Vapaus, December 23, 1958

              Sivu 2 Tiistaina, jouluk. 23 p. — Tuesday, Dee. 23, 1958
VAPAUS
0J8EBTT) — Independent LabQr
Organ of Fimtish Canadians. Es-tabliahed
Nov. 6. 1917. Authorized
as Becond dass nudl by the Post
OfflM Department, Ottawa. Pub-lisbed
thrice weekly: Tuesdays,
Ittursdays and Saturda^rs by Vapaus
Ptddlshing Company Ltd.. at 100-102
Etm Gt. W.. Sudbury. Ont.. Canada.
Telephones: Bua. Office OS. 4-42S4:
Edltorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertining rateo upon appllcatioa
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 7.00 6 kk. 8.76
3 kk. 2.25
Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.S0
Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Suuryhtiö "päätoimittajana"
Lehtemme pakinapalstalla kajotaan tänään nykyhetken
erääseen hyvin tärkeään kysymykseen — työläisten ja far­marien
sekä pikkuliikemiesten välisiin suhteisiin. Asiasta
voitaisiin tietysti puhua paljon enemmänkin, mutta yleis­piirtein
mainitussa kirjoituksessa tulkitsee lehtemme lukija-
-^kunnan yleisesti omaksuma kanta: Ilmoittaessaan Vapaudes­sa
pikkuliikemiehet osoittavat teoin ja sanoin, että.he pitä­vät
arvossa meidän kauppatuttavuuttamme: ja kun heidän
ilmoituksensa auttavat yhteistä lehteämme, me puolestamme
pidämme ilmoittajiamme aina etutilalla ostoksia ja muita
kauppoja tehdessämme.
. Emme ole koskaan salanneet sitä, että lukijamme pitä­vät
kauppatuttavinaan niitä liikkeitä, jotka ilmoittavat Va­paudessa
— eikä meillä ole mitään syytä sitä salata, sillä
pikkuliikemiesten ja työtätekevien taloudelliset edut ovat
loppujen lopuksikin samat.
Mutta entäs suuryhtiöiden ilmoitus? Onko perää siinä,
että- suuryhtiöt määräävät porvarilehtien toimituspolitiikan
suunnan, kuten on työväenpiireissä selostettu?
Porvarilehdet ovat tästä syytöksestä kovin närkästyvi-nään
ja sanovat tavallisesti, että "koskaan ei ole yksikään
suurilmoittaja yrittänyt heidän toimituspolitiikkaansa vai­kuttaa".
Mutta mikä on totuus? Myönnettäköön, etteivät porvari­lehtien
omistajat ja toimittajat saa aina välittömiä "mää-räyksi"
suurilmoittajilta. Mutta se ei todista vielä mitään!
Ensinnäkin on muistettava, että porvarilehdet ovat yksityis­omaisuutta,
joiden päätarkoituksena on voitto-osinkojen
hankkiminen omistajilleen. Porvarilehti kuolee heti, jo se ei
voi hankkia voittoa omistajilleen. Tästä siis johtuu, että
porvarilehtien kustantajain päätavoitteena on enimmäisvoit-tojen
tavoittelu, kuten se on yleensä suurpääoman tavoit­teena.
Tältä todellisuuspohjalta asiaa katsoen, porvarileh­tien
Tcustaritaj at tietävät varsin hyvin mistä saavat "voita
leivän päälle" kenenkään muistuttamatta asiasta välittömäs­ti.
Ja porvarilehtien kustantajain palkkalistalla olevat toi­mittajat
tietävät myös, mistä tyylistä heidän työnantajansa
pitävät; mistä on odotettavissa korotuksia ja palkanylennyk-siä,"—
mistä moitteita, alennuksia ja työstä erottamisia. Ei
siinäkään tarvita mitään "välittömiä määräyksiä".
Ottakaamme vaikkapa vain yksi käytännöllinen esi­merkki.
Suuret porvarilehdet — ja suurporhojen pöydältä
mahdollisesti putoavia muruja kärkkyvät pienetkin lehti­rievut
— ovat olleet äärettömän yksimielisiä esimerkiksi In-con
lakossa: Mikään niistä ei ole meidän tietääksemme avoi­mesti
tuominnut sitä kun Inco pakoitti enimmäisvoittoja
tavoitellessaan 14,000 työläistään lakkoon juuri joulupakkas-ten
edessä — yksikään niistä ei ole varauksitta asettunut tä­män
amerikkalaisyhtiön canadalaisten työläisten puolelle. On
siis syytä kysyä miksi? Johtuisiko se olettamuksesta tai pe-losjta,
että Inco ei anna enää suuria ilmoituksia, jos lehti aset­tuu
tässä katkerassa taistelussa canadalaisten työläisten puo­lelle
Wall Streetin pankkiireita vastaan? Me vain kysyname.
Ja lukijat voivat panna merkille, ilmoittaako Inco lakon jäl­keen
myös sellaisissa lehdissä, jotka ovat rehellisen tukensa
ja kannatuksensa antaneet sen canadalaisille työläisille. Sivu­mennen
sanoen, tässä olisi suurpääomalla mainio tilaisuus
osoittaa, että työväenliike on "väärässä" sanoessaan, että
suurilmoittajat vaikuttavat porvarilehtien toimituspolitiik­kaan.
Mikäli on puhe Vapaudesta, meidän lehtemme ei ole
koskaan kieltäytynyt julkaisemasta suuryhtiöiden ilmoituk­sia.
Meillä ei tietenkään ole mitään sitä vastaan jos osoittau­tuu,
että olemme olleet väärässä näissä asioissa.
