Vapaus, December 18, 1923

              ^ ^ ^ ^
. ••tl
leninin kootoissa teoksi8?ä on Mr
ioitus sosialismista ja ujonnoste,
Siinä selitetään valaisevasti, kmnka
eräs henkinen sorron muoto, • jo­ja
karistaa riistonalaiseen työhön
VuriBUteen ja onnettomuuteen pai-nettbja
joukkoja. «iMutta orja, joka
on tullut tietoiseksi. oTJuudestaan
ja nousee taisteluun vapaptukaensa.
puolesta, on enää vain^puöliksi orja.
Uuden ajan tietoinen tiyoläinen, jo­ja
on kasvanut suurteollisuudessa
ja valistunut kaupunMIaiselämassä,
leittää halveksuen sivuun uskonnol­liset
ennakkaluulot, jättää taivaan
mvmn ja ulkokullattujen' porva.
Jien haltuun ja vallottaa, itseUeen
jaremnian eläinän maan päällä.'
Aikamme proletariaatti' on sosialis-jnin
puolella, joka tieteen aaeDIa
taistelee uskonnollisia sumuja vas­taan
ja vapauttaa ty5väe;i uskos­ta
haudantakaiseen elämään siten,
«ttä liittää sen yhteen nykyhetken
taisteluissa /paremman maallisen
elämän puole8ta.>
He vaadimme uskontoa julistet-tavaksi
yksityisasiaksi valtion puo­lesta.
Mutta sosialistiselle prole­tariaatille
ei se, ole yksityisasia.
Tietoisen työläisten • puolue Itais-'
telee kaikkea' pimeyttä vastaan.
«MeDlä ei aatteellinen asia ole yk­sityinen,
vaan yleinen puolueasia,
proletariaatin asia.»
«Jos niin on, miksi emme julis­ta
ohjelmassa olevamme ateisteja?
Miksi emme kiellä kristittyjä- ja
jumalaan uskovaisia liittymästä puo-laeeseemme?
», kysyy Lenin. Ja
vastaten, että tämä on niitä tär­keimpiä
kysymyksjäj joissa porva-ris^
iemokraattisen ja kommunisti­sen
kannan^ ero näkyy selvittää
iän: ' <
«Meidän ohjelmamme on raken­nettu
kokonaan 'tieteelliselle, nimen­omaan
materialistiselle maailman-lateomukselle.
< Ohjelmamme sel-vit]
f%seen i kuuluu välttämättdmästi
myös uskonnollisen sumtin, todellis-tää
j a levittää joukottain ^Ranskan
lS:nnen ,vuo£asadan valistus- ja
ateistista kirjallism]y;ta.>
'Mutta tällöin emme, sanoo Lenin
saa vporvarillisten. radikaalien ta.
voin asettaa kysymystä abstraktis-idealistisesti,
emme saa uskloa, että
pelkällä saarnaamisella uskonnolli­set
ennakkoluulot lähtisivät sorron-alaisten
työ^näenjoukkojen päistä.
cEi millään sanoilla eikä millään
kirjoilla voida valistaa koyfaSlistöä,
jollei sitä valista sen oma taistelu
kapitalismin pimeitä voimia vas­taan.
Tämän todellisen vallanku.
mouksellisen ,sorretun luokan tais­telun
yhtenäisyys paratiisin luomi­seksi
maan. päälle on meille tärke­ämpi
kuin työläisten mielipiteitten
yhtenäisyjrs taivaisesta paratiisista,»
iSiksi emme päne ohjelmaamme:
ateismia, siksi emme saa estää työ­läisiä
lähestymästä puoluettamme,
vaikka heillä' vielä olisikin joitakin
uskonnollisia ennakkoluuloja.' Us-kontokysymystä
el ole vedettävä
etualalle, eikä sen takia hajoltettava
taistelevien rivejä. Sillä tuo ky­symys
väistyy nopeasti' sivulle ja
menettää merkityksensä taloudelli­sen
kehityksen voimasta. Porvarisi
ton : sotkemisyrityksiä vaataan ase­tamme
tyynen, sitkeän ja^kärsiväl-liisen
propagandan, proletariaatin
yhteenkuuluvaisuuden ja tieteelli»
sen maailmankatsomuksen puolesta,
sotkematta pääasiaa toisarvoisilla
kysymyksillä. Taistelullamme hä.
