Vapaus, March 12, 1963

              Sivu 2 Tiistaina, maalisk. 12 p. — ^Tuesday, March 12,-1963
VAPAUS INDEPENDENT LÄBOR ÖRGAN
OF FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) : Est&bliShied Nov. 6. 1917 . - -
Edltor: W. Eklund Manager: E. Suksi
Telephones: Office OS 4-4264 -^^ Editoria! OS 4^4265
Publlshed, thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and /Saturdfl|ys. by Vapaus
Publishing Co. J,td.. 100-102 Elm; ,St. West. SUdbury.. Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Advertising rates upon application translations freeof charge. ^
Authorized; as second c ass mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payttient of postage in cash. =
r ~ TILAUSHINNAT
Canädassa: 1 vk. $8.00 « kk. $4.25 USA :ssa: 1 vk. $9.00 6 kk. $4.80
3 kk. 2.50 Suomessa: - 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
'.MemlioT \3i the. CANADIAN LANGUAGt^PRESS
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Hevoskuuria se on sittenkin
Tultuaan ilmeisesti siihen käsitykseen, että kovan hevos­kuurin
tarjoaminen ei vafmaankaan vaalivoittoa tuo, libe-i
raalipuolueeri kansallinen johtaja Lester B.. Pearson näyttää
muuttaneen hieman nuottiaan. '
ICuten muistetaan j Canadan itärannikolla Monctonissa ja
Frederictonissa toista viikkoa sitten pitämänsä puheen yh­teydessä
mr. Pearson antoi ymmärtää, että senttiäkään ei
tule Sosiaalisen huollon parantamiseen, terveysvakuutuslain
laatimisen, vanhuudeneläkkeiden korottamiseni lapsiavustus-ten
lisäämisen ja muiden sellaisten asiain hyväksi ennenkuin
voidaan jenkkien ydinasetehtailijoille myöntää eräitä lisä-miljoonia.
Selittäessään tätä "tykkejä voin asemesta" ohjelmaansa
itärannikolla, mr. Pearson korosti nimenomaan, että pää­asiassa
varustelukilpailusta johtuvat maanune "taloustaudit!'
on parannettava sosiaalisen huollon jälkeenjääneisyyden hin­nalla:'^'"
Taloustautien parannuksen tulee oli? kaikenlaisten
huoltoparannusten yläpuolella", sanoi silloin mr. Pearson
selittäen: "Ganadalaiset haluavat nyt kuulla totuuden Siina­a
k i n tapauksessa, vaikka totuus olisi kova ja vaikka se louk-
Icaisikin. Minun mielestäni meidän ei pidä kuluttaa nikke-liäkääh
vaalien jälkeen, ellei se auta ekonomian laajene­mista."
'
NUOTIN MUUTOS
Mutta nuotti muuttui jossakin määrässä viime viikolla
kun mr. Pearson vierail: aavikkomaakunnissa. Syyt nuotin
muutokseen ovat tietenkin tunnetut! ' ^
Liberaalipuolueella oli kesäkuun vaalien jälkeen vain
yksi edustaja Saskatchewan:n 17 vaalipiiristä ja 1 edustaja
Manitoban 14 vaalipiiristä, eikä yhtään ainoata edustajaa
Albertan maakunnasta!
Saadakseen lisää kannatusta aavikkomaakunnista, mr.
Pearson unhoitti nyt "ei senttiäkään" sosiaaliseen huoltoon
ukaasinsa' ja selitti, että liberaalitkin ovat valmiina laati­maan
— tosin kovin vesitetyn ja mitäänsanomattoman ter-veyshuoltolain.
Mitä muuta hän olisi voinutkaan sanoa Sas-katoonissa,
Saskatchewanin pääkaupungissa sen jälkeen kun
Saskatchewanissa otettiin taantumuksen vastarinnasta huo­limatta
terveysvakuutuslaki käytäntöön?
Tietäen, että konservatiivipuolueen kannatus aavikko-maakunnissa
on valtaosalta siinä kun Diefenbakerin hallitus
on myynyt viljan ylijäämärvarastot Kiinalle, ja muistaen sen,
että liberaalipuolue on vastustanut viljankin myyntiä Kii­nalle
itärannikon " e i ' senttiäkään" puheen vuoksi "rohkeaksi
puoluejohtajaksi" ylistettfy mr. Pearson antoi nyt. alakäden
kautta "hyväksymisensä" viljan myynnille Kiinalle. Sen si­jaan
että olisi vaalipuheessaankin vastustanut viljan myynr
tiä Kiinalle, mr. Pearson sanoi, että hänen hallituksensa tu­lisi
Kiinan lisäksi etsimään viljamarkkinoita muualtakin, ku­ten
esimerkiksi Japanista^ Britannasta ja Euroopasta, Hän ei
tietenkään yrittänytkään selittää, miksi näitä "uusia vilja­markkinoita"
ei ole saatu sen paremmin liberaalien kuin
konservatiivienkaan toimesta muualta kuin sosialistisesta
maailmanosasta, nimenomaan Kiinasta, jonka kanssa käytä­vää
kauppaa liberaalipuolue on jenkkien marssimääräysten
mukaisesti vastustanut vereen ja henkeen asti.