* * *
Mutta puhukaamme asiasta suulla suuremmallakin. Ma-nitoba
Co-Operator-niminen osuustoimintalehti (ei suinkaan
vasemmistolainen) kiinnitti äskettäin tähän asiaan huomiota
ja kirjoitti:
"Liikesanomalehtiä rahoitetaan suurelta osalta ilmoitus­tuloilla
ja suurin osa sanomalehtimiehistä myöntää, että tä­mä
tosiasia, yhdistettynä voittojen saannin tarpeellisuuteen,
vaikuttaa (influence) siihen mitä lehdissä julkaistaan. Sen l i ­säksi,
sanomalehdistä ön myös tullut suurliikkeitä, jotka su­lautuvat
ilmoittajiensa suurliikemaailmaan.
"Mutta ilmoittajain vaikutus on yleensä ovelaa eikä yk­sityisen
ilmoittajan tarvitse kovinkaan usein heiluttaa suurta
ruoskaa. Niiden ei tarvitse. Kuslanlaja, toimittaja ja report­terit
tietävät mikä on tabu kenenkään tarvitsematta ääneen
huutaa mikä on tabu. Ja toiset ilmoittajat ovat havainneet,
että jos jokin sanomalehti toimitusohjelmassaan poikkeaa
linjalta, protestia tehokkaampi keino on se, että joko vähen­netään
tai lisätään ilmoituksia. Mitä enemmän sanomalehti
on riippuvainen ilmoitustuloista, sitä vähemmän on kustan­tajalla
taipumusta omaksua sellaista toimitusohjelmaa, mikä
vaarantaisi ilmoitustulo-lähdettä.
"Mutta, yllättäen, Chrysler Corp. of Canadan presidentti
R. W. Todghain a nM viime kuussa nuhteita sanomalehdille
siitä kun ne kirjoittivat ulkomaalaisten-autojen hyvistä puo­lista
samalla kun ne vastaanottivat ilmoitustuloja kotimai­silta
autotehtailta. Mr. Todgham puhui Newspaper Managers
of America-järjestön Itä-Canadan jaoston kokouksessa.
"'Olen usein huomannut', sanoi mr. Todgham, 'että mei­dän
ja muiden autoliikkeiden ilmoitukset ovat välittömästi
kilpailussa huomattavan toimiti^smateriaalin kanssa mikä
julkaistaan ilmaiseksi ja missä ylistetään ulkomailla tuotet­tujen
tuotteiden oletettuja hyveitä ja väheksytään meidän
tuotteidemme hyveitä.
"'Miksi pitäisi meidän — ja minä eritän tämän retorisena
(puhetaidollisena) kysymyksenä — avustaa ilmoitusdollareil-lamme
julkaisuja mitkä jatkuvasti väheksyvät tuotteita joi­den
suhteen me toivomme yleisöllä olevan luottamusta, mie-liessämme
saada yleisön ostamaan niitä.
"'Herrat, teillä on ainoa väline, millä voimme suorittaa
vastasiirron tässä tilanteessa. Minä en ole koskaan nähnyt
teidän kirjoittajanne intoilevan toisenlaisten tuotteiden suh­teen
samalla kun he panisivat kyseenalaiseksi omien tehtai-lijains^
. rehellisyyden, selittämällä lukijoilleen, e t ^ ulko­mailla
tuotettu tavarayksikkö on parempi, halvempi ja kai­kin,^
tavoin muutenkin edullisempi'."
"Samalla kun suurin osa 1959, automalleista maksaa luul-'
- - • /- • - .
Anttoni Banto, Sault Ste. Marie,
Ont., täyttää sunnuntaina, joulukuun
28 pnä 73 vuotta.
J. Saikkonen. Whltefish. Ont.,
täyttää joulupäivänä, joulukuun 25
p., 74 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tuttavain
onnentoivotuksiin.
Kilpailua luovan toiminnan nimessä
Huippuluku
Lontoo. — Englannin työttömien
määrä on nyt suurempi kuin kertaa­kaan
aikaisemmin kymmeneen vuo­teen,
ilmoitti työministeriö tiistaina.
Marraskuun 17 pnä oli 536,000 hen­kilöä
vailla työtä.
Sodanjälkeisen ajan työttömjrysen-nätys
saavutettiin helmikuussa 1947,
jolloin työttömien määrä kohosi polt-toainekriisin
johdosta 1,874,000 :een.
Lokakuun 13 päivästä marraskuun
17 päivään työttömien luku kasvoi
22,000:11a. Työministeriön ilmoituk­sesta
selviää edelleen, että työssä ole­vien
määrä oli loka—marraskuun
vaihteessa 23,076,000.
Kirj. M. Maksimov
Moskova. — (SIB) — USAn demo-kratysen
puolueen johtaja Steven-
Eon, jlJKa jokin aika sitten teki neljä
viikkoa kestäneen pitkän matkan
Neuvostoliittoon, on paluumatkalle
lähtiessään lausunut:
— Meidän on paitsi entistä
enemmän opittava toisiltamme
myös entistä paremmin tunnettava
toisemme. Kilpailkaamme aloilla,
jotka koskevat luomista, muttei tu­hoamista,
esimerkiksi ihmiselämän
jatkamisen alalla... Kulkekaam-me
rinta rinnan terveydenhoidon,
sivistyksen, taloudellisen kehityk­sen
ja kansojen välisen ystävyyden ~
alalla. Antaa tulevien sukupolvien
siunata vuosisataamme eikä kirota
sitä."
