Vapaus, June 29, 1965

              Sivu;2 [ Tiistaina; kesäk. 29 p. — Tuesday, Jxrne 29/1965
T T A Tl A- T T O I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
\ J\rJ\ U O { FINN»ÖH . C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabllShea Nov. 6, 1917
EDITOR: W . E K U U N D ^ MANAGRR, |E. ^ U K S I
TELEPHONE:, OFFIfB AN.D E Ö I T ^ B I A L p74.<fl294
PUbllahed thrloe weskly: ^iiesdaya,'Tt)iir«di{(jrs^nd fitoturclays l>7.Vapam
Publifihing Co. Limited, 100-102 £lm 'Stl West, «Udbury, Ontario. Canada.
' ' MaUiq^ Addicess: Box 69 ^
Aä»wti8lnp ratea upftn apt>U^ttö», traniiJ«|tlon IW|e of cjiarffe.
Authorlaed as aecond elass msU by %e • | ^ Qttlee Departmenti Ottawa,
and flor-payment of postoge.,ln cash.
TILAUSPINNAT:
Caliadasa*: 1 vk. $a.QO, 6 kk. %M6 USAieaa l vk. $10.00, 6 kk. $6.26
3 kk. 8,7», BuomeSilOl 1 vk. 10.50. 6 kk. 5.75
_ Askel oikeaan sumitiskan
'. r•'^•-•v • ^V-V; V ' ' -•
ViinM vUkOo PuoUväUssä siaatUn OUawa{ita että W^sbing-tonista-
jdhjeitä siitä, että Ylidyflvaltainballftua lopettaa ns. finanssi-putmän
varjossa Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnan jarruttami­sen.
Kysymys on l^ähjrldäp ja ICongon fauliaROp^ratioiden aiheutta­mien
yelKojep maksamisesta ja siinä yhteydessä aloitetusta kampan-jastar
Jonka tarkoituksena oli ainakin yhtä palJ9nYK:n toiminnan
halvaannuttaminen kuin kp. iinansslpulman «elvitt«leminenkin.
kuten muistetaan. Yhdysvaltain taholta vaadittiin että Neuvosto-liltoltav
Hanskalta ja yhcieltätoista muulta maalta kielletään äänioi-köas
Yleiskokouksessa, jos ne kieltäytyvät maksamasta Läht-ldän ja
KoiuK^n operatioista koituvien velkojen vissiä qsaa.
VToisaalta NL, Ranska ja muut maat kieltäytyivät,jyrkästi näiden
laslcMJen jmaksamisesta selittäen, että ne velat oli .laittomasti, eli
YK:ppenit|kjirjap kirjainta ja henkeä rikl^oen hankittu.
V : Tässä "kissanhännänvedossa" vältettiin kuitenkin YK:n hajoit­tamista
5iten, ettei otettu käsiteltäväksi mitään sellaisia kiistanalaisia
Icysymyksiä, joista olisi pitänyt äänestää. Käytännöllinen tulos Yh­dysvaltain
aloittamasta kampanjasta artilda 19. toteuttamiseksi, eli
äänioikeuden kieltämiseksi visseiltä mailta pli siis YK :n yleiskokouk­sen
toiminnan halvaantuminen — mikä sopi mainiosti Yhdysvaltain
h611itukselle aikana, 'jolloin sen toimesta suoritettiin YK:n periaat­teille
vieraita tekoja Kongossa (belgialaisten laskuvarjojoukkojen kul­jettaminen
Tshojnben avuksi) ja Etelä-Vietnamissa.
• : Sen lisäksi on ollut jatkuvasti se vaara; että jos Washington ja
Moskova liittolaisineen törmäävät tässä asiassa vastatusten Yleisko­kouksessa,
se voi johtaa vieläkin pahempaan, koko YK:n hajoami­seen.
' Tämän vuoksi on tervehdittävä sitä kun Wasbingtonista ja Ot-t^
wasta on nyt annettu ymmärtää, että artikla 19. täytäntöönpano-vaatimuksen
nimissä käyty kampanja saa jäädä unholaan, koska, ku­ten
ulkoministeri Paul Martin aivan oil^ein myönsi, vaatimalla ar­tikla
19. käyttöä näistä maksuista kieltäytyneitä maita vastaan pidet­täisiin.
