Vapaus, October 17, 1963

              ' " ^"Sivu 2 Torstaina, lokalt i?|if.-^-i^lijrMatJr>6<st:-li 1^63
7-. li,.
i. ^
V A r A U O . / ö F ^ ^ i f e
Telephone: O i l j i ^ ;6?3I-K(l4'^ "
fniblished thrice weekly: l|^dHys/>,3:ä$^«^^ by'VäpäuB
PubllÄdhg Co.. Ltd., ieo-f02 • tSimA'.8 "frcf ^:'i.*W -^- t»o*.^^tt i. .U. if^r .•'.^>*i^3i-^.^ -_.. M ^ ^ - j _
Advertifilng rates upön « ^ p l k ^ Ä l ö » ^
Authorlzed-as>sfecond dass.iiialr<ftO
V •• CANAO'
Canadassa; 1 vk. $9.00, e^kf. - , _
no li ii ui'.
Äfr, Jojoin on
Meidän lehtenaine Y^aiJö <iii. iqijiiö^Ä :i:V<j8tellut-jy­vinkin
terävästi CLCh pte^ä^tU :ClÄUi^l Jo<j[biW^
ulkonäkönsä, eikä häiieitdielik^
hänen omaksumiensäphjeimi^^^
tännöllisten tekojen v a o ^ - " ;. ' ' :"
Esimerkkinä voimme/nrialntt^^
i - •. :tjLiönuttayä rööli Sudburytt .seudUji- nikkelityölälst^en >rivien
>^ hajoittamiseksi silloin kun terästyöjiäisten^^^^^
^ tulivat tänne karkeistyötääii tekeniiiän.
'r Me uskomme myösi että mr. Jodoin on erehtynyt siinä-
' ^n, kun hän.önluvaimufahtäa kannatuksensa
h liittohallituksen suunnitelmalle, jofaKa tavoitteena on Suur-
>r ten järvien merimiesunioidehali^itajnlnen hallituksen val-ivontaan
siinä mielessä, että'päästäisiin joten^
c^^anksista, siitä kovan käden gärii^
Hv ^ lettiin tänne Yhdysvalloista Cätiad^ laivayhtiöidenj hälli-
;^, ^^aksen ja jCLCn edeltäjän epäpyhä» kdlihiyhteyden voimilla,
;' ^ ^siksi että saatiin tuhotuksi Cänödiah Seftmdhs Ui^on, joka
li 8 oli niin paijon saanut paramiettiksi merimiestemtrie ^t^^
I *^"suhteita. ; \ .
' Mutta huolimatta siitä; tni^ä ^ ö s t e l u h aihetta mr, Jo-li:
doinin ohjelmassa ]a käytännön politiika^a onldnj hän on
nyt ehdWomasti oikeassa publtistäe^ Cahadan ammatti-yhdistysliikkeen
autonomiaa ja ;yöStustäessöhn Afl^GIOh
amerikkalaisjohdon öyltkänmäistU; isantiöihtiä CiUaadassa.
' " Tosiasiassa kaikki "kotoi^tverimi^lsyytemme": bVM toisar-
">__ voisia seikkoja silloin kuh^^ionfc^^ mdamnie kmmatti-
— - l yhdistysliikkeen autonfjmisten. dikeiiksieii puolustamisesta jä
niiden kehittäinisestäidteh^^^e^
; tysliike tujisi järjestöUisestl ^tay^iniit^enäi^ksi} ovat
kakkien muidenkin kehittyh^idän«dalden"anim
keet. Vasta ^ täydellisOTti itkaifiistjrttyli voi Canadankin am­mattiyhdistysliike
todella vapaaehtoisesti liittyä; kahsainvali-seen
yhteistoimintaan -irtuiden: matdehi-^ Yhdysvaltäih
ammattiyhdistysliikkeiden kahssa.^^
erikoisesti korostettava, etiä ^puolusUjteaninaamme ammat-
: tiyhdistysmkkeenautöhcmiisiä oikeuksia, mn^ Joddin V ja
canadalaiset työtätekevät yleensä — ei toimi "amerikkäläill-vast^
isesti", vaan canä4ämieii8e4ti: ja kansiainvälisen ahmiät-tiyhdistysliikkeen
yhteiseksi 'hyväksi. •
'* '* - •' • \
Kysymys maamme ammattlyhd^^
ten oikeuksien puolustäöiisesta jÄ Mjentämiseätä oli noils-sut
kokonaan uuteen vaiheeseen Suurten järvien hierihii^s-unioiden
vaivontakysymyk^eh yhteydessä.
AFL-CIOn huippujohto on ihnaiteut huoleatuneisuuteii
sa ehdotuksista, että SuOrten. järvien,merimiesufaiot Cähä-dassa
alistettaisiin hallituksen nimittämän koiiiiteaii välvoii
,„taan. Mutta AFL4:iOn oikei^tojohdpn "omat" fehdotUksbt
•tilanteen korjaamiseksi ovat myös koköhäah tUötaiittäviä.
Saadut uutistiedot viittaavat siihen, että AFL-ClOh ja
CCLn välillä päästiin yksiniielisyyteeh siitä, että. hallituksen
valvontaelimen muodostamisen asemesta pitäisi: muodostaa
mainittujen järjestöjen yhteinen valvontaeUn, joka ottaisi
vähaikaisestivalvontaahsa Suurten järvien merimiesten Uniot
Canadassa.