Näin järkevien ajatusten suhteen
ei voida olla eri mieltä. Luovan toi­minnan
nimessä käytävä kilpailu ja
elämän nimessä tapahtuva rinnak­kaiselo
ja yhteistyö ovat juuri sitä.
mitä kaikki kansat toivovat. Neuvos­toihmiset
ovat sangen suopeasti suh­tautuneet
Stevensonin julkituomiin
ajatuksiin, koska ne ovat niiden aat­teiden
muicaisia, jotka edellyttävät
yhteiskuntajärjestelmältään toisis­taan
eriävien maiden rauhallista rin­nakkaiseloa.
Tämän aatteen on tuo­nut
esille jo Lenin ja siitä on muo­dostunut
Neuvostoliiton ulkopolitii­kan
kulmakivi.
Neuvostovaltio ja sen johtajat pon­nistelevat
jatkuvasti, päivästä toi­seen,
rauhallisen kilpailun ja yhteis-toimii^
nan kehittämiseksi eri maiden
kesken olipa niiden yhteiskuntapo­liittinen
rakenne~minkälainen tahan­sa.
Voitaisiin mainita lukuisia ta­pauksia,
jolloin sosialistisen maan
valtiomiehet, yhteiskunnalliset toimi­henkilöt
ja monet tavalliset ihmiset
ovat kehoittaneet rauhanomaiseen
kilpailuun ja puhuneet siitä. Rajoi­tumme
kuitenkin neuvostohallituk­sen
viimeisimpiin lausuntoihin, jot­ka
sen päämies on esittänyt. Puhues­saan
viime vuoden lopuUk korkeim­man
neuvoston isttHjnjJSsa N. S.
Hrushtshev sanoi:
"Ehdotamme uusien aselajien
keksimiseksi käytävän kilvan si­jaan
rauhanomaista kilpailua...
Todistakoon tämä tai tuo yhteis­kuntajärjestelmä
etevämmyytensä
ei sotilasalalla, vaan rauhan alalla,
Mikä on 'satelliitti'?
Mitä merkitsee satelliitti ja sa-telliittisuhde
kahden valtion välil­lä,
josta nykyisin niin paljon puhu­taan?
Ilmeisesti kahden sellaisen
valtion suhdetta, jossa suurempi
valtio pakottaa pienemmän johon­kin
sellaiseen, mikä on vastoin pie­nemmän
elinetuja j a missä heikom­pi
alistuu vahvemman tahtoon.
Varmaan tällaisia satelliittisuhteita
on olemassa, mutta merkillepanta­vaa
on, että läntihen propaganda,
unohtaen todelliset satelliittisuh-teet,
yrittää esittää Neuvostoliiton
ja eräiden kansandemokratioiden
suhteet jonkinlaisiksi satelliittisuh-teiksi.
Merkillinen yritys, jossa häi­käilemättömästi
painetaan asiat
päälaelleen Miten on todellisuu­dessa
asianlaita?
HÄMÄYSTÄ
Käsittelen asiaa oman marni —
Tshekkoslovakian — kohdalta. Isän­maani
oli ennen sotaa todellakin
n i in tiukassa riippuvaisuussuhtees-sa,
että maan silloiset isännät teki­vät
ulkomattoman petoksen, luovut­tivat
kokonaisia alueita sekä erin­omaiset
rajalinnoitukset Hitlerille.
Muutamia kuukausia myöhemmin
seuriasi sitten Hitlerin sotajoukko­jen
marssi Prahaan . . . Eräiden
valtio- ja lehtimiesten suunnatto­man
hassunkurisen itsenäisyyskäsi-tyksen
puitteissa kuvaillaan kui­tenkin
kaikesta huolimatta maani
sodänedellisiä suhteita silloiseen
läntiseen "liittolaiseen" itsenäisyy­den
säilyttämisen malliesimerkkinä
j a itsenäisyyden esimerkillisenä
puolustamisena. Näin vain siksi,
että nämä "ystävälliset" suhteet
voitaisiin esittää vastakohtana ny­kyiselle
"Moskovan herruudelle".
Englannissa, Amerikassa j a muu
alla julkaistut ja yleisesti tunnetut
historialliset asiakirjat osoittavat,
miten silloinen Tshekkoslovakian
presidentti t r i Benes sai nuhteita
surullisenkuuluisalta lordi Runci-manilta,
miten Ranskan j a Englan­nin
lähettiläät määräilivät, mitä
hänen täytyy tehdä, miten Englan­nin
ja Ranskan hallitusten edusta­jat
tulivat Myncheniin jakamaan
Hitlerin j a Mussolinin kanssa "ys­tävällisissä
suhteissa olevaa" Tshek­koslovakiaa,
jonka edustaja sillä ai­kaa
odotteli myncheniläisessä ho­tellihuoneessa.
Muistuttan tästä murheellisesta
historiasta vain voidakseni uudel­leen
tuoda esiin, minkä perusteella
esim. juuri tri Benesiä pidetään
viimeisenä tosi "itsenäisenä" Tshek­koslovakian
presidenttinä.
T A S A V E R T A I S T E N SOPIMUS
Uudella Tshekkoslovakian valti­olla
on jo vuosikausia ollut tuke-tavasti
$100—$200 enemmän
kuin V. 1958 malliset autot, me
epäilemme, että mr. Todgham
saa kuulla ja lukea enemmän
myönteisiä lausuntoja pienem­mistä
autoista. Kaikki eivät pi­dä
autoa menestymisen sym­bolina.