Y K : n yleiskokous samanlaisessa balvaustilassai: missä se on
ollut vuodesta 1963 lähtien. Yleiskokouksessa ei ole sen jälkeen voitu
keskustella eikä äänestää mitään tärkeästä asiasta.
Ulkoministeri Martin oli epäilemättä oikeassa myös sanoessaan,
että maailman suuri enemmistö haluaa artikla'19. käyttöyrityksistä
luopumista.
Mr. Martin sanoi tämän uuden asenteen merkitsevän ''peräänty­mistä"
tarvittavan ja halutun toimenpiteptt — YK:n lujittamisen hy­väksi.
Sekin on totta sikäli, että perääntymistä se todella on sekä
Washingtonin että Ottawan toimesta roiitta se on perääntymistä
sellaisesta asemasta, mihin Canadan ei olisi koskaan pitänyt kansa­kuntana
mennä.
Sivumefinen sanoen täjnä •'perääntyminen" tuli Washingtonille
välttämättömäksi ja osittain helpommaksi teoksi kahdesta syystä:
— Yleinen mielipide vastustaa artikla 10. käyttöyrityksiä siinä
määrin, että Yhdysvaltain "äänestyskoneisto" ei enää toiminutkaan
kitkattomasti YK:ssa. Tosiasiassa niin Wasbingtonissa kuin Ottawas^
sakin on myönnetty, että Yhdysvallat ei saanut kampanjalleen YK:n
jäsenmai4en enemmistön hyväksymistä ja kannatusta. Pelko siitä,
että äänestyksessä tulee tässä asiassa häviö, aiheutti tervetullutta
järkiintymistä Wasbingtonissa.
- — Toiseksi on merkkejä siitä, että Washington on valmis nyt
T-<- tpisin kuin pari vuotta sitten—r. luomaan pohjaa sille, että Y K
vcd jotenkin auttaa Vietnamin kriisin selvittelyä. Totta on, että
\V^sbington esittää vieläkin mahdottomia ebtpja Vietnamin rauban-n^
vottelujen tiimoilta — esimerkiki sen, että Yhdysvallat ei suostu
neuvottelemaan Vietkongin kanssa, jota vastaan se on kaikki nämä
vuodet sotaa käynyt! Mutta tilanne Vietnamissa on kehittynyt niin
pääksi, että sielläkin on ryhdyttävä perääntym^istoimenpiteisiin,
eUei haluta tilanteen edelleen huononemistai mikä saattaa johtaa
uuteen maailmansotaan. Siinä tilanteessa voidaan asiaan puuttua
YK:n toimesta. Mutta Y K ei ole enää sellainen laitos, mitä Wash-ii^
lton voi mielin määrin kontrolloida äänestyskoneistonsa avulla.
Uiasien, vasta itsenäistyneiden maiden liityttyä joukkomitassa Y K :n
jäseniksi Yhdysvaltain hallitus näkee sen vaaran, että kaikkia asioita
ei voidakaan ratkaista "varmojen" äänestäjämaiden välillä. Niinpä
kuuluu entista useammin Wa8hingtonista lausuntoja, että "ehkä Neu­vostoliitto
ja Ranska ovat sittenkin oikeassa" sikäli; että ainoastaan
turvallisuusneuvostolla on oikeus peruskirjan sääntöjen perusteella
päättää rauhan ylläpitoa koskevilta asioista.
