Vapaus, January 3, 1922

              Tiistaina, tammik 3 p. - Tuesday, Jan. 3.
VAPAUS Hirveitä tietoja
Tanskalainen toveri on Moskovassa haastatellut ter-
- , .. , . vevdenhoidon kansankomissariaatin johtajaa, tohtori
Canadan £uomaIf',sen työväestön äänenkannattaja, limes- - u • . .. i - u i • i;t^
^Sudbur}'ssa,Clt.. joka tiistai, torstai ja lauantai .,.Sema5hkoa. Haastattelija halusi^ tielaa, oliko lilanne
H. PURO, J. W.SLUP . inälkäseuduilia parantunut. Toveri Semashko ei väli-
Vastaava toimittaja. Toiroitussibteen. vastata'tähän myönlilsesti. Hänen oli
pakko sanoa samaa kuin mitä Gorki äskettäin Tukhol-
Y A P A U S
(Liberty) ^ „ ^
The only organ oi Finnish Wprkers m Canada, rab-lished
in Sudbury, Ont,, cvery Taesday, Thursday and
f«turdajj^ • •
Advertising rates 40c per col. incb, Miniraum charge
for single insertion 75c. Diseount on standmg advertise-ment.
The Vapaus ia the best advertising medium among
tfae Finnish Pcople in Canada.
' Dmotushinta 40s palstatuumalta. — Alin hinta kerta-iSlmyotlutkäse
s5t0aC .7 6kcu. lt-a kiInC uloisläemksain).i l-m otKukihsleatu ?s-2 .j0a0 a{vmiouliustttoo-flmot.
alin ftinta $2.00, nimehmuutosdm. (niu«t«n kun
avuiJittoilmotusten yhteydessä ?2.f^kerta. - A^^oero^^^^
«notnksct §2.00 kerta (2 kertaa ?3.00. - Syntymailmo-
' tekset $2,00 kerta. — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
|l30O kerta (3 kertaa $2.00). - Kaikista flmotuksista.
joista'ei ole sopimusta, tulee rahan seurata mukana.
TILAUSHINNAT: -
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk,
I1.B0 jft yksi kk. 75c. , , , ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, ykai vk. $5.50, puoli vk, $a.öO ja kolme kk. $1.75. ' . „8„
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
yaitsi asiamioBtcn joillp on takank8ct._
JOB ette i l l o i n tahansa saa vastausta ensimaiseen
Sdrjeeseenne, kiihottakaa uudelleen liikkeehoitajau per^
Boonallisella nimellä. ,,„, . '
- J, V. KANNASTO.Liikhcnhoitaia.
Vapauden konttori ja toimituft on Liberty Building,
Lome^., Puhelin 1038. - PoEtiosote:
Bojt_69, Sudbury, Ont.
Begiatered atthe Post Office Department, Ottawa, as
•»•cond class matter. .
Yuoden vaihteessa
Vanha viiosi" on taas painunut historialliseen men»
neisyyteen. Mutta se on kyntänyt syvän vaon yhteis­kunnalliseen
elämään. Sen jättämät muistot ihmisien
keskinäisiin suhteisiin ovat kauan säilyviä, työväen­luokalle
on mennytkin vuosi ollut suurien kärsimyksien,
kasvavan orjuutuksen ja kiihkeän luokkataistelun vuosi.
Kaikissa maissa, pitkin kansainvälisiä rintamaa on pää-omaraahti
yhtenäisin voimin hyökännyt työväestöä vas­taan,
ei ainoastaan orjuuttaen ja sortaen sitä henkisesti,
vaan entistä ankarammin hyökäten sen aineellisten elin­ehtojen
kimppuun. Yleisraailmallinen työttömyystilan­ne
on antanut työläisten riistäjille • oivan tilaisuuden
palkkojen polkemiseen, työpäivän pitentämiseen ja
työssä^ olevien entistä anl^rampaan riistoon, samalla
kuiii miljoonaiset raatajajoukot ovat saaneet kärsiä
jatkuvaa nälkää ja i^uletta.
Työväenluokka ei ole kuitenkaan alistunut taisteluit­ta
riistäjien rautakoron alaiseksi, se ei ole luovuttanut
vapauksiaan vastaanpanematta. Mutta kuitenkin ^oii sen
voimat,.8en järjestöt, sen taistelukyky ja älykkyys taas­kin
oienneen vuode;» osottauluneei heikoiksi, paljon
.pienemmiksi vasluslajainstt voimia. Ja sen tähden men­nytkin
vuosi sisältää työväenliikkeen historiassa sarjan
uusia tappioita. Mutta nämä tappiot eiviit enään ole
entisen laatuisia^ ne eivät ole tjippioita jotka olisivat
johtaneet epätoivoon tai lamaannukseen, kuten ennen.
