Vapaus, November 3, 1966

              iSivu 2 Torstai, marrask. 3 p. — Thursday, Nov, 3, 1966
VAPAUS ( L I B E R T V r
E D I T O R ; . . V « . . E K L U N D
T E L E P H O N E :
I N D E P E N D E N T U A B O R O R G AN
O F F I N N I S H G A N A D I A NS
Establlsbed Nov. 6. 1917
M A N A G E R ; E. S U K S I
O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Publlshed thrice weekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. WestiSudbury, Ontario, Canada.
r,^- MaUing Aödress: Box 69
Adrertlsiiig rates upon applicatlon, transltitloh fr^ of dUu^.
Authorized as second class maU by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage In cash.
M t M T t h L T of th eCANÄDIÄNl:ANGUÄGE PRESS
TILAUSHINNAT:
Ganadassa: 1 vlt. $9.00, 6 kk. $4.75 tJSA:ssa
3 kk. 2.75 Suomessa:
1 vk. $10.00. 6 ML $536
1 vk. 10.50, 6 kk. M5
Välinpitämättömyyden perusta
Melko usein, varsinkin vaalien edellä ja jälkeen osoite­taan
syyttävän sormella tavallista kansaa ja sanotaan, että
"kotipuoluelaiset", eli ne jotka eivät käy edes äänestämässä,
puhumattakaan siitä, että osallistuisivat vakaumustensa-mu-kaisesti
poliittiseen toimintaan, ovat muka vastuussa maan
asioiden huonosta hoidosta.
Puolustamatta sen paremmin "kotipuoluelaisia" kuin mi­tään
muutakaan välinpitämättömyyttä,, meistä on kuitenkin
tuntunut aina siltä, että miksi ei tutkita syitä syviä, eli sitä,
minkä tähden valitsijat ovat välinpitämättömiä poliittiseen
toimintaan.
Miten herran nimissä voivat valitsijat kiintyä ja innos­tua
"poliittiseen toimintaan" silloin kun Ottawassa, Parla-menttimäellä,
pidetään maratoonipuheita toisensa jälkeen
jostakin Gerdasta, tai huumausainekuningas Lucien Rivar-dista,
silloin kun pitäisi kiinnittää huomiota esimerkiksi van-huudeneläkkeiden
kohottamiseen, kansallisen sairaushuolto-lain
laatimiseen ja maan itsenäisyyden turvaamiseen jenk­kien
rahhmiesimperialismia vastaan?
Puhuessaan muutama päivä sitten puolueensa maakun­nallisessa
vuosikokouksessa Nova Scotiassa, Uuden demo­kraattisen
puolueen parlamenttiryhmän johtaja David Lewis
ja saman puolueen kansallinen johtaja T. C. Douglas kosket­telivat
vähän tätä kysymystä sekä poliittiselta että taloudel­liselta
kannalta. • ,
Mr.'Lewis sanoi, että Canadalla ei ole kansallista tavoi­tetta.
"Me ajelehdimme rikotuista (vaali-) lupauksista uusien
lupausten rikkomisiin'', hän sanoi. "Meidän talouttamme kon­trolloivat
ulkomaalaiset suuryhtiöt, meidän ulkopolitiikkam­me
on aivan liian usein Washingtonin kaikua, ja yleisen ta^-
lousnousun olosuhteissa maassamme on suuria työttömyys-,
alueita."'
Mr. Douglas käsitteli samaa aihetta viime lauantaina
selittäen, että Canada:kärsii kansallistulojen huonosta jaosta
(rikkaiden ia ja köyhien välillä — V) sekä luonnonresurssien
virhekäytöstä, eikä inflaatiosta. Hän sanoi, että farmarien ja
palkkatyöläisten tulot eivät ole nousseet vastaavasti kansaN
listulojen nousun rinnalla, ja että kumpaakaan ryhmää (ei
farmareita eikä työläisiä) ei voida mitenkään syyttää elinkus-tannusten
noususta.
Hän suositteli;pysyväisen hintatarkkailulautakunnan pe­rustamista
sekä liitto- ja maakuntahallitusten päättäviä toi­menpiteitä
kulutustavarain hintojen laskemiseksi.