• - Tämä suunnitelma ajautui' kuitenkin karille APL-CIOn i
johdon kokonaan tuomittavan vdätimuksenjöhdbstaj että tä­hän
eanadalaisia asioita käsittelevaän. valvontaelimeen olisi
pitänyt tulla AFL-CIQn ehdotukseh M u s t e e l l a 2-jäseiitä jö
CLCn ehdotuksen perusteella vain yksi jäsen; Toisiit sanoen,
:AFL<:iOn johdolla on otsää vaatia, että CÄM^
^käsittelemään muodostettavaan yalvoniäelimeen^^^^p^ rii­mittää
kaksi yhdysvaltalaista jäsentä ja vairi yksi cähadalai-
,,4i€n jäsen! , , ! r [• '
Hyljätessään tämän julkean väatimuksenfm^^^^
kuten sanottu, ehdottomasti oikeassbjä bfitn saa siinä — huo­limatta
lainkaan siitä mitä the itee kukiH ajattelemme tällai­sista
valvontaelimistä, yleensä — kalkkieh patrioottisten ka­nadalaisten
ja erikoisesti ^työtätekevien jakaniattomäh kanna­tuksen
ja tuen. ' -K»!
Kumoamaton tosiasia ijinjittain ohj^fettä danadan ammat­tiyhdistysliikkeen
tämän hetket». t^kein-'kysymys ori se, että
onko eanadalaisilla työläisillä x)HtelJsVl|[,ä:ätkfe><^^ asiöis- :
taan — päättäkööt he >e ^tteii/H^vllä"» b*ivW^
/päättävätkö niistä jotkut,.vieMäiJ;Jip^ii^iai^
; keen korkeapalkkaiset 6yr(^9il^f^|[|[# ^uöl^il^: •
AFL-CIOn JoI|M,i;tÄ; ' : Y Ä®fc
ministeriö uhkaajat
yfadi.tyalUk.itta Ja >>tfi#^
tätä uhkausta vastatta
n a t o kalkkien iyöiiUldNik J ^ j O ^ ^
matta lainkaan fiUlär mitä miefta o|#mikke hänen ofajel-mistaan
Joissakin "toisarvoialssa" kysymyksissä. '
Adenauerin jäädessä sivuun
• A i v
5 V
• Länsi-Saksaa rautaisella kädellä hallinnut vanhus, kans-
Konrad Adenauer suostui vihdoinkin jättämään hallitus-ohjat
nuoremmalle, tosin jo 66 vuotta täyttäneelle Ludwig
Erhardille.
Tätä päivää on varsinkin Lämi^Saksassa odotettu har­taasti,
sillä esim. Länsi-Saksan nykyisen kokoomushallituk­sen
molemmat puolueet, ^Vanhuksen" johtama Kristallis(Je-mokraattinerl
puolue ja Vapaitten demokraattien puolue sopi^
vat jo viimeksipidettyjen vaalien jälkeen, että korkean oma-i
: 1*^*^^??^^ ^^'^^ suurempia että pienempiä ratkaisuja tehneen
on väistyttävä ja jätettävä paikkansa^ niille, jot-
|^;||^||^{Vt>ivat mukautua uuteen olotilaan jä sen vaatimuksiin.
«^pl^l^^Mutta luopuessaan;. 14'vuotta pitämästään.-'kanslerin, vi-•
^^|^i^ta,:mr;.,Adenauer.antoi .tietää^että• hän .menettelee- näin
fHäkain sydämin". Hänen sydäntään^painaa erikoisesti se,.
SUOMI-SEURAN V A S T A US
Herra toimittaja
Vastauksena lehtenne pääkirjoi­tuksessa
lokakuun 2 päLyänä esittä'
läli^nne "avoimeen kysyn^kseea
pyydän saada 'kunnioitt^>;a^ti
seuraavalle: ' (
.Artikkeli antaa allekirjoutaneen^
oaielestä aiheen vastata kahteenkin
kysymykseen. Ensin ovatko "Vapäu-ded
takana j a tukena-olevat suh­teellisen
voimaperäisesti toimivat
kulttuurijärjestöt Suomi-Seuran
pannassa" — lehtenne omaa sanon­taa
käyttääkseni — tai. onko Suomi-
Seura "jatkuvasti juuttunut p o l i i t tl
seen syrjintäbaluun" yllämainittuja
järjestöjä kohtaan, sekä toiseksi,
miten on tämä asia erikoisesti Nur­mijärven
-Taaborinvuoren näytteli­jöiden
kohdalla.
. Suomi-Seura r,y, on epäpoliitti:
nen yhdistys. Kolme vuotta sitten
tehdyllä sääntöjenmuutoksella otet
t i in tästä nimenomainen maininta
sääntöihin. Käytännössä tämä tai--
koittaa sitä, että Suomi-Seura on
yhteydessä kaikkien yhdistysten tai
yksityisten henkilöiden kanssa, j o i
den tarkoituksena on Suomi-Seuran
tarkoitusperien mukainen - toiminta
e l i toisin sanoen yhteydenpito ulko­mailla
asuvien suomalaisten ja van­han
kotimaan välillä. Tässä työssä
meitä ei kiinosta yhteyden toisen
pään mahdollinen poliittinen väri.
Kotimaata esimerkkinä käyttääk-^
semme, emme tiedä, ovatko jäse­nemme
esim. kokoomuslaisia, maa
laisliittolaisia tai kommunisteja.
Vastaavasti olemme yhteydessä suo.-
malaisten ulkomailla toimiviin yh­distyksiin
riippumatta niiden mah
doUisista poliittisista pyrkimyksistä
— lisättäköön selvyyden vuoksi,' että
luonnollisesti emme voi tukea mi­tään
järjestöä sen mahdollisissa po­liittisissa
tavoitteissa. Yhteytemme
eri puolilla, maailmaa oleviin suo
malaisten yhdistyksiin on rakentu­nut
siten, että olemme pyrkineet
saattamaan eri teitä — esim.lehdis-tön
avulla — ulkosuomalaisille tie
doksi olemassaolomme, jonka jäi
keen Olemme palvelleet kykyjemme
mukaitn niitä yhdistyksiä, jotka ot­tamalla
meihin yhteyden ovat osoit­tautuneet
olevansa yhteistyöstä k i in
nostuneita. P o l i t i k o i n t i in emme ole
ryhtyneet, joten sanonta "Suomi-
Seuran kieroon johtavasta politt
koinnista" perustuu johonkin: vali­tettavaan
väärinkäsitykseen.