RIKKAAT RIKKAAMMIKSI
Viimeksimainitussa tapauksessa kiintyy huomio vielä sii­hen,
että mr. Pearson lupasi Saskatoonissa nyt pitämänsä
vaalipuheen yhteydessä, että liberaalipuolue tulisi hallituk­sen
apurahojen turvin nostamaan vehnän hinnan $2.00 bus^
helilta.
Tässä on vain muistettava, että se oli juuri liberaalipuo-
. lueen hallitus mikä sodan jälkeen lopetti kaikki maatalous­tuotteiden
apurahat ja johti siten maamme maatalouden sii­hen
-kriisitilaan, missä se on ollut viimeksikuluneet "kylmän
sodan" vuodet.
Mutta mitä tämä mr. Pearsonin uusi esitys käytännössä
tarkoittaisi? Sitä, että vehnän hinta kohotettaisiin noin 5 sen­tillä
bushelia kohti hallituksen tukirahojen turvissa. Toisin
sanoen, farmarit saisivat 5 senttiä bushejilta paremman hin­nan
kuin nyt~— mikäli liberaalipuolue "muistaisi" vaalilu­pauksensa
täyttää, ja sekin on vielä ilmassa.
Tällaisen maatalousohjelman perusteella autettaisiin ja
tuettaisiin veronmaksajain rahoilla suurfarmareita, sillä tu-
_Jos 'olisi seuraavanlainen: Suurfarmari, joka myy vuosittain
20,000 bushelia; vehnää ja saa siitä puhtaaksi $36,000, hyötyisi
veronmaksajain kustannuksella $1,000. Mutta pikkufarmari,
joka myy vuosittain 2,000 bushelia, Saisi tämän hinnankoro-^
tuksen perustella^Jvain $100 lisätuloja vuodessa.
Ja kuitenkin asia on niin, että suurfarmareilla ei ole
koko tämän maatalouskriisin aikana ollut mitäänhätää. Pik-kufarmarit
apua tarvitsevat valtiovallalta, eivätkä suurfar-marit.
' • « 'rt^'
Lähtemättä sen yksityiskohtaisemmin mr. Pearsonin
. "uutta ohjelmaa" tutkimaan, me siis voimme todeta, että
perusolemukseltaan hänen kantansa on vieläkin se, että rik­kaitten
pitää tulla entistä rikkaammiksi vaikka se tarkoittaa
köyhien ja pikkuvarakkaiden joukkomittaista köyhtymistä.
Sellaista on "tykkejä voin asemesta" ohjelma, jota ydinasei­den
vastaanottamisehdotus loppukädessä edustaa.
Oikein, ulkoministeri Green
Vaikka jotkut Canädassa ilmestyvät sanomalehdet — To-
Daily Star mukaanluettuna — ovat rientäneet selittä-
£i|;:mä mitään pahaa vaikka yhdys-
(.>t;|i^ö](,(alaiset diplomaatit "nuuskivat" Canadan poliittisia ko-
'•''Ijp^aMiifKs^^ niin me liitymme kuitenkin niihin canadalaisiin
.jjiji^lkatspvat, että ulkoministeri Howard Green oli tuhan-
^ E i n o Salminen, Isku Parkissa
fPort Arthur, Ont.) täyttää toistai^
aa, maaliskuun 14 pnä 60 vuotta.
Mrs. Hanna Lund, Sylvan Lake
Alta, täyttää keskiviikkona, maalis-
«uun 13 pnä, 87 vuotta.
Victor; Koskinen, Toronto, Ont.,
äyttää sunnuntaina, maaliskuun 17
pnä, 70 vuotta.
A n i Salo, Beaver Lake, Ont.
.äytti torstaina, maaliskuun 7 pnä
j vuotta.
: M Lake, Ont.
äytti maaliskuun 8 pnä 81 vuotta.
Ylidymme sukulaisten ja tutla
räin onnentoivotuksiin.
