Vapaus, August 1, 1964

              Lauantaina; elbk. 1 p. — Saturday, Aug. 1; 1964
. A T l A T T O I N D E P E N D E N T L A B O R O I ^ G AN
V / X x i x U Ö FINNISH C A N A D I A N S
; • ( L i B E p T Y ) Establlshed Nov. 6, 1917
E d l t ^ : W. EkHind Manager: E. Suksi
' l'-/ - Telephone: Office 674-4264 — Editorlal 674-4265
: PUbUshed^ ttirice weekly:^ Tueedays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
PuUteMng eo. Ltd.. IM St. We5t. Sudbury, Ontario. Canada.
MalUng addresj: Box 69 . <
Mayertialng rates upon appUcation, translations free of eharge. \
Ajathptlzed a s > ^ n d class pxaä by ^the pbst Office Department,-Ottawa,
y; and for payment of postage hi cash "
M . . , n . . , o- -S, CANADIAN tÄNGU^
l '• TILAUSHINNAT
Canldassa: 1 yk. $9.00. 6 kk; $4.75 USA:ssa 1 vk; $10.0Q 6 kk. $5J25
r*'* 3 kk. 2.7S Suomessa: 1 vk. lOiSO 6 kk. 5.75
! Mitä hefltä "unhoittm"?
|l?örasteltuaan viimeaikoina vastoin tahtoaan lakkovahti-linj&
ille pakotettujen latomotyöläistensä leivän riistämiseksi
ja yleensä näiden kirjaltajain mustamaalaamiseksi suuren
yleSön silmissä torontolainen Globe and MaiUehti julkaisi
tiisfeiaamuna artikkelin Yhdysvaltain hyökkäyspolitiikan
tehistamisen ja Yhdysvaltain käymän likaisen sodan jatka­mien;
"oikeuttamiseksi" Etelä-Vietnamissa.
|]^plemisoituaan Etelä-Vietnamin sodan lopettamista vaa­tivia;
j a neuvotteluratkaisua suosittelevaa Ranskan president-
1;i 4e?vGaullea vastaan ja palautettuaan mieleen millä poh-jjalfe'de
Gaulle ehdottaa neuvotteluratkaisua, Globe kirjoitti
tiistaina:
i-lTämä (de Gaullen ehdotus) tarkoittaisi asiallisesti Indo-
Kiinan puolueettomuusformulaan palaamista, mikä laadit­tiin'y.
1954 Geneven konferenssissa. Se formula ei toiminut
• sillom, paitsi sikäli, että Ranska selviytyi siitä pälkähästä,
mihin se oli itse ajautunut entisissä siirtomaissaan, eikä ole
mitääh toivoa siitä, että se onnistuisi nytkään ; . . Yhdysval­lat
kiiruhti tilanteeseen (E-Vietnamiin — V.) täyttääkseen
sen .^tyhjiön, minkä Ranskan pois vetäytyminen jälkeensä
jätti,-ja on nyt hyvin paljon samanlaisessa pälkähässä . . .
Saattaa olla totta, kuten mr. de Gaulle sanoo, että Yhdysval­lat
ei pysty voittamaan sotaa Etelä-Vietnamissa siksi kun
se ^iTöle valmis turvautumaan niihin koviin otteisiin joiden ^
peji{usteella se voisi joutua vastatusten Kiinan kanssa. Yhtä
totta on se, että Yhdysvallat ei voi toivoa rauhan voittamista
poliitisen ratkaisun perusteella, ellei se voi neuvotella voi­matilanteessa
ja vahvistaa sopimusta voimalla . . ."
• On siinä -'ohjelmaa" kerraksi — ja samalla kokonainen
liuia "unholaan" jääneitä totuuksia.
JMeille on aikaisemmin kerrottu, että niin Yhdysvallat
ku(n länsimaat yleensäkin ovat tunnontarkasti noudattaneet
V. 4954 tehtyä Geneven sopimusta Indo-Kiinan tilanteen rau-ho^
amiseksi puolueettomuusohjelman perusteella ja että ne
oviit vieläkin Geneven sopimuksen horjumattomia kannatta-j
i a p -
I Mutta nyt sanotaan suoraan, että mihinkään kelpaama-toii
oU Geneven sopimus vuonna 1954 — että sen vuoksi oli
miika*Yhdysvaltain "kiirehdittävä tyhjiöön" joka jäi jälelle
raijskjjaisten lähdettyä sieltä pois. Ja siunatuksi lopuksi, Ge-
'nef^ej^^pimuksra'uftämäiexl "ei onnistuisi njrtkään" koska
amerikkalaiset kenraalit kaiketi kiiruhtaisivat uudelleen
"^tyhjiöön". Siitä kaikesta johtuu, että Yhdysvalloille ei kel­paa
"poliittinen ratkaisu" ellei Washington voi sanella ehto-jaan
ikäänkuin ehdoitta antautumisen jälkeen!
I J * tällaisen tekstin kirjoittajat ovat muka kansainvälis-teij
l&ien ja sopimusten tukipylväitä, sekä demokraattisten
mcfnettelytapojen ja pelisääntöjen erehtymättömiä puolesta­puhujia!