Tämä on jotakin sellaista, mitä poliittisesta toiminnasta
ja poliittisten puolueiden puhemiehiltä väestön keskuudessa
odotetaan. . . ••• •
Mutta kun parlamentin jäsenet haaskaavat aikaansa Ja
kansakunnan varoja kilpailtaessa siitä, kuka osaa paremmin
hekumoida jonkun Gerda-tytön kustannuksella, niin ci ole
ihme vaikka canadalaiset ovat kyllästyneitä moiseen "poli­tikoimiseen".
Ludwig Erhard alamäessä
Läasi-Saksasta viimeaikoina saapuneet uutistiedot viit­taavat-
Voimakkaasti siihen, että kansleri Ludwig Erhardin
poliitti.set osakkeet ovat romahdusmaisesti laskeneet.
Viime torstaina erosi Erhardin kokoomushallituksesta
neljä vapaita demokraatteja edustavaa ministeriä julkisesti
sen syyn perusteella, että he eivät hyväksyneet hallituksen
suunnitteelmia verckorotuksia.
Tämän iskun jälkeen Erhardin vähemmistöhallitus kärsi
ensimmäisen tappionsa perjantaina liittoneuvoston hyljättyä
vuoden 1967 menoarvioesityksen.
Vaikka vapaan demokraattisen puolueen ministerit sa­noivat
eroamisensa syyksi erimielisyyden talousasioista, niin
monet huomioitsijat ovat kuitenkin sitä. mieltä, että erimie­lisyyden
perustana on kysymys siitä, kuka on kanslerina ja
kenestä mahdollisesti tehdään, uusi kansleri Erhardin tilalle.
Vaikka Bonnin uutistiedoissa annetaan- ymmärtää, että
kansleri Erhard jatkaa hallintaansa ikään kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan, ja että Länsi-Saksan perustuslain puitteissa
tällainen hallintamenetelmä on mahdollista siitäkin huoli­matta,
vaikka hallituksen talousarvio tulee hyljätyksi, kuten
perjantaina tapahtui, niin ilmeisellä kuitenkin näyttää, että
Bonnissa cn kehittymässä vakava poliittinen kriisi.
Kun liittokansleri: Erhard lokakuussa 1963 muodosti hal­lituksensa,
jossa Gerhard Schröder oli ja on ulkoministerinä,
10 vuotta sitten:
Suezin sota Englannin
politiikan haaksirikko
Politiikassa tehdiän paljon vir.
helaskeMia ja Englannin osalle
on tullut parikin viime vuosikym­menien
pahimpiin kuuluvaa vää­rää
tilannearviointia.
Englannin yhdessä Ranskan ja
'Israelin kanssa kymmenen vuotta
sitten aloittama hyökkäys Suezil­le,
joka päättyi täydelliseen f las­koon,,
oli nurinkäännetty toisinto
Mynchenistä. Sateenvarjo-Cham-berlainia,
joka luuli pelasaneen-sa
"rauhan meidän elinajaksem-me"
Ilitleitiiä lepyttelemällä, seu­rasi
poliittiseen kuolemaan jok­seenkin
päivälleen lO-vuotta siU
ten Sir Anthony Eden, joka päin-vastoin
haki hyökkäyksestä "rau­haa".
Vuoden 1956 Nobel-palkintoeh-dokkana
vakavasti esillä ollut Sir
Anthony Eden joutui vuodenvaihe,
teessä 1956—57 mitaleitta ja kun­niatta
luopumaan pääministerin-virasta
pelastaakseen konservatii­veille
edes kotimaassa sen mikä
pelastettavissa oli sen jälkeen,
kun Englanti YKn arvovallalla oli
saanut hyökkääjän häpeäleiman.
Vuosi 1956 oli monien kriisien ja
taitteiden vuosi. Ranskassa oli vuo­den
alussa muodostettu sosialisti
Guy Mollefn hallitus joka piti tär­keämpänä
tehtävänään Algerian so­dan
voittamista — sen jälkeen, kun
Ranska vasfikään oli työnnetty me­reen
Indokiinan niemimaalta. Neu-vostoliitossn
oli vuoden alkupuolella
pidef.y kuuluisa NKPn 20. kongres­si
Hrushtshevin salaisine puheineen.
