Vapaus, April 25, 1953

              Sivu 2 Lauantaina, huhtik, 25 p' — Saturday, A p r i l 25, 1953
(UBOtTYt Indqyendezit XAbor
Olgan cf Fixmish Cansdians. Es-tabllfihed
Nov- 6, JÖ17. Autborizcd
Telephones: Bustoecs Office 4-4264
Editoria} Office 4-426$. ISaaa&x
E. SuiuL EdUor W. EadiuuL M a i l i ng
address: Box 69, Gudbury, Ontario.
Advertlsing rates upon appiicatlon.
Translatlon free of charge. .
as eecond class mail by tbe Post
Office D^ärtment, Ottawa. Pub-
Jlflihed tbiU» wecWy; Tuesdays
TbuTEdara and Saturdays by Vapaus
f>abli8hing Company Ltd., at 100-102
E lm 8t, Vt., Sudbiuy. Ont., Canada.
TILAUSHIIINAT:
3 kk. 2.25
YbdysvaUolssa: 1 vk. 8X» 6 kJt. 4:30
Suomessa 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Rauhan ei tamtse tuoda^^
Kaiken maailman kirjanoppinciet, tuhon ja perikadon mu.stat
asiamiehet yrittävät nyt pelöitella tavallisia ihmisiä sillä, e t ö "jos
maailmassa puhkeaa rauha" se muka aiheuttaa pulakauden ja laaja­kantoista
työttömyyttä Yhdysvalloissa, Canadassa ja muissa kapita;
. listimaissa.'-'. ' '
Asian ei kuitenkaan tarvitse olla täten. Nämä epätpivoh ja peri­kadon
apostolit unhoittavat ennusteluissaan "pienen", mutta tär­keän
seikan: Valtavat ihmisjoukot, jotka voivat estää sotien s;yttymi-sen
ja sotavalmistelutkin, voivat myös pakoittaa hallitukset sellai­seen
ohjelmamuutokseen, että talouspula voidaan nyt välttää.
Ottakaamme nyt esimerkiksi <Janada. Kaikesta aseistiimisvim-masta
sekä kylmästä ja kuumasta .sodasta huolimatta, tai mieluim-minkin
niiden vuok.si, Canadan ekonomiaa uhkaa vakava kriisi. Tosi-
• asiassa esimerkiksi British Golumbiassa vallitsee jo äärettömän vai-kesa-
taloustilanne. Mutta tämä ilmiö on havaittavissa kautta Cana­dan.
Canadan meijerituotteille, vöille ja juustolle ei löydy enää mark­kinoita.
Canadan hedelmä- ja kalatuotteet ovat jääneet myymättä
varastoihin. Cainadan viljaelpvaattorit ja farmiaitat ovat jo täynnä
' ;myyi^ttä jäänyttä vehnää ja nyt näyttää siltä, että Britannia vä­hentää
edelleen vehnän ostoa tästä maasta. Nyt puhutaan, että sel-
; .laisten metallienkin kuin sinkin ja kuparin kysyntä on niin ja näin,
" e l l e i hallitus sekaannu asiaan.
Tätä luetteloa voitaisiin jatkaa. -Mutta ylläoleva jo osoittaa sen,
että Canadan talousielämässä on vakavia merkkejä lähenevästä pu­lasta.
On osoittautunut, kuten esimerkiksi tämä meidän pikkuleh-temme
Vapaus on selittänyt aina Korean sodan alkamisesta asti ja
sitäkin kauemmin, että aseistumiskilpailu ei pelasta sen paremmin
Canadaa kuin mitään muutakaan kapitalistista maata talouspulalta,
vaan että pienen Lykkäyksen jälkeen se pahentaa ja syventää lähe­nevää
talouskriisiä.
Ainoa pelastus uhkaayasta talouskriisistä on se, että lopetetaan
se kirottu ''kylmän sodan" politiikka, joiika johdosta Canada on me­nettänyt
markkinansa Britanniassa, ja Britannian Commonwealthin
maissa sekä Kaukoidässä ja Neuvostoliitossa. Riippuvaisuus Yhdys­valtain
q}ävännoistä markkinoilta ja markkinain menetys siellä, missä
olisi-kysyntää Canadan tuotteille, on lähenevän kriisin perussyynä —
ja se johtuu ensikädessä^-juUri siitä kylmän sodan ohjelmasta jonka
varjossa aloitetun aseistumiskämpanjan piti muka pelastaa meidät
kansakuntana työttömyydestä ja talouspulan muilta kurimuksilta.
Ylläesitellyistä tosiasioista myös näkyy, että Canadalla on vaih­toehto.
Yksistään Kiinan Kansantasavalta voi ostaa Canadan kone­teollisuuden
koko vientiosuuden, jos; maamme valtapiirit vain sitä ha-
.lu^Vt^t. Kiinan kans,5a voidaan varmasti tehdä sellaisia sopimuksia,
• että sieltä saataisiin kone- ja muiden teollisuustuotteiden vastineeksi
sellaista tavaraa, jota nyt joudumme ostamaan paljon epäedullisim-milla
ehdoilla Yhdysvalloista. Myöntämällä pitkäaikaista ludttoa ja
tekemällä erinäisiä "kolmikantasopimuksia" Britannian Common-
^Ithin maiden kanssa, Canada voi myydä koko maataloustuotannon
jpmänsä" Intiaan, Pakistaniin ja Britanniaan.
