Vapaus, March 22, 1966

              Sivu 2, Tiistai/maalisTc. 22 p. — Tuesday, March 22, 1966
VAPAUS I N D E P E N P E N T L A B O R O R G AN
O F F i r J N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) • Established Nov. 6, 1917
EDlTOHi W . E K L U N D .MANAGEB:
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T Q R I A L 6 7 4 - 4 2 64
^Publlshed thrlce t?eekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vfep»ufl
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing Address: Box 69 •
Advertising rates upon applicatlon, translation free of cbarge.
Attthorked as second claes mail by the Post Öfflck bepartment, Ottai^a,
and for payment-of postage in cash.
- CANADIAN liANGUAGE-PRESS
TlLAUSHINÄAi':
Oanadaäsä: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.75 ÖSÄ:ssä
3 kk. 2.75
1 vk. $10.00, e äc. $6.28
Suomessa: 1 vk. 10.60. 6 kk. 6.76
Suuri rauhanlähetystö Ottawaan
Kaikki tiet johtavat tällä viikolla Ottawaan kun ferl am-mattiyhdistysliittojen,
kulttuurijärjestöjen, rauhanpuolusta-
Jäyhdistysten ja muiden kansalaisjärjestöjen edustajia nle-hiee
eri puolilta maata joukkomitassa fesittämään toivomuk­sensa
ja vaatimuksensa, että Ganadan tulee muuttaa Yhdys­valtoja
taktillisesti tukeva kantansa rauhanohjelmaksi Viet­namissa.
' ;
Kuten muistetaan, Torontossa pidettiin eri yhteiskunta-jä
kansalaispiirejä edustavan \8 rauhanjärjestön aloitteesta
konferenssi, minkä keskustelun aiheena oli "Canadan suhteet
Vietnamiin", Tähän konferenssiin osallistui lähes tuhat hen­kilöä.
Konferenssissa päätettiin muun ohella siitä, että Ot­tavaan
lähetetään eri puolilta maata kaikenlaisia rauhan­voimia
edustavia valtuuskuntia vaatimaan hallitukseltamme
kannanmuutosta Vietnamin sotaan nähden. Ottawan mat­kan
johdossa ovat Toronto Coordinating Gommittee ja New
Democratic Youth. Ottawaan menevät valtuuskunnat tule­vat
vaatimaan, että Canadan hallituksen tulee julkisesti tuo­mita
Yhdysvaltain hyökkäyssota Vietnamia vastaan sekä-vaatia
kaikkien ulkomaalaisten asevoimien pois kutsumista
Vietnamista ja Geneven sopimukseen palaamista niin, että
vietnamilaiset saavat täydellisen itsemääräämisoikeuden
maansa taloudellisissa, poliittisissa ja muissa asioissa.
Merkillepantavaa on, että vaatimuksia Vietnamin sodan
lopettamiseksi esitetään samana päivänä monen muunkin
maan pääkaupungeissa, sillä pelko siitä, että Vietnamin sota
voi laajentua koko maailmaa käsittäväksi paloksi on kehit­tynyt
yleismaailmalliseksi. Meidän kaikkien velvollisuus it­seämme,
lapsiamme, lastemme lapsia ja kaikkia kanssaihmi-siämtme
kohtaan vaatii, että annamme jakamattoman kanna­tuksemme
tälle Ottawan marssille. Ottawassa järjestettävien
tilaisuuksien puheenjohtajina tulevat toimiman edellämaini­tun
yhteistoimintaelimen edustaja Rev. A. H. Fowlie ja
joku NDY:n edustaja. Puhujiksi ovat lupautuneet uuden de­mokraattisen
puolueen joku virallinen edustaja, ehkä T. C.
Douglas, edellämainitun torontolaiskonferenssin muodosta­man
ammattiyhdistyskomitean edustaja Gerry Gallagher ja
Londonin arkkidioni (katolisen kirkon tuomiokapitulin
korkea virkamies). Mainittakoon, että esimerkiksi Torontosta
lähtee maaliskuun 26 pnä Union Station asemalta kello 7.30
Ottawaan rauhanjuna, mihin on lippuja saatavana $10.00
hengeltä ($5:00 opiskelijoilta ja työ1;tömiltä).
RAUHANVOIMAT KASVAVAT
Rajan eteläpuolelta viimeaikoina saapuneet uutistiedot
osoittavat, että Vietnamin sodan vasustaminen kasvaa siellä
nopeasti. Eräät mielipide tutkinnot ovat osoittaneet, että vain
vähemmistö Yhdysvaltain kansasta hyväksyy enää Vietna­min
sodan jatkamisen.