,vitämme me taloudellisen orjuuden,
joka on kaiken uskonnollisen pimi-tyksen
lähde. '
B^B B
Kirj. Karl Marx.
Moskova. Maa- ja metsätyö-läisteii
kansainväliseen konfefensr
siini^ otti osaa 38 edustajaa Ven^s
jäitä, 'Saksasta,' • Tshekko-Slovakias-ta;'
Kan8ka8ta, Virosta; Japanista,
Espanjasta; ' Hollannista, Ruotsista,
Norjasta ja Puolasta.-
Talonstieteilijät, (porvarilliset)
menettelevät merkillisellä tavalla.
Heidän käsityksensä mukaan on ole­massa
vain kahdenlaisia laitoksia,
teennäisiä ja luonnollisia.; Feodalis­min
laitokset ovat teennäisiä, por­variston
laitokset luonnollisia. Se
muistuttavat tässä suhteessa juma­luusoppineita,
jotka myös erottavat
kahdenlaisia uskontoja: jokainen
uskonto, joka ei ole heidän, on
ihmisten keksimä, sensijaan on hei­dän
uskontonsa jumalan ilmestys.
Kun taloustieteilijät sanovat, että'
nykyiset olosuhteet — porvarilli-sen
tuotannon olosuhteet — ovM
luonnolliset, antavat he ymmärtää,
että on. olosuhteita, jossa rikkauk-sien
luominen ja tuottovoimien ke­hittäminen
tapahtuu luonnonlakien
mukaan. Sen mukaan ovat itse nä­mä
olosuhteet ajasta riippumatto­mia
luonnonlakeja. Ne ovat'ikui­sia
lakeja, joiden on aina hallittava
yhteiskuntaa. Niin on siis ollut his­toria,
mutta ei ole enää; on ollut
historia, koska on ollut vallall^
feodaaliset laitokset ja koska näis­sä
feodaalisissa laitoksissa vallitse­vat
tuotantosuhteet, jotka ovat ai­van
erilaiset kuin porvarillisen yh­teiskunnan
laitokset, joita talous­tieteilijät
' haluavat pidettäviksi
luonnollisina ja siis ikuisina.
Peodalismillaikin oli köyhälistön­sä—
maaorjat, joiden keskuudes.
sa piili porvariston 'itu. Feodaali­sessakin
tuotannossa on kaksi vas­takkaista
ainesta, jotka merkitään
feodalismin hyväisi ja huonoksi
puoleksi, ottaniatta huomioon, että
aina juuri se huono puoli voittaa
sen hyvän. vSe huono näet saa ai­kaan
liikkeenr joka tekee historiaa,
siten että se synnyttää taistelun.
Jos feodalismin aikana olisivat ta­loustieteilijät,
ihastunein^ ritarilli­siin
hyveisiin, oikeuksien ja.velvol-lisiiuksen
ihanaan /sopusointuun
kaupunkien patriarkaalisiin suhtei.
siin, maaseudun kukoistavaan koti-
.5l».«fe,«iiteaMB.tt-«i»>iirt!8MaiBi^^
KAIVATTU KIRJA VALMISTUNUT!
Kirjouamt WM. FOSTER.
S I S Ä L L Y S :
tuotantoon, järjestöjen, ammatti­kuntien
ja kiltojen kehitykseen, sa­nalla
sanoen kaikkeen, mikä oli
feodalismin' hyvä puoli, asettaneet
tehtäväkseen h ä v i t ^ kaiken sen,
joka heittää varjoä> tähän kuvaan
— maaorjuuden, ctuoikeudfet, anar­kian
niin mihin olisi tultu? Olisi
tiAottu kaikki ainekset, jotka syn­nyttävät
taistelun, olisi tukahutettu
alkuunsa porvariston kehitys. Olisi
otettu järjetön urakka pyyhkiii
pois historia. v
Kun sitten porffiaristo sai yliot­teen,
ei enää kyaiytty, feodalismin
hyviä eikä Monoja puolia. Feoda.
lismin aikana porvariston toimesta
kehittyneet tuotantovoimat tulivat
en hyväksi. Kaikki vanhat taliudel-liset
muodot, yksityisoikeudelliset
suhteet, jotka vastasivat niitä, po­liittinen
tila, joka oli vanhan yh­teiskunnan
virallinen, ilmaus, murs­kattiin.
