Vapaus, December 18, 1923

              Ihmi». ja JuoltJcasuhteitten tunte,
iniseti alalla 8ul(toriteetin $ana on
pätevä sana kasvstnskysymyksesss'
km. Maailmankuulu tutkija ja ar­vostelija.
George Brandes, on kiel'
täaiättä asiantuntija, • jonka sana
Jielpaa kuultavaksi,
Seuraavassa on lyhyt arvostelu
faäneltä kasVatusasiassa:
i&Iinä itse en ole mikään kasvat­taja.
Mutta minä vain voin varoit­taa
nuorisoa ^ristä kasvattajista.
Niiden seassa on erityisesti koL
me lajia, joihin minä tahtoisen kiin­nittää
Teidän huomiotanne.
Ensimäiset ovat ne, jotka eivät
ole ainoastaan uskovaisia, mutta
jotka ylistävät uskoa tieteen kus­tannuksella.
On epävarmaa siir­tääkö
usko vuoret. Sitävastoin on
varmaa, että tiede poraa tunnelit
läpi vuorten ja niin »e vöi jättää
ne rauhallisesti seisomaan.
Hoitakaa ja vaalikaa järfceä! Pi­täkää
. se, valveilla! Älkää : salliko
aen nukahtaa kirkon vuoteelle! Se
on liian pehmeä; se heikontaa.
Seuraava luokka kasvattajia, jois­ta
minä tahdon varottaa ovat runol­liset
nerot ja kyvyt, heidän yksityi­siä
teoksiansa tarkoittajnatta.
On suurin < herkullisuus nauttia
heidän teoksistaan, jokseenldn sa­moin
kuin eräällä alhaisemmalla
alalla nauttia' erinomaisesta Stras.
burgin hanhenmaksapaisteista. Mut­ta
Te tiedätte, että Strasburgin
hanhet saaivat herkullisen maksan-
8dv aivan erikoisen liikaravitsemisen
kautta. Ne ovat sairaita, siksi
muuttuu heidän maksansa ylenluonr'
ntolHseksi ja herkulliseksi. Samoin
ovat suuret taitelijat joskus sairai­ta
ja kelpaavat eiUoin aangen huo­nosti
esikuviksi — Läheltä katsot­tuna
on Pegasus usein äänetön yö-lepakko.
Kolmas vaarallinen -laji kasvatta­jia
ovat ne, jotka uskovat otsakkei­ta
tahi ismejä, poroporvariston ja
lakipykälien ihmiset, sanalla sano­en
pedantit, kirjanoppineet, ^
Minä tahtoisin heitä'nimittää, ko-telontekijöiksi.
Olisi luonnollista,
että kukaan ei tekisi koteloa muuta
varten kuin säilyttääksensä siinä
jotain. Ja kuitenkin me tapaamme
kaikkialla kotelonteki joitä, mutta
varsin harvoja, joilla on kuvia tai
jalokiviä. Ja kotelot ovat aina sa­manlaisia.
-Muoto on ennakolta
määrätty, jonka mukaan sisällyJc-sen
pitäisi sopeutua. Siksi löytä­vät
itsenäiset persoonallisuudet har­voin
paikkaansa tässä maailmassa.
Jos joku sattuu saamaan käsiinsä
teräsväsyrjäisemmän jalokiven, heit
tää hän sen pois peljäten, että hä­nen
kotelonsa pahoin voisi taipua
tai taittau siitä.
Sitävastoin on ihi^gillä valmiita
koteloita kaiken: maailman paheita
ja puutteita ' varten. , |:ikoslaki
esim. -on kokonainen ;ikotelojärjes-telmä.
Ihmisiä rangaistaan^ vankeudella
ja kuritushuoneella petoksesta, kun­han
se on tehty, sen syistä välittä­mättä.
Samoin .'seuraa kuritushuo­netta
murhasta^ oli murhaaja sitten
vaikka nuori, epätoivoinen äiti, joka
on tukehduttanut lapsensa, koska
hän ei voinut hankkia sille ruokaa
eikä Juomaa.
Äntaikaa elämän, kokemuksen
kasvattaa itseänne! Oppikaa muut
tamaan nuoruutenne vesiputoukset
ja vuorivirrat sähköksi!
Teidän vuotenne ovat odotuksen
ja toivon vuosia. Pian tulevat mie­huuden
ja työn vuodet Kun teet­te
työtä, älkää tehkö sitä pölynimi-jäin
tavoin f iUkää myöskiän otta­ko
pikajunaa päästäksenne mainee­seen.