Sosialistimaissa pureskeltiin puheen
sisältöä ja A aadittiin muutoksia hal­litustapaan,
oli kapinahenkeä ja.vas^
tavallankumouksellisia ilmiöitä. Af-ro-
asialainen ja liittoutumattomien
maiden liike oli alkamassa.
"EGYPTILÄISEN PEUKALO
KURKULLAMME"
Egyptin uusi vahva mies Gamal
Abdul Nasser oli heinäkuun 26 pnä
Suezin sopimusajan mentyä umpeen
kansallislanut Suezin kanavan. Sir
Anthony Eden muistaen vain muu­taman
vuoden takaisen "öljykriisin"
lraki.ssa reagoi - Egyptin toimenpi­teeseen
sanoilla "E«yptiläi.sen peu-i'.
alo on kurkullammeSuezin ka­nava,
so. meritie Intian valtamerel­le
ja öljyn lähteille, oli Edenin kä-sityk.
sen mukaan joutunut "uuden
Hitlerin'' kä.siin.
Edeniltä ci puuttunut yllyttäjiä.
F'ääministerin setir;i.ssa kansaili.sta-mistiedon
.sa:ipiie.ssa olivat Englun-nin
u.skollisimmat: arabiSatelliitit,
Saudi-.-Vrabian Fcisal ja Irakin Nuri
Said — yiimeksiniainitun vartetaan
kehottaneen Edeniä iskemään Nas­seria
"kovasti ja heti". Ranskan .so­sialistinen
pääministeri Guy Mollet,
joka (suotta) epäili Nasserin tuke­van
Algerian kapinallisia muutenkin
kuin moraalisesti kiihotti (jo val­miiksi
kiihtynyttä) Edeniä jyrkkään
toimintaan Niilin rannoille ilmesty­nyttä
uhkaa vastaan — myös ran.ska-laisella
pääomalla oli osakkeita Sue­zin
kanavayhtiössä ja olihan koko
kanava "ranskalainen" sen rakenta­jan
de Lessepsin takia.
Kanava oli myös "englantilainen";
kanavayhtiön osakeenemmistö oli
englantilaisilla, vielipä Englannin
valtiolla sen ansiosta, että Disraeli
V. 1875 oli hankkinut 45% osakkeis­ta
Englannin hallintaan.
Nasserin kansallistamispäätös oli
vastaisku lännelle, joka kesäkuun
puolivälissä oli lopullisesti evännyt
Nasserin lainapyynnöt Assuanin
suurpadolle. Suurprojektin tarvit­semat
varat salaisiin nyt kanavatu-loista
eikä englantilaisista tuntunut
olevan pelkoa olivathan he 20-vuoi^
tisen sopimuskauden päätyttyä pois­tumassa
kanava-alueelta, jonka
egyp.iläi.syyttä ei kukaan pystynyt
kiistämään.
Ainoan perustan ulkopuoliselle
kiinnostukselle antoi kanavaa kos­keva,
vuodelta 1888 peräisin oleva
seitsemän vallan Konstannopolin so­pimus,
joka määräsi, että kanavan
"on oltava avoin aina, niin sodan
kuin rauhankin aikana kaikille
kauppa- ja sotalaivoille', niiden l i ­pusta
riippumatta."
ISRAEL KIILAN KÄRKENÄ
Israel, joka toimi englantilai.s-ranskalaisen
hyökkäyksen kärkenä,
aloitti sotatoimet "ehkäisysodalla'*
Egyptiä vastaan lokakuun 29 pnä ja
seuraavina päivinä suorittivat Kyp­rokseen
sijoittuneet Englannin ku-^
ninkaallisiin ilmavoimiin kuuluvat
raskaat pommikoneet hyökkäyksiä
Egyptin aluetta erittäinkin Port
Saidia, Ismailiaa ja muita kanavan-rantakaupunkeja
vastaan; Ranskalai­set
.sotalaivat, Jean Bart ja muut,
käänsivät kulkunsa kohti Egyptiä
"Liittouluneiden" .sotavoimien yli­päälliköksi
a.sctettiin englantilainen
Sir Charles Keightley apunaan
ranskalainen . varapäällikkö. Sota,
joka Suezin ja öljyn takia koski
maailman arimpia alueita, oli aika-
"nut ja uu!»i suurpalon uhka oli tosi­asia.
