin
ColUmbuben, alkaa uusi ihmiskunnan historian
kausi: että Amerika kebii nyt Europan. Co-lumbus
oli, kuten tunnettua, rehti mies, mutta hänen
seikkailunsa johtivat siihen, että Europan feodaaliset
j a kapitalistiset ryövärit rosvosivat puhtaabi Amerikan
rauhallisen väestön. Emme tahdo sanoa mitään
pahaa kenraali Dawesista, huomauttaa Radek, mutta
meidän on todettava, että hän erOaa Columbuksesta
vain siinä, että hänellä on taskussaan matkustaessaan
Europäan tarkastP harkittu rosvosuunnitelma. Sillä
ebperttikomissionin suuiinitelma on mitä tehokkain^^ttaiien apuun. Kiskoja ja rata-
*^ - pölkkyjä • ei voida korjata nnn paljon
kuin tarvittaisiin."
Raudan ja kaljetaslaitoksien tärkeydestä
maailman taloudessa k i r -
jottaa Mr. Keynes Eeconstnrtion-jukaisnssa
mielenkiJntoisen Idrjb-tuksen.
Rautateillä on kiistämättä sangen
tärkeä osa kapitalistisessa kaupassa.
Siksipä kansainvälinen rautatieverkko
laajeni laajenemistaan
ennen SOX&SLT' Sodan aikanakin se
laajeni, mutta vain sotilaallisia seikkoja
varten. Veturien ja vaunujen
käyttö j a tuhoutuminen sinä aikana
oli sangen snurL Pohumattakaan
siitä hävityksestä ,mikä kohtasi suoranaisesti
sodan aikana rautatieka-lastoa,
lyötiin uusien rakentaminen
ja vanhojen korjaaminen niin laimin,
että vihollisuuksien päätyttyä
olivat rantatiet yleensä rappiolla.
Voittajamaat vaativat Saksalta 5,-
000 veturia j a 150,000 rautatievan
nua, mutta ei sekään saattanut vielä
niiden rautiiteitten liikkuvaa kalustoa
siihen kuntoon kuin se oli
1914. Saksa kuitenkin on saanut
tästä kestää raskaimmat seuraukset,
ensiksikin sodan hävityksen aiheuttamat
ja sitte sen kautta, että
se oli pakotettu luovuttamaan pois
noin puolet kunnossa olevista vetureistaan
ja vaunuistaan. Kuukausimääriä
olivat sen tehtaat kiireessä
työssä korjaten vain entent&italloille
määrättyjä rautatiekalustoja. Nykyään
on tilanne jonkun verran parantunut,
mutta valtion työpajat eivät
vieläkään kykene huolehtimaan
säännöllisistä töistä ja siitä syystä
hallitus onkin pakoitettu turvautumaan
yksityisten teoUfsuudenhar-keino
Saban ryöstämisebi putipuhtaabi.
Tämä suunitelma merkitsee Versailles-räuhan likvi-sointia
ei parempaan vaan huonompaan suuntaan.
Poincare mieli paloitella Saban kappaleibi. Mutta tämä
ei käynyt laatuun teollisuuskansan suhteen, jonka
pääluku on 60 miljoonaa. Se olisi myös ollut omiaan
kumoubellistuttamaan Saban kansaa ja kärjistänyt
konfliktia Ranskan ja Englannin välillä. Ebperttisuun
nitelraa isen sijaan luovuttaa koko Saban kansainvälisen
kapitaalin nyljettäväbi samalla kun se koettaa luoda
pysyvän mielenkiinnon Saksan kansaa kohtaan. Tässä
on kysymyksessä kapitalististen etujen . . s.t.s. nyl-jennän
..solidaarisuuden asettaminen kilpailun tilal
le. Mutta miten Ebperttipolitiikkaa harjoitdtaankin,
niin tulee Saksaan-viety ulkomainen, pääasiassa englantilainen
ja amerikalainen kapitaali saamaan voittoa
vain sikäli, että Saksan teollisuus saadaan kilpailukel
voUisebi maailmanmarkkinoilla. Mutta tästä kilpailustahan
juiiri pyritään pääsemään! Tämä vastakohtaisuus
voidaan kapitalistiselta näkökannalta ratkaista vain
peästi laajentamalla maailmanmarkkinoita, mikä sallisi
Englannin, Amerikan, Ranskan ja Saban teollisuuden
~ samanaikaisen laajentumisen. Mutta tällä haavaa
nähdään Vain pari tällaista markkinaa: Y^näjä ja K i i
na. Mutta niin hyvin poliittiset kuin taloudelliset olo
suhteet vaikeuttavat näitä selviytymiskeinoja ja vaatisi
vat ne kahta valtaista,imperialisteille voitokasta sotaa.