Jos tahtoo oikein arvioida feo-dalista
tuotantoa, on sitä katsotta­va
vastakohdalle perustuvana tuo.
(antotapana. On osotettava, kuinka
rikkautta tuotettiin tämän vasta­kohdan
sisällä, kuinka tuotantovoi­mat
kehittyivät luokkien vastakoh­dan
mukaan, kuinka yksi näistä
luokista, se huono puoli, yhteiskun­nan
epäkohta, yhä kasvoi, kunnes
sen vapautuksen aineelliset edelly­tykset
olivat kypsyneet. Eikö tämä
sano kyllin, selvästi, että ne tuo*
tantotavat, ne olo&uhteet, joissr
tuotantovoimat kehittyvät, eivät
juinkaan ole Jkuisja lakeja, vaan
vastaavat erästä määrättyä ihmis­ten
ja heidän tuotantovoimiensa
kehitysastetta, ja että ihmisten tuo­tantovoimissa
tapahtunut muutos
välttämättömyydellä tuo muutoksen
heidän tuotantosuhteissaankin? Kun
ennen kaikkea on tärkeätä, ettei
lasketa hukkaan sivistyksen hedel­miä
ja saavutettuja tuotantotapo­ja,
on välttämätöntä muuttaa ne
aikansa eläneet muodot, joissa ne
tuotantovoimat ovat kehittyneet.
Siitä hetkestä muuttuu vallanku­mouksellinen
)uo'kka vanhoilliseksi.
Porvaristolla on aluksi proletari.
aatti, joka taas sekin on ieodalis-min
proletariaatin jäte. Historial­lisen
kehityksensä mukana kehittää
porvaristo välttäm^ttdjnyydella ris'
tiriitaista luorinettaan, joka sen en­sin
esiintyessä on enemmin tai vä­hemmin
verhottuna, kätkettynfl
(latenttina). 'Sikäli kuin porvaris­to
kehittyy, kehittyy myös sen hei.
massa uusi proletariaatti, uuden
ajan proletariaatti: se kehittyy tais­telussa
proletaariluokan ja porva-filuokan
kesken, joka taistelu tois­taiseksi
ilmenee ohimenevinä ja o-sittaisina
yhteentörmäyksinä, hävi-tyskeinoina,
kunnes y se molemmin
]pu'olin tunnetaan, huomataan, tun­nustetaan
ja vihdoin julistetaan.
Toiselta puolen, jos on kaikilla por.
Varistoon kuuluvilla yhteiset etun­sa,
sikäli kuin ne ovat luokkana
toista luokkaa vastaan, niin on niil­lä
vastakkaiset, ristiriitaiset etun­sa,
kun ne taas itse ovat vastak­kain
keskenään. Tämä etujen risti­riita
johtuu niiden porvarillisen elä­män
taloudellisista ehdoista.
Päivä päivältä käy siten yhä sei.
vemmäksi, että ne tuotantosuhteet,
joissa porvaristo liikkuu eivät ote
luonteensa puolesta yhtenäiset, yk
sinkertaise^ vaan 'kaksikertaiset;
että samoissa oloissa, joissa rikka­utta
tuotetaan, tuotetaan myös kur
juutta;_ että samoissa oloissa, jois­sa
tapahtuu tuotantotapojen kehi­tys,
kehittyy myös puristusvoima,
että nämä olot synnyttävät porva­rillista
rikkautta, 8.0. porvaristoluo.
kan rikkautta vain jatkuvasti tu­hoamalla
tämän luokan yksityisten
jäsenten rikkautta ja luomalla yihä
kasvavaa prpletarijoukkoa,
Mitä enemmän tämä ristiriitainen
luonnepiirre ilmenee, sitä enemmän
joutuvat taloustieteilijät, porvaril­lisen
tuotannon tieteelliset edusta­jat,
ristiriitaon oman teoriansa
kanssa, ja muodostuu useampia kou^
lukuntia.
On fatalistisia taloustietcilijöiUi
(kohtaloon pkojia), jotka' teorias­saan
ovat yhtä välinpitämättömät
sen suhteen, mitä he nlmittävHt
porvarillisen tuotnntavan epäkohdik­si,
kuin itse porvarikin käytUnnSs.