Mutta Englanti, Ranska ja Israel,
jotkn yhteinen vihollinen oli tuonut
yhteen: olivat laskeneet väärin; Vää­rin
oli laskenut myös kuuluisa The
Times-lehti, joka kriisin aikana kan:-
nätti sotatoimia "hyökkäyksen' vas-lu.
stamisen' varjolla. (Eikö tämä
muistuta erehdyttävästi nykyisiä
johnsoniaanisia. Vietnamin sodan i vaan
HYÖKKÄÄJIÄ VASTAAN
puolustuksiaf)
Englanti ja Ranska, jotka yhtyi­vät
Israelin hyökkäykseen päivää
myöhemmin, estivät turvallisuus­neuvostossa
30. 10. vetollaan päätök­sen
syntymisen, mutta jo 1. 11. tuo­mitsi
YKn yleiskokous hyökkäystoi-met
ja vaati aselepoa. USA, jossa
parhaillaan elettiin viimeisiä presi­dentinvaaleja
edeltäviä hetkiä, ei
myöskään asettunut NATO-liitto-laistensa
taakse. Pääisku tuli kui­tenkin
Neuvostoliiton taholta pää-mini.
steri Bulganinin ehdotettua Ei-senhowerille
osoittamassaan sano­massa
USA ja Neuvostoliiton yhtei­siä
sotatoimia hyökkääjien karkotta­miseksi
Labour-puolue, jonka s i l -
loinen puheenjohtaja Hugh Gaits-kell.
oli ennen hyökkäystä vaatinut
lehokkaila toimenpiteitä Nasserin
kesyttämiseksi, muutti nopeasti asen
netfaan,^ vaatien jopa Edenin eroa.
Eivät edes kansainyhteisömaat ol­leet
lory-hallituksen takana vaan
esim. Amerikkaa mukaileva Canada
pidättäytyi aselepo-äänestyksessä.
Viikon päivät kestänyt sota päät­tyi
marraskuun 6 ja 7 päivän väli­senä,
yönä Englannin ja Ranskan
peräyt.äessä hyökkäystoirnensa. N!
100,000 miestä käsiUävä hyökkäys­joukko
oli tuolloin valmiusasemis.sa
siltä noin 20,000 oli sotatoimien ai­kana
astunut maihin Egyptissä. Nä:.
mä joukot poistuivat vasta joulu-kuu.
s.sa, jolloin niiden tilalle tulivat
YKn rauhanturvajoukot. 2,000 egyp­tiläistä
oli kaatunut taistelussa, kym
n(jnet tuhannet olivat menettäneet
kotinsa pommituksis.sa — yksin
Port Saidi.s.sa 50,000.
Suezin kriisi aiheuUi pääminis­teri
Anthony Edenin eron 19.56—
1967 vaiheessa ja muutti lähi-idän
poliittista kuvaa. Nasser kääntyi
Neuvostoliiton puoleen : Assuania
koskevin laina-anomuksin ja 1957
solmivat Syyria ja Egypti valtiolii­ton,
joka kuitenkin jäi lyhytaikai­seksi
Itse kiistakapula — Suezin kana­va
on toiminut vastoin englantilai-.
sia ennustuksia kaikkien tyydylyk-
.seksi. Egyptiläiset luotsit ovat kor­vanneet
ulkomaalaiset ja kanava
jauhaa Sammon lailla osan kultiaan
nyt myös Egyptille.
Kansallistamispäätös ja mene.stys
Suezin kahaka.ssa nostivat Nas.serin
ja Egyptin ei vain arabimaailmassa
koko kehit.v.smaakentässä joh-foa.
semiin. Mutta maailmanpoliitti-
ERHARD KAATUU
- UUDET VAAUT
Nyt se sitten tapahtui, viikkoja
ja kuukausiakin ennustettu Länsi-
Saksan hallituksen repeäminen. Pie.
nempään hallituspuolueeseen, va­paisiin
demokraatteihin kuuluvat
neljä ministeriä, jättivät äskettäin
eropaperinsa muodollisena syynä
budjettiin sisältyvä verojen korotus.
