Vapaus, June 19, 1958

              Siyu 2 Torstaina, kesäk. 19 p. — Thursday, June 19, 1958!
U S
'isiini
di> Oanadteiu. > Bs~
1^7. Authoiised
äiS^iiOi^ti^ by the Port
WM|V aöd SttuTdays by Vapaus
l t d . , » t 100-102
liniiy. Ont.^ CSanadai.
TölelDhones: Bu>. Office 0 8 . 4-4264;
Editoria! Office OS. 4'4265. Manager
E. Sukd. Edltor W. Eklund. Mailing
Address: BOK^ 69. Sudbäry, Ontario.
Advertifilng ratee upoo »ppUeatfM».
Translation free of eharge.
V TDLADBHINNAT:
Canadassa: 1 t fc 7.00 6 ^tt. 3iW
SUCSJ25
Yhdysvalloissa; 1 vk. &00 6 kk. 4J0
Suomessa:- 1 vk. BM 8 kk. 4.76
^^^^ vaiko tervdidtttavä ilmiö?
- yiiirie viikon lopulla Canadan pääministeri. Diefenbaker
I^rtj5«ö14 nykyinen kauppa- ja
iitli^dlan|o);K>Utiik^ niuodostuu vakavaksi vaaraksi n.k. "va-pi^
Blle^^ mä^ joksi kapitalismin kannattajat kutsuvat
sii^ ei ole siirtynyt sosialismin leiriin.
: ;'VhdysValtain valtiodepartmentti on myös ilmeisesti huo-li^
i^&lisainasta asialta, sillä yaltiodepartmentin toimesta on
juuaistil kirjanen, missä pelästyneesti osoitetaan, että sosia-
Ui^^t.mäat Qva kertaa suostuneet myöntämään lähes
)l^dten imljardind apua 15 maan kehittämi­seksi.
Näina^ n^^^ Neuvostoliiton ja toisten sosia­lististen
maiden toimesta luvattu apua, sijaitsevat Aasiassa,
Afriki^a ja weläpa Etelä-Amerikassa missä yhdysvalta-
. lainen pääoma oh ollut määräysasemassa vuosikymmeniä.
7;,*Yaltiodepartmentin,julkaisemassa kirjassa pidetään tätä
"uylja vaaraa" taloudellisella rintamalla vieläkin vaaralli-sem|>
«äQä kv|in sodan vaaraa.
: -1^ myös, äsken kuulla saman-
I^önlöisia varoitu kun CBC:n kommentaattori Larry
HfKiifhur^ esitelmän opettajille. Hän
on pUut vierailemassa Neuvostoliitossa ja kansandemokraat­tisia
maissa ja hän myös varoitti, että pahimmassa tapauk­sessa
Neuvostoliitto voi laajentaa vaikutusvaltaansa kauppa-alaäJä
siinä määrin, että Pohjois-Amerikka voisi joutua eris-tetjl^
j)^ asemaan, koska Neuvostoliitto kykenee kilpailemaan^
^tij^ainkäynnissä kapitalististen maiden kanssa. - '
I Koska tällaisia varoituksia on tullut niin monelta tahol­ta,*
voincuoie olettaa väitöksissä olevan ainakin jonkun verran
pc^Sa ja olemmehan aikaisemminkin saaneet kuulla, että
N^vdstoliiton toimesta on autettu teollisuuslaitosten raken­tamis^^
Intiassa ja useimmissa muissakin maissa ja mm.
N^vdstöliitto oh tarjonnut rakentaa Suomeenkin terästeh­taan...:.
.: i • ^ . .
Tavallisen kansan ilunisen.kannalta katsoen se on ollut
tejljyehclittävä ilmiö kun Neuvostoliitto on näin auttanut teol-
Us|lusliElitosten rakentamisessa varsinkin entisissä siirtomais­sa^-
missä alkuasukasväestön kehitys on jäänyt suunnatto­masti
jälkeen ja kansa on joutunut elämään kurjuudessa,
vaikka miuret monopolit ovatkin perustaneet moniin siirto­maihin
valtavia tuotantolaitoksia. /
: ^Omituista tällä kertaa on, että Neuvostoliiton pääminis-teci
HrushtsheV jo ainakin kaksi vuotta sittfen haastoi länsi-m||
dlinan liiopuinaan aseistuskilpailusta ja sen sijaan kilpai-le^
buaan taloudellisella alalla maailman kaikkien kansojen
f^i^tason jcohpttamiseksi.