Se vie harvoin: päämäärään.
Ja jto teillä on aikananne vaikä.
uksia, älkää epäröikö jälkeehjää-vän
arvostelun takia. - fiistorioitsi-jat
pvat tavallisesti huonoja* asian­tuntijoita.
' Älkää uskoko Schille-riä
siinä, että maailmanhistoria mu-ka
olisi maailmantu^omio! flie ka.
toamme kuin pisara mereen! Maa-ilmanmeri
on yksityisten plsarain
tuomio, siihen ne sulautuvat
Mikä meistä jäi jälelle, se on vä­hän,
mitä muut voivat käyttää
meistä. Vanhojen asia on jättää
elämä nuoremmille hiukan vähem­män
viheliäisenä ja epävapaana
kuin se oli heidän omassa nuOruu.
dessaan. He itse [häviävät - .
Nuoruus on kerran heissä kaiku­nut^
kiehunut j a jyrissyt ja lumoif-!
nut itse Pan^öunialan, josta Hugo
on sanonut, että sen' seitsemän kiel­tä
sitoi 'hirmumyrskyjä kuin hämä­häkin
verkko kärpäsiä.'
'Onneksi ei enää silloin tarvitse
elää sotaisessa jännityksessä,; kun
kerran se rauhanaika koittaa, jol­loin
Jcansat kuten profeeliia Micha
sanoo, ta<kovat, miekkansa kuokiksi
ja keihäänsä viikatteiksi, silloin
ihmisyys on voittanut yhden • suu­rimman
voittonsa.
Porvarisluokan saavuttama ;poIiit-tinen
voitto feodaalisäädyistä, joi­hin
myös kirkkoi kuului, antoi kirk-kokristiilisyyden
ylelspätevyysvaaö-mnkseDe
p4han .-kolauksen. Tässä
vaiheessaan vallankumoiiksellinen
porvaristo ^ahtoi uskonnon poi'varil
lisen yksityisoikeiiden rajoihin' ja
.selitti sen «yksityisasiaksi». Uskon­to
joutiii ySsityis^n ihmisen järjen
kontrollin aläf^ksi ja johdettiin
«inhimilliseen luonteeseen», 8.t9.
por^illisen' yksilön',, luonteeseen^
Kirkon esiltämässä. uskonnossa i l -
merilhe raaka, feodaalinen .l\iokkä-
^äkökanta ehdottomina" -hallitsija-tahtöineen.
Ilmestys, toisen käsky
Itäsittämätön, tutkimaton maailma
ei,;kun kaikki käydään ;ym|)äri/ole
initään muuta kiiia viekkaasti riis-täväh
luokkatahdon'käsky. Mutta
samaan aikaan esiintyy kristinoppi
koskyineen yleisestä inhimillisyydes.
iä, ja ihmisrakkaudesta luokkain
yläpuolella olevana. Täten koettaa
se , lamauttaa,, sorrettujen kansan­kerrosten
vastarintaa. Kirkko toin­tui
pian ja hyvin iskusta, ininkä
jporvarillinen vallankumous oli sille
antanut Tämä vaikutti perinpoh-jin
'vain taloudellisella alalla. Niin
piöh' kuin porvaristo oli siinä saa­vuttanut
tarpeellisen kyynärpäävai
pauden, antoi se feodaalisen taan-tumukseil
rauhassa< irehottaa hallus.
eaan ^ olevallj^alalla' jä'käänsi rin
tamansa proletariaattia vastaan, jo­ka
tosin oli taistellut iporvariston
riveissä mutta samalla osottanut
muodostavansa vaaran poiVaristolle.
. Feodalismin tärkeb mal)tikeino,
kristinoppi, siirtyi täten euurporvS'
riston palvelukseen suurkapitaaaliA
suojelemana ja propagleeraamana,
uskontona, joka erityisesti korosti
posifista luonnettaan. Sillä vaikka
se,, kuten uiskonnot alkuperältään
oli luokkataistelun aito lapsi,,osot-tihe
'se vanhaa veljelystäan, erikoi­sessa
kyvyssään ideoloogisesti ham
mentää ja mukattaa kansaa, tuota
lorulla» j a sitten kuii siltä oli kuin
«isoavintiotä», kuten Heine sanoo.