Samoin on Ganadan kansan keskuudessa voittamassa yhä.
suurempaa kannatusta ajatus, että Canadan velvollisuus Ge­neven
sopimuksen valvontakomission jäsenenä ja Yhdysval­tain
hyvänä naapurina on puhua julkisesti Vietnamin sodan-käyntiä
vastaan ja vaatia Yhdysvaltain hallitukselta jouk­kojen
kotiuttamista Vietnamista. Tämä Vietnamin sodan vas­tustaminen
on jo saanut järjestöllisiä muotoja sikäli, että
Vietnamin sotaa vastustavat järjestöt ovat voimistuneet sa­malla
kun miltei joka päivä saamme lukea uutisia joidenkin
uusien rauhanryhmien muodostamisesta.
OPPINEISTO RAUHAN PUOLESTA
Ganadan yliopistojen 50 opettajaa ja opiskelijaa laati äs­kettäin
yhteisen kirjeen, missä he esittivät 'Inielipiteensä
Vietnamin sodasta tai oikeammin Vietnamin sotaa vastaan.
Tämän kirjeen allekirjoittajina olivat mm. seuraavat henki­löt:
professori Kenneth McNaught, poliittinen tiedemies G.
BroughMacpherson, Victoria Collegen pääopettaja Nor-.
throp Frye,: professorit A. D. Allen, Leslie Dewart ja Donald
Greighton.
Kirjeessä syytetään, että Canada on tullut hallituksem­me
ohjelman perusteella "osasyylliseksi kansantuhoon" ja
sanotaan: "Me^ olemme osallistuneet paljon suuremmassa
määrässä Vietnamin sotaan mitä yleisesti käsitetäänkään. On
jo aika, että hallitus tiedoittaa toisenlaisesta kannasta Ame­rikan
sodan eskalaation kannattamisen asemesta.
"Ellei ohjelmassamme tapahdu muutosta, Canada se­kaantuu
lisääntyvässä määrässä tähän sotaan", sanotaan täs­sä
kirjeessä ja esitetään vaatimus, että halhtuksemme pitäisi
julkisesti vaatia Yhdysvaltoja lopettamaan Pohjois-Vietna-min
sekä Etelä-Vietnamin siviilien ja viljavainioiden pom­mittaminen.
Kolmisen viikkoa sitten Ottawassa järjestettyyn opiske­lijain
ja heidän opettajainsa "teach-in"-kokoukseen osallis­tui
suuri määrä professoreja ja opiskelijoita protestoiden
Vietnamin sotaa vastaan. Kuten on uutistiedoissa kerrottu,
kymmenet opiskelijat järjestivät "istumamielenosoituksia"
parlamenttirakennuksen edustalle, mistä heidät vietiin raa-haanialla
pois^. Mainittakoon, että nämä opiskelijat tiesivätv
€ttä heidät voidaan pidättää ja että heitä vastaan voidaan
nostaa syytteitäkin — mutta he eivät antaneet sen peloittaa
itseään tilanteessa, missä on koko maamme ja kansamme tu­levaisuus
vaakalaudalla.
Canadalaiset yleensä ovat tietoisia, että Vietnamin so­dan
jatkamista ja sen kannattamista ei voida moraaliselta
kannalta mitenkään oikeuttaa. Toisaalta käsitetään yhä laa­jemmassa
mittakaavassa, että oma etumme yksilöinä ja ko­ko
kansakuntana vaatii prptiestoimaan Vietnamissa käytävää
likaista hyökkäyssotaa vastaan.
Ilomielin voidaan seurata sitä Vietnamin sotaa vastus­tavan
mielialan kasvua, rnikä nyt on Canadassa havaittavissa.
Antaikaamme aineellinen ja moraalinen kannatuksemme
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Maiju Mäenpää, Worthington,Ont.,
täyttää keskiviikkona, maaliskuun
23 pnä. 73 vuotta.
Öttö känninen, Rocky Mt House
(Westview Lodge) Alta, täyttää
toi^taiiia, maaliskuun - 24 pnä. 83
vuotta.
Hilda Wäyrynen, Fort William.:
Ont.,- täyttää perjantaina, niaalisk.
25 pnä; 80 vuotta.
Mätti Vldti, South Porcupine,
Ont.," täyttää perjantaina, maalisk.
25 pnä. 76 vuotla.^^
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Voimallinen herättäjä — 100
vuotta Eetu Salinin syn(ymä$tä
Maailman turuilta
ckrciii HktiMONA
Moskovaan tuotu Lontoon eläin­tarhan
yhdeksänvuotias naaras-panda
Chi-Chi, joka ei vielä ole
kokenut ensisuudelmaakaan, oli
selvästi hermostunut sunnuntai­na
odotellessaan. tulevaa kihlau­tumistaan
Moskovan eläintarhan
komean urospandan An-Anin
kanssa. — ChiChin täytyy saada
rauhassa asettua aloilleen, selit­ti
lontoolaispandan hoitaja tri
OliverGraham-Jones lehtimiehil­le.