Vaan näiden > tappioiden kautta saatu uusi kokemus
nyt monikertaan uudistuneena» on alkanut j lopultakin
luoda köyhälistöjoukkoihin yhä enemmän toivehikkuut-ta
tulevaisuudesta, tulevista voitoista ja mehestyksistä,
• Tätä uutta tulevaisuuden toivoa pitää • köyhälistö-joukoissa
yllä ja sitä vahvistaa ja varmentaa kyjpsy-neisyys
läheisen voiton varmuudesta. Yhä suuremmat
työväenjoukot nimittäin alkavat nyt nähdä sen taktii-
. kan ja ne menettelytavat, joita työläisten täytyy käyt»
tää ja jotka menettelytavat sen voivat viedä varmaan
voittoon. Elävä tietoisuus näistä menettelytavoista hä-
/ vittää kaiken kaavamaisuudeni dokmaattisuuden, ryh-mäkuntalaisuuden,
kiteytyneen luutuneisuuden, eripu­raisuuden
jne. tilalle astuu jokaisen hetken, jokai­sen
tilanteen oikoa ymmärtäminen. Tämä on^vallahku-mouksellisen
työväenliikkeen elävöittymistä.;
Ja se joka näkee tämän vallankumouksellisen työ­väenliikkeen
elävöittymisen'; näkee myöskin mitenkä
köyhälistöliike kaikissa n(aissa huolimatta siitä,
että pinnalla on vielä lukemattomia erlpuräiisia, haja­naisia,
fanaattisesti omista opinkappaleistaan kiinnipi­täviä
ja niiden lisäksi suuressa tietämättömyydessä ela-
^ yiä kokonaan järjestymättömiä joukkoja — kulkee en­tistä
varmemmin eteenpäin. Näkee mitenkä kaiken tä­män
hajonaisuuden ja sekasorron keskeltä kuultaa mitä
kirkkain,mitä elävin ja tietoisin uusi työväen kumous-liike
-T- liike joka tulee yhdistämään köyhälistön ha-janoiset
joukot, liike j o b aina ja kaikkialla työsken­telee
suurten pohjajoukkojen keskuudessa, liike joka
aina väsymältömästi ja tinkimällömästi ajaa pohjaker-
/ rosten suurta asiaa, liike joka kasvattaa voimakasta ja
ylevää soli<^ari8uuden tunnelmaa proletariaatin keskuu
teen, liike joka johtaa ja opastaa työväen laveita mas­soja
niiden kaikissa taisteluissa riisläjiä ja riistäjäluok-kia
vastaan, ja, ennen kaikkea liike, joka johtaa työ­tätekeviä
joukkoja niiden lopullista voittoa ja pää-massa:
avustustoiminta on riittämätSn! Vaikka avus-lusta
on saatu suhteellisen paljon ja mitä moninaisem­massa
muodossa, on kaikki kuitenkin ollut kuin pisara
meressä. Viimeisien tietojen jmukaan. on nälänhätä
kohdannut 25 miljoonaa ihmisia 15 kuvernementissa.
Tarkkaan ei voida sanoaV kuinka paljon sen uhreja
on jo kuollut, multa yksistään Tjumenin kaupungfesa
kuoli syyskuussa 275, mutta lokakuussa 450, minkä l i ­säksi
335 pakolaisia on lokakuussa,kuollut läheisillä
asemilla. Koleera on lakannut, multa sen sijaan on
pilkkukuume albnut raivota, Samaran kuvernemen­tissa
sattui heinäkuussa 112 pilkkukuumetapausta,'mut­ta
elokuussa 265 ja syyskuussa 201, Vjatkan kuver­nementissa
taas elokuussa 175, syyskuussa 257 ja loka­kuussa
236 tapausta. Lisäksi on havaittavissa muita
tauteja, varsinkin sydänheikkoutla. Ja kaiken kukku­raksi
on saapunut talvi pakkasineen ja lisääntyneine
kulkuvaikeubineen, mikä merkitsee tuhansien nälkä­kuoleman
jouduttamista.
Tällaisia surullisia tietoja Semashko.
Juuri Berlinissä ulkomaisen proletaarisen Venäjän
avusluskopiilean alolteesla pidetyssä kansainvälisessä
konferenssissa taas ilmoitti Venäjän Punaisenristin
edustaja jos mahdollista vieläkin kamalammista asi­oista.
Hänen anlamainsa tietojen mukaan näkee Venä­jällä
nälkää 15 miljoonaa lasta, joita odottaa varnyi
kuolema, e\\e\ heille saada pikaisia apua. Hooverin ja
Nanseniri apuretkikunnat voivat hädin tuskin ravita 2
miljoonaa lasta. Kolmetoista miljoonaa lasta on siis
vailla kaikkea apua. Nämä ja näiden vanhemmat ovat
siis mitä kiireimmän'avun tarpeessa, samalla kun on
myös otettava lukuun kevätkylvöihin tarvittava siemen­vilja.
