Vapaus, August 4, 1925

              Tmstmm efokmiii 6 Hmr^ A i ^ . itä, 1 ^
femdan momalahm työväestön äanenlainnattaja, ilmes-
^ SudboryEsa, O n t , j o k a tiistai, torstai j a lauaotaL
T o i m i t t a j a t :
S. G. N E I L . ARVO V A A E A.
V A P A U S (Liberty)
Tbe only orgsn of Finnish Workcr8 In Canada- Pob-
IMied in Sadbury, Ont, every Tuesday, Tbarsday end
Bstsrday»
Ecgistered at the Post Office Department, Ottawa^
m sggond class tnatter.
General advertising rates 76c per coL inch, M i -
Eimara charge for single insertion 75c. Tbe Vapaus
fa t i e best advertising medium among the Finnish
People in Canada. ' " '
Vapauden konttori j a toimitus: Liberty Bldg Lorae
E t Puhelin 1038. Postiosote; Box 6&, Sndbury, Ont.
ILMOITUSHINNAT V A P A U D E S S A:
Naimailmotukset $1.00 kerta, ?2.00 kaksi kertaa-
Avioliittoonmenoilmotokset 60c palstatnuma.
NimentBuutosilmotukset 60c kerta, $1.00 3 kertaa.
Syntymäiimotukset $1.00 kerta, • $2.00 3 kertaa.
Avioeroilmotukset $2.00 kerta, $3.00 kaksi kertaa,
Enol«maniImotukset $2.00 kerta. $50c lisämaksu
^iitoalauseelta tai muistovärssyltä.
Halutaantiedot j a osoteilmotukset 60c kerta, $1.00
feolmekeriaa, •
Tilapäisilraottajien j a ilmotusakenttuurien on, Vaa-jlittäessa,
lähetettävä ilmdtusbinta etukäteen.
T I L A U S H I N N A T :
Canadaan yks! vk. $4.00, puoli vk. $2.26, kolme kk.
41.60 Ja yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin j a Suomeen, yksi " k . $5.50, puoli vk.
B8.00 ja kolme kk. $1.75. ' .
Tilauksia, joita ei *e\iXiiX r<iha, ei tu.^a lähettämään.
paitsi asiamiesten joilla on takaukset
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina j a lauantain
ahteen torstaina kello 8.
Jos ette mirrin tahansa saa vastausta eiisimäbäen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen . liikkeenhoitaja.1
pmoonalliselta nbiellä.'
J . V. XANrfAÖTO. Liikkeenhoitaja.
Liebknecht yhä elää
Kun 1914 sota puhkesi, Ranskassa ei sodan alkuajoil
\vL ollut; tuskin yhtään henkilöä, ,joka olisi ryhtynyt
vastustamaan sotaa. Protestit sotaa vastaan Ranskassa
tehtiin vasta 1915. Ja silloinkin sen vastustajat nousi-
Tat sotaa vastaan sekavalla ja heikolla ohjelmalla-
Saksassa Liebknecht siihen aikaan yksistään vastusti
eolaa. Kuitenkin tapahtumat Ranskassa ovat nyt osot-taneet,
että jos sen porvaristo nyt alottaisi uuden so­dan,
me emme näkisi ainoastaan yhta, vaan tuhansia
liebknechtejä kaikissa huomattavimmissa Europan
maissa. , .
Minä olen iloinen voidessani lausua, että Ranskan
konununistipuolue, joka muutaman viime vuoden ajaifl^
OQ kasvanut voimakkaaksi, on tässä' suhteessa osottaU".
tunut Kommunistisen Inteirnatsionalen pUoIueto arvoi>
seksi. • • ' ,'. • • '• • •
Tässii puolueessa on löytynyt henkilöitä, jotka ky­kenivät
porvariston ja heidän lakeijaiiisa mensheyistien
leirissä esiintyneestä vastustuksesta, hubliroattä, pane­maan
Ranskan parlamentissa toimeen leiinuavan pro­testin,
jyrkän ja tuomitsevan protestin. Erikoisreti ön
merkillepantava, että kommunistipuolueen nimessä, tuli
esiin nuori toveri, joka oli kohonnut Nuorten Konimu-
• aistien Liitosta, tyypillinen niisien, valiahkumoukseilis-ten
johtajien ejdustaja, toveri Doriöt, joka piti maine-iiildaan
puheen parlamentissa. Tämän puheen jälkeen
Saksan kommunistipuolueen pää-äänenkmihattaja oikeu­tetusti
julkaisi artikkelin otsikolla: «Liebkne>cht yhä
elää»; niin, hän elää työläisten uudessa- sukupolves-sa!
}^ Sinovjev.