Pandaneitonen ei vaikuttanut on­nelliselta
sille varatussa tilapäissuo­jassa
Moskovan eläintarhassa, vaan
vaelteli tyytymättömänä ympäriin­sä
ja haukahteli kaikille tuntemat­tomille
ohikulkijoille. Kun minä
astun häkkiin, se ääntelee aivan
kuin se kysyisi ' mitä tämä kaikki
oikein merkitsee?", selitti tri Gra­ham-
Jones. Eläintenhoitajat aikovat
antaa Ghi-Chin ensin kunnolla ko­tiutua
uuteen ympäristöönsä' ennen
kuin se esitellään tulevalle puoli­solleen,
mikä tapahtunee noin kuu­den
viikon kuluttua.
Pariskunta tuskin heti ihastuu
toisiinsa, sillä pandojen luontainen
kiima-aika on vain kahdesti vuo­dessa,
eivätkä ne muina aikoina lain
kaan välitä vastakkaisesta sukupuo­lesta.
— Ne ovat suuria individu­alisteja,
sanoi tri Graham-Jones.';
Helsinki. —' Suomen itsienäisen
työväenliikkeen rohkea tienraivaaja
ja sen alkutaipaleen värikkäin joh-
.ajat)ersoonallisuus Eetu Salin syn­tyi
maallskulin 18 p: 1866 asikkala-laisen
suutarin poikana. Työsken­nellessään
itsekin isänsä ammatissa
hän osallistui 1890-luvulla maamme
työläisten ensimmäisten lakkoliik-keiden
järjestämiseen. Koulunkäyn­ti
oli supistunut rippikoulussa an­nettuun
"sivistykseen", mutta har­vinaisen
lahjakkaan nuorukaisen
sammumatoh tiedonjano, joka koh­distui
ensisijaisesti yhteiskunnallis­ten
asioiden tutkimiseen, teki hä­nelle
mahdolliseksi hankkia kunnioi­tettava
tietomäärä. Hän oli ensim­mäisiä
oosialististen-aattciden levit-,
läjiä maassamme.
Eetu Salin osallistui huomattaval­la
tavalla työväenliikkfipn irrottami-jfeen
työnantajien talutusnuorasta
ja oli Turun kokouksessa vuonna
1899 perustamassa tunnuksin "irti
porvareista" syntynyttä Suomen
Työväenpuoluetta. Pitämässään alus
luksessa hän varoitti "arkamalsuu-dcsta",
epäkohtien silittelystä, ian-kalkkisesta
odottamisesta ja uskos­ta
vallassaolijain ihmisyyteen". Sii­tä
lähtien hän työskenteli työväen-lehtien
toimituksissa, ensin helsin­kiläisessä
Työmiehessä ja sitten So­sialidemokraatissa
Porissa, josta tu­li
hänen vakituinen asuinpaikkansa.
Vuonna 1907 hän .sai 10 kuukauden
v a n k i latuomion kirjoituksestaan
'totuutta ei saa puhua", jonka Tu­run
hovioikeus katsoi loukkaavan
majes eetin kunniaa. Eduskuntaan
hänet valittiin pariin otteeseen.
Vuoden 1918 vallankumoustaiste­luun
hän osallistui Kansanvaltuus­kunnan
Tiedonantajan päätoimitta­jana.
Kuoli seuraavan vuoden huhti­kuussa
Sörnäisten kuritushuoneessa
porvariston kostonhimon uhrina.
Taisteluun vanhan säätycduskun-nan
romu tamisen ja yleisen ääni­oikeuden
voimaansaattamisen puo­lesta
Eetu Salin oli mukana tulisen
temperamenttinsa kaikella voimalla
Hänen silloisista puheistaan ovat
säilyneet kirjasina "Miksi työväestö
tahtoo valtaa" vuodelta 1899 ja "Tuo
miopäivän saarna", jonka hän piti
suuressa kansal:<iEkokouk.sessa Po­rissa
joulukuun 30 pnä 1805 hetkel­lä,
jolloin suure! kansanjoukot kaik-
ARABIMAAT, KREIKKA
J A LÄNSI-SAKSA I
Kairossa koolla oleva arabimaiden
päämiesten kokous päätti vastustaa
diplomaattisten suhteiden solmimas­ta
Länsi-Saksan kan.ssa. Syyksi on
mainittu se, että Länsi-Saksa on sol­minut
diplomaattiset suhteet Isra­eliin.