Mitä sitten tulee vierailujen jär­jestämiseen
sillä mantereella on to­dettava,
että kaikki aikaisemmat
kiertueet siellä on järjestetty ja
suunniteltu täysin Suomi-Seurasta
riippumatta. Keskipohjanmaan Maa
kuntakuoron matkassa viime vuon_
na Suomi-Seura tosin o l i mukana s i ­ten,
että kuoro y l i t i Atlantin mei
dän tilauskoneellamme, mutta kaik­k
i järjestelyt siellä oli hoidettu it­senäisesti
meiltä edes neuvoa kysy-että
kaikista revanshihenkisistä pu­heistaan
ja ohjelmistaan huolimat­ta
Länsi-Saksa ei ole voinut kaapata
haltuunsa sen paremmin Itä-Saksaa
kuin eräitä Puolallekaan kuuluvia
alueita. Hänen sydäntään painaa,
edelleen "vanhuksen" -omien seli­tysten
mukaisesti se, kun Yhdysval­lat
on suostunut kansainvälisen jän
nityksen lieventämiseen paranta­malla
suhteitaan- Neuvostoliiton
kanssa. Adenauer olisi iloinnut ja
nähnyt unta taivaan onnesta, jos
Yhdysvallat olisi härkäpäisesti kiel­täytynyt
kaupankäynnistä Neuvos­toliiton
kanssa ja sen sijaan vaati­nut
' B e r l i i n in muurin" hajoitta­mista,
kuten hän selitti.
'Vanhuksen" sydäntä painaa kuu­lema
myös pelko siitä, että 66-vuo-tiaalla
"nuorukaisella", kuten Lud­vig
Erhardilla ei ole muka riittä­västi
poliittista kokemusta j a har­kintakykyä
kanslerin paikalla nous
tessaan, vaikka hän enkin ollut 14
vuotta vanhan kanslerin koulussa,
e l i hallituksessa!
Kansleri Adenauerin joutsenlau­lu
sydämensä taakasta on tietenkin
avoin tunnustus siitä, että revan-shihenkisten
natsikenraalien sot^i-'
set' suunnitelmat ovat;:;«tjätitUtl6bt
kiviseinää vastaan. Tältä pohjilta
katsoen Adenauerin sivuun vetäy­tyminen
on vähän enemmän kuin
vain "vahdin vaihdos", vaikka var­tiopaikalle
nouseekin • nyt saman
suunnan mies kuin on " i t s e " van­huskin.
Tässä i^hfeydessä on hyvä pala­uttaa
mieliimme, että yksilöt ol­koot
he siUen ketä tabunsa, ovat
loppujen lopuksi vain yksilöitä, ja
kansat tekevät oman historiansa.
Yksilöt, kuten kansleri Adenauer-kin,
voivat vaikeuttaa esim. "kyl­män
sodan" lopettamispyrkimyksiä
ja ylläpitää naapurivihaa kansojen
kesken .vissiin rajaan saakka. Mut­ta
yksilöt tulevat ja menevät, kuten
meftl nyt kansleri Adenauer j a hä­nen
menonsa' yhteydeissä tulee päät­tymään
omalla tavallaan ja ajallaan
se revanshihenkinen ohjelma, mitä
kansleri Adenauerin nimi kuvaa:
mättä. Jos näin ollen t/n muodostu­nut
jokin "vanha kaaftfa" - kiertuei­den
järjestämisessä,' ei'^se ole mei­dän
aikaansaannoksiamme. ''•
Nu rmi järven • 'iTafiÖOrinyuorefa
näyttelijäin kohdalla tapahtiii ki«rf
>tueensuahnittelu'jensi kertaa fSuo-miSeuran
avustuksella; Toimistos­samme
ptdetysää^rneuvottelussä näyt­telijäin'
edustajien kanssa lyötiin
alustavasti lukkoon ne paikkakun­nat,
joille päätettiin tarjota tätä
kiertuetta; Tämän jälkeen jäi teh­täväkseni
ottaa yhteys näillä paikka,
kunnilla johonkin yksityiseen tai
mieluummin yhteisöön, joka voisi
tehdä aloitteen komitean muodosta­misesta
Nurmijärven näyttelijöiden
vierailua varten paikkakunnallaan;
Kanadan kohdalla ratkaistiin asia
seuraavasti: Torontoon kirjoitin
Edistysseuralle, johon kuuluu muis­taakseni
v i i s i suomalaista paikallis­ta
seuraa ja joka käytettävissäni
olevien .tietojen mukaan on suurin
suomalaisten yhteiselin Torontossa.
Sudburyssä vieraillessani v. 1960
olin saanut kutsun käydä tutustu­massa
siellä sekä Sampo-haaliin et­tä
Suomi-Rantaan etukäteen Ame­rikan
ja Kanadan suomalaisille leh­dille
lähetetyn matkasuunnitelmani
perusteella. Todettakoon, että mai­nittu-
matkasuunnitelma lähetettiin
myös lehdellenne, mutta en saanut
minkäänlaista pyyntöä yhteydenot­toon
lakananne olevilta järjestöillä;
Nurmi järveläisten kohdalla asia rat­kesi
Sudburyssä siten, että kirjoitin
molemmille mainituille haaleille
ehdottaen vierailua niissä molem­missa.