' Tällaisilla seikoilla on ilmeisesti oma vaikutuksensa nyt tekeillä
olevaan kannanmuutokseen tässä asiassa, mitä, jos se toteutuu, on
tervehdittävä askeleena oikpaan suuntaan. Jokatapauksessa on muis­tettava,
että kaikki se mikä nyt heikentää. YK:ta ja sen toiminta­kykyä,
suurentaa edelleen sodan vaaraa ja päinvastoin. Siksi pieni­kin
askel YK:n arvovallan ja toimintakyvyn tehostamiseksi on ter­vehdittävä
toimenpide. .... - f r . ,
Kyseenalaista ^^eentökoa"
Me toivoisimme luonnollisesti olevamme siinä ehdottomasti vää­rässä,
mutta kyseenalaiselta kuitenkin tuntuvat puheet siitä, että kui­vuudesta
kärsiviä Ontarion farmareita voidaan muka auttaa yhdys­valtalaisten
"sateentekijäin" avulla. Tosiasiassa me epäilemme, että
näille sateentekijöille maksettava $200,000 menee kuin kuivaan kai-
^ .voon.'-' •
We8tern Ontarion yliopiston maantieteen professori R, P Packer
lukeutuu myös niihin, jotka katsovat, että "sateentekijöille" makset­tava
palkka on veronmaksajain varojen haaskaamista.
JSamanlaisia lausuntoja ja arvioita on saatu sekä käytännöllisten
kokemusten että teoreettisten laskelmien perusteella muiltakin suun­nilta.
Pahinta tässä sateentpkobommassa-^ yaroimrap käyttämästä
humpuuki-sanaa — on se, että farmareille a^net^fin i^elko varmasU
SYNTYAAÄ-
Sllja Annala, f ottsvUle, Ont., täy^l
sunnUQ^ioa. kei&ku^i 27 p^iyän^ ^
vuotta.
^M(o l^angas, K l r k l w d Lake, Opt.,
täyttää keskiviikkopa, • kesäkuun 3p:
Fälv^nft 70 vuotta.
A^red Sawri, Port Arthur, ai;|,t..
täyttää lauantaina, beinäkMun 3 pn^
75 vuotta.
Yhdymme sukulaisten j a tuttavain
onnentoivotuksiin.
Teidän ja meidän
Miveräjälfä
WWteHsh. ^- etouffvllle. Ont. ajsy-vat
Voitto Pennanen vierailee y l i 50
vuoden kuluttua U. Lindalan Ja hä­nen;
sukulaistensa luona Whiteflshl6-
sa ja Sudburyssa. Pennasen isä,
Matti Pennanen, joka työskenteli
vaatturi- ja ravintola-alalla Sudbu-ryssa,
kuoli hukkumalla; V. Penna­nen
haluaisi tavata henkilöitä, Jotka
tiuislvat hänen Isänsä.
Bonn lupaa n3i:
joukkojaan USAn
avuksi Vietnamiin
Berliini. — Tiedot siitä, että Län
si-Saksa lähettäisi joukkoja Etelä-
Vietnaniiin amerikkalaisten avuksi,
saivat uutta vahv.stusta. Bonnin
puolustusministeriön edustaja vah­visti
äskettäin ulkomaisille lehti­miehille,
että suunnitelmasta lähet­tää
"sopivana ajankohtana" taiste­luyksikköjä
Vietnamiin amerikka­laisten
käskyvallan alaisuuteen, pi
detään kiinni.
Etelä-Vietnamin kansallisen va-pausrintaman
edustaja sanoi Kairos­sa
eilen, että Vietnamissa on jo
länsisaksalaisia asiantuntijoita US
A : n apuna ja että Bonn antaa Sai­gonin
ballitukseiie huomattavaa ai­neellista
tukea.
Länsi-Saksan osallistumisesta
•Vietnamin sotaan alettiin huhuta
sen jälkeen, kun liittokansleri Lud­wig
Erhaid oli tehnyt USA:n mat­kansa
ja luvannut presidentti John­sonille
maansa tukevan kaikin ta
voin amerikkalaisten toimintaa
Kaakkoi6-Aasia.-«sa. .
Maailman tumilta
M ANDY JÄLLEEN TAPEETILLA
Parikynimenkesäinen vaaleave­rikkö
Mandy Rice-Davies, joka oli
pari vuotta sitten sattuneen Chris­tine
Keeler-skandaalin avainhenki­lönä,
on sekaantunut lontoolaiseen
avioeiojuttuun saatujen tietojen
mukaan.
Paronitar Vivien Cervello on ha­kenut
avioeroa ranskalaissyntyisestä
miehestään paroni Pierre Emil Cer-vellosta.
Pari meni naimisiin neljä
vuotta sitten.