Päätökseen vaikuttaa ilmei­sesti
kuitenkin myös joukko muita
syitä, jotka kytkeytyvät läntisiin
sotilastukikohtiin ja ydinaseisiin.
Lontoossa ilmestyvä "New Africa"
-lehti kertoi maalis—huhtikuun nu­merossaan
mm. seuraavaa:
YK:ssa edustettuina olevien ara­bimaiden
lähetystöjen pysyvänä
keskustelun aiheena on heidän hal­litustensa
vakava huolestuminen nii-den
tietojen johdosta, että lähitu­levaisuudessa
Kreetan saarella ote­taan
käyttöön uusi ydinaseiden har­joituskeskus.
Eräs huomattava YAT
:n diplomaatti on korostanut, että
tällä alueella . jännitystä lisäävän
vaaran myötä tämä seikka myös
vahvistaa arabien pitkäaikaista epä­luuloa
Kreikan tekopyhyyttä koh­taan
sen suhteissa liittoutumatlo-.
miin maihin. Tähdentäessään sitä,
että Kreikka on aina etsinyt
liittoutumattomien tukea pyrkies­sään
tiettyihin ulkopoliittisiin ta­voitteisiinsa,
etenkin Kyproksen
kysymyksessä, jossa se vaatii itsel­leen
johtavaa osaa. arabidipiomaat-ti
huomautti, että Kreikka omasta
puolestaan ei itse. asiassa ole teh­nyt
mitään saadakseen liittoutumat­tomat
maat luottamaan itseensä. Li­säksi,
hän sanoi. Kreikan kasvava
osanotto NATO:n eri hankkeisiin
tekee yhä cpäilyttävämmäksi sen
suhteiden vilpittömyyden arabimai­hin
ja muiden kolmannen maailman
maihin. Se antaa myös aiheen epäil­lä
Kreikan todellisia tarkoituksia,
kun se vetoaa "enosikseen" Kyp­roksen
kanssa, jonka se pyrkii esit­tämään
kahden maan kreikkalaisen
väestön yhdistämiseksi. Tämä "eno-sis"
tekee arabit sitäkin epäluuloi-semmaksi,
YAT:n diplomaatti jat­koi,,
kun todetaan .se rohkaisu, jo-rta
Kreikan hallitiis ahtaa länsival­tojen
sotilaallisille hankkeille Kree­t
a l l a / ^ tpisella Väiimercn isaarel-la.
ICenties .sama kohtalo on varas­tossa
Kyprosta varten sen yhdyttyä
Kreikkaan — sitäkin suuremmalla
.syyllä, kun Britannialla ön jo solj-näille
rauhanvoimille, sillä si­ten
autamme omaa ja oman
maamme turvallisuutta sekä
loppujen lopuksi myös Yhdys­valtain
kansati ja valtion par­haita
etuja :—kovia kokenees­ta
Vietnamin kansasta puhu­mattakaan.
lasiukikohtansa saarellii?
Samojen piirien mukaan arabi­maat
käyvät nyt keskusteluja eri­tyisen
konferenssin Järjestämiseltä
Kairoon mielipiteiden vaihtamiseksi
Kreetan ydinasekeskuksesta. On
kerrottu, että tämä keskus antaisi
koulutusta myös Länsi-Saksaan (! —
KU) Bundcswehrin upseereille ja
miehille. Tämä seikka on hyvin hä­lyttävä
Bonnin hallituksen nou­dattamaan
politiikan vaio.ssa, poli­tiikan,
joka on pakottanut arabimai­den
enemmistön katkaisemaan dip­lomaattiset
suhteet Länsi-Saksan
kanssa. Lähtien siitä seikasta, että
Kreikka on hiljiittain esittänyt vi­rallisen
lausunnon ydinaseiden si­joittamisesta
alueelleen, uskotaan
konferenssin määrittelevän arabi­maiden
yhteisen kannan länsivalto­jen
viimeisempään hankkeeseen Vä­limerellä
ja erityisesti Kreikkaan,
joka — eräistä egyptiläisistä iehli-miestä
iainataaksemme — on omak­sunut
Troijan puuhevosen o.san se­kä
Kyprok.sessa että koko alueella.
