Vapaus, March 18, 1967

              Sivu 2 Lauantai maalisk. 18 p. — Saturday,Mar. 18, 1967
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Establlshed Nov. 6, 1917
E L : f O R ! W . EKLUND MANAGER.- E. SUKSI
T E L E P H O N E I OFFICE A N D E D I T O R I A L 674-4264
Published thrics weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdaysby Vapaus
Publishing Co. UlMtedi 100^102 E lm St. Welst,Suri^ Ontario* Canada.
iaäilirife äddress: JÖox 69
Advertising rates upon applicaUon, .translation free of oharge.
Auihorized as second class mailby the Post Office Department, Ottawa,
and fot payment of postage i n cash. '
'^Momber/o j;iU.i CANADlAN^llANGUAGE^RRtS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00. 6 kk. $5.25 USA:n:
3kk. ä.OO Suomeen:
1 vk. $10.00, 6 kk. $5.75
1 vk. 11.50. 6 kk. 6.25
Ranskan vaaleista
Charles de Gaullen suuresta arvo- ja vaikutusvallasta
huolimatta Ranskan presidenttiä tukevat puolueet kärsiväl
viime sunnuntaina murskaavan suuren vaalihäviön. Kaiken
kaikkiaan de GauUea kannattavat voimat saivat kansallis­kokouksen
482 paikasta_valn kahden äänen enemmistön, eli
244 edustajapaikkaa.
Kaikesta huolimatta de Gaullen kannattajien asema ei
ole varsin niin heikko, miltä se näistä vaalituloksista pin­nallisesti
katsoen näyttää,: sillä keskustapuolue, mikä suu­resta
vaalikadostaan huolimatta sai kuitenkin valituksi 33
ehdokastaan, tulee todennäköisesti tukemaan de Gaullen
kannattajien oikeistolaista, sisäpoiitiikkäaj jota vastoin va­semmisto
voi antaa useissa ulkopoliittisissa kysymyksissä
kannatukensa de Gaullen ohjelmalle. Täten voidaan vaa­lien
tuloksista vetää sellainenkin johtopäätös, että Ranskan
poliittinen elämä tulee nyt entisestäkin piristymään ja elä-vöityniään.
Eräs torontolainen päivälehti esitti mielestäm­me
paikalleen osuvan arvion Ranskan vaalituloksista kir­joittamalla;
että valitsijat puhuivat "kahdella äänellä". Lehti
selitti:
"Ensiksi he antoivat hyväksymisensä de gaullelaisten
suurenmoisuude^Ile- toiseksi he esittivät valituksensa sen so­siaalisesta
hinnasta, paikallisen työttömyyden sekä riittämät­tömien
sijoitus- ja opiskelumahdollisuuksien, sairaala ja
asuntopuutteiden johdosta".
Suurena vedenjakajana vaaleissa oli kysymys president­ti
Charles de Gaullen rakentamaan suuressa määrin yksin­valtaiseen
järjestelmään suhtautumisesta. Gaallelaisilla oli
monimutkaisen ja epädemokraattisen vaalilain nojalla hal­lussaan
ehdoton enemmistö, eli 268 paikkaa parlamentin 482
paikasta. Vaalijärjestelmä Ranskassa perustuu, kuten on
meidänkin lehdessämme useampaan kertaan osoitettu, kah­teen
vaalikierrokseen. Ensi kierroksella on valituksi tulon eh­tona
yksinkertainen enemmistö — voittajaksi pääsevältä
vaaditaan että hän; saa yli toisen puolen kaikista annetuista
äänistä vaalialueellaan. Toisella kierroksella ovat mukana
kaikki ne, jotka ensi kerralla ovat saaneet yli 10 prosenttia
äänistä ja tässä vaiheessa tulee valituksi se edustaja, joks
saa eniten vaalialueellaan ääniä, vaikka hänen äänimääränsä
ei olisikaan toista puolta valitsijamäärästä.
Nyt oli kuitenkin gaullelaisia vastassa eräitten oikeisto-.
laisten pikkuryhmien lisäksi yhtynyt vasemmisto, joka muo­dosti
todellisen opposition. Kaikkien huomio kiintyikin yh­tyneeseen
vasemmistoon, jonka keskeisenä tavoitteena oli,
ja on, de Gaullen yksinvaltajärjestelmän sivuuttamirien.