P Tämä tietysti vaatii,-ei vain Korean sodan lopettamista, vaan
oko kurjan "kylmän sodan" ohjelman romuuttamista ja sitä, että
-Canada järjestää ystävälliset diplomaattiset ja kaupalliset suhteet
kaikkien niiden maiden kanssa, joiden kanssa voimme kansakuntana
käydä edullista kauppaa kummankin osapuolen yhteiseksi eduksi.
Sivumennen sanoen voidaan todeta, että Vapaus ci suinkaan ole
yksinään ja Canadan muusta väestöstä eristettynä ornaksuessaan sel­laisen
kannan, että Koreian sodan ei tarvitse merkitä talouspulan puh­keamista
tässä maassa. Ottakaamme tässä kaksi esimerkkiä — yl«i
Canadan johtavalta kommunistilta ja toinen Canadan suurpääoman
johtavalta äänenkannattajalta.
L P P : n kansallinen johtajaTim Buck, joka on Hittovaalien ehdok­kaana
Trinityn vaalipiirissä Torontossa, sanoi hiljattain pitämänsä ra
diopuheen yhteydessä, että puheet joukkomittaisesta työttömyydestä
Korean rauhan seurauksesta, ovat "ehdottomasti väärää propagandaa
Canii^assa. Tosiasia on, selitti mr. Buck, että 'siviilltavarain tuotanto
ja väestön elintason korottaminen antaa paljon enemmän luovaa työtä
kuin mikään sotatuotanto . . . Rauhan olosuhteissa ja ystävällisillä
suhteilla Canada voi omaksua traditionaaliset kauppasuhteensa kaik­kien
maiden kanssa. Britannian markkinain takaisin saamiseksi L P P
ehdottaa, että Canada ostaisi dollarin arvosta tuotteita Britannian
Commonvvealthin jostakin osasta, jokaista dollarinarvoa vastaan, mitä
Canadasta ostetaan tuotteita k.o. maihin . . ."
The Financial Post, Canadan suurpääoman lehti, kirjoitti huhti­kuun
11 pnä toimituspalstallaan: -
"Kaikessa siinä spekuloinnissa siitä mitä tapahtuu kylmän sodan
päätyttyä, on unhoitettu yksi tärkeä seikka . . . Se on Kaukoidän
kaupankäynnin uusiminen."
"Tyynen valtameren toisella puolen on satojamiljoonia ihmisiä
jotka voivat ostaa jokaisen paunan siitä ylituotannosta, mitä tällä
mantereella voidaan tuottaa. Rauha — todellinen rauha — avaisi
nämä markkinat, ei tietysti yhtenä päivänä, vaan suhteellisen lyhyessä
ajassa. Ilman rauhaa ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta
tämän kaupan alkamiseen . . . "
Mahdollisuuksia siis on niin vasemmiston kuin oikeistonkin mie­lestä
talouspulan välttämiseen kylmän sodan lopettamisen jälkeen.
Mutta kukaan vastuunalainen henkilö ei meidän tietääksemme ole
enää moneen kuukauteen yrittänytkään uskottaa itselleen ja muille,-
että sotavarustelun avulla muka voidaan talouspula ehkäistä.
Kysymys on tietysti vielä siitäkin, että suostuvatko esimerkiksi
Canadan porvarit tällaiseen^kaikkisisältävään —- ja tasa-arvoisuuden
perustalla — käytävään kaupankäyntiin Commomvealthin toisten
1, Kaukoidän kansojen, Neuvostoliiton ja muiden maiden kans­sa.
Ilmeistä on, että por\'arit vastustavat tällaista kaupankäyntiä
poliittisista syistä. Mutta onneksi asia on niin, että porvarit ovat
"rahan tuntevia" ihmisiä, jot^ca käsittävät oman hyvänsä. Ja kaik­kein
tärkeimpää on tämä: Porvarit eivät ole yksin, sillä heidän lisäk­seen
pn myös miljoonaisia kansanjoukkoja, jotka voivat auttaa poliit­tisista
syistä-niskottelevia porvareita kaupankäyntiin siellä, missä se
on kansantalouden kannalta katsoen edullista. Jos' miljoonaiset pik-kuihmiset
ovat liittolaistensa kanssa saaneet peräänantamattoman
rauhantyönsä avulla muodostetuksi tilanteen, missä on mahdollista
Korean "kuuman sodan" ja maailmanlaajuisen 'kylmän sodan" lo-j^
ttaminen, niin ne vor\'at aikaansaada myös sellaisen tilanteen, että
kansakunnat ryhtyvät kaikkisisältävään kaupankäyntiin, huolimatta
lainkaan siitä, minkälainen poliittinen tilanne kussakin maassa vallit-
;;see-' ' ,
Nämä ovat niitä perusteita joiden vuoksi meidän lehtemme V a - '
'"~päiis yhtyy mr. T im Buckiin, The Financial Post-lehteen ja kaikkiin
niihin jotka sanovat, että kylmän sodan lopettamisen EI T A R V I T SE
SYNTYAAÄ-
PÄIVlÄ
Arthur Wlita, WaJjnapltae, Ont.,
täyttää 50 vuotta tJk. 28 pnä.