Sault Ste. Mariessa toimivan
suomalaisen näytelmäkerhon kanssa
olemme jatkuvasti olleet kiinteässä
yhteydessä, joten luonnollisesti kir­j
o i t in asiasta heille. Port Arthurin
kohdalla k i r j o i t in sikäläisten suoma­laisten
seurojen keskusliitolle, jon­ka
kanssa o l in niinikään ollut teke­misissä
matkallani siellä v. 1981. Se
kenen puoleen kullakin paikkakun
nalla käännyin, perustui siis täysin
käytännöllisiin eikä esim. poliitti­siin
seikkoihin.
Olen vilpittömästi pahoillani
kaikkien niiden puolesta, jotka yllä-selostettujen
ratkaisujeni johdosta
ovat joutuneet tuntemaan, itsensä
syrjäytetyiksi. Lehtenne pääkirjoi­tuksen
lisäksi on syrjintää valitta­nut
myös Yhdysvaltain puolelta
eräs Finlandia Foundation alaosas­to,
joka katsoi järjestelyjen tämän-,
tapaisissa vierailuissa sopivan kaik­kein
parhaiten juuri heille. Tämä
osoittaa ainakin kiitettävää innos­tusta
yhteyksien säilyttämistä koh­taan
kotimaahan päin. Toivottavasti
tulevaisuudessa pääsemme siihen,
että nämä vierailut voitaisiin jär­jestää
todella siten, että kenelle­kään
ei jäisi "pahaa makua suu­hun".
Lopuksi haluan kiittää lehteänne
asian avoimesta käsittelystä, sekä
siitä, että se ei anna tämäntapais­ten
kysymysten vaikuttaa itse vie­railijoihin,
vaan tulee "tervehti­mään
heitä kaikella sillä huomaa­vaisuudella,
minkä tämä vieraileva
taiteilijaryhmä ansaitsee".
Helsingissä lokakuun 9 päivänä
1963.
Parhain Suomen terveisin
Tauri Aaltio
Toiminnanjohtaja
Suomi-Seura r.y.
/^Adenauimn aikakausi'' päättymässä
— Patriarkka, "Bonnin Syng-mau
Rhee", uusi Bismarck, Rei-ninmaan
eurooppalainen; Länsi-'
Saksan vahva mies, liittoatnnei-!
den Hittokansleri — siinä muuta-
;jnia epiteettejä, joilla on luon-
;:nchditt«|:; Bonnin vanhusta, 87-
vuetiasU liittokansleri Kondrad
'Ad^naueria. Hänen 14 vuotta kes-^.
itänyt .hallituskautensa, joka nyt>
pitkän adotuksen: jälkeei|iip^ättyiv>
•oni'siinä .määrin kantanpito halliv
toksen päämiehen Iciim^, että^ si-täiioQi
nimitetty ."Adenauerin ai­kakaudeksi
». .
Syksyllä 1945 erottivat Saksan
englantilaisen miehitysvyöhykkeen
komentajat Kölnin pormestarin
Konrad^ Adenauerin epäluotettava­na
natsisympatisöörinä j a l i i an iäk­käänä
hyväksyäkseen hänet muuta­maa
päivää myöhemmin takaisin
pormestarin paikalle ja edelleen
englantilaisen vyöhykkeen neuvoa-antavan
neuvoston jäseneksi, kol­men
länsivallan vyöhykeneuvostoon
j a lopulta Länsi-Saksaksi muuttu­neiden
läntisten vyöhykkeiden liit­tokansleriksi
vuonna 1949.
"Adenauerin aikakauden" nyt
päättyessä miettinevät länsiliittou-tuneet
suojattinsa kiittämättömyyt-tä.
Amerikkalaisen pääomaruiskeen
avulla elpynyt Länsi-Saksa j a sen
johtaja ovat j o pitkän aikaa olleet
käenpoikana länsiliittoutuman pii­rissä.
Adenauerin) ansiota ja syytä
on, että yhteismarkkinat sulkivat
ovensa Englannilta j a uhkaavat Y h ­dysvaltain
j markkinoita muidenkin
kuin kuuluisien kananpoikien osal
ta.
Adenauerin poliittinen ura on ai­na
ollut kiinteässä yhteydessä f i ­nanssimaailmaan.
Lakia ja talous­tiedettä
lukeneena hän l i i t t y i jo en­simmäisen
maailmansodan jälkeen
Saksan s i l l o i s i in finanssiruhtinaihin
ja oli huomattavien saksalaisten yh*
tiöiden johtokunnissa ja hallinto­neuvostoissa.
Niitä olivat Deutsche
Bank, Lufthansa, Reinin-Westfalc-n
i n sähkökonserni, Reinin rusko-hiiliyhtiö
ja Vereinigte Stahlwer-ken.
Niissä hän joutui yhteistyöhön
Stinnesin. Vocglerin, Thyssenin ja
F l i c k i n kaltaisten finanssimiesten
kanssa. Naimiskauppa johti hänet
Dresdener Bankin johtoon kuulu­van
H P . Zinsserin sukuun, jolla
puolestaan oli yhteytensä amerik­kalaiseen
J . P. Morganin finanssi­valtaan
— ja John McCloyhyn, josta
o l i tuleva Saksan miehityshallinnon Saksasta lännen "etuvartiona", kiel
kustapuolueeseen. Natsiajälla Ade­nauer
pysyi sivussa ja pelasti siten
itselleen mahdollisuudet sodanjäl­keisessä
Saksassa, missä oli puutet­ta
ei-natsilaisista hallintomiehistä.
Itsepintaisuudella, joka on tehnyt
nyt 87-vuotiaan liittokanslerin kuu­luisaksi,
Adenauer raiVasi lyhyessä
ajassa itselleen tien kristillisdemo­kraattisen
^ puolueen -johtoasemiin:
Se tapahtui: ensin Reininmaalla mis­sä,
hänet jo .syyskuussa 1945 valit
tiin — tai valitutti itsensä kris-tillisdemokiaattien
johtoelimeen.