Tosiasiallisia syitä on puolisen tu-^
sinaa.
Erhard on liukunut alamäkeä jo
pitkät ajat, kriisi on seurannut tois.
taan ja ne ovat koskeneet niin ta­lous
kuin uiko- ja kauppapolitiikkaa
kin ja hajaannus on ollut.suuri it­se
pääpuolueen keskuudessa. Rot­tien
lähdön hukkuvasta laivasta
aloitti liittokanslerin hyvänä ystä­vänä
pidetty kanslianpäällikkö Lud.
ger VVestrick, joka erosi jo syys­kuun
puolivälissä.
Sitä ennen oli eletty Slarfighter-kfiisi,
joka vaati uhreikseen kolme
johtavaa ^kenraalia ja jossa liitto­päiviä
myöten vaadittiin puolustus­ministerin
päätä vadilla. Taloudessa
on pitkän ajan ollut* vaikeuksia,
joita eivät ole helpottaneet USA:n
ja Englannin sangen yksimieli-set
vaatimukset Bonnin o.suuksien li­säämisestä
NATO-armeijan kustan­nuksissa.
Liittokanslerin USA:n
matka syyskuun lopulla ei tuonut
mitään lohtua, vaan paljasfi kristil­lisdemokraattisen
puolueen sisäisen
kriisin kaikelle maailmalle. Erhar­din
poissa olles.sa marssitettiin ko-konamen
kaarti uusia kristillisde-mokraatti.
sia kansleriehdokKaita jul-.
kisuuteen. Adennauerin"vanhakir-kollinen"
-siipi piti esillä baijerilai­sen
sisarpuolueen johtajaa Fr.anz-
Josef Straussia ja liittopäiväjohta-ja
Rainer Barzelia, toisen siiven kan
naitaessa Eugen Gerstenmaieria,
Kiesingerla ja Dufhuesia;
Kristillisdemokraattien mahtiase-ma
kokonaisuudessaan horjuu.
NordrheinrWestfalenin vaaleissa he-näkuussa
kärsi puolue suuren mene­tyksen.
Erään gallupin mukaan sen
kannatus on laskenut viime vuoden
lopun 84 prosentista 46 prosenttiin,
samalla kun sosialidemokraattien
kannatus on lisääntynyt 33 prosen­tista
44 prosenttiin; Erään toisen
gallupin mukaan ovat voimasuhteet
44 43 sosialidemokraattien hyväk­si.'
.-. •
Vapaiden demokraattien väistymi­nen
hallituksesta tietänee ennenai­kaisten
liittopäivävaalien toimeen­panoa,
jo.ssa voittajana tulevat ole­maan
-sosialidemokraatit ja kenties
myös vapaat demokraatit, jotka op­positiopuolueen
tavoin ovat vaati­neet
uutta asennoitumista idänpoli-:
tilkassa. Joka tapauksessa on Hesse-nissä
marrask. 6 p:nä osavaltiovaalit
ja 20 p:nä Baijerissa. Ne antavat
jo ennen liittopäivävaaleja näytteen
gallupien luotettavuudesta, joka
muuten Länsi-Saksassa onkin ollut
korkeata luokkaa.
LänsirSaksan sosialidemokraateil­le
näyttää nyt avautuvan "elämänsä
tilaisuus". Toivottavasti he osaavat
sitä käyttää — ja käyttää oikein!
H.A.