* Ilmeisesti, nyt vasta länsimaailman johtajat ovat alka­neet
3nnii)artämään;^^ kehoitus ei rajoittu-nii^;
yksihomäan ^ogltte, yaan i^ttä sitä ön jo laajasti $bv^l-
;p|tQ:$U3r-ll*dOT;töi^ myös muistutetaan,
( Ä l ^ n ^ ^ sitten. ,
^^^'oisaalta palaa mieleen eräitä vuosia si^en Yhdys­valtain,
Britannian ja myös Canadan toimesta puhuttiin ko-
Vai(ti Colbmbo-suimnitelmasta, jonka nojalla oli juuri tarkoi­tuksena
kehittä^ entisten siirtomaiden taloudellista asemaa,
pllmzjde my& uutistiedoista nähneet, että Canada on joka
ViKi^ tata tarkoitusta varten myöntänyt noin 40 miljoonaa
dj^y^lla. Jos Canada on niin paljon antanut, niin oletamme
että sellaiset suurmaat kuin Yhdysvallat ja gritannia ovat
antaneet suhteellisesti enemmän. Lienee paikallaan tiedus-t<
äiia^ etteikö näillä sijoituksilla olekaan saavutettu suunni-teKua
tulosta kun nyt ollaan ndin pelossa, että juuri länsi­mailta
apua saaneet siirtomaat voivat siirtyä Neuvostoliiton
y^qituspiiriin, koska sieltä on myönnetty ehdoitta taloudel-
U^Väpua ja pitkäaikaisia laln^^^
Meistä ainakin tuntuu, että olisi paljon tervehdittäväm-p
i . j ^ ö , että sosialismin ja kapitalisihin Iceskeihen tastelu
aififtylsi kokonaan taloudelliselle alalle, sillä siitä olisi todel­lisia
hyötyä juuri apua tarvitseville kansoille ja sodan puh-kieamisen
vaara siirtyisi pois päiväjärjestyksestä.
TqUioliiian kongressia tukemaan
Useammat lukijajnme tietävät, että ensi heinäkuun 16-22
yäii£^eiia aikana pidetään Tukholmassa maailmankongressi
astlsj^ariisunnan ja kansai;ivälisen yhteistoiminnan pi^olesta.
S^kkialla! maailmassa valmistutaan lähettämään edustajia
t ^ ^ tarkeääii kongressiin ja keskustelu aseistariisunnan ja
kaiiäainvälisen yhteistoiminnan tärkeydestä on käynnissä
kaäkkidla.
Tämä kongressi järjestetään kansainvälisen Rauhanneu-v
d ^ n toimesta, mutta sitä on sikäli laajennettu, että sen
V4inistamisiepn osallistuu huomattavia kansalaisia kaikista
. « » « ^ s t a , ^ / ; ^ ; . ^ ; : • , . v - '
l^BAuhän ty^ lukumäärä kasvaa maali­s
i toiminta^ määrä ihmi­sia
Aiistä pi^ jotka aikaisemmin olivat syfjässä aktiivi-j
»ta;ra^antyiSstä. Kuvaavana tapauksena on Britanniassa
k i ^ t t j m y T l B i ^ ^ johdossa on Tnm. tunnettu
Nöibd^Mdkinnön saaja filosofi Bertrand Russell seka toisia
ti^inPttuja britUläisiä. S^^ on järjestänyt vuoden aikana lu-i^
nattomia rauhankokouksia ja viime kevänä suuren jouk-ko^
ka^ikm Squarelle.
Sahsiesa ön te^ keskuudessa toimin­ta^
yetyp<sn^ Ipbkeilujen keskeyttämisen puolesta, jonka
Ofi^ihi inÖL 18 maailman kuuluisan saksalaisen'^ tiedemiehen
j i d j i s t u s ; . ' ; ' - ' ^ / . , : ' •
^ Vatsihaia^ osallistuneet liittyvät
nj^ io^i^ voimien kanssa yhteistoiinintaan ja tu-le^
jBdt^]^ voitaipin parhaiten poistaa ihmis-
.]n|nniinyl^
^Jpn selväät yhteistoiminta paran­taa
eri kansojen keskin^ eikä suhteidieh paran-ta^
iisjen^^B^ ole eri poliittiset yhteiskunnaUiset järjestel-li^
t: On myös selvää, että olemme tulleet sellaiseen histo-riadUseenr
ajankohtaan, jolloin^^M^ mäaihnaa ei voi-dM^
lj^ycäla^ On piettävä samassa maailmassa
paya'kedänäi^
«simPrW^^^ yhteistoimin-njta
lijrodyllisyyden eri maitten välillä, vaikka ne kuuluvat­kin
^^j^
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
•
Vick Tttomt Bruc^ Minesilta täyt­tää
tk. 21 pnä ai vuotta. Onnitte­lemme
päivän sankaria!'
Mitä muut soovat
EPÄAMERIKKALAISET KIINNI
T I I K E R I N n)(NNASSA
Yhdysvaltain ^äamerikkalaisuut-ta
tutkivan iedustaiakariiarin valio­kunnan
jotkut avainasemissa .olevat
jäsenet tarttuivat kiinni tiikerin
häntään kun he ilmoittivat, että
heillä on valmiina uljaalle Cyrus
Eatonille , haaste kuuldsteltavaksi.
Laillinen pakko hänen todistaa Juu­r
i mitä hän tarkblttda sillä kun hän
vihjaa, että liittohalUtuksen tutkijat
käyttäytyvät kuin Hitlerin Gesta­pon
jäsenet. Hölynpölyä. Mr. Eaton
on halukas antamaan todistuksensa
julkisuudessa. Joten on hyvin mah­dollista,
että häntä ei koskaan kut­suta!
Vaikka olemmekin valiokunnan
hommista kaukana, hiin ajattelem­me,
että olisi huvittavaa jos mr.