Ybdynune onnitteluihin!
* * •
V A N H U V D E N E L A K K E E S T i i
Kysytoyj»: Täytän ensi .syyskuussa
70 vuotta. KcsT^uniinun pitää panna
vireille ;hak©aiU3 vanhuufleneläkkeen
saamise*i3l ja mitä minun pitää teh­dä
sen johdosta? —. Tilaaja.
Vastaus: .Vanhudeneläkehakemus
voidaan lälicttää kun asianomainen
bertiilö on saavuttanut 69 vuoden ja
kuuden kuukauden iän. Hakekaa
postikonttorista eläkkeen hakanus-lomake
ia tolmltjaa siinä annetttijen
ohjeiden cnukaisesti. Eliel teiUä ole
syntymätodistusta hankkikaa sellai­nen
mahdollisimman pikaisessa jär­jestyksessä.
Tilatkaa vanhanmaan
papir^tirja ilmaipostitse. liuniset
ovat yleensä panneet kirjeeseen dol
larin setelin Ikulujcn .peittämiseksi.
Mitä mmi «anovat
NÄKEE K I B J O I T U K S EN
«EINALLA
.. Todistus siitä, että jänkklen urhei-aujohtäjät
pelkäävät Neuvostoliiton
urheilijain saavutuksia, on minulle
tällä viikolla tiilleessa sanomalehti-leikl-
tjleessä. Tässä. New Yorkista lä­hetetyssä
uutistiedossa kerrotaan, et­tä
Yhdysvaltain amatööriurheilijain
unio (American Amateur Athletic
Union) on aloittanut kampanjan
$500,000 keräämiseksi sellaisten ur­heilijain
löytämiseksi ja harjoitta­miseksi
jotka" "pysyvät venäläisten
yläpuolella".
Mainitun rahaston puheenjohtaja
Jeremiah T.Mahoneyn kerrotaan s a - .
honeen: "Meidän täytyy voittaa ve­näläiset.
Venäjä rahoittaa lu-heili-joltaan."
Canadan amatööiitn-heilljain unio­nin
sihteeri K e n Yost ilmaisi erilai­sen
mielipiteen: "Meidän pitäisi sel­västi
hankkia varoja amatöörlurhei-lun
edistämiseksi Canadassa, vaan
el venäläisten voittamiseksi. Meidän
tulisi kilpailla kilpailujen vuoksr ja
siinä kaikl.':." ~ Bert 'VVhlte, Pacific
Tribune-lehdessä.
Berlin. — Saksan Demokraattinen
Tasavalta on esittänyt länsimaille v i ­rallisen
pyynnön Neljän Suuren kon­ferenssin
jäi^jestämiseksi Saksan y h ­distämisen
hyvöitei.
Vaikka *tämä fcieto julkaistiin vasta
viime maanantaina, n i i n Saksan De­mokraattisen
Tasavallan parlamen­tin
alahuone lähetti jo huhtikuun 11
pnä Britannian parlamentin alahuo­neelle
vetoomuksen, missä viimeksi­mainittua
keholtetaan vaatimaan
viivyttelemättä järjestettäväksi Y h ­dysvaltain,
Britannian. Ranskan ja
Neuvostoliiton edustajain konferenssi
Saksan yhdistämisasiaa käsittele­mään.
Saksassa tapahtuneesta muusta
kehityksestä mainittakoon:
Länsl-SaiJöan parlamentin ylähuo­neen,
Bundesratln presidentti tri
Relnold Maler, (joka tunnetaan V a ­paan
Demokraattisen puolueen libe­raalisen
siiven johtajana, on ehdot­tanut,
että Bundesrat siirtäisi tuon-nommaksi
päätöksen teon länslvaU
tojen ja Saksan välillä tehtyjen so­pimusten
suhteen, että Länsi-Saksan
korkein oikeuslaitos voisi asian käsi­tellä.
Britannian alahuoneelle lähetetys­sä
Saflcsan Demokraattisen Tasaval­lan
vetoomuksessa «anotaan, että
Saksan täytyy Vapautua imperialis­mista
j a militarismista, mikä jälleen
rehoittaa Länsi-Saksassa.
Länsl-^ksan sotaministeri tri
Theodor Blankin sanotaan saaneen
haravansa 56,000 "vapaaehtoista"
Wehnnachtin elvyttämisejkiii mihin
aiotaan paperisuunnitelmlen mukaan
värvätä 360.000 miestä (12 divislo-naa).
Länsi-Saksan itajavolmiln aio­taan
väryätäSOXllOO miestäUa hank»
kia 1,300 lentokonetta.