Marx olisi Moskov^sa
Muuan tukholmalainen porvarislefati pn lausunut
ruotsalaisesta sosialidemokratiasta, että se on pahasti
porvarillistunut ja ettei sillä ole marxilaisuuden kanssa
mitään tefkemislä. Tämän johdosta väittää tietysti Ruot­sin
spsialide;mokratian pää-äänenkannattajal, etteivät he
ainoastaan ole Marxin kannalla, vaan vieläpä määrää
marxismi puolueen käytännöllisen politiikan! Lehden
mielestä on näet aivan selvää, että marxismi edellyttää
porvarillista sotavarustelua ja porvarillista politiikkaa,
jota «työväenhallitus» harjoittaa, nuijaniskuja valtio­päiväin
sos-dera. puheenjohtajalta työläisedustajille ja
kanteita luokkatietoisen työväestön lehdille j.n.e. aina
loppumattomiin. . '
Kiistaan on kuitenkin yhtynyt muuan toinenkin tuk­holmalainen
porv^rislehti, «Alldianda»y joka lausuu
m.m. seuraavaa:
'«Jokaiselle,' joka ennakkoluulottomasti on tutkinut
Marxin teoreettisia teoksia ja verrannut hänen oppiaan
bolshevismin teoriaan ja käytäntöön, on ilinan muuta
selvää, ettei Bernstein eikä Renner, ei Hilferding eikä
edes marxistinen .paavi Kautsky ole. oikein tulkinnut
Marxin periaatteita. Venäjän bolshevismin suurimmal­la
politikpitsijalla ja tepreetikolla, Leninillä, ja Saksan
spartakuslaisten henkisillä johtajilla, Liebknechtillä ja
Rosa Luxemburgilla, heillä o l i oikea käsitys marxismin
johtopäätöksistä vallankumoukselliseen politiikkaan
nähden. Jos Marx eläisi, oleskelisi hän varmasti —
Moskovan Kremlissä».
Lehti huPmaiittaa lisäksi konservatismin vankkana
tukipylväänä, että liberalismi on jphtantif sosialidemo­kratian
«valtaan» ja samalla tehnyt itsemurhah. Libe­ralismi
on, yhteiskuntamahtina kuollut, j a sosialidemo-luratia
pn sen perijä. Mutta spsialidemokratinen puo-luddn,
j o k a . l i i l i u u Marxin varjolla, menee samaa kai-i
e n maailman tietä, eikä sen perijä voi olla mikään
muu feuin—bolshevismi!
«Polit^ken» Mittaa nyt tirtysti perinnöstä, mutta ih-juettelee^
i&lia;^^^ on' yhtälöä
Sitten lyhyen, sodan jälkeisen nousiikauden on C&
nadan tehdasteollisuus jatkuvasti ollut laskukaudessa.
Sen tuotteet eivät pysty kilpailemaan halvemmalla tuo­tettujen.
Saksasta, Yhdysvalloista ynnä muista maista
tänne lähetettyjen tavarain kanssa. Teollisuuden la­maannuksesta
johtuu, että työläisien asema on vuosi
vuodelta tullut asleettain yhä huonommaksi. Yhdysval­toihin
siirtyneftten satojen tuhansien työläisten tilalle on
työnantajaluokka tuottanut Europan eri maista yhtä l u ­kuisan
joukon, kunnes työmarkkinat ovat aivan tulvi-tettuna
työn etsijöistä-
Canadassa ei löydy kolkkaa, missä ei työvoiman tar­jonta
suuresti ylittäisi sen kysyntää. Edellisinä kesinä
on ollut työnalla joku määrä rautatier^ennuksia, mut­ta
niitä ei ole tänä kesänä. Siitä huolimatta, että nyt
on käsillä tilapäistöitten, kuten heinänteon ja hedel­mäin
poiminnan aika, on jokainen työnvälitystoimisto
maassa kirjaimellisesti työnhaluisten miesten piirittämä.
Työttömyydestä kärsivät eniten ammattitaidottomat
työläiset, joihin kapitalistiluokJca koettaa kasvattaa mie­lipidettä,
että mies, jolla ei ole erikoista ammattia, saa
syyttää siitä ' itseään. Asian laita on kuitenkin siten,
että lapion ja kuokan varteen ei käy käsiksi kukaan,
jolla on tilaisuus kevyempään työhön, paremmalla pal­kalla
ja edullisemmissa olosuhteissa- Ja jos kaikki oli­sivat
ammattitaitoisia, niin ammattimiesten palkat ja
muut työsuhteet poljettaisiin sekatyöläisten nykyiselle
tasolle. Ihmiset ovat ammattitaidottPmia sen vuoksi,
että kapitalistinen tuotantojärjestelmä ei suo heille t i ­laisuutta
itsensä kehittämiseen, vaan ovat pakotetut ole­maan
joutilaana, taikka työskentelemään kehnoissa olo­suhteissa
sehtähden, että heidän lukumääfänsä on niin
suuri, ja sentähden että heillä ei ole minkäänlaista jär­jestöä,
joka yhdistäisi heidät pyrkimyksissään korkeam-
'man elämäntason saavuttamiseksi.