Tammikuussa 1946 häa o l i k r i s t i l ­lisdemokraattisen
(CDU) puolueen
johtaja ehg]antilaisel]a~vyöhykkeel-lä
ja hankki itsevarmalla esiinty­misellään
, itselleen johtoaseman
myös kaikkien kolmen läntisen vyö­hykkeen
yhteisen CDU:n piirissä.
Suurimman puolueen edustajana
hänet valittiin v. 1949 Länsi-Sak­saksi
muuttuneiden vyöhykkeiden
hallituksen päämieheksi liittokans­leriksi
yhden äänen omansa —
enemmistöllä.
Adenauerin valtaannousun alku­aikoina
oli tilanne töineen kuin
nyt. Niinpä Adenauerinkin o l i pak­ko
esittää mielipiteitä ja antaa l au
suntoja, joissa hän korosti natsis­min
hävittämisen ja rauhanomaisen
Saksan rakentamisen tärkeyttä. Jou-^
lukuussa 1945 vielä epävarmasti is­tuva
Adenauer mm. vaati "kansal­lissosialistisen
ja militaristisen hen-gen"
poisjuurimista ja natsien,
myös taloudellisten johtajien, aset­tamista
syytteeseen j a heidän omai­suuksiensa
takavarikoimista. Elo­kuussa
1947 Adenauer lupasi C D -
U:n kongressissa kaivos-ja raaka-aineteollisuuden
valtiollistamista ja
joulukuussa 1946 hän j u l i s t i 'Olem­me
yhtä mieltä siUä, että Saksa on
riisu ttava täydelleen aseista ja että
sotateollisuutemme on hävitettävä".
Aina vuoteen "'1951 asti Adenauer
toisti eri yhteyksissä "rauhantahto­aan".
Saksan neutralisointia j a de­militarisointia
ja natsismin hävittä­mistä.
Helmikuun 10 päivänä 1952 o li
ääni kellossa muuttunut: Adenauer
vaati Saksan aseistamista "parhaa­na-
keinona saavuttaa idässä. olevat
saksalaiset". Vuoden 1953 syyskuun
8 päivänä Adenauer julisti jo sel­västi:
' Puhumme aina jälleenyhdis­tämisestä.
Eikö meidän pitäisi mie­luummin
sanoa: idän vapauttamia
nen?" Myöhemmissä lausunnoissa
on toistettu vanhoja' hatsifraaseja
johtaja.
Poliittisesti Adenauer kuului a-luksi
vanhan' Weimarin Saksan kes-nyt
kuitenkin tullut meidän koulu­lautakunnallemme
koulujen ylitar­kastajalta
tieto, että emme olekaan
lopullisesti myytyjä miehiä. Meillä
on vuoden koeaika olla kihloissa
Whitefishin kauppalan koulupiirin
l^anssa, j a jos sen jälkeen huo­maamme
sen meille vahingolliseksi,
olemme vapaat äänestämään itsem­me
ulos siitä koulupiiristä. S i l l o in
olemme jo nähneet kuka meistä on
ollut väärässä ja kuka oikeassa. Toi­vottavasti
olemme jo siinä äänes- tailu oikeaan,
tyksessä yksimielisiä. Älkäämme
siis murjotelko j a käyttäkö "kosto-toimenpiteitä"
ketään kohtaan. Vuo­den
perästä tekemämme virheen
voimme korjata. •— J ; Saikkonen.
letty rauhanomaisen ainnakkainolon
mahdollisuus kahden ei-i yhteiskun­tajärjestelmän
välillä, vaadittu ei
vain Länsi-Saksan aseistamista ta­vanomaisin
asein vaan myös atomi­aseita
-Bundesttrehrille uudelleen
syntyneelle Saksan armeijalle. Sak­san
yhdistämiseksi syntyneet aloit­teet
ovat kerta kerran jälkeen kil­pistyneet
Bonnin vanhuksen asen­teeseen:
"Idän" kanssa ei neuvo­tella.
Itse Winston Churchill on ver­rannut
Adenaueria rautakansleriin
Bismarckiin. Jos itsevaltaiset me
nettelytavat ratkaisevat; osuu ver-
Poliittisissa tavoit^
teissä Adenauer j a Bismarck edus­tavat
päinvastaisia suuntia. Rauta-kanslerin
suurin saavutus oli Sak­san
yhdistäminen. Adenauer kan­natti
jo V. 1919 Reininmaan separa­tismia
j a perusti sodanjälkeisenä ai­kana
koko politiikkansa länsivalto­jen
sanelemalle pohjalle vastustaen
kahden Saksan välistä sovintoa sil­l
o in kun se vielä kivutta olisi ollut
mahdollista ja jännityksen lieventä­mistä
nyt, kun se on ensimmäinen
edellytys Saksaa koskeville ratkai­suille.
Adenauerin entinen sisäministeri
Gustav Heinemann, joka juuri Sak*
san kysymystä ja jälleenaseistamis-ta
koskevien erimielisyyksien takia
erosi hallituksesta j a s i i r t y i kristil­lisdemokraattien
leiristä sosialide­mokraattien
p i i r i i n , on eräässä lau­sunnossaan
katsonut, että kuuluisa
B e r l i i n in muuri on Adenauerin po­litiikan
aikaansaannosta. Sen sijaan,
että liittokansleri olisi ryhtynyt tar­jottuihin
neuvotteluihin Saksan yh­distämisestä
vapaiden vaalien; poh­jalla
hän e r i lausunnoissaan on ju
listanut revanshismia vaatien Sak­san
demokraattisen tasavallan
('neuvostovyöhykkeen") "vapautta^
mistä onuudesta" ja yksintein
samanlaista ulkoa päin tuotua "va­pautta"
myös Puolalle, Unkarille,
T s h e k k o s l o v a k i a l l e . . .