Amerikkalaisen
gängsterikulttuurin
tuottamia kukkasia
Rochester. — Äskettäin tuomittiin
täällä 16-vuotias tyttö Diane Marie
Wegge]and määräämättöimäksl ajak­si
ojeimuslaitoäcseen. Tytön todet­tiin
olleen 5 hengen miurhaajan Fred
McManusin autossa/ tämän kulkies­sa
murtiamafckoillaan.
McManus, joika on 18-vuotias. a m ­pui
kuoliaaksi viisi ihmistä hiljat­tain
New Yoritissa j a ikeskilännellä.
Ampujan mielentilaa tutkitaan. Täl­laiset
tapaukset ovat niitä, mihin
ameriMcalainen rikoselokuvakulttuu-r
i Johtaa nuorison.
Bruce Magnuson puiUii St. Lanrencen vesitien
merkityksestä f ärviehpään väestölle
Port Arthur. Ont. — L F P : n eh-ddkkaaksi
tuleviin liittovaltion vaa-lelhm
nimitetty Bruce Magnuson p i ­ti
hiäitik. 20 pnä radioasemalta CP
PA puheen, ajossa hän käsitteli ;^män
seudun väestölle tärkeitä asioita «eu-raavaan
tapaan: v* ,
Maalisw. 23 pnä vieraili Por^ Ajrt-hurissa
mr. C . D. Howe j a sanoi v a -
litsijapiirinsä a s u i ^ i l i e , että"heillä
on varsin vähäiset mahdollisuudet
saada sulatto Steep Rock r a n t ^ a lr
mla varten. Sj^jrnä siihen että
sellainen 3uoimonriMcauk.5iemme ja­lostaminen
ei ole muka kannattavaa
täällä.
Samana päivänä kosketteli Port
Ai-thur News Chronicle toimltuJskir-joitul.'
jessaan kenraali A. G . L . M c -
Naughtonin lausuntoa, jonkaybän oli
esittänyt alahuoneen ulkoasiain ko­miteassa.
Hän oli sanonut, että
vaikka St. Lawrencen vesitie kyke­nee
käsittelemään yli 90 prosenttia
maailman laivoista niin Canada ei
haloa suurten valtamerilaivojen
käyttävän sitä.
Huhtik. 7 pnä mr. Howe sanoi k u u ­lijakunnalleen
New Yorkissa, että
hän käsittää tarpeeksi suuren St.
Lawrencen vesitien välttämättömäk­si
edeHytykseksl Canadan talouden
edelleen 'L'3hittymlstä varten. Mr.
Höwe sanoi myööcln, että St. Law­rencen
vesitie on j a on aina ollut
canadalainen vesitie, mutta että Y h ­dysvallat
voi Ja on ehkäissyt Cana­dan
pyiMmytkset tämän valtamerille
johtavan tien kehittämiseksi. Jos
asla kerran on niin, miksi ei siis
panna käytäntöön sitä uhkausta
miniä mr. Howe antoi Washlngto-nlssa
jo 1951 j a ryhdytä rakentamaan
tätä vesitietä ilman Yhdysvaltain
osa'Jllstumista? " E l ! " sanoo mr.
Howe, ikcska "jonkinlainen yhteis­toiminta
on tarpeellinen tämän vesi­tien
47 mailin pituisen kansainvälisen
kofikiosuuden edullista kehittämistä.
Varten." Asia on siinä esitetty sel­västi
ja ;erehtymättömällä tavalla.
Mikä Canadan taloudellinen eäistys-aäkel-
tahansa ilman. Yhdyisvaltain
hyväksymistä voidaan siten «hikälstä
kannattamattomana j a voittoa •tuot­tamattomana.
On varsin iinielstä,
että on olemassa tietoinen ohjelma
Canadan teoUisimden kehittämistä
vastaan* mikä merkitsee täydellistä
alistumista L Yhdysvaltain.. ija; ilVall
Streetin. yhJtymien tahtoon,.*' *
i
Tämä voidaan todistaa mp.nlii t a ­voin.
Port Arthurissa ollessaan mr.
Howe sanoi eräänä terästeollisuuden
tänne perustamisen esteenä olevan
setä laivarahdit ovat alhaiset sellai­selle
irtotavaralle kuin esim. rauta-oori,
mutta koi'keat valmiille tuot­teille.
Kaiken lisäksi mr.Howe a r ­veli,
että on varsin vähän todennä­köistä,
että laivarahdit voitaisiin va­pauttaa
tästä suhteesta. Puhuessaan
Clevelandissa huhtik. 10. pnä sanoi
.mr. Hpwe, että "Canada on rikkau­teen
ja sotilaallisiin voimiin nähden
suhteellisesti pieni "maa" j a että "me
olemme historian ja maantieteen
keskivälillä." Kuten mainittiin to-rontolaisessa
Globe and Mail-lehdes-sä
huhtik. 11 pnä, merkitsee moinen
geopoliittinen lausunto asiallisesti
yritystä oikeuttaa alistamisemme
täydelleen jäokkimonopoolien vai*
taan. Mr. Howe on jo taannut voi­makkaille
Yhdysvaltain raha- ja
teollisuuspiireille, etlä ne pääsevät
osallisiksi Canadan uraani- ja ato-miyrityksUn
ja että atomivoiman k e ­hittämiseen
kaupallisia tarkoituksia
varten, ei ryhdytä ennenkuin yksi-tyisyrlttäijät
ovat täydelleen tämän
valtavan voimalähteen k-DntroUissa.
