Vapaus, December 21, 1968

              Sivu 2 , LauÄmtai, jouMc 21 p . ~ Sateday, Dee. 21,1968
VAPAUS
< LIBERTY)
EDirORi W. feKUIND
iNbEPlENÖENT iJiiBOR ORS
. OF FINNISH CANADIAN8
M A N A O E R I 8. SUK6I
, .tn.BI>NONBi O m C Q A N D 9E»rrOI|IAW « 7 4 - 4 2^
Plädlsbed thrlcg weeUy: TuesdMS. "niuredayB and Saturdaya by Vapajia
PdbUshlng C6: Limited. iOÖ-lOä B lm Sii. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Adl«rtlslng rates upon appltcatlon, translatlon free ot charge.:.
Authorlzed aa second clasa mall by tli« Post omoe Department. Ottawiai
^ . and <or pa:^iktetat of ppstage in pasti.
- GANADIANiANGUAG&:lf?RESSS
^:V• SJ^\:-:':^:::''
TILAUSHINNAT:
Oanadaasa: 1 vk: $10.00, OUc^SiS^ . t^sAin:
S kk. 100 $ i K U o ^:
m r i i i R ,
lVk.911.00.61ek.iB.7B
Venikkdita vain _
-Pariisista viilkion kuluessa saatujen tietoijemi trmilcaiaflii $ai-gattirt
vtälttmskiui^^ puhemiehet ovat «siinitiyneet hyvin mälii-tipöntisesti
ja esitläinjeert; toinen; toisSstaan kföhnoimpia vaaiti-mutefa,
joiden taafeoitulksena on viiyyttäS n«eljan osapuolen
iieiivottfelujen alkamista Viieitnaimin sodan lopetltamiiseksi.
Uutistiedbissa oai kearotltu Saigörtin valtuiusifcuinmn im
teft suurieleisistä vaatirauksista ja puheista Mainitun valtuiis-fcamaian
jio5ita(jaö!, Ffeam JangLamin kerrotaan puhuneen siiJtä,
et^ lauhianneiuvotteluit on järjesitelttävä "kaihden osapuolen"
formulan pah^aOla seri sijaan kun USAn jai PohjoiB-Vietoiamin
keeben ön alunperiin sovittu nelijän osapuoten (USA, Pohjpis-
Vietttam, Kansalliöeox vapautusorintaima ja Etelä-Viettnaan) n e u -
vKrtbelhij^ järjestämisestä. "Meidän valtuuafcurttamjne kaltsoo,
: eittg me olemnie menneet riSttäväH! pitkälle, eilkÄ se voi luo­pua
kalhdien oeapuolleft feirmi^^
Saigonin vallJuusktUMian poi^ «li yli-
Valvojaksi nimitetty varapresidentti Nguyen» Cao Ky oan esiit-tänyt
samanilaisia ajatuifcsia korostaa, että "edessänmie o n
mtoenlaista palnxDBtustta, muitta mfi o valmiina kohtaa­maan
ne".
Marsalkfca Ky. ei ole vain esittänyt omia vaiatSlmuksiaan
P«riififc"koi^irraisa^ vaan amtamt myös
nuihtedta'"^^svältain puölustusoninisteri Glaiik Cliffardille.
AP-TOS»^ tiistaisen unuöfetiedon mukaan hän oli sanonuft:
"Tteiasiassa minä «n tiedä, miksi kaiulkana oaevalla mr.
Gliffordilla voi olla mitään sanottavaa tääöä (Pariisissa) ole­vista
erimielisyyksäistä."
Kaikein täraäMtapaisen jaarittelun tarkoituifcsena ei voi
olla mi&ään muu kuin Pariisin raftihanöeuvoibtelujen teariut-taanfe-
tai^^likin viivytysyritys, sekä poliittisesti ikaikten ar-vovaltatnOT
-fSöiiettäneeri Saigonin hallituksien arvovaHan ko-
MuttaT&ikiäta harhaluuloista huolimatta "häntä ei hei-luita!
sittenkafin koiraa", vaiaaii päimvastoin. Säänöin on asian-laitä
Pariisissa. Jos Waähington ei hahia jarruttaa' tai viivyt­tää
Vietnamin raiuhanneuvotitelujen alkamista, se sanoo yk­sinkertaisesti
Säigoaiin vdltuaisifclumaUe, nopeasti
konferenssiin tai muussa tapauksessa sinne tuotetaan toiseit
miehet. Muulta ei siinä taarvita, sillä kumoamaton tosiasia on,
kuten USAn senaatkiiilikoasi^ puheenjohtaja,
senaalttori Pulbright sanoo, Sadgonin miehet "ovat omia poi-ktäiname"
Vaistuu Saigonin miesten vastaan hankaamisesta
lainbefaa ennenkaikkea Wa!shingt6nin kannettaviesi.