Vaikka yleisesti odotettiin, että vasemmiston vaaliliiton
muodostaminen tulee antamaan vakavan taisteluhaasteen de
Gaullen kannattajille, niin vaalitulokset olivat kuitenkin
odotettuakin edullisemmat vasemmistovoimille. ; Totta on,
että joulukuun presidenttivaaleissa 1965 sai yhtynyt vasem­misto
Francoise Mitterrandin hyväksi 45 prosenttia kaikista
äänistä ja esti de Gaullen saamasta ensimmäisellä äänestys­kierroksella
suoraa voittoa. Nyt oli.tulos kuitenkin vieläkin
suurempi, sillä de Gaullen kannattajien enemmistö jäi näis­sä
vaaleissa kirjaimellisesti puhuen hiuskarvan varaan.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Ranskan vasem­miston
yhteistyösopimus ei ole vain teknillinen vaalihitto.
Etukäteen oli sovittu, että vaalipiireissä, joissa tarvitaan
toinen vaalikierros, vasemmistoryhmät yhdessä neuvottele­vat
ja sopivat parhaan ehdokkaan asettamisesta äänten kes­kittämiseksi.
Näin sitten tapahtuikin.
Tässä yhteydessä kiintyi huomio de Gaullelaisten ennen
toista vaalipäivää ilmaisemaan "iloon" siitä, että yhtäällä
kommunismivastainen pelko estää ranskalaisia äänestämästä
vasemmistoliiton ehdokkaiden puolesta, ja toisaalta siitä,,
että Ranskan vasemmistolaisetkin kannattavat de Gaullen
ulkopolitiikkaa, kuten NATOn vastustamista, Vietnamin so­dan
lopettamisen vaatimusta ja Ranskan suhteiden lähentä­mistä
Neuvostoliiton kanssa.
Ensinmainittu, eli "kommunistipelko" osoittautui kuiten­kin
sellaiseksi mörköjutuksi, joilla voidaan ehkä peloitella
lapsia, mutta ei enää aikuisia valitsijoita. Kun vasemmisto­ryhmät
neuvottelivat toisen vaalikierroksen edellä yhteisistä
ehdokkaistaan, niin kommunistien sanottiin luopuneen peräti
15 vaalipiirissä omasta, etualalla olleesta ehdokkaastaan kun
oli päädytty siihen lopputulokseen, että jonkun muun va­semmistoryhmän
ehdokkaalla on paremmat valituksi tulon
mahdollisuudet. Tätä kommunistien "uhrautuvaisuutta" pi­dettiin
yleensä tarkkailijain keskuudessa merkkinä siitä, että
heitä kiinnostaa enemmän edistykselisen ohjelman ia yleis­tavoitteiden
edistäminen, kuin omien puolue-etujensa aja­minen.
Mutta lopuillinen vastaus punapelko-kysyniykseen
saatiin vaalipäivän tuloksista, jotka osoittivat, että vasem­miston
voimien yleiskasvun yhteydessä kasvoi kommunistien
kannatus miltei kaksinkertaiseksi, eli 41 edustajasta 73:een
edustajaan. "
Teknillisten seikkojen lisäksi vasemmiston yhteistyöso­pimuksessa
on sovittu pitkän tähtäinhen yhteistoiminnasta,
jolla on hyvin mielenkiintoisia tavoitteita. Sopimus edel­lyttää
perustuslain demokratisointia ja demokratian kaikin­puolista
laajentamistamm. sanavapauden ja lakko-öikeuk-:
sien alueilla. Varustelujen sijasta vaaditaan asuntoja, koulu­ja
ja tieteellistä tutkimustyötä. Kansantalouden alalla on var­sin
pitkälle menevät tavoitteet: varusteluteollisuuden ja
suurten liikepankkien ottaminen valtion haltiiuh jne.
Totta oh, että ulkopolitiikan alalla vasemmisto kannatta
presidentti de Gaullen politiikkaa, mm; rauhan palautta­mista
Vietnamiin, kuten on ylempänä osoitettu. Kuitenkin
vasemmisto menee paljon pitemmälle: se vaatii pnneri kaik-
SALAZAR & CO. VARARIKON PARTAALU
Mitä tapahtuu Portugalissa, Sa-lazarin
kuoleman jälkeen? Sortuu­ko
hänen pystyttämänsä järjestel­mä?
— tämä kysymys askarruttaa
Lontoon Cityn finanssip^mppujen
äänenkannattajan Financial Tiriie-sin
klt-jieenvdihtajaa. Vastatessaan
kysyinykseen hän reportlerin. no­pein
sanakääntein piirtää arvoval­taiselle
lukijakunnalleen varsin
ruusunhohtoisen kuvan Portugalin
rauhasta •'oliivipiiiden alla" Ayt
aina ja i a n k a i k k i s e s t i . ..