Eaton esiintyisi (valiokunnan edes­sä).
On l i i an usein käynyt meiään
käsityksemme mukaisestisiten, että
valiokunta on peloitellut todistajia
ja usein siten, että he eivät ole
kyenneet selostamaan asiaansa.
Epäilemme jos valiokunta pääsisi
minkäänlaisiin saavutuksiin tämän
74 vuoden ikäisen teollisuusmiehen
satimeen saattamisessa. — Montreal
Star.
S A 8 aloittanut säännöl­lisen
liikenteen . '
Montrealiin
Montreal. — Scandinavian Air­lines
Systemin presidentti, Tore H.
Nilert ilmoittaa New Yorkista, että
SAS on avannut kesäkuun alusta
lukien sännöllliset lentovuorot
Montrealiin.
Lennot tapahtuvat Tukholmasta
ja Kööpenhaminasta kaksi kertaa
viikossa suoraan Montrealiin, josta
käsin koneet jatkavat matkaansa
New Yorkiin, joka on linjan pääte­piste.
Tämä on hyvä kotimaassaan
vierailevien canadansuomalaisten
pitää mielessään paluumatkaansa
suunnitellessaan, sillä yhteydet Hel­singistä
joko Tukholmaan tai Köö­penhaminaan
ovat erinomaiset. Va­littavana
on useita leptoja joka päi­vä.
. . . f^:"'
Montrealin lisSys S A S : n lentover-kostoon
k<Abiiafr|^^ liikennöi-mien
iuiuiiimäeh lukum^ nyt
M, jo&a kaupuiigit sijaitsevat Sl2
^eri maassa maailman kaikilla viidel­lä
mannermaalla. — E. K.
Meille suomalaisille on kirk­kaana
esimerkkinä Suomen ja
N e u vostoliiton taloudellinen
yhteistoiminta. Tuskin löytj^
ainoatakaan selvällä järjellä
varustettua suomalaista, joka
ei myöntäisi sitä tosiasiaa, että
ilman taloudellista vuorovai­kutusta
Suomen ja Neuvosto­liiton
kesken Suomi olisi avut­tomassa
asemassa taloudelli­sesti.
Tämän ovat todenneet
suomalaiset ja siitä on todis­tuksena
presidentti Kekkosen
ja eri ministeri-en tekemät ta­loudelliset
sopimukset Neu­vostoliiton
hallituksen kanssa.
Neuvostoliitto myöskin hyötyy
kaupasta Suomen kanssa.
Neuvostoliiton yhteistoimin­ta
useiden arabialaisten mai­den
kanssa on osoittanut erit­täin
hyödylliseksi. Samoin
esim yhteistoiminta Kiinan ja
Intian kesken on hyödyttänyt
molempien maiden kansoja ja
lisäksi sellainen on ollut myös*
kin omiaan vaikuttamaan rau­han
lujittamiseksi Aasiassa.
Sanomattakin on selvää, että
Canadalle olisi suurta hyötyä,
jos järjestettäisiin normaaliset
suhteet Kiinan kansantasaval­lan
kanssa ja ryhdyttäisiin
normaaliseen kauppavaihtoon.
Kiinan johtajat ovat ilmaisseet
olevansa valmiita lisäämään
ostojaan Canadastä, joka mer­kitsisi
enemmän työtä canada-laisille
ja näin ratkaistaisiin
v a k a v a työttömyysongelma
maassamme.
Tämä on yksi tärkeä syy
miksi meidän tulee tehostaa
maassamme kamppailua edus­tajain
lähettämikeksi Tukhol­maan,
jossa edistetään näitä
tärkeitä asioita.
Tässä yhteydessä on sopiva
huomauttaa, että ainakin kol­me
Canadan supmalaista osal­listuu
tähän tärkeään kansain­väliseen
konlerenä^in ja sitä
varten tullaan hankkimaan va*
roja. Siksi pn hyvä muistaa,
että kxufi tätä varten kerätään
vjffojar hiin on syytä auliisti
antaa varoja tämän hyvän asi­an
auttamiseksi.
Tosiasia on, että kaikki ne " l i b ^
r a a l i t " ratkaisut, joista? n i i n paljpiv
on viime aikoina puhiittij kehraaii
de Gaullen ympärillä, johtavat yh­teen
ainoaan lopputulokseen. Rans­kan
siirtomaaherruuden säilyttämi-see|
i Algeriassa, lausui joitakin päi­viä
sitten Ranskan kommunistisen
puolueen sihteeri Jacques Duclbs
joka on myös Ranskan kommunisti­sen
puolue^ parlamenttiryhmän
puheenjohtaja, ulkolaisille lehtimie­hille
antamassaan haastattelussa.
Duclos ' muistutti haastattelunsa
alussa niistä olosuhteista, joiden
vallitessa kdnraali de Gaullen val­taan
nousu kävi mahdolliseksi.