•
V X H Ä N H I S T O R I A N K O M E R O I S TA
I Yhdysvaltalaisten politiikantekijäin ja heidän puhtaaksi-p
§$ijäinsä kielteinen suhtautuminen Geneven konferenssin
hyväksymään neuvotteluratkaisuun ei suinkaan johdu "kom­munistien
pahuudesta", kuten Globe yrittää edellämainitus­sa'artikkelissa
väittää^ vaan nimenomaan Washingtonin so­taisesta
laajenemispyrkimyksestä.
! Noin kolme kuukautta kestäneiden neuvottelujen jäl-kejen
allekirjoitettiin heinäkuun 21 pnä 1954 Geneven konfe-rejissisopimusminkä
mukaan palautui rauha Pohjois-Vietna-missa,
Xiäosissa ja Kambodshassa. Geneven konferenssiin
osallistuivat edustajat seuraavista maista: Ranska, Yhdysval­lat,
Britannia, Neuvostoliitto, Etelä^Vietnam; Pohjois-Viet-naifi"(
eli Vietnamin Demokraattinen Tasavalta), Kambodsha
ja^Laos.
: Kuten huomataan, Yhdysvallat oli yksi tämän Geneven
s(^imuksen osanottajamaa. Mutta Yhdysvaltain kongressi ei
olf k0skaan ratifioinut tätä sopimusta.
: Toisaalta USA yritti' tehdä kaikkensa ehkäistäkseen Ge­nren
konferenssin pidon ja siellä tehdyn neuVottelupäätök-sejp.
Look-julkaisun ja John Robinson Bealin kirjoittaman
Jofin Foster DuUesia elämäkertakirjan kertoman mukaan /
vi|)den 1954 keväällä ja kesällä oli kuumeista kulissienta-kaSsta
neuvottelua, jonka tarkoituksena oli viedä Ranskan
lillaiiien sota Indo-Kiinaa vastaan "voitokkaaseen loppuun".
f K^nskan yleisesikunnan kenraah Paul Ely oli mainitun
vijpden maaliskuussa käynyt Washingtonissa sotilaallista
apjia"^ pyytämässä. Hänen kerrotaan sanoneen, että ilman Yh­dysvaltain
sotilaallista sekaantumista asiaan Ranskan tilan-n4
Indo-Kiinassa on toivoton. Edellämainittu elämäkertakir-jofttaja,
mr. Beal, sanoo Dullesin vihjanneen Ranskan yleis­esikunnalle,
että Ranska voi luottaa Yhdysvaltain apuun,
rafitfti sitä ennen Ranskan hallituksen pitäisi esittää viraUi-neji
avunpyyntö Washingtonille. ^-
J USAn yleisesikunnan silloinen päällikkö, amiraali Arthur
R*lf6rd oli Indo-Kiinan sotaan liittymisen kannalla. Ranskan
keSiraalien kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ja Ranskan
viiallista avunpyyntöä odottamatta USAn yleisesikunta sopi,
et{a 360 yhdysvaltalaisen pommituskoneen pitäisi ensiksi tu-ho^
a^Vietnamin vapausarmeijan joukot Dien Bien Phussa.
"IjJSA;! hallitus", sanoo edellämainittu mr. Beal, "ei halun-nijt
odottaa allekirjoitettua avunpyyntöä ennen kuin tehtiin
päätös siitä mitä tehdään . . . Maalit oli valittu . . . " j a edel­leen-
rsuunnitelma " e i rajoittunut yksinomaan Dien Bien
Pljuun". ' > • ! .
* Mutta sitten alkoivat sodanlietsojain vastoinkäymiset.
TciJsin kuin Dulles oli odottanut, USAn kongressin johtajat,
jo^le hän salaisen suunnitelmansa uskoi, suhtautuivat kau­histuneina
siihen. Dulles meni lentäen Lontooseen, mutta
niift' Churchill kuin Edehkin suhtautuivat sodan laajenta-,
m&suunnitelmaan kylmäkiskoisesti. Ja Intian Nehru omak-
Sui^-BJin päättävän asenteen sodan laajentamissuunnitelmia
m on sotaa
ivmm)\tt%, MlBs^-yheinfikuussa 1964,
r:8a9«ii3n Hattieslmr^TToilelUsen^ valon" baptistilMrkkoon^ maanan-tainitlläB^
Vun 6cprii^ltlolttaahseni opeltaA koulussa. Mei-
|aon^iidilA^^a»t,^]^'el^ käytänn&llifesti-katsoen kaikista liittovaltion
ö^avidtiöistä;; t;8k'o)ii että.mone^ käyneet läpi melkoisen itsetutkis­telun,
ennen kuin ryhtyivät tähän j>uuhaan. Minun perusteluni tuntuivat
«illoiii hyvin yl^sinkertaisilta — halusin auttaa neekercitä saavuttamaan
oikeutensa. Qlen sen iälkeen havainnut, etteivät syyt olo koskaan niin
yksinkertaisia — me olemme kaikki hyvin monimutkaisia olentoja.