Mn von välinpitämätön niiden pro­letaarien
kärsimysten lulitcen, jot*
ka auttavat heitä hankkimaan rikt
kauksia. Tähän fatalistiseen kou­luun
kuuluu klassikoita ja romanr
tikkoja (runoUls-salaperäisiä). Klas.
sikot,- kuten Adan Smith ja Ricardo
edustavat , porvaristoa, joka ollen
yhä taistelussa feodaaliseti yhteis­kunnan,
jätteiden kanssa, vain pyr­kii
puhdistamaan taloudellisia ol^jti
feodaalisista tahroista, llsUäm|än
tuotantovoimia j a antamaan uutta
käytevoimaa kaupalle ja teolllsuu
delle. Tässä taistelussa mv&an»'
oleva proletariaatti, kuumeentapai
sen touhun vetäessä puoleensa ko.
ko sen huomiSn tuntee Vain ohi­meneviä,
tilapäisiä kärsimyksiä ja
pitää itsekin niitä sellaisina. Ta­loustieteilijällä,
kuten Adam Smit
hilla ja Ricardolla, jotka ovat tä­män
kehitysvaiheen historioitsijoita,
on vain tehtävänä osottaa, kuinka
rikkautta hankitaan porvarillisen
tuotannon oloissa; muovata näistä
oloista perusoppeja (kategorioita),
lakeja ja osottaa, kuinka paljon nä­mä
lait, perusopit, ovat rikkauden
tuottamisessa edullisemmat feodaa.
Ilsen yhteiskunnan lakeja ja peruit-oppeja.
Kurjuus on heidän silmis­sään
vain se tuska, joka kuuluu jo­kaiseen
syntymään, niin luonnossa
kuin teollisuudessakin. y--
Vararikkolila. Henkinen sokeus. — Eroamisten kautta aiheutuneet repeämät.*
— Lännen Kaivosmies Liiton särkeminen. — Poliittinen alaikäisyytemme. —
Sosialistipuolueen sortuininen. — Heikko ja alkeelfinen unionismi. — Uusi rea-lismi
vanhaa utopismia vastaan. — Kansainväliset suhteet, sanomalehdistö ja
osuusliikkeet. — Uudelleenvelpymisen syyt — Taantumuksellinen johto. — Van-hat
katsantokannat hylätään. — Vararikon syy. — Teollisen-unionismin luon-nöllinen
kasvaminen. - - Ulkomaalaiset taistelijoina. — Militantit joukkojen kes-kuudessa.
---^Hyvinvointi ei ole p — Yhdistyneet vaatetyöläiset. —
Todellinen syy: kaksöi8uniomBmL---Ammattiunioittenvali8tu8liitto. — Kabois-unionismin
historia. — Valistusliiton ohjelma. — DeLeon ja kaksoisunionismi. —
Valistusliiton järjestö. — PariBenkymmenlä kaksoisuniota. — Valistusliitto työssä.
— Kdcsoisuniohismin tuhot — Kaksoisuniot epäonnistuvat. — Ammattiunioiden
jäytyminen. — Loppusana. Hinta 55c.
ASIAMIEHET:- ijjM m Molla tosilla i i i feiijaa!!
Elämä ja kuolema ovat kaksi il;
miötä, jotka alituiseen pitävät ih­misten
mieliä vireillä. Me haaster
lemme usein elämän eri pihrteistä
samoin kuin kuolemastakin ja sen
syistä. Kuolemasta puhuttaessa tuo
daan tavallisesti esiin kysymys, mi
hih tautiin hän kuoli, mikä häntä
vaivasi? Sensijaan harvoin nousee
kysymystä siltä, mik^ aiheuttaa
kuoleman yleensä? Miksi yleensä
ihminen on kuolevainen, kuolee 70
tai 80 vuoden vanhana «vanhuuden
heildcouteen», dlei' taudit ole häntä
sitä ennen taittaneet? Tähän ky­symykseen
ovat tiedendehet eri ai­koina
koettaneet In^da valaistusta.
Esitettäköön seuraavassa näiden
tutkimusten tuloksia saksalaisen
tohtorin, A, Lipscbutzin mukaan.