JKuv^Xaa muuten on, että Pöhlois^Vietnanmi ja Etelä-
Vietnamin kansallisen vspaaxtusrintaniaai edustajat suhtautu­vat
iröö^tteaukysymykseein v a t o sanoneet
moneeä k ^ a a n olevansa miUoiln tahansa vaftmiina neljän osa>-
puolen raAknneuvottefluihin, mistä on Wafihingtonin ja Ha-noiij
edust^jaipi Ikesifcea aienamin sovittu.
jPaiauttÄ)^^^^^ 1^^
neen erään^tonetim tapahtumian mfleleen,^^?^
vttltuutetirt^ttivät asiallisesti puhuen parisen viiMcoa sitten,
että. IkiednoiÄS^ on se, että oloiitetaan
n«uyottelult'^fNL:n edustaja Litvinov hälnimästytti toisen maa-i!]
in4nsoda]rediellä Kansainliiton eduätajia ja kdfco maailmaa
sanctoialk a^istariisuintidconfcirenssissaj että eteenpäin menoa'
aittteösi se, j o s ryhdyttäisiin aseiErtariisu^
Vaatauksena Saigonin valtuutettujen kysymyfesiin siitä,. -
nän^ vadtuiuskunnan edustajat puhuvat rauihaaineuvotteluis-sa
siitä, minikiä valtuusfcunnan edustajait puhuvat rauhanneu-voitteluissa
ensiksi, Pohjois-Viebnamin valltuuteitut sanoivat,
että"vedetään arpaa ja annetaan sen raltkadsta". Kun Saägonin
edustajat sanoivat, että he eivät hyväksy pöydän neljälle puo­lelle
jäljestettäviä istumapaikkoja, niin Pohjois-Vietnam, sa­n
o i ; hyvä M l , järjestetääin neljä eri pöytää, siis pöytä (fculleikin
valtuuskunnaille.
Ja ifcun EteH-Vietnaminkainsalli^ vapautusrintaman
(FNL) johtaja Tran Buu Kiem saapui viilfcon alussa Pariisiin,
hän antoi uudieleen näytteen edustamansa Uikikeen raiuhan-janexiyotteluv^
miudesta sanomalla:
' — F N L o ^
>— USA ja Btelä-Vletnamin valtuutetut jamuttavat tämän
konferenssin työtä.
—' FNL on edelleen valmiina osallistumaan itsenäisenä
osaipuoileaia ja tasa-arvoisena tekijänä toisten rinnalla", seH-laiseen
irafuihanikonferenssiin. • • «
KanlkM Pariisiöta viimeksikul^^ ailka!na :
saapuneet uultistiedot osoittavalt selvästi.', että rauhan­neuvottelujen
alkaminen voi tapahtua milloin tahatnsa — ts.
miillodin ta!lWsa YhdysvaiUari; sitä tosiasaain h^dua^
Toisaalta _<xn tuUutt iIbneiaelkBi, että Yhdysvalllat ja Sai­gonin
ntarianettihallitus sen apuna, yrittää jostakitnj Isyystä
viivyttää neuvdttdutjen alkamislta.
Täs^ yhteydessä on raiuhanpuioilustaijilla syytä vaatia,
etttä Et^-Vietnamin lkainsallin«in vapautusrintama -on tun­nustettava,
Ikuten maailmani rauhamneuvostö puolestaan esit­t
i A
Erittäk.aljankcAitalisena ja hyödyHisenä tcffcona tin pidelt-tävä
sitalfaun maailman r a u l ^ ^ kehoitltaa eri maiden
rauhanjärjestöjä lähetttämään tämääm ja huiomemia (jouluk.
20 ja 21 pnä) valtuuskunnan Pariisiin siinä mielessä, että
ne vK)iivat siellä osoittaa kansojen solidaarisuutta FNL:ää koh-
'taaxU' •
Maailman räuhaaneuVoslton johdottla vietetään 20—27 p.
joulukuuta erikoista Vietnamin sodidaarisuusvliläkoa tarkoi-tukseHla
nostattaa maaLknain yleistä mielipidettä vaatimaan
entiatä tehioikkaammin Vietnamin fiodam lopetttamista.
Meidän canadadaisten velvollisuus «on tukea ja aujtltaa niiltä
hyvää tairfcoittavfa ameriMtoaJaisJai jotka vaativat, että Pa-rils2(
ti-iiaiuhan(niefuvk>1jtielut on saatava viivyttelemäifitä (käyntiin
ja että VfetnaMn sota on lopetettava v. 1954 älleöoiaijoitetun
Geniefven söpiimjoksen: fcirjaim^en ja hiengen inukialatellla tavalla.
AMERIKAN HAASTE
liiliiiliiiiHiii?
HelslakL^.(KU< — J. J . Servan-ScbreV^er: Bollarin mai|Mi^misu
— Taouni
— Yhdysvaltain tekniikka Ja teollisuus valloittaa Eurooppaa Ja maOc'
sattaa laskut eurooppalaisilla itsellään.
— Euroopalla on mahdollisuus Vdlitakoloniallsoitumlseh Ja "ryh*
dtstäytymlsen" villlllB. Viimeksi mainittu^ yoMffi^ t(rt«4tittaa vain m»-
Uuunalla Euroopan sekä henkinen let^ <^eelli^en iij^iU^
"suuriltt operaattolhln''. . ^
— Yhdysvaltain teknis-taloudelltoeeii l^a^K^^ vastattava :k.e-hittämällä
eurooppalaista avaruu8tutkiiijtu«|i!i^;at4^ ^ Br
tä nopeampiein lentokoneiden tuotantoa sekS «ri!^sMti eletttn>>
nilkkaa kilpailutasolle.