Se huumattiin uskonnon «aalulla
Simsonilta keritty \tukka ja puh­kaistu
silmät, tattiin ,se pilkkanau-tuin
helvetilliseen polkumyllyyn,
Suiuporvafisto ei siis ollut lain­kaan:
vihamielinen: uskonnolle, se
tcfki rauhan vanhan, ilmestysuskon­non
kanssa' ja sijoitti sen valta-istuimelle,
mistä «järjen jumalat­taren
» oli poistuttava, mutta kehit­ti
erittäin sen käytännöllisiä, ee-tillisiä
puolia. Köyhyys ia alamai.
8Utts, kuten muukin kristinopin
saarnaama omistamattomuus, näytti
kapitalismista erinomaisen sopival^
ta omistamattomalle luokalle. Jos
kapitalismi kernaasti luopui kal­losta
Hoista haudan tuolla puolen,
knn Äiiden saavuttaminen oli kyt­ketty
vastaavaan luopumiseen tällä
puolen haudan, ja jos se
piti niitä luonteeltaan varsin ky-
.seenalaisina, niin antoi se sitä ker-naramroin
työtätekevän kansan, loh-d^
ttaa itseään' haudantakaisella
pyydjTstän^fättömallä riistalla, ja
käski sen kerätä anteita taivaassa,
aarteita, joita ei koi kalva eikä
ruoste rai£lkaa. Toisin sanoen: ellei
kahden - maailman systeemiä -olisi': ol­lut
koskaan olemassa, olisi kapita-'
lismi sen keksinyt,
iMutta porvariston «vallankumouk­selliset
perintätavat siltä kaiidelta,
jolloin sen oli taisteltava paikastaan
auringossa, jatkuivat nekiii kun
kristinusko loi nahkansa ja muut­tui
suurkapitalismin -uskonnoksi,: jos
kohta, porvariston poliittinen edus­tus,
libe!raIiBmi, oli aikoja sitten jät­tänyt
oman onnensa; nojaan van­han
'Vaatimuksen «omantunnon va­paudesta
». Kuten Marx lausuu ei
.porvarillinen omantunnon: jvapaus
muuten ole «kuin UE/konnollisen
omantunnon vapauden kaikkea mah­dollista
laatua olevaa suvaitsemis­ta
», siis ii^konnon /suvaitsemista
joka muodostaa^ Työväenpuolueeh.
lausuu hän arvostelussaan Lasallen
suunnasta, joka on ottanut ohjelr
maansa omantunnon, vapauden, on
pikemminkin pyrittävä vapautta­maan
omantuntonsa uskonnollises­ta
ilveestä ja täten kohottava por
värillisen tason yläpuolelle.
; Marx ei. siis' suinkaan tyydy usr
konnon- selittämiseen yksityisasiak­si
vaan toivoo hän ehdonta tais-telukantäa
sen suhteen. Kun hän
yhdistää sen; yhteiskunnan yhteiseen
kehitykseen ja esittää sen talou­dellisen
kehityksen vaikutuksen
alaisena, niin käsittää hän sen yh­teiskunnallisena
tosiasiana^ On jto-sm.
jotakin perusteUua Paul Krisc-ileu:
polemiikissaan väitteessä, että
Marx piti u^ontoa «varsin epäo­leellisena,:
osana 1 porvarillisessa ajat­telun
tarvikkeista», mikä «häviäs
itsestään» : poryariilisen yhteiskun­nan
mukana. Mutta marxOaiset
puolueet ovat kuitenkin» huomaut­taa
• Krische, toinlineet marxilaisia
periaatteita vastaan. Siten on me­netellyt
Saksan sosialidemokratia,
joka otti Erfurtin ohjelmaan ujon
kon^promissimääritelmän: »lUskonto
selitetään y^ksityisasiaksi». 'Tämän
määritelmän omaksuivat myös Säk^
san riippumattomat sosialidemo
kraatit 1919.
Että meidän päiviemme sosiali->
demokraatit i ovat vapaa-iajattelijoi-ta
vain perintätavidtaah^; osottaa
Krische lainaamalla ent Preussin
kulttuuriministeri lausuntoa; min­kä
tämä oli antanut vieraUlessaan
Maria Lashin luostarissa. ' Hän
lausui näet luostarin abotille: «Mi­llä
j a minun puolueeni elämme siinä,
toivossa, että. myöhempänä aikana
on kehittyvä aiveysoppi, joka saUii
meidän sivuuttaa nyt käytännössä
olevan kristillisen moraalin. Tähän
ei kuitenkaan näkyne heikointakaan
edellytystä. Ja niin kauan on kris­tinusko
välttämätön.»