Tämä uhkaa anibiniaiden etuja ja
siihen liittyy vaara, että ulkoi-set
voimat puuttuv;it niiden sisäisiin
asioihin.
kialla maassa olivat liikkeellä esitr
tämässä 'viimeistä varoitusta" etu­oikeuksistaan
härkäpäisesti kiinni
pitäneille säädyille. Tässä kuului­sassa
"saarnassaan" Salin arvosteli
erittäin nasevasti aatelis-, pappis- ja
porvarissäädyn häpeällistä menette^
lyä, sanoen niiden asennoitumisen
täh äävän mm. siihen, että "jos aa­teliston
toimesta joudut mestausla­valle
valtiollisten ^ mielipiteittesi
vuoksi ja niin muodoin menetät
pääsi, saat sen lisäksi potkun pa­peilta
alimmaiseen helvettiin". To­det
luai^n vain 15 prosentin maan
väestöstä nauttivan valtiollisia oi­keuksia
ja viitattuaan senaattori Ig­natiuksen
lausuntoon, jonka mu­kaan
kövhälistö ei oikeastaan tarvit­sekaan
äänioikeutta, puhuja jatkoi:
"Oiiko se herra Jumala vaiko
isä perkele, joka valtuutti nuo 15
prosenttia hallitsemaan ja vallit­semaan
tätä maata ja kansaa, kos­ka
noilla 85 prosentilla 'ei ole mi­tään
luonnollista oikeutta ottaa
osaa valtiopäivämiesvaaleihin'...
Vai pitääkö meidän tosiaankin
tyytyä ainoastaan 'nyrkkioikeu-
1cen^ jonka herra Ignatius myön­tää
'puhtaassa luonnontilassa'
kuuluvaksi. Tosin sellainen tie­tämys
on meille suuresta merki­tyksestä
nyt, kun kansasta jo al­kaa
olla luottamus kadonnut oi­keuksiensa
saavuttamiseen muun
kuiii 'nyrkkioikeuden" avulla,
mutta älköön silloin syytettäkö
meikäläisiä kiihoi:uksesta jos ne,'
joilla ei ole mitään muuta oikeut­ta,
alkavat tuota ainoata 'nyrkki-oikeuttansa"
käyttämään . . . Lo­petan
tämän tuomiopäivän saar­nan
vedoten valtiopäivämiehiin,
joista riippuu, ratkeaako eduskun­ta-
ja äänioikeuskysymys maas­samme
rauhallisella vaiko väkival­taisella
tavalla, vakuuttaen, että
aika on tullut, jona Suomen köy­hälistö
vaatii ehdottomasti oikeu­tensa
. . ." .
011e.ssaan Kakolassa paikkaamas­sa
rikkomaansa Nikolai Toisen ma­jesteettia
Salin kirjoitteli runoja­kin
— työväenjohtajien keskuudes-
.sa tuohon aikaan melko yleisesti
vallinneen tavan mukaan. Ne ilmes­tyivät
vuonna 1909 julkaistuna ko­koelmana
"Tyrmässä". Näi.ssä rei-pashenki.
si.ssä runoissa kuvaillaan
mm., kuinka
Kakolanmäen kallioilla
Kaksi on taloa suurta
Karkottaa niiss' valtio koittaa
Uppiniskaisuutta.
Varsiiiaise.ssa elementissään Eetu
— joksi Perin työläiset häntä ylei­sesti
nimittivät — oli puhujalavalla,
suur.en kansanjoukkojen edessä.
Plnsimmäisen maailmansodan aika­na
jouduin useasti toteamaan hänen
puheittensa sähköistävän vaikutuk­sen
kuulijoihin. Painettuina ilmes­tyneet
puhetekstit ja "selosteet ei­vät
anna läheskään täyttä käsitystä
niiden tehosta, sillä siunattuun al­kuun
päästyään ja lämmettyään
Eetu ei puhunut ainoastaan .sanoil­la,
vaan koko tulisella ja eloisalla
olemuksellaan, ilmeikkäillä katseil­laan
ja aidosti per.soonallisilla eleil­lään.
Mieleen on lähtemättömästi
jäänyt kuva eräästä Porin laitamilla
pidetystä ulkoilmakokouksesta. Ti­laisuuteen
oli komennettu tavalli.sta
.sankempi poliisijoukko, joka rivis-täytyi
aivan puhujalavan eteen. Vir­kavallan
mahtaileva esiintyminen
är.sytii Salinia ja .sai hänet vastaa­vasti
kärjistämään sanottavaansa.
Todettuaan kansanjoukkojen yhtä
kasvavan tyytymättömyyden vallin­neeseen
nälkä-, riisto- ja' sortoko-mentoon
j a innostuessaan hehkuvin
värein kuvailemaan sitä hetkeä,
jolloin kansa on vastustamattomalla
voimalla nouseva kahleitaan murta­maan,
hän kyristyi ikään kuin hyök­käysasentoon,
kohotti uhkaavasti oi­keaa
kättään suuhtasi pahaentei­sesti
salamoivan katseen edessään
risovaan poliisien rivistöön, osoitti
heitä äi-sytiävästi sormellaan ja
huudahti jyrisevällä äänelläi yleisön
suosionosoitusten raikuessa: "Ette­kä
te sille mitään voi!"