P f l i m l i n in hallitus, jonka muodos­tamiseen
Ranskan kommunistitkin
myötävaikuttivat tehdäkseen lopun
hallituspulasta ja kapinallisten sen
turvin harjoittamasta vehkeilystä,
ryhtyi* käymään salaisia neuvottelu^
ja de Gaullen kanssa ja antautui
kokonaan hänen edessään samalla
hcitkellä, jolloin kansanjoukkojen
halu suojella tasavaltaa ilmeni mah­tavina
mielenosoituksina. Sen ilmai­suja
olivat Pariisissa ja maakunnis­sa
puhjenneet toukokuun 27 päivän
lakot ja toukokuun 28 päivän ta­pahtumat
Pariisissa, niissä 500,000
^apSufeasta marssi Place de la Na-
'tion'iltä Pläcft. de la RepMblique'lIe
mahtavana kulkueena, johon osal­listui
kommunisteja, sosialisteja,
radikaaleja, katolisia ja muita de­mokratian
kannattajia. Kansanjouk­kojen
liike oli käymässä yhä voi­makkaammaksi,
ja henkilökohtaisen
diktatuurin kannattajat olivat joutu­massa
vaikeaan asemaan.
SOSIALISTIJOHDON PETOS .
Päivää ennen tätä suurta mielen-osoiTusta
oli kenraali de Gaulle se­littänyt
lähteneensä "kulkemaan
laillista tietä tasavaltalaisen halli­tuksen
muodostamiseksi", ja touko­kuun
28 päivän vastaisena yönä
P f l i m l i n erosi, vaikka hänellä oli
kansalliskokouksen enemmistö ta­kanaan.
P f l i m l i n in hallituksen antautu­misen
jälkeen oli Colombey-les-t)
eux-Eglises'in miehelle tie auki,
mutta vielä oli odotettavissa vasta­rintaa
maassa, jopa parlamentissia-kin.
Erityisesti ole de gaullelaisten
pyrittävä saamaan hajaannusta so-isialistien
parlamenttiryhmässä, joh-mattavasti,
ja samalla saavutettiin
suurta mehesjtystS demokraattisten
voimien ja lyöVäenluokan yhteistoi^
mintaan johtavalla tiellä.
On kuitenkin myönnettävä, että
taantumus saavutti tärkeimmän
kettä ei Ranskassa ole, aikoo ken­raali
pääministeri sellainen saada
aikaan. Tätä tarkoitusta juuri pal­velevat
"yhteiskunnan turvallisuu-
I|a suuri enemmistö oli selittänytjiden valiokunnat'', jotka Mussolinin
vastustayansa rde . Gaullea, T5?tä i^nsistijärjestöjen tapaan aikovat so-syystä
o l i ehdottomasti annettava de
GauUesta se käsitys, että hän on
"tasavaltalainen, joka kunnioittaa
deinokraattisia vapauksia". Tämän
tehtävän ottivat suorittaakseen Guy
MoUet ja Vincent Auriol, tasaval­lan
entinen presidentti, joista näin
t u l i diktatuurin tavoittelijan tien
raivaajia. Tällaisen tilanteen valli-,
tessa de Gaulle sai kansalliskokouk­selta
pääministerin valtuudet. So-sialistiedustajista-
äänesti niiden
puolesta 42, niitä vastaan 49.
Työväenluokan ja demokraattis­ten
voimien hajoittajat olivat näin
murtaneet aukon tavattoman ar­kaan
kohtaan, parlamenttiin ja tä­män
aukon kautta de Gaulle pääsi
nousemaan valtaan laillisuuden var­jossa.
Kapinalliset ja heidän asiamie­hensä
kävivät koko ajan kovaa her­mosotaa
valmistellakseen maaperää
antautumiselle vain kommunistisen
puolueen pysyessä lujana tasavalta­laisten
vajauksien puolustajana.
De Gaullen hallituksen muodosta­minen
tapahtui siis vain näennäi­sesti
laillisissa puitteissa. Tosiasias­sa
se tapahtui Algerian ja Korsi­kan
kapinain, Pflimlinin hallituk­sen
antautumisen ja henkilökohtai­sen
diktatuurin välineeksi antautu­neen
sosialistisen puolueen pääsih­teerin
Guy MoUefn petoksen seu­rauksena.
M U I S T E T T A V I A KOKEMUKSIA
— Ensi sijassa voivat työläiset
ja muut demokraatit nyt nähdä, mi­ten
kapinoitsijat ovat käyttäneet
hyväkseen kommunisminvastaisia
mielialoja eikä yksinomaan tapah­tumien
kuluessa vaan jo paljon en­nen
niitä.
Syitä nykyiseen tilanteeseen on
epäilemättä etsittävä siitä politiikas-
:ta, jota enemmistö on' yhdentoista
vuoden ajan noudattanut. Usein on
tämä. enemmistö ulottunut Guy
MoUefsta Pinay'hin, jotka nyt mo­lemmat
ovat uuden hallituksen jä­seniä;
X •
Tän]|än kommunisminvastaisten
mielialojen yhdistämän^ enemmistön
pohjalla on muodostettu hallituk­sia,
joiden vallassa ollessa kansa­kunta
on joutunut kokemaan mo­nenlaista
Jiäpeää, kun riippumatto­muuttamme
vastaan tehtyjä hyök­käyksiä
ei ole vastustettu, kun tu­hoisia
sotia on jatkettu j a kieltäy­dytty
täyttämästä työväenluokan ja
työtätekevien joukkojen oikeutettu­ja
vaatimuksia.