'Komnninistieri puolestaan, on ' yh­tä
v^liäi)'' seurattava sosialidemo­kraattien
viittomaa tietä kuin-tyy-iyttävä
, porvarillisen radikalismin
esim^kkiin, se kun tyytyy huudah­tamaan
: «Jumalaa,ei ole olemassa!»
Oliäi myps väärin sanoa, että uskon­to
katoaisi taloudellisen .mullistuk
setikeija itseltään maailmasta, vaan
on kommunistien: uskonnon poliitr
tisen osan perusteella taisteltava
sitä vastaan. Siihen> viittaa. Marji:*.
kin otdelmakirjeessäan;^ kuU' hän
mainitsee; työväenpuolueen tehtävä
nä omantunnon vapauttamisen us-konhollisesta
ilveestä.,
Rikas nuortikainen 'juoksi Mes­tarin
tykö ja lausui hänelle: mitä
minun pitää tekemän, että minä
iankaikldeen elämän p^riiäin? :
i. Mestari tahtoi- koetalla rikkaan
nuorukaisen henkiset^ -hädän todel­lista
syvyyttä,, ja niin hän lausui:
pidä käskyt! ^ ',
Mutta' n^uorukainen oli ,jo kulke.
nut tämän käskyj en * verrattain helr
pon ja pintapuolisen tien, tullut
elämää janoavaiseksi'ja tahtoi nyt
päästä käsiksi siihen joka on vain
valituille, varattu. Ja niin hän' sa­noi
f surumielisesti:, opettaja, tätä
kaikkea ! olen noudattanut nuoruu­destani
asti, ' * '
Mestari näki nyt, että hänen
edessääii .oli kaipaava sielu, ^ ja niin
hänvirfcköi; mene, myy tavarasi ia
seuraa minua.
(Mutta se nuorukainen läksi mur-;
hemielisenä i pois, sillä hänellä oli
paljo» tavaraa,
» • •.
: (Meissä 'ihmisissä^sosialisteissakin,
on joukoittain sillä - «käsky» kan-naUa
oleyia. Jäsenmaksut on mak­settu,
kpkouksissa on käyly — käs­kyt'
siis täytetty. NäiUe ,riittää:
pidä käskyt! ^ '
Tulkoon myös sentään sanotuksi^
että monelle se saakin,riittää: Heil­le
iäkkäille, jotka ovat aikoinaan
reväisseet itsensä henkisesti irti
entisyydestään sekä i sen jälkeen
ryhtyneet ajankohdan vaatimain
tavoin ja uskollisin mielin palvele­maan
työväen asiaa. —- Heille se
riittäköön! Heille meidän Mesta­rimme
varmaan sanookin: menkäät
te, paljon työtä uurastaneet uskoi-liset
palvelijat rauhaani: Kunniaa
teemme vanhoille miehille ja nai­sille,
jotka ovat pitäneet «fcäskyä>.
Mutta nuorillej joifen suonissa
laitl minun tulee
«tt§ perisin is3jks3k%ise» daröot y;
Mutta Hegtsri, joka ei ole
kas löTpUUkmän jokaisen «hkH t^r
lapäisessä hurmessa^ olevan kansss,
hän vain lakoonisesti sanoo: pidi
käsky!
Vaan jos nuorukainen tai neito­nen,-
nuori mies taikka "vaimo, töl-löin
tiukkaa jotakin enempää, sil­loin
kuuluvat Mestarin huulilta sär
nat: mene, .myy,' mitä sinulla on,
ja seuraa minua. c
Tunustakaa rehellisesti, että kal<
kille teille on kerran näinä vuosi­na
näpiä sanat sanottu. '
Mitä te olette tehneet tällöin?