Tämäkin tapaus- yhtenä, monien
joukosta, osoittaa, että vaikka Eetu
Salin oli jo vuonna 1906 Oulun puo­luekokouksessa
julkisesti sanoutu­nut
irti entisestä "jyrkästä" kannas­taan
ja siirtynyt puolueen oikeisto­laiselle
"lievälle" sivustalle, olivat
Hähen senkiti jälkeen pitämänsä pu­heet
ainakin muodoltaan ja tehol­taan
yhtä jyrkkiä j a kumouksellisia
kuin kenen miiun tahansa. Tässä il­menee
Eetu Salinille ominainen, iän
mukaan ja terveydentilan heikenty-eässä
yhä selvempänä—ja lopulta
varsin räikeänäkin esiintynyt luon­teen
ristiriitaisuus, alttius mielialo­jen
ja mielipiteidenkin jyrkille vaih
leluille. Tämä jouduttiin toistuvasti
toteamaan. Yrjö Sirola mainitsee
Sosialistisessa Aikakauslehdessä (4
—5/1920) julkaistussa muistokirjoi-uksessaan,
että sama Eetu Salin,'
joka vuoden 1917 marraskuun puo­luekokouksessa
oli Väinö Tannerin
mukana edustamassa "kilttiä parla­mentaarista,
ammatillista ja osuus­toiminnallista
kaiitaa ', oli vähää ai­kaisemmin
Helsingin työväentalossa
niittänyt myrskyistä suosiota vallan-'
kumouksellisella puheellaan.
Hänen taipumuksestaan äkillisiin
mielenmuutoksiin, epäilyyn ja ma-öennukseen
kerioo Yrjö Mäkelin,
joka Sörnäisten kuritushuoneessa
oli hänen koppitoverinaan, suuren­moisessa
muistokirjoituksessaan
teoksessa "Vankina valkoisen val­lan'.
Se auttaa ymmärtämään niitä
Eetu Salinin kuritushuoneesta ryh­mätovereilleen
lähettämiä katkeria
vie.stejäi joissa hän Jyrkin sanoin
tuomitsi taistelun johon oli itse
osallistunut, kirosi kaikki "ismit" ja
•lismit".
"Jyrkemmän suunnan" miesten
suhtautuminen näihin seikkoihin on
yleensä ollut avarakatseista,: ymmäi'
täväistä, jopa ritallista. Niin Yrjö
Mäkelin kuin Sirolakin ovat muisto->,
kirjoituksissaan korostaneet Eetu
Salinin ehdotonta rehellisyyttä ja
vilpittömyyttä. Hänen käyttäytymi-sen.
sä oli usein ristiriitaista, mutta
kaksinaamaisuutta siinä ei ollut.
On melkeinpä pakko mainita lo­puksi
hiukan eräästä Eetu Salinin
inhimillisestä heikkoudesta. Porva­rillinen
lehdistö piti näet aikoinaan
niin voimaperäistä melua iSetun
ryyppy retkistä, että sen vaikutus
tuntuu vielä nykypäivien laajimmal­le
levinneissä kaunokirjallisissa
teoksissakin. Eiväthän nuo jutut ai­van
tuulesta temmattuja olleet, mut­ta
oikein suhtautui asiaan Yrjö Si­rola,
joka leimasi kaikki tuonsuun-tai.
set paheksumislausunnot pikku­maisuudeksi.
Ja itse asiassa painavat Eetu Sa-
88 pros. jenkeistä
yäätii Vietköiig-netivottelujä
^:
Staitford, Kailforilla, X Kah-
, dekftänkyikmenlSkaMeksaii pro­senttia
amerikkalaisista kannat­taa
Vhdysvaltatn ryhiyifalstä iieu-yotteluihin
VIetkongin kanssa,
ilmenee Stanfordin yliöpisloii ko­ko
maan käsiitäneen iiitkimak-sen
tuloksista. v
61 pros, haastatelluista 1,474 ame­rikkalaisesta
hyväksyi presidentti
Johnsonin Vietnam-politiikan, 29 %
vastusti sitä ja 10 prosentilla ei ol­lut
mielipidettä asiasta.
TASS kertoo lisäksi, että neljä
viidestä kyselyn • kohteeksi joutu­neesta
vastustaa opetusmääraraho-jen
supistamista ja kaksikolm^asosaa
hallituksen ehdottomia lääkärinhoi-'
don määrärahojen pienennyksiä.
Suurin osa amerikkalaisista vastuis-taa
myös köyhyyttä vastaan käytä-yäJLjaislelun
määrärahojen, supista­mista
ja talouselämän alistamista
sotilaalljijeen valvontaan.