Yllä ranskalaisen lebtimiehcn i j a saavutettaisiin amerikkalainen te­i
n : '
<leaiWacques ServdnHSchrelbeHn
"Aiaerikan haa9to"*iriafl perusteet!
sit, (jotka ovat jo vuoden päivät kuo­huttaneet
länsieiHrooppal&ista mi^li
pidettä. iCirjan myyvä suomalainen
otsikko _.poikkeaa eräästä kirjoitta­jan
iteesiatä, joka väittää amerikka*
laisen fiuroopan-valloUuksen tapah­tuvan
ei dollareiden vaan paremman
ja tehokkaamman ideoinnin j a mark
kinoinnin avulla. RaOiavkta käykin
toisin päiUi vain ideat suorittavat
maihinnousun.
Vaikka Länsi-'Eurooppa on sodan
Jälkeisenä aikana kokenut amerikka­laisten
yhtiöiden "maihinnousun"
ja aluevaltaukset sangen konkreet­tisissa
muodoissa, ovat Servan-
Schieiberin journalistisen iskevästi
lataamat tosiasiat Silti hätkähdyttä­viä.
Euroopan siirtoinaistuminen ilme­nee
— Servan->Schreiberin mukaan
— ei vain amerikkalaisten Euroop-pa-
investointien osuudessa (alle 10
pros bruttopääomista) vaan myös
niiden nopeana kasvuna (40 pros.
nousu 1966 verrattuna USAn koti­markkinoiden
17 pros.) j a niiden va­likoivana'
sijoitteluna ratkaiseville
teknistyneille aloille. Tämän lisäksi
tulee toteamus, että 9/10 amerikka­laisista
investoinneista 1965 rahoi-^
tettiin eurooppalaisin varoin- " M e
siis raaksamime heille, jotta he os­taisivat
meidät", huipentaa Servan-
Sclireiber.
USAn T E K N I S E T V A L T A U K S ET
Amerikkalainen . JLänsi-Euroopan
valloitus on kohdistunut uusimpaan
tekniikkaan siten, että US.\ jo nyt
hallitsee 95 pros. ns. integroitujen
piirien tuotannosta, 80 pros. varsi­naisesta
tietokonetuotannosta, 50
pros puolijohdetuotannosta ja 50
kulutustarviketuotannosta (radio-ja
tv-vastaanottimet^ äänityslaittet).
On käynnissä toinen myrskyisä
teollinen vallankumous, elektronii­kan
j a tietokoneiden vallankumous,
jossa Länsi-Eurooppa on jäämässä
jälkeen j a hitaasti kolonialisoitu-massa.
Servan-Schreiber takoo tako­masta
päästyään elektroniikan mul­listavaa
merkitystä j a vaatii vastauk
sena "Amerikan haasteelle" Länsi-
Euroopan (Englanti mukana) kai­kinpuolista
taloudellista yhdenty­mistä
j a ylikansallisuutta, j o k a mahr
dollistaa sekä henkisten että aineel­listen
voimavarojen keskittämisen
niille tekniikan aloille, j o i l la I^änsi-
Euroopassa jo nyt on taloudellisesti
kehityskelpoiset idut. Nämä ovat
avaruudentutkimus, atomienergia,
ääntä nopeammat lentokoneet (Con­corde)
mutta varsinkin elektro­niikka.
Näiden näkymien pohjalla esittää
SS Länsi-Euroopan valittavaksi
kaksi vaihtoehtoa, siirtomaistumisen
tai "ryhdistäytymisen" taloudelli­seen
taistoon USAn kanssa.
M A A I L M A VUONNA 2000
Huomiota kannattaa kiinnittää nii­hin
arvioihin j a ennusteisiin, joihin
Servan-Schreiber nojaa. Samansuun­taisista
kaavailuista ovat selkeimmät
Hudson Instituten kuuluisan Her­man
Kahnin laatimat. Kahn jakaa
nykyiset yhteiskunnat seuraaviin
tyyppeihin.
Yhteiskuntatyypit Kansantulo
asukasta kohden
dollaria
Esiteollinen 50_ 200
Teollistuva - 200— 800
Teollinen 600— 1,300
Teollis, kehittynyt 1,500— 4,000
Jälkiteollinen 4,000-^20,000
Kahn ennustaa, että vuonna 2000
johon on aikaa 30 vuotta; vain Y h ­dysvallat,
Japani, Canada j a Ruotsi
ovat saavuttaneet korkeimman ("yli­kypsän");
asteen. Teollisesti kehitty­neitä
olisivat Länsi-Eurooppa, Neu­vostoliitto,
rtä-Saksa, Tshekkoslova­kia,
Israel, Australia j a Uusi-See­lanti.
Teollisessa vaiheessa olisivat
vuonna 2000 eräal^at. Amerikan
maat, Etelä-Korea, Malesia, Formo-sa
j a loput Euroopan maista. _
Muu maailma ei olisi edes teollis­tuvassa
vaiheessa, te. nykyinen yleis­linja,
kuilun suurenemin<5n jatkuisi.