Eivät kaikki halua
maksaa yhä enemmän kromis­ta."^
Tällainen on karu todellisuus
suurilmoittajain ja porvarileh­tien
kannalta katsoen. Se on
hyvä pitää mielessä silloin
kun meiltä kysytään, miksi it­senäisyyttä
kunnioittavat työ­väenlehdet
"eivät tule toimeen
omillaan", vaan tarvitsevat lu­kijakuntansa
taloudellista tu­kea.
Se on hyvä pitää mielessäm­me
myös silloin, kun pikkuliik­keet
ilmoittavat lehdissämme
ja siten osoittavat, että ne to­della
arvostavat liiketutta-vuutta
meidäBt pikkuihmisten
kanssa! »
naan Neuvostoliiton kanssa solmit­tu
sopimjs, jonka allekirjoittami­sen
15-vuotispäivää me vietämme
juuri.
Sosialistisesta kehitykseslämme
saattaa kukin poliittisen vakaumuk­sensa
mukaan joko iloita tai pahas­tua.
Sehän ei ole voittanut yksis­tään
meillä, vaan valtaosalla maa­palloa,
lähes miljardin ihmisen
asuma-alueella. Joku saattaa olla
taipuvainen siihen käsitykseen, et­tä
pieninkin myönnytys sosialismil­le
merkitsee Moskovan orjuuteen
joutumista. Mutta uskomuksille,
•taipumuksille ja toiveille ovat vain
tosiasiat riittävänä vastapainona.
Kun perustamme käsityksemme to­siasioihin,
alkavat eräät propagan-daristiretkillä
esitetyt mielikuvat
muuttua.
Tshekkoslovakian ja Neuvostolii­ton
sopimus on kahden tasavertai­sen
osapuolen sopimus. Tshekko­slovakian
tasavalta ei ole viimeis­ten
viidentoista vuoden aikana pa­kotettu
mihinkään sellaiseen, mikä
olisi vastoin sen elinetuja. Sellais­ta
olisi totisesti vaikea osoittaa.
Nykyhetkellä kaikki tahtoen tai
tahtomattaan kunnioittavat sen ra­joja.
KEKSITTYJÄ VÄITTEITÄ
Väitetään Neuvostoliiton taka­vuosina
-kieltäneen" Tshekkoslova­kian
ottamasta vastaan ns. Mar­shall-
apua; mutta siitähän päätti
oma hallituksemme. Ja lisäksi —
päinvastoin kuin niissä valtioissa,
jotka siihen aikaan olivat täynnä
tuota ihastuttavaa avuliaisuutta —
Tshekkoslovakian taloudellinen voi­ma
on niistä ajoista kasvanut mo­nenkertaisesti.
Maa tuottaa nyky­ään
esim. hiiltä 40 miljoonaa ton­nia
enemmän kuin ennen sotaa.
Eikä hiili makaa varastossa, yksi
kään kaivosmiesvuoro ei joudu työt­tömäksi
Mitä hyödyttää näissä
oloissa tulla sanomaan: katsokaa,
mitä olette menettäneet.
Tshekkoslovakian "satelliittiudes-ta"
ja "Moskovan herruudesta" pu­hutaan
lännessä tämän tästä erilai­sissa
yhteyksissä, kuten viime
vuonna Hrushtshevin vieraillessa
Tshekkoslovakiassa ja presidentti
Novotnyn ja muiden tshekkoslova­kialaisten
vieraillessa Neuvostolii­tossa
tänä vuonna. Silloin aina
kerrotaan monenlaisia "tietoja"
salaisista erimielisyyksistä ja naa­mioidästä
painostuksesta. Näitä to­distellaan
niin "vakuuttavalla" ai­neistolla,
kuin esim. sillä, kuka jos­sakin
kaupungissa oli vastaanottaa
massa ja kuka ei. Luultavasti täl­lainen
pätee länsimaisiin tapoihin,
mutta niitä ei saa soveltaa sellaisi­naan
uudella pohjalla toimiviin so­sialistisiin
maihin.
KAHDENLAISISTA SUHTEISTA
Tämä satelliittipropaganda vaike­nee
perusedellytysten erilaisuudes­ta
ja siksi se joutuu usein tylsyyk­siin.
Albania on paljon pienempi
valtio kuin Tshekkoslovakia. Kos­kaan
ei ole kuitenkaan tapahtunut,
että sen .sosialistiset liittolaiset oli­sivat
halunneet sitä tuhota taikka
edes pitää takapajulla. Päinvastoin,
ne auttavat sitä kaikin tavoin. Taik
ka, jos käyttäisi rinnastusta; ne ei­vät
koskaan menisi Albanian ran­nikkovesille
tykkien suojassa ka­lastamaan
— niinkuin muuan tiet­ty
suurvalta Islannin vesillä har­joittaa
kalastusta.
Tuskinpa Islannilla olisi myös­kään
erään toisen suurvallan sota-tukikohtia
niskoillaan, jos pienem­män
valtion itsenäisyyttä todella
kunnioitettaisiin siellä, missä sitä
niin usein pidetään liikuttavia pu­heita?