Tässä ohjelmassa on kolme osaa. Ensinnäkin on kysymys rekisteröi^
tymisestä vaaliluetteloihin. Sen hoitavat pääasiassa ylioppilaat jotka
käyvät ovelta oveUe rohkaisemassa neekereitä äänestämään ja selvittä-mässB
'äMinestysmenetelmiS. Kaikissa neekeriyhdysknnnissa on neekeri-lapsiftfsglttfiviä
julisteita 4ek8teiri: "Minä olen Uian nuori äänestääkseni
^>niikäfon8inttn«yy8l?"^ToiMk8i onHa^^
:ta-liii:k&ojen'<^ kansallisneuvosto• tukee. Tämä .kampanja alkoi marras-httitBM>
««Ust^viUrierton r <fpiirittämisen" merkeiss§ ja jatkui
sikslKktiimcs"isisslssipin edustajahuone^ tonkokuussa^^h
•pil^$tcmqMa' vastaan. ^^^:K^ aikana osallistui SO pappia tähän
mlieleno^öitusmnDtoon. 'Kesälomien aikana osallistuvat sadat eri kirkko-
.kuo^^knUlnvat: papit kansalaisoikeuslain toteuttamistyöhön. He pyr
hivät vstlkuttaniaan ennen kaikkea valkoisten seurakuntien keskuudessa.
iTo^taiseksi täraä.työ on olluttuloksetonta. Kolmas työmuoto ovat vapau­den
'i fconltit. Viii 1500 neekeriä on kirjoittautunut niihin opiskelemaan
VSAsnrja ^Mississipin:^ perustuslakejae neekerien historiaa, englantia, tai;
teita^vUeteitS, matematUkkaaja'konekirjoitusta. Hattiesbur^^^^
astikaianfiarä on MiOOO; on' osavaltion, suurin vapauden koulu —^600 hen-kllSä.
Englanii ja NL ovat päässeet
sopHnakseen luoitoelidoista
Englanti ja Neuvosloliitto ovat
päässeet lopulliseen sopimukseen
100 miljoonan punnan arvoisten ke­mian
konekauppojen luottochdoistii.
Luottosopimusneuvotteluissa viimei:
senä ongelmana oli ns. force ma
jeure-klausuli eli ylivoimaista es­tettä
koskeva ehto. Englantilaiset ja
neuvostoliittolaiset neuvottelijat
pääsivät Lontoossa viikon alussa
asiasta kompromissiin. Tämän mur
kaan jos englantilaiset firmat kes­keyttävät
vastaisuudessa Englannin
hallituksen päätöksen johdosta ko
netoimitukset, niin Neuvostoliitto
maksaa vain niistä koneista Ja lait­teista,
jotka on jo toimitettu Neu
vostoliittoon.
Sen sijaan toimittamatta jääneis
tä tai valmisteilla olevisjta koneista
vastaa Englannin hallitus englanti
laisille firmoille. Kun kemian ko
neiden kauppojen sopimusten pää­linjat
ja osittain yksityisistä kau­poistakin
on jo sovittu, siirtyvät
kaupat nyt kautta linjan käytännön
vaiheeseen.
Neuvostoliitto halusi luottoncuvot
teluissa täyden selvyyden ns. force
majeure-klausuliin nimenomaan
.siksi, ettei se joutuisi kärsimään,
jos Englannin hallitus oma-aloittei-vastaan,
että "Amerikan ulko­ministeri
ei voinut nähdä mi­tään
syytä, miksi Nehrulla on
asiallisesti puhuen veto-oikeus
Amerikan suunnitelmista", ku­ten
Beal kirjoittaa.
Vastoinkäymiset jatkuivat
Pariisissa, missä Dulles sai tie­tää,
että koko Ranska suhtau­tuu
kielteisesti hänen suunni­telmaansa
ja niin todettiin
amerikkalaislehdissä, että Ame­rikan
suunnitelma epäonnistui
"liittolaisten horjunnan" ja
"tappiomielisyyden" johdosta!
Washingtonin kaikesta vas-taanhangoittelemisesta
ja sota-suunnitteluista
huolmiatta Ge­neven
konferenssi kokoontui
huhtikuun 26 päivänä. Joudut­tuaan
tuomituksi maailman
yleisen mielipiteen edessä ja
myös omien liittolaistensa toi­mesta,
Washington lähetti
myös edustajansa Geneveen.
Mutta sielläkin Yhdysvaltain
edustajisto teki kaikkensa käy­tännöllisten
sopimusten estä­miseksi
ja oman voimapolitiik­kansa
hyväksi. Mainittakoon
vielä, että Yhdysvallat kieltäy­tyi
(yksinään) allekirjoitta­masta
Geneven sopimusta jul­kaisten
oman lausuntonsa, jos­sa
se sanoo huomioivansa teh­dyn
sopimuksen ja lupautuu
pidättymään voimakeinojen
käytöstä tehdyn sopimuksen
täytäntöönpanon ehkäisemi-seksi.
(
Miitla Washingtonin sotaiset
piirit eivät heIlittäneet.„Yhdys-välloisla
on lähetetty tuhansit­tain
"sotilasnuevonantajia" ja
•suunnattomia määriä sotavälir
neitä Etelä-Vietnamiin minkä
hallitusta ylläpidetään kirjai-mellise.
sti Yhdysvaltain pistin­ten
turvissa. .Washingtonin
omien tiedonantojen mukaan
Yhdysvaltain sotilasneuvonan-tajia
on Etelä-Vietnamissa jo
16,000 — ja nyt aiotaan sinne
lähettää 5,000 jenkkisotilasta
lisää!