Työläiset j a demokraatit saattoi­vat
nähdä, missä tapahtui petos, ja
arvioida tosiasioiden valossa sen
taistelun rohkeutta ja .mittasuhtei­ta,
jota koromunifiUnen puolue kävi
henkilökohtaista .diktatuuria va9-:
taan. Täm^n tuloksena konimunisti-sen
puolueen arvovalta kasvoi huo-päämääränsä,
de Gaullen hallituk­sen
valtaan nostamisen. Tämä mer-,
kitsi, että Ranskan työväenluokan
ja kansan taistelussa tasavallan
puolustamiseksi alkoi uusi vaihe.
Olisi vaarallista ollfi ottamatta
täysin vakavalta • kannalta sitä ti­lannetta,
jonka de Gaullen hallituk­sen
valtaantulo on Ranskassa syn­nyttänyt:
MITÄ ON EDESSÄ?
— Miten arvioitte nyt tapahtu­mien
kehittyvän Ranskassa?, kysyt­tiin
toveri Duclos'lta edelleen.
De Gaullella on nyt käsissään
paitsi tavallisen hallituksen tavalli­set
valtuudet myös toimeenpano- ja
lakiasäätävä valta, muistuttaa Duc­los.
Alaistensa ministerien jrmpäröi-mänä
hän merkitsee sitäkin suu­rempaa
tasavaltalaisia laitoksia uh­kaavaa
vaaraa, koska hänellä on
myös lakiasäätävä valta käsissään ja
hän tulee itse laatimaan perustus­lakiehdotuksen
lujittaakseen henki­lökohtaista
diktatuuriaan.
Koska kenraali de Gaulle antoi
ns. yhteiskunnan turvallisuuden va­liokunnille
Algeriassa virallisen
luonteen samana päivänä, jona saj
man niminen valiokunta Lyonissa
antoi selvästi fasistisen julistuksen,
mei-kitsee se hänen siunaustaan
kaikille niille väkivallanteoille, joi­den
avulla hänet nostettiin valtaan,
samoin kuin kaikille samankaltai­sille
toimenpiteille tulevaisuudessa.
Näiden kapinan aikana syntynei­den
"yhteiskunnan turvallisuuden
valiokuntien" pitäisi de gaullelais­ten
käsityksen mukaan toisaalta
korvata tasavallan lailliset laitokset,
toisaalta taas he aikovat niiden
avulla luoda fasistisen liikkeen, joka
hyökkäyksillään poliittisFa ja am­matillisia
vapauksia vastaan näyt-
' telisi Francon Espanjan "falangia"
enemmän tai vähemmän muistutta­vaa
osaa. j
tuputuksen eteen nousee polttavia
sosiaalisia ongelmia.
Ön varmistauduttava siihen^ e t ti
kenraali de Gaulle yrittää tukahdut­taa
väkivallalla kaiken hänen sota-j
a kurjistuttamispolitiikkaansa koh­distuvan
vastustuksen ja tekemään
sen sotilaspiirien avylla, jotka yrit­tävät
päästä johtavaan aseinaan po­litiikassa.
Sotilaspiirit tahtovat syr­jäyttää
kaikki, de gauUelaisten sa-.
naa käyttääkseni "järjest<»lmdn"^
edustajat alistaalueen Ranskan vä­estön
sotiiasdiktätuuriin.
On historian jiibnaa ironiaa, kun
joudutaan näkemään, miten Ranska
menettää vapautensa sihrtomaaher-ruuden
vuoksi. Johon se itsepintai­sesti
tahtoo alistaa kansat nii­den
pyrkiessä päättävästi toteutta­maan
oikeutensa riippumattomuu­teen.
Ranskan nykyiseen tilantee­seen
soveltuvatkin sellaisinaan Mar­x
i n j a Engelsin sanat: "Kansa, joka
sortaa- toisia kansoja, ei voi itse
olla vapaa".
Ranskan kansa on jälleen saanut
vastaansa siirtomaasotaan erikoistu­neet
upseerit aivan samoin kuin
vuoden 1851 joulukuun 2 päivän
valtiokaappauksessa kenraali Saint
Arnaud'n upseereineen.
JOUKOT TAISTELUSSA
Kypröksen kreikkalaisten ja turkkilaisten välisiä yhteen­ottoja
hyväkseen käyttäen brittiläiset ovat kiristäneet
soliiäalhsta kuriaan saarella sekä toimittafieet laajoja
kötjtark^tuksia sekä etsineist ihmisiltä aseita. Kuvas-sanrime'
nähdään brittiläisen upseerin etsimässä aseita
krerlckalaiselta-papilta Nicosiassa.
-— Miten joukkojen taistelu on
käsityksenne mukaan kehittyvä?
— Ranskan työläisillä ja kansalla
on edessään raskas taistelu sekä
rauhan palauttamiseksi Algeriaan
että vapautensa ja elinehtojensa
puolustamiseksi. Mutta Ranskalla on
sellaisia sosiaalisia ja poliittisia
voimia, jotka kykenevät katkaise­maan
tien fasismilta ja aiheutta­maan
tappion yhden miehen dikta­tuurille.