VÄÄRÄ LÄHTÖKOHTA
Koko propaganda Tshekkoslova­kian
satelliittiudesta lähtee eräästä
aivan väärästä edellytyksestä, ni­mittäin
siitä, että sosialistinen jär­jestelmä
olisi jotenkin tyrkyttämäl­lä
työnnetty tavalliselle Tshekko­slovakian
kansalaiselle ja että Neu­vostoliitto
olisi hänelle vain vasten­mielinen
liittolainen. Tämä on
kuitenkin suurensuuri erehdys. Jo
entisten "liittolaistemme" petoksen
jälkeen, silloin kuin Tshekkoslova­kiassa
isännöivät natsilaiset herra­kansan
edustajat ja isänmaa.i^stä-viä
teloitettiin satamäärin, jo sil­loin
oli valtava enemmistö Tshek­koslovakian
kansaa varma siitä, et­tä
vapaus tulee Neuvostoliitosta.
Niinkuin tulikin, eikä vain kansal­linen
vaan myös yhteiskunnallinen
vapaus.
PIENI RINNASTUS
Vielä eräs tosiasia; Kohta neu­vostojoukkojen
tultuft, Tshekkoslo­vakian
alueelle allekirjoitti Tshek­koslovakian
maanpaossa ollut hal­litus
Neuvostoliiton kanssa sopi­muksen
siitä, että neuvostolaisella
komendantilla on valta ja vastuu
vain sotanäyttämön äärellä ja vain
sodankäyntiä koskevissa asioissa.
Muilta osin tulivat heti voimaan
Tshekkoslovakian hallintoelimet ja
ne toimivatkin joka suhteessa. Näin
ei tapahtunut valtakunnan länti­sellä
alueella, jota amerikkalaiset
hallitsivat väliaikaisesti. He eivät
halunneet tunnustaa Tshekkoslova­kian
kansallisia hallintoelimiä lain­kaan.
V A I H T U V A KÄSITE
"Lakeijanpalveluksista Moskoval­l
e " ei syytetä yksin Tshekkoslova­kiaa
eikä vain sosialistisia maita.
Oliko muka Irak satelliitti niin
kauan kuin sillä oli hallitus, joka
arvelematta totteli erästä tiettyä
kapitalistista suurvaltaa ja sai siitä
maksun? Ei, silloin se ei ollut sa­telliitti
. . Mutta tuskin se sai tuon
lahjotun orjamaisen hallituksen ku­motuksi,
niin sitä jo epäillään . . .
Lyhyesti sanoen; niin kauan kuin
tottelet imperialistista suurvaltaa,
tottelet sen. pienintäkin vihjettä,
olet -itsenäinen . . . Mutta lakkaapa
tottelemasta, toimi omien etujesi
mukaan — jopa oletkin Moskovan
satelliitti.
J i r i Franck.
yhtelsknnnan tuotantovoimien, tie­teen,
tekniikan ja kolttaurin kehlt-tämfses-
sä ja entistä parempien elä­mänehtojen
tarjoamisessa ihmisel­le.
Sanokaa, tnikä tästä on sopima­tonta
kaikille valUoiUe vaUitsipa
niissä mikä järjestelmä tahansa?"
Puhuessaan viime huhtikuussa Un­karin
pääkaupungissa pidetyssä juh­latilaisuudessa
N. S. Hrushtshev sa­noi:
"Neuvostoliitto kehoittaa kapitalis­tisia
valtioita kilpailemaan ei aseva­rusteluista,
vaan kansan elintason
kohottamisesta, ei sotatukikohtiejija^
kauko-ohjusten lähetyslaitteiden,
vaan asuntojen ja koulujen raken­tamisesta,
ei "kylmän sodan" laajen­tamisesta,
vaan molemmin puolin
edullisen kaupan kehittämisestä ja
kulttum-iarvojen vaihtamisesta."
Kosketellessaan kapitalismin ja so­sialismin
rauhanomaista kilpaDua N.
S. Hrushtshev korosti Neuvostoliiton;
kommunistisen puolueen keskusko­mitean
toukokuun täysistunnossa:
"Voittaaksemme kahden järjes­telmän
välisen kilvan meidän on
saavutettava ja sivuutettava Ame­rikan
Yhdysvallat tuotteiden val­mistamisessa
maan kutakin asu­kasta
kohden. Tällä kapitalismin
kanssa käymämme kilpailun tiellä
olevan esteen me kykenemme voit­tamaan
ja voitammekin ei kauko-ohjuksilla
eikä atomi- ja vetypom­meilla,
vaan järjestyneisyydelläm­me
ja tiiviydellämme, entistä kor­keammalla
tuotantotasolla ja luo­malla
runsaita aineellisia arvoja,
voidaksemme siten turvata kaikille
työtätekeville entistä korkeamman
elintason."
Täs.sä on se selvä kanta, jolla Neu­vostoliitto
on rauhallista kilpailua
koskevissa kysymyksissä horjumatto-masti
pysytellyt. Tämä kannanotto on
sitäpaitsi planeettamme väestön val-taenemmistön
etujen mukainer). Yhä
useammat ihmiset maailmassa alka­vat
ymmärtää, että kahden järjestel­män
välinen rauhallinen kilpailu
merkitsee yhteiskunnallisen kehityk­sen
kiertämätöntä kulkua ja ainoata
oikeata tietä kahdesta mahdollises­ta:
joko atomisota tahi rauhalliften
rinnakkaiselo.
4 0 »
Rauhanomaisella kilpailulla on
kuitenkin lukuisten ystävien ohella
myös vastustajia, joilla on laaja sa­nomalehdistö
ja jotka yrittävät va­kuuttaa
lukijoilleen, että Neuvosto­liiton
kehoitukset rauhallisesta ta-laodellisesta
kilpailusta ovat muka
vain "taktiikkaa" ja "propagan­daa".