Hurskaana katolilaisena esiintyvä
liittokansleri on myös maan sisäi­sissä
kysymyksissä muuttanut kan­taansa.
Penisteollisuuksien valtiol-listamispuheet
jäivät vain alkuvuo­sien
puheiksi. Kruppin asekonserni
on tänä päivänä yhtä mahtava ellei
mahtavampi kuin ennen j a "natseja
vastustavan" Adenauerin virkako­neiston
natsiskandaaleilla ei ole ol­lut
loppua. Jo hänen ensimmäisen—
v. 1957 — hallituksensa miltei jo­kaisella
jäsenellä oli natsilainen
menneisyys — kaksi ministeriä o l i
ollut natsipuolueen jäsenenä, k o i
me ruskeapaitaisten natsi-iskujouk­kojen,
^SA:n rullissa j a v i i s i o l i en­tisen
Wehrmachtin upseereita. Bon­nin
ulkoministeriön ja lainsäädän-täelinten
palveluksessa .on entisten
natsien prosentti vaihdellut 50 ja
70 välillä j a liittokanslerin oikea
käsi, valtiosihteeri Hans Globke, jo­ka
nyt yhtä aikaa päämiehensä
kanssa siirtyy eläkkeelle, o l i Hitle-l
in kuuluisien rotulakien laatija.
-'Adenauerin aikakausi" on ollut
n i in täynnä natsiskandaaleja, että
näihin päiviin asti on tuskin viik­koakaan
kulunut ilman uusien nat­sien
paljastumista Bonnin virkako­neiston
johtopaikoilta. Viimeisim­p
i in kuuluu ns. pei-ustuslain suoje-luviraston
(turvallisuuspoliisi) p i i -
listauksia
Kysymys: Saako yapaudeft kusr
tannusyhtiön presidentti palkkaa^
tai onko hän aivan palkaton, k«ten
oletan? ---Väittelyyn joutunut.
Vastaiis: Aivan palkaton! Tosiasi­assa
ei Vapauden johtokunnan yh-,
dellekään jäsenelle makseta palk­kaa,
ei t)alkkiota eikä edes matkar
kuluja siitä, että he osallistuvat joh­tokunnan
kokouksiin ja l i i k k e en asi-ain^
käsittelyyn yleensä.
ky, pienemmin boforivoimin riehuu
nyt perustuslain suojeluvir^ston y-liminän'päällikön
sisäministeri Hö-cherlin
ympärillä.
Länsi-Saksa on Adenauerin aika­na
länsivaltojen j a lähinnä.;USA:n
avustusten ja lainojen ansiosta
päässyt taloudellisesti jaloilleen ja
kokenut ns. "Länsi-Saksan ihmeen",
jonka 'isänä" — länsivaltojen s i ­jasta
— halutaan pitää monivuotis­ta
talousministeriä Ludwig Erhar-dia,
josta nyt on tuleva Adenauerin
seuraaja. Euroopan yhteismarkki- •
noissa (EEC) — Länsi Saksan,
Ranskan, Italian j a Benelux-maiden
peiustama markkinayhteisö -r:- on
^änsi Saksa teollisuus- ja finanssi-potentiaalillaan
johtava ja määrää­vä
maa. Sen johtajan —- Adenaue­r
i n — v a i k u t u s on o l l u t ratkaiseva
kauppaliiton muodostumisessa ja
kehittymisessä. Poliittisesti yhtynyt
Länsi-Eurooppa, joka on talousyh-tymän
tavoitteena, on kuitenkin sa­manaikaisesti
merkinnyt länsiliit­toutuman
kahtia jakaantumista-ja
ensimmäisten poliittisten pilvenhat­taroiden
esiintymistä Länsi Saksan
' adenauerilaisella taivaalla". Liitto­kanslerin
Ranskan de Gaullen kans­sa
solmima liittosopimus, jota Ade­nauer
pitää poliittisen uransa huip­pusaavutuksena
ja joka - Englannin
EEC:hen pääsyn eväämisen jälkeen
näytti lyövän lopullisesti lukkoon
lännen kahtiajakautumisen^ on sa­malla
merkinnyt uusien, joskin va- !
rovaisten vastarintatuulien ilmaan­tumista
Länsi-Saksassa. >
Bonnin vanhus, joka jo useiden
vuosien aikana on luvannut "huo^
mennä" siirtyä eläkkeelle ja antaa
tilaa uusille voimille, luopuu v i h -
domkin vallan kahvasta ja hänen
tilalleen tulee ' talousihmeen_isä"
Ludwig Erhard, joka ei ole anglo-amerikkalaissuuntauksineen'
ollut
Bonnin vanhuksen suosiossa. Mut­ta
Adenauer väistyy hitaasti. Vas­toin
olettamuksia hän on ilmoitta',
rissa paljastunut salakuunteluJuttUj hut jäävänsä kristillisdemokraattien
jonka yhteydessä kävi selväksi, että johtoon ja on tehnyt pol i t i ikkaa v i i - '
turvallisuuselinkin on ent. natsien
hoidossa. ,
Kristillisdemokraattisen liiton bai­jerilainen
sisarpuolue (CSU) ja sen
johtaja entinen puolustusministeri
Franz-Josef Strauss ovat kuitenkin
•Adenauerin aikakauden" mitta-vimpien
skandaalien aiheuttajat.
Niistä muistetaaan erityisesti puo­lustusministerin
sekaantuminen ns.