Kelpaa torontolaisen aamu-,
lehden tällaista hyökkäyspoli-tiikkaa
nyt puolustella!
Vaikka mitäpä voi. odottaa
lehden upporikkailta kustanta­jilta,
jotka ovat esim. valmiina
ajamaan satoja kirjaltajatyö-läisiään
lakkovahdintaan vaiii
siksi, että senttiäkään ei tulisi
työläisten hyväksi latomoalan
automatisoinnin säästöistä!
sesti (ai USAn pakottamana tekee
konetoimitiisten kcskeyty.stä mer­kitseviä
päätöksiä ns. vientilistan
varjolla. Tähän Neuvostoliiton varo­vaisuuteen
antoi aiheen erikoisesti
Länsi-Saksan hallituksen viime maa­liskuussa
USAn painostuksesta suo-
•ittama teräsputkien toimitusten
keskeyttäminen Neuvostoliittoon
vastoin länsisaksalaisten toimittaja-firmojen
tahtoa.
Luottosopimuksen käytännöllisiä
finanssitoimenpitcitä varten Eng
iannissa on muodostettu pankkiiri­l
i i k e Lazard Brothersin ja Midland
Bankin johtama raboitusyhtymä.
Tämä antaa luotot neuvostoliittolai­sille
pankeille, jotka väittävät ne
edelleen sellaisille neuvostoliittolai­sille
ulkomaankauppaelimille, jotka
suorittavat konekauppoja englanti­laisten
firmojen kanssa. Kaupan-
Käynti englantilaisten firmojen ja
neuvostoliittolaisten ulkomaankaup-paelinten
kesken tapahtuu normaa­l
i l l a pohjalla, ts. neuvostoliittolaiset
ulkomaankauppaelimet maluavak
suoraan englantilaisille toimittaja-firmoille.
Luottojen kestoaika on
aina 15 vuoteen asti j a niillä on
Englannin valtion takuu 80-prosent-tisesti.
Pankkiiriliikkeet hoitavat
luotot 5-r7 vuoteen kauppasopimuk­sen
allekirjoittamisen jälkeen ja
korko on 5.5 pros. 8—15 vuoden
välisen ajan luottojen hoito on va­kuutusyhtiöiden
huolena ja korko
on tällöin 6.5 pros.
Suurvoittoja
dhjuskaupoilla
Lontoo. — Englantilaisen maasta
ammuttavan Bloodhound ilmator­juntaohjuksen
kehittänyt yhtymä on
saanut tästä kaupasta 82 prosentin
voiton, sanottiin Daily Expressin
torstaina julkaisemissa tiedoissa.
Tämän yhtymän, Ferranti Ltd: n
voitto arvioitiin aikaisemmin 63 pro­sentiksi
— j a alahuoneen komiteas­sa
viime huhtikuussa tätä pidettiin
"suunnattomana voittona".
Daily Expressin julkaisemassa se­lostuksessa
sanottiin Ferrantin
hankkineen 5,770,000 puntaa Blood-houndilla.
Lehti lisäsi näiden nu­meroiden
olevan peräisin selostuk­sesta,
jonka antoi hallituksen aikai­semmin
tässä kuussa asettama vi­rallinen
tutkimuslautakunta.
Bloodhound-ohjusta, j o l l a on tär­keä
osa Englannin puolustuksessa,
on viety myös Australiaan, Ruotsiin
ja Sveitsiin.
Kun aloitin ensimmäisen koulu-tuntini'
o l in kokot l a i l la peloissani.
O l i n i tutkistellut- oppiaineitani kah­den
viikon ajaii löytääkseni sitten it^
seni 7-^8'vuotiaiden'neekerilasten
parista. Jalkani vapisivat, vatsassa
koUriöti ja' halusin' paeta. Tunsin
etten tiennyt mitään — mutta sit­ten
kaikki avautui itsestään.
Ennen kuin koettelemusten päi­väni
päättyi, olimme tehneet retken
luontoon, tutustuneet punakukkai­seen
myrttlpensaaseen, Formosa-puubun
ja minä olin oppinut kaksi
vapauslaulua.
Eräänä päivänä kirjoitimme kir­jeitä
presidentti Johnsonille. U-seimmissa
oli yksinkertaisesti: "Hy­vä
presidentti Johnson — Vapaus".
Olemme myös pitäneet vaalit, ni
menneet ehdokkaat luokan presi­dentiksi
ja valinneet ' kesäkuun he­pun".
Tänään minusta tuntui, että
olen päässyt johonkin, kun pieni
Felicia sanoi; " E t ole n i in kuin opet­taja,
vaan min k u i n äiti."