Liikaa hiiltä
kuutosmaissa
BrysseL — Hiilitilanne Euroopan
talousyhteisössä on vakava, ilmiänee
Hiili- ja teräsyhteisön komission
puheenjohtajan Dino del Boii esit­tämästä
selvityksestä.
Vaikka tuotantoa on viime vuon­na
supistettu 10 miljoonalla tonnil­la,
kasvavat varastot jatkuvasti, jä
varastojen määrä on jo kohonnut
25 miljoonaan tonniin samaan ai­kaan
kun lyöaikoja on kaivoksissa
jouduttu lyhentämään.
. Myöskään tulevaisuuden näkymät
eivät näytä valoisilta, sillä asian­tuntijoiden
arvion^ mukaan hiilen
kysyntä on vuonna 1970 noin 170
miljonaa tonnia vuodessa kuutos-mais.
sa, kun taas tuotanto on noin
30 miljoonaa tonnia suurenipi.
Hiili- ja teräsyhteisön arvion mu­kaan
k'ju'osmaiden energiantarve
tulee oiemaan v. 1970 hiilenä lasket­tuna
miljardi tonnia. Suurin osa
tästä tarpeesta peitetään kuitenkin
öljyllä.
— Canada on toisella tilalla Yhdys­valtain
jälkeen kapitalististen maiden
sähkövoiman tuotannossa;
linin inhimilliset heikkoudet ja pö­lli
tisetkin horjahdukset vaa'assa
häviävän vähän, kun niitä verrataan
hänen todella suuriin ansioihinsa
itsenäisen työväenliikkeen uranuur­tajana,
pelottomana taistelijana työ­väenluokan
oikeuksien ja kansamme
itsenäisyyden puolesta, ainutlaatui-
.sena sytyttävänä puhujana, jota ku­kaan
suomalainen ei ole häntä siinä
«aidossa ylittänyt. Hän oli, vanhan
taistelutoverinsa Yrjö Mäkelinin vai
kutiavaa sanontaa käyttääkseni,
"herättäjä, jonka veroista tämä
maa ei ole toista nähnyt", "säkenöi­vä
nero joka rikoksentekijänä tuo­mittiin
mestattavaksi".
— Tuure Lehen.
Näytelmäjuhlien pito peruutettu
Tcronlo.-- Johtuen monista yhteensattumista — harjoi­tuksen
alla eri puolilla Ontarioa olevista koiko illan näytelmistä,
Yrityksen 60-vuotisjuhlan valmistelusta, keskiluokkalaisten
pääsiäiskokeista ja yliopistoissa opiskelevien kevättutkintojen
alkamisesta — CSJ:n. vuotuinen näytelmäjuhla on tänä vuonna
peruutettu. Asian tutkiminen on todistanut vakuuttavasti, että
näytelmäjuhlaa ei voida nyt kunnolll.sesti valmistaa, sillä nuo­remmat
voimat ovat suurelta osalta kiinni suurempien näytel­mien
ja Yrityksen vuosijuhlan valmistelussa sekä tärkeissä kou­lutehtävissä,
tiedoitli CSJ:n kansallinen sihteeri Wilbert Böhm
tänä aamuna. '
Kaikesta huolimatta Torontossa pidetään pääsiäispyhien eli
pitkän viikonvaihteen aikana (huhtikutm 10 p.) näyttelijäin
vuotuinen kokous, missä keskustellaan näytelmätoimimiasta
yleensä ja samalla myös tulevien näytelmäjuhhenjärjestfimi-sestä
sekä muista sitä alaa koskevista asioista.
PÄIVÄN PAKINA
"IHMEITÄ" TAPAHTUU VIELÄKIN
Ihmeitten aika ei kuulu ilmei­sestikään
niin peruuttamattomasti
muinaisuuteen mitä jotkut meistä
olemme kaike.ssa yksinkertaisuu­dessamme
luulleet.
Tämä tosiasi;i selviää Holsingis-
.sä ilmestyvän Kansan Uuti.set-leh-den
äskelläi.scstä nimimerkki
"Nuotan" pakinasta, mistä saam­me
lukea seuraavanlaisia ihmeel­lisyyksiä,
ellei aivan "ihmeitä":
Luonnos kulki kädestä käteen^
portaasta i:orta:i,scen hierarkkises­sa
arvojärjestyi<scssä. Ensin luon­noksen
hyväksyi kii^ohcrra, sit­ten
hiippakunnan piispsf, sitten Va­tikaanin
kaidiiiiialisililceri (ulko­ministeri),
lopuksi vielä itse paa­vikin.