Monet työläiset toivovat saavansa joitakin dollareita
kokoon lännen elonkorjuutöissä. Mutta se on vain tila­päinen
huojennus, sillä lukuisien koneitten käyttämi
nen leikkuu- ja puintitöissä aiheuttaa sen, että työ tulee
suoritetuksi kahdessa tai kolmessa viikossa. Vaikka
Canadassa onkin tarpeeksi joutijaita miehiä satoa kor­jaamaan,
niin siitä huolinnatta tuotetaan Keski-Europaä^
ta tuhansia miehiä elonkorjuuseen. (Radikaalisia skot­lantilaisia
ei tänä vuonna, tuoda lainkaan.)
Miesten kysyntä metsätöihin, mikä tavallisesti alkaa
tähän aikaan, on pienempää kuin menneinä vuosina, ja
palkat, joita nykyään tarjotaan ovat yhtä alhaiset kuin
kaksikymmentä vuotta takaperin, nimittäin 26 dollaria
'iMiuMudes^sii. Palkat ovat todellisuudessa alemmat,
sflli^: (^linkui^tannukset ovat paljoa kalliimmat kuin kak­sikymmentä
vuotta sitten. Kun elonkorjaajat palaavai
suurin parvin takaisin, niin puutavaraparoonit toden­näköisesti
yrittävät alentaa jo nyt nälkärajöisss olevia
palkkoja. Mutta jos niin tehdään, on~ miehille edulli­sempaa
pysyä pois metsätöistä. r
Työttömyyden lieventämiseksi lähettävät hallituksen
työiivälitystoimi^^ot vetoomuksia työnantajille. Mutta
he< voisivat vedota yhtähyvin vaiWca kuuhun,. Silla e;i
ole havaittavissa' mitään, mikä viittaisi siihen, että Ca­nadan
teollisuus kykenisi ottamaan palvelukseensa edes
pienen määrän työttömiä. Päinvastoin on todenhäköis-tä,
että olosuhteet tulevat yhä huonommiksi. Tämän
inaan työväenluokan suuret joukot kärsiVät; ..hilj^i^a
nälkäännääntymistä, joka tulee kestämään, kunnes he
dtfävät 'teollisuuden omiin käsiinsä) j a . käyttävät sitä
omaksi edukseen. ' --^
Työttömien tulee valmistautua.^ ja ryhtyS muodosta­maan
työttömien yhdistyksiä, joiden on Ryhdyttävä te­hokkaaseen
toimintaan'aikaisin tänä 'syksynä, jotta hal­litus
saataisiin ryhtymään riittäviin avustustpimenpi-teisiin.
, -
Piirimme hakamiehiä
kiiiiHtelemassa
paisunut ni^Ilflinear porho,^vailska siitä on vastikään, sa­nottu,'
ettei sitaliSlellfeiiödessa ole edes; olemassakaan! peittää laskemalla vastasyntyneet lapseödn fannareifei.
Farmarien lukumäärä pienenee
Yhdysvaltain maanviljelysministeristö on valmistanut
tilastot viime vuodelta Amerikan maanviljelijöistä.
Niistä nähdään se sama säännöllinen pienviljelijäin lu­vun
vähentyminen, mikä on ollut jo käynnissä 4>itkän
aikaa, mutta' varsin huomattavana viime vuosina. V.
1924 muutti maalta kaupunkeihin 2,075,000 henkilöä
Se on hyvin suuri luku. Sitä lukua kyllä koetetaan
pienentää laskemalla farmareiksi sellaiset henkilöt, jot­ka
kaupunkien läheltä kaikenlaisten kiinteimistökauppi-aitten
kiihotuksesta ovat ostaneet itselleen kodinpaikan,
puolen eekkerin, tai vähän suuremman maa-alan. Sel­laisia
pn viime vupden vaiheella tapahtunut kaikkiaan
1,396,000- Ne lasketaan kaupungista maalle muutta­neiksi.
Kun tämä luku lasketaan pois kaupunkiin
muuttaneitten kokonaissummasta, jää 679,000 henkilöä
enemmän kaupunkiin muuttaneita.
Mutta sitten koetetaan peittyä asian todellista. tilaa
osoittamalla, miten kaupunkiin muuttaneitten luku on
vaan mitättömän pieni. Selitetään, että vuoden kulues­sa
on kuollut 266,000 farmaria ja samalla ajalla on
syntyneitä 763,000. Syntyväisyys maalla on siis mel­kein
neljä kertaa niin suuri kuin kuolevaisuus. Kun
tällä tavalla lasketaan, otetaan syntyneetkin lukuun, on
maaseutuväestö todellisuudessa, ministeristön tilastojen
mukaan vähentynyt viime vuoden aikana vaan 182,000
hengellä. Tällainen tuleie tuosta vakavasta tilastosta
porvarien matematiikan mukaan.