Iltaluokkani jäsenet ovat sensi­jaan
50—80-vuotiaita. Olin pelän­nyt.
lukutaito«ngelmia — niitä ei
ole. He ovat elämänhaluisia ihmi­siä,
jotka kiihkeästi haluavat tietää
oikeutensa j a käyttää niitä. Känsa-laisoikeuslain
voimaantulon jälkei­sellä
viikolla saatiin 500 tämän alu­een
asukasta ilmoittautumaan rekis
terivirastoon äänioikeuden saamista
varten. Näin siitä huolimatta, että
rekisteröityvät ovat vakuuttuneita
jjiitä että " S i p p i " yhä pyrkii löytä­mään
keitioja' kiittääkseen heiltä oi­keudet.
Olemme käyneet läpi nee­kerien
historiaa, opiskelleet eng­lantia
ja perustuslakeja. Illalla tar­kastelimme
uutta kansalaisoikeusla-kia
ja minä selitin, miten se on vain
lausunto, jossa ilmaistaan missä laa-juudessaa
hallitus on halukas myön-'
tämään neekereille ne oikeudet,
jotka heille on annettu jo 100 vuot­ta
sitten, perustuslain 13, 14, ja 15
lisäyksissä. "Oppilaani" yllättivät
minut osoittamalla joka kohdassa,
miten ' S i p p i " pyrkisi sivuuttamaan
l a in määräykset.
Tänne vapaaehtoisina työntekijöi­nä
saapuneet ovat korkeakouluopis­kelijoita,
opettajia, sosiaalityönteki­jöitä,
sairaanhoitajia, kirjailijoita j .
n.e. Neekeriyhdyskunta on ympäröi­nyt
meidät suojeluksellaan, olemme
kuin sissejä. He ruokkivat meitä,
järjestävät meille majoituksen, kan­tavat
meille v e d e t— se merkitsee
heidän puoleltaan uhrauksia, sillä
elämä ei ole helppoa. Neekerinai-isille
on tarjolla vain kotitaloustyötä
ja sitäkin l i i an vähän. Miesten työt
ovat kaikki raskasta ruumiillista
työtä, joka on huonosti palkattua.
Myös heidän kohdallaan on työvoi­man
ylitarjontaa. Kuitenkin nämä
perheet sijoittavat joskus jopa nel­jäkin
vapaustaistelijaa asuntoihin-
.sa, jotka ovat hyvin primitiivisiä
Tämä kostea ilmasto synnyttää jätti-läiskovakuoriaisia
j a liskoja j a sit^
ten täällä on pienen hiiren kokoisia
mustia torakoita, jotka vilistävät ää­nekkäästi
lattian y l i . Lisäksi on pa­hasti
purevia sääskiä. Joka aamu
on tarkkaan puhdistettava vaatteet
ylimääräisistä otuksista.
Kansalaisoikeustaistelijat ovat jat­kuvan
kiusanteon kohteina ja kiu­santekijöinä
ovat sekä poliisit että
valkoiset rotukiihkoilijat. Tapah­tuu
lukemattomia aiheettomia pidä­tyksiä
naisia syytetään irtolaisuu-desta
ja järjestetään nyrkkitappelul­la.
Eräänä iltana pidätettiin pres-byteeripappi
valkoisten ystäviensä
luota — häntä syytettiin katteetto­man
shekin antamisesta. Seuraava-:
na iltana hänet päästettiin vapaak,
si takuita vastaan.
Eräs rohkea ncckerinuorukaincn
lähti työhön lounais-Mississippiin,
alueen vaikeimpaan kolkkaan, missä
sanotaan olevan 60,000 aseistautu­nutta
rotukiihkoilijaa — yhdessä pa­r
in muun COFOn (Council of Fede­rated
Organisation| — yhteenliitty-neiden
järjestöjen neuvosto) työn­tekijän
kanssa. Heitä vastaan teh­tiin
pommiattentaatti, jossa Curtis
Hays loukkaantui. Joka päivä poliisi
puuttuu jollakin tavalla asioihimme,
meidät pysäytetään, vedetään si
vummalle ja meitä tuijotetaan. Koe­tan
liikkua ikään kuin heitä ei olisi
olemassakaan. Kak.si heistä astui
suoraan eteeni, kääntyi sitten ympä­ri
ja toisti eleensä. Onnistuin ole-:
maan silmänkään värähtämättä,
mutta pclois.sani olin. McGonibin
ja Lounnis-Mississippin rinnalla Hat-tiesburg
on kuitenkin rauhan tyyssi­ja!
Tänä iltapäivänä saapui kaksi
nuorta mississippiläistä, jotka edus­tavat
valkoisten Attack- (hyökkäys-ryhmää)
GOB"'0:n toimistoon kes­kustelemaan.
Sananvaihto heidän ja
neekerinuorten välillä oli aluksi k i i -
vaanlaistu valkoisten nuorukaisten
esittäessä omia rotutnielipitcitään,
jotka parhaimmillaankin olivat puo­lustelua.
He sanoivat kansalaisso­dan
pilanneen kaikki asiat ja saatta­neen
Mississipin hunninkoon. Eräs
neekereistä vastasi: "Teidän orja­kauppanne
on pilannut asiat;" He
syyttivät neekereitä oman perintön­sä
ja kulttuurinsa kieltämisestä —
sen ' häpeämisestä". Vastaukseksi
neekerit luettelivat oman vapautus­taistelunsa
sankareita ja syyttivät
valkoisia siitä, että he vallanpitäjinä
olivat sivuuttaneet neekerikulttuu-r
in ja -historian kirjoistaan.