Se kokous missä mr. Howe puhui
tk. 7 pnä oU kuudes ja viimeinen
siinä Canadaa koskevien luentojen
sarjassa, joka oli järjestetty Wall
Streetin toimesta joiden nimenä o l i :
"Canada marssimassa". Minun mie­lestäni
olisi sopivampi nimi ollut:
"Canada huutoikaupattavana!" Y l i
20 Canadan haUituksen johtomiestä
ja huomattavia opotus- j a liike-elä­män
johtajia osallistui "tähän luen­tosarjaan,
johon oli myyty etukäteen
suuret määrät lippuja sellaisten jät-tlläisyhtymien
Wall Streetin pomo-mlehille
kuin ovat General Motors,
International Nickel j a Standard O i l .
Sellainen ajatus, että '^dysvaUat
olisi Canadan ainoa markkinapaikka
on L-.elteinfen maailmankaupan ja
teollisuuden kehitykseen nähden. Se
merkitsee Canadan raaka-aineiden
huutokaupalla myjrmistä Yhdysval-tata
teollisuuden raaka-aineiksi. Se
on kansallisten perinteitten pettämis­tä.
Sen jatkaminen merkitsee talou­dellisen
elämämme pysähtymistä ja
poliittista häpeää Canadalle. Mutta
siihen on olemassa vaihtoehto.
Maassamme on kaikkialla suuret
määrät luonnom-ikkauksia. Meillä on
puutavaraa, jaloja metalleja, nikke­liä,
asbestia, uraania, öljyä, luonnon-
).'aasua, vesi- ja atomivoimaa run­saasti.
Meillä on mahdollisuuksia
meriliikenteen avaamiseksi niin kau-'
as kuin Wlnnipeglin, mantereen s y ­dämeen
saakka. Me voisimme saada
terästeollisuuden tänne seliä satamia:
valmisteiden muihin mailiin myyn­tiä
varten vastineeksi niistä tava­roista,
jolta ostamme muista maista.
Sen lisäksi voitaisiin lähettää raaka-ameitainikäl^
hajuamme myydä rUitä
muihln|1t|^aih5n^ i ^ . *Lä«Ten*e^
tie nittädastalsi Port ja
Port Williamista valtamerisatamat.
Yhdessä luohnonrlkbiiuksiemme -käy­tön
kanssa johtaisivat ne siihen, että-väkilifkumme
lisääntyisi kaksinker­taiseksi
muutamien yuosi?ii kuluepMi.
Meidän tuötanto4?yk^ymine '"voitaisiin
koImiiÄertaistaa''lyhyen ajan kulues­sa
entistä korkeamman elintason
johdosta.
Canadan kansakunnan taloudellis­ta
}«hittämistä varten pitäisi St.
Lawrencen vesitien rakentamiseen
ryhtyä samoin rohkein ajatuksin kuin
oli vallalla mantereen poSöEl Johta­via
rautateitä rakeimettaessa. St.
Lawrencen vesitie tulee olemaan mei­dän
valtatiemme maailman marl&i-
• noille tulevina a&oina. Sen 5*tey-dessä
saatava, vesir/oima tulisi ; y h -
dessä. luonhonkaäsuh, öljyn Ja, ato­mivoiman
kanssa varaamaan riittä­västi
voimaa Canadan eddleen teol­listamista
varten. Se on tie itsenäir
syy teen, rauhaan, työmahdollisuuk­siin,
karkeampaan elintasoon j a .p,a-nadan
iuiijrauteenl ^j-jJi^ totueöa-mista
varten meidän on ^opetettava
Thdyrvaltain herruus Canadassa ja
pantava "Canada ensiksi" kaikessa
niitä teemme.
Se Presentei ät Hart House Theatre
In luonto On ^^A ani 29th
Toronto:. — "Thirty Pieces of iSil-ver"
by TJowärd Past has achieyed
conslderafile renown far afield and
has ^oeeri transläted into several
langUageÄ Here is the author's öwn
accoxmt 'of the writing and presen-tation
of. his first wldely produced
play.
"In 1947, a Broadway producer
who "had read two plays of mirie,
whioh he dld not feel wer'e rlght for
Production, suggested that I wrlte
about somethirig clöse and meaning-ful
tö me. He signed a contract for
an option on this yet unwritten play,
and gave me verbar assurances that
if j t had any merit whatsoever, he
would produce it. . Almost a year
later, I handed h im the i i r s t draft
pf, "Thirty Pieces of SUver." He
read it througfn and dismissed i t with
one Word — 'impossible.'
" I decided that the novel and the
Short Story were fohns better suited
to my skills, and " T h i r t y Pieces of
Silver" reposed, half-forgotten, "fi* ä
drawer o f my files, jvhere it gathered
dust until January of 1951, when
quite by accident its extraordinary
career began.