Ymmjärtääksemme ^ u o i e man,
meidän , täytyy ensiksi tietää, mitä
ön elämä, Nykyisin tiedämme, eV
ä elämä on monimutkaisten kemi­allisten
prosessien summa, joiden
tajabtumapaikka on., solu. Näiden
prosessien keskustana ovat munan-valkuaisaineet,
jotka ovat saaneet
nimensä siitä, että kemian tutkijat
ovat todenneet' ne • samanlaisiksi
kuin kananmunavalknainen. Ja se
on elämää, että solun valkuaisaineet
joutuvat eräiden kemiallisten muu­tosten
alaisiksi, palavat. IMutta so­lu
ei tällöin tuhouduj sillä sen pie­noiseen
tiemialliseen työhuoneeseen
tulee ulkopäin uusia aineita, jotka
solun t^ön tuloksena muutavat so^
luainedcsi. Njln tapahtuu solussa
alitunen aineenvaihto: elolliset so-luaineet
palavat ja palamistulokset,
solunaineenvaihdon tulokset erote­taan
siitä ja ulkoapäin saadaan uu­sia
aineita elollisen soluoineen pa­laneen
osan korvaukseksi.. Kaikki
elämä johtuu tästä elollisen aineen
aineenvaihdosta. Näihin kemialH''
siin aineen vaihtotapahtumiin pe­rustuvat
kaikki elämän ilmiöt: lii­kunto
ravinnon ottaminen, lisään^
tyminen, tunteminen ja ajattelemi
nenkin.
Jos elämä on elollisen aineen ai-neenvaihtoa,
niin tarkoitetaan kno-emalia,
solun kuolemalla, sen elä­män
sammumisella, että solun ai­neen
vaihto on tauonnut. Kuoliot
on jokainen ruumis, solu, jossa ei
cnään tapahdu aineenvaihtoa, jota
me sanomme elämäksi. -
Tosin eräi«& tapauksissa aineen-vaihto
/akkaa, vaikkei eläin silti
kuole, elämä saattaa uudelleen pa­lata.
Näin on laita esim. alkohoo-limyrkytyksessä.
Tämä on vain la­maantumista.
Tarkemmin voidaan
siis kuolemaa määritellä seuraavas­ti:
ruumis on kuollut, kun aineen'
vaihto on peruuttamattomasti tau­onnut
Kuolema ei aina tule nor
peasti. Joku eliö -—.esim. jokin yk<
sisoluinen Oitiolites — voi elää
tuntikausia senkin jälkeen, km een
elämälle välttämätön turva 6n otet­tu
pois.' cEi ole olemassa mitMn
jyrkkää rajaa elämän ja kuoleman
välillfi», sanoo Verworn.
Kaikkien vanhojen ihmisten eli*
missä <-~ kuolivatpa he tautiin tai
vanhuuden heikkouteen — huomar'
taan muutoksia, jotka johtava^_
kuolemaan. Jos tarkoatamme van­han
ihmisen ^sisäelimiä, niin . huo­maamme
ne pienemmiksi, kuin nuo­remman
ihmisen. Ne näivettyvät
Luut käyvät ohuemmiksi ja hm
ralksi, maksa voi kutistua puoleksi
entisestään j.n.e. Mikrofikoopilla
katsottaessa voldaon< nähdä, että
samalla kuin elimet itse ovat k ^
tistuneet, ovat my§?kin niitä «nuo»'
dostavat solut kutbtuneet Solu­jen
elollisen aineen näivettyminen
on tunnusmerkillistä kaikille van­hentuneen
ruumiin elimille.
Kutistumisen lisäksi elimet vielä
kovettuvatkin. , Näin t a p a h t uu
esim. sille sidesotukallc, joka ym­päröi
verisuonia, ja se, minkä me
tunnemme valtimon kovettumisena,
on verisuonia ympäröivää, kovettu­nutta
aidesolukkoa. Verisuonet me­nettävät
tällöin kimmoisuutensa ei­vätkä
voi olla eään sydämelle apu-nai
vaan i e r l kulkee flysäykslttfiin
ja vaillinaisesti ravintoa eri olimiUe
jakaen. Kun lisäksi vanhuuden vai
kutukscsta sydän lihaskin kutistuu
ja heikkenee, seuraa, että solujen
aineenvaihto yleisesti alenee.