Kun näitä-tilastoja tarkastelee rehellisesti osoittaa se,
että maalta yhä suuremmat määrät farmareita joutuu
pois. Ne. monet autiot farmit, mitä näkee teitten. var­silla,
puhuvat hyvin selvää kieltä ajattelevalle. Ne ovat
osoituksena pääomien keskittymisen ja suurviljelyksen
voitosta maanviljelyksen alalla. Sellaisia, jotka ovat
muuttaneet kaupunkien lähettyville asumaan, ei voida
laskea farmareiksi ja kaupunkiin muuttaneitten luku
jää jsiis paljon suuremmaksi kuin mitä se ylläolevassa
on. osoitettu- Kuoleman kautta myös on pildcufarma-reitten
Idku pienentynyt Tuntuu naurettavalta» kun
koetetaan lyö^entelevien farmardtten todellista lukua
Keski-Ontarion piirin eri osasto­jen
hakamiehet olivat taasen ko­koontuneet
vuotuisaan edustajako­koukseen
viime sunnuntaina Sudbu-ryn
Liberty-haalille, Hyvän cana-dalaisen
tavan mukaan oli kokouk­sessa
vapaa läsnäolo-oikeus kaikilla,
puolueeseen tai puolueettomuuteen
katsoinatta. Niinpä sai Jbssi J u u -
rakiromäkikin tilaisuuden kuunnella
piirimihe osastojen järkikankkujen
haasteluita.
Kellon ollessa puolitoista minuut­tia
yli kymmenen a,p. avasi piirin
sihteeri kokouksen, lausuen osasto­jen
lähettämät edustajat tervetul­leiksi
— meille ei-edustajille ei hän
virkkanut halaistua sanaa. Työ-haluisimmat
edustajat kyllä päivit­telivät,
että kol^ouksen olisi pitä­nyt
alkaa j o vähintäin paria tuntia
aikaisemmin. Mutta kun ei ajassa
voitu mennä taaksepäin, oli tällä
kertaa pakko tyytyä myöhäiseen a l ­kamiseen,
j a jpanna aikaisempi a l ­kamisaika
hampaankoloon seuraa­vaa
edustajakokousta varten.
Kun kokoukselle oli valittu väli­aikainen
presidentti j a kaksi värsi-sinaista
sihteeriä, tapahtui heti sen
jälkeen yhteentörmäys kahden sud-burylaisen
edustajan välillä. Liber-ty-
haalilla' on näet'sellaiset säännöt,
jotka kieltävät • juhlasalissa tupa­koimisen.
Sudburyn osastoit edus­taja
Sula herätti nyt kysymyksen,
että annettaisiin 'kokouksen 'edusta­jille
tupakoimiS)lkeus ' säännöistä
huolimatta^ Mutta Kannastd, myös
Sudburyn osaston edustaja, tuumai­li
että koska liuo säännöt ovat rivi-mieäten
laatimat, ja koska he niitä
noudattavat, niin on meidän haka-miestei^
in pide^vä, ne. i pyhänä.
Toiset ^fdcamieh^^ (bUvat Kan:{ia^ton
kanssa samaa mieltä, joten 'kokous­huoneessa
päätettiin olja tupakoi­matta..
,
Valtakirjan taofkasttisvaliokunnan
»aportiui ; suhteem syntyi ..navakka,
täsmälleen tunnin kestänyt väittely,
»joka iötesi etsivät edustajat olleet
aivan sanianlaisilla mielipiteillä va­rustettuna
niäärättyihin kysymyk­siin
nähdeYi. Väittelyn tuloksena oli
lopullisesti ' se, että < kokouksessa
myönnettiin vapaa läsnäolo-oikeus
kaikille. Ruoka-ajan pitämiseen
nähden olivat kaikki yksimielisiä.
E i edes Vermilion .Kiverin Pentti­nen
nähnyt tarpeelliseksi alkaa sii­liä
vastaväittelyä.^ ' J a niin pidet­tiin
päivällisloma ^)rksimielises^i.
Kellon ollessa Mviisi j a puoli mi­nuuttia
yli yhden, • kokoonfoivat
edustajat hyvin ravittuina työtään
jatkamaan. Käsi^lyn alaisena oli
takertomus. Kertomuksen laajuu­den
tähden nähtävästi useat edusta­jat
tuumailivat: "kaikki mitä siihen
lisätään, on pahasta." Mutta Creigh-ton
Luoto sanoi siitä jääneen tykkä­nään
pois erään poliittisesti tärkeän
tapahtuman. Bruce Mines osaston
nopeapuheinen Johnson sanoi, että
olivat pahasti pettyneet sen puhujan
suhteen, jonka piiritoimikunta oli
lähettänyt heidän talonavausjuhliin-sa.
J a niin pienemmän kahakan jäl­keen
toimintakertomus hyväksyttiin.
Osastojen tekemistä alustuksista
oli useoita vähemmän tärkeitä. Pöy­dän
alle painettin haalinvuokrakysy-mys.