SAMBIAN TOIVEET
JA HUOLET
Afrikan nuorista valtioista tuskin
monenkaan kohdalle on tullut niin
paljon raskaita koettelemuksia kuin
Sambian tasavallalle parin itsenäi-syyden
vuoden aikana. Historiallis­ten
olosuhteiden pakosta tämä vasta
syntynyt tasavalta joutui taistele­maan
edistyksellisen Afrikan etulin.
jassa rotusortoa vastaan. Sambian
nykyiset vaikeudet johtuvat kahdes-ta
syystä: sille jäi ikävä perintö
kolonialismin kaudella, ja naapuris­sa
valkoinen vähemmistö julisti
Etelä-Rhodesian "itsenäiseksi"'. Ti­lanne
oli tosiaan vaikea. Kun Sam-set
ilmiöt ovat sen jälkeen muutta­neet
jälleen kuvaa: liittouluma.tlo-mat
ja afro-aasialaiset valtiot ovat
nykyään paitsiossa.
— Hilkka Ahmala.
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Niilo Linden, Victoria, B . C ,
täyttää perjantaina, marraskuun 4
pnä, 65 vuotta.
Erkki Hill, Toronto Onl., täyUää
lauantaina, marraskuun 5 pnä, 81
vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tulta-vain
onneloivotuksiin.
neet muutosten taipeellisuuden. Vii-meksiniäiniltu
esitti äskettäin bon-niiaisittain
aikaisemmin "uskallet­tuna"
pidetyn ajatuksen Oder-Neis-se-
i-ajan tunnustamisesta. Sosialide­mokraatit
ovat puolestaan käytän­nössä
puhuneet "yli muurin": Willy
odotettiin eri tahoilla, että Bonn vihdoinkin ryhtyisi hake- Brandt on parin viikon aikana kes-maan
suhteita myös itään. Gerhard Schröderin "avaus" — kustellut useaan otteeseen Neuyos-kauppaedustajistojen
perustaminen eräisiin itäryhmän mai- f^ä-Berliinin suurlähettilään
ihin — jäi vain avaukseksi ja eteneminen tällä suunnalla py­sähtyi
Tshekkoslovakian esittäessä ehdoksi Mynchenln sopi­muksen
avointa hylkäämistä.;Erhardin hallitus, jossa edel­leenkin
istuu sudeettisaksalaisen valloitusliikkeen johtomies
Hans-Christoph Seebohm, ei ole valmis julistamaan Tshekko­slovakian
rajojen koskemattomuutta. ~-
Vanhan liittokanslerin aikana arvosteltiin aiheellisesti
Bonnia aloitteiden puutteesta Euroopassa. Sama on pätenyt
ja päteeErhardin hallituskauteen sitäkin raskaammin, koska
viime vuodet ovat tuoneet suuria muutoksia valtioiden väli-^
siin suhteisiin Euroopassa ja useammat maat hakevat uusia
orientpiturpjsmuotoja, totesi asiasta Heisinkin Kansan Uuti­set
^^^'^(iikkoa sitten.
»iöaVvälppaan Die Spiegelin mukaan on Bonnin uiko.
ministeriössä valmistuttu nyt tilanneanalyysiin, joka osoittaa
Bonnin ulkopolitiikan täyden umpikujan niin Saksa kysy­myksessä
kuin suhteessa Eurooppaan kokonaisuudessaan.
. Boruiia ei ole auttanut vanhan liittokanslerin "gaulismi-'
eikäöiykyisen amerikkalaisuus. Kummatkin kaavailut orien-toitujvat
sivu ja ohi Bonnin ja tällä haavaa nimenomaan ohi
Erhafrdin. Jopa Adcnauer ja presidentti Lybkekin ovat toden-kanssa
— ja jälleen vastoin Bonnin
linjaa.
Erhardin johtaman Kristillisde­mokraattisen
puolueen kansainvälis-poliiltinen
alamäki, johon liittyvät
"talousihmeen isän" epäonni-stumi-set
kotoisen talouspolitiikan piiris­sä,
tuntuvat jatkuvan. Menden joh­tamat
Vapaat demokraatit ja Brandt
—Wehnerin johtamat sosialidemo-kraatrt
ovat entistäkin varmemmin
seuraavien vaalien voittajia.
Oppo.sitio- ja kanssahallitsijapuo-lueiden
ylen varovaiset tunnustelut
ja kristillisdemokraattien sisäisen
opposition harjoittama nykypolitii­kan
arvostelu tuntuvat kuitenkin
tällä hetkellä puolinaisilta ja ovat
paha.sti myöhässä.