Pörtugaita on yhtS vaikea kuVi-telia
ilman Salazaria kuin Englan­tia
ilman kuningasperhettä, toteha
kirjeenvaihtaja siekailematta, ja
tarkoittaa sillä aivan ilmeisesti tä­män
Euroopan fasististen järjestel­mien
kuopuksen vallan horjutta-mattomuutta.
— Sälazar nousi valtaan tal6u-dellisen
lamakauden j a täydellisen
poliittisen kaaoksen olosuhteissa,
hän kertoo edelleen ja. jatkaa:
— Salazar saa kiittää suurim­maksi
osaksi omaa kyvykkyyttään
siitä, että on kyennyt aikaansaa­maan
maassa suhteellisen rauhan
j a .turvallisuuden.
Kun fasistit 40 Vuotta sitten
saivat sotilaskaappauksen avulla
vallan Portugalissa, heidän joukos­saan
oli Antonio de Oliveira Sa­lazar.
Hän säi pian valtiovarain­ministerin
viran, ja myöhemmin,
syrjäytettyäan liittolaisensa hän
ryhtyi maan rajattomaksi yksin­valtiaaksi.
Muodostettuaan PIDE:n
(Portugalin suojelupoliisi) avulla
laajan terrori- ja väkivaltakonfeis-tbn,
Salazar vei kansan riistärni-sen
äärimmiiieen turvautumatta
edes porvarillisdemokraattistcn va­pauksien
viikunanlehteen; Tällaista
on itse asiassa se "uhrautuva" po­litiikka,
joka nostattaa liikutuksen
kyyttelebt englantilaisen lehtimie­hen,
silmiin.
Portugalin 9 miljoonaa asukasta
eläVät_ kommunistisen puolueen
pääsihteerin Alvaro Cundalin sa­nojen
mukaan Eivroopan ttakapa-juisimmassa
ja köyhimmässä maas--
J U T U S T E L U A
TERVEYSASIOISTA
Eräillä lukukinkereillä kysyi pas­tori
yleisöltä, "tietääkö teistä ku-t<
aan sanoa mikä on ihmisen kal­lein
asia?" Silloin yk.si Kyöpeli-ikää
lähentelevä vanhapiika (yli-jäämätyttö)
vastasi, että ihnii.sen
tärkein asia on, että me tulisim­me
naiduiksi. Sitten pastori esitti
eräälle vanhalle miehelle saman­laisen
ky.symykson johon Taavetti
vastasi, että kyllä terveys on ihmi­sen
kallein asia. Aivan oikein, tuu­maili
pastori haroen samalla pukin
partaansa, siksipä otammekin ter­veysasiat
(eli terveyspolitiikan)
tutkittavaksi.
Ei siitä ele vielä kulunut pitkää­kään
aikaa kun ei Canada.s-sakaan
saanut sanoa kiropraktoria lääkä­riksi,
eikä kuhneista. antavat hion-taisparantajiksi,
vaikka he töMlään
(parannustavoillaan) saivatkin ih­meitä
aikaan: Voitiin sanoa lää­käreiksi
ainoastaan myrkyillä pa-
:-antajat (medisiina lääkärit) tai
sitten puukkojunkkarit (kirurjjit).
Asuin silloin kaupungissa, sa­massa
taIo.ssa mi.ssä eräs suoma­lainen
harjoitti kiropraktorialaan-sa,
joten olin edullisessa tilaisuu­dessa
näkemään mitä hän sai ai­kaan
.sairaille'. Hänellä oli odotus­huoneen
seinällä nähtävänä niiden
koulujen todistukset, missä hän oli
ollut opiskelemassa, aivan samoin
kuin muillakin lääkärinammatin
harjoittajilla, että sairaat näkisivät
jos he ovat tekemisissä todellisen
lääkärin, eikä vain' (keinotekoisen)
puoskarin kan.ssa, joka ei olo lu­kenut
itseään lääkäriksi missään
yliopistossa.
Kerronpa tä.ssä oman kohtaloni
ensin. Menin medisiinalääkärin
luokse ensiksi. Tarkastuksen jäl­keen,
hän .sanoi "näyttää olevan
sikotauti, ota aspiriineja ja mene
sänkyyn. Ei sitä voi kukaan pa­rantaa."
Mutta kuume nousi vain
ja poski ajettui niin että korva jäi
pöhötyksen sisään melkein näky­mättömiin.