Näin siis Herrtan Kfthn.
Y H D Y S V A L T A I N TASOLLE?
Servan-Schreiber nojaa tähän ke­hityskuvaan,
kadehtii j a ihailee
amerikkalaista tehokkuutta j a ha-luaa
kunnon ranskalaisena kohottaa
myös Länsi-Euroopan USAn tasolle.
Hän sanoo, että kysymys ci ole pää­omista
(niitähän on ollut USAn tun­keutumisen
rahoittamiseen), ei edes
aivojen puutteesta, vaikka myös
koulutuskuilu on - tosiasia (USAri
yllopistolkäisistä 44 pros. opiskelee
korkeakouluissa), Länsi-Euroopassa
tai-vitaiin ennen muuta rajojen kaa­tamista,
jptta suuryhtymät pääsisi­vät
ylitymään toisiin suuryiitymiin
hofckuus. katkaisevaa on Sohreibe-r
i n mukaan kunkin, alan,kasvuaste
ja nopeiden ratkaisujen teko/ heik-kotuotteisten
alojen hylkäämisessä.
On keskityttäjvä myrskyvauhdilla
eteneville teknisille aloille^silläkin
uhalla, että vanhojen hylkääminen
aiheuttaa vaikeita uudelleen kou­luttamisen
j a sijoittamisen ongelmia
Näin siis Servan-Schreiber, joka
kirjaftsa lopussa osoittaa vetoomuk­sia
erityisesti vasemmistolle vakuut*
taen useaan otteeseen, ettfi tämä
rientomarssi tuo mukanaan suurem­paa
sosiaalista oikeudenmukaisuut­ta.
Elävän elämän esimerkit puhu­vat
tästä kyllä aivan toista.
LANSI-EUROOPPA
IMPERIALISTISENA
S U U R V A L T A NA
SS:n valokuvaa tilanteesta j a sen
tekijöistä voitaneen pitää Särihah-moiltaan
oikeana. Mutta tulee eteen,
kun lähtee raaputtamaan kehitysku­vaa
pintaa syvemmälle. K u n Länsi-
Eurooppa tietenkin hylkää alistumi­sen
USA.n siirtomaaksi, jää SS.n
kaavan mukaan jäljelle vain yksi
vaihtoehto: kapitalistisen lännen
muodostaminen toiseksi imperialis­tiseksi
^suurvallaksi.
Servan-Schreiberin maailmanku­vasta
puuttuu oudosti näiden kah­den
hahmotellun valtanyrkin ulko­puolinen
maailma, sosialistiset ja
kehitysmaat. Sana imperialismi
esiintyy kirjassa vain erään lainauk­sen
yhteydessä, jossa todetaan: " On
turha syyttää toisia imperialismista
kun itse ei t o h n i " . S S :n kaavailema
yhtynyt Länsi-Eurooppa el siis ole
mikään Coudenhove-^Kalergln idea­listinen
luomus ei edes de Gaullen
"isänmaiden Eurooppa" vaan raaka
imperialistinen suui-valta, joka kil­pailisi
vaikutusvallasta, raaka-aineis­ta
ja ennen kaikkea markkinoista
USAn kanssa. . . . *'
Marxin hahmottama kapitati^inen
kasaantumistendenssi' Ja • Leninin:
kuva imperialismista toteutuvat
'ässä toiveessa Ja ennusteessa .täy­sin.
Monet kehityskulut lännessä
osoittavat, että SS:n kaavailuilla on
vastineensa todellisuudessa.
KOLMAS VAIHTOEHTO ^
Kysymys onkin sKtä, onko ei vain
lännelä vaan ; ihmiskunnalla muita
vaihtoehtoja; Pystyvätkö sosialistiset
maat ja sosialistiset ^voimat vaikut-
Lamaan toisenlaisen, tasaisemman ja
oikeudenmukaisemman kehityksen
hyväksi?
Tähän kysymykseen ei ole vielä
annettu riittävää vastausta. Johta­vien
kapitalististen maiden työläi­set
ovat kohdaltaan päässeet kor­keampaan
elintasoon, mutta pysy­neet
välinpitämättöminä itse vallan
suhteen. Pankkiirit ja talousmiehet
ovat kansan edusmiehinä hallituk­sissa,
niin USAssa kuin Länsi-Sak­sassa
ja Ranskassakin.
He johtavat myös valtion puitteis­sa
kehitystä kasaantumiseen j a im­perialismiin.
Ratkaisevat työläis- ja
palkansaajaryhmät eivät kapinoi jär­jestelmää
vastaan sinänsä. Nälkä ei
ole enää kotona ja "kehitys" näyt­täytyy
yksilökohtaisesti ilmiselvältä.
Sosialistiset maat puolestaan ovat
USAn kilpailuhaasteen kohteena —
ja haastajinakin. "Haluton suurval­ta^'
Neuvostoliitto keskittyisi mie-i
; K a i f e k i urhe i lu o n kaunista kat­den
kanssa ja siitä milf^aUö niin;
seltavaa, koska siinä yhdistyy voi­ma;
tekniikka, notkeus j a itekniikka.;
Kuiitehkin: toisissa lajiessa on vie^
lä.kin enempi sitä "siimäruokaa".