Molemmat maat ovat agraarimaita ja voivat ne saavuttaa
ostovoimansa nopeasti vain pitkäaikaisten ja suurten
luottojen avulla, joita kansainvälinen kapitaali ei
kuitenkaan tätä nykyä kykene myöntämään.
Ebperttipolitiikka ei niinmuodoin poista vahingon
korvauskysymyben vastakohtaisuuksien kumouksellista
ratkaisumahdollisuutta, vaan jpäinyastoin luo uusia täl<
laisen ratkaisun edellytybiä. Soksan nyljennän kan-sainvälistyttäminen
tule<^ luomaan myös tvöväi>nIuokan
taistelun kansainväli^tyttämisen, sillä saksalaisten tvö-
Iäisten painaminen kiinalais-kulien tasolle uhkaa myös
Englannin, Ranskan, Amerikan ja kansainvälistä proletariaattia.
Yhdysvaltain europalaiset edut
"^^dysvallat yhtyivät maailmansotaan puhtaasti kapitalistisista
€tuk>-symybislä. Sota oli sille selvä liikeasia,
ja ellei Englanti olisi hallinnut meriä, olisivat
Yhdysvallat yhtä kernaasti tukem^et molempia taistelevia
puolia muonalla, tykeillä jä sotatarpeilla. Mutta
kun Englannin laivasto esti tavarainhankinnan Sabaän,.
niin voitiin verilöylyllä ansaita rahoja^ vain tukemalla
ententea. Samaan aikaan kun Europassa ammuttiin
kaupunkeja maan tasalle, kasvoi A m e r i k a t iiusia kaupunkeja
säilyke- j a Jsotatarvetuotannon johdosta. Pian
«i entente kuitenkaan voinut maksaa tilaubiaan. Pier-pont
Morganin pankkiiriliike otti tällöin niiden riAas- jumalansa kaikkivaltiaan rahan jumaluuteen.
Rahajiimaluuden kaikkivaltius
Uutiset ovat kertoneet, että amerikalaisla kapitalisteja
on koetettu innostaa ostamaan Araratin vuori ja
laittamaan siitä huvittelupuisto, eli suoremmin sanoen
keinottelupaikka. Tarjous on epäilemättä tehty oikeaan
paikkaan. Voidaan kyllä ajatella, että tarjouksella
on saatettu ivata amerikalaisWn keinotteluinnos-tusta,
mutta joka tapauksessa on totta, että amerikalainen
liikemies on valmis käyttämään raamatunhistorian
ja uskonnon pyhimpiä paikkoja tunteettoman keinottelunsa
välikappaleeksi. Sellaiset uskonnon fraasit
kuin «Jumalaan me luotamme», on Yhdysvaltain hallitus
lyönyt rahansa kylkeen ollenkaan välittämättä, että
Jumala tämän kautta tulee vedetyksi hyvin alhaisiin
asioihin. Raamatunhistoriallisen Araratin vuoren
käyttäminen keinottelutarkbtubiin olisi vaan lasten
leikkiä siihen verraten, mitä amerikalainen liikemies
uskonnollisista asioista on jo ennen kuHabi myntännyt.