•
Mainitussa konferenssissa esiintyi muiden muassa
suoraan näjkäseuduilta saapunut kveekarieduslaja ja oli
hänellä esitettävänä mitä pöyristyltävimpiä kuvia Vol­gan
seutujen^uo/ev/5/aJ:y/M^a. Ihmisenä ja englan­tilaisena
sanoi hän muuten tuntevansa mitä syvintä syyl­lisyydentunnetta,
tämä ääreötn onnettomuus kun on
suoranainen, seuraus Englannin ja muiden ryöstöval-tain
Venäjää vastaan käymisiä sodista. Mitä taas
neuvostofaallitulcseeh tuliV ilmoitti hän tovereineen tul­leensa
vakuutetuksi siitä, että se oli tehnyt ja teki kaik­kensa
nälänliätläii^ lieventämiseksi. Yksinpä 2i inter-nationalelaincn
Fritz Adlerkin pUhui kongressissa suu­rella
lämmöllä hädänalaisten avustamisen puolesta,
huomauttaen samallaj että huolimatta Mabim Gorkin
tunnetusta julistuksesta, ei esim. Itävallan porvaristo
vielä ole pannut tikkuakaan ristiin näläiihätääkärsivieh
hyväksi. (Itävallassahan on paraikaa piirssivoittoilun
ja huijauksen kulta-aika; kuinka siis ehtisivät itäval­talaiset
porvarisshakaalit muistaa Venäjän nälkäisiä,
kun ei heidän silmäänsä pistäneet omankaan maansa
nälkäiset; ennekuu kivet lähtivät liikkeelle kohti Wie­nin
loistohotelleja ja palatseja!)
Edellälueleltujen kauhu-uutisten johdosta eivät suo­malaisetkaan
työläiset saa jäädä välinpitämättömiksi.
Heille, yhtä hyvin kuin kolco kansainväliselle proleta­riaatille
kuuluu i^itä saksalioinen toveritar, Klara Zet-kin,
juuri mainitussa konferenssissa lausui:
<i.Nällcäisten asia on jokaisen yksilön ja koko ih­miskunnan.,
Kaikki voimat on yhdisfetläyä avustustoi­mintaan.
Pikainen apu on kaksinkertainen apu!»
Suomen työläisten avustusintoa ei saattane tehdä
tyhjäksi viranomaisten esteljrjä Vaiho. Mieluummin
vaikka «valtiopetoskin» kuin että ristissä käsin seurat­taisiin,
kuinka miljoonat toverilapset ja heidän van­hempansa
joutuvat hirvittävän hälkäkuoleman uhreiksi.
Tottakai suomalaisilla työläisillä täytyy olla oikeus
esteettä tehdä rakkaudentyötä silloin," kun koko Suo­men
yläluokka ja maan laitokset mobilisoidaan tuke­maan,
yritystä, jonka tunnusmerkkeinä ovat murhat ja
N». I.
T o U i ja-tokaBa
lv
Lastenkodissa; jossakin siellä kau­kana,
missä kansa saa hengellään sa.
taneet sitä vastaan oman viisauten-
Työväenjärjestöjen on uudella innolla käytävä kä­siksi
Venäjän nälkäseutujen avustamisasiaan. On pon-riistettava
kekseliäisyyttä, on lyötävä viisaat päät yh-tieen.
Olisi hirveätä, jos tällaisena Venäjän prole-laarimaalle
nim kriitillisenä hetkenä Karjalan hävä^s-tysjuttu
olisi ainoa Suomen kansan mielipiteen ilmaisu
ulospäin. Työläisten on itse teossa osoiteltava, että
Vienan hulina on vain suomalaisen puukkojunkkari-kuhtuurin
tuote, ja että työtätekevällä kansalla ön toi­nen
mieli, toiset harrastukset.
Ja tämä itse teko olkoon suurisuuntainen ponnistus
niiden miljoonain pelastamiseksi kuoleraankidasta, jotka
länsimaisien sivislysvahioiden tahdosta, niihin luettuna
tinasotilas-Suomikin, on siihen joudutettu.
Auttakaamme L M. Törmä.
sovittaa maailman omistavan luokan
hirveät kauhuteot, missä nälkä har­ventaa
valkoisten petojen jo tätä
ennen tulejia ja miekalla monesti
harventamaa väestöä.
Valkoiset kulttuuripirut ovat tu­honneet
kulkulaitoksen, niin ettei ole
voitu kuljettaa edes polttoainetta
Lastenkoti on sen takia kylmä. On­han
jo marraskuu ja 3Ioskovan talvi
vetää ikkunat huuraan ja hiipii si­sälle.