" I received a letter from the New
Theatre, in Melbourne, Australia,
saylng that tlhey were looking for
sciipts conceiTiing the modern scene,
ei
ff
••--ff
Lontoo. — Saapuessaan vLme v i i -
Ison lopussa tänne Sveitsistä sanoi
CharUe-Chaplin. että hän on luopu-nut
Yiidysvalloissa asumisesta, mis­sä
hän saavutti kuuluisuutensa f i l m i -
koomikkona.
;pbaplin sanoi, että hän on päättä-
.n:ft olla'-^äIaamatta takaisin Yhdys-
• valtoihin '"sin epäterveen ilmapiirin
vuoksi mikä siellä vallitsee j a missä
llberaalsia yksi»itä vakoillaan ja
vainotaan."
Antamassaan lausunnossa sanoi
Chaplin edelleen, että hän itse on
henkili&qiit^ises yaHiel-den
-ja -:iikeämieliseh pi-opajgandan
uhriksi", jota voimakkaat taantumus-nrhmät
harJoJttavat Amerikan k e l -
Toby Gordon, director of Howard
Fasfs play " T l i i r t y Pieces of SUver"
v h i c h will,be presented by Play .Ictors
gronp at j H a r t House Theatre, T o ­ronto,
on A p r i l Z^, 28 and 29th.
Kathleen Livingstone and Debbie Adler i n "Thirty Pieces of Silver".' Tliis
famous Howard F a s f s play will be shown a t the Hart Uonse Theatre, Toronto,
on April 27, 28 and 29th. In addition to the playing the real part of mother
:to three chlldren, Kathleen Livingstone plays the part of Hilda Smith, one
of the leading characters, i n the Play Actors grpup presentation of this
widely produced play.
and did I have anything they could
possibly- use? Pössibly because Aus­tralia
was sufficiently distant for me
to plunge again, and possibly be­cause
the fascination of the theatre
is something no writer truly shakes
loose from,, i rooted out the mänu-script
o f " l i i i r t y Pieces of Silver,"
Eihöök: the dust ifrom it, read it
throughk made some changes, and
sent.it of f tp Australia.
"However, they were quite taken by
the play — agäin while recognizing
its ,weakhesBes — and they decided
to go ahead with the production.
Whereupon, it first opened i n M e l -
b::ume: and then-in^Sydney. In each
Place,, i t . had, I was informed, lorig
and succeraful. nins — that is, long
i n (the Iccal terms of such pröduc-tions.
«»VVhlle it was playing i n Aus-traUa,
the 'Czech Theatrical and
-Literary ': Agency heard about it
somehow, and wrpte to me, asking
whetlher I cpuldn't send them a copy
to read. I npw studied the manu-script
more carefully, and decided
to do a complete rewrite, basing this
new version on criticisms from
Australia and various actor-friends
to whom L had. read i t.
" I finished the rewrite and sent
the new'version off to Czechcslovakia
by airmail. ' It was translated and
went into production immediately,
and opened in Prague in A p r i l 1951.
" I now • received ccrrespondence
from Vierma, Berlin and Tel-Aviv —
ali of itconceming " T h i r t y Pieces of
Silver." Once again, I did a rewrite,
particularly of the third act, and sent
additional manuscripts out. Sepa-rate
German translatioiis were made
for Vierma and Berlin, and soon
tiliereafter^ it opened i n each of the
above mentiohed cities. A Yiddish
transl^tioh . was performed in the
TÄT
6E TAPAHTUU pi^y
Pikku poika matkusti juEa»,
äiti olif;aroittanut häntä sanöC
konduktöörille, että hän oa 3 •
den vanha. '
Konduktpöri tuli ja j r y s y i -,
ikää ja poika vastasi olevansa T
vuoden vanha.
"iilutta s:nä olet iso po^ka Tij
vuotiaaksi. Joko sinä . piaa
kuuden yaiäiaksi?" kysyi kcadm
. ' ^ e t : kun pääsen pois tästä ii
ta",, vastasi poika.
• • > . . . : \ ^* .
HALUSI XAHDÄ
Kongressimies: "Öl siko vielä jo{
km, mitä te erikoisesti haluaijj]
nähdä täällä pääkaupungissa."
; Vierailija: • O n kylli. ohn kuaS
puhuttavan paljon -lihapadasta
haJuaisIn nähdä sen'.
taissn sanomalehdistön tukeman
Kun Chaplinilta kysyttiin, tulet
hän edelleenkin •valmistamaan fiini
jä Europassa vastasi hän: "Tietys
kin tulen — kaikki a keeni kohdist
vat siihen."
Chaplin eli Yhdysvalloissa vuodi
ta 1910 asti, mutta ei milloinka;
pyrkinyt Yiiclysvaltajn kansalaisei
Kuunari rikkoutunut
yhteentörmäyksessä
Quebec. —. Brittiläinen kumu
riiklioutui pahasti tiistaina kun SE
päälle ajoi 3,000 tonnin rahtilais
Sallust St. Lawrence-joelIa 70 maili
.'.illi^een Montrealista. .
Kuunarissa ollee:t miehet pelasin
vat veneeseen Icukkaaritumatta.
Syynä yhteentörmäykseen ilmoiti
taan cUeen huonon sään. Räkoutu
nut kuunari - ajautui myöhenmi
ramiikolle Yamachichessä.
Änd No Wonder
The following letter was reportei
to have been written by a fellow vh
committed suicide:
I married a widow with a grom
daugräter. My father fell in ib'
v,'ith my step-daughter and marriö
her — thiis beocming my son-in-lai
and my step-daughter became nji
mother because she was "my fathi
wife.
My wif e gave blrth to a son wlii
wa'3, of course, my father's brother'
in-law, and also my uncle for he ra
the brothcr of my step-mother.
. My father's wlfe became th(
mother of ä son who was, of course
my brcither, and also my grand-child
for he . was the son öf mj
daughter.
Accordingly, my wire was mj
grahdmböher, because she was mj
mother's mother — I was my wile'!
•hiisband and grandchild at tlie same
time — and as the husband of a
person's grandmother, is his owi
grandfather — I AM MY OWM
GRANDPATHBE!
Yiddish theatre in Poland. while
Pclish version opened in Warsaw
Meanwhile, a British director W Q *
ingwith a Hebrew group in Israi
had supervised a translatlon inl
Hebrew. Italian and French tra;
lations have been completed.-.ai
openings in Antwerp and Rome.
söheduled for 1953. Already, millions
of pecple have seen and discussed it
— except in America, the land öf its
origin."
Canadians will have the opportuni-ty
of seeing "Thirty Pieces of Silver"
at Hart House Theatre April. 27, 28
and 29 when it wiU bs presented by
the Play Actors.
Kobtuuiiinen voifio ^ tOO prosenttia
Kaikissa yksityisyritteUäisyyteen ja
siis voittoon perustuvissa yhteiskun­nissa
on aina ollut kiivas riita siitä
miikä on kohtuullisen voiton määrä.
Asia on nähkääs siten; että mitä
suurenapf ivoltti n i i n sitä tyytyvälsem-pl
kehiotielija oh. Kapitalistin v o i -
tonnälällä ei ole ^kerrassaan mitään
rajaa sillä' se on yhtä pohjaton kuin
entiseii papin säkkil Kapitalistit
ovat voiton tähden valmiit miten
suuriin rikoksiin tahansa; olivatpa ne
sitten laillisia ga laittomia rikoksia,
aina sotien joukkotem*asti^iin saak­ka.
Koska voltip on kapitalistisen
yhteiskimnan kulmakivi ja se vipu,
joka ^panee .kaikki liikkeelle kapita-iistieh'l'
3sk.Uödessa, j a koäca joiden­k
i n ' kapitdismln . puolustajien kes­kuudessa
on puhuttu sellaisesta kä­sitteestä
» k u in "kohtuulinen voitto",
askarellaan kapitalistisen yhtelskim-nan
valtiomiesten, filosoofien, sano­malehtimiesten
yms keskuudessa tä­män
käsitteen kimpussa. Jotkut k a ­pitalismin,
puolustajat ovat esitta-neet,;
JEtta voiton mMt& pitäisi rajoit-taa^^
niiiikln Vähään k um viiteen pro-senttUn.
l.Mten teki esimerkiksi iedes-memiyt
Oanaan pääministeri King
toisen maailmansodan alkuaikoina.
.Meldari.*pltää myöntää, että' se oU
varsin julkea yritys yksitylsyritte-
MERKITÄ TALOUSPLXAN ALKU.A, jos vain käytetään hv-väksi
niitä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, mitä nyt on olemassa, j
lärmen vehnän, hiilen, teräksen ja
takkiraudan, paperin, plastUkki-yan.jiiäisyyden rajoittamiseksi jä samaa
• mieltä oli myöskin senaattori Meig-hen.
joka oli eimehvanhaan konser­vatiivipuolueen
johtaja. Mr. Meig-hen
ryhtyi heti akitäattoriksi kapi­talistien
keskuudessa j a sai ;aikäan
sen, että teollisuus ryhtyi Istumalak­koon
sotatuot^nnon alalla. Vaikka
silloin oli Lvsymyksessä "maan, uskon
j a kuriinkaan" puolustainineh ei
Meighen eikä muutkaan lakkolaiset
joutuneet syytteseen maanpetoksesta
Sillä pääministeri oli silloin pakol-tettu
peräytymään hyvässä järjestyk­sessä
ja peruuttamaan aikomuksen­sa
voiton rajoittamisesta viiteen
prosenttiin. Kuka vielä väittää, et­teikö
lakoUla voida voittaa?
Nämä ajatukset tulivat mieleen
kun luimme äskettäm siitä puhees­ta,
jenka piti Torontossa viime v i i -
K^^lla Canadian Clubin entinen pre­sidentti
David Gibson. Hän yritti
todistaa Empire Clubin lounaalla p u ­huessaan,
että sata prosenttia on yk- j
sityisyrittäjäln sallitun voiton kcJ^- j
kein määrä eli toisin sanoen ns. i
kohtuulinen voitto. Hän oli kaiken
lisäksi hakenut sen todistamiseksi
Jeesuksen esittämän vertauksen " p a l -
vehjollle uskotuista talenteista Mat­teuksen
evankeliumin 25. luvusta.
Tässä uuden Testamentin .luvussa
kerrotaan miten "hyvät palvelijat"
palauttivat herralleen kaksinkertai­sina
(sadalla prosentilal lisääntynei­nä)
ne talentit. jottu herra oli us­konut
heidän huoUettavikseen ulko-mallie
lähtiessään. 'Kysymyksessä oli
aikatavalla nykyaikaisia rahapösdjä
muistuttava herra, jonka eräs pal­velijoista
luonnehti "kovaksi mie­heksi,
^ joka leikikasi sieltä mihin hän
el ollirtkylvänyt j a kokosi sieltä m i ­h
i n hän ei ollut sirottanut" mitään.
Sellaisia ovat juuri ne rahapösöt,
jotLu nykyalkaina harjoittavat l a i l ­lista
panfckiryöVäystä jä saavat sen
johdosta kaikenlaatuisia kunniani-mlä
ja, -merkkejä sen sijaan, että
heidäe;v:Banbalsiin kalterien taakse
kuten tapahtuu sellaisille vähepimän
ormistuneille yksityisyrlttäjUle, jotka
ovat harjoittaneet parikkiryöväystä
hiukan erilaatuisella tavalla.
Vaikka mr. Gibson sanoi, että sata
proserittia olisi mukJa korkein salli-;
t t m voiton-määrä niin tosiasia kui­tenkin
on, että kapitalistien voiton-nälällä;
ei ole mitään rajaa sillä voit­toon
nähden on kapitalistien keskuu­dessa
yleisenä sääntönä, että sitä
parempi mitä suurempi vpittp on.
Päremminldn vöitaisim määritellä,
että kapitalistit pitävät sataa pro­senttia
ainoastaan kohtuullisena
voittona.
Sota on varsin q^nsiluokkainen voi­ton
lähÄe kapitalisteille ja siitä joh­tuukin,
että' uutiset rauhanneuvotte­lujen
mahdollisuudesta Koreassa a i -
heuttlv.<«t paniikin sotavoittoilijain
keskuudessa. Tämä paniikki — rau­han
vaara — ön heijastunut viime
aikoina New Yorkin, Toronton ym.
pörssien- noteerauksissa. Kaikenlaa­tuiseen
sotatarvike- j a sotatuotanto-osakkeiden
hmnat romahtivat alhai­semmiksi
kuin mitä ne ovat olleet
pitkiin aikoihin. Mikä todistaa pe­r
i n yksinkeirtäisella tavalla jokaiselle
ajattelevalle ihmiselle, että kapitalis­tit
käjrvät sotaa voiton tähden. Mitä
suurempi sota sitä lihavammat voi­tot.
Mitä enemmän ihmisiä teuras­tetaan
ja mitä enemmän verta virtaa
sitä enemmän myöskin virtaa voit­toja
kapitalistien aarreaittoihifl-
HUjattain rrianan majoille sUrtynyt
suuri rauhan ystävä Stalin totesllun
vähän ennien kuolemaansa, että kapi­talismin
taloudellisen elämän penis-lakina
on enimmäisvoiton hankkimi­nen
keinoilla millä tahansa. Miiäli
tulee'" kysymykseen ihmisten tarpei­den
tyydyttäminen, ei se ole kapita­lismin
tarkoitus kuin vaan sikäli mi­käli
se taikaa voittojen hankkimisen-
Aivan päinvastoin on asianlaita
sosialismin, tiellä olevissa maissa,
joissa .kapitalistien voittojen havitte­leminen
on lopetettu ja joissa tuo­tantoa
harjoitetaan ihmisten hyruir
voinnin ja onnen, eikä mahdollisii^
man suurten voittojen tähden. Sii»
johtuu myöskin, .että sodasta el oie
kerrassaan' mitään hyötyä sosialisti­sille
maille ja niiden asukk*^
päinvastoin on asianlaita sillä fiou
merkitsisi sosaiUsmin rakennustyön
pysähtymistä. Koska sosialistisen
tuotannon -ja taloudellisen eläm^
peruslakina ei ole voitto vaan ihmis­ten
kaikkien tarpeiden mahdcUisini-man
täydellinen tyydyttämln^
Ijalttuurielämä mukaan lue.tu»
johtnju siitä, että sotaa pidetään so­sialistisissa
maissa sellaisena onnet
tomuutena mitä olisi kaikin keino"
vältettävä. Mutta kuten edellä o
todettu on sota kapitalistisessa m a ^
massa eräs välttämättömistä edeur
tyksistä mahdollisimman suur©
voiton hankkimista varten — ^[
tä syystä rauha on vaarallinen kaj
talisteille J a heidän kohtuuUJ^
sadan prosentm voitoilleen.
johtuukin, että kapitalistit pelkaav»'
rauhaa j a pitävät sotaa siunauksen*
sadan prosentin voittojaan varten.
_ Kalle Tera.