Tarjouksen lopullinen hyväbyrainen riippuu nyt vaan
siitä kuinka paljon amerikalaiset bisnesmiehet laskevat
yrityksiltä olevan kä>1ännöllistä hyötyä, joka tietysti
suurelta osalta riippuu siitä, missä määrin Araratin
vuoren ominaisuudet tarjoavat tilaisuuden muuttaa Noa-kih
arkin juttuun liittj-vät asianhaarat humbuugin väli.
kappaleiksi rahan tekoa varten. Ja toiselta puolen ne
armenialaiset, jotka Araratin vuorta nykyään kauppai-levät,
on keinottelumaailma muuttanut jo siinä mää-rin
kaltaisekseen, ettei mikään ole heille niin pyhää,
jota ei voitaisi asettaa humbuugin palvelukseen oikein
ehta amerikalaisella pohjalla. Kapitalistinen maailma
on jo aikoja sitten vaihtanut kaikki pyhäinkuvansa ja
Tähän lisäksi on huomautettava,
että sodan aikana oli Saksan rauta-tiehallinnoUa.
hallussaan yhtenäinen
rautatiejärjestelmä Itävalta-Unkarin
kanssa, kun nyt sitä vastoin Keski-
Europan rautatiejärjestelmä ön valtioitten
j a tullirajain pirstoma...
Muissa valtioissa, kuten Puolassa
ja Balkanin valtioissa, ovat rautatiet
surkuteltavassa tilassa. Siperiassa
ovat ne olleet miltei kokonaan
tuhotut. Neuillyn sopimus on
pakottanut Bulgarian luovuttamaan
melkein puolet liikkuvasta kalustostaan.
ItänEuropan rautatielinjat,
j o i l l a a n pillit tärkeä taloudellinen
merkitys kauppayhteydessä Venäjän
kanssa, ovat kokonaan tuhoutuneet,
i^enäjän naapurimaissa, Virossa,
Latviassa ja Liettuassa, ovat rauta^
tielinjat osittain normaalisessa kunnossa,
osaksi rappiolla ja suuri osa
samoilla alueilla puoleksi rappiolla.
Kaikista näistä maista puuttuu rautatievaunuja
ja on n i iM tavallisesti
huonossa kuTinossä olevia venäläi-siä
vetureita. '
Muutamat europalaiset rautatielinjat
ovat tuottavalla pohjalla . kapitalistiselta
näkökannalta katsottuna.
Samaan aik&än kiiin'moottorien
käyttö ja ilmailu on kehittynyt huomattavasti
-viimeisten vuosien kuluessa,
ei sitä voida sianoa rautateistä.
Monessa tapauksessa On kuljetus
autoilla halvempaa kuin rautateitse.
Uudelleen lastauksista johtuvat
kustannukset ovat poissa..
Brittiläisissä siirtomaissa on uusi
•tapa tullut käytäntöön: käytetään
autoja kiskojen päällä (mikä säästää
sekä kiskoja että autoja), mutta
joita voidaan käyttää ilman kiskojakin
tarpeen tnllen. Ilmailulla
niinikään näyttää olevan Inpaava
tulevaisuus.
. Niin kauan kuin hydraulinen voima
ei kehity riittävässä jäärässä,
on kivihiili kaiken teollisuuden kehityksen
perustus. Sota on kuitenkin
perinpohjin vaikuttanut k i vihiiliteollisuuteen
puhumattakaan
yleisestä taloudellisesta pulast^ ja
vaikutuksesta yhteiskunnallisiin liik-keisiin.
Nykyään riippuu kivihiili-pulma
sotakorvauskysymyksestä.
lEnnen sotaa tuotti Saksa vuosittain
34,000,000 tonnin ylijäämäi»
kivihiiltä ulkomaille lähetettäväksi.
Sodan seurauksena menetti Saksa
Versaillesin sopimuksessa Saar- alueen
ja suurimman osan Ylä-Slesian
aluetta (josta Puola sai 75 pros.)
Tämän lisäksi täytyy Saksan antaa
Ranskalle suunnattomat summat k i vihiiltä
sotakorvaukseksi. Asettaessaan
sellaiset ankarat ehdot hklusi
Ranska saada korvausta Pohjoisessa
hävitetyistä kaivoksistaan ja samalla
hankkia tarveaineita Lpthingerista
vasta saamiinsa valimoihin. Ranskan
vähentyneen kivihiilen kulutuksen
ja yleisen pulan takia sekä
ranskalaisilla hävitetyillä alueilla
tapahtuneen kivihiilituotannon . l i -
^äntymisen takia kärsii Ranskan
hiiliteollisuus markkinain puutetta
ja työttömyyttä.