Joka tapauksessa näyttää siltä, et­tä
uiko- ja sisäpoliitti-set tekijät ka-sautuvat
yhä nopeammassa tempos­sa
Erhardin ja Bonnin koko sodan­jälkeisen
politiikan pään menoksi.
Rysäys voi olla hyvinkin melkoinen.
bia lokakuun 24. päivänä 1964 itse­näistyi,
niin tässä 3,5 miljoonan
asukkaan maassa ei ollut ainoata­kaan
kansallista insinööriä. Sambi-a.
ssa kupari muodosti 93 prosenttia
maan koko viennistä; Jos tähän lisä-tään
vielä Sambian täydellinen
riippuvuus Rhodesian energianläh­teistä
ja liikenteestä^ niin voidaan
ymmärtää, miten vaikea nuoren
valtion oli taistella Smithin fasisti-komentoa
vastaan.
Mutta Sambian hallitus president
ti. Kaundan johdolla pyrkii selvittä­mään
näitä kansallisia ongelmia.
Kunnioitusta herättää Sambian yri­tys
ryhtyä heti kouluttamaan itsel-leen
omia asiantuntijoita. Kyläkou­lussa
istuutui pulpetteihin 500,000
lasta. Lusakin yliopisto otti suo­jiinsa
ensimmäiset 300 ylioppilasta.
Noin 470 sambialaisnuorta opiskelee
ulkomailla, niistä satakunta sosialis­tisissa
maissa. Edistystä on tapahtu­nut
terveydenhuollon alalla. Nykyi-iin
Sambiassa työskentelee 188 lää­käriä
ja 510 sairaanhoitajaa. Sairaa­lapaikkoja
on 5.400. terveydenhuol­lon
saavutuksista on mainittava pon.
nistelut tartuntatauteja, niistä var­sinkin
tuhoista—-isorokkoa vas­taan.
Vuonna 1963 rekisteröitiin
1881 isorokkotapausta, tänä vuonna
enää vain 50. Suuren avun isonro-kon
voittamisessa on antanut Neu-vostoliittO:
lähettämällä Sambian
hallitukselle lahjana 2,5 miljoonaa
tämän taudin rokotetta.
Sambialla on mahdollisuus kehit­tää
maatalouttaan, vaikka se tois­taiseksi
tapahtuukin alkeellisin vä.
linein. Tuotanto on vielä niin vä-häistä,
että hädin tuskin voidaan
tyydyttää maaseutuväestön tarpeet;
MaataloH.stuotannon kehittämisessä
tärkeänä keinona Kaundan hallitus
pitää osuustoimintaperiaatteen so­veltamista.
Tällä hetkellä maaseu­dulla
toimii 500 osuuskuntaa, joi-hin
on liittynyt 25.000 perhettä. Hei­dän
osuutensa tuotannossa on vielä
kovin pieni, mutta osuuskunnilla
on edessään tulevaisuus.
Taistelussa Rhodesian fasistijär-jestelniää
vastaan on pahimpaan t i .
lanteeseen joutunut kupariteolli­suus
— Sambian talouden tärkein
tulolähde. Viime vuonna valtion
kassaan saatiin tuloja 65 miljoonaa
(Jatkuu siV; 3)
PÄIVÄN PAKINA
VIIMEISTÄ VIEDÄÄN
Kun kenraali de Gaulle antoi
häätömääräyksen Atlantin liiton
sotilaalliselle päämajalle—poistua
Pariisista varastoineen tiikikohti-neen
ja .sotilainecn, kävi myös po-liittisen_
päämajan jatkuva oleske­lu
Bois de Boulögnen puistoon ra-kennetui.
ssa palatseissa kestämät­tömäksi,
kirjoittaa nimimerkki
"Pilkki" Kansan Uutisel-lehden
viime sunnuntaisessa numero.ssa
ja jatkaa noin nimeensä:
Atlantin liittoon vielä jääneissä
mai.s.sa pidettiin poliittisen pääma­jan
.säilyttämistä Pariisissa kuiten­kin
elintärkeänä, jotta kriisita-pauk.