Ky.symyksessä oli elelaita-lialaiscn
pikkukaupungin Avelli-non
liepeille valmisliineeh uuden
kirkon alltaritiiuhin luonnos, sei^
nämaalauksen, jonka oli määrä
esittää Franciscus Assisilaiscn. ym­pärille
ke; ääntyneitä ihmisiä, sen
koko oli 1:^0 neliömetriä ja se an­nettiin
kahden nuoren taiteilijan
tehtäväksi esil(!l,vn ja moneen ker­taan
hyväksytyn luonnoksen poh-
•jalla.'.,'.
Vihdoin koitti päivä, jolloin
maalaus oli määrä paljastaa. Avel-
. linon uuteen kirkkoon saapui juh­lavieraina
joukko korkea-arvoisia
prelaattcja, saapui paljon harras-mielistä
kirkkokansaa, mutta —
mikä herä.ti äimLstystä — saapui
myös lukuiiTa määrä Avellinon tun
nettuja kommunisteja. Epäilyttä­vää.
Kun riittävä määrä messuja oli
pidetty, virret laulettu ja saarnat
pidetty, oli aika riisua verhot uu­den
'seinämaalauksen edestä. Ja
mitä .iilloin paljastuikaan; Eikö
yhdellä Franciscuksen seurueeseen
kuuluvalla hahmolla ollut selyästi
paavi Johanneksen piirteet? Ja
toisella paavi Pius Xll:n? Mutta
kat.so! — tyrmistynyt Supina täyt­ti
Avellinen uuden kirkon; tuessa
oli aivan selvästi Palmiro Togliat-ti,
tuos.sa Pablo Picos.sa, tuo.ssa
.Mao Tsetung . ; . J a kun freskoa
tutkittiin niin siitä löydettiin
myös Bertrand Russell, Alberto
Moravia, Aleksei Kosygin, John F.
Kennedy. Fidel Castro ja Danilö
bolciv \
Avellinon kirkkoisät huomasivat
äkkiä joutuneensa kiusalliseen vä­likäteen.
Mitä olikaan tapahtunut?
Oliko kysymyksessä jumalanpilkka
ja pyhäinhäväistys tai syvällinen
ilmaus Franciscuksen rauhanaat­teesta,
jos.sa leijonat ja lampaat
sovu.ssa käyvät samalla" laitumel-.
la? Avellinon kirkkoisät eivät vie­läkään
ole pystyneet tekemään asi-a.
ssa r.'itkaisua, ei myöskään Vati-kaani^
ja ainakin toistaiseksruusi
fresko on paikallaan kaikkien
ihailtavana.
Yllätyksistä puhuttaessa on help­po
siirtyä ItaliiistaMadagascarille,
Siellä on hiljattain vieraillut Län­si-
Saksan liittopresidentti Flein-richLnbkc,
sama mies. jonka nyt
on todettu rakennelleen sotaaikar
na Hitlerillb keskitysleirejä.
Presidentti Lubkehän on per-
.soona, jonka ympäriltä ei suin:
kaan puiitu hilpeää jutunaihetta.
Maineikkaaksi oli mm. muodostu­nut
se suiunvalittelusähke, jonka
hän Jean Cpcteaun kuollessa lä­hetti
tämän le.skellc; Sattui näet
olemaan niin, että suuri taiteilija
Cocteau oli piintynyt poikamies
ja sellaisena kuoli.
Madagascarilla käydessään hän
ojensi isännälleen maan presiden­tille
Philibert Tsirananalle juhlal­lisesti
lahjaksi televisiovastaanot-timen.
Sinänsä tietenkin arvokas
ja hyödyllinen lahja, mutta ikui­seksi
arvoitukseksi jää, mitä sillä
tehdään, koska Madagascarilla ei
—ole ainoatakaan televisioasemaa,
eikä sellaisen saamisesta ole vielä
-harmainta tietoakaan.
— Asiaan kuuluu että Lubken vie­railun
aikana sattui toinenkin kom
mellus. Rva Wilhelmine LubkellS
oli tavan mukaan matkassa kam-paajattarensaLoni
Schmidt ja kun
koitti päivä, jolloin valtionpää­miehet
ojensivat toisilleen ja seu-iueittensa
jäsenille Kunniamerk­kejä,
niin Lubke vaati ehdottomas­ti,
että myös kampaajattaren tuli
saada kunniamitali. Asiaa voitiin
perustjUa mm. sillä, el:tä Loni oli
jo Länsi-Saksassa palkittu monilla
mitaleilla tunnustukseksi valtiolle
tekemisliiän palveluksista. Mada-gascarilaiset
osoittautuivat kuitein­kin
hyvin kitsaiksi jakamaan mi­taleitaan,
mutta taipuivat kuiten­kin
lopuksi vierailusovun säilymi­sen
nimessä. Niin sai Lohi Schmidt
mitalinsa. •