Mutta : Ranskan sulimot tarvitsevat
kobia. Ja koska Saar'ii\ a^e
ei sitä tuota hankitaan sitä Ruhriin
alueelta. Ja edelleen: .koska Ranska
tarvitsee koksia ja Saksalla ei
ole rautamalmia^ pyrkivät kumman-kin
maan , vaiimokaprtalistit muodostamaan
suuren kaivostrustin.
Englannin hiiliteollisuntta taas
uhkaavat Saksan Ranskalle tekemät
hiilen InovntukseL Hiilen vienti
Englannista Kansikaan on vähentynyt
11.6 miljoonasta tonnista 5.5
miljoonaan tonniin. Suurbritannias-sa
riehuva teollisuuspula vaikeuttaa
suiiresti Englannin kaivoskapitalis-tien
asemaa. ,
Tsekko-Slovakian hiiliteollisuus on
yhtä epävakaisessa asemassa. Markkinoita
puuttuu, työttömyys vallitsee.
Raudan taloudellinen merkitys on
yhtä suuri kuin kivihiilenkin. Sota
ja sitä seuranneet rauhansopimukset
ovat • vallankumouksellistuttaneet
rauta- ja terästeollisuudet. Saksassa
vallitsee rautamalmin puute samaan
aikaan kuin Ranskassa vallitsee
koksin puute.. Vanhoista sota-tarpeista
saatu romurauta tyydytti
jonkun aikaa raudan tarvetta Sak
sassa. Mutta pian oli sekin kaikki
kulutettu. Rantamalinin puute Saksassa
kannustaa Saksan raskaan teollisuuden
ja Ranskan kaivosteolli^
suuksien yhdistymispyrkimyksiä.
Saksan markan arvon jatkuva
aleneminen oli: ensin suotuisa Saksan
metalliteollisuudelle. Mutta sen
jälkeen ovat sen hinnat kohonneet
alentuneen markan arvon yläpuolelle.
Samaan aikaan kuin Ranskan
ja Englannin teräksen hinta on laskeutunut,
on Saksan teräksen hinta
noussut. Saksan metalliteollisuuden
menestys on niin muodoirP vakavasti
uhattu.
Brittiläinen metalliteollisuus on
osoittanut jonkunlaista parantumista
palkkojen polkemisen . ja tuotantokustannuksien
vähentämfsen kaut
ta.'
Italian j a Tsekko-Slovakiay metalliteollisuuksissa
on sen sijaan,.vakava
pula. Kabi trustia Italias^sa
epäonnistuivat yrityksissään yhdistää
itseensä suuren pankkihuoneen.
Kuitenkin yritetään pitää, teollisuutta
. kykenevänä tyydyttämään kahta
kolmatta- osaa - maan tarpeista.' Tsek-ko-
Slovakiaa, joka nyt omistaa puo
let vanhan Babsburgrin monarkian
terästuotannosta, on ''ohdannut ankara
taloudellinen pma. Sen sulat-timot
lakkaavat työskentelemästä
yksi toisensa jälkeen.
Minlö johtopäätöksen teemme
näitten porvarrlehdistön meille an
tamien tapahtumain lyhyestä tarkastuksesta?
Neljä vuotta on kulunut imperialistisen
sodan päättymisestä eikä. kapitalismi
ole kyennyt korjaamaan
sodan tuottamia vauriolta kolmella
tärkeimmällä alalla, rautateillä,
hiili- ja rautateollisuudessa. Ja sen
sijaan että tikanne olisi parantumaan
päin on piila yhä pahenemassa eräissä
maissa. Kilpailu ja taistelu
markkinpista käy katkerammaksi;
Ranskalais-saksaläisen trustin . muodostaminen
voi olla taloudellisen
sodan taistelu merkki Ranskan ja
Englannin välillä. Ja lopuksi osot-taa
Saksan esimerkki, että kilpaili-jain
väkivaltainen poistaminen maa
ilman markkinoilta ei ratkaise mark-kinavaikeuksia
eikä poista kapitalistisen
järjestelmän oleellisia pulia.
vattosum «onimotkajnen koneieto.