. — • • " - • •—
Äänesiysikärajaa
laskettanee
Nova Scotiassa
Halifax. — Näyttää siltä, että
suuntautuminen kohti äänestysikä-rajan
alentamista on jatkumassa e ri
maakunnissa.
Oppositiossa olevan liberaalipuo­lueen
maakunnallinen johtaja Earl
Urquhart esitti viime viikolla Nova
Scotian lainlaatijakunnassa ehdo­tuksen
laiksi J o l l a laskettaisiin ää-nestysikäraja
21 vuodesta 18 vuo­teen.
Ehdotusta harkittaneet tällä Vii­kolla.
Samanlainen ehdotus oli ku­ninkaallisen
komission pohdittava­na
joitakin vuosia sitten, mutta sil­loin
ei- katsottu mahdolliseksi ryh­tyä
ehdotuksen mukaiseen toimen­piteeseen.
Nevvfoundlandin pääministeri
;mallwood ilmoitti pa-i viikkoa sit­en,
että hänen hallitus harkitsee
'cärajan laskemista myös 18 vuo^
een maakunnassa.
Samoin Quebecin hallituksen i l -
•noitetaan suunnittelevan 18 vuoden
isettamista minimi ikärajaksi ää-lestäjille.
Kahdeksantoista vuotta on jo ikä­raja
Saskatchevvanissa, Albertassa
ja British Columbiassa on ikäraja
19 vuotta j a Ontariossa on äänestä­j
i en oltava vähintäin 21 vuoden
ikäinen.
Paperimassan hintaa ^
korotettu
New York. — Huolimatta siitä,
että sanomalehtipaperin kysyntä on
ollut rajoitettua viimeaikoina, Inter-antöinal
Paper-yhliö ilmoitti tällä
viikolla, että huhtikuun 1 päivästä
lukien se tulee vaatimaan kolmesta
dollarista viiteen dollariin korkeam­paa
hintaa tonnia kohden paperi
massasta, jota tuotetaan sen älayh-tiön,
Canadian International Paper
yhtiön toimesta yhdysvaltalaisia
markkinoita varten.
Valkaistusta sulfaattimassasta
vaaditaan mainitun päivän jälkeen
$145 tonnilta aikaisemman $142 ase
mesta ja valkaisemattomasta $120
tonnilta aikaisemmin $115 asemesta.
nesti oikeassa sanoessaan: " E n pidä
siitä, että Ylidysvaltain ulkoministe­riö
tarkkailee meitä. Ihmettelen, m i ­tä
yhdysvaltalaiset pitäisivät siitä,
jos. joku canadalainen virkailija seu­raisi
joitain heidän vaaliehdokkai-.
taan." '
Yhdysvaltain pääkonsuli Avery Pe­terson
on puolustanut tätä "nuuskin-taa"
sillä, että kaikkien maiden dip­lomaattiset
edustajat, mukaanlukien
•Canadan diplomaatit, osallistuvat
poliittisiin kokouksiin niissä maissa,
missä he ovat virkatehtävissä.
Mutta kysymys ei ole lainkaan s i i ­tä,
voisivatko ulkomaalaiset diplo­maatit
osallistua yleisiin kokouksiin
Canädassa. Tietysti he voivat osal­listua!
Mutta on vallan eri asia kun jon­kun
ulkomaan vissi henkilö ryhtyy
seuraamaan kokouksesta toiseen sa­nokaamme
maamme ulkoministeriä,
kuten on_ sanottu yhdysvaltalaisen
varakonsuli Richard Kingin teh­neen.
Asia paheni vielä siitä kun va­rakonsuli
King ^ i ollut enää vain
"kokouksen seuraajana", vaan poliit­tiseen
väittelyyn osallistujana,' koska
hänen sanotaan julkisesti pyytäneen
ulkominisctri Greeniltä viimeksimai­nitun
puheen jälkeen selitystä, mistä
hän, ulkoministerimme, on tietonsa
hankkinut?
Tällainen "nuuskiminen" ei todel­lakaan'
sovi' minkään ulkomaan dipr
lomnätiUe Canädassa. Canada ei ole
Formosa! Sitä varten on täällä y h ­dysvaltalaisia
sanomalehtimlehiä ja
Yhdysvaltain uutistoimistojen kir­jeenvaihtajia,
että he hankkivat leh-dlUeen
uutisia joko seuraamalla t a ­pahtumain
kulkua tai haastattele­malla
pollitikkojalfime ja muita kan-'
salaisiamme. Meillä ei ole mitään^ sa­nomalehtimlehiä
vastaan.-
Mutta kun yhdysvaltalaiset dip­lomaatit
ryhtyvikt ylelsiasä kokouk­sissa
tlnkkaanuuui alkotnlnisteril-ti
»inne selostoksia, mistä hän on
puheensa ainehlston saanut, silloin
me Canada laiset sanomme ykslmie-
ILiesU: "RUttäa Jo!»