Menin sitten luonnonparanlajan
k/ SYNTYMÄ- W
käsiteltäväksi. En.siksi hän tyhjen­si
suolistoni pcräruiskun kanssa
kahteen kertaan, sitten käski juo­maan
oikein häläi.sesti,. ahmimalla,
lämmintä vettä. Näin tehdessäni ei
kestänyt kauankaan kun rupesin
oksentamaan niin voimakkaasti,
että väkevä keltainen sappi tuli
ulos vatsastani. Sen paha haju le­visi
joka huoneeseen, että olisi sii­tä
luullut jo sivullistenkin kuole­van.
"Nyt sinulle tulee virtsan
ulostustarve joka 15 minuutin- ku­luttua.
Hän .sanoi, ja jonka muka­na
tulee keltaista ainetta, joka pai-huu
pohjaan kirkkaassa vedessä,
niin se on sitä myrkkyainetta ja
silloin olemme onnistuneet." Kaik­ki
kävi niin kuin hän .sanoi, kuu­me
la.ski. pöliötys suli. "Se iskee
nyt oikealle puolelle", sanoin mi­nä.
" E i se tule." "Mene vain ko­tiisi",
.sanoi hän. Eikä sikotauti
enää uusiutunut ja kun hän sen
.'.sian selitti oikein tieteellLsesti,
niin se oli aivan helpo.stiynimär-lettävi.
ssä...
Näin hänen tekevän samoin mo­nille
toisille henkilöille ja onnis­tuvan
siinä yhdeksän kertaa kym­menestä.
Tuntuu kummalta kun
kaikki osoittivat sitä yhtä joka ei
parantunut, eikä kukaan halunnut
tietää niistä yhdeksästä jotka pa­ranivat.
Samoin on muiden tautien
laita, jokainen osoitti aina sitä mi­kä
epäonnistui.
Minun läheinen sukulaiseni .sai­rastui
myös sikotautiin ja minä
neuvoin häntä menemään suoma­laisen
kiropiakterin luokse, niin
pääset siitä yhdessä päivässä. .Mut­ta
hän sanoi luottavansa medesii-na
lääkäriin. Hän sai olla sairaana
puolitoista kuukautta ja on. pitkäl­lisen
sairauden jiilkeen vaara tar­jolla,
että siitä jää jälkitauteja ku­ten
keuhkokuumetta y.m.
John Saikkonen
Whilefi.sh, Ont.
PÄIVIÄ
«^.-.-..•'t» ^ . ^ ^ ?h
Kustaa Laamanen, Pioneer Ma-nor.
Sudbury, Ont., täyttää tiistai­na,
maaliskuun 21 pnä 81 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
kea ydinvarustelun lopettamis­ta
ja Gaullen kannattajien suu­ren
äänihukan ja vasemmiston
loistavan vaalisaavutuksen
johdosta.
Ranskan kokemus osoittaa
todeksi sen, kuinka tärkeätä on
työtätekevien yhteistoiminta
sellaisten, yhteisten. . tavoittei-neuvottelemalla
yhteissopi-don
puolesta, .josta päästäärii
mukseen. Melkoisella varmuu
della voidaan myös olettaa,
että yhteistoiminnan ansiosta
vasemmalle kääntynyt suunta
tulee Ranskassa jatkumaan, ja
että on vain ajan kysymys, mii
loin yhtynyt vasemmisto saa
tilaisuuden, jos se on tehtävän-
'sä ja mähdoUisuuksiehsa ta­solla,
demokraattisin keinoin
ncustä vastaamaan valtiolai­van
peräsimen pidosta.
Tässä osastossa julkaistavien
kirjoitusten ajatukset ovat kir­joittajien
omia mielipiteitä, joi­den
ei tarvitse tulkita lainkaan
Vapauden kantaa p.o. asioista.
sa, joiika täloudellineb kehitys on
äärimbäisien hidasta. Salazarin vaa­lan-
aikana työtätekevien reaali­palkka
on laskenut kolmanneksl^l-la.
Huomattava osa väestöstä te^
edes tiedä, mita ovat sShkö ja iika-viemärit.
Joidenkin syrjäseutujien
asumukset muistuttavat, erään Por­tugalin
taloudellisiin olosuhtelsäh
perehtyneen tutkijan mukaan, mui­naisten
aikakausien ihmisasumuk­sia.