Miten sitten' kuolema oikein tur
Ice? Kaikissa kuolomant^aukslssa
lääkärit toteavat, että sydän,lak­kaa
ensiksi' toimimmosta, siis sy-dänsolut
kuolevat ensiksi. Näin'^on^
pidettävä eoluvaltion kuolemon ju>
listajino. Kun sydän el cniili syki»
niin soluvaltion muutkin eolut al­kavat
kuolla,
Sydämen toiminnan lalckauttami*
nen tapahtuu ehkä etupäässä hor«
moston vanhenemlscsto. Hermoao*
lut vanhenevat muiden tavoin, mutf
ta ennemmin kuin m^onet muut OO'
luryhmät. Kun taasen kaikkien; eli*
mien toiminta riippuu «hermoista,
on näiden solujen .niiivettjfmin^n
merkityksellisin kuoleman oiheutta*
ja. "
Voimme sanoa, että kuolema ai<
hautaa vanhuuden heikkotiäata
niin, että soluissa tapahtuvoio' sto*
nien halriSiden kuluessa kaikki jeo-luvaltion
solut taivavat toisiUeea
kuoppaa ja lankeavat siihen Itjss.
'He kuolemme siis epStäydeSisei} ~' -'
aineenvaihdon takia ellemme giiä
ennen ole «(»rtuneet jonkin taudin-kouriin.
(Kautta jikojeit^ on koe-. -
tettu kiertää kuoleman välttiunlKt-tSmyyttä
yrittämällä kekatä «n, m.'
seUabta elämän nestettä eliksiisiä
Joka tekisi meidät kuoleoiattontiksi, '
—• mutta aina tuloksetta." MahdoI-' '
Usttukalllamme on rajansa. 'MeidSo-tulee
pysyä niiden sisäpuolella ja
koettaa tehdä elämä niin helpoksi'
kuin se oä mahdollista.' Elämän
pitäisi olla juhlaa. Meldln pitäisi.
saavuttaa seitsemänkymmentä, icah-deksankymmentä
ja sata vuottakin \
mieli pirtefibS, muistellen mennyttä
elämää, jolle työ antoi iloa, iloiten'
lapsista, joille olemme elämän an­taneet
< Silloin koittaisi ^ika, joi*
loin osaisimmo Juhlia kauneita Juh*,
loamme,, silloin kuoleman tuntui­si
meistä Juhlalta.
m
0$
m
sOonesTA
RundlJJa Kaalnir Leinon Iuftata]>iit-eao
poijutettu.
Jletsingin Uudella hauUuemaollD
paljastettiin Suomen Kirjailijaliiton,
toimesta pystytetty runoilija Kasi-fflir
Leinon hautapatsas. TSaisuu-teen
oli saapunut sukulaisia kirjaili­japiirien,
kustannusliikkeiden sano-'
malohdistön edustajia sekä muita
vainajon ystäviä noin puojisensatao.
Suomen iKirjallijaliiton puolestQ
luovutti sen puheenjohtaja, tohtort
Viljo Tarkiainen, patsaan sukulai*
sille luonnehtien puheessaan Kasi-mir
Leinoa runoilijana Ja ihmiseni
sekä ilmottaen samalla, että tämH
oh ensimälnen patsas, joko Suomen
Kirjailijaliiton toimesta on pysty*
tetty. , -
lp
Spriltahavariyto HortdkKslesS*
Helsingin kaupungin r^ittinBIä^<•
takunnan raittiudenvalvojat takava­rikoivat
eräästä huvilasta' Hertonfi-sIsBä,
yhteensä 1,900 litraa eptiitä.
SpriilJei. ei i j|8y|jfnyfc., <M»J5töi«w* ^'Tut*
klmuksia jatketaan edelleen Jaib^*
veltQ; ön että^sprltn''omistaja eas-»
daan selville. / < , '
V. 1923 - V. 1924
1
h Vi Kannooto
Koarioa Heiooneo
Nellifl Pernu
Toivottaa
VAPAUDEN HENKILÖKUNTA:
N. Terho
U, Korpinen-
H. Elitnea
O. Seari
S. G. He»
11'
mi
;l.',;'i".J'-v
i l
••••^••iiiiHiniMl