Vuoteella makaa muudan liian
myöhään saapunut; pikku potilas, lap­si,
minkä «länsimainen sivistys» ön
kymmenientuhansien muiden muka­na
määrännyJ; ennenaikaiseen hau­taan.
Lapsen surkastuneilla kasvoilla
on kuoleman leima.
— Kuinka jouduit tänne —ky­syy
laupeudensisar — missä^ ovat
vanhempasi?
Lapsi harrittaa rauJteita silmiään.
Pään ravistus on'voimattoman ainoa
vastaus,, ; '
— Onko sinulla äitiä?
— Äiti minulla on mutta ei —
leipää. Hän lähdetti minut kerjuul­le,
ja lähti itsekin. Isä iuli sairaak­si
ja vietiin pois.,-
—-Missä on sitten kotisi?
— Minulla ei .ole mitään kotia.
Isä sanoi, että oli parempi, että
lähdemme., Ja sitten hän kuoli. Mei­dän
on kaikkien, kuoltava. Isoäiti sa­noi
niin. Ja niinpä me siis kuolem.
me . V
Ja pitkin vuoteilla, lavitsoilla, lat­tialla
virutain pikku potilasten kas­voilla
värähtää jokin. Ymmärtämyk­sen
ilme. He ymmärtävät kohtalo­toverinsa
viisauden ja — odotta­vat,
• , •• '. '•-
Näin viisaita ovat isoäidit ja jo­pa
lapsetkin siellä missä ei mitään
muuta viisautta enää olekaan —
kuoleman taikapiirissä.
Mutta muiden maiden-,tyoläisluo-kalla
on ollut oma viisautensa: in­himillisyyden
sunri viitaua, ja se on
noussut kuin suuri hedelmällisyyden
jumala ' ja rientänyt/ pelastamaan
nälkäseudun hoiguvia varjoja, pie­nentämään
kuoleman taikapiiriä.
Maailman työväenluokka mutta var­sinkin
sen tietoinen etujoukko on
ikuisiksi ajoiksi piirtänyt nimensä
kunnialehdcHe. ,,
Mutta niiden mustille lehdills,
niille on' viiraeisimmäksi rientänyt
vetämään häpeäkoukeronsa Vienan
tallaajat, karjalaa' raiskaajat. Venä­jän
kuolevain korahdukset; ovat in.
noittaheet heidät omaan ominaiseen
hurmioonsa: hävityksen hulluuteen,
On kuin olisi heidät äkkiä vallan­nut
kamala pelko siitä, ettei armot­tomasti
koetellun proletaarimaan
nälkiintyneiden isoäitien ja lasten
viisaus täyttyisikään, varsinkin kun
muiin maailman työläiset ovat aset-i*
iiiiiiiiiiiiiuiiimiiiiiiuiiHiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniitiu{|iiiiiriiii||||„„
" " " « " « H H I I I S I S
Siksi liyirankomiehen vaakalau- _
taan valkosnomalaisten huijarien s
hnlluns! Ja mitä tärkeämpänä ja
suurempana, sitä parempi luonnolli-s^
sti. Ja niin rientää sekä kaulus-raakuus
että sarkatyperyys kanta­maan
korsiaan kekoon. Kii-kkokaan
ei tule varjelluksi siltä. Ennen oli
sen kauneimpia tunnuslauseita:
f Taita isoovalle leipäsi!» Nyt: riis-.
tä häneltä viimeinenkin kannikka, it­se
isovainen iske kuoliaaksi! Ja kir­kosta
joudutaan kouluun. Täällä
turmellaan jo pienet lapsetkin rois-tömaisuuden
ihailulla, Viattomair
olentojen pitäisi antaa roponsa ve-rihurtille!
Ja tunnetut, «hienot» persoonalli,
suudet pitävät kiirettä tullakseen
yhä tunnetuimmiksi. Siivottomain
pörvarilehtien palstat täyttyvät «ja­lomielisten
, lahjoittajain» nimisät.
Liikemies se ja se, tohtori se ja se,
O.Y. se ja se, pellavatehdas se ja se
maan miesseura se ja se ori lahjoit­tanut
niin ja niin monta kymmen-tuhatta,
niin ja niin suuren määrän
tavaraa. Keille?
Lui'juksille,. jotka ovat rikkoneet
«ystävällisissä suhteissa olevan
maan» rajarauhan, jotka ovat ham
paisiin asti aseistettuina painuneet
vieraan maah alueille, missä kylvä­vät
kuolemaa ja hävitystä, Yhteis
kunnan kerma, sakka ja loiset —
kaikkia yhdellä ja samalla kertaa —
suuremmoisesti avustamassa ja mu­kana
keskiaikaisessa xösvofetkessä.
maantieritaritoimissa, varkaan ja
iiiurhaajan ammatissa. Siinä Suomer
sotaporvarien hyyeenkatkismus ser
jälken kun se sai kyllikseen mellas­tuksesta
omassa; inaassa, sen jälkeen
kun sen kättenpaikkaamiskuumc
'kohtasi jotkin rajat omilla nurkilla
Kelpaa sitä siten saada nimensä
historian kirjaan.