Samaten Mondin osaston alus­tus
toimeenpanevan komitean muut­tamisesta
pois Torontosta joko Port
Arthuriin tai muualle. Mondin osas­ton
alustuksesta lausui. Mondin oma
edustaja: "sitä ei voida ottaa vaka­valta
kannalta..." j a niin passitettiin
alustus pöydän alle, urhean naise­dustajan
ehdotuksesta.
Kielijärjestöjien lakkauttamisesta
syntyi pitkä j a asiallinen keskustelu.
Sudburylaisten taholta selostettiin
nykyisen puoluekoneiston monimut­kaisuutta,
j a osotettin ainoan tien
siitä vapautumiseen olevan kieli jär­jestöjen
lakkauttamisessa. Asian
suhteen olivat kaikki edustajat yksi­mielisiä,
mutta pelkäsivät osastojen­sa
jäsenistön mielipidettä, koska hei­tä
ei oltu siinä asiassa "evästetty".
Ehdotus kuitenkin yksimielisesti hy­väksyttiin.
Oli tullut taasen ruokaloman aika,
jonka loputtua istunnot alkoivat kel­lo
7 ;minuuttia y l i 7. Edustajille tuli
jo mieleen kokouksen lopettaminen,
vaikka ei vielä oltu puolivälissä työ­järjestystä.
Useita ponsia hyväksyt­tiin
vähillä keskusteluilla. Vapauden
johtokunnan . tekemän alustuksen
suhteen keskusteltaessa ilmotti pu­heenjohtaja
Kannasto, ^'ettei hän
tiedä mistä oikein o l i ' kysymys."
Käytiin käsiksi Vapauden toimituk­sen
arvosteluun. Kuluneen toiminta­kauden
aikana oli lehden toimitus
ollut monenlaisissa käsissä. Ehrote-tun
toimittajan toimitusaikaa ei näh­ty,
tarpeelliseksi ottaa pengottavaksi.
Kaapron sanottiin toimittaneen leh­teä
kommunitisten periaatteiden
j a yleensä työväen sanomalehden e-dellyttämäin
vaatimusten mukaan.
Nykyistä toimittajaa vastaan ei
myös noustu suurempaan
sottaa puolestaan sitä, että liikkeen­hoitaja
on tehtävänsä tasolla.
Myöhään yöllä otettin Beaver L a ­ken
juttu käsittelyn alaiseksi, vaikka
siihen e i enää tavallisen kaolev^-
sen ajataskannan mukaan olisi ollut
•mitään johdonmukaista syytä sen
jälkeen, kun aikaisemmin hsrväksyt-tin
se kohta Järjestömme viimevuo­tisen
ednstajakokoukisen päätöksis­tä,
jossa määritellään osastojen -o-,
maisuuden laillistuttaminen, j a jon­ka
perusteella Beaver Laken osasto
on erotettu puolueesta. Mutta mi­kään
e i ole helpompaa, kuin vanhojen
j u t t u j en kertaaminen. J a niinpä edus
tajat latelivat samoja juttuja —
joita jo vimetalvisessa npnvottelnko-kouksesa
käsiteltiin, j a joiden perus­teella
tehti&i silloin yksimielinen pää­tös
— kokonaista 3 tuntia, j a kaksi­kymmentä
neljä minuuttia. Lopuk­si
yhdeksällä äänelä kuutta vastaan
tultiin siihen päätökseen, • että tp-i
o m i t e a oli menetellyt väärin erot-taesan
Beaver Laken osaston puolu­eesta.
Vähemistö merkitsi vastalau­seensa
pöytäkirjaan.
Kokous loppui kello 4.35 maanan­taiaamulla.
Väsyneet edustajat pois­tuen
kotipuoleensa sillä I r m a l la
vakaumuksella, että olivat tehneet
parhaansa köyhälistön, vallankumo­uksellisen
puolueen kehittämiseksi.
- Jussi Juurakkomäki.
J Ä R J E S T Ö M M E T O I M I N T A K E R ­T
O M U K S E N J O H D O S TA
Tarkastaessamme toimeenpanevan
komitean kertomusta järjestömme
toiminnasta kuluneena tormintakau-
C A N A D A S S A OLEVIEN snAT"
Tämän tästä on oUu* ,
tä kuinka
olevien suomalaisten lukua^ääS"^
nadassa oleva Suomer kor??"
seU Rauanheinao. j o n ^ S
van parhaan Ll^^.2l^ ^•
suhteessa, kirjottaa asiasta
vasti:
.e-tena,
kiinnittää erikoisesti huomiota
se seikka, että huolimatta suuresta
siirtolaistulvasta Suomesta Cana­daan
kahden viime vuoden^ aikana,
ei järjestömme ja samalla puolu­eemme
jäsenluku ole kasvanut siinä
määrässä, kuin olisi syytä odottaa.