Peroni Cervello, jonka kerrotaan
olevan karibialaisen sokeriomaisuu-deu
perijä, on nähty usein yhdessä
Mandy-Rice Daviesin kanssa kah­den
viimeksi kuluneen vuoden ai­kana;
^
Mandy sanoi kuusitoista kuukaut­ta
sitten saapuessaan Milnchenistä
revyyesiintymismatkalta, että hän
toivoo voivansa mennä naimisiin
Pierren kanssa heti kun tämä saa
avioeron järjestetyksi.
Santo Domingo. — Poliittinen
jännittyneisyys leimahti uudelleen
liekkiin San Francisco de Macorisis-sa
viime viikonvaihteessa.
Vähintään 16 ihmisen ilmoitetaan
saaneen surmansa tasavallan perus­tuslaillisen
hallituksen ja sotilasjun­tan
«.joukkojen välillä käydyissä yh­teenotoissa.
petollisiksi osoittautuvia toiveita
-r- "piirakka taivaassa" tunnelmia.
Tosiasia on, että Ontarion farma­rit
ovat monella alueella erittäin
vaikeassa talousasemassa viikko­kausia
kestäneen kuivuuskauden
vuoksi. Tilanteen huojentamiseksi
tarvitaan käytännöllisiä toimenpi­teitä,
lukeutuen siihen hallituksen
apurahat rehun kuljettamiseksi
kuivuusalueille, yleinen moratorio
minkä perusteella nämä farmarit
vapautetaan hätätilanteen yli kai­kista
velka- ja korkomenoista, uu­sien
kastelumcnetelmien kehittä­minen
jne.
Sateentekolupaukset antavat tie­tenkin
hädänalaisille farmareille
jonkinlaista "toivoa", sillä tarttuu-han
hukkuva vaikka oljenkorteen.
Mutta käytännölliset toimenpiteet
kuivuudesta kärsivien farmarien ta­lousvaikeuksien
voittamiseksi olisi­vat
sittenkin paljon tuloksellisem­pia..
,
' ^ i p i vietin 33 yuotta J$ nfpljä kuuluna palvplleii aktUvises»
maamme r^«gettei^maii nitUaiiykiikfin rlvetfiJBä laivaatpjoukoiua.
Palvelin jkalbissa arvoluokissa aliliautnaittista kenraalimajuriin. Ja palvpr
lusvuosinanl esiinnyin «Hurlmman osaa aijasta big businessin, Wall Streei-
(In ja pankkiirien korkealuokkaisena muskelimiehenä. Minä olin kapita<
l i s ^ giinj^steri... , .
Sitten autoin tekemään Meksikon j a erityisesti Tampicon tarvalli-seksi
amerikkalaisille öljyeduille vuonna 1914. Autoin tekemään Haitin
ja Kuuban säälliseksi paikaksi, jossa National City-pankin pojat saat­toivat
kerätä voittoja ...;^Autoin puhdistettaessa Nicaraguaa Brown Broi.
kansainväUs^Ue pankkUriUlkkeeUe 1909—1912.
Toin vaIo9 aiOprlkkalaisUlP ^<>^Pi'i'''n^>'csseille-Dominikaaui8eflsa ta*
savallassa 1916. Autoin tehtäessä Hondurasin 'soveliaaksi' amerikkalai­sille
hedelmäyhtiöille 11103. iOinassa 1927 autoin tarkkailua, jotta Stand­ard
OH saattoi toimia bäiriintymättä .
Silmäillessäni tätä kalkkpa taaksepäin minusta tuntuu, että olisin
saattanut antaa A i Caponelle muutamia vihjeitä. Parhaimmillaan hän
harrasti gangsterismia kolmen kaupungin alueella. Me laivaatomiebpt
(ounilnme kobnella mantereella!"
Mm. näin sanoi edesmennyt ame­rikkalainen
keriiraali Smedley D.
Butler eläkepäivillään kirjoittamas­saan
muistelmateoksessa ''War, is a
Racket", mutta epäilemättä tällai'
nen tpos voitaisiin uusilla, tehos­teilla
varustettuna kirjoittaa tänä
päivänä uudelleen, kuten tapahtu­mat
Dominikaanisessa tasavallassa
selvästi osoittavat.