Varsinkin kun kaikkien näider
murhalaskelmain pohja on jo alkuun
huomattu pettäväksi. Sen sijaan, et­tä
olisi ollut otollinen aika iskeä
hampaat työväenvallan vertavuota
vaan, nälänheikentämään cuumiiseen
sen sijaan tietää Kai^'alan kävijäin
altis äänitorvi Helsingin Sanomat
parahiksi ilmoittaa, että VenajSlIa
tapahtuneiksi ilmoiUtuille levotto­muuksille
ja kapinoille ei ole annet­tava
kovinkaan suurta merkitystä.
«Niihin on kaikissa tapauksissa luo­tettavien
tietojen puutteessa suh
tauduttava suurella varovaisuudel-
Hirtehisenä, kuten - porvarilehdel
aina,.painaa H. S. siis voittajalehvän
sijasta valtaisen jääpussin omien
urhojensa ohimoille, ikäänkuin mer­kiksi
siitä, että heikäläisten tavoit
tama hulluuden huippu on nyt kertb
kaikkiaan saavutettu! EVfJa. mikään,
olekaan sed varmempaa.
M. Törmä.
Suoioen työväeab^, sen hiokbtaistelu ja
Venäjsuui ssllauhiiiiinen
(Jatkoa ntroon 131,)
määrää kohti.
Tämä liike, vaikkakin vielä näennäisesti pieni, mo­nissa
maissa ja monissa oloissa vielä kokonaan näky­mätön,
on kuitenkin iskenyt juurensa lujasti ja jrli-pääsemältömäsU
yhteiskunnallisen luokkataistelun maa-kamaraan.
Sitä ei voida enään millään hävittää, sitä
ei voida millään voimalla tehdä tyhjäksi. Tämä liike
tulee alkavanakin vuonna suuresti voimistumaan ja sitä
mukaa luomaan pohjaa köyhälistön uusille voitoille.
— Yhdysvaltain hallitus on myöntänyt Venäjän nä-länhätäisille
20,000,000 dollaria. Tuleeko Canada olla-maan
osaa ihmisyyden asian avustamiseen?
Mlohe,
— Abraham Lincoln vapautti neekeriorjat, Foird
hevoset ja Edison väsyneen pianon soittajan ja pre­sidentti
Harding on nyt vapauttanut työläiset raskaasta
raadannasta, multa paha vain ellei näillä raadannasta
vapautuneilla työläisillä ole mitään syötävää, josla joh­tuukin
ettei presidentti Harding ole niin «populääri-neh
» kansan keskuudessa kuiii edelliset vapauttajat —
lausuu eräs texasilainen työläinen.
Toronlc
Jokaisessa vallankumoubessa tungeskelee, sen todel­listen
edustajain ohella, toisenlaisia miehiä. Eräät
ovat edellisien vallankumousten jäleltä eläviä, ollen
niiden käsitteisiin piintyneet; ne eivät tunne nykyistä
liikettä, mutta qn niillä yhä suuri vaikutus ihmisiin lun-nelun
rohkeutensa ja luonteensa puolesta, tai pelkkäin
muistojen perusteella. Toiset ovat pelkkiä kirkujia,
jotka, vuodesta vuoteen toistellen samoja raanauksiaan
tämänpäiväistä hallitusta vastaan, ovat saaneet puhtaan
kumouksellisen maineen. Ne ovat välttämätön paha,
aikaa myöten ne kyllä karistelaali pois; mutta juuri
siihen ei Parisin Kommuuni saanut aikaa. Marx. i
Porvaristo oli siten voittanut en-simäisen
ja tärkeän panoksen pelis­sä.
Se oli sillä saavuttanut paljon
suuremman edun kuin sosialidemo­kraattisen
katsantobnnan mukaan
osasimme aavistaakaan. ^ Saatuaan
erisimäisen voittonsai niin helposti;
oli se valmis siekailematta vastaan­ottamaan
kaikki sen^attoripaikat.
Ja miehitettyään koko hallituksen,
heitti se hyvillä toiveilla vaaliagitat-sioonissa
vaakaan omistusoikeuten­sa
ja raham?issinsa koko painon,
virkamiestensä, pappiensa, kätyrien-sä,
opettajiensa ja kieräilytaitonsa
viimeiset saavutukset. Sille oli
enemmistöltään sosialidemokraatti­sen
«vallankumous-senaatin» osoit
tama mahdottomuuä hallita tyStäte-l^
vän köyhälistön etuja vastaavaa
la tavalla, antanut erinomaisen vaa-liagitatsiooniaseen.