Montrealissa olevan Suomen kon­sulin
tietojen mukaan, on tähän
maahan saapunut Suomesta siirty­neitä
w . 1923 j a 1924 kuluessa
yli 12,000 henkeä. Hiukan yli
6,000 henkeä kumpanakin vuonna.
Järjestömme toimintakertomus ©sot­taa,
että sen jäsenluku on lisään­tynyt
viime toimintakaudella noin
400 jäsenellä. Saamme tulokseksi,
että vain noin joka viidestoista t u ­lokas
liittyy jäseneksi puolueeseeni-riie.
Tämän kirjoittajan arvelun
mukaan on Suomesta tähän maa­han
siirtyneitä järjestjTieitä työläi­siä
ollut runsaammassa määrässä.
Puhumattakaan järjestymättömistä
työläisistä, jotka meidän tulisi saa­da
, liikkeeseemme mukaan. .
Usein puolueasioista puhuttaessa
ovat useat toverit itsehyväisinä vii­tanneet
siihen tosiasiaan, että^'är-jestömme
on suurin ryhmä Cana­dan
Komnjjunistipuolueessa ja että
sotaan.! kyllä suomalaiset ovat järjestäyty-
Päätettiinpä vaan, että lehteen ont inisessä ja tietoisuudessa muita
lisättävä yksi toimittaja j a ellei siti i edellä. Mutta kylmät numerot pu­ten
lehdei) sisältö parane, on' huvat toista. Meillä ei ole syytä
ryhdyttävä . muihin, toimenpiteisiin.
Vapauden liikkeenhoitajaa vastaan
oli Burrittin osasto lähettänyt sel-lyödä
rintoihimme tyytyväisinä saa­vuttamastamme
pienestä jäsenmää­rän
lisäyksestä, vaan päinvastoin
laisen alustuksen, että hän on empi- tutkia missä on vika saavuttamaam
mättä potkittava pois toimestaan.
Mutta edustajat eivät ottaneet alus­tusta
vakavalta kannalta, sillä va-me
huonoon tulokseen. Näin edus­tajakokouksien
edellä on syytä poh­t
i a asiaa, jotta tulevassa toimin-piirisihteerin
laatima pitkä ..toimin- rassaan hyvällä pohjalla, joka
pauden taloudellinen asema on ker- nassamme onnistuisimme paremniin.
0-
"Canadan viimeisen we„,„v:
mukaan oli täällä 1921 c j ! ! ,
vain jonkun verran y f 2 0 ^ ^ ^
hen kuitenkin on otettu v i t
jotka ovat-tänne suoraan IS^^"^
ta tulleet Yhteen a^an
Yhdysvalloista aika paljon S
laisia Canadan preeriimaaS^^
maanviljelijöiksi. Tilastosta ei
kään. näy, kuinka p a l j o n V n^
syntyneitä suomalaisia. '
"Suomalaisten lukumäärä Can
dassa arvioitiin vuoden 1923 alus^
kaikkiaan noiij 50,000:ksi. JQ, OT
messa ^ntyneiden siirtolaisten l
heidän lastensa lukumäärän suhde
arvioidaan saman perusteen m^.
kaan kuin Yhdysvalloissa, «issä on
tilasto olemassa, voidaan yUimj:
nittua laskelmaa pitää jotakuinkin
oikeaan osuneena, ehkä hiukan Ijj.
an suurena.
J'Siitä lähtien kuin tuo arvio tei-t
i i n , on suomalaisia tullut Cana
daan noin 12,000. Näin ollen saa-tettanee
arvioida suomalaisten loku.
määrän täällä nykyään lähentelevän
60,000, vaikkakin otetaan buomi-oon,
että suomalaisia on palannut
vanhaan maahan toista tuhatta sekä
mennyt Yhdysvaltoihin runsaasti-k
i n , "
•Eipä se meidän lukumäärämme
tässä maassa niin hirveän suuriele.
Koko maassa ei ole suomalaisia sen
enempää kuin Tampereella tai Vii-purissa.
S O S I A L I S T I S E S T A KAUNOKIR.
J A L L I S U U D E S T A
on aina ollut puutetta. Sitä kyllä on-osittain
olemassakin, mutta yleisillä
kirjamarkkinoilla ei vaan sitä ta­paa
niin suuressa määrässä, kuin
olisi toivottavaa. Aug. Strinberg on
aikoinaan kirjottanut lyhyen ja sa-tärisen
yhteiskuntakuvauksen ni­meltä
"Onnellisten saari". Kirjaa,
joka aikoinaan kustannettiin van­hassa
maassa 50 pennin sarjassa, ei
työväen piireissä lainkaan silloin
huomattu. Bellamyn "Vuonna 2000"
on jo aikoja sitten loppuunmyyty,
Anatole Francen "Pingviinien histo­rian"
kustansi aikoinaan eräs tj5-
väenlehteä kustantava osnuskunta
Lahdessa, mutta kirja meni osuus­kunnan
konkurssin mukana. Toi­voisin
että asianomaiset liikkeet täl­lä
mantereella ottaisivat harkitta­vakseen
esim. Bellamyn teoksen uu­delleen
kustantamisen, sillä -varmaaD
monet nuoremman polven toverit
siihen mielellään tutustuisivat ja
saisivat siitä innostavia vaikutteita.