Seuraava syytös koski COFOn
työntekijöitä. Miksi probleemoita
ei ratkaistaisi mississippiläisten,
neekerien ja valkoisten, kesken i l ­man
pohjoisvaltioista tulevaa apua.
"Ilman heitä — niin mississippiläi-s
i l le nuorukaisille vastattiin — em­me
koskaan saisi ohjelmaamme to­teutetuksi,
koska te hakkaisitte ja
lynkkaisitte meitä."
Joitakin mississippiläisiä . valkoir
sia on tullut COFOn toimistoon toi­sessa
mielessä. Hc ovat pääasiassa
vapaamielisiä ylioppilaita, jotka
ovat ristiriitojen runtelemia ja toi­saalta
tuntevat, että asioiden on
muututtava. He haluavat tutustua
Mitä muut sanävat.^: ^
.iinniiiiiiiiiiiniiii^^
P A P P ^ M KEtEOtTETTU TAISTEUnp;-^
€iOLDWATER-WkARAA V A S T A Ä ^ ^ '
-Lontu<^. — Pyhän paavalin luj^kossa täällä rovalAl/CÖBins kehoitti
saarnassaan pappeja tuomitsemaan senaattori Barry Gol(|waterin poli­tiikan.
^ ^ ' .
"Meidän täytyy julistaa kertakaikkiaan, suoraan j a suorasukaisesti,
että Goldwaterin t i e o n ehdottomasti ybteensoveltuinaton j a -vastakkai­nen
kristittyjen periaatteille. Kirkkojohtajien täytyy julistaa, että kris­tityt
kautta maailman eivät tule sietämään sellaista politiikkaa."
Rovasti Collins huomioi^ että Goldviraterin nimitys o l i esimerkki ' fa-,
sistisen psykologian uudelleen syntymisestä."
—= Työmies-Eteenpäin: uulistieto. ^
VAKUUTUS "PERSOKA
NON ORATAA" VASTAAN
Persona non grataksi sanotaan
henkilöä, joka ei jostakin syystä ole
suosittu. Tämän nimityksen käyttö
on vakiintunut tosin vain diplomaat
tikieleen ja siten.valtio, joka haluaa
saada jonkun vieraan vallan diplo­maatin
poistumaan maasta, voi j u ­listaa
tämän henkilön persona non
grataksi. Seurauksena on, että täl­lä
tavalla leimattu henkilö pakkaa
kimpsunsa ja kampsunsa j a lähtee
vähin äänin muille markkinoille.
Suurvaltojen edustustoissa tällaisia
henkilöitä ilmaantuu aina silloin
tällöin, pienemmän maan edustus­toissa
harvemmin. Käytäntö on toi­sinaan
asiallinen, toisinaan kostotoi-menpide
tai kylmän sodan ase.
Luonnollisesti henkilö, joka tällä
tavoin joutuu muuttamaan virka­paikastaan,
kärsii asiasta taloudelli-
.scsti, koska muutto maksaaaina
COFOn työntekijäin mielipiteisiin
ja perusteluihin.
Kesäkuun lopulla kirjoitti James
A; Wechsler New York Postissa vaa­tien
liittohallitu.sta .suojelemaan
Missi-ssippiin lähteneitä. "Esitän
tämän ehdotuksen jokseenkin kiih-keänä,
koska uskon että aikamme
parhaimmat nuoret ihmiset ovat pa­rastaikaa
ampumalinjoilla, koska
tiedän heidän vanhempiensa tuskan
ja pelon ja koska minusta tuntuu
käsittämättömältä, että hallitus jo­ka
niin usein vakuuttaa päättäväi-
.syyttään kansainvälisissä asioissa, e l
ei voi luopua laittomuudesta Mis-sissippissä."
& •!> O
Perjantaina 17. 7. k lo 12 päivällä.
Jouduimme yhtäkkiä kasvotuksin
Mississipin k.in.ssa. Kolme henkilöä
Larry Spears Stanfordista, clevelan-dilaincn
rabbi Arthur Lelyveld ja
David Owens, jotka keskustelivat
rekisteröitymisestä kahden: neekeri­tytön
kanssa, joutuivat keskellä kir­kasta
päivää klo 11.30 hyökkäyksen
kohteeksi täällä Hattiesburgissa.
Kaksi valkoista rotukiihkoilijaa hak­kasi
heidät henkihieveriin puolen
tuuman vahvuisilla rautapampuilla^
Hyökkäys tapahtui Spearsin, Owen-sin
ja Lelyveldin noustessa autos­taan
neekerien asuma-alueella.
Hyökkäyksen toimeenpanijat huute­livat
ja nimittelivät nuorukaisia
"neekerien rakastajiksi", kommu­nisteiksi
ja sukupuolisesti abnor­meiksi.
Larry Spearsin kurkkuun
työnnettiin rekisteröintipapereita
vaatimuksin: 'Syö tämä paska".