Se hoippuvai-suus,
jota «vallankumous-senaatti»
koki), ajan oli noudattanut, oli omi­aan
osoittamaan ei ainoastaan pik­kuporvaristolle
vaan myöskin työ­väestölle,
jos ei mitään muuta niin
ainakin sen, että niin ei voinut hal­lita
ja saada mitään vakavaa aikaan.
Aivan saman kuvan oli sosialidemo­kraattinen
eduskuntaryhmä antanut.
Sillä sekään ei ollut päättävästi py­synyt
kannallaan, oli ahtanut ke-renskiläisen
Venäjän * hallituksen
tanssittaa itseään. Seuraus oli, et­tä
osa työläisiä ja sosialidemokraat­tien
mukaan äänestäneitä pikkupor.
väreitä suhtautui vaaleihin välin-pjtämättöraästi.
Yhdistyneet porva­ripuolueet
saavuttivat vuorostaan
pienen enemmistön eduskunnassa —
ja niin oli porvarillisen hallituksen
asema taattu.
Sen sijaan, että eduskuntaenem-mistön
ollessa sosialidemokraateilla,
olisi lopullinen vallanotto työväen
käsiin ollut ulkonaisetkin täysin
«laillinen» teko porvarienkin ISkäop
mukaan, muuttui se nyt porvarien
ain mukaan näennäisesti vähem­mistön
kapinaksi «laillisestb hallit­sevaa
bnsanvaltaista enemmistöä
vastaan. Nyt saattoi porvaristo hal­lituksensa
nimessä toimia virallises­ti.
Kun se ei saanut armeijan luo-mishommilleen
eduskunnan laillista
siunausta, ryhtyi.,se hallituksensa
auktoriteetin voimalla luomaan vä­liaikaisesti
poliisikoulujen nfanellä
säännöllistä aijneijaa. -
Uskollinen edelleen vallankuiyo-usvastaiselle
— mutta sanoissa val-lankumousritaria
näyttelevälle —
politiikalleen, istui sosialidemobaat-tinen
puolue alallaan, vaikb porva­risto
varustautui täydellä höyryllä
aseelliseen kamppailuun mieleltään
ja vaatimuksiltaan kumouksellista
työväestöä vastaan. • Vastapainoksi
porvariston putihille julistettiin' vai-lankumouksellinen
suurlakko mar.
raskuussa. Siten tahdottiin vaan
pelotella kapitalisteja. Mutta to­denteolla
ei rydytty 'ajoissa työvä­estöä
aseistamaan ja taisteluun vai.
öiistjmaan. Luultiin voitavan poli­tikoida
aseilla samalla tavalla kuin
sanoilla parlamentissa.
25. Marraskuun «unrlakko
syksyllä v. 1917 * sai työläisiä la­maannuttavan,
mutta porvaristoa
rohkaisevan lopun. Se oli kenraa-likoe,
josta, pmaristo saattoi var­muudella
todeta, että se oli laskenut
oikein kun ei oHut silioin ryhtynyt
taisteluun, sai aikaa jatba varus­tuksiaan,
mutta tuli entistä tietoi­semmaksi
siiö, että aseellinen yh­teenotto
työväestön kanssa oli vält­tämätön
ennerikun bpitalisrai pääsi
etujensa mukaan hallitsemaan ^ ja
työtätekeviä riistämään. Toiselta
puolen oli se työväestöön vaikutta­nut
perin turmioHisesti: Kumouk­sellisin
ja toimintatarraoisin osa pro-letariaattia
menetti luottamuksensa
puolueen johtoon. Ja kenties vielä
vahingolliscAimat seuraukset johtui,
vat siitä, että suurin osa työläisiä
arvioi väärin porvariston, voimat,
taistelnvalmiuden ja taisteluhäikäi-lemättömyyden.
Luultiin, että por­varisto
voidaan voittaa hyvin vähäl­lä
taistelulla ja pienillä uhreilla, jos
Canadan |
= LXHETYSKUSTANNUKSET:, S
r Postissa 15c kaikilta summilta. Sähkösanomalla §3.50 kaiiciita smm. ^
s Kysykää erikoiskurssia suurille summille. |
E Toiminta nopeaa ja perillemeno varma. 5
5 Yli 2000 eri lähetystä tehty jo tämän vuoden ajalla t
= Lähetetyn rahan arvo tähän mehnessä tällä. vuodellä,yli 8o0 finn nft •
= Eahaa välitetään myöskin, kaikkiin Suomen pankkeihin' J
S Pankkimme ilmottaa että bikki rahavälityksemme m i m n , . I
= 834 ovat Suomessa lähetetyt, Helsingistä VastaanottajilleTl-I
E p. loppuneella viikolla. - ' '•' Z
I Box 69, V A P A U S .