Pelkästään tuberkuloosikuollei­suus
on 12 kertaa suurempi kuin
esimerkiksi Hollannissa. Joka toi­nen
portugalilainen on lukutaido-toh
ja ni^e ieläniim.e sentään iflfoo-luvun
puolivälissä!
Jopa eräät Salazarin hallinto­elinten
jäsönet mySntävät l^orta-galin
työtätekevien aseman ankeu­den.
"Työläisperheiden äärimmäi­sen
kurjat olot johtavat usein per­heiden
hajoamiseen ja työtäteke­vien
muuttumiseen ammattikerjä-
•Iäisiksi", sanotaan eräässä vir.illi-sessa
tutkimuksessa. "
Portugali on kiedottu vankiloi­den
ja vankileirien vei-kkoon, van­kiloissa
viruvat fasismin vastusta­jat.
Kaikkialla maailma.ssa on
kuultu Salazarin synkimmistä van­kiloista,
Penichasta, Kachivasista ja
monista muista. Vihreän niemen
saariryhmän eräällä saarella on jo
pitkän aikaa toiminut Hitlerin kuo­lemanleirien
portugalilainen muun
nos Tarrafal. Siellä on kidutettu
kuoliaaksi Portugalin kommunisti­sen
puolueen peioistaja ja pääsih­teeri
Bento Gozalves, keskuskomi­tean
jä.sen AlfredoCaldeira ja mo­nia
muita. Sinne karkotetaan por­tugalilaisia
vapaustaistelijoita "val­tion
erikoisturvallisuustoimenpitei-den"
varjolla.
Viime kuun aikana saatiin tie­tää,
että tunnettu kirjailija Louis
Monteiro on pidätetty "epäiltynä
rikoksista valtion turvallisuutta
vastaan", lääkäri Armando Fer-raire
ja hänen, vaimonsa Maria de
Lourdes syytet,tyinä 'maanalaisen
kansanrintaman jäsenyydestä" se­kä
joukko kommunisteja ja kris­tillisdemokraatteja.
U.sein portuga­lilaiset
viranomaiset eivät edes
vaivaudu kutsumaan syytettyä oi­keuteen,
kun tämän juttu on "kä­siteltävänä".
Esimerkiksi joulu­kuussa
Lissabonin oikeudessa oli
esillä erään kommunistijohtajan,
Tavres Magron "juttu", jonka tu­loksena
hänet tuomittiin viideksi
vuodeksi vankeuteen. Uusi van­keusrangaistus
lisättiin niihin kym­meneen
vuoteen, joita Magro on
parastaikaa kärsimässä.
Salazarin järjestelmä kokee muu­toksia,
Financial Times vakuuttaa
ja yrittää todistella Lissabonin
"muuttuvan" ja, kulkevan samaan
tahtiin elämän kan.ssa; Salazar on
luonut Portugalissa järjestelmän,
joka on suurin valhe maan histo-ria.
s.sa, .sanoi tunnettu portugalilai­nen
demokraatti Enrico Valvao. —
Tämän petoksen muodostaa valta,
joka on jo kärsinyt tappion, mut­ta
ei vielä ole kukistunut, hän jat­koi.
Kuitenkin kansan vapaustahto
kasvaa. Syvällä maan alla elää ja
toimii maineikas Portugalin kom­munistinen
puolue, jonka IV edus­tajakokous
pidettiin vuonna 1965.
Puolueen keskuskomitean äänen­kannattaja,
.sanomalehti ja bulle-tiini
O Militante ilmestyvät täs-mällise.
sti ja maa.ssa toimii myös
maanalainen radioasema Vapaa
Portugali; No kertovat Portugalin
työtätekeville totuuden ja herät­tävät
hei.ssä toivoa pikaisesta voi­tosta.
Vihan hedelmät eivät kypsy yk­sinomaan
varsinaises.sa Portugalis­sa,
vaan myös sen "merentakaisis­sa
provin.s.sei.ssa", joiksi Portugalin
.siirtomaita nykyisin nimitetään.
Vielä aivan hiljattain Salazarin
propaganda pauhasi "historiallisen
iiehiSvän toteuttamisesta kansojen
saamiseksi sivistyksen piiHih".
MuÄa myytti fasistisen Portugalin
sivistämistavoitteistä on hukkunut
orjuutettujen kansojen vereen. Jo­pa
länsisaksalainen porvarillinen
liehti Neue Rheinzeitung kirjoittaa,
että Portugalin siirtomaissa vallit­see
''ankaran terrorin ilmapiiri".