Kuinka paljon on olemassa eroa
L i t t l e Rockin, USA, Johannesbur­gin,
Etelä-Afrikan j a Norway Hou­sen,
Manitoba, välillä?
Vietettyämme kaksi päivää intiaa­nien
ja puoliveristen metisien vuo­sittain
pidettävässä konferenssissa
Winnipegissa, meistä tuntuu, että
ero ei ole oikeinkaan merkityksel­linen
— mieleen jää vain se. että
kaikille näillef alueille on yhteistä
se, että kysymyksessä on ihmisten
sortaminen, taistelu tasavertaisten
oikeuksien ja inhimillisen kunnioi­tuksen
puolesta.
Istuessani Young United-kirkon;
penkillä ajattelin: "Miksi on pidet­tävä
tällainen konferenssi täällä?
Tiliksi sitä ci voitaisi pitää jossain
leutraalisessa -yleisessä rakennuk-
.;essa. tässä kaupungissa.
I Se, että konferenssi pidettiin ki---
:ossa on osoitus siiläetfä asianr
a jotaan 'isällisyyden" ja 'hyvän
ekeväisyyden" leima, jotka ominai
:;uudet luonnehtivat hyväätarkoitta-vien
ihmist3n asiaan suhtautumista
Se alistaa koko kysymyksen ' k i r ­kon,
h3^äntekeväi3yyden j a sosiaa
liongelman" luokkaan sen sijaan,
että se paljastettaisiin kansalle sel­laisenaan
kuin se on todellisuudessa
— tahallinen odiskriminaatiopolitiik-ka
ja täsa-arvoisten oikeuksien
kieltäminen Canadan intiaaneilta,
puoliverisiltä j a arktisten alueiden
asukkailta.
T Y Y P I L L I N EN
S U H T A U T U M I N EN
iVypi llistä tästä "valkoisen mie­hen
taakka"- suhtautumisesta oli
valtuusmies David MuUigenin, Uu­den
demokraattisen puolueen jäse­nen,
avauspuhe, jonka hän piti
Winnipegin pormestarin puolesta.
Hän sanoi: ' Lukuisat ystävistäni
ovat intiaaneja. Olen asunut pohjo­lassa
useita vuosia enkä ole kos­kaan
lukinnut oveani eikä minulta
ole koskaan varastettu mitään.'^
Intiaanit ja puoliveriset ihmiset
on varustettu ORpimaan miltei vaik­ka
minkä ammatin, jatkoi hän jalo­mielisesti.
"Intiaanit samoilivat
vuosisatojen ajan preerioilla ja
meidän on oltava kärsivällisiä hei­dän
opettamisessaan".
Nämä yhden johtavimman uuden
demokraattisen puolueen jäsenen
kommentit ovat osoituksena siitä,
että työväenliikkeessä on saatava
selväksi miten parhaiden voitaisiin
auttaa intiaaneja j a puoliverisiä
maan asukkaita saavuttamaan tasa­vertaiset
oikeudet. Sen sijaan, että
ongelman ratkaisu jätettäisiin so'
siaalihuoltotyöntekijöille ja k i r k o i l ­le,
työväenliikkeen olisi kohotettava
kysymys keskeisimmäksi vaatimuk­seksi
tasa-arvoisuudesta.
ÄÄNTÄ ON K U U L T A VA
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi
on ensiluokkaisen tärkeätä, että
massa-kuullaan itse intiaanien ääni
Kuulkaamme mitä sanoi Manito­ban
intiaanien veljeysliiton päällik­kö
Cook. Hänen mielipiteensä on
tyypillinen niistä, jotka intiaanit
ylensä esittivät konferenssissa.
"Intiaanikansa tarvitsee enem­män
oikeuksia ilmaista mielipiteen­sä
j a heitä e i tulisi estää s i l l o in kun
he haluavat puhua . . .
'Kansan tulisi tuntea pohjoisen
alueen valkeukdet. ElTnkustannuk-set
ovat korkeat ja palkat alhaiset.
Kukaan ei tiedä tätä paremmin
kuin intiaanit . . .