Useimmat teistä ovat meniiect pois
murheellisina, sillä kaikilla on pal­jon
tavaraa. — Mitäkö? Vapau?
ja ehkä siedettävät elämisen' eMoU
kin. Sellaisenaankin on vapaus 30
«pa^on tavaraa»,.; sillä vankeudeit
katkeruus muodostaa raskaimman
taakan, mitä ihmisen harteille saa­tetaan
asettaa. -
Moni on; mennyt murheellisena
pois, ajatellen, että Mestaria jos
seuraamaan läksisin, joutuisin eh^
kä kuritushuoneeseen, jopa kenties
kuolemaankip.'. • Sillä Mestarin tie,
totuuden tie, omantunnon okainen
polku vaatii se pelkäämättömyyttä^
uhrautumisen antautuvaa ja iloista
taiVettay, itsensä unhoittamista ko­konaan,
Ja ;kun näin on, silloin
teistä, useimmat menevät pois mmf-heellisina,
toiset taas ajatellen: no,
pidetäänhän käskyt maksetaan jä- ^
senmaksut käydään kokouksissa , ja
täytetään kaikki muutkin velvolli-^
suudet, niin että ollaan 'kunnon, to-^.
vereita.
Mutta bn;äiuutamia,kentiesi pal­jonkin,
vaikka olen heistä vain har­voja
tavannut;; |otkabvat myyneet
tavaransa;'' panneet: itsensä alttiit»!
suurille vaaroille, jotka ovat irtau^
tuneet sukulaisista,; joilla ei ole ko-:
tia,; ei. mitään - yhteiskunnallista asei-;
maa,; eikähenkilökohtaisia' tulevai-;
suuden suunnitelmia, vaan jotka
seuraavat; uskollisina Mestaria, Orl
maa isäntää, mikä velvoittaa hei­dät
antamaan kaikkensa työväen
asian puolesta. Heitä pilkataan, hei­tä
vainotaan ja heidän osansa oii'
ulkopuolisesti joka; suhteessa - inho^
Mutta kunkin heidän sielunsa ' on
kadehdittavan rikas juuri' sen taj^'
kia, etteivät hejtselleen jättäneet
mitään. He, nämä, jo^ka paljon tyol;
tä tekevät ja jbtka siinä työssään
väsyvät j a . sortuvät,'/he ovat niitä:
tuntemattomia,' joita kohtaan ker^
ran' vapautuva työväenluokka' on
tunteva kiitollisuutta. ' • '
He ovat sani^rei^a!
" Tarvitaan/iellälsj^^kaikM .tehtä­viin
valmiita ^'ja lifollä "antautuvia
henkilöitä silloin kun luokkataistelu
on joutunut; viimeiseen historialli-r
seen jaksoonsa. Vain vähän tarvi­taan,
salkut kainalossa keikkuvia to-:
vereita taistelun saavu,tettua nykyi­sen
asteensa. Sillä paperiarkit eivät
ole mitääii' todisteita tai takeita
silloin kun myllertää elämän anka­ra
tot^enisuus ja kun kaiken tähän
astt' ra)kennetun perustukset järk.
kyvät: Tarvitaan aatteenlevittäjiä,
agitaattoreita, jotlfa, uskaltavat ju­listaa,
että i vanha on menettänyt
merkityksensä, ja että; uusi aika,
paljon vaativia aika,: on tullut ;,Tar-r
vitaan miehiä ja naisia, jotka jär­jestävät
joukkoja njitä tehtäviä Var­ten,
jotka eivät ole vältettävissä.
Älkää mentö pois; vaan myykää
tavaranne ja seuratkaa Mestaria,'
Sitkeää ja väsymätöntä taistdutärmoa luokkataistelu-areenalla
koko maailman Kolmannen Kansainvälisen linnn
aUa kulkeviHe iyöläisraatejiUe.
Vuosi 1924 on toimintamme juurten tulosten vuosi.
; K.' Honka, perheineen
Toini, Toivo, L i s i : ja J . L u i ^ o
/L Tuomi« perheineen
Edward, Emil, Hilda ja
£ . Kiviaho ,
Tauno, Aino j a E. Sachiki
; Helien, Lempi j a A* .Saari
Helga, Inkeri, Kukka,,Kertia
ja John Poutanen y
Torsti, Toini, Tauno, H^lmi ja
N. Kolari
Helvi, Tilda ja A. Lindström
T. Lahti perheineen, -Box 27
i Aarne; A i l i , )iSaija ja H j ; .
IManninen
Sei^ja Heildcilä, Bos 91
Sylvia Koitlcinen, Box 91 '
Siviä, Taitto, Hilda j a K.-Saari
Box 288
Gurli, Maija ja V . BacUund
< Maria ja Matti J<dian«on
perheineen
Valfrid Ranta, Box 44
Raaheli,; Arnta»,: Helmi ja
" J . . Kannisto-::'''.'..'''.