Tässä yhteydessä on syytä koros­taa,
etteivät tapahtumat ole kehitty­neet
aivan niin kuin kapinalliset
olivat suunnitelleet. He olivat aiko­neet
pystyttää diktatuurin yllättäen
ennen kuin työläiset j a muut de­mokraatit
olisivat ehtineet tointua.
Kommunistisen puolueen, joka oli
täysin tietoinen sille lankeavasta
„ , ^ „ , . » . ,. . - vastuusta, onnistui ajoissa varoittaa
Koska de gaullelaisten joukkolu- työväenluokkaa j a koko maata sekä
luttaa de Gaullen asiamiehiä asutus­keskuksiin
ja työpaikoille.
MUSTIN TAANTUMUSHALLITUS
Uusi hallitus on siis kaikkein
mustimman taantumuksen^ ja suur­pääoman
siirtomaasortopyrkimys-ten
edustaja. Nämä voimat vaativat
jatkamjaan Algerian sotaa, joka on
ristiriidassa Ranskan todellisten
etujen kanssa ja uhkaa vakavasti
levitä koko Pohjois-Afrikkaan. De
Gaullen sanat Algeriassa kymme­nestä
miljoonasta "ranskalaisesta,
jotka muodostavat yhden kokonai­suuden",
eivät voi saada Algerian
kansaa luopumaan riippumatto-muuspyrkimyksistään.
Tosiasia on, että k a i k k i . ne "libe­raalit"
ratkaisut, joista niin paljon
on viime aikoina puhuttu kenraali
de Gaullen ympärillä johtavat yh­teen
ainoaan lopputulokseen. Rans­kan
siirtoniaaherruuden säilyttämi­seen
Algeriassa, niiden suunnitel­mien
tukemiseen, joita siirtomaa-sortajien'palkkaama
asiamies Sous-telle
jo kauan on hautonut.
Tämän lisäksi ei Algerian sodan
jatkuminen voi olla heijastumatta
vakavassa mielessä työläisten ja
työtätekevien joukkojen asemassa,
mikä merkitsee sitä, että uuden
luoda edellytykset, jotka tekivät
kansalle mahdolliseksi nousta puo^
lustamaan tasavaltaa.
. Ranskan kommunistisen puolueen
ponnistusten ansiosta levisi kaikki­alla
inaassa noussut vastarinta
myös kansalliskokoukseen, missä e r i
puolueiden edustajat, joukossa mo­net
sosialistit ja radikaalit, esiintyi­vät
yhdessä kommunistien kanssa
kapinoitsijoita vastaan ja kieltäytyi­vät
antamasta kannatustaan de
Gaullelle.
Mutta tärkeintä on, kuten puo­lueemme
keskuskomitean poliitti­nen
toimikunta on korostanut, että
"koko maassa erilaisia katsantokan­toja
edustavat miehet ja naiset,
kommunistit,< sosialistit, radikaalit
ja kcitoliset, työläiset, talonpojat,
opiskelijat ja kaikkein tunnetuim­mat
svistyneistön edustajat liittyi­vät
yhteen puolustamaan kansalais­vapauksia"
YHTEISTOIMINTA
L U J E N E M A S SA
- ^ ^ a on, etteivät mahtavat mie­lenosoitukset
Pariisissa ja maakun-
Suurilhainics Eaton ei pelkii
epiiinerikkalaista komiteaa
Washliigibii. — Cyrus Eaton lähti
täältä viime perjantaina Ja ilmaisi
olevansar.ivalmis keskustelemaan hä­nen
yhteyksistään Neuvostoliiton
kansalaisten kanssa "milloin hyvän­sä
kongressikomitea haluaa tavata
minut". I. . :.
Aikaisemmin hän syytti epäame­rikkalaisuutta:
tutkivan edustajahuo­neen
komitean puheenjohtajaa Fran­cis
E. Walteria "halpamaisesta epä­amerikkalaisesta
taktiikasta". Sama
koskee, .saooi Eaton, komitean hen­kilökunnan
johtajaa Richard Aren-sia.
Waltw ojl, sitä mieltä, että Eaton
yritti keskiviikkona neuvotella Ohion
edustajan, Gordon Schererin kanssa
välttääkseen/muodollista esiintymis­tä
edus£{td%hlioneen komitean. edessä
: Arens san9i toukokuun 19 pnä. että
haaste on määrätty. Eatoi^llle, joka
toukokuun 4 pnä sanoi, että FBI ja
eräät 'toiset''"elimet harjoittavat ih­misten
urkintaa, seuraavat heitä
palaa ja tekevät kanteluja.
Eaton sanoi, että hän ei yHtä saa-,
da haastetta peruutetuksi Ja ettei
hän pidä mistään paremmin, kitin
saada tilaisuuden komitean ' - '.
edessä
kan ja cfikokraattisten voimien
taistelun uuoelle nousulle.
Kommunistit, jotka ovat näjrtel
leet ensiarvoista osaa joukkojen ko­koamisessa
fasismia vastaan, ovat
esiintyneet tasavaltalaisten joukko­jen
voittamattomana etujoukkona.