Neekerityttöihin eivät intoilijat
koskeneet. Hyökkäyksen toimeenpa^
nijoilla oli GMC-merkkinen aivan
uusi ruskehtava auto, jonka rekiste-rilaatta
oli vaihdettu. Mutta o l i mi­ten
oli, Mississipin poliisi ei tule nä­kemään
vaivaa heidän kiinnisaamir
sekseen. FBIn miehet jotka ko­mennettiin
johtamaan kolmen va-paustaistelijanuorukaisen
katoamis­tapauksen
tutkimuksia, ovat missis-sippiläisiä
j a rotueiottelun kannat­tajia.
Tämä on todella sotaa. Muualla
sit<i ei kenties täysin tajuta, mutta
täällä sen tuntee Joka askeleella.
Rotuerottelun kannattajat ovat va­rustautuneet
kaikin mahdollisin a-,
sein heidän vastustajillaan on
vain paljaat kädet.
Helen Huusko
Englantilainen vakuutusyhtiö Lloyds
joka muuten vakuuttaa melkein mi
tä vain on äskettäin_pttanut ohjel­maansa
myös vakuutuksen persona
non grataksi julistamista vastaan.
Luonnollisesti vakuutus ei estä mil­lään
tavalla ei suosituksi henkilöksi
julistamista vastaan, mutta korvaa
ne taloudelliset vahingot, jotka täl­lainen
kohtalo uhrilleen aiheuttaa.
Monta kertaa tämä kohtalo on kyl­läkin
haettua, ainakin silloin, kun
persona non grataksi julistamisella
on asiallisia perusteita.
Lloydsin alkuun panema vakuu­tusmuoto
'on nyt löytänyt tiensä;
myös Suomeenkin. Suomen ulko­maanedustustoihin
kuuluvat henki­löt
voivat saada tällaisia vakuutuk
s i a maksamalla vakuutusyhtiölle
vuosittain 125 markkaa. Jos vakuu
tettu henkilö sitten joutuu hääde^
tyksi pois toimipaikastaan, saa hän
kertakaikkisena korvauksena 5,000
markkaa.
K a i k i l l e suomalaisille diplomaa­teille
on vakuutusyhtiöiden taholta
lähetetty tarjous tällaisen vakuu^
tuksen ottamisesta, mutta toistaisek­si
vain kaksi suomalaista diplomaat
tia on tällaisen vakuutuksen itsel­leen
ottanut.
Se ei ihmetytä lainkaan, että suO'
malaisten diplomaattien valtaosa on
jäänyt tällaisen vakuutuksen, ulko­puolelle.
Suurempi syy on ihmetel­lä,
miksi nämä kaksi ovat vakuutta­neet
itsensä persona non grataksi
julistamisen varalta. Onko heidän
toimintansa sellaista, että on syytä
pelätä häätämistä virkapaikalta.
Missä nämä diplomaatit työskentele­vät?
Kenties jo vastaus tähän ky­symykseen
antaisi viitteen siitä,
miksi nämä diplomaatit ovat otta­neet
vakuutuksen. — Kansan Tahto.
Sitä ja fälä
ANSAITSI RAHAN
Sir Lawrnece Olivier oli kerran ys­tävänsä
kanssa kävelyllä Lontoon
Piccadillyllä. Heitä tuli vastaan ker­jäläinen,
joka alkoi pitkän, häilyttä­vän
saaman kuvaten järkyttävästi
itsensä ja perheensä kestämättömän
taloudellisen tilan. Sen tuloksena O l i ­vier
ojensi miehelle punnan setelin,
— Mielestäni sinä annoit liikaa,
sanoi ystävä. Hänhän ei ollut hyvin
ansaitseva ammattikerjälämen.
— Smähän kuulit itse. sanoi Sir
Lawrence, joko hän oli todella avun
tarpeessa tai; sitten hän oli pahuk­sen
hyvä näyttelijä. Kummassakin
tapauksessa hän ansaitsi lanttinsa.
ILTALOMALLA
Tansseista palaava sotamies osoit­ti
saattelemalleen tytölle upseeria,
joka johti "katujyrää".
—^Tuossa menee aremijan suurin
kusipää.
^ Tiedättekö, kuka minä olen?
kysyi tyttö kalseasti. Minä olen
tuon upseerin tytär;
— Tiedätkö, kuka minä olen? tie­dusteli
sotamies puolestaan.
— En. ~
— Luojankiitos.
PÄIVÄN PAKINA
KAHDEN HERRAN PALVELUSTA
' Mitähän sanottaisiin sellaisesta
"kristitystä" joka sanoo seuraa­vansa
Jeesusta Kristusta, mutta
toises.sa seurapiirissä vakuuttaa,
että-hän on sittenkin hyvissä suh­teissa
sielunvihollisen kanssa, jota
myös vanhaksi vifatahousuksi sano­taan?
Tai mitä sanottaisiin sellaisesta
kansalaisesta, joka auttaa ja tukee
palokuntalaisia napurin. tulipalon
sammuttamiseksi, mutta toisaalta
auttaa tuhopolttajaa heittämään
gasoliinia eli bensiiniä liekkien le­vittämiseksi?
Ja mitä tulee sellaisesta "libe­ralismista",
joka pukeutuu kon-scrvatiivisuuden
vaippaan muka
äärioikeiston vastustamiseksi?