Y k s i kauneim]^ia niistä önaitäjuo^^
su noilta mestareilta; Se muistut­taa
meren lainehtimista. Niinkuin
«IdUäaoa «tiSiMllftaan hulmMQBia
Tinnain Ja tekniikka a i m vi?h(S©-
töntä. Tuossa 400 metHn aitajuoa^
«ussa ^ l a a i M n kuuluisa Hemery
>en reilmU voitti. V a 6 A k a U ^ i muuJ^
OUvat tUmeisellä «utäraila ajlivan r i iK
nakkain! Se o l i kumma kun ei
Amerikan mustat pärjänneet tässä
valkoiselle.
S i l l o in kun 20 km kävely k U -
p a i l t i i n i oli erikoisen kuuma p^väi
vaan ne jättivät sen lähelle iltaa,
että aurinko j o teki laskuaan. Siel­lä
kun e l ole sitä hämärä-aikaa
ollenkaan, vaaii muuttuu taivas heti
mustaksi j a ilma miellyttävän v i i -
ieäksi. Näin ollen ei se kilpailu,
ollut niin"tappavaa". He kielsivät
kerran radan ja sitten portista ulos.
Neuvostoliiton Golubnichiy otti joh­don
heti ensi askeleelta. E n 4iedä
pitikö hän sen koko matkan, sillä
tiedotus väliäjoista ja tapahtumista
matkan varrelta o l i aivan olematon.
Sitten kun ne olivat viiden kilomet­r
i n päässä tulossa niin se o l i en­simmäinen
tiedotus j a siinä k a i k k i;
Vaan ensimmäisenä se .sama Niko
sieltä portista tuli, j a kyllä yleisö
hurrasi. Kerran he kiersivät kentän
ja maalista lävitse. Toisena tuli
Mexicon Pradeza j a saavutti siinä
kierroksella niin että maalissa vain
muutaman metrin jälessä. Kolman­tena
Neuvostoliiton Smaga aivan
Josen kannoilla, ja kyliä me Mar^.
gitin kanssa huusimme Joselle nukä
kurkusta lähti.
Luulin, että sitä iuossa kävelee
aivan lystikseen, mutta se vasta v i ­han
hommaa näyttää olevan. Kyllä
pojat olivat hiessä j a vaahdossa. Se
käsien liike on jokaisella omalla
tavallaan.. Neuvostoliiton pojilla o l i
molemmilla kyynärpäät kohotettu­na
melkein vaakasuoraan olkapäi-luiten
vain oman maanpa kohenta­miseen,
mutta sen on pakko inves­toida
tekniseen kilpailuun; joka täs­sä
aseitta käydyssä odassa ratkai­see
jopa sen olemassaolon. Myös
sosialistisissa maissa hylätään van­hoja
tuotantokeinoja, myös niissä
hiilikaivokset sulkeutuvat öljyn ja
atomienergian tieltä. Myös niissä on
tarve kohottaa teknistä tietämisen
tasoa j a suorittaa uudelleen koulu­tusta.
Ero on siinä, että niissä eivät
rakennemuutokset yhteiskunnan vä­liintulon
takia syvene Appalakian
tragediaksi tai Ruhrin tilanteeksi.
Ero on myös siinä, että niiden osuus
kansainvälisessä kaupassa on pieni
(n. 10 pros.) ja siten siis vaikutus
globaalisessa systeemissä on vähäi­nen.
Teoriassa ja ilmeisesti v a in sii­nä
voidaan ajatella, että sosialistiset
maat luopuisivat kilpajuoksusta ja
sulkeutuisivat itseensä jättäen kapi­talistiset
maat kamppailemaan kes­kenään.
Tämä kilpailu on kuitenkin
sotaa, kuten Servan-Schreiber huo­mauttaa.
Jättäytyminen merkitsisi
taloudellista ja sotilaallista tyhjiötä
sekä jälkeenjäämistä elintason ko­hottamisessa,
mihin sisäinen paino
pakottaa. •
Ympyrä tuntuu kiertyvän umpeen
Tekniikka on ottamassa ylivallan
ja määräämässä kehityssuunnasta
y l i luojansa ihmisen. Kasaantuva
rikkaus, lisääntyvä sorto j a nälkä,
kapinat ja kansannousut köyhissä
maissa, ydinsodan uhka —^siinä nä­köalat
"uljaalle uudelle maailmalle"
— ellei käytännössä pelaavaa vaihto­ehtoa
löydy.
Nuoriso on ennen muita tiedosta­nut
tämän ongelman j a se ainakin
yrittää etsiä vaihtoehtoja. Vasem­malla
tarvittaisiin uutta Marxia ja
Leniniä kehittämään meidän aikaam
me soveltuvat tiet muutokseen.
— H i l k k a Ahmala.
että kädet olivat rinnan edessä. 'J<i-;
ka-askeleella he vähäsen tyäänsivät
ruumistaan askeleen. suiuHaan.^^
Ky'|lH 6» am«ri{(l^B|at<en,Sq]|itt^
j a Carlosiuv tapaUs vaikutti maiseii-tavastl.