Samat piirit pyrkivät tulkit­semaan
rauhallista kilpailua Neu­vostoliiton
käymäksi "taloudellisek­si
sodaksi" ja "kommunismin vaa­raksi".
Lukijoille tarjotaan myös
muita tekaistuja juttuja, joilla kai­killa
on yksi ja sama -tarkoitus:
tehdä tyhjäksi rauhanomainen kil­pailu
ja lietsoa "kylmää sotaa".
Neuvostoliittoa koskevien perättö­mien
juttujen kumoamiseen riittävät
elämästä otetut tosiasiat ja lyhytkin
silmäys neuvostoliittolaiseen todelli­suuteen.
Ei ole tarpeen mainita,
kuinka monta asuintaloa päivittäin
valmistuu ja kuinka monia tehtaita
pannaan käyntiin. Tarkoituksenam­me
ei ole myöskään selostaa maata­louden
kehittämisen valtavaa ohjel­maa
eikä kemiallisen tuotannon ke­hittämistä,
jonka tarkoituksena on
maan väestön varustaminen kulutus-tarvikkeilla.
Mainitsemme yhden ai­noan
asian. Neuvostoliitossa on äs­kettäin
pantu käyntiin maailman
suurin, Kuibyshevin vesivoimalaitos
siTÄiiiiinniiiiiiniiiR
illlllllllllllllllliyillllllTÄTA
i .
(Vladlmh- Iljitsh LenhiUle nhnetty
Volgan vesivoimalaitos). Sen varus­tamiseen
koneilla on osallistunut
1300 Neuvostoliiton tehdasta. Sen
voima tulee antamaan eloa kemialli­sen,
kevyen ja elintarviketeollisuuden
suunnattomalle tehdaskoinpleksille,
jouduttamaan Volgan mitä rilckaim-pien
maatalousseutujen kehittymistä
ja loppukädessä turvaamaan maalle
tavararunsauden. Tämä voimalaitos
muodostaa erään renkaan siitä val­tavasta
rauhallisen rakennustyön
suunnitelmasta, jota Neuvostoliitto
toteuttaa.
'Tunnettu canadalainen sosialide­mokraatti
William Irvin on Neu­vostoliitossa
käytyään klrjoittanur
kirjan "Onko elettävä yhdessä Ve­näjän
kanssa vaiko kuoltava sen
kanssa?" Eräässä luvussa, jonka
otsikkona on "Neuvostoliitto toivoo
ranhaa", tekijä pUkkaa "kylmän
sodan" lietsojia, jotka väittävät
neuvostovaltiolla olevan hyökkäys-aikeita.
Irvin korostaa, että neu­vostovaltion
tarkoituksena on yltä­kylläisyyden
luominen koko kan­salle
ja että sota' ei mitenkään voi
palvella tämän päämäärän saavut­tamista.
"Sosialistista taloutta — päinvas­toin
kuin kapitalistista — ei elätetä
sodalla eikä sodan valmistelulla, jot­ka
ovat omiaan vain jarruttamaan
sen kehitystä". Irvin aivan oikein
huomauttaa, että "Neuvostoliitto
omistaa jo kaiken sen, mistä valtiot
tavallisesti käyvät sotaa ... Neuvosto­liitto
on suuri ja rikas maa. Sen ra­jojen
sisältä löytyy kaikkia niitä rik­kauksia,
joita pitkälle kehittynyt
teollisuusmaa tarvitsee. Sen rikkaat
viljelysmaat kykenevät ruokkimaan
puolta suuremman väestön kuin nyt".
Kansojen hyvinvointi ja maapallon
väestön elintason kohottaminen riip­puu
asevarustelukilvan ja "kylmän
sodan" lopettamisesta sekä rauhan­omaisen
kilpailun, yhteistoiminnan
ja maailman kaupan kaikinpuolisesta
kehittämisestä. Asevarustelujen lo­pettaminen
vapauttaisi summattomia
tuotantovoimia ja raaka-ainerik-kauksia
ja soisi mahdollisuuden näi­den
suunnattomien aineellisten ai-vo-jen
käyttämiseksi kaikkeen siihen,
mitä planeettamme väestön valtava
enemmistö tarvitsee: ravintotarpei­siin,
vaatteisiin ja muihin tuottei­siin,
jotka koristavat elämää. Aseva­rustelujen
lopettaminen tekisi mah­dolliseksi
verojen alentamisen, työ­tätekeviä
palvelevien sosiaalivarojen
lisäämisen, työllisyyden turvaamisen
ja laajojen kansanjoulckojen ostoky­vyn
kohottamisen. Osa niistä suun-1
LIIAN MONTA RYYPPYÄ
Painija ryyppäili kapakassa ystä­viensä
seurassa ja päätti lähteä ko­tiinsa.
Hänen ystävänsä neuvoivat hänelle
lyhyemmän tien kotihisa peltojen
poikki unohtaen, että vihainen sonni
oli pellolla laitumella.
Painijan kulkiessa pellon poikki
sonni hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Sonnin havaitessa joutuneensa sar­vistaan
kiinni se rynnisti kunnes
pääsi vapaaksi ja pakeni.
"Otin liian monta ryyppyä", sanoi
painija. "Muuten olisin riuhtaissut
ajajan pois pyöränsä selästä."
EI OLLUT VIELÄ NAIMISISSA
Kun pikku-Martan ystävät saapui­vat
hänen kotiinsa Martta leikki juu­ri
saamillaan leikkikaluilla.
"Peseekö Martta astioita?" kysyt­tiin
häneltä.
"Pesen", vastasi Martta. "Minä
myöskin itse kuivaan ne sillä en ole
vielä mennyt naimisiin."