"Nykyään ihmiset puhuvat meti-seista
vaikka olen koko ikäni usko­nut,
että olemme vain puoliverisiä
. . Ehkä olen punainen intiaani
mutta en voi' tehdän mitään sen
johdosta, sillä se on ihoni väri :
" K a i k k i e n intiaanien tulisi sanoa
sanottavansa jotta ihmiset tietäisi­vät
miten ovat asiat."
Päällikkö Sandy Birdy sanoi kon­ferenssille,
että hänen heimonsa
vaatii bussipalvelua koululaisille,
jotka ovat nykyään pakoitettuja kä­velemään
kaksi t a i ' kolme mailia
päivässä.
Hänen heimolaisensa haluavat,
että postitoimisto muutettaisiin toi­seen
paikkaan. Se sijaitsee nykyään
Hudsons Bay-yhtiön kaupassa ja
kaupan johtaja on pidättänyt köy-1
häinapushekkejä, jotka kuuluvat i n ­tiaaneille.
Päällikkö Birdy haluaa myös, et­tä
koululapsille annettaisiin yksi
lämmin ateria päivässä — useille
heistä tämä olisi paras ja ehkä ai­noa
ateria päivässä.
Päällikkö Olson Brokenhead sa­noi,
että hänen heimolaisensa odot
tavat jotta hän palaa konferenssista
varustettuna ratkaisuilla intiaanien
ongelmiin.
' Intiaania asuvat köyhäinavun
varassa vain siitä syystä, että heillä
ei ole ansiomahdollisuuksia. Me ja­noamme
.ymmärtämystä omien
asioittemme käsittelemiseksi.
" E n ole koskaan luottanut intiaa-
^liasioidanhoitajaan."
Päällikkö, Gordon Green Fort
Alexanderista sanoi; • Vastustamme !
* lainlaadintaa, jolla kiellettäisiin |
vuod3n 1871 metsästys- j a pyydys-1
tjmisoilteudet." }
Nämä ovat protestiääniä Nämä
ovat ihmisiä, jotka kurjuutensa pa-koittamina
oppivat puhumaan ja
aistelemaan oikeuksiensa puolesta.
K Y S Y M Y S RESERVAATIOISTA
1 Intiaasien keskuudessa keskustel­laan
nykyään laajasti vihatusta re-sei-
vaatiokysymyksestä. Kysymys on
siitä tulisiko jäädä reservaatioille
vaiko lähtetä. Eräs Island Lakelta
kotoisin oleva tuberkuloosin runte^
^^ma nuori mies kehoitti veljiään
jähtcmään reservaatiolta j a "'koette­lemaan
onneaan ulkopuolella".
Tämä nuoii neljän- l a i s e n isä
päästettiin sairaalasta hänen toisen
keuhkonsa ollessa miltei kokonai­suudessaan
menetetty. Hän meloi
kanootillaan pitkän matkan Island
Lakelta Norway Houselle ja sieltä
Grand Rapidsille etsien työtä. >
Kaikkialla hänet hyljättiin siitä
syystä, että hän o l i huonossa ter­veydessä.
Hän saapui vihdoin Win-nipegiin,
jossa hän on nyt työssä
saaden $240 kuukaudessa. Hän on
yksi niistä, joita on kohdannut pa­rempi
onni.
"Teidän on koetettava onneanne
ulkopuolella reservjtetion", sanoi
hän kiihkeästi, "sen sijaan, että ru­koilisitte
köyhäinapua reservaatiol-l
a ."
Mrs. Franklin Poplar Kiveristä
on eräs yhdyskunnan johtavista sie­luista.
Hän on sunnuntaikoulun
opettaja,, Yhdistyneen kirkon pre­sidentti
yhdyskunnassa, toimelias
>-• •*
Manitoban intiaanitpa metisit ken
bittävat lomia johtajiaan jotka etsi^:.
vat ulospSä^tietä toisen luokan^
kansalaisuusasema&ta. Nuoret in-C
tiaaait sUrlyvSt kaupunkeihin, pa­laavat
reservaaUoalueille, ja mene­vät
sieltä kaupunkeihin et-siessS^
^ turvallisuutta, mahdolli-
Wuksia'ja ihmisarvoa. Löytäen har^
voin tätä etsimäänsä nämä intiaa­nit
oppiyat vaikealla tavalla, koke^
mustensä perusteella, yhteiskunnat-" ' '
lisiä aasioita.
KURJAUS'rO0SASTA
Canadan intiaanit ia metisit puoliveriset) erikoisesti-kin
Ontarion ja Manitoban pohjoisimmilla alueilla
joutuvat asumaan ylläkuvatunlaisissa asunnoissa, ja
olosuhteissa— toisen luokan kansalaisten asemassa
ja heitä vastaan kohdistetun diskriminaation > alai­sena.
naisten keskuudessa, äiti ja kan­sansa
puhemies. - .