Anna ja O. Vainikainen
; pe^eineen. Box 40 '
Httuso, Heedi, Olavi, Hilda ja
- J d i n Laine, Box 88
Ida j a H j . Koivistiy,' Box 4^ '
Stauni, Olga ja V . Oikbanen,
Box 42 .
Karl Peltonen
Reino, Pauld, ^'aisto, Fanny, ja
H j . Liinsi, Box 179,
Niilo KosU. Box 91 ,
Ali Rauhala» Bax 91 ,
Karl Lindström, Box 44
Lauri Helman, Box ^ , •
-Obo Oksanen, Box 44
Ajatti Karhila, Box 44
Frank Luoma, Box 44
E. V..Ojala, B9X 44
Teevi, Tilda ja John Ritari,
Box 44
IVailet, Bruuno, Adele ja
N. Mäki
Sylv^i, Tyyne j a K. Mäki, Box 18
Chhs Sandberg, Box 64
Johan Rautiainen
Hannes/ Lahja, Anni ja L. Aho
Sylvi, Vieno, Ellen, Linne, Lii»
! ja Mat Riihimäki, Box 1S4
Johan Tammi j a lapset Box 256
Nestori Luoto, Box 44
piOa ja Mat N. Mäkinen,
Box ^44
Hanna , ja Lauri Tilenius
Taisto, Kerttu, Martti, Anna ja
A. Vaine
Oskari Kärkkäinen, perheineen
vuolaana virtaa elämänneste, jotka
tuntevat, että he voisiv^ tehdä pal-^
jon, heille varmaan, jos ovat syviä
luonteita, .tulee kidlekin hetkiä,
jolloin on juostava Mestarin jallcoi-hin
ja kysyttävä häneltä:-.
omaa isäntäänne, joka varmaan hil­jaisuuden
hetkinä teille jokaiselle
sanoo, että nyt oh annettava, kaikki
työväenasialle. "Ja minkä te annatte;
sen .te; saatte satakertaisesti jälleen
takaisin,—- ei maallisena hyvyyte
nä, sillä siihen näii^en te poltatte
takaanne kaikki sillat seuratessan-ne
kutsumusta. Mutta- te saatte kori
vaukseksi valittujen,vilon,.^tietoisuu
den siitä,; että ole^ei^täyuäneet ih­misen
: korkeimman velvollisuuden,
antauttineet ristin = ja 'kärsimysten
tiellesen takia, että: teille tuntemat­tomat
-veljenne ja; sisarenne kerran
saavuttaisivat vapauden ja ihmis­arvon,,
elämisen oikeuden ja rnnr
saan onnen, todellisen, puhtaan
ilon'. *' ^
«Myy • tavaraasi ja seuraa minua!»
Miten hyvin' sopiikaan tämä kehoi-tus
koko tälle meidän aikakaudel­lemme.
Siihen sisältyy välttämättö;
myyden ohella tunne-dämää, mikä
viimemainittu alkaa olla vierasta
nykyään ihmisille. Kuitenkaan, i l ­man
tunnetta, väkevää, voimakas­ta
ja, mukaansatempaavaa tunnetta
ei ole koskaan saatu mitään suurta
aikaan. Mutta väärällä tolalla ollaan
silloin,; jos asetetaan tunne kaik^-
määrääväksi. Järki / ja tieto olkoon
ylinnä •— mutta oikein käsitetty­nä
ei tunne ole ollenkaan sopima
ton kolmanneksi tähän yhtymään.
On vain varottava ' kyynelehtivää] Me kutsumme!
tunteellisuutta, sillä viljavatkaan
vedet eivät auta silbin, kun toisel­la
pualella ovat voimakeinot ylin.
nä. > , ,.
.He ijäkkäämmät :olemme> jo kau-.
an sitten reväisseet itsemme irti
entisyydestämme. Hntta miUoin-kaan
ei yksi, enemmän kuin toinen­kaan^
voi entisyyiiään, kokonaan
jättää. V Sen ilmaikehän' vaikutus,
missä kukin on nuoruudessaan kas­vanut,
ei koskaan katoa täydelli-
,|sesti. Ja missä meidän piti kas-;
Vaa?,— No, se jääköön tässä lä­hemmin
kuvaamatta.