Ranskan asema
huononee yhä
Pariisi. — Äärimmäisen oikeiston
eteenpäinmeno Ranskan "vaaleissa"
ei voinut tehdä tyhjäksi sitä tosi­asiaa,
että Ranskan maksutase huo-onni
voimakkaasti marraskuussakin.
Ranskan Pankissa on tällä hetkellä
valuuttavaranto, joka vastaa vain y h ­den
kuukauden tuontia.
Tämäkin varanto on suiurelta osal­ta
teoreettinen, sillä osa varannosta
on jo etukäteen sidottu. Valuutan
puutteessa Ranskan talouspiirit pyr­kivät
epätoivoisesti etsimään kauppa­kumppaneita
joiden kanssa tavaraa
voitaisiin vaihtaa tavaraan.
Ylei.stä kehitystä kuvastaa myös
Ranskan asema Euroopan maksulil-tossa,
joka huononi jyrkästi marras­kuussakin.
Vajaus lisääntyi jälleen
46 miljoonalla dollarilla.
nattomista varoista, jotka nyt tule­vat
käytetyiksi asevarusteluihin, voi­taisiin
käyttää niiden heikosti kehit­tyneiden
maiden teknillis-taloudelli-seen
tukemiseen, joissa elää lähes
puolet koko ihmiskunnasta ja joihin
nälkä ja kurjuus ovat vankasti p e ­siytyneet.
Kaikkien kansojen edut vaativat
rauhanomaista . kilpailua luovan,
toiminnan, muttei tuhoamisen ni-messä.
SUOMI ON VAARASSA MENETTÄÄ
TSHEKKOSLOVAKIAN MARKKINOITA
Helsinki. — Tiettyjen maksuvai­keuksien
vuoksi, joita on sjTitynyt
Suomen ja Tshekkoslovakian välises­sä
kaupassa, harkitsee Tshekkoslova­kia
Suomesta tähän asti suoritta­miensa
puutavara- ja selluloosaosto-jen
siirtämistä muille markkinoille,
jotka ovat valmiit vastaaviin toimi-
•iLksiin tshekkoslovakialaisia tavaroi­ta
vastaan, kertoo Tshekkoslovakian
kauppakamarin tiedoituspalvelun jul­kaisu
"Economic News Service" äs­ken
ilmestyneessä joulukuun nume­rossaan.
Mainittakoon, että viime vuonna
vietiin Suomesta Tshekkoslovakiaan
puutavaraa 1,444,1 miljoonan mar­kan,
selluloosaa 784.1 miljoonan mar­kan
ja paperia 442,4 miljoonan eli
yhteensä puunjalostusteollisuuden
tuotteita 2.667,6 miljoonan martein-arvosta.
SELLULOOSATEHTAAT
RAJOITTAVAT TUOTANTOA
Suomen selluloosantuottajat har­kitsevat
parhaillaan selluloosan tuo­tannon
rajoittamista, kerrottiin viik­ko
sitten sunnuntaina. Ratkaisuun
'Pyritään tämän viikon kuluessa. Ra­joitukset
tulisivat koskemaan ennen­kaikkea
valkaisematonta selluloosaa.
Rajoitukset tultaisiin toimeenpane­maan
yhteistoiminnassa pohjoismai­den
selluloosantuottajain kesken ja'
pyrkimyksenä on tuotantoa ja vien­tiä
rajoittamalla säilyttää nykyisin
markkinoilla vallitseva hintataso.
PÄIVÄN PÄKINÄ
Isiltä perityn hyvän suomalaista­van
mukaan pakinakirjoittaja ei
saisi koskaan anteeksi .sitä, jos hän
jättäisi joulupakinan kirjoittamat­ta.
Vähät kaiketi arvoisat lukijat vä­littävät
.siitä, miten moneen ker­taan
on tämä aihe puitu ja punta­roitu,
tai miten paljon se aiheut­taa
harm:-<ita hiuksia niille pakina­nikkari-
poloisille, jotka yrittävät
saada upouuden jutun joulupaki­nasta.
Aj?ttelevatpa vain, kuten
ennen vanhaan tavattiin armaassa
syniiyinmaassamme sanoa': " K un
joulu on, niin paista eukko vielä
toinenkin silakka."
Joulu on, tai sen pitäisi olla aika,
jolloin on maassa rauha ja ihmisil­lä
hyvä tahto. Mutta onko?
Me tavaiJiset Virtaset ja mikkolat
olemme tietysti nyt kuten ainakin
rauhaa ja hyvää tahtoa harrastavia
ihmisiä Me olemme tänäkin vuon­na
yrittäneet olla niin vaatimatto­mia
kuin suinkin mahdollista.
Olemme tyytyneet suhteellisen al­haisiin
palkkoihin ja valittaneet
Vain kuiskaillen joukkotyöttömyy­den
aiheuttamasta puutteesta ja
kurjuudesta.
Silloinkin kun meitä ön pakoitet-tu
pitkäaikaisiin lakkotaisteluihin,
kuten esimerkiksi nikkeli- ja teräs­teollisuudessa,
me tavalliset kadun
miehet ja -naiset olemme toteutta­neet
rauha maassa ja ihmisiilä hy-mia
vä tahto opetusta.
Mutta siitäkin huolimatta on mei­tä
pikkuihmisiä paneteltu ja par­jattu
isoisten toimesta. Herrojen
ja narrien mielestä meidän taval­listen
virtasten pitäisi olla vieläkin
vaatimattomimpia ja niin hiljaa
kuin vesi sukassa vaikka meitä lyö­täisiin
mennen j a tullen ja vaikka
koko kansakuntaa uhattaisiin vielä­kin
pahemmalla nälällä, puutteella
ja sodallakin?