Tässä taistelussa on Ranskan konv
munistisen puolueen arvovalta kas^
vanut. Taistelun ensimmäisen vai­heen
jälkeen on kommunistinen
puolue entistäkin voimakkaampi ja
yhtenäiseni^; Se on lujasti päättä­nyt
tehostai^ taisteluaan tasavalta­laisten
voimifen yhteen kokoamisek­si
ja ennen kaikkea kaikkien nii­den
voimien yhtenäisyyden säilyt­tämiseksi,
jotka ovat puolustaneet
tasavaltaa.
Kommunistinen puolue tekee
i^aikkensa laajentaakseen ja voimis­taakseen
liikettä fasisminvastaisten
nissa, lakot eivätkä muutkaan j o i ^ - voimien yhdistämiseksi. Ranskan te-sanoa
kuinka "halpamaista epäame­rikkalaisen
komitean edustajain
Walterln ja Arensin taktiikka on
heidän yrittäessä peloittaa, uhata ja
ajaa takaa ihmisiä".
Lähtiessään lentoteitse Clevelan­diin
Eaton sanoi, että hän ei ole
saanut haastetta. Hän sanoi usko­vansa
Amerikan kansalaisten oikeu­teen
"ajatella itsenäisesti Ja ilmaista
mielipiteensä". Hän lisäsi:
"Pidän huolta omista asioistani,
mutta mUloin hyvänsä kongressiko-mltea
haluaa nähdä minut, olen sii­hen
valmis."
JA
TÄTÄ
kojen mielenilmaukset, joiden luku­määrä
on viime aikoina kasvanut
moninkertaiseksi, voineet ehkäistä
yhden miehen diktatuurin pystyttä­mistä.
Mutta ne ovat sittenkin huo­mattavasti.
edistäneet tasiayaltalais-ten
voimien yhteenliittymistä ja luo­neet
otollisen maaperän työväenluo-oUisuuslaitöksissa,
kaupungeissa ja
maaseudulla on muodostettu tuhan­sia
demokraattisesti valittuja ta­savallan
puolustuksen toimintako-miteoita,
jotka ilmaisevat joukkojen
taistelutahdon j a joissa kaikki ha-joitusyritykset
kohtaavat jyrkän
vastuksen.
M I E L I K U V I E N P A L V E L UA
Diplomaattien päivällisillä Wash-ngtonissa
sjTityi amerikkalaisen ja
(iihalaisep välillä seuraava keskus­telu:
Amerikkalainen: — Matkustin
kerran; maassanne ja eniten, minua
ihin'?tytti eräs jättiläiskokoinen lo­hikäärmettä
kuvaava patsas. Kuin­ka
kiinalaiset ovat innostuneet niin
lohikäärmeeseen, vaikka tietävät,
sttei sellaisia elukoita ole;^ olemas­sakaan?
Kiinalainen: — Minua puolestani
täpliä; teidän maassanne on eniten
ihmetyttänyt jättiläiskokoinen va­pauden
patsaanne. Amerikkalaiset
nähtävästi pitävät sitä suuressa ar­vossa
vaikka tietävät, ettei vapaus-nimistä
olentoa ole olemassakaan
Amerikassa.
YLLÄTTÄVÄ VALINTA
Hahd "n täysi-ikäisen pojan äiti
epäili, että jompi kumpi hänen po­jistaan
on tullut l i i an ystävälliseksi
hänen ' palvelijattarensa kanssa.
Halutessaan tietää kumpi poika on
kysymyksessä kysyi hän palvelijat­tarelta:
"Maria, olettakaamme, että
sinulla olisi tilaisuus mennä vaikka
elokuviin jomman kumman poikani
kanssa, niin kumpaisenko valitsi­s
i t ?"
"Se on vaikea valinta", sanoi Ma­ria.
"Olen oUut ulkona molempien
kanssa ja olen nauttinut yhdessäo­losta.
Mutta ^parhaimmin nautin
kun olin ulkona vanhan herran
kanssa."
PÄIVÄN PÄKINÄ
lamakauden "ratkaisuja"
Maamme tuotantolaitosten omista­jat
ovat viime aikoina puhuneet yhä
äänekkäämmin siU|, että työmies
vaatii liian suurta osuutta tuotan­nosta.
Itkua vääntäen porvari on
väittänyt, että et tässä T i y t voida
maksaa paremjpiä palkkoja kun se
vain johtaisi tuotteiden hinnan nou­suun
ja sitä tietä yhä suurempiin
rasituksiin kuluttajaväestön tii­moilla.
Mutta me satumige olemaan
asiassa vähän eri mieltä. J a avuk­semme
tulee niinkin arvossa pidet­ty
mies kuin parlamenttijäsen Er-hart
Regier Bumabysta. Vancouve­r
in naapurikaupungista.
Mr. Regier sanoi: "Työväestöön
kohottanut tuottavaisuutensa aina
30 prosentilla viime 10 vuoden ku­luessa,
mutta samanaikaisesti sen
ostokyvyn on sallittu kohota vain
10 prosentilla." Hän oli hankkinut
nun^erotietonsa i t ^ Canadan finans­siministeri
Flemingho joitakin aiko­j
a sitten pitämästä puheesta.