E i "sitä osaa ajatella mihin­kään
ratkaisuun.; Sen voi> ajatella
n i i j l «ttä Mti^Mset eivät ole se
pA|b;kä tfiissä rc^otäan arpia t a i
k(^«teliäan pc^Ukksa. Koska (tii^
den ^ i s i ' <A'i% mäm ja ystälryy-^
den kansaipv^en^: Nuorison koirx
keittunan fy^ftil^en kulttuurin k i^
sat.
Toiselta puolen kun ajattelee noi­ta
mustia poikia jotka olivat kor­keasti
kouluja käyneitä, että he var­masti
tiesivät miten menettelivät ja
mitä heillä on vastaisuudessa. Mo­lemmat
Collegen käyneitä^ Carlos-^
l i l a vielä yksi vuosi'jälellä; Smith
läpäisi keväällä.
Varmaankin heillä o l i omalta koh­daltaan
ijotakio «iin katkeraa et­teivät
voineet o l l a purkamatta sitä-
Sen kyllä tiedämme kuinka monet
kert&t heiUä on ravintoloina kiel­letty
tarjoamasta ruokaa. Kuinka
monta kertaa heidät on ajettu pois
uimarannoilta, koska vesi kuuluu
valkoisille. Emme tiedä kuinka mon­ta
iskua on heidän selässään polii­sin
kapulasta. Tai paljonko oyat
nähneet näikääi lapsena kurjissa
hökkeleissään. Onpas siinä vähäsen
aihetta ajatella ennen kuin läh-denune
yksipuolisesti tuomitsemaan.
L u i n jostakin toi^ielisestä lehdestä,
joka suomennettuna on <tahän ta­paan.
"Pieniä ovat lasten leikit kun
on kysymyksessä yhden kansallisuu­den
elämisen mahdollisuudet."
Yksi heikompia kohtia oli käsi­ohjelma
eri pSivien kilpailuja var­ten.
Aina ne loppuivat kesken tai
niitä e i o l l u t ollenkaan.
Yhden pääkadun varrella joka
johti stadionille, oli järjestetty las­ten
piirustuksia t a i oikeammin maa­lauksia,
eri kansoilta kaikkialta
maapallon kolkilta. Ne olivat 8—13
V. lasten töitä, vaan olivat kaikki
suurennettu yhtä suuriksi noin 4x8
jalkaa. K a i k k i järjestetty rinnakkain
ja niitä oli niin paljon että yhdelle
puolelle kattfa noin mailin verran-
Kyliä ne olivat sitten hauskan nä­köisiä,
lasten kömpelöä taidetta jos^
sa useasti aihe mitä pariiain. Esir
merkiksi lentokone matkalla Fi--
lippiineiltä Mexicoon, kyyhkynen
lentää kirje suussa Mexicoon, musta
ja valkoinen kättelevät; ehkä haus­kin
kun mustat j a valkoiset tanssi­vat
yhdessä ja niitä oli paljon ja
yksi musta kitaransoittajana siellä
sivussa. Joka kuvassa oli heidän
nimensä ja maansa nimi. Toisissa
se o l i ylhäällä, alhaalla tai kedellä,
ja oli koko rohkeasti siihen sutattu.-
Nämä kirjoitukset mitkä olen k i r ­joittanut
tuosta matkastani, eivät
mitenkään ole. olleet suuripiirteisiä,
j o i ta niiden ehkä olisi pitänyt olla
noin suuresta aiheesta. Enkä l i i o in
ole tuonut niissä numerotietoja kos­ka
lehdessämme ne ovat jo olleet
ja lisäksi vielä useampia hyviä artik­keleita.
Paremminkin olen yrittänyt
täyttää lehtemme uiiieilupalstaa
näin routa-ajalla kun kesäuriieilut
ovat ohi ja talven eivät ole vielä
alkaneet. Ajattelen että ainakin
kaksi Paavoa j a yksi Niko ovat l u ­keneet
ja mahdollisesti tyydyttänyt
heitä.
Kuitenkin itseUäni o l i vihdoin t i ­laisuus
nähdä jotakin valtavan suur­ta
ja kaunista. Nähdä nuoruus noi­den
maailman parhaiden voimiste-lijoiden/"
ja urheilijoiden kehossa.
Nuo jotka vuosia olivat kehittäneet
itseään, päämääränään päästä maa­tansa
edustamaan kaikkein kunniak-kaimpaan
kilpailuun.
Yksi voittaa, vaan jokainen heis­tä
oU yhtä kunnioitettu, koska Ue-dämme,
että he parhaansa tekivät
sille tehtävälle mikä heille oli^us.
kottii. — Uuno Korpi.