Mikä ääretön muxAot onkaan
oloissa tspahtonnt. Talonpoika on
heitetty yhtfäkkiä valtavain historiallisten
tapaosten pyörteiain. Perinpohjainen
taloodeHinen xnnllis-tns,
maailman sota,-veriset ssäiset
taistelut syökdvät talonpojmkin
asekädessä hyökkäämään työväkeä
vastaan. ^
Nykyään talonpojan eteen talee
joukko vakavia yhteiskdnnallisia ky.
.symyksiä. Joita ei voida - kiertää,
vään jotka vaativat ehdotonta vastausta.
— Valtavimpia näistä kysymyksistä'
on: onko voimassa her-rainvalta,
vai kansanvalta? Onko
talonpoika saavuttanut ne oikeudet
j a edut, joita herrat oivat sille l u vanneet
j a joiden puolesta se on
taistellut? Onko talonpojan asema
nyt turvatumpi, sen varallisuus
8uui%mpi kuin kymmenen vuotta
takaperin? — Kuuluuko talonpoika
riistävään vai riistettävään kansä-iuokkaan
ja mikä ^ on oleva talon-poikaisluokan
tulevaisuus nykyisen
järjestelmän vallitessa? ,— Nämä
ovat kaikki kysymybiä, .jotka tällä
hetkellä askartelevat talonpoikain
mielissä. •
Jos me kykenemme ummistamaa'!
korvamme kaikilta niiltä korulauseilta,
JiBita herrasluokka valtavine
sanomalehdistöineen ja tuhanMne op-pineine
neropatteineen tuhlaamalla
talonpojille jakelee, ja ottamaan
elämän, kylmän todellisuuden sellair
sena kuin se on, täytyy kerta kaik-ja
Herravalta on aina seisonut ta-talonpojan
hartioilla. Entisaikaan
sai talonpoika yksinänsä kantaa koko
yhteiskunnan rasitubet. Talon-,
poika oli ainoa tuottaja, veronmak-saja
ja sotamies. Teollisuuden ke-hittyesisä
on talonpojan rinnalle astunut
teoUisuustyöläinen tuottajana,
veronmaksajana ja sotilaana. Nämä
kaksi ryhmää, talonpojat ja tfeoUi
suustyöläiset, pitävät tällä hetkellä
työnsä kautta koko yhteiskuntaa y l lä,
maksavat verot, miehittävät so-talait^
oksen j.n.e., niin että heidän
työnsä tuloksista koko. yhteiskunta
elää ja pysyy pystyssä. Maanviljei-lyksen
on nykyään mahdoton tulla
toimeen ilman teollisuutta, mutta
ei teollisuuskaan voi tulla toimeen
ilman maanviljelystä, ^^e ovat kum-pikin
toisilleen "Trhtä välttämättömiä
kuin sydän ja keuhkot ihmisruu..
miille. Jos jompi kumpi kärsii tai
tuhoutuu, tuhoutuu toinenkin luonnonlain
välttämättömyydellä.
Sananlasku sanoo: «aika muuttuu
ja me muutumme ajan lanssa.>
Nyt ei oJe enää samanlainen aika
kuin 50 vuotta takapierin. Talonpoika
ei Ole enää sama kuin se oli
meidän isoisämme aikana. Talon,
pojanr yhteiskunnalliset suhteet ovat
kaikilla elämänaloilla perinpohjin
muuttuneet. Sen elinehdot, tuotan;
totavat, kauppa, luottosuhteet ,
kaikki ovat toisenlaiset kuin ennen.
Samoin on koko yhteiskunta muut-tunnt.