'Meidän miehemme katkaisevat
paperipuita S5 hinnasta koordilta.
Palkat ovat niin alhaiset j a hinnat
n i in korkeat, että emme voi mak­saa
velkaamme kauppaan. Kuinka
haluaisitte lähettää miehenne työ­hön
tietäen, ettei ole mitään pöy­dälle
pantavaa kun hän palaa ko­t
i i n ?"
Samanlaisia kertomuksia toinen
toisensa jälkeen, kaikki 'kuvaten
kurjuutta j a köyhyyttä omassa poh­joisessa
takapihassamme, kerto­mukset,
jotka ovat äkkiä herättä­neet
"huomiota suurten päivälehtien
keskuudessa.
P U O L U S T U S T A I S T E L UA
Valveutuminen • johtuu osittain
Earley Mowatsin, todellisen huma­nistin
ponnisteluista, joka on tyr­mistynyt
siitä, kuinka syvälle val­koihoiset
ovat raahanneet intiaani-v6ljensä.
Mutta vielä merkityksellisempää
on intiaanien oma vastarinta ja tais-teluvalmeus.
Uhkaus marssia t u ­hatpäisenä
joukkona amerikkalai­sen
Incon omistamaan Thompsoniin
Manitobassa, oli ratakaisevana teki­jänä
tämän kysymyksen : esillenou-s
u s s ^ ja pakoitettaessa Roblinin
hallitus järjestämään väliaikaisia
töitä sekä vaatimaan Incolta, että
sen tulee ottaa intiaaneja työhön./
Tätä taistelua ei ole vielä voitet­tu,
mutta intiaanit tulevat saamaan
uutta rohkeutta yhteenotostaan
omistavien piirien ja hallituksen
kanssa.
\
• Alec V Cantois on yksi esimerkki
tästä . . , Hän on syntynyt Austinis­sa,
Manitobassa. Hän o l i neljä vuot- -
ta Hongkongissa sotavankileirillä.
Cantois! on yhdeksäii lapsen isäi
Hän-noisti itsensä ylös kurjalist»-^
korttelissa ja avustuksen väfässa'
elävän osasta sekä kohosi kansansa
yhdeksi johtajaksi. " ~
IJyt hän vaatii tunnustusta saa­vutukselleen
mitä hän pitää oman
kansansa saavutuksena.
''Minä ' järjestin intiaanien jää­kiekkojoukkueen,
joka voitti maa­kunnallista
mainetta. Onko kukaan
kuullut heistä mitään? E i ole! Minä
järjestin seuratoimintaklubin (com-munity
club) intiaanipojille j a -ty­töille,
saaden siinä vähän avustus­ta,
mutta nyt _olen seinää vasteh
. . . K u k a a n ei ole enää kiintynyt
siihen.
"Minä olin avustuksella j a myön­sin
oUeeni^huonoUa tiellä, mutta
minä nousin siitä ylös. Nyt olen se-,
katyöläisenä R C A F n (ilmavoimien)
asemalla j a ansaitsen $1.76 tunnis-sä.
Sillä minä kasvatan 9-päistä lap­sijoukkoa.
'Muutama päivä sitten minulle
sanottiin, että olen hullu kun työs­kentelen
sellaisella palkalla, sillä
avustuksella eläen saisin paremmat
tulqt. Mitä ihmiset oikeastaan inti- '
aaneilta odottavat? Tultuani takai­sin
Hongkongista minä menin
maakunnalliseen) lainlaatijakun-l
a n rakennakse3n syn^'mätodistus•
ani Vakcmaan. Syntymätodistustani'
^ i iövtynyt j a m i n u n käskettiin tulla
myöhemmin takaisin. Tultuani uu­delleen
(syntymätodistusta hake­maan
) vastaanottajaneitonen sanoi
nauraen minulle 'luulen, että sinä
et ole vielä syntynyt'. Tällaiset ta­pahtumat
opettavat ihmistä."
Inäaanien vaatimuksena onkin
j u u r i sfe, että he voivat syntyä uu­delleen
maailmaan; missä on tasa-arvoiset
oikeudet, turvallisuus, ih­miskunnia
j a tunnustus siitä, että
hekin ovat ihmisiä.