Samoin voisi ajatella toistenkin mai­nitsemieni
kirjojen kustantamisen
mahdollisuutta, sillä varsinkin "Ping­viinien
historia" on mainio teos mes­tarilta,
joka ei juuri suositteluja
kaipaa. .
Kalle Terä.
. .1. : .
Vaikka Hampurin kapina on ollut
j a mennyt, vaikka, siitä on jo kulu­nut
enemmän kuin puolitoista vuot­ta,
ei se silti ole lellikään "vanha uu­tinen",
josta ei enää kannattaisi pu­hua
eikä kirjoittaa. Hampurin k a ­pina
on palanen, jJa hyvin tärkeä pa­lanen,
kansainvälisen köyhälistön
luokkataistelun historiaa. Jokaisen
vallankumouksellisen / työläisen, ja
jokaisen, jota työväen luokkataiste­lu
liikuttaa, täytyy tuntea Hampu­rin
proletariaatin Haistelun historia,
ammentaakseen siltä oppia edessä
olevien ratkaisevien taistelujen va­ralle.
Kaikki muistavat, kuinka suurel­la
jännityksellä syksyllä 1923 seu­rattiin
vallankumouksellisen tilan­teen
kehrttymistä Saksassa. Tuntui^
siHä, että "nyt se Saksassakin v i i ­meinkin
alkaa". Kun sitten loka­kuun
loppupuolella Hampurista saa­pui
viestejä, että siellä työväestö
oli noussut kapinaan, näytti siltä,
että se oli alkua yleiseen rynnis­tykseen,
viimeiseen kamppailuun
elämästä j a kuolemasta Saksan kym-menmiljoonaisten
•• työläisjoukkojen
j a heidän riistäjäiösä väliHä.
Tiedämme, ettfi niin ei käynyt
Hampurin työläisten esimerkkiä ei
muualla Saksassa, seurattu. -'Sak­san
lokakuu" jäi tapahtumatta tois-täiseksi.
Tiedämme myösMn, että
yhtenä tärkeimmistä syistä tähän
"tapahtumattomuuteen" oli se, että
Saksan kömmnniatinen ; puolue ei
ollut niiden suurten tehtävien: . t a ­salla,
jotka .sille historian kulku
asetti. Se ei - oUut tarpeeksi ajois­sa,
tarpeeksi johdonmukaisesti ja
tarmokkaasti valmistanut itinään jä
Säiksj^ ^työväen, luokkaa tähäa enpi-aseelliseen
kumoukseen, ei aatteelli­sesti,
eikä teknillisesti; eikä se
myöskään kyennyt ratkaisevalla het­kellä
päättävästi j a horjumattomas-t
i viemään työläisarmeijoita taiste­luun.
-
Lokakuun 21 päivänä kokoontui
Chemnitzissä Keski-Saksassa työvä­en
konferenssi, jonka piti ratkaista
kysymys aseellisesta taistelusta. Täs­sä
konferensissa sai puolueen brand-lerilainen
johto ajetuksi läpi päätök
sen avoimen taistelun "lykkäämises­tä",
mikä itse asiassa merkitsi tais­telusta
luopumista.
Mutta Hampurissa, samoin kuin
monessa muussakin osansa Saksaa^
odottivat työläiset Chemnitzih kon­ferenssista
toisellaista päätöstä^
Odotettiin nimenomaan, että Chem
nitzin konferenssin piti julistaa ko­ko
Saksaa käsittävä suurlakko, jota
piti seurata yleisen kapinaannousun.
Hampurin työläiset alottivat taiste­lunsa,
ennenkuin saivat tiedon
Chemnitzin konferenssin odottamat­tomasta
päätöksestä. Että tämä
päätös ei ajoissa tullut Hampurin
työläisten tietoon, osottaa osaltaan,
kuinka heikko oli vallankumouksen
taistelukoneisto.-
Tähän aikaan oli Hampurissa t i ­lanne
äärimmilleen kärjistynyt.
Useimmilla työpaikoilla vallitsi lak­ko.
Valtavat työläisten ja työttö­mien
mielenosotukset, yhteentörmä-yksiet
työläisjoukkojen ja poliisin
telillä, «lintarvemellakat, joihin var­sinkin
näUdintyn^et työläisnaiset te­hokkaasti
ottivat osaa, olivat päivä­järjestyksessä;
Hampurissa, ^oka
ennen' oli ollut soäalidemokratian
vahvimpia Ennoitnksia, o l i vaikutas-kein
täydellisesti siirtynyt kommu­nisteille-
Kommunistien johdolla perustet­tuihin
työläisten' taistelu järjestöihin
kuului Hampurissa noin . 1,200 työ­läistä.