Nämä numerot aivan selvästikin
kumoavat porvarin ^toissilmäisesti
esittämän väitteen, että työväestön
saama osuus on nyt jo tälläkin ker­ralla
liian suuri.
Tuotantolaitosten omistajat ovat
jatkuvasti toitottaneet, että työväes­tön
vaatimukset voivat johtaa teol­lisuuden
kuolinvuoteelleen, joka
väite sellaisenaan-on kaikessa- h u k
luudessaan johtuva vain yksilöpyyt
teiden tavoittelusta eikä suinkaan
perustu mihinkään tosiasiaan.
Pula- ja lamfikaudet ovat olleet
jatkuvia ilmiöitä "vapaayntteliäi-syys"-
yhteiskunnassamme aina sen
alkupäivistä lähtien huolimatta sii­tä
onko myönnetty palkankorotuk­sia
täi ei j a vieläpä silloinkin kun
palkkoja on poljettu miltei olemat­tomiin.
Tuotantolaitosten omistajain yhtä­mittaisesti
toistuva väite, että työQ
tuottavaisuutta on kohotettava en­nenkuin
voidaan toivoakaan palkan­korotuksia
jää jokseenkin huonoon
valoon kun huomioidaan mr. Regie-r
i n antamat tilastot. Mitä sitten on
työväestii saanut palkkioksi työn
tnottavaisuuden kohottamisesta? E i
mitään muuta kuin mitä se on.vai­voin
kyennyt irroittamaan vastaan
hankailevan porvarin kynsistä, ku­ten
työn tnottavaisuuden ja palkko­j
e n . nousujen
osoittaa.
välinen suuri ero
Kuten mr. Regier sanoo: "me
riistämme työläisiltämme j a far­mareiltamme
heidän ostokykynsä
kieltämällä heiltä lisääntyneen
taotannon tarjoamat edut."
Kaikki tämä luonnollisesti johdat­taa
meidät siihen päätökseen, että
työn tuottavaisuus Canadassa on ke­hittynyt
siihen pisteeseen, että os­tokyky
ei enää riitä. Niinpä käsi-tyksemmejnukaM
ei ole muuta kei­noa
tilanteen korjäamTseksi kuin
kaventaa kuilua tuotantokapasitee­tin
j a ostokyvyn välillä.^ • -
Emmekä nyt suinkaan haluaisi
antaa lukijoillemme'sitä käsitystä,
että tuotantoa pitäisi rajoittaa tai
tuotteita hävitettävä, kuten joita-k
i i i vuosia sitten tapahtui Brasilias­sa,
jossa kaadettiin laivalastittain
kahvia mereen. Hullua hommaahan
se olisi, että valmista tavaraa hävi-tetUiisiin:
Yhtä hullua olisi se, että
ihmisille hyödyllistä tavaraa ei tuo­tettaisi.
PäinyastAip. kyllä ammattiyhdis­tykset
ovit^^iinä mielestämme oi­keassa,
ne ovat ryhtyneet vaa­timaan
parempia'palkkoja.
Emme oikein voi käsittää miten
työpalkkojen korottamista vastusta­vat
aikovat ratkaista pulmansa ja
selviävän nyt selvästi uhkaavasta ja
nyt jo K^ällä alulla olevasta lar(ia-kaudesta.
Niin Eisenhower kuin
Diefenbakerkin puhuvat siitä, että
kansan olisi tehtävä suurempia osto­ja
säästöissään olevilla rahoilla ja
stiä tietä saada itsensä uskomaan,
että kyllä se hyvä aika vielä tulee
esiin sieltä nurkan takaa.
Eisenhower teki tässä joitakin ai­koja
sitten huomion, että hän nä­kee
lamakauden loppuvan vaikka
maassa sillä hetkellä oli y l i 5 mil­joonaa
työtöntä '
Samanlaista sokeaa suhtautumis­ta
on havaittavissa Ottawassa. jossa
lamakautta käsit^^^ kuin jonakin
vähäisempänä tautina vaikka tilan­ne
kuipka vaatisi rohkeita toimen­piteita
ja porvarin pussin päälle
käymistä.
Tässä yhteydessä emme ajattele
yksinomaan yleisten töiden järjes­tämisestä
ja työttömyysvakuutus­maksuista,
vaan kaupankäynnistä
Kiinan, Neuvostoliiton ja kansande­mokraattisten
maiden kanssa ja va­pautumisesta
Yhdysvaltain taloudel­lisesta
pakkopaidasta.
Näiden hallituksen taholta tapah­tuvien
toimenpiteiden lisälui am­mattiyhdistyksien
taholta tulee vaan
tiukasti pitää kiinni korkeimpien
palkkojen ja lyhyemmän työviikon
vaatimuksista.
Pankkitilikirjamme osoittaa, että
tilillämme pankissa on kokonaista
kuusi dollaria. Mitähän silla ostaisi,
että maamme talous pääsisi jälleen
jonkinlaiseen tasapainoon?
' , —Nem^.