S I L M I E N A V A U S M O N E L LE
Tämä konferenssi oli silmien
ayaaja monelle ihmiselle —^ j a he
olivat kaikki valkoihoisia^ He saivat
tietää, että Manitoban 26,000 intiaa­nista
j a metisistä vain 880 o l i vaki­tuisessa
työssä ja että 5,200 o l i työt­tömällä.
Valkoihoiset saivat tietää (konfe­renssissa),
että samalla kun mani-tobalaisten
keskinkertainen vuosi-tulo
on $1,500, intiaanien j a meti­sien
keskinkertainen vuositulo on
vain $210. Vuonna 1962 todettiin im
tiaanien j a metisien keskuudessa
5 6 ^ - ^ uutta aktiivista tuberkuloo-sitautitapausta
ja vain 179—196^
kaikkien muiden kansalaisryhmien
keskuudessa yhteensä.
Intiaanien ja metisien yhdeksäs
kansallinen konferenssi oli askel
eteenpäin, vaan ei lopullinen vas­taus.
Työväenliikkeellä on suuri
vastuunalaisuus intiaanien j a meti­sien
avustamiseksi seuraavan aske­leen
otossa niin, että se johtaa to­delliseen
vapauteen. — Don Currie.
. f. ^
,1 I.I>
! A /
•.• -.1.,.'
PÄIVÄN PAKINA
Kuubassa kuulema kummittelee
Suuri amerikkalainen nutistoi^
misto " A P " kertoi torstaisessa
VVashingtonin uutisessaan, että Yh­dysvaltain
valtiosihteeri eli ulkomi­nisteri
Rusk on sanonul, jotta Kuu­ban
"tilanne on hirvittävä (grim).
on merkkejä suuresta j a kasvavasta
tyytymättömyydestä siellä ; . . Mei­dän,
tietojemme mukaan useita sa-satoja
tuhansia kuubalaisia on an­tanut
ymmärtää, että he haluavat
lähtea poisa maasta, jos voivat. . . "
A i herran pojat sentään, kuinka
suurta huolta ja huolenpitoa Wash--
ingtdn osoittaakaan kuubalaisia
kohtaan! s
Merkillepantavaa on kuitenkin, et­tä
tässä lausunnossaan, jonka " h än
sivumennen sanoen antoi AFL-CIO
(!) radiohaastattelun yhteydessä,
mr. Rusk e i suvainnut sanoa, mistä
hän oli tietonsa saanut niistä"sa-doistatuhansista
tyytymättömistä".
On ikävä juttu, - kun tuollaista
"tyytymättömyyttä" kehittyy, vaikka
suuri ja rikas naapuri, USA, yrit
tää kaiken voiminsa " a u t t a a " kuu­balaisia
— lähettämällä aseistettuja
sotajoukkoja Kuubaa hävittämään,
kieltäytyy normaalisesta kaupan­käynnistä
Kuuban kanssa, kieltää
"liittolaisensakin" kaupankäynnistä
Kuuban' kanssa, julistaa Uittomait-tensa
loivat mustalle listalle, jos ne
uskaltavat harjoittaa laillista liiken­nöimistä
Kuuban vesille jne.
Mutta samana päivänä, eli viime
torstaina, tuli Washingtonista toi­nenkin
Kuuban asioita kosketellut
uutinen. Tässä CP:n uutistiedossa
annetaan •• ymmärtää, ettei Washing^
ton ole sittenkään, vielä tyytyväinen
Kuuban kuristamisyrityksiensä tu­loksiin,
koska meille kerrottiin:
"Washington — Presidentti Ken-endy
on kehoittanut NATO- ja
muita maita (siis myös Canadaa!
— K.) lopettamaan kaupankäynnin
Kuuban kanssa ja kehoittanut Lati­nalaisen
Amerikan maita tehosta­maan
vauhtiaan Kuubassa kasva­tettujen
sabotöörien ja valli^nku-mouksellisten
suhteen .
Tällaisen poliittisen ja taloudelli­sen
kuristuksen • kiristämisen jäl­keen
olisi kaiketi toivoa, että uiko
ministeri Rusk voisi pitää uusia
itkuvalituksia Kuubassa kehittyväs­tä
"tyytymättömyydestä".
Mutta kuinka kurja on todellisuu­dessa
Kuuban tilanne? Koetetaanpa
etsiä vastausta siihen.
Me hylkäämme tässä yhteydessä
kaikki vasemmistolaiset ja yleensä
Kuuballe myötämieliset liberaaliset
lähteet. Niitä voitaisiin ehkä sanoa
"Castro mielisiksi".