Fibag-skandaaliin. juttuun, jossa
puolustusministeri y r i t t i hankkia it­selleen
etua rakennustoiminnan pii­rissä,
sekä Spiegel-skandaali, jonka
aiheuttamana kohu ensi kertaa jär­kytti
Bonnin vanhuksen asemaa,
•adenauerin puolusteluista huoli­matta
oli Länsi Saksan vaarallisim­maksi
militaristiksi leimatun Straus­sin
pakko erota. Samanlainen myrs-me
hetkiin saakka. Niinpä Adenau­er
on viime kuukausien aikana jul­kisesti
vastustanut Moskovan osit­taisen
ydinkoekieltosopimuksen al­lekirjoittamista
vastoin ulkominis­teri
Schröderin mielipidettä ja sa­moin
esiintynyt Neuvostoliittoon
suuntautumia viljamyyntejä vastaan,
jälleen omaan tiliinsä. Tästä poliit­tisella
näyttämöllä viipymisestään
huolimatta merkitsi lokakuun 15.
päivä ''Adenauerin aikakauden"
päättymistä ja uuden alkamista.
. Liittokansleri Ludwig Erhard ja
hänen hallituksensa todennäköinen
ulkoministeri Gerhard Schröder O r
vat molemmat kristillisdemokraat­teja
j a sellaisina puolueen tähän­astisen
politiikan päälinjojen kan­nattajia.
He ovat kuitenkin nuorem-
PÄIVÄN PAKINA
"MIKSI EI POMMITETA
KIRJEILLÄ"
Tämä ei 'suinkaan johtune kaik­keen
tyytyväisyydestä, ja jos se sel­laisesta
johtuisi, tarkoittaisi se k a i ­ken
edistyksen pysähtymistä. Tyy­tymättömyys
vie asioita aina eteen­päin
josko ne sitten menevät vää­rään
tai oikeaan suuntaan, niin ne
pysyvät kuitenkin liik«:eellä.
Tarkoitukseni oli selostaa tätä
meidän riitaista koulutilannettam-me,
jos annetaan siihen tilaisuus.
Riitainen koulutilanne on tehnyt
entisistä ystävistä, vieläpä sukulai­sista
vihaniiehiä keskenään.
Meiltä Histettiin äänestyksen pe-
'rusteelia kouIu^ joka on palvellut
meitä lähes 50 vuotta ja siljä iierus-tcella
on meidät liitetty Whitefishin
koulupiiriin, missä joudumme mak­samaan
aikaisemitiin tehtyjä kau­hean
suuria velkoja, mikä nostaa
kouluveromn^e mönihkertaiäiksi. L i ­säksi
sinne rakennetaan korkeakou­lu,
josta me maksamme lisää saman-verran
veroa kuin oli entinen köu-luvero.
Koska AVhitefishin koulupii­ri
toimii rekisteerattuita kuntana,
ovat siellä muut suurena enemmis­tönä
niin ettei meillä ole mitään
sanomista.
Meidän koulupiirimme pitkäaikai­set
asukkaat hävisivät äänestyksen
sen vuoksi kun meidän puolellam­me
ei ollut kykenevää asioiden se­lostajaa
ja vastapuolella oli paikal­lisia
puhujaveteraapeja, jotka lakl-miesmäisesti
voivat puhua mustan
valkoiseksi ja sen he tekivätkin.
Itse puolestani en kanna vihaa ke-,
nellekään. Mieluisena uutisena on
Puheenvuoro yhfiökokoukselte
Tulevan viikonvaihteen aikana is­tuu
täällä Sudburyssä CSJ:n laa­jennetun
toimeenpanevan komitean
j a myös Vapaus kustannusliikkeen
yhtiökokous.
Kuten tavallista, siellä tulee kes­kusteltavaksi
monia tärkeitä asioita
— ja siUoin kun on.puhe tärkeistä
asioista, unhoittu u usein aivan yh
tä tärkeitä " p i k k u s e i k k o j a ".
Yksi niistä on I ^ y m y s toimituk­sen
ja kirjeenvaihtajien välisestä
suhteesta, joka l i i t t y y myös toiseen
kysymykseen. Vapauden j a L i e k in
välisiin suhteisiii).
Meidän lehtemme on siinä onnel­lisessä
asemassa että" ^IHä 00 ^Ut­teria
kirjeenvaihtajia, 'Irotka ^ovan
leipätyönsä ja vaativan järje^toi-mihtansa
yhteydessä läheltävgit jat­kuvasti
paikkakuhtauUtisia ja |niuita
tiedoituksia paikallisten lukijain
suureksi mielihyväksi. He ovat mie­hiä
ja naisia, joiden sanaan voidaan
ehdottomasti luottaa. Virheitä, re­hellisiä
virheitä voivat'tehdä kaikki
ihniiset, jotka jotakin tekevät, mut­ta
kokeneina järjestöihmisinä jä
vastuuntuntoisina * kansalaisina kir­jeenvaihtajamme
karttavat virheitä
j a pätemättö|miä tietoja kuin riittda.'
Nämä kirjeenvaihtajat ovat an­sainneet
moninkertaisen kiitoksen
siitä uhraiituvästa työstä, mistä he
eivät saa palkakseen edes postime
nöjensa korvausta. He jatkavat tätä
työtä kuitenkin tietoisina siitä, että
erinäisiä järjestötehtäviä, kuten
työväenliikkeen toimintaa yleensä­kin,
voidaan tuntuvasti edistää myös
kynää "taisteluaseena" käyttäen.