URHEIimniAA
.• . K u t e n jd. saattoi etukäteen.'ar­vatakin,
valijtiin iSiiroiipen'^ tämän j
vuoden; parhaaksi; u r h e i l i j a n i maa-ilmanennäitysimies
Ja y ^ Meksikosta
SUomeUe'^ltahiitaUn
lo' Kangasniemi, No selvähän se;
mutta ajattelin, etta-jos Suomea
herrat olisivat olleet sen verran
gentlmanneja, että ^ s i v a t • a i i ^ .
taneet ennakkoluulojen iminiriiJä
Julistaneet kerran naiden c vuoden
parhaaksi, tässä tapauksessa^Iuiste-lijan
Kaija Mustosen; joka toi Suo­melle
viime talvena G^eöiÄIesta,
kultamitalin ja hopeamitalih. Kum­pi
on parempi^ sekö, joka tuo yh­den;
kultamiitalin, kuten^ Kanga»^
niemi nyt, vaiko se j o k a tuo kulta­mitalin
ja hopeamitalin, siis kaksi?
Luullaanko niin, että nykyajan |
luistelussa tipahtaa mitali helpolla.
Asla on sillä tavalla että kaikissa .
urheiluissa, siis myöskin luistelussa
on maailman taso taivasta hipovaa
eikä niillä tuloksiUa jolta tebtUn
muutama vuosi sitten päästä enää ?
edes palkinnoille j a taso kovenee
jatkuvasti. Kangasniemen voitto o l i
siinä, että Suonu valitsi-nyt uuden
alan jossa aikaisemmin ei ole saatu
mitalia.
Mutta minusta tuntuu, että Kaijan
kaksi mitalia on arvokkaammat lEUin'
yksi mutta herrat ovat toista m i e l *,
tä. I^ies on vaimon pää sanoo raa*
mattukin. Vielä kummemmalta näyt­tää
näin kärrytien <takaa se kun
Jorma Kinnunen arvostettiin kol­manneksi
siitä syystä kun hän s i - :
joittui keihäänheitossa hopealle
Meksicossa. Kumpi on arvokkaam­pi,
tämä perukkalaisen hopeamitali
vaiko Jouko Kuhan maailmanennä­tys
3000 metrin esteissä j a monet
uudet Suomen ennätykset juoksusi
sa?
Minusta tuntuu j a minä antaisin
Kuhalle Kinnusen paikan, ' . l l i a '^
manennäitykset ovat nykyään linjas­sa
j a varsinkin se on ollut'suo­malaisille,
joten jo tämänkin vuoksi -
olisi Kuha pitänyt asettaa Kinnu­sen
edelle. E i minulla mitään v i ­haa
ole perufckalaiselle, ei sinne­päinkään,
paljastan kaljuni hänen
kunniakseen, mutta Kuhan tulosta
henkilökohtaisesti pidän parempana.
Ratkaisuun Kinnusen hyväksi on k a i
vaikuttanut ratkaisevasti se että hän
toi Suomelle sen yhden j a , ainoaa
mitalin jonka se sai nyt iyleisitr-heilussa
ja vielä olympialaiäissä-
Mutta sittenkin on maaifananeAhä-i
tys näissä kiristyneissä oloissa san­gen
arvokas eikä voida asettaa ho­peamitalin
arvoon.
Mutta Suomen T U L n herrat tai­tavat
olla vähän edistysmtelisem-piä
j a —sivistyneempiä koska ovat
murtaneet ensikerran vanhat ho>
mehtuneet ennakkoinuurk j a valin­neet
naisen Marjatta Kajosmaan
hiihtäjänä T U L n vuoden p^haaksi
urheilijaksi.
Jälelle jäi Pohjolan paras pika­juoksija
tänä vuonna Ossi Karttu­nen,
joka sivusi Suomen ennätystä
100 metrillä j a juoksi uuden Suo­men
enniilyksen 200 metrillä. Mar-;
jalita Kajosmaa oli Suomen paras
naishiihtäjä Grenoblessa ja jos olisi
ollut enemmän tekniikkaa hirveissä
mäkien Iaskuissa joissa piti jarrut*
taa j a kaatua samalla 'kertaa k u n
paremmat laskijat tekivät I s k u i s ­sa
hurjasti etumatkaa, olisi Marjatta
ollut mitaleilla.
Niin, jos.
• •. „ # . . » /•
Suomella taitaa olla tällä het­kellä
paras jääkiekkojoi&kue mitä
sillä koskaan on ollut. Siihen viit­taa
monet jo näin alkutalvesta saa­vutetut
arvokkaat voitot.
Voitto "verivihollisesta" RuotsiSr
ta viittaa kovaan kuntoon ja uskoon
omista voimista, samoin voitto Ca-nadasta
Tampereella jalhäviö Hel­singissä
samalle joukkueelle viittaa
siihen että jaksaako Suomen jouk­kue
eli j o k in muu joukkue kutea
(Jatkuu sivulla 5)
PÄIVÄN PAKINA
A I N A V A I N H O O V ER
Yhdysvaltain presidentit mene­vät
j a tulevat, mutta PBl:n pää-miehenä
istuu aina J . Edgar Hoo­ver.
Joka kerta kun presidentti vaih­tuu,
tulee myös kysymys FBI:n
päämiehestä, mutta tulos näyttää
olevan aina sama — siihen tehtä-henkirikokset,
ryöstöt j a muut va­kavammat
rötökset — ovat Yhdys­valloissa
voimakkaassa nousukau­dessa!