Ottakaamme Toronto Daily Starin
kirjeenvaihtajan Mark Gaynin Ha­vannan
artikkeli, joka julkaistiin v i i ­me
keskiviikkona. Kukaan järkevä
ihminen ei voi syyttää sen" parem
min Star-lehteä kuin sen.kirjeen
vaihtajaal^aan ainakaan kommunis­tien
"kanssamatkustajiksi".
Mr. Gayn lainaa: alusksi erään
kuubalaisen kirjailijan kirjoitukses-:
ta seuraavan kohdan vanhasta Kuu­basta.
"Sokeriruokotyöläinen raataa nel
jä kuukautta vuodessa ja näiden
120 päivän aikana hänellä ja per­heellään
on ruokaa sekä öljyä lam­pussa.
Sitten hänen työnsä loppuu,
hänen säästönsä hupenevat, Hänen
lamppunsa valo sammuu ja samoin
tapahtuu naapureille, kunnes koko
maaseutu on pimeänä ja vaiteliaa
na."
-'Nämä rivit — ja matka sokeri-ruokoalueelle
— antavat vastauksen
j o i l l e k in avainkysymyksoille Kuu­basta.
Ne selittävät miksi Fidel Cas­tro
voitti : . . Ne selittävät myös
osittain hänen nykyisen voimansa
perustat . . . Fidel (Castro) on
ponnistellut kovasti varatakseen so-kcriruokotyöläisille
työtä koko vuo­deksi
. . . Työläisen siunauksena
on paljon muutakin sellaista mitä
hänellä ei ennen ollut, lukeutuen
n i i h in ilmainen koulu, ilmainen lää­kehoito
j a usein ilmainen asuntokin
. . . Maassa on paljon ihmisiä, j o il
le hän on antanut maata . . .
"Kymmenkunta vuotta sitten
Kansainvälinen Jälleenrakennus­pankki
julkaisi kuuluisan " K u u b a n
raportin", mikä on vieläkin perus­tekstinä
niille, jotka yrittävät ymr
märtää castrolaisuutta. Kuuban v i
kana oU, sanotaan raportissa, että
se oli riippuvainen ihiltei kokonaan
sokerituotannosta; tuhannet sokeri-työläiset
oUvat kroönillisesti työttö­minä
kuukausimääriS; uskottdHlian
suuri lukutaidottomuus ;8ek$ hUHrJu-va
j a .paikallaan taUaqnut<elEOii(K
mia . . ." . . • " .V. - '
Tämän ]älkeen..xttr.'(^a^.:C^
kuinka tuhannet f )u|h^^
nuortit mi'^Iiet|alQaUeV'.(^
kampanjaan lukutaidottomuuden
hävittämiseksi sanoen ilmeisesti vas­tenmielisesti,
että "se tuotti tulok­sia?'.
^Lopuksi, ilmaisten selvästi Kuu­ba
vastaisen asenteensa, mainittu
kirjoittaja sanoo:
" . . . Mutta jos castrolaisuuden
aiheuttamaa ongelmaa mielitään kä­sitellä
tehokkaasti, sen luonnetta ja
sen voimaa on ymmärrettävä. J a
pahin seikka mikä voidaan tehdä
on omaksua käsitys, että F i d e l (Cas­tro)
on yksinäinen ja inhoittava uk,-
keli, jolla ei ole tuskin yhtään ys­tävää
omassa maassaan." .
Mahdollisesti Yhdysvaltain ulko­ministeri
Rusk voisi panna tämän.,
mr. Gaynin varoituksen, piippuun­sa
ja vetää siitä oikeat henkisavut?
N i i n että kuinka kurjaa siellä^
Kuubassa oikein on?
Vastaus on ilmeinen: Kamalaa!
Yhdysvallat ei tietenkään pelkää
pienen Kuuban sotilaallista mahtia.
Mutta Kuubassa rienaa ''kommu­nismin
kummitus" ja Washingtonis-sa
on kuoleman pelko siitä, että so­sialismi
onnistuu Kuubassa ja an­taa
Latinalaisen Amerikan maille
käytännöllisen esimerkin siitä, mi­ten
kansakunta voidaan vapauttaa
työttömyydestä, kurjuudesta j a lw
kutaidottumuudestakin.: '
on jo enemmän kuin
riittävästi syytä, miksi presidentti
fCennedy esitti jälleen,, ties monen­nenko
kerran vaatimuksen, että NA­TO-
j a muiden maiden pitäisi ryh-is^
IrtiUppasaartbon Kuubaa vastaan.
Mutta kannattaako esimerkiksi
Canadan,äihen rumaan kuritusyri-
I 1 •
i