Toimituksen taholta ei ole kui­tenkaan
pidetty j u u r i lainkaan hen­kilökohtaista
yhteyttä kirjeenvaih­tajien
kanssa ei ole edes kiitos­kirjeitä
lähetetty uutistietojen ja
muiden saapumisesta. Totta tieten­k
i n on* että tuonen viikatemies on
jättänyt niin suuren aukon rivei-himme,
että toimitus voisi sillä pe­rusteella
pyytää ainakin ymmärrys­tä,
vaikkei anteeksiantoa uskaltaisi-kaan
odottaa. Mutta j o l l a k in tavalla
olisi toimituksen ja kirjeehvaihta-j
a in väiiriä päästävä uudelleen lä­heisempään
kanssakäymiseen.—Kir-jeenvaihtoyhteyttä
olisi kaikista Vai­keuksista
huolimatta lujitettava ja
laajennettava, ja jokin keino on
löydettävä sille, että toimituksessa
pääsee joku vähän useammin kuin
kerran kymmenessä vuodessa vie^
railemaah eri paikkakuhniila ja sii­nä
yhteydessä keskustelemaan myös
kirjeenvaihtajien kanssa, koska
kaikki kirjeenvaihtajat eivät . voi
kerta kaikkiaan tulla Sudbui^yn;
Tämä .,on tietenkin helpompi sa­noa
kuin täyttää -— mutta sittenkin,
j o k in ulospääsytie olisi löydettävä.
Tämän yhtiökokouksen yhteydes­sä
lienee syytä kiinnittää huoiniota
erääseen " p i k k u s e i k k a a n " , joka on
jo aiheuttanut jossakin määrin vää­rinymmärrystä
ja ehkä katkeroitu­mistakin.
Ei ole lainkaan harvinaista/ että
Vapaudelle t u l e e— useimmiten jo­k
in mainosluontoinen kirjoitus,
mutta ei yksinään sellaisia, ja sa­malla
pj^ntö, että kun tämä on
näinkin tärkeä asia. n i in j u l k c i i s k aa
se sekä Vapaudessa että Liekissä.
Oikein tai väärin. Vapauden ja
L i e k in toimitusten välillä on ole-jnassa
sellainen "'herrasmiessopi­mus",
että samoja kirjoituksia ei
julkaista molemmissa lehdissä sel­laisenaan.
Suuri lukijakunta ei ha­lua
saada samaa kirjoitusta molem­mista
lehdistä.
Käytäntönä on ollut tällaisissa ta­pauksissa
se. että kirjoitus on j u l ­kaistu
alkuperäisessä muodossa sii­nä
lehdessä (Liekissä tai Vapaudes­sa
) jonka toimitukselle se on osoir
tettu ja toisessa lehdessä vain l y ­hennetty
maininta asiasta
Tämä ei ole ymmärrettävistä syis­tä
kaikkia kirjeenvaihtajia aina tyy­dyttänyt
ja toimitukset ovat siinä
joutuneet ikäänkuin kiven ja kovan
rakoon, lukijain etujen ja kirjeen-vaihtajain
hyvien tarkoitusten pu^
ristukseen.
Allekirjoittanut uskoo kaikesta
huolimatta, että nykyinen toiminta­ohjelma
tältä kohdalta on paras
mahdollinen, ja mikään ei ole "täy­dellistä"
tässä epätäydellisyyksien
maailmassa, Mutta jos lehden isän­täväki
yhtiökokouksessa löytää pa­remman
ratkaisun tai esittää jota­k
in niiuuta menettelymuotoa, niin
toimitus ottaa ne kiitollisuudella
vastaan. Joka tapauksessa olisi pääs­tävä
siihen, että me k a i k in ymmär­täisimme
toisiamme ja toistemme
ongelmia sekä pyrkisimme ne rat­kaisemaan
yhteisesti hyväksyttyjen
suuntaviivojen puitteissa.
E r i k o i s e s t i " p i \ h v i e n " lähettäjille
pyytäisimme tämän yhtiökokouksen
yhteydessä muistuttu^, .uudelleen^
että kaikenIaineh"arpominen" btt
Canadassa laitonta hommaarvafildi^
arvonnassa" olisi kysymys
pienistä summista tahansa.
"arpajaisia" kuitenkin pidetään toi­sella
nimellä niin työväenjärjestö­jen
kuin kirkkoseurojen j a monien
muidenkin yhdistysten toimesta,
koska siten saadaan kipeästi tarvit­tavia
käyttövaroja. Mutta Vapaus e i
voi eikä halua laittomuuteen ketään
kehoittaa eikä laittomuutta edistää.
Tämän vuoksi toimitus joutuu karr
simaan pois paikkakuntakirjoituk-sista
ne kohdat missä puhutaan "ar­pomisista".
Monta, harmia vältetään,
jos pidetään mielessä tämäkin pik­kuseikka.
^
Erikoisesti niitä kirjeenvaihtajia,
joiden käytettävissä on kirjoitusko­ne,
pyydetään kirjoittamaan vain
yhdelle puolen arkkia ja JOKA
T O I S E L L E R I V I L L E niin, että sii­hen
voidaan tehdä kirjoituksen
mahdollisesti' kaipaamat pikkukor-jaukset.
Se pelastaisi Joimituksen
puhtaaksikirjoittamisen työltä Ja se­k
in onTTuomioonotettäva seikka sil­loin
kun on kysymys ajasta ja työ­voimasta.
Tässäpä sitä onkin kerraksi. Toi-vottavasti
yhtiökokoukseen osallis­tujat
ottavat huomioon.
Ja siunatuksi lopuksi; Vapauden
yhtiökokouksen kaikki istunnot ovat
avoimia tilaisuuksia. Liikkeen kaik­ki
ystävät ja kannattajat ovat läm­pimästi
tei-vetuUeitasihne. Uskom­me
myös että siellä kuluu seuraa­j
i l t a k in aika erittäin hyvlq,
yhtiökokouksissa on
kiintoisia .asioita lei
Ja tapana; onfroiltllt
kin, lehdÄaiiJkijäd^j
saavat
m-m
mi
m m