Pelkästään jonkun ihmisen omis­tuksesta
löytynyt kielioppi riittää
haihduttamaan hänet kolonialistien
'(^nkiloihin, lehti kiertoo. — Mit­kään
s^ötilaaliiset tai poliittiset j u l -
ihuudek eivät kuitenkaan kykene
pysäyttämään Afrikan kansojen
kulkua kohti vapautumista siirto-ihaaorjuuden
jääniteistä. Hmeisesti
juuri tämä aiheuttaa salattua le­vottomuutta
Financial Timesissa,
Englannin imperialististen piirien'
äänitorvessa. '
Financial Timesin kirjeenvaih­taja
el suorittanut suinkaan sat­tumalta
"retkeään" pahamaineisen
: lissabonilaisen vanhuksen imperiu­miin.
Tulkiten samalla vapaasti
to.siasioita hän yritti saada luki­jansa
vakuuttuneiksi siitä,, että he
ovat sijoittaneet rahansa luotetta­vaan
ja vakavaraiseen yritykseen,
jota takuulla mikään ei järkytä.
Elämä osoittaa kuitenkin, että toi­minimi
Salazar & Co on vararikon
partaalla. Vitali Jelistratov
Laldco jatkuu
Suomessa
Helsinki, (STT). — Viime keski­viikkona
alkanut kirjatyöntekijäin
koko maata käsittävä lakllcö jatkui
lauantaina edelleen iennallaan. Sa­nomalehtimiesten
palkkaneuvotte­lut
ovat sen sijaan parhaillaan
käynnissä. TyöntekijS- ja työnanta­jajärjestön
edustajat tapasivat toi-^
sensa maanantaina. Vuosi sitten
solmitun toimittajäsopimuksen voi­massaoloaika
meni umpeen tämän
kuun alussa.
P^stimal[suja
korotetaati
Ottawa. — Canadan eräät posti­maksut
kohoavat kesäkuun 1 päi­vänä,
mutta se ei koske ensimmäi-jen
eikä toisen luokan postia, tie-
^oitti pääpostimestari Jean-Pierre
Cote viikon alussa.
Korotus koskee rekisteröityjä
kirjeitä, sekä special-delivery-lähe-tyksiä
ja kotimaisia pcstipakettilä-hetyksiä.
Kesäkuun 1 päivästä voimaan as­tuvien
taksojen mukaan kotimaisis­ta
postipaketeista peritään 15 sent­tiä
ensimmäisestä 8 unssista j a 30
.senttiä 8 unssista paunan painoi­siin
paketteihin ja siitä suuremmat
paketit hinnoitetaan lähetysmat-kan
mukaan.
PUHUVAT PRESIDENTIN VALINNASTA
'SUUREN KANSANVAALIN' POHJALLA
Helsinki. — Sosialidemokraatti-
.sen puolueen, keskustapuolueen ja
kokoomuksen edustajat toivat vii­konvaihteessa
pitämissään puheissa
esille ajatuksen tasavallan presir
dentin valitsemise.sta suoralla kan­sanvaalilla.
Sosialidemokraateista
koskettelivat ajatusta puheissaan
sisäasiainministeri Martti Viitanen,
puoluesihteeri Erkki Raatikainen
ja kansanedustaja Valde Nevalai­nen..
. •
Keskustapuolueen puheenjohtaja
Johannes Virolainen puhui välittö­mästä
kansanvaalista lauantaina ja
kokoomuksen puheenjohtaja Juha
Rihtniemi sunnuntaina.
Hallitusryhmien edu.stajien pu­heissa
oli etualalla kaksivaiheinen
kansanvaali, jonka mukaan ensim­mäisellä
kierroksella ehdottoman
ääntenenemmistön saanut ehdokas
valittaisiin. Toinen kierros suori­tettaisiin
kahden eniten ääniä saa­neen,
ehdokkaan välillä, jos kukaan
ei ensimmäisellä kierroksella saa
yli puolta annetuista äänistä.
Kokoomuksen puheenjohtajan
Juha Rihtniemen mukaan valitsija^
miehet suorittaisivat lopullisen vaa­lin,-
jos kukaan ehdokkaista ei kan-sanäänestyk.-^
essä saisi ehdotonta
enemmistöä. Valitsijamiesvaalit ta­pahtuisivat
hänen esittämänsä aja-tuk.
sen nuukaan kansanäänestyksen
yhteydessä.