Sudbury, Ont. I
E Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T. Hill 177 D « » = fair Ave. » " ceiij. |^
finiiiiiiiniiiiiiiiMiiiiiiiifiiiiiiiiiiiiiuiiniiiiiiimiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii^
I VAPAUDEN KIEJAILTAMAT ""1
sE lev' änBTsääE hAtäoVnim EmBen epLnanAneKesmsEäa / aoOnv NaktTi;rs.j eauilrtaavmaat.t oVsaasntaout dmene ilhley väilkrasio-t taneet tn ?i
5 COBALT, ONT. -
a FORT WILLUM, ÖNT.
5 SAULT STE. MARIE, ONT.
E SOUTH PORCUPINE
E THORHILD, AI/PA.
S COLEMAN, ALTA.
S Kuka on seuraava? »
I TOV. VAPAUDEN KONTTORI I
FiiiiniiiiiiniiimiiMniiiiiininiiniiiiiiininiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii^
TIMMINS
SUDBURY
SOINTUU
' ^A^TS^ GORNFRS
SALMON ARM
pimBLANE. SASK.
LAPPI, ONT.
se laisinkaan uskaltaa lähteä asei­den
mittelyyn, koska se ei marras­kuussa
arvannut ampua. laukaus­takaan,
vaan verettömästi antoi työ­väestön
määräillä.
Marraskuun lakon jälkeen kärjis­tyi
työväestön ja porvariston väli­nen
asema päivä päivältä. Laajat
työläisjoukot alkoivat yhä selvem­min
nähdä mitä tuleman piti. Por­varisto
hallituksineen kävi jäykkä-niskaisemmabi,
Suuriakossa ' oli
tehty paljon sellaista, josta porva­rillinen
laki voi/ tuomita. Toimeli.
aimpia työväen eturivin miehiä uh.
kasi välittömästi vankila, jos porva­risto
sai edelleen jatkaa aseellisia
varustuksiaan ja valmistaa diktatuu­rinsa
perusteita.
Työväestöllä ei ollut aseita, ja
ilmeistä oli, että ainoastaan niihin
voitiin turvata. Mutta j^uolutfjohtö
ei näyttänyt haluavan liikahtaakaan.
Se ei todenteolla ryhtynyt aseita
hankkimaan.
26 Valmistautuminen luokkaso­taan
jäi suorittamatta työväestön taholta.
Ei puuttunut ainoastaan aseita,
vaan myöskin sotilaalliseti järjes­tettyä'
ja sotilaskuriin' totutettua
taistelujoukkoa.' Varsinainen puolu­ejohto
ei osannut antaa tuskin mi­tään
neuvoa Punakaartin sotilaalli­selle
järjestämiselle. Se näytti pyr­kineen
vain aseettcfman «järjestys­kaartin
» (kokoonpanoon, siis täysin
rauhanaikaisen olotilan jatkumiseen
tähtäävään järjestelyyn.
Punakaartin osastoja löytyi kyllä
kaikkialla. Ne harjoittelivatkin si­käli
kuin osasivat, mutta puuttui
niiltä kiväärin tuntemusta. ,Ei ollut
antaa kivääriä edes harjoitusesi-neeksi.
Ja kun suomalainen sota­väki
oli jo lähes 20 vuotta sitteti
hajoitettu, löytyi ainoastaan van­hemmassa
ikäluokassa sellaisia, jot.
ka osasivat käyttää kivääriä. Kuu.
lahiiskufja ja tykkejä käyttämään
tottuneita ei ollut laisinkaan. Ei
löytynyt edes alkeellisimpia ketju-liikkeitä
opettamaan; r, kykeneviä.
Opettajavoimia olisi voinut saada
ainoastaan venäläisestä sotaväestä,
mutta tällöinkin oBvat kielivaikeu­det
suurena haittana. Eikä ybin
kieiivaikeudet, vaan myöskin se sy­välle
joukkoihin juurtunut nätsio-nalismi,
josta johtui^ vabva epä­luottamus
venäläisiin tovereihin.
Täfa epäluottamusta oli omiaan li­säämään
myöskin se, että tiedettiin
osan Suomessa silloin olleesta venä­läisestä
päällikköknnnasta olevan
yhteistoiminnassa Suomen porvaris­ton
-kanssa. • Ei ymmärretty, että
opin saanti joka .tapauksessa olisi
ollut hyödybi, saipa sitä vaikkapa
itse belsebupilta.