Vakiosta, joka ennen oJi
varsin ybinkertainen, on tullut ta-kiaan
«noa, että clkoon^, •
kunta y^ti<>^uozcu^^'^^
aoeen, P o o t o e r y h n i i t y ä ^^
muotoinen tahansa, T ^ " "
see äärimmilleen * d S S f w ?^
valte, ierravalta ^Sokoskaan
ennen, ^ ^ ^ T i . ^
luokan muodostavat'
isottehtamjat, .^urybSS.^^
tajat, pankkiherrat, i j ^ i S j ^
tavat miHtavat yhmT^yLT^
ja. nuden monet a^^tj^^^.
herroja, joilla on ^
tarkennmat vallanohjakset Ja ^
deDiset v W , e d u s t a v a t ' ; ,^
puolueet. Porvaripuolneet,
ne mmkä nimisiä tahanL af^^
kaikkialla herrasluokan % ^
asiaa. Armeijasta alkaen k o e t t a^
herrat anastaa kaikki voimaa 5a vZ
lan välineet omakseen. Kaiild i ä l
maan edun nimessä. Matta todaJ
assa ne elämässä tolmeenpaaeTat
talonpoikain orjuuttamisen ja har
joittavat joka hetki talonpoikab
riistoa. Tästä syystä 'onkin talon
poika joutunut suure.mpaaa ahdin
kotilaan kuin se koskaan oa ollut.
Sen ovat herratkin pakoitetnt avov
mesti myöntämään. Talonpojan as^
ma on- -uhatumpi ja varallisuus heikompi
kuin se ennen on ollut Tämä
on tosiasia, josta ei mihiniäin
päästä. -Talonpoika elää riistonalai-sessa
asemassa, iuvatkoonpä herrat'
ohjelmissaan ja vaalipuheissaan mitä
tahansa. Herrain j a talonp-DJkain
edut ovat ja pysyvät vastakkaisina.
Kuka tahansa osaa. nyt selittää,
että, bolshevikien menestys perustuu
suureksi osaksi heidän oivalliseen
järjestöönsä. Sitä vain ei tavallinen
poropbrvarisjärki tahdo t a juta,,
kuinka se järjestö on käynyt
salaliitosta ' laajenemaan joukkopuo-lueekÄ
1905 ja sitten taas kätkeytymään
maan alle, - noustakseen 1917
esille johkkona, joka kymmeninil-joonaisten
kansanjoukkojen kannatuksella
otti maan aisiat käsiinsä
ja on niitä'sitten hoitanut tavalla,
joka on saattanut vastustajat kadehtimaan,;.-
jaA—matkip^^^^
Porvarit — mukana noskelaisct —
nolaantuvat tuon tuostakin, kun
puolue jonka ne ovat, julistaneet
suvaitsemattomana, johtajavallan ja
häviävien. aatteiden puolueebij panee
toimeen pohjia myöten myllertäviä,
keskusteluja j a niistä lähtee
entistään eheämpänä j a lujempana.
Kuitenkin on näitten näennäisesti
ristiriitaisten spikkojen csalateuusj.
hyvin ybinkertainen. ; Puolue ei
aseta tielleen mitään kaavoja. Se
tietää yfileiskunnan alituiseen muuttuvan,
jokia-hellyttää alituisia muutoksia
toimivan järjestön rakenteessa
j a menettelytavoissa. Mutta^puo-lueen
kokoonpanon ja menettelyn
perusteet eivät muutu siitä yksinkertaisesta
syystä, J että: niiden perustana
on . uusaikaineln .työväenluokka,
jota; kehitys itse joka askeleelta
johtaa siihen suuntaan kuin
mihin puoluekin pyrkii. .Näin itse
kehitys vain edistää ja lujittaa kommunistien
asiaa. Mutta kiin nyk.
yhteiskunnan- olemus j a kehitys on
erittäin mutkikasta, on sen seuraaminen
ja joka hetki siihen oikein
suhtautuminen niin vaikeata että ereh.
dyksiä sattuu. Siksi puhuikin Lenin^
usein tehdyistä . «tyhmyyksistä»
jä tarkoin arvosteli -^erehdyksiä ja
kokemuksia. Hän olikin puolueen
yhteiskokemuben paras kokooja jä
tulkki. Huolellinen tieteellinen valmistus
jä kolmen vnosrkymmenen
käytännöllisen johtamisen kokemua
olivat antaneet hänelle harvinaisen
päällikkökyvyn. Ja kun hän piarai-ten
tulkitsee tuon inerkillisen ja esikuvallisen
järjestön rakentamista
sekä kokemuksia, on syytä hänen
opetubiinsa tässäkin suhteessa tutustua.