Kenraali Butler oh siis eräs joh­tava
hahmo, kun USA, miehitti en­simmäisen
kerran - Dominikaanisen
tasavallan vuonna 1916. Miehitystä
kesti tällöin yhtä mittaa 18 vuotta.
Juuri USAn siipien suojissa sai
"valmennuksensa" sittpmmin alin
surullisen kuulu diktaattori Rafael
Trujillo, joka otti vallan käsiinsä
kun USAn laivaston joukot poistui­vat
maasta vuonna 1934.
Asiaan kuitenkin kuuluu, että
jenkkijoukkojen ollessa maassa Do­minikaaniseen
tasavaltaan viritel­tiin
amerikkalaisia rabarysiä. US­An
kauppaministeriön antamien tie­tojen
mukaan USAn sijoitukset oli­sivat
kohonneet vuoteen 1962 men­nessä
108 miljoonaan dollariin,
mutta lähemmäksi totuutta osune­vat
kuitenkin dominikaanisten vi­ranomaisten
arviot, jotka sanovat
sijoitusten'- olleen 1961 jo 250 miij.
dollaria.
The South Puerto Rico Sugar Co.
on suurin amerikkalainen sijoittaja
Dominikaanisessa tasavallassa. N i ­mestä
huolimatta % yhtymän soke­rista
tulee dominikaanien maasta
ja yksi kolmannes Puerto Ricosta.
Kuuban vallankumouksen. jälkeen
tämä yhtymä on ainoa todella suuri
amerikkalainen sokeriplantaasbien
omistaja USAn alueen ulkopuolella.
Dominikaanisessa tasavallassa sillä
on 48,000 ha sokeriruokoviljehniä,
44,000 ha laidunmaita valiokar-jaa
varten ja vielä 17,000 ha vara-maita.
SiUä on saaressa myös oma
sokeritehdas, furfuraalitehdas, oma
rautatie, tblakka j a paljon sokerin
lastausasemia.
Aluminium Corp of America on
seuraavana suuruusjärjestyksessä.
Se avasi Dominikaanisessa tasaval­lassa
bauksiittikaivokset vuonna
1959 ja 1963 sen tuotanto oli jo
852,000 tonnia.
United Fruit Co: 11a on saaressa
noin tuhat hehtaaria banaaniviljel­miä,
joka on vähän tälle yhtymälle,
mutta hiljattain se on tehnyt sopi­muksen
oman rautatien ja sataman
rakentamisesta, joka edellyttää si-joitusten
lisäinfoitta. ; , ^ -
First Natiaital im*mm& im
An merkittävimmällä rahaj^aavilla
Karibian meren invaasion päivinä)
on haaraliikkeensä Santo Domin'
gossa. Lisäksi saaressa on vähäisem­piä
sijoituskohteita, kuten hotelle­ja,
panimoita ja multa yrityksiä,
jotka ovat usein muodollisesti domi­nikaanien
omistuksessa. ,-
USAn laivasto ja Tn»iillp tekivät
Domioilwa9Mew tasayallaniprääksi
doUarin; e<|uU)9im.ma^i;i•iajbtini8as•
toksi. USAn kauppaministeriön t i -
lastPt osoittiyat,f ^tt^,amerikkalais-ten
yhtymien palvelyk/^fisä olevien
dominikaanien palkat olivat pienem­mät
kuin missään muussa latinalai­sen
Amerikan maassa, joista tilas­toja
on käytettävissä ja muodosti­vat
vain noin kolmanneksen koko
maanosan palkkojen keskitasosta.'
Kuubassa amerikkalaisten maata-lousybtymien
palveluksessa olevien
työläisten palkka oli noin 1,300 dol­laria
vuodessa •— Dominikaanisessa
tasavallassa ja Haitissa vastaavasti
vain 390 dollaria. Trujillon saatua
surmansa toukokuussa 1061 domini­kaaniset
työläiset järjestäytyivät ja
saivat joitakin parannuksia oloihin­sa,
mutta tähän päästiin vasta kat­kerien
kamppailujen jälkeen.
1962 South Puerto Ricp Sugar
Co. valitteli lukuiften lakkojen
esiintymistä 20,000 kauaityöläisten
parissa. Lakot ja neuvotteluvaiheet
seurasivat toistaan joulukuusta 1962
elokuuhun 1963, jolloin allekirjoi­tettiin
2-vuotinen työehtosopimus.
Sen mukaan työläiset saivat 30%
palkankorotuksen ja eräitä muita
etuja. Yhtymä valitti tämän jälkeen
osakkeenomistajilleen, että palkka­menot
olivat nousseet 100%, mutta
tästä huolimatta sen voitot kasvoi­vat.'-.
Tämä kehitys tapahtui lähinnä
Juan Boschin ollessa Dominikaani­sen
tasavallan presidenttinä ja jo
"Harold, mitä ? . . . Lontoo ? . . . K u k a ? "
tällöin ämerikk<p^iwt'i ji0talaivat
BlirjphtSval' niuuteäJm/!#^eeP
saaren, rannikoma. Y.. "V^^ortt;
telpgram'Mphti teki ^a. \\:^m
karkeasänaisen- hyökkäyksen - B6s-chia
vastaan. VUttäs^ 'tideliatlliiPr
vaikutnkseenja lisäsi, että Bosdhin
hallitus ei ehkä enää "pysy pystiraffi
vuottakaan". Lehti jätlcoi, että "ao-kprit^
tantp,' talouden 8elkäraii|ui^
ön 'Jyrkä8tt,:iäskenut.; Spttj^ptorat»?
spna. mmöm Ia«Jsevat::.tJ^
vuonna jyrkästi. Taloydelliset t a tt
kail^at,,viittaavat. \ps^^i^^o^
esiitttyneespen rauhatt09iuttteeii|:Ai
joka oli osittain kommunistipa Ins­piroimaa
— ja heikkoon jobtotyp-bön.
ballitukspn omistamlBi^l^ii-:
rissa sokeriyhtymissä ja pitäy.äft^Si;
tä tuotannon^ alppemiienppi^yyiiir'^ \
..Klelkkin yälittiimäst^ |äm$fl iSlf;
kppn kpnraall kpikaus pyöks|,,BpsiÄ-i
n vallasta. Ja tällöin m^ös amerik­kalaiset
isokeriybtymät. ryhtylVIt
vasta hyökkäykseen. Kun edellijien
työehtosopimus meni umpapq.4v4>
1865, niin välittömästi. seurasi Igk'.
koja, ja kun uusi työehtpeppifflus
allekirjoitettiin 18. 2. (kenpn kaqs-sa?
— sitä pi ole ilmoitettu), n^in;
osa työläisistä ei palannut tyi^böR,
sillä sopimuksen mukaan oli tarkplr
tuksena "alentaa tuotantpKusta^r
nuksia" eli kaiken tödennäkäisyyr
den mukaan palkkoja; On ilmeistM»
että tämä osaltaan vaikutti .»s,
triumviraattijuntan kukistumi^pep
ja toisaalta töi amerikkalaiset JQu*
kot maahan.
ROCKEFELLEI^ PINNALLA '
Dominikaanisessa tasavaDassa hai
litsevassa asemassa oleva South
Puerto Rico Sugar Co. on lujasti
sidottu Wall Streetin kaikkein kor­keimpien
rabamiespiirien etuibiii.
Yhtymän presidentti G. D. Debe-voise
oli aikanaan J . P. Morgan &
Corn pankkiiriliikkeen palveluk­sessa.
Johtokunnan jäsenistä mai­nittakoon
W. Bartb; joka on Chäse
Manhattan-pankin ulkomaanosaston
päällikkö; Edward M. Carey, Rocke-fellerin
Commonwealth Oli Refin-ing
Co:n johtaja (Puerto Rico) sekä
James A- Moffett, joka kuuluu Stan­dard
Oilhi perillisiin ja^ on Rockpa
fellerin ryhmään kuuluvan Corn
Products Corp:n entinen johtaja.
Standard Oilin toinen pPrillbienP.
R. Pratt on hallintoneuvoston/pu­heenjohtajana,
ja yhtymän lakiasi­oita
hoitaa Thomas E; Dewey, Roc
kefeller-ryhmän elinikäinen palve­lija/
.Aina viime aikoihin asti South
Puerto Ricon myi kaiken sokerinsa
American Sugar Refining Co:lle,
mutta kuluvan vuoden tammikuusta
lähtien 70^ raakasokerista maiipp
suoraan "omaan taskuun"; CoVn
Products Corprlle. 1960 South Puer­to
, Rico lujitti lisäksi muutenk|n
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
Puolm^ presidentti
Siiiomeen lieinäliuiiss»
Helsinki. —- Puolan presidentin
Edward Ochabln Suomen-vierailusta
1.-^7. heinäkuutta ilmoitettiin viralli-
Eesti torstaina. .
Puolan presidentin eli puolalaisit­tain
valtakunnanneuvoston puheen­johtajan
ja rouva' Ochabln. seuruee­seen
kuuluvat mm. valtafcunnannpu-voston
sihteeri jniian H(9x>4ecki ja
varaulkoministeri Jozef Wtotewlcz.
Presidentti Kekkonen tuntee en­tuudestaan
korkean vieraansa Ja
myöä tämän seurueeseen kuuluvat.
Presidentti Kekkonenhan tdci valtio­vierailun
Puolaan maaliskuussa vii­me
vuonna, joten nyt on kysiymys
vastavierailusta.
PÄIVÄN PAKINA
OMIKSIKIN KAULAVILLOIKSI
Varjelkoon meitä itse vanha vel­ho
ottamasta kantaa sen paremmin
presidentti Johnsonin kuin hänen
kilpailijansakaan, Robert Kenne­dyn
välillä.
Jos missään, niin siinä asiassa
pätee vanha ja viisas suomalainen
sananparsi: kahden asia ja kol­mannen
korvapuusti;
Mutta vaikka pitäisimmekin läh­tökohtana
sitä tosiasiaa, että kark-keen
kirjoitettuun tekstiin ei voida
luottaa, tai oikeammin, että mitä
epäluuloisemmin suhtaudumme
nykyporvarilliseen kirjallisuuteen
yleensä, sitä parempi on, piin tä­mä
ei kuitenkaan tarkoita sitä,
että porvarisetien ja^tätien kirjoi­tuksilla
ei ole mitään merkitystä.
Loppujen lopuksi on asia niin,
että kaikesta luokkatunnostaan ja
kannastaan huolimatta näjden her­rojen
ja matamien kirjoituksista
pilkistää aina silloin tällöin jota­kin
kulissientakaistakin, mistä nä­kyy
yhtä ja toista törkyä, mitä ei
ole suurelle yleisölle aiottu näyt­tää.
• •.
Toisinaan myös sattuu niin, että
"omat koirat purevat" silloin kun
on tungosta korkeimmista huippu­paikoista.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen
lukiessamme viime viikolla David
Wisen Wa8hingtoi)in uutisartikke­lia,
missä sanotaan, että "Bobby"
Kennedy on sanonut presidentti
Johnsonia "valehtelijaksi", ja että
presidentti Johnson oli salaisesti
nauhoittanut keskustelunsa Bobby
.Kennedyn kanssa.
Sivumennen sanoen "Bobby"
Kennedy saa kiittää ennenkaikkea
itseään siitä, että salakuuntelu ja
•nuuskinta on kehittynyt "vallois­sa"
siihen pisteeseen, missä on
mahdollista, että entisen "oikeus­ministerinkin"
juttuja voidaan sa­laa
nauhoittaa.
Tosiasia nimittäin on, että USAn
t)ikeusministerinä ollessa Bobby
Kennedy omaksui sen kurjan kan­nan,
että poliittisessa voimassa
"kaikki on luvallista", salakuunte­lut
ja salanuuskinta mukaanlu­kien/
kuten kaikki on kuulemma
luvallista niin sodassa kuin rak­kaudessakin.
Mutta Babby Kennedy ei kuu­lemma
tykkää lainkaan siitä, että
bän saa "nauttia" itsekehittämiään
ja -käyttämiään poliittisia lääkkei­tä
salanauhoituksen ja -tkuun-telun
hedelmiä.
Mainitun Washingtonin uutistie-don
mukaan Theodore H. Whitc-niminen
mies on kirjoittanut kir­jan
"The Making of the Presi-
<lent 1964", missä hän kei^too, että
heinäkuun 31 päivänä 1964 presi­dentti
Johnson kutsui luokseen
kolme washingtonilaista sanoma-lehtimiestä
ja kertoi heille byvin
yksityiskohtaisesti, miten hän oU
kahta päivää aikaisemmin ilmoit­tanut
silloiselle oikeusministeril­le,
Kennedylle, että Kennedystä ei
tule hänen varapresidentti-ehdo-kaskumppaniaan.
White kertoo Kennedyn saaneen
joidenkin p~ärvien^kuluttua-4ietää-presidentin
ikeskustelusta näiden
sanomalehtimiesten kanssa ja esit­täneen
siitä protestin John.sonil-le.
"Presidentti vakuutti oikeusmi­nisterille,
että hän ei ollut.puhu­nut
kenellekään tästä keskustelus­ta",
selittää -VVhlte kirjassaan. "Oi-keusmjnigtpri
(Keij^edy) huo­mautti
suoraan presidentille, että
hän ei puhu totta."
Puhuen Johnsonin ja Kennedyn
keskMstelutilaisuudesta kirjoittaa
"jOikeusministeri oli pidättyväi­nen
koko keskustelun ajan — hän
tiesi presidentin totuttaneen it­sensä
siihen, että hän ottaa toimis­tossaan
käydyt keskustelut nau­halle,
j a . hän näki, että nappulat
olivat alhaalla, ja että nauhoitus­laite
oli käynnissä."
Mr. White kertoo presidentin sa­noneen
sanomalehtimiehille, että
kun hän kutsui Robert Kennedyn
Valkoiseen italoon, tähän historial­liseen
kokoukseen, "Bobby (Ken­nedyn)
ääni oli hieman kummalli-nen;
bän voi tuntea sen äänen
sillä hän oli itsekin ollut kei-ran
{likaisemmin samanlaisessa tilan­teessa
kuin Bobby silloin . . . P r e ­sidentti
seurasi Kennedyä kun hän
sanoi sen (ettei hänestä tule va­rapresidentin
ehdokasta) ja muis­teli,
että Bobby ei sanonut mitään,
hän vain niplajsi. Tässä vaiheessa,
tapahtumaa muistellessaan, presi­dentti
nielaisi osoittaakseen, miten
Kennedy mpnetteli."
Wbite kirjoittaa edellpan:
''.Oikeusministeri (Kenqe^.) oli
uskonut että beidä^ yksityi^^-
kiistelunsa ja hänen sivuuttami­sensa
pysyy salaisuut^at Nyt hän
«ai tietää, että asia o\i ylppn^ä
puhepn aiheena. UBeidpn.päivten -
kulutiua hän tapasi, prasidpntin
uudelleen ja esitti protestin.^ luotr;^
tamuksellisten asiain paljastami> (
sesta."
Tässä tilanteessa, ^errotaai)
Whiten kirjassa, prpsldeht^i sanpl
efttei hän ole puhunut asiasta ke-inellekään,
ja Kennedy PDole^^ap
huomautti, että "Presidentti Sfh-noi,
että hän tarkistaa muistikir­jaansa-
nähdä:kspen, että onko ibän
unhoittanut jonkun keskysteluU-laisuuden,
mihin hän on mahdolli­sesti
osallistunut
Siinä sitä nyt ollaan. Herrat
Johnson ja Kennedy ovat antar
neet siunauksensa salakuuntelullp
ja -nuuf^imiaUe kommun|stpja,
unionisteja ja kan^alaispiikpu^lpn
puolustajia vastaan ja nyt hpid&i
poliittisesta lapsestaan on tullut
poliittinen hirviö, joka vetäl^ jul­maan
syleilyynsä hpldät l^unuanat-ikin.
Toisinsanoen heidän pahat te­konsa
ovat tullpet omiksikin kau<
lavilloiksl ^ Känsäkoura.