Viimeksimainittuun kysymyk­seen
saatiin käytännöllinen vas­taus;
Yhdysyaltain republikaanien
puoluekokouksesta, missä kuver­nööri
Rockefeller ja kumppanit
yrittävät — ja he yrittävät epäile-mättä
tosissaan -— estää äärioikeis­ton
kaappaamasta vallan mainitun
puolueen johtoelimistä, mutta tur­vautuivat
siifll" yhteydessä vakuut­teluihin,
että hekin ovat sekä l i ­beralismin,
että kaikenlaisen kom­munismin
vastustajia.
Rockefellerin ja kumppanien
varauksellinen "liberalismi" ei ol­lut
mikään vastachto - senaattori
Goldwaterin edustamalle äärioi­keistolle
j a niin he joutuivat pe­rääntymään
täydessä epäjärjestyk­sessä.
Äärioikeistolla oli"heinän-
: teon päivät" republikaanien puo­luekokouksessa
nimenomaan oppo­sition
heikkouden ja horjunnan ta­kkia.;
Mutta nyt mcUit kerrotaan,
että presidentti Lyndon Johnson,
josta tulee melko varmasti demo­kraattien
presidenttiehdokas aikoo
turvautua "varaukselliseen" libe­ralismiin
jonka edustajaa ei muka
voida "liberalismin" poltinraudal­la
leimata siksi, kun hän on .sa­malla
myös vankkumaton "kon­servatiivi"!
Tällaisen sana.sclityk.scn mukaan
prcs. .lohnsonin sanotaan pyrkivän
poliittisten ammuksien pois kis-kaisemiiieen
Goldwaterin kä.sistä;
Me epäilemme sitä suuresti!
Me olemme täysin vakuuttuneita
siitä, että paholainen ei tappele
paholaista vastaan, että taantu-muk.
sen ehdokasta ei saateta tap­piolle
sillä, että "libcraalisemman-k
i n " suunnan edustaja esiintyy
myös taantumuksen käyttökelpoi­sena
aasina.
Ajan kuvan mukaista on muuten
AVashingtonista viikon alussa saa­tu
eräs poliittinen katsaus,, jonka -
suurena otsikkona komeili ko. kir­joituksen
kirjaimen ja hengen mu­kaisesti:
"Johnson tulee välttä­mään
iiberaalimerkkiä' taistelus­sa
Goldvvaterin oikeistolaisuutta
vastaan."
Jo on todella aikoihin eletty!
Nuoruutemme päivinä kuulim­me
yhteiskunnan "sivistyksen"
kermakerrok.3epn kuuluvien pau­haavan
suu vaahdossa "saatanan
susialisteisla".
Viimeksikuluneitten vuosikym­menien
aikana ovat "susilistit" ol­leet
jossakin määrin rauhoitettu­ja,
mutta sitä enemmän ovat ne
"parommat p i i r i t " ampuneet ras-
^ k a a l i a :haukkumatykistöllä kom­munisteja
ja punikkeja vastaan
yleensä, joiksi on ilman muuta lei-matlu
kaikki ihmiset, jotka ovat ta­valla
tai toisella olleet eri mieltä
valtapiirien kanssa joistakin pe-rusky.
syinyksistä. esimerkiksi va­rustelumenoista
ja sotavouhottor
luista yleensä.
Mutta nyt on otettu Yhdysval-loi.
ssa askel eteenpäin — "parem­pien
piirien' poltinraudalla: leima­taan
nyt " l i b e r a a l i n " merkki ääri- .
oikeiston poliittisten vastustajien
otsaan joten merkiksi siitä, että
hän on miltei maanpetollisuuteen
asti epäluotettava.
Mitään ihmettelemistä ei kui­tenkaan
ole tässäkään. Kuten toi­sen
maailmansodan edellä Saksas­sa,
Yhdysvalloissa on asiallisesti
puhuen julistettu kommunistit ja
kaikki rauhanpuolustajat poliitti­seen
pannaan. Sitä linjaa seuraten
on itsestään selvää,. että samaan
poliittiseen paitsioon joutuvat ai­kanaan
liberaalit j a kaikki valta­herrojen
oppositioparit, kuten ta­pahtui
Saksassa ja muissa fasisti-maissa
toisen maailmansodan edel­lä.
" —
Tätä tilannetta ei suinkaan pa­ranneta
sillä, että äärioikeiston
vastustajat työntävät kamelikur-kien
l a i l l a päänsä taantumuspen-saikkoon
ja luulevat: siten olevan­sa
turvassa.
Äärioikeistoa ei voida vastustaa
oikeistolaista ohjelmaa myötäil­len
sen sai kuvernööfri Rocke­feller
Ja kumppanit San Francis­con
Cow Palacessa kouranatuntu-vasti
todeta.
Toivottavasti demokraattipuolu-een
johtajat ovat siitä jotakin op­pineet
— mikäli he todella halua­vat
mobilisoida Yhdysvaltain de­mokraattisen
kansanosan taiste­luun
äärioikeiston murskaamiseksi
marraskuun presidenttivaaleissa.
.' — Känsäkoura.