Venäjän puoluekeskustelua
varten ön koottu, hänen örganisatsio-nia
koskevia Idrjpituksiaan yhteen.
Lähdemme niitä selostelemaari;
«Misti alkaa?»
Noin kysyy Lenin 1901. Ei ole
nyt, sanoo hän, kuten 1880-luvun
lopulla j a 1890-luvun alussa kysymys
tien valitsemisesta, vaan pii kysymys
naiten jp, viittoitettua tietä
on eteenpä^^^ kuljettava. Öorjumi-
Tjeri" j a hapiiilu osottavat, että jär-jestäytymiskysymys
on vielä: ratkaisematta.
Tuntuu «ekonomismin»
jätteitä — että muka työväen p i täisi
harragjtaa etupfiässä taloudellisia
asioita eikä «riskeerattava» ja
«tuhlattava voimia» 'ysitiolliseen val-lanknmoustöiinintaan.
Toiselta puolen
saattaa samain »piirren lehdissä,
löytää äkkipyörähdyksiä, joissa
[lujia taistelujärjestöjä» kehotetaan.
Tällaisten hyppelyjen j a tuulahdusten
johdosta, joiden yhteydessä
vielä toistellaan; W^
tunnettua lausetta että voi muuttaa
24 kertaa vu^orokaudessa tafctiikkaa
jos tilanne muuttuu, lausun I^nin,
että agitatsionia j a taktiikkaa tosiaankin
niin voi muuttaa, mutta ei
tioUista agitatsionia kansanjoukkojen
keskuudessa. Se on välttämätön,
aina, myös. «vallankumouksellisea
hengen lamausaikanas., j a juuri erikoisesti
silloin, sillä tapausten kuohahtaessa
on liian myöhäistä hapuilla
järjestön luomista. Lenin
lausuu:
.«Mutta voidakseen muuttaa taktiikkaa;
täytyy olla taktiikka. Jot
ei ole lujaa järjestöä, joka on harjaantunut
valtiolliseen taisteluun'
kaikenlaisissa tilanteissa ja kaikenlaisina'
aikoina, ei voi olla puhetta-kaair•
järjestelmällisestä, lujien periaatteiden
valaisemasta j a horjumatta
toimeenpantavasta suunnitelmasta,
joka vain ansaitsee taktiikan
nimen.» J a kun nuo hapuilevat oli^
vat myös puhuneet joitakin suuria
sanoja ankarasta toimeenpiteestä,
lausui Lenin, että «periaatteessa emme
me koskaan kieltäydy emmekä
voi kieltäytyä ankarista toimenpi-teistäi,
Se on sotatoimi, joka voi cl
la paikallaan jopa välttämätÖnkia
jossakin tilanteeissa ja jossain maä-
Täöloissa.» Mutta erillisenä ja ajatv
tomalla ajalla käytettynä on se tar-kotustaan
vastaamaton j ^ kumouksellisia
voimia hajottava.' Johtaa
vain täistefijain huomion pois pääasiasta,
joka on vihollisen joukkojen
hajottamisen ja vallankumouksellisten
voimien kokoaminen.
Nyt pyrkivät työväen ja cyhtei-.
sen kansan» suuret joukot taisteluun,
mutta ei ole johtajain ja or-gänisaattorian
esikuntaa. Tällöin-oh
: menestyksen ainoana takeena
lujat siteet järjestön j a joukkojen
kesken." Niiden solmiamista ei edL«- •
täisi ankarat toimenpiteet, jotka tavallisesti
tulevat kysymykseen vain
yhtenä sotatoimena rynnäkössi
Mutta nyt ei ole rynnäkön aika. Oa
siis tuulenpieksämistä puhua |
Tags
Comments
Post a Comment for 1924-09-23-02