Kokonaan toisenlaisia! ovat ne
laitumet, joilta te saatte kerätä'
henkisen ravintonne. Sen tähden
teiltä, tullaan myöS' .enemmän vaati,
maan. ,
Teiltä tullaan vaatimaan paljon;
sUlä teidän ehkä täytyy hallita ko­ko
maailmaa. Sitä tehtävää varten
tulee^ teidän: hankkia tarpeelliset e-dellytykset:
tietoa, taitoa- ja voi-
,maa. Kukin joka tahtoo näistä osal-
Usek^i tulla, hän myyköön tavaran­sa
ja seuratkoon Mestaria. Muuta
tietä ei ole.
Riitahuhdan Esa.
Glf ANT & HISCOCK.
Putkityö ja Lämmiityslaitos Urakoitsijat
Ennenkuin te annatte lämmityslaitos tai putkien asetus urak­kanne,
käykää^uhuttelemassa meitä. Me voimme sentähdsn, että
• teemme itse,työn, säästää teille raoaa jä samalla kun olemme ammst-
. timiehiä,.'teemme^ hyvän-työn. : Kaikki meidän työmme tehdään ta-
• kauksella. Käykää katsomassa pioidän varastossamme olevia hienoja
plummaus tarpeita, näyteruumasshmme Grand Opera Housen kella­rissa,
Sudbiirysaa.'
Me kutsijmme!
Me kutsumme!
•rp näin taistelulaulumme soi — ;
sira, veljet nyt lippumme luo.
Pois ankeat aatokset saa,
javmielestäspelkuvuus tuo ~
mi katseestas kajastaa,
T— mies rohkea voittaa vain voL
Sua sisko, mi viivähdät näin ' •
yiel' Vallassa varjojen yön,
•r^ kadun varsilla kalpeenä käyt;
ja .päättyissä arkisen työn
hämyn helmoihin ennättäyt ^ '
iy?t katsahda päivähän päin. -"
Me kutsumme! \ :
Shankmän Brothers,
Liha- j a ' ruokatavarakauppa
Heiniä, kauroja ja jauhoja.^
Suositellaan suomalaiselle vä­estölle
— Phone 117 —
?. b. Box 549 Timmins, Ont
Dr. A. J . H A Y E S
;SeMrankalääkäri
.t4i Lang. S t ; Cobalt, Ont.
LABERGE LUMBEE
Täydellinen varasto ra­kennustarpeita.
— näin taistelulaulumme soi,
yli maiden se viestin nyt vie,
ett» taistellun hetki jo. lyö. . .
Vain tarmokkaan, taistdun tie,
ja yhteinen joukkomme työ;
yön päiväksi vaihtaa vain voL
.. Kaarlo VallL^
DR l i €..
H A M M A S L M K M l
' Johnftba Bloeh
(Coebranen xaotakauppaa tästä
päa^) ^ .
Pboae 187."
«Suomi» lapamatoja
. Jos teitä vaivaa huono runansnb-tus,
kipu rinan alla, unettomuus, epä* ;
tasaisesta vatsasta, veren nousu pää^
hän sekä siitä johtuva päänkipu, joi-.;.-
nakin päivinä erinomainen ruokah^;^
toisina ei ollenkaan, kouristuksia Jj-
Väsymystä jälkeen syönnin, närästi'
minen sekä siitä johtuva kuuman » ;
den nousu suuhun ja kurkkuun, niia
ovat na lapamadon oireita.
. Meidän lapamato lääkkeerame «s
valmistettu eteväksi tunnetun Hd» -
sinkilaisen Sairashuoneen lääkäiin ;
r^sebtin jälkeen, sekä varmasti taot­taa
tarkoitukseensa vastaavia tulolB-sia.
Hinta 5 dollaria 40 senttiä. Po*
vapaasti. ^
KALEVA APTEEKKI
K. G. K. NYMAN.
168 So. Algoma St. Port hx^'
Oat '—•
COPPER CLIFF, ONT.
HUOMATKAA
Ebdottonmkti-parhhat k6ipnt)Ja
kovatieivätsaattd" leipuri Koivulan
«apasfä, Copper C i ^ , Ont '
Wenrno KoivoK ^on& 276 L.
Box 113. '
CanalanBaggage
Transfer
Johtava' kuorma-ajo komppanJ"
Phone 259 Lorne Stierf
SUDBURY, ONT.
A u t o T r o k i j a p » ' " » ' ' ^
toaioa. — Huonekalu vsna*«^
huone ja puunmyynti
Aojä ySlIä ja P « « ^ ^
II
-t. 'i. n!i