Ta.savallan presidentin valitse-mi.
sta välittömällä kansanvaalilla
olisi vakav;:.sti harkittava vaalin
toimittamistapaa koskevien aloittei­den
rinnalla varteenotettavana
vaihtoehtona, sanoi sisäasiainminis­teri
Martti Viitanen puhuessaan
sunnuntaina Rovaniemellä.
Viitanen tähdensi puheessaan, et­tä
presidentin vaalitavan pysyvää
muuttamista tällä olisi syytä vaka­vasti
harkita.
Viitanen kosketteli myös ajatte­lemaansa
järjestelmää. Sen mu­kaan
äänestäjät antaisivat äänensä
nimetyille presidenttiehdokkaille
suoraan ja ilman että käytettäi­siin
presidentinvalitsijamiehiä. Jos
tällöin jokin ehdokkaasta saisi eh­dottoman
enemmistön, tulisi hän
heti valituksi. Ellei kukaan saisi
ehdotonta enemmistöä, tulisi kah­den
eniten ääniä saaneen kesken
suoritettavaksi uusi välitön kansan­vaali.
Työttömyystilanteesta puhuessaan
Viitanen huomautti sen alkuvuo­teen
venattuna huomattavasti kor­jautuneen,
kun hallituksen työttö­myyden
torjumiseksi laatima koko­naisohjelma
on alkanut koko tehol­laan
vaikuttaa. Maaliskuun alussa
oli työttömien kokonaismäärä n.
68 000 henkeä, ja heistä oli sijoi­tettu
valtiontöihin n. 63 000. Työt­tömyyskorvausta
sai samaan aikaan
n. 5 300 henkeä.
^'Kaikki ystävät
yhtä rakkaita"
Saarinen tähdensi, että kun oh
kysymys T U L : n j a SDP:n välisistä
suhteista, luulisin, että molemmil­le
järjestöille olisi edullista, etta
nämä suhteet olisivat mahdollisim­man
hyvät. TUL:n sekä toisaalta
SKDLrn ja TPSLrn suhteet ovat
tyydyttävät. On syytä toivoa, että
kehitys ajanoloon johtaa siihen, et­tä
myös suhteet SDP:n normaali-soituvat,
sanoi Saarinen.
Miten ja milloin se tapahtuu,
siitä on tietenkin ennenaikaista vie­lä
puhua, mutta toivokaamme, että
tuo aika ei ole kaukana. Sanoisin
kuitenkin, että suhteet tuohon tai
tähän puolueeseen eivät saa huo­nontaa
samoja suhteita toisiin työ­väenpuolueisiin.
T U L tarvitsee ys­täviä
kaikkialla ja kaiki ystävät
ovat meille yhtä rakkaita; (STT)
Kaksi pikkutyttöä tuli elokava-tuottajan
luo tarjoutumaan fil­miin.
— E i , tytöt; Te olette vielä liian
pieniä. Kun kasvatte suuriksi, tul­kaa
uudelleen.
— Mutta pieninähän me sopisim­me
lyhytfilmiin.
PÄIVÄN PAKINA
K E N R A A L I K U O K K A V I E R A A K SI
Supisuomalaisen käsityskannan
mukaan kuokkavieraaksi voi men­nä
minne tahansa pitoihin "niin
kauan kun ei ole vierailukieltoa
annettu."
Aina ei kuokkavieraita kohdel­la
yhtä anteliaasti kuin kohdel­laan
"kutsuvieraita" ja siitä kai­keti
johtuu sanonta, että "nurkis­sa
norkoilevat kuokkavieraat" tai
vain kuokat".
Toisinaan voi tapahtua niinkin,
että joutuu tahtomattaan ja tie­tämättään
"kuokkavieraan" ase--
.maan. Näin kerrotaan tapahtu­neen
.mm.'"pääministeri Pcarso-nille
Camp Davidis.sa Philadelp--—
hiassa edellisenä päivänä pitä­mänsä
puheen johdosta.
Kuten muistetaan, mr. Pearson
esitti silloin melko varovaisesti
mielipiteen, etta Yhdysvaltain pi­täisi
lopettaa Pohjois-Vietnamiri
pommituksen rauhanneuvottelui­hin
päästäkseen. Siitä suuttui Se­tä
Sahiuli, eli presidentti Lyndon
Johnson niin hii"muisesti — näin
kertovat Rovvland Evans ja Ro­bert
Novak kirjassaan— että mr.
Pearson .sai koputella miltei yksi­nään
kantapäitään yhteen presi­dentin
kuiuttae.s.sa aikansa puhe­linsoittoihin
ja muihin sellaisiin
temppuihin. Kuokkavieraan ase­maan
voi siis joutua myös po­liittisista
syistä.