^Kaikki nuo vaikeudet olisi edes
osabi voitu poistaa sillä edellytyk­sellä,
että puolueen johto koko tar­mollaan
olisi ottanut telidäkseen 1)
aseiden hankinnan, 2) opettavoimien
kokoamisen venäläisestä sotaväestä
ja tarpeellisten tulkkien etsimisen
ja-3) perustettujen ^Punakaartin
osastojen sotilaallisen järjestämisen
kiinteiksi, rautaisen sotilasknrin
alaisiksi joukko-osastoiksi.
Tätä välttämätöntä valinistelu
toimintaa ei ..puolueen johto osannut
järjestää. Se ajatteli edelleen voi­tavan
suoriutua jollalun (mauHa
kuin aseellisen/yhteenoton keinoilla.
Tietenkään ei kukaan osannut edes
its^^lleen selvittää miten oli suoriai-duttava,
mutta sosialidemokraattieii' •
syvälle juurruttaman ^ntimilitaris-tisen
ja pariamentaarisen kehitystie,
hen- turvautuvan ajatuskannan us­kollisina
seuraajina toivottiin kaf
jonkun ihmeellisen keksinnön kautta^
löytyvän jokin ulospääsytie. Kun:
suurlakko ei pelotuskeinona näyttä­nyt
tepsineen, oli vihdoin pakto
tammikuun lopulla ryhtyä sitä un-distamaan
laajennetussa ja teräste-tymässä
muodossa. Ryhdyttiin tO'
siasialliseen vallankumoukseen Vaik-b
ei oltu valmiita vallankumouk­sesta
' johtuvaan aseelliseen taiste­luun
jota ei arveltu tulevankaan
paitsi jossain hajanaisessa jä suppe­assa
mittakaavassa. Mielissä kuvit­teli
marraskuun manööveri.
Porvaristo sen sijaan käsitti ase­man
oikein. Sen upseerit ja jääkä­rit
olivat salaisesti kuumeisessa tou.
hussa. Kun Pui»kaarti oli häätänyt
poliisikoulun (tosiasiassa ratsuväen'
harjoituskoulun) pois Porvoon lä-heisjrydestä,
siirsi se rautateitse rä­jähdysaineita,
elintarpeita, vaunujai
ym. varusteita. Sen upseerit ja jää­kärit
panivat alunpitäen ' käsiinsä
saamiinsa joukkoihin todellisen soti-laskurin.
.*Ei puhettakaan mistään
joukkojen päätöksistä ja kokouksis­ta
taikka muista «kansanvaltaisista»'
kuvitteluista. Sillä sotataitoiset up­seerit
tiesivät varsin hyvin, että
niin edullista .,bin heille silloisessa:
tilanteessa, jolloin olisi ollut tärke­ää
näytellä kansanvallan naamaria'
kalastellakseen pikkupocvaristoa ja
talonpoikia, olisikin ollut joukkotoi-mintaiuonteisen
kansanvaltaisen sys­teemin
käytäntöön ottaminen, ei se
käynyt päinsä, sillä se olisi pilannut
heidän [joukkonsa taistelukykyisyy-den.
Tätä tärkeää seikkaa ei Puna-kaariässa
ollenkaan ymmärretty. So­sialidemokratian
«kansanvaltaisuus»
sokaisi silmiä. Ei ollut ainoatakaan,
kykenevää ammattimiestä, joka olisi
uskaltanut astua rohkeasti sano­maan,
tässä suhteessa totuuden.
Joukko ei ainoastaan pitänyt oikeu-tenaan/
ralita pääinkköään, mutta
myöskiii eroittaa niitä ja muutella
mielensä mukaan, vaikka jokainen
käsitti' ettei' ainakaan kaikkea sota-taitoa
vailla-oleva joukko pysty sel­laiseen
tehlävään kuin päällysten
asettamiseen ja eroittamiseen. Ei-b
siinä kylliksi: punakaartilais-joukko
sen lisäksi piti mkeutenaan
harkita erikseen kutakin määräystä
ja katsoi-voivansa kieltäytyä annrt-tua
k'ä?kyä toteuttamasta, jos kas^
sen miele3tä./ei.ollut paikallaan taik­ka
tarpeeUinen suorittaa. Usem
kuuli kaartilaisten sanovan, että me­hän
olemme vapaaehtoisia, ei mei-tS-
niiiisaa komentaa mihin hj^an^a,
kun haluamme lähteä rintamalta '
malle niin kuka sitä voisi estaa }u .
Koko tammikuun ajan 1918 hal­litsi
pohjanmaan rautatietä tost _
assa mannerheimiläisten laö
Junia snistet
kaartien mielivalta. kiskolta.
Hin: tai yritettiin suistaa
Viipurin suunnalla liikoBkeKJ
aseellisia lähtarijoukkoja. •
selvästi saattoi huomata, ettaP
risto valmistautui todelliseen ryn­näkköön;.
.