Useimmat näistä olivat van­hoja
sotilaita,, joilla oli taistelukoke­musta.
Puuttui laajemnian sotilas-kouluutuksen
omaavia johtajia, var-r
sinkin sellaisia, jotka olisivat saa­neet
kouluutusta kapinan taidossa.
Hyvin tuntuva oli aseitteii puute.
Taistelujärjestöillä oli yhteensä a i ­noastaan
80 kivääriä j a revolveria.
Vastustajilla oli noin 4,000 mies­tä
käsittävä suojeluspoliisikunta,
kaikki aseistettuja. Sitäpaitsi oli
sillä suuri määrä kuularuiskuja ja
6 pänssari^^utoa, joku määrä aseis­tettuja
fascistijoukkoja.. Kun ottaa
huomioon aseistettujen työläisten
lukumäärän, niin voi hyvin helpos­ti
laskea, että vastustajalla- oli puo­lellaan
5 O.-kertainen ylivoima.
Pintapuolisesti katsoeh näyttäisi,
ettö tällaisten voimasuhiteitten vali­tessa
oli Hampurin työläisten, turha
yrittää; että he olivat jo edeltäkä­sin
tuomitut iskemään, päänsä sei­nään,
noustessaan tällaiseen järjet-taan
kokoonpantu työläisaineksista,
joten voitiin odottaa, että se taiste­lujen
kestäessä työläisiä vastaan
tulee pahasti horjumaan, ehkäpä
osittain siirtymään aseineen työ­läisten
puolelle, vaikkakaan ei kom­munistinen
puolue ollut kyllin tar*
mokkaasti harjoittanut agitatsionia
sen keskuudessa.
Nämä seikat käsittäen ei Hampu­rin
työläisiä pelottanut nousta avoi­meen
taisteluun, vihollisen suuresta
ylivoimasta huolimatta. Ennakolta
laaditun suunnitelman mukaan piti
kapinan tapahtua seuraavasti; Kau­pungin
laidoilla olevissa työläiskan-punginosissa
piti joka taholla sa­manaikaisesti
karata yllättäen pien­ten
poliisivoimien,, vahtien ja aseva­rastojen
kimppuun, ja sitten j " ^
taholta hyökätä keskikaupungiDe.
jossa poliisijoukkojen pää voimat oli­vat
sijoitetut.
Tällaisessa tilanteessa, kun kapi­nallisten
täytyi ensiksi hankMa it­selleen
lisää aseita, ennenk-nin he
voivat käydä, -vihollisen päävoimiln
käsiksi, oli mainittu suunnitelma^,
dottomasti oikea. Valitettavasti oTi
suunnitelma muuten hyvin puutteel-tömään
yritykseen. Onneksi ei k u i - linen. Niinpä esimerkiksi el o»»
ryhdytty toimenpiteisiin kanp.ttngo
eristämiseksi ulkomaailmasta k^P*
nan ajaksi, kuten puhelin- ja
tinyhteyden katkaisemiseksi, Kfota-tieliikenteen
ehkäisemiseksi, jot^
vihoUiselle jäi mahdollisuus nopeasti
hälyyttää j a tuoda itselleen apo-väkeä,
,
Toinen seikka, joka oli onuaa»
heikentämään kapinallisten vonm»
tenkaan tällainen mekaaninen voi-masuhteitten
laskeminen pidä paik­kaansa
vallankumoustaisteluisisa. T u ­lemme
näkeinään, että Hampurin
kapina ei ensinl^ään kukistunut' s i i ­tä
syystä, ettävaistustajalla oli suu­ri
lukumäärällihen. ylivoima, vaian
vallan niuista syistä.
Kapinan' taitoon kuulun myöskin
inäiseen- päätehtävään, r n l n H t t S u valta-työläisjoukkoihin nähden mel-taito
osata ottaa aseita sieltä, mis­sä
niitä on, ennen feaikkeä vastus^
tajalta. Toiseksi, kapinaOaisten työ­läisten
päättävä esiintyminen maa­laa
vastustajan silmien eteen -pro­letaarisen
vallankumouksen, pelotta­van
haamun, joka karummaltakin
lahtarilta viel helposti^ "sistmkäU-J , xa
laUe". Sitäpaitsi oU -sUojdUspoKia,] sotatafctaUselts K M
vastustajan-DäävoimxL-BunTeltaoäal». Tflätys-^nminfo asia^ köska
j a voiton mahdollisunksia, oU se»^«^
tä kapinaa vahnistelut tapahh^^
joka- -suhteessa täydeUisesti s a l ^
Nifetä ei-tiennyt kukaan nino 5^
i y v i n pieni joukko taistelnjarje^.
j o h t a j i a Tahdottiin y^^StäS
tustaja äkkiarvaamatta- P d »^