Itse mr Hoover antoi marras­kuussa
Reader's Digestin artikke­lissa
kuvanj mikä on lievästikin
sanoen kaikkea muuta mutta ei
vään ei pysty eikä sovi muut kuin"" suositus hänen virkakautensa jat-mr
Hoover.
Niinpä ei kenellekään tullut y l ­lätyksenä
tieto, että uudeksi pre­sidentiksi
valittu Richard Nixon,
jonka yhtenä vaalitunnuksena o l i
" l a in ja järjestyksen" koventami­nen,
haluaa pitää 73A'UOtiaan mr.
Hooverin edelleen virassaan.
Samoin tapaiitui presidentti
Johnsonin valinnan päivinä. Lain
mukaan mr Hooverin olisi pitänyt
jäädä eläkkeelle 70 vuotta täyteU
tyään, mutta presidentti Johnson
pyysi virkakautensa alussa, että
hän jäisi edelleen virkaansa — ja
mr Hoover jäi, kuten hän jää epäi­lemättä
nytkin.
F B I : n tehtävänä on rikollisuu­den
vastustaminen ja' luultavasti
myös rikosten ehkäisy. Tässä mie­lessä
mr Hooverin ansiot eivät ole
suuren suuria, sillä rikblli3uu.s —
kamlselle.
Mainitunrkirjoituksen mukaan
"miljoonat amerikkalaiset elävät
nyt 'pelon vallassa. Lakiakunnioit-tavat
kansalaiset eivät uskalla asi­allisesti
puhuen missään (kaupun­gissa
mennä kadulle yöllä- Ihmiset
turvautuvat v a r o toimenpiteisiin
•mitä useammissa maissa pidettäi­s
i in mielettömyytenä. Taksi-ajurit
sulkevat joissakin kaupunginosissa
ovensa ja kieltäytyvät ottamasta
ikyytiläisiä; vanhemmat naiset har­joittavat
judoa ja karatea; perheen
emännät ostavat pyssyjä; pariskun­nat
ottavat mukaansa kyynelkaasu-aseita
mennessään kävelyttämään
koiraansa kotuneliön ympäri."
Oikein tai väärin, tämä on J .
Edgar Hooverin kuvaus nykyhet­ken
amerikkalaiskaupungeista.
Viilaten virallisiin tilastotietoi­hin,
j o i h in emme tässä yMeydessä
halua takertua, F B I : n — Federal
Bureau of Investigation — johtaj a
osoittaa miten rikollisuus on l i ­sääntynyt
vuosi vuodelta j a on saa­vuttanut,
katastroofisen asteen.
"01e,mmeko me tyhmeliineja",
hän kysyy.
"Emme ole", hän vastaa:
» » •
Tosiasialliselta kanalta katsoen
.tilanne näyttää edelleen pahene­van,
viime viikolla saatujeH tieto­j
en mukaan presideÄtti Johnso­nille
esitetty salainen raportti,
missä sanotaan, että Yhdysvaltain
kaupunkien esikaupungeissa on
"hiljaa, ja äänettömäsU kehitty­mässä
k r i i s i ".
Tässä salaisessa raportissa on
tyrmistyttävä kuva, niin kerrotaan
esikaupunkien elämästä j a eräitä
uusia ehdotuksia kriisin välttämi­seksi.
Presidentin nimittämä 10-henkl-nen
komissioni, mikä on työsken­nellyt
lokakuusta alkaen v. 1967,
esittää seuraavia toteamuksia:
Noin 40 prosenttia Yhdysvaltain
köyhistä asuu esikaupungeissa;
kulttuurinen kuivettuminen esi­kaupunkien
elämässä on johtanut
hälyttävässä määrässä vandalis­miin,
lääkeainerikkomuksiin j a nä­pistelyyn
lasten keskuudessa;
Rikokset, a'appeutuneisuus ja
saastutuspulmat lisääntyvät esi­kaupungeissa
samassa määrässä
kuin kaupungeissakm;
Hämmästyttävän suuri määrä
esikaupunkilaisista saa puutteellis­ta
poliisiturvaa, jäteainepahrelua
jne.
Tällaiset asunto-olot ovat osal­taan
rikollisuuden kehittäjiä. Ja
(tyyssijoja. Kun vielä lisätään mil­joonien
ihmisten krooninen työttö­myys
j a vielä suurempien kansan­joukkojen
jokapäiväinen näikä,
mikä johtuu osatyöttömyydestä j a
kehnoista palkoista, niin ihme ei
ole lainkaan vaikka rikollisuus re­hottaa
j a kasvaa - rikkaruohojen
lailla.
Poliisiviranomaisten asema e i ole
>tässä tilanteessa kehuttava eikä
kiitettävä.
Mutta suurin vika tuntuukin ole­van
siinä, <et>tä F B I kiinnittää
enemmän huomiota työväenliik­keen
eri osien j a toimivien jäsen-ten
varjostamiseen, kuih rikoksien
estämiseen j a rikosten vähentämi­seen.
Tulokset siitä eivät todellakaan
ole kehuttavat.
Ja hyvältä el näytä sekään kun
mr Hoover jää edelleen tehtävään­sä
— tietenkin vanhaa"koetel­tua"
ohjelmfaansa toteuttamaan.
- — Känsäkoura.