scssa yhteydet voitaisiin jäl-leeh
solmia nopeasti. Tämä näke­mys
lähti .siitä olettamuksesta, että
jos kenraali de Gaulle ehkäpä hy­vinkin
pian poistuu näköpiiristä —
joko poliittisesti tai muuten kuol­leena
— niin Atlantin liitto "mie­hittää"
uudelleen Ranskan. Ken-
-raalin henki näyttää kuitenkin ole­van
sitkeässä ja lis"aRsi.hän on va­kuuttanut,
että hänen seuraajil­laan
ei ole muuta mahdollisuutta
kuin noudattaa hänen piirtämiään
ulkopolitiikan linjoja..
PoliittLsen päämajan lähtöpassi-tus
saneltiin oikeastaan jokin aika
sitten YKn kokouksessa. Täällä
Italian ulkoministeri Fanfani ja
Ranskan ulkoministeri Couve de
Murville tapasivat toisensa. Yh­teenotto
ministereiden kesken oli
kiivas. Lopputuloksena oli Rans­kan
ulkoministerin uhkaus Fanfa-nille,
että ellette lähde ajoissa ja
vapaaehtoisesti, niin me heitämme
teidät. Tämän jälkeen oli vain ky­symys
siitä, miten poliittinen p ä l '
maja voisi poistua Pariisista kas­vonsa
säilyttäen. Ja niin seurasi
Länsi-Saksan hallituksen tiedon­anto,
jonka mukaan sekin oli päät­tänyt
yhtyä USAn esitykseen At­lantin
liiton päämajan poistami­sesta
Pariisista.
VVashingtonin hallituspiireissä
oli: aluksi kahdenlaista ilmaa po­liittisen
päämajan poistamisasias-sa.
USAn Pariisin-suurlähettiläs
varoitti, koska siitä saattaisi olla
katastrofaalisia ulkopoliittisia seu­rauksia.
Ulkoministeriössä-- voitti
kuitenkin kanta, jonka mukaan on
paras lähteä Pariisista hyvissä
ajoin ennen kuin on pakko;
Atlantin liiton poliittinen pää­maja
on pitänyt perinteellisesti
aina joulukuussa juhlaistunnon,
mihin ovat osallistuneet Atlantin
liiton jäsenmaiden arvovaltaiset
valtuuskunnat uiko- ja sotaminis,
terien johdolla. En.si joulukuussa
poliittinen päämaja pitää viimei­sen
istuntonsa Pariisissa. Se ei tai­da
muodostua erityisen juhlalli­seksi,
mutta hautausmaatunnelmaa
siinä kyllä tulee olemaan riittä­miin.
Joka tapauksessa Atlantin
liiton poliittisen päämajan juonit­telu
Ranskassa ja nautiskelu Parii­sin
suloista päättyy tähän.
Ky.symyk3cssä ci ole siis, kuten
Länsi-Saksan hallitus naama vaka­vana
yrittää selittää, Atlantin lii­ton
ero Ranskasta vaan Ranskan
lopullinen ero Atlantin Uitosta.
Jäljellä on vielä yksi ongelma,
nimittäin Ranskan noin 70,000 mie­heen
nousevan armeijan oleskeUi_
Länsi-Saksan maaperällä. Ranska
on irrottanut nämä joukot Atlan,
tin liitosta ja siirtänyt ne omaan
komentoonsa. Atlantin liiton ame­rikkalainen
ylipäällikkö yritti vie­lä
viime tingassa juonia yhteistoi­mintaa
ranskalaisten joukkojen
kanssa poliittisin ehdoin. Tällainen
oli jo alkuunsa tuomittu epäonnis­tumaan
sillä vaikka kenraali de
Gaullella on tunnetusti vahva tuu-lenhalkaisija,
niin 'puolisivistynyt'
amerikkalainen kenraali ei pysty
vetämään häntä nenästä, kuten
eräs ranskalainen diplomaatti
kommentoi asiaa. Ranska pitää
joukkojaan LänsirSaksan maape­rällä
vain omilla ehdoillaan, totesi
diplomaatti.
Mitä yllädlevaan lisätään, se on
oikeastaan pahasta.
— Känsäkoura.