Mutta niin vaatimattomia ja vä­hään
tyytyväisiä kuin me pikkuih-miset
olemmekin nimenomaan rau­han
ja hyvän tahdon säilyttämisen'
vuoksi, me emme kuitenkaan voi
antaa periksi sellaisissa asioissa,
jotka tulevat kasvattamaan ihmis­ten
tyytymättömyyttä ja kurjuutta.
Siksi me esitämme kaikessa rauhal­lisuudessa,
että yhteiskunnalliset
vääryydet ja takapajuisuudet pi­täisi
korjata rauhallista tietä, par-lamenttaar.
isin keinoin toivoen, että
"silmäntekevät" suostuisivat nou­dattamaan
parlamentaarisia peli­sääntöjä
silloinkin kun tulee hei­dänkin
vuoronsa tehdä joitakin uh­rauksia
ja myönnytyksiä yhteiseksi
hyväksi.
Erikoisen päättäväisiä olemme
me tavalliset virtaset ja muut siitä,
että tätä maata j a maailmaa ei saa
hävittää uusissa, entistä hirveim-missä
sodissa. Rauhan miehinä ja
naisina me toteutamme siis joulu-sanomaa
— rauha maassa ja ihmi­sillä
hyvä tahto jaloa ajatusta —
jokapäiväisessä elämässämme kaut­ta
vuoden vaatimalla rauhan säi­lyttämistä
ja toimimalla sen hy­väksi.
Kuten näkyy joulunajan rauha
maassa ja ihmisillä hyvä tahto sa­noma
on erittäin läheinen meille
pikkuihmisille. Se on todellisuu­dessa
osa meistä, lihaa lihastam­me.
* * *
Lehtemme joulunumerossa oli
jälleen hyvin paljon yksityisten
k a n s a laistemme vuodenvaihteen
tervehdyksiä sekä pikkuliikkeiden
ilmoituksia. On äärettömän haus­ka
lukea näitä tervehdyksiä, mistä
saamme muun lisäksi tietoja siitä­kin,
missä asuu vanhoja ystäviäm­me,
joita olemme vuosien varrella
tavanneet ja joiden kanssa olemme
joko työtä puskeneet tai ilonhetkiä
viettäneet.
Mutta erikoishuomion ansaitsevat
tänä vuonna lehtemme ilmoittajat
— pikkuliikemiehet. Ehdoton tosi­asia
nimittäin on, että kuolevaisuus
pikkuliikemiesten keskuudessa ön
nyt ääretömän suuri — mutta rau­han
ihmisinä me tavalliset virtaset
haluamme nähdä heidän elävän ja
vaurastuvan, eikä kituvan ja kuole­van.
Siksi olemme iloisia nähdes-i
sämme Vapaudessa niin paljon
kauppiaiden ilmoituksia.
Talouslaman jatkumisen lisäksi
pikkuliikemiesten pään menoa on
nykyään suuret ketjukaupat ja
supermarketit, mitkä työntävät ar­motta
hieikommat kilpailijansa pel­lolle.
Suurpääoman tunkeutuessa
vähittäiskaupan eli tavarajakelun
älallerTnfte pikkuliikemiesten elä­mä
jatkuvasti vaikeammaksi. Mo­net
heistä, jotka ovat parhaat vuo-.
tensa uurastaneet liike-elämän alal-'
la yleisön palveluksessa, ovat-nyt
vaarassa joutua "työttömien" ar­meijaan.
Monet heistä eivät tunne
muuta ammattia kuin kauppiaan.
alaa ja niinmuodoin heidän on ää­rettömän
vaikea aloittaa elämä uu­delleen
työmiehenäkin..
Huolimatta lainkaan siitä, vaikka
jotkut pikkukauppiaat eivät sitä oi­vallakaan,
heidän ainoana turva­naan
on työväenliike. Mutta myös
pikkuliikemiehet voivat auttaa työ­läisiä,
kuten esim. nyt täällä Sud-buiTssa
on nähty Incon lakon ai­kana.
Työväen ja pikkuliikemies-te
edur^ovat siis loppujen lopuksi^
kin yhteiset.
Me puolestamme suosittelemme-kin,
että lehtemme lukijat antaisi-v
a r edelleen, kuten tähänkin asti,
jakamattoman kannatuksensa niil­le
liikkeille ja laitoksille, j o t ka i l ­moittavat
Vapaudessa. Täten voim­me
ostovoimallamme auttaa yhä k i -
reämpään asemaan joutuvia pikku­liikkeitä
— juuri niitä, jotka ilmoi­tuksillaan
tukevat meidän yhteisiä
lehteämme — ja niin menetellen
tulemme yhteiseksi autetuksi.
No, näihin maallisiinhan tässäkin
joulupakinassa takerruttiin — mut­ta
"luusta se koirakin unta näkee".
Joululahjoista olisi tietysti pitä­nyt
puhua, sillä se on vaikea kysy­mys.
Ei tahdo tietää mitä pikku-varoilla
ostettaisiin lapsille, lasten
lapsille, vaimolle tai miehelle.
Mutta perhelahjasta on helppo;
päättää: Tilatkaa Vapaus (tai Liek­ki)
joululahjaksi!
Hauskaa joulua kaikille kanssa­ihmisillemme.
— Känsäkoura. .