Tä.ssä yhteyde.ssä on puhe erää.s-tä
sellaisesta kuokkavieraasta,
kenraali Nguyen Cao Kysta.
Siunattuun alkuun päästäksem­me
lienee syytä pullauttaa mie­leeni
että kysymys on presidentti
Johnson Guamiin järjestämästä pu
liveivaustilaisuudesta mihin alku­viikon
uutistietojen mukaan oli
kutsuttu vain Vietnamissa ölt?vien
yhdy.svaltalaisjoukkojen komenta­ja,
kenraali Westmoreland, USA:n
Saigonin suurlähettfläs Henry Ca-bot
Lodge,-ulkoministeri Rusk ja
puolustusministeri McNamara .se-
. kä presidentin neuvonantajia Val-kol.
sestatalo.sta.
Samoissa uutistiedoissa kerrot­tiin,
että Saigonin sotilasjuntarT
päämiestä, liivintaskUdiktaattori
Kytä ei ole kokoukseen kutsut­tu,
eikä liioin ketään muitakaan
hänen junttansa jäseniä vaikka
keskustelun aiheena on Vietna­min
asiat yleensä ja — siinä yh­teydessä
. myös Etelä-Vietnamin
asiat.
Aina valpas New York Times
Service liesi kuitenkin kertoa
keskiviikkona, että kenraali Ky
on päättänyt mennä Guamin ke­muihin
kuokkavieraaksi.
"Minä luulen Etelä-Vietnamin
väe.stön pitävän pahana sitä, jos
minä en mene" oli kenraali Ky
sanonut. " E i olisi hyvä jos ainoas­taan
amerikkalaiset keskustelisi­vat
ke.skenään meidän maastam-
•^me. Siitä tulisi enemmän vaikeuk­sia
ja enemmän h u h u j a . . ."
-Tässä yhteydessä voi kuitenkin
olla "suo siellä ja vetelä täällä".
• Paljastavaa tietenkin on kun
amerikkalaiset sotivat nyt asial­lisesti
puhuen yksinään Saigonin
juntan sotaa, vaikka sen pitäisi
viedä siellä "vain avustajan" osaa.
Asia pahenisi ihmisten "silmissä"
jos Vietnamin asioista keskustel­laan
siellä kaukanakin", eikä, vain
Washingtonissa, yksinomaan yh-
""dysvaltalaisten kesken.
Mutta kun presidentti Johnson
syleili kenraali Kyta Honolulun
kokouksessa viinie vuoden helmi­kuussa,
niin siitä nousi Saigonin
/ j u n t a n kannattajatkin arvon ken­raalia
vastaan sillä perusteella, et­tä
hän paljasti itsensä liian lähei­seksi
jenkkien ystäväksi ja se ei
vetele eniä Saigonissakaan.
Vastoin aikaisemmin AVashing-tonista
julkaistuja tietoja Ky sa­noo
nyt saaneensa vieraskutsun
suurlähettiläs Lodgen kautta. Kyrt
selityksen mukaan hän haluaa
Guamin puhuttelutilaisuudessa
kiinnittää huomiota erikoisesti
siihen, miten "voidaan estää mies­voiman
suodatus Pohjois-Vietna-
. mistä."
Paras keino tässä olisi luulta­vasti
se, että aloitettaisiin Saigo­nin
sotilasjuntasta lähettämällä
sieltä "takaisin PohjoisrVietna-m
i i n " kaikki ne jotka pääminis­teri
Kyn tavoin ovat "suotaneet"
pohjoisesta etelävietnamilaisten
mieliharmiksi Saigoniin. Enem­mistö
Saigonin sotilasjuntan jäse­nistä
ernäes ole efelä-vietnami-laisia,
vaan Pohjois-Vietnamista
"suotaneita" pakolaisia'.
Kyn kerrotaan esittäneen^ ku--
ten tavallista, myös vastustavan
kantansa rauhanneuvotteluihin
nähden wselittämällä, että asian­mukainen
hetki neuvottelujen
aloittamiseksi tulee vasta sitten
kuri "Etelä-Vietnam saa paran­netuksi
asemaansa sotilaallisesti,
taloudellisesti ja poliittisesti."
•Sopivaa neuvotteluhetkeä" ei
tämän määritelmän mukaan tule
koskaan.
Tällainen ori "kuokkavieraana"
Saigonin sotilasjuntan päämies,
K y . . . ; . • ,
Känsäkoura