Vapaus, July 31, 1958

              Sivu 2 Torstaina, heinäk. 31 p. — Thursday, July 31, 19§3
VAPAUS
(UBEBTT) — Independent Labor
Organ of Fiänish Canadlans. Es-tablished
Nov. 6. 1817. Authorized
u second class mail by the Piost
Office. Department. Ottawa. Pub-l&|
ied thrlce we€kly: Tuesdays.
Thundays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W.. Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264:
Edltorlal Office OS. 4-4285. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury. Ontario.
Advertising rates upon aiqillcatlon.
Translatlon free of churge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 3.75
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 450
Suomessa: 1 vk. 8.60 6 kk. 4.75
Ne puheet ja teot
-Viimeaikaiset uutistiedot puhuvat vieläkin voimakasta
kieltä siitä, että Washingtonin käytännölliset toimenpiteet ja
teot eivät sovi mitenkään yhteen eräitten rauhanhenkisten
puheiden kanssa.
Ottakaamme esimerkiksi vaikka kysymys korkeimman
portaan neuvottelun järjestämisestä, tai oikeammin sen jär­jestämisen
viivyttämisestä.
Kun Yhdysvaltain presidentti Eisenhower viime viikolla
tiedoitti Neuvostoliiton pääministeri Hrushtsheville, ettei hän
hyväksy Euroopassa pidettäväksi ehdotettua korkeimman
portaan neuvottelua, vaan esitti puolestaan, että se pidet­täisiin
New Yorkissa Turvallisuusneuvoston puitteissa, niin
koko maailma otaksui, että Yhdysvallat suostui lopultakin
pulmakysymyksen rauhanomaiseen käsittelyjm. Tässä mie­lessä
presidentti Eisenhowerin lausuntoa tervehdittiin erit­täin
lämpimästi kautta maailman. Palautettakoon vain mie-lijn,
että esimerkiksi pääministeri ^Diefenbaker ilmaisi kir­jeen
johdosta hyvin innokkaan lausunnon ja julisti puoles­taan,
että "seuraava siirto on Hrushtshevin".
. . Mutta kun mr. Hrushtshev Vyiiätti" eräät piirit ja tie­doitti
viivyttelemättä, että "korkeimman portaan kokouksen
'iifuoto on sivuasia kunhan vain toimitaan nopeasti^ja päät­tävästi
rauhan säilyttämiseksi, ja että tässä m i e l e s s ä hän
on valmis tulemaan presidentti Eisenhowerin ehdotuksen
/mukaisesti Turvallisuusneuvoston puitteissa järjestettävään
kokoukseen New Yorkiin, niin se oli ilmeisesti hyvin vasten-
• ii^ielinen uutinen Washingtonille. Asiaa "pahensi" vielä se
kun Hrushtshev ehdotti, että tämä korkeimman portaan neu­vottelu
järjestettäisiin jo maanantaina heinäkuun 28 pnä).
: Voimatta suoralta kädeltä perääntyä omasta ehdotuk­sestaan
Washington turvautui tässä vaiheessa monisäikeiseen
^ivytystaktiikkaan. Hämmästyneelle maailmalle kerrottiin
ensiksi, että "näin pian" ei kokousta voida järjestää, sillä
'^ashingtonista ei mitenkään voi tulla New Yorkiin yhtä
pian kuin Moskovasta! Sitäpaitsi, selitettiin edelleen, presi­dentti
Eisenhowerilla ja valtiosihteeri Dullesilla on joitakin
ennakolta määriteltyjä tehtäviä tällä viikolla — ikäänkuin
yleisen mielipiteen pitäisi hyväksyä sellainen olettamus, että
tehtäviä ja sitoumuksia on vain golfia pelaavalla presidentti
Eisenhowerilla ja "sodan partaalla" seikkailevalla valtiosih­teeri
Dullesilla, pääministeri Hrushtshevin ja muiden valtioi­den
päämiesten istuessa toimettomina kotonaan! Selvää ni­mittäin
on, että jos oli ennakolta järjestettyjä tehtäviä Wash-ingtonin
miehillä, niitä oli varmaan myös Moskovan, Lon­toon
ja Pariisin miehillä. Kysymys oli vain siitä, mitä tehtä­vää
pidettiin kaikkein tärkeimpänä ja mikä katsottiin vä­hemmän
kiireelliseksi asiaksi.
Tässä meille aukeaakin kammottava näkymä. Presi­dentti
Eiserihowerilla ja valtiosihteeri Dulleisilla ei ollut ''ai­kaa"
tämän viikon alussa korkeimman portaan neuvottelua
varten — mutta heillä oli yllin kyllin aikaa osallistua kuol­leen
mutta kuoppaamista vailla olevan Bagdadin sotaliiton
kokoukseen, nimenomaan siinä mielessä, että voitaisiin joten­kin
pitää tämä sotaliitto hengissä! Bagdadin sotaliiton epä­toivoinen
pönfcitysyritys oli siis Washingtonissa kiireellisem­pi
tehtävä kuin korkeimman poftaan neuvottelun järjestä­minen
Keski-Idän vaaratilanteen selvittämiseksi. Ne puheet
ja teot!
* * «,
Erittäin kurjana on pidettävä sitä "turvallisuus"-veru-ketta,
jonka turvin Washington on nyt kannattajineen vii­lettänyt
korkeimman portaan neuvottelun järjestämistä.
Meille on tekopyhästi selitetty, että sosialismia pakoon läh­teneet
ihmiset ovatkin sellaisia terroristeja, että he voivat
ensimmäiseksi työkseen surmata Hrushtshevin New Yorkis­sa.
Tässä mielessä on muka tehtävä niin kauaskantoisia tur-yallisuusvalmisteluja,
ettei senkään vuoksi ole soveliasta kii­rehtiä
kokouksen järjestelyjä. Samaan aikaan on tietysti jul­kaistu
suuren rahan lehdissä puoliavoimia kiihoitusjuttuja
niille joita "vastaan" mr. Hrushtshevia olisi kuulema "suo­jeltava".
Onpa eräs kongressin jäsen mennyt tässä niinkin
.pitkälle, että on julkisesti suositellut turvallisuustoimenpi-
~ teiden laiminlyöntiä?
Kuinka keinotekoinen tämä "turvallisuuskysymys" on,
se näkyy, ehkä parhaiten siitä jos muistamme Yhdysvaltain
varapresidentti Nixonin kivityksen eräissä Etelä-Amerikan
maissa. Washington ilmaisi silloin närkästyneisyytensä ni-
1 menomaan korostaen, että kansainvälisiin hyviin tapoihin
kuuluu valtion päämiesten säädyllinen kohtelu! Ei siis ole
lainkaan ihme, vaikka sanavalmis Hrushtshev puolestaan,.
esitti, että jos Washington ei voi taata valtioiden päämiesten
turvallisuutta New Yorkissa, niin pidettäköön korkeimman
portaan kokous vaikka Moskovassa — missä kenenkään hen-i
ki ja terveys ei kuulema ole vaarassa!
• * . •
; Kuten ylläolevasta jo näkyy, tämä '"turvallisuuskysy-
; myskin" on ilmeisesti vain osa viivytystaktiikasta ja meistä
tuntuu, että siinäkään eivät puheet sovi yhteen tekojen kans­sa.
Tosiasia tietenkin on, että Yhdysvalloissa on vissi ihmis­ryhmä
kiihoitettu jatkuvan kylmän sodan propagandan avul­la
miltei hysteeriseen olotilaan, missä voidaan tehdä mitä
tahansa.
Mutta kenen on silloin edesvastuu? Luonnollisesti val­tiovallan,
jonka johdolla ja myötävaikutuksella on yllä­pidetty
sitä "kasvatustyötä" mikä on näin kurjan tilanteen
aiheuttanut!
Sitäpaitsi on muistettava, että niin suurina sankareina
kuin sosialismia pakoon lähteneet entiset teollisuuspohatat
ja kartanonherrat esiintyvätkin, he eivät ilmeisestikään pääs­tä
piipahdasta suustaan, jos valtiovallan toimesta sanotaan,
että pankaapa ukot lusikkaa kauniiseen käteen, kuten kan­sainvälinen
hyvä tapa vaatii,
Olemrne nähneet ja olemme tietoisia siitä, että näitä voi­mia
voidaan käyttää — heitä voidaan yllyttää mielenosoi­tuksiin
ja ehkä väkivallantöihinkin — mutta samalla kertaa
on aivan riittävästi todistusainehistoa siitä, että he ovat mel­ko
sävyisiä lampaita silloin jos heille sanotaan suoraan, että
he joutuvat vastaamaan tekosistaan.
Mutta olkoon näiden asiain kanssa miten tahansa, tosi­asiana
kuitenkin pysyy, että ihmiskunnan suuri enemmistö
Mitä muut sanovat
"LOHDUTTOMUUTTA" JA
MUSTAA MUItHETTA
"Suomen eduskuntavaalien tu­l
o s . . . alkaa nyt jo olla lopullisesti
selvillä...
"Silloin kun Suomen asemassa
olevassa maassa kommunistit saa­vat
neljänneksen koko parlamen­tin
edustajapaikoista ja yli 33 %
ääiiistä... on tilanne enemmän
kuin kriitillinen. Varsinkin on asia,
näin kun ottaa huomioon, että
muut äänet, eli vajaa puolet ääni­määrästä,
jakaantuu 7:män eri puo­lueen
tai ryhmän kesken... Ainoa
lohdutus tässä melko lohduttomas­sa
Suomen sisäisessä tilanteessa
nykyään on s e . , ,"
—Max Järnberg,
Vapaa Sana, Toronto.
Manchester Guardian:
Koko Jordanian valtio on
40 vuoden vanha erehdys
8 kuoli yhdysvaltalaisen
pommituslentokoneen
pudotessa maahan
Limestone, Me. — Yksi Yhdys­valtain
B-52-mallisista suihkumoot­toreilla
varustetuista pommilento-koneista
putosi maahan kolme
mailia etelään lentovoimien Lorin-gin
asemalta. Kahdeksan miestä
sai surmansa. Onnettomuuden aika­na
pilvikerrostuma oli vain 400 jal­kaa
ylhäällä maasta. Harjoituslen­nolla
oleva kone putosi vain kol­men
mailin etäisyyteen New Bruns-wickin
rajalta.
Onnettomuudessa jäi eloon vain
yksi koneen miehistöstä. Lentoko­neen
pirstaleita oli noin 20 eekke­rin
alalla onnettomuuspaikalla. Osa
koneesta syttyi palamaan.
B-52-mallinen pommittaja voi­daan
aseistaa atomiaseilla. Lento­kone
maksaa noin $8 miljoonaa.
Nainen heräsi kun .
karhu jalassa kiinni
Port Arthur. — Mrs. Karl Pekka­la
täältä noin 25 mailia sijaitse­vasta
Finmarkista sanoi, että hän
heräsi viime maanantaina levdlta
kotinsa takapihalta siihen' kun kar­hu
oli kiinni hänen jalassaan.
Karhu oli hellittänyt otteensa
kun mrs. Pekkala oli pelosta kil­jaissut.
Manchester. — Jas aiomme säi­lyttää
Jordanian riippomattomans
TäHlona, t&ytyy sen tapahtua ase-vohnln,
kirjoittaa Muichestcr
Goardian perjantaina.
Idealistiset toiveet dmiokraatU-sen
memstoslaDIlaen monarkian
kehtftyaMdestä Jordaniassa ovat
kayiOdka. Kvien vHäi* vaalit
osoittivat, ofi pyri^ykseiäl enem­män
demokratiaa — vähemmän
monarkiaa, sillä Hnsseinia pitävät
vallassa puhdistetun parlamentin
jäännökset.
Ainoa pysysväinen ratkaisu on
Jordanian häviäminen itsenäisenä
valtiona. Sitä näyttää myös toivovan
sen asukkaiden enemmistö. Kansan­äänestys
näyttäisi asian oikean lai­dan.
Auttamalla Jordanian rauhan­omaista
liittämistä suurempaan yk­sikköön,
sovittaisimme jossain mää­rin
lähes 40 vuotta sitten teke-määmme
erehdystä luodessamme tä­män
valtion. Jos käymme tulevaan
huipputason konferenssiin valmiina
hyväksymään Jordanian liittämisen
osaksi Yhdisytnyttä arabitasavaltaa,
niin voimme neuvottelutietä toteut­taa
sen tapahtumisen kansainväli­sesti
valvotulla 'kansanäänestyksellä
eikä vallankaappauksella, sanoo
Manchester Guardian.
MURPHY — "MORFHNr
Presidentti Eisenhowerin Keski-
Idän erikoislähettiläs, apulaisulko­ministeri
Murphy vieraili torstaina
presidentti Chamounin luona. Liba­nonin
opposition piirissä sanotaan
Murphyn saavan osakseen yhä enem-
,m^n arvostelua — opposition johta­jat
ilmoittavat, ettei tämä, ole teh­nyt
mitään edistysaskeleita pyrki­myksessään
saada yleisesti hyväk­sytty
ehdokas presidentin paikalle,
mikä on edellytyksenä rauhan ja tur­vallisuuden
palauttamiseksi Libano­niin.
Parlamentin olisi oikeastaan pi­tänyt
kokoontua torstaina presiden­tin
vaaleja varten, mutta kansallis­kokouksen
puheenjohtaja Osseiran
Newmanin 'räikeät valheet'
leimataan häpeäksi
Äskettäin julkaistun "Soviet
Sports^-lehdessä B. Beknazar-Yuba-shevhi
oheinen kirjoitus:
Äskettäin Moskova lausui sydämel­lisesti
tervetulleiksi voimistelun
maailmanmestaruuskilpailuun saa­puneet
osanottajat. Moskovalaiset
muistavat erään osanottajan, vaa­leatukkaisen
canadalaisen tytön, Er-nestine
Russelin. Hänen voimistelun­sa
ei ollut erittäbi loistavaa (hän
pääsi 60. tilalle), mutta kuitenkin
yleisö kohteli häntä erittäin sym­paattisesti,
yritti hmostaa häntä ja
osoitti suosiotaan hänen harvoille
onnistumisilleen.
KilpaUujen aikana haastattelin Er-nestine
Russelia ja tämä haastattelu
julkaistiin lehdessämme heinäkuun
12 pnä 1958. Puhelumme aikana epä-siististi
puettu mies istui tytön rhi-nalla.
Hän kuunteli mitä tytöt sanoi,
toistaen jokaisen sanan makealla ää­nellä.
Tämä mies oli Bernard Newman,
tytön valmentaja. Hänen äänensä oli
makea Moskovassa, mutta muuttui
kokonaan Wienissä.
Newman ei uskaltanut valehdella
moskovalaisten edessä; kuten kaikki
valehtelijat hän mieluimmin vaikeni
ja odotti.
Mutta Wienissä, peläten jonkun
ehtivän hänen edelleen, Newman
kiirehti puhelimeen, otti yhteyden
canadalaiseen lehteen Windsor Dai­ly
Stariin ja alkoi heittää likaa kai­kesta
ja kaikkia vastaan (kaapeli
kestää mitä hyvänsä).. Hän väitti,
3ttä neuvostohallitus pakoltti hänet
Ja Ernestine Russellhi lähtemään
Neuvostoliitosta ennen aikaisesti.
Samalla kun hän jatkoi tätä lör-pöttelygän.
hän ei unohtanut omaa
stuaan. Hän yritti selittää, että Er­nestine
Russellhi epäonnistuminen
tohtui kaikista muista syistä mutta
ei hänen omasta epäonnistumises­saan
valmentajana.
Newmanhi jokainen uusi sana on
uusi valhe. "Kaikki paHtintotuoma-rit".
valittaa hän, "olivat kommunis­teja!!.
(Jokainen tietää, etä komrfiu-nistit
olivat vähenunistönä palkinto­lautakunnassa.
Naisten mestaruus­kilpailuja
arvostelivat kuudentoista
eri maan tuomarit, niiden mukana
tuomarit Yhdysvalloista, Ranskasta.
Etelä-Af rikan Unionista jne.) "Er­nestine
Rqssell ei olisi ansainnut
voittoa, mutta hän olisi voinut pääs­tä
yhdentoista ensimmäisen jouk­koon.
"(Se oli myöskin tyhmästi sa­nottu
kun nihi hyviä voimistelijoita
tuomitsee Washingtonin viivy-tystaktiikan
ja sen yhteydessä
hyväksikäytetyt verukkeet.
Tällaisissa vakavissa tilanteis­sa,
jolloin koko ihmiskunnan
olemassaolo on vaakalaudalla,
maailman yleinen mielipide
reagoi mieluimmin tekojen
kuin puheiden miikaah.
osallistui mestaruuskilpailuun, että
vieläpä niinkin hyvä voimistelija
kuin Coulon-CIco, Ranskan mestari,
pääsi vasta 20. tilalle.)
Tämän jälkeen mr. Newman ru­peaa
hourimaan — toinen syy Ernes-tinen
tappioon on se kun "hän heik­keni
painon menettämisen takia".
"Hänen painonsa laski kahdeksan
paunaa yhdeksässä päivässä", sanoo
Newman — "minä mDnetin kuusi —
ruoka oh kauheata, päivälliseksi an­nettiin
aamiaisen jäännöksiä — ei ol­lut
vaihtelua ruokalistassa — olim­me
onnellisia kun pääsimme pake­nemaan
'rautaesiripun' takaa."
Ei katalinkaan, kauan sitten unoh­dettu
satu 'rautaesiripusta' voi ver­hota
tätä herkullista herjausta.
Mr. Newmanin muisti on lyhyt^
hänen vaiheensa voidaan helposti
paljastaa, eikä kukaan voi tehdä si­tä
paremmin kuin... Ernestine Rus­sell.
"Soviet Sportille" antamassaan
haastattelussa hän sanookin seuraa­vaa:
"Ohnistumiseni Moskovassa oli
huono, mutta minun mielestäni vie-railuhi
siellä oli mitä hyödyllisin,
näin mainion kaupungm ja sain sy­dämellisen
vastaanoton. Kaikki oli
järjestetty, el huonommin ja mah­dollisesti
paremmin kuin Melbour­nessa.
On totta, että sattui väärinkäsityk­siä.
Esimerkiksi tilasin ravintolassa
raavaanlihapaistin. mutta he toivat
minulle Stroganoff-palstin. Joka ta­pauksessa,
mikäli on puhe yksitoik­koisesta
ruokajärjestyksestä se joh­tuu
miilusta itsestäni, sillä en taida
kieltä." /
Haastattelunsa lopussa tyttö sa­noi,
että hän oli oppinut monta ve­näläistä
sanaa ja lausui "horoshoo"
(hyvä).
Se, että Moskovassa järjestetyt
mestaruuskilpailut oli järjestetty,
nuhteettomasti on kaikkien vierai­den
yksimielinen mielipide. Pierre
Unjesse, miesten voimistelun teknil­lisen
komitean puheenjohtaja sanoi,
että "Moskovan kilpailut oli mainios­ti
järjestetty. Kilpailun arvostelu ei
jätä epäilykselle varaa." Saman mie­lipiteen
ihnaisi mr. Kodo sanoessaan:
"Mestaruuskilpailujen järjestely oli
erittäin hyvä." Jokainen sanoo
samalla tavalla. Kalkki muut ovat
tässä yksimielisiä — lukuunottamatta
mr. Newmania, Joka on sattumalta
valmentaja ja ammatiltaan valeh­telija.
Hän ilmaisee vain oman mie­lipiteensä.
Mr. Newman el ole herjaamises­saan
yksin, sillä. Canadian Press le­vitti
hänen lausuntoaan ja sen jul­kaisivat
monet canadalalset lehdet.
Kuinka välinpitämättömiä ovat leh­tien
toimittajat, jotka julkaisevat
lehdissään tällaista halpaa ja törkeä­tä
valhetta!
Meistä tuntuu, että kun Ernestine
Russell on lukenut nämä valheet,
hän sanoo venäjälcsi ja englanniksi:
mttfir häpeä".
lykkäsi kokouksen epämääräiseksi
ajaksi, selvästi vastalauseena sen
johdosta, että amerik^lcalaiset joukot
yhä ovat maassa. Murphyn on nyt
kuitenkin onnistunut saada Osseiran
määräämään parlamentin istunto 31
päiväksi heinäkuuta presidentti Cha­mounin
seuraajan valitsemiseksi.
lEräs kaphiallinen lehti antaa
Murphylle haukkumanimen " h ra
Morfiini'-' ja kirjoittaa, ettei mikään
hänen ruiskeensa voita arabien na­tionalismin
vaikutuksia.
BOIKOTTITIEDOT KUMOTAAN
Beirut. — Libanonin lehtien tie­dot,
joiden mukaan Libanon aikoisi
boikottoida YKn maassa olevia tark­kailijoita,
kumottiin hallituksen ta­holta
perjantaina.
Hallitus ilmoittaa tiedonannossaan,
että sanomalehdistön tiedonannot
tällaisesta boikotista ovat vääriä ja
täysin perättömiä.
NEUVOA-ANTAVVA RYHMÄ
New York. — Pääsihteeri Ham-marskjöld
on keholttanut seitsemää
YKn valtuutettua muodostamaan
neuvoa-antavan ryhmän huolehti­maan
Libanonin tarkkailutoimlnna?-
ta.
Ryhmä, johon lyauluu Intian, Pa­kistanin.
Canadan, Brasilian, Co­lombian
ja Ceylonin pysyväiset val­tuutetut
sekä Norjan varaulkominis­teri
Hans Engen pitää ensimmäisen
kokouksensa torstaina. Sen tehtävä­nä
tulee olemaan pääsihteerin avus­taminen
hänen suunnitelmissaan
laajentaa tarkkailijoiden työtä niin
että Libanonin rajojen valvonta voi
tulla tehokkaammaksi.
Canadan teuras-
:anta
vah(enee
Mä^se Jaw. — Entinen parla­mentti
jäsen Ross Thatcher, jolla on
suufI lihakarja tällä alueella, sa­noo,
että tänä vuonna yhdysvalta­laiset
kadanostajat voivat ostaa
huomattavasti eanadalaista karjaa.
Tämä,tilanne olisi päinvastainen
viiriievilötisille. Silloin -Yhdysval-tairt
Vtljatuotanto oli heikko ja kar-jankas\
ättajat siellä halusivat
päästä eroon karjastaan. Samania-kaisesti
hj^ä^sato Canadan farmeil­la
saattoi karjankasvattajat lisää
mään karjäjcahtiaätniia,
Tänä %ionna Yhdysvaltain far­marit
saTavat hyvän sadon, jonka
johdosta-he hyvin mahdollisesti l i ­säävät
karjakantaansa.
Tänä vuonna Yhdysvaltain far­marit
saavat hyvän sadon, jonka
johdosta he hyvin mahdollisesti l i -
sääfji^ ^k^jakantaansa.
CanJlj^sa sitä vastoin saadaan
tänä vuonna huonoin karjanvilja-sato,
joten canadalalset farmarit
ovat pakoitettuja vähentämään kar­jakantaansa.
JA
TÄTÄ
VARMAANKIN TOTTA
"Vaimoni on kaikkein ihailtavin
nainen maailmassa. Eikä tämä ole
vain minun mielipiteeni — vaan
myöskin hänen."
KALASTUSTARINA
Pappismies näki ukon onkivan
sunnuntaipäivänä. Hän meni mie­hen
luo ja osoitti kaloja, jotka uk­keli
oli saanut ja sanoi:
"Mitä pah^a ovat nämä kalarau-kat
tehneet^ menettääkseen hen­kensä
sabatin päivänä?"
"Ne lurjukset yrittivät sabattina
käydä viattomien . onkimatojen
kimppuun."
ITÄSAKSA YLITTÄÄ L-SAKSAN
TUOTANNOSSA HENKILÖÄ KOHTI
Vuoteen 1961 mennessä Saksan Kirj. George Lohr
Demokraattisessa Tasavallassa ku­lutetaan
enemmän ruokatavaroita
henkilöä kohti kuin Länsi-Saksas­sa,
jossa nykyään on Euroopan
korkein elintaso.
Tämä oli Saksan Yhdistyneen
Sosialistipuolueen heinäkuun 10—
16 päivien aikana pidetyn viiden­nen
konventionin pääasiallisin ta­loudellinen
tehtävä. Kolmannen
viisivuotissuunnitelman päätyttyä
1965 teollisuustuotanto kaksiker-taistuu
verrattuna v. 1957. Ehdo­tuksen
ja suunnitelman esitti Wal­ter
Ulbricht, puolueen ensimmäi­nen
sihteeri, koventionin päärapor-tissa.
Puhuessaan konventionissa Neu-
V o s t oliiton Kommunistipuolueen
pääsihteeri Nikita Hrushtshev jäl­leen
muistutti länsivalloille, että
on parempi luopua sellatsesti aja­tuksesta,
että vississä kehitysvai­heessa
Neuvostoliitto sopii Saksan
Demokraattisen Tasavallan likvi-doimisesta.
Huomattava määrä hänen kaksi
tuntia kestävänsä puheessaan oli
kohdistettu Neuvostoliiton ja tois­ten
maiden kommunistipuolueiden
sekä Jugoslavian kommunistisen lii­ton
suhteisiin. Puhuessaan Hrus­htshev
sanoi suoraan, että v. 1948
esitetty kritisismi Jugoslavian joh-taJTen
"opportunistisista ja kansal­lisuuskysymyksessä
tekemistä ereh­dyksistä
olivat oikeita ja ovat edel­leenkin."
Kuitenkin oli virheellistä, sanoi
hän, Kommunistiselle Tiedonanto-bureaullt:
- siihen aikaan vaatia te­kemään
muutoksia Jugoslavian
puolueen johdossa. Siihen aikaan
herännyt konflikti sovittiin 1955
keskinäisellä sopimuksella, jonka
muka.an mennyt asia jätetään men­neeksi.
Hrushtshev sanoi, että jugosla­vialaiset
keskittävät hyökkäyksensä
Moskovan kokouksessa hyväksyttyä
päätöslauselman siihen kohtaan,
jossa puhutaan Neuvostoliiton Kom­munistipuolueen
johtavasta osasta.
"Mutta Jugoslavian johtajat vallan
hyvin tietävät", sanoi hän, "että
päätöslauselmaluonnos ei sisältänyt
tätä kohtaa" ja että kokouksessa
tehtyä lisäehdotusta ei esitetty
Neuvostoliiton valtuutettujen ta­holta,
vaan toisten puolueiden
edustajain toimesta.
"Me olemme valmiita", sanoi
Hrushtshev, "yhdistämään pyrki-myksennne
taistelussa rauhan puo­lesta
kaikkiin rehellisiin ihmisiin,
olivatpa he sitten laboriitteja taik­ka
liberaaleja, reformisteja taikka
kansallisia. Mutta kun Jugoslavian
johtajat sanovat olevansa marxi-lais-
Ieriiniläisiä johtaakseen harhaan
herkkäuskoisia ihmisiä ja kääntääk­seen
heidät pois vallankumouksel­liselta
luokkataistelun polulta . . .
he haluavat riistää heiltä työväen­luokan
terävimmän aseen."
Hän sanoi, että "Jugoslavian kan­salla
ja kommunisteilla sekä meil­lä
on yhteinen vihollinen ja me
uskomme, että huolimatta siitä ti­lanteesta,
joka on noussut, me tu­lemme
johtamaan militanttista yh­tenäistä
taistelua tulevaisuudessa
tätä vihölifsta vastaan ja että me
yhdessä puolustamme rauhaa ja so­sialismia."
Hong Kong. — Kiinan Kansan­tasavallan
armeijan kenraalit nyt
suorittavat samoja töitä kuin rivi­jäsenetkin
— roskien keräystä,
keittiöpalvelusta jne.
"Rivijäsenet olivat ensin vähän
hämillään", sanoi eräs kirjeenvaih­taja,
joka kirjoitti kenraalien esiin­tymisestä
työpuvuissa. "Pian kui­tenkin
pelko muuttui ihailuksi ja
toverilliset suhteet oli taattu."
Kiinari armeijassa nyt vaaditaan
upseeristoltakin jossain määrin fyy-sillistä
työtä.
CCF:n uusi johto
Montrealista viikon vaihteessa
tulleissa uutistiedoissa kerrottiin,
että vaalitappiostaan sydämistynyt
M. J. Coldwell on kuitenkin suos­tunut
pyyntöön, että hän jää>CCF:n
puoluejohtajaksi seuraavan kahden
vuoden ajaksi.
Puolueen kansalliseksi puheen­johtajaksi
valittiin edelleen toron-tolainen
lakimies David Lewis. Va­rapresidenteiksi
valittiin Mme Cas-grain
Montrealista ja CLC:n palk­kalistalla
nyt oleva Stanley Ko.ow-les,
joka sai edustajakokouksessa
korkeamman äänimäärän kuin Koo-tenay
West vaalipiiriä alahuoneessa
edustava H. W. Herridge.
Libanonissa maihin nousseilla amerikkf laisilla joukoilla sanotaan olevan suunnat­toman
suuri tulivoima. Libanoniin lähetettyjen'merijalkaväkiosastojen otaksutaan
kuuluvan USA:n "psntomic"-divisioonaan, mikä on harjoitettu käyttämään ydin­aseita,
joilla ne on varustettu.
Siirtolaiset saivat
liuonon käsityl(sen
lupaul(sista
Liverpool. — Kolme siirtolaista,
kaksi skotlantilaista ja yksi irlan­tilainen,
palasi Britanniaan viime
tiistaina ja heillä oli kerrottavana
vain katkeria kokemuksia Canadas-ta.
He kaikin tulivat salaa "vapaa­matkustajina"
Empress of Britain
laivalla, joka lähti Montrealista
heinäkuun 15 pnä.
28vuotias maalari ja paperoitsi-ja
Edward Kyle Jedburghista, Rox-burgshiresta,
joka matkusti siirto­laisena
Canadaan huhtikuussla
1957, sanoi kokemustensa perus­teella,
että hän sai tämän 15 kuu­kauden
aikana vain 10 viikon työn
omalla alallaan. Kolmen viimeisen
viikon aikana hän nukkui puiston
penkillä Canadassa.
"Teidän pitäisi nähdä työnväli­tystoimistojen
edessä olevat jonot"
sanoi mr. Kyle. "Niitä paikkoja
sanotaan siellä orjamarkkinoiksi".
31 vuotias Peter Storey, golf-mailoj-^
n tekijä Levenista Fifeshi-resta
sanoi canadalaisten siirtolais-virkailijain
luvanneen hänelle
Glasgowissa, että hän voi saada am­mattialansa
työn Montrealista.
"Mutta kun minä pääsin sinne vii­me
vuoden toukokuun ensimmäise­nä
päivänä, siellä ei oltu koskaan
aikaisemmin kuultu puhuttavan­kaan
golf-mailojen tekijästä. Ca­nadassa
on ainoastaan 3 golf-mai­lojen
valmistajatehdasta, ja niissä
käytetään yksinomaan naistyövoi­maa."
22 vuotias John Whelan, maala­ri
ja paperiroitsija Dublinista, ker­toi
hänelle sanotun canadalaisten
siirtolaisvirkailijain toimesta Lon­toossa,
että hänelle on järjestetty
työmaa eräässä Pohjois-Ontarion
kaivoks-^ssa. Hän kulutti neljä en-sirnmäistä
kuukautta rikkoen gra­niittia
moukarilla, saaden .siitä $2
tunnilta.
PÄIVÄN PÄKlNÄ
Senaattoreille lappusuitset?
Näyttää siltä, että valtion varoil- ta kuullaan yksilöinä korkeintaan
Ia ylläpidettävässä vanhusten lois-
.teliaassa eläkelaitoksessa, senaatis­sa,
olevat harmaahapsiset ukot ei­vät
olekaan niin synnittömiä kuin
puusta katsoen luulisi, ts., jos kat­sekin
on sellaiseksi laskettava, ku­ten
Isossa kirjassa määritellään.
Alahuoneen jäsenyyteen eksyy
aina silloin tällöin nuorempiakin
miehiä —' naisten pääsy on sinne­kin
miltei yhtä tukalaa hommaa
kuin "kamelin meno neulansilmän
läpi" — sillä valitsijoilla on siinä
hieman sananvaltaa. Mutta senaat­tiin
nimitetään vain poliittisesti
"ansioituneita" tutisevia vanhuksia,
joille halutaan antaa $10,000 vuosi­tuloihin
perustava vjinhuudenelä-ke
— sellainen mikä kuuluisi oi­keastaan
ikänsä köyhyyden ja
puutteen kanssa kamppailleille, työ­läis-
ja farmarivanhuksille — eikä
niille joille on "heinänteon päivi­nä"
tullut satamalla "hunajaa ja
mannaa" mahan täydeltä.
Kuten sanottu, alahuoneen jäse­niksi
valitaan ainakin vahingossa
joitakin "nuorempiakin" ja kuten
tiedetään, "nuoret" ovat toisinaan
alttiita horjahduksille.
Mutta kun senaattorit — harmaa­hapsiset
poliittiset sotaratsut, jois-kerran
sen jälkeen kun heidät se­naattiin
on nimitetty — rupeavat
kesäkuumina katselemaan tyttöih-misten
paljaita sääriä ja vetämään
siitä heille ominaisia johtopäätök-j
i a , niin se on jotakin muuta kuin
pelkkää vanhuudenhöperyyttä!
Joka tapauksessa Ottawasta vii­me
pyhänä lähetetyssä eräässä
uutistiedossa kerrottiin, että se­naattorit,
kuten heidän nuorem­mat
virkaveljensä alahuoneessa,
ovat nähneet paljaita sääriä ja pol­via
ja tehneet niistä sellaisen "po­liittisen
"havainnon, että synnilli­siä
ajatuksia on muillakin kuin van­hoilla
senaattoreilla! Eli kuten ko.
uutistarinassa kerrotaan:
"Eräs ar^kaluontoinen seikka ai­heuttaa
näinä kuumina kesäpäivinä
parlamenttimäellä hieman huoles­tuneisuutta.
Mitä pitäisi tehdä l i ­sääntyvälle
määrälle naistunsteja
jotka päivittäin vierailevat valtion
upeissa laitoksissa, puettuna vain
lyhyihin housuihin ,ja puseroihin?
"Alahuoneen ja senaatin jäsenet,
jotka rohkenevat jättää toimisto-jensa
ovet auki, havaitsevat olevan­sa
vastatusten paljassääristen nais­ten
kans.sa — toiset mitä miellyttä­vämmin
toiset hämäännystä aiheut-tavasti
paljaina...
"Tai sitten, työskennellessään va­roen
jonkin vaikean lakiluonnok­sen
parissa komiteahuoneissa, jä­senet'huomaavat
katseittensa vael­tavan
pois työstään. Ei ole lain­kaan
harvinaista nähdä alahuoneen
istunnon aikana paljaita sääriä ja
-oIkapäit|i (istuntosalin) parvek­keella,,.
"Se ..op kyllä arkaluontoinen ori-gebna^
sanoi alahuoneen suojelutyö-kunViaVi
päämies J. P. Groulx, mut­ta
mitään ei ole sen suhteen tehty.
" 'Meillä ei ole määräystä estää
sisäänpääsyä lyhythousuisilta ihmi­siltä'
.sanoi h ä n . . . Groulx sanoi,
että hänen henkilökuntansa yrittää
y läpitää alahuoneen arvovaltaa,
'mutta jotkut naiset tulevat miltei
uimapukuun puettuna' hän sanoi.
"Paras, minkä hän voi tehdä, on
se, että hän sijoittaa paljasjalkaiset
naiset viimeiselle penkille . . . 'Mut­ta
aina. silloin tällöin yksi heistä
siirtyy etupenkille saadakseen it­selleen
paremman näköalan' sanoi
h ä n . . . " ,
Me osallistumme henkilökohtai­sesti
täydellä sydämellä mr. Groul.-
xin suruun. Ei ole leikin asia kun
vanhat Senaattoritkin antavat kat­seensa
"luisua pois työstään" —
kohdatakseen parvekkeen etuperä
kiitä naisten paljaita sääriä ja
polvia. >
Se on todella tilanne, mistä Mark
Twin sanoisi: "Kaikki puhuvat
naisten paljaista sääristä (ilmoista
oli alunperin puhe), mutta kukaan
ei tee mitään sen johdosta!"
Jokatapauksessa mc suositteli­simme
vanhojen ja vapisevien se­naattorien
kohdalta, että heidän
kohdaltaan koeteltaisiin lappusuit-sija.
Muistamme hyvin poikavuosil­ta
miten vaari piti laiskalla hevo­sellaan
lappusuitsija siinä mieles­sä,
ettei se kaakkipaha tietänyt hei­luiko
piiska takana vai eikö hei­lunut.
Lappusuitsista oli vaarin se­lityksen
mukaan se etu, että silloin
auttoi paljas kiroileminenkin ja
niin sai piiska olla käyttämättä.
Jos tätä "konstia" yritettäisiin
senaattorien kohdalta, niin mah­dollisesti
hekin rupeaisivat työhön?
Meillä tavallisilla cariadalaisilla on
nimittäin sellainen käsitys, että ol­koon
naisilla paljaita tai peitetty­jä
sääriä — senaattorit eivät tee
mitään. Suurin työ minkä he suo­rittavat
on nimikirjoitus jonka he
joutuvat antamaan todistukseksi
siitä, että ovat vastaanottaneet
$10,000 vuosieläkkeen — ja kuten
herrat porvarisedät ovat meille työ­tätekeville
niin monesti vakuutta­neet
— "toimettomuus johdattaa
syntiin", — jopa siinä määrin, että
vanhat senaattoritkin rupeavat töl­listelemään
naisten sääriä.
Mitä taas alahuoneen jäseniin tu­lee,
niin valitsijoilla on syytä suo­rittaa
joitakin apuharvennuksia
seuraavissa vaaleissa niiden kohdal­ta,
jotka "komiteahuoneissa laki­luonnoksia
tutkiessaan" ovat enem­män
kiintyneitä naisten sääriin
kuin maan yleisiin